Blogi

Tavoitteiden asettaminen tukena motivaatiota vai suorituspaineen lisääjänä?

Tavoitteiden asettaminen usein pelottaa. Kun tavoite asetetaan tulee itselle myös paine suoriutua tavoitteen mukaisesti, joka voi lisätä motivaatiota tai vähentää. Konkreettisuus on ehkä tärkeintä, kun asetamme tavoitteen. On järkevä oikeesti miettiä, onko tavoitteen saavuttaminen mahdollista ja missä ajassa. Tavoitteeseen pitää myös huomioida muu elämä. Kun kyseessä ei ole huippu-urheilu, jolloin koko arki keskittyy tiettyyn tavoitteeseen niin pitää ymmärtää, että vaikka kaikkensa haluaa tavoitteen eteen tehdä, se ei välttämättä ole aina mahdollista. Jos asettaa pelkän ison tavoitteen ilman mitään välitavoitteita, hyppää usein liian syvään päähän. Kaikki se, mitä teet tavoitetta kohti on itseasiassa kaikkein tärkeintä.

Tavoitteen konkreettisuus vaatii myös oman elämän ja varsinkin arkisten asioiden avaamista. Kuinka monta tuntia kuluu päivässä työhön tai opiskeluun, kuinka paljon muiden perheenjäsenten tarpeet rajoittavat vapaita tunteja päivässä tai esimerkiksi eläimet. Kun avaamme viikkoamme ja katsomme, kuinka paljon meillä on oikeasti aikaa viikossa panostaa meidän tavoitteeseen, huomaamme usein onko tavoite konkreettinen.

Unohdamme tai sitten emme vain halua myöntää, että kehomme ei kestä ihan kaikkea. Jos tavoittelemme liikoja, vaikka emme lähellekkään pysty tekemään niitä asioita, mitä meidän pitäisi tavoitteen eteen tehdä, emme koskaan voi edes saavuttaa sitä mitä haluamme. Usein myös motivaatio lopahtaa koko projektiin. Kukaan ei kestä jatkuvaa epäonnistumista, ja epäonnistumisen kierre, voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pakkosuorittamista. Jokainen tietää, että pakkosuorittaminen aiheuttaa vain enemmän epäonnistumisia.

Joskus on vaikea myöntää, että tähän en pysty. Jokainen on joskus pystynyt ehkä johonkin mihin enää ei ole mahdollisuutta. Voin itsekin myöntää, että haluaisin saavuttaa vaikka mitä, niin työn kuin treenaamisen parissa, mutta kaiken sumpliminen yhteen on usein ollut lähes mahdottomuus, varsinkin jos kaiken haluaa tehdä hyvin. Nopeasti sen huomaa, että jos on liian monta rautaa tulessa niin joku rauta kärsii. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta ison pakan hallinta ei todellakaan ole koskaan helppoa, sen olen viime vuosina huomannut. Vaikka olisitkin aikaansaava niin yli-ihmisyyttä ei ole pidemmän päälle olemassakaan, eikä varsinkaan kehoa voi huijata.

Mieli voi viedä kovaa vauhtia eteenpäin, mutta keho palauttaa nopeasti maanpinnalle.

Keho ilmoittaa heti, jos joku ei ole tasapainossa. Yliampuva tavoite ilmenee nopeasti kehon kautta, onko se saavutettavissa vai ei. Kun kehosta loppuu virta, niin sitä ei edes oma tekemisenhalu voi muuttaa. Tottakai myös mieli haluaa helposti luovuttaa liian aikaisin ja joskus meissä on paljon enemmän potentiaalia kuin uskommekaan. Mielen ja kehon välinen suhde pitää saada tasapainoiseksi, jolloin tavoite on helpompi asettaa oikein, jotta myös keho pystyy siihen halutussa ajassa.

Kuvat: Jere Hietala /Under Armour

Onko sitten pakko olla tavoitteita, jos haluaa voida hyvin? – Osalle hyvinvointi ja liikunta ovat tavoitteellisuutta ja se, että motivoidumme liikkumaan vaatii jatkuvaa kehitystä. Kun kehitystä ei tapahdu saattaa motivaatio loppua, tai jos ei ole mitään mitä tavoitella syö sekin fiilistä edes treenata.
Osalle taas jo tavoitteellisuus kuulostaa liian kilpailulliselta ja fiilis koko liikuntaa kohtaan menee. Tavoite voikin olla vaan terveenä pysyminen. Eikä silloin mitään yksittäistä tavoitetta tarvitsekaan olla tai välitavoitteita mihin täytyy päästä.

Tärkeä onkin miettiä omaa persoonaa. Mitä haluan tavoitella, onko se liikunnan ilo ja terveys vai kaipaanko jotain enemmän, jotain joka haastaa ja saan kilpailla. Oli se sitten mitä tahansa, niin tavoitteita on hyvin erilaisia, eikä tavoite sanaa kannata suoraan yhdistää pakkopullaksi. Uskon että, loppu peleissä jokainen meistä tavoittelee sitä hyvää fiilistä. Se minkä polun valitsemme sitä kohti on täysin jokaisen henkilökohtainen mieltymys…

Mukavaa loppuviikkoa!

0 kommenttia

Rugbyssa eri ominaisuudet ja ruumiinrakenteet on valtti

Huh, en tiedä mistä aloittaisin. Ensi viikolla on rugbyssa semifinaaliviikko ja tuntuu niin oudolta, koska tietää että se tarkoittaa kauden loppumista lähiviikkoina. ”Vauhtisokeena” sitä painelee aina kohti näitä tavoitteita ja kun ne alkaa olemaan lähellä tuntuu aina uskomattoman hienolta, mutta samalla tyhjältä. Hyvä puoli on toki se, että riittää aikaa taa monipuolisempaan harjoitteluun.

Mulle rugby on ollut aikuisiän harrastus, josta on kuitenkin tullut itselle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Kaipasin pitkään harrastusta, missä pääsen haastamaan itseni äärirajoille ja samalla joukkuelajia, missä on tsemppaava yhteisö ja parhaat läpät. Kolme vuotta sitten päätinkin, että nyt on mun aika aloittaa rugby, jota olin jo aiemmin seurannut sekä fanitin tätä lajia ihan kybällä!

Kuvat: Antti Istala

Rugbyssa tarvitaan niin paljon eri ominaisuuksia riippuen myös siitä millä pelipaikalla pelaat, että vaikka kuinka hyvä olisit jossain, et välttämättä koskaan istu johonkin toiseen pelipaikkaan, vaan sun ominaisuuksille löytyy aina oma paikka kentältä. Erilaisten ominaisuuksien lisäksi rugbyssa tarvitaan eri kokoisia pelaajia ja just senkin takia tykkään tästä lajista.

Rugbyssa tarvitaan isoja vahvoja pelaajia, jotka kestävät kovaa kontaktia ja jatkuvaa rummutusta, fiksuja pelisilmän omaavia pelaajia, jotka kykenevät rakentamaan ja ohjaamaan peliä sekä pelaajia joilla on hyvän peliälyn lisäksi hyvät pallonkäsittely taidot ja syötöt sekä myös nopeita juoksijoita, joilla on pisteen kiilto silmissä ja halu scorata jokaisesta tilanteesta.

Tässä lajissa yhdistyy niin moni osa-alue, että kun pelin ymmärtää uskon, että jokaiselle löytyy oma pelipaikkansa. Tottakai mitä enemmän on ominaisuuksia sen parempi, mutta jokaisella ne kehittyvät treenaamisen myötä.
Mulle oli alussa ihan älyttömän vaikea ymmärtää, että palloa syötetään vain taaksepäin, jolloin en voi juosta kaverin ohi kentällä. Olin tottunut fudiksessa olemaan kärki, joka kyttää palloja linjan taakse ja rugbyssa onnistuin jatkuvasti olemaan syöttölinjan ulkopuolella. Viimeistään säännön oppi siinä vaiheessa, kun kukaan ei koskaan syöttänyt sulle.

Rugby on todellinen ”aikuusiän” harrastus varsinkin Suomessa. Meidänkin joukkueessa on ikähaitari sieltä 20 vuotiaasta yli 40 vuoteen. Eli ei kannata miettiä, että olisit lajiin liian vanha. Myös yli 50 vuotiaita löytyy lajista. Vaikka jokainen seura tavoittelee jokaisessa pelissä voittoa ja kaudessa Suomen mestaruutta, on laji silti amatööritasolla ja kaikille rakas harrastus töiden ohella. Rugbyn harrastaminen ei vaadi liiallista sitoutumista, varsinkaan jos maajoukkue ei kiinnosta. Lajia voi harrastaa ihan harrastamisen ilosta ja pelata hyvällä fiiliksellä. Eikä rugbyn harrastaminen ole kallista.

Suomessa joukkueita löytyy ihan eri puolilta. Naisissa joukkueita on esim. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa, Porissa, Kuopiossa… ja miehissä vieläkin useammassa kaupungissa. Googlettamalla löydät varmasti lähimmän seuran itsellesi.
Ja nyt varsinkin syksyn aikana kaikilla paikkakunnilla järjestetään yleensä ihan ilmaisia alkeiskursseja, missä voi tutustua lajiin. Äläkä mieti, että sun täytyisi osata jotain kun menet sinne! Ei kukaan mene kitaratunneillekkaan, koska osaa jo soittaa vaan sinne mennään oppimaan, -joten ota juuri se asenne, että meet sinne oppimaan.
Rugbyssa toivotaan jatkuvasti uusia harrastajia lajin pariin, joten jos oot joskus edes miettinyt, että haluat päästä kokeilemaan niin enää älä meiti vaan ilmoittaudu mukaan!

Pitäkää peikkuja, jotta hoidetaan Helsingin naisten kanssa Semit himaan!!

0 kommenttia

Kroatian sporttiloma

Siiis ihan huikeeta!- Eka lause mitä tulee mieleen meidän viikosta Kroatiassa. Olin ensimmäistä kertaa vetämässä yksin sportti lomaa ulkomailla, joka kesti kaiken kaikkiaan viikon. Sovin viime syksynä Tjäreborgin kanssa, että rupeamme tekemään sporttisia lomamatkoja yhdessä ja nyt ensimmäinen saatiin pulkkaan. En voisi tyytyväisempi olla…

Osa kaipaa lomalta muutakin kuin altaalla makoilua, mutta ei kuitenkaan kaipaa välttämättä mitään leiri ja bootcamp- meininkiä. Meidän sporttiloma koostui jokaisen omasta lomasta, johon oli sisälletty eri tasoisia treenejä sekä luento. Ensimmäinen treeni oli aina aamusta ja toinen vasta iltapäivästä. Ideana on kuitenkin, että jokainen tekee lomallaan mitä haluaa, mutta koko ryhmällä on yhteinen harjoituskalenteri, jonka mukaan saa vapaaehtoisesti osallistua joko kaikkiin tai osaan treeneistä. Kenenkään ei tarvitse koko lomaa viettää porukan mukana, mutta meidän porukassa heti huomasi, että ystävyyssuhteita syntyi.

Nuorin sporttaaja oli 15 vuotias ja vanhin 69, joten ikähaitari oli hyvin laaja, ja se tekikin reissusta ihan mahtavan. Eli jos mietit sporttilomaa ja ajattelet, että se on vain parikymppisille suunnattu, niin tämä loma ei ole. Loma on tarkoitettu ihan kaikille, jotka kaipaavat aktiivisuutta lomaansa. Liikunta tasolla tai iällä ei ole mitään väliä eikä varsinkaan sukupuolella.

Sporttilomaan sisältyi kaikki lennot, kuljetukset, yöpymiset hotellissa, ruuat ja treenit. Jokainen pystyi oman fiiliksen mukaan tekemään vapaasti vierailuja ja retkiä Bracin saaren ympäri sekä Splittiin. Harjoitusten välissä oli niin paljon omaa vapaa- aikaa, että hyvin kerkesi tehdä ihan mitä, kukakin halusi. Lisäksi viikossa on aina yksi täysin treeneiltä vapaa päivä, jolloin voi mennä pidemmille retkille.

Brač, Kroatia

Vietimme viikon Bračin saarella, joka on saari Adrianmerellä. Brač tunnetaan Kroatian kauneimmasta rannasta, joka on Zlatni rat. Turisteja saarella on suht paljon, mutta saarella pääsee myös näkemään ihan paikallisten elämää. Lautta Splitistä Bračiin kestää noin 50 min ja lauttoja kulkee jatkuvasta melkein tunnin välein Supetar nimiseen kaupunkiin. Että olit sitten kummassa kohteessa tahansa, pytyt kätevästi tekemään päiväretkiä edes takaisin. Supetar on kaunis pieni satamakaupunki, joka oli ihan meidän hotellin vieressä. (n. 10min kävelymatka)

Bol on puolestaan erittäin kaunis vanhakaupunki, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Bračin saarta kuin Supetar ja sieltä löytyy tämä kuuluisa Kroatian kaunein ranta. Osa meidän porukasta käytti ihan päivän siihen, että vuokrasivat auton ja lähtivät kiertämään saarta. Saaren suosituimmat kohteet tulee näin helposti nähtyä.

Split

Splittiin tein yhden päiväretken vanhaan kaupunkiin, joka on todella kaunis, mutta myös hyvin pieni. Se on nopeasti yhdessä päivässä käyty läpi, eikä sinne kannata mennä shoppailumielessä. Kuitenkin jos matkustat Splittiin niin mene ihmeessä käymään Krkan luonnonpuistossa, joka oli ihan henkeäsalpaavan kaunis.
Luonnon puisto on täynnä kauniita vesiputouksia, ja tunnetuin niistä on Skradinski Buk, missä voi myös käydä uimassa.
Alueella on myös monia mielenkiintoisia vierailukohteita. Roški Slap -vesiputous, fransiskaaniluostari, Krkan luostari sekä aivan ihastuttava Skradinin pikkukaupunki.
Suosittelen kuitenkin menemään sellaisena ajankohtana milloin ei välttämättä kaikki muut ole siellä samaan aikaan, muuten voi pitkospuilla olla ahdasta kulkea.

Pakko sanoa, että reissu oli onnistunut ihan kaikin puolin niin kohteena, ilmoina, treeneinä ja varsinkin osallistujina. Sain tutustua aivan ihaniin ja erilaisiin persooniin, jotka tulen muistamaan mun koko elämän!

Valmentaja kiittää ja kuittaa! Tammikuussa 21.-28.1.2020 on tulossa uusi sportti loma Kap Verdelle, sinne kannattaa ilmottautua pian, paikkoja riiittää noin. 20 hengelle.
Lisää tästä reissusta voit käydä lukemassa täältä!

0 kommenttia

Kiinni motivaatioon

Usein kesä vaatii veronsa ja syksyn tullen moni etsii uutta energiaa palata ruotuun. Miten se voikaan joskus olla niin vaikeeta, saada rutiinit takaisin esimerkiksi vaikka pitkän loman jälkeen. Tämän keskustelun käyn monesti asiakkaiden kanssa läpi, lomien paluun jälkeen, ja haasteita on hyvin erilaisia, tässä ehkä tyypillisimmät:

Loma on sitä aikaa kun arjen kiireet sivutetaan, aivoille annetaan lepoa ja rutiinit usein jäävät kokonaan. Osa löytää lomasta lisää energiaa harjoitteluun, mutta osalle aktiivisuus lomalla ei tulisi mieleenkään. Itse olen se, joka mielellään lomalla on se yliaktiivinen. Kerrankin on aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mahdollista ilman työkiireitä ja sitten sitä touhutaankin koko ajan. Ei hyvä valinta tämäkään, koska lepo ei todellakaan saisi olla yliarvostettua.

Teksi tehty kaupallisen yhteistyökumppanini Stadiumin kanssa, joka myös haluaa motivoida jengiä liikkelle!

SINÄ– Joka haluat lomalla juosta pää kolmantena, tehdä kaiken mitä et ole aiemmin ehtinyt tehdä ja treenaat monta kertaa päivässä- lepää myös lomalla. Ota rennommin, rauhotu ja siirrä vähän niistä harjoituksista siihen, että keskityt palauttamaan kehosi kaikelta siltä rasitukselta, mitä olet vapaa päivien aikana tehnyt. Keho ei kestä kaikkea kuormaa, suorittaminen voi vaan johtaa pahempaan ylirasitustilaan. Ja kun kerran on loma- keskity palautumiseen.

JA SINÄ- joka mielelläsi makoilet koko loman, syöt mitä sattuu etkä liiku. Yritä saada vähän lisää aktiivisuutta viikkoosi. Lisää muutama harjoitus viikkoon, nauti hyvästä ruuasta, mutta valitse välillä myös fiksumpia vaihtoehtoja, jotka tukevat kehon hyvää oloa. Lepo ja rauhottuminen on hyväksi, mutta keho kaipaa myös liikettä.

JA EN OLE UNOHTANUT SUOKAAN- Joka nauttii kesän festareista ja juhlista, vältä pitkiä putkia jolloin nukut vain muutaman tunnin yössä. Juhliminen yömyöhään on välillä hauskaa ja piristää mieltä kuunnella hyvää musiikkia sekä viettää iltaa hyvässä seurassa. Jatkuva yöunien laiminlyönti voi kuitenkin kostautua, me vain tarvitsemme unta, jotta jaksamme. Ja on turha kuvitellakaan, että muutaman tunnin yöunilla sitä jaksaisi treenata. Liikunta voi maksimissaan ollaan jotain tosi rauhallista, joka ei rasita kehoa yhtään enempään.

Hyvä muistaa, että lomalla voimme oikeastaan tehdä ihan kaikkea kun teemme sen sopivassa suhteessa ja tietysti arki on erilaista. Ruotuun joutuu meistä jokainen palaamaan loman jälkeen, mutta monista eri syistä. Usein on myös kiva palata arkeen, jolloin on helpompi syödä ja liikkua säännöllisesti sekä unirutiinitkin ovat usein samat.

Jos tuntuu, ettei millään meinaa saada esim. liikuntatottumuksia kuntoon ja vaikea löytää motivaatiota takaisin liikkumiseen kannattaa oikeasti miettiä: miksi liikun? Mitä liikunta on aiemmin saanut mussa aikaan? Voinko paremmin kun liikun vai huonommin? Tarviiko mun liikkua joka päivä vai riittääkö alussa vähempikin?
Sama pätee ravitsemukseen ja lepoon… voit vain kysyä itseltäsi miksi, minkätakia syön terveellisemmin, minkätakia mun pitää nukkua enemmän?
Uskon, että jokaiselle löytyy syy huolehtia itsestään on se sitten: parempi olo, jaksaminen töissä, pysyminen terveenä, jaksaminen lasten kanssa, positiivisempi mieli.., jokaiselle se on oma ja henkilökohtainen ja jokaisen kannattaa löytää se oma syvin syy, jotta motivaation löytäminen on helpompaa. Kun tiedämme syyn huolehtia itsestämme, ei motivaation etsiminen ole niin hankalaa. Ja tähänkin voin sanoa, ettei mitään saa ilmaiseksi, mutta asenteeseen voi vaikuttaa täysin ilmaiseksi.

Stadiumilla on kampajan ”101 – treenivinkkiä”, jos kaipaat vinkkejä aktiivisuuden lisäämiseksi viikkoihin, suosittelen käymään lukemassa vinkkejä TÄÄLTÄ! Vinkkejä löytyy ihan laidasta laitaan arkiaktiivisuuden lisäämiseksi helpoilla kikoilla, ja jotain mitä voit lisätä omaan harjoitteluun. Mun suosikit oli kyllä nämä: ”#10 Plogging = ekoteko + tehokas treeni”, eli roskien keruu samalla kun esimerkiksi lenkkeilee. ”#59 Vie lapset treeneihin ja treenaa samalla itse. ” Olen aina miettinyt, että miten vanhemmat saisi treenaamaan samalla kun vievät lapsensa esim. jalkapallotreeneihin. Kentän laidoilla on hirveästi tyhjää tilaa, missä jokainen vanhempi voisi nojailun ja puhelimen räpläämisen sijasta tehdä vaikka lihaskuntoharjoituksen. Lisäksi tämä: ”#29 Motivoi itseäsi uusilla treenivaatteilla.” tykkään itse siitä, että treenivaatteet ovat sellaiset mistä itse tykkään, mutta lisäisin vielä tähän, että kun hankin uuden treenivaatteen niin esimerkiksi kierrätän jonkun sen tilalta pois.

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

0 kommenttia

Hyvinvointi- ja terveysalan ammattilaiset- mikä on kenenkin kenttä?

Hyvinvointi- ja terveysala on sekametelisoppa, josta ei erota hedelmiä marjoista. Aloja on monta erilaista, ja usein moni miettii, että kenelle pitäisi hakeutua minkäkin vaivan ja ongelman satuttua. Ajattelin vähän avata eri alojen työkenttiä, jos tästä olisi jollekin apua kun etsitte sopivaa tyyppiä vaivoihin tai jos haluatte lähteä opiskelemaan hyvinvointi- ja terveysalaa. 

Pakko vielä muistuttaa, että jokaisella alalla on myös erilaisiin spesifiin asioihin erikoistuneita henkilöitä, joten usein hyviä tyyppejä suositellaan kyllä eteenpäin ja spesifit osaajat löytää parhaiten sitä kautta. 

En ole koulutuksien asiantuntija, joten jollain teistäkin voi olla paljon lisättävää tähän tekstiin, mutta koulutusnimikkeet ja niiden sisällöt toisaalta ovat hyvin saman tyyppiset. Toivottavasti tekstistä on jotain apua sinulle, joka joskus ihmettelet koko alaa ja sen tarjoamia koulutuksia. 

LPT – (toisen asteen tutkinto)

Liikunnanohjauksen perustutkinto LPT, on toisen asteen ammatillinen perustutkinto. Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä ja valmistuneen tutkintonimike on liikuntaneuvoja. Tutkinto antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Liikunnanohjauksen perustutkinto valmistaa ammattiin  ja antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Tutkinto onkin erinomainen pohja erityisesti liikunta-alan ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opintoihin. Liikuntaneuvojaksi opiskelu ja liikuntaneuvojan työ on hyvin käytännönläheistä..”  (lähde: https://vierumaki.fi/koulutukset/lpt

Lpt- on todella hyvä perus pohjakoulutus, joka pitää monipuolisesti sisällään eri kokonaisuuksia niin ryhmäliikunnanohjaamista, liikunnan neuvontaa, liikuntatapahtumien järjestämistä yms. Koulutuksen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen ja siitä on helppo suunnata esim. vaikka ammattikorkeakouluun. 

PT – Personal Trainer

Personal Trainer on = kuntosaliohjaaja.  Koulutus sisältö riippuu paljon kaupallisten koulutusten järjestäjien määrittämistä sisällöistä. Koulutus on siis maksullinen koulutus (1000-5000€), jossa on harvemmin sisäänpääsy vaatimusta, mutta toki kurssit ja loppukokeet pitää suorittaa hyväksytysti. Koulutuksessa on pieni oppimäärä anatomiaa ja fysiologiaa sekä ravitsemusta, mutta enemmän perehdytään kuntosaliharjoitteluun. Sisällöissä on kuitenkin todella iso ero, riippuen siitä kuka kurssin järjestää, joten osassa painotus voi olla enemmän esim. anatomiassa kun toisessa kuntosaliharjoittelussa. Kurssit voivat siis olla hyvinkin kattavia ja monipuolisia tai suppeampia. 

Näissä tärkeä on tunnistaa koulutuksen laajuus ja kattavuus. Yleensä pt- koulutukset kestävät muutamista viikonlopuista – yhteen vuoteen. Pt- nimike ei myöskään ole suojeltu, joten sitä voi käyttää myös joku, jolla ei ole mitään koulutustaustaa. Ole tarkkana kuin valitset treineriä tai valitset koulutusta kun haluat opiskella pt.ksi. Kannattaa etsiä oikeasti arvostettu koulutus, jolla myös voisi työllistyä ulkomailla ja katsoa tarkkaan kurssisisältö, jotta näkee mitä oikeasti oppii. 

Monille pt.llä on myös monia muitakin koulutuksia, joten osaamista voi löytyä sitä kautta enemmän. Suosittelenkin, että jokainen kouluttaa pt- koulutuksen lisäksi myös esimerkiksi: ravitsemukseen, tuki-ja liikuntaelinvammoihin ja mentaalivalmennukseen. Jotka tukevat hyvin personal trainerina työskentelyä. 

Ei pidä myöskään unohtaa että, koulutus maksaa, mutta mitään takeita työllistymisille ei ole. Kannattaa suhtautua jo valmiiksi siihen, että yrittäjyys voi olla ainut elinkeinonharjoittamisen mahdollisuus. Isommissa kuntokeskuksissa tuntipalkka voi olla hyvinkin pieni, ja usein personal trainerin isoin työkenttä onkin valmentamisen sijasta pakettien myyminen, joten kannattaa tarkkaa ottaa selvää mitä kaikkea mahdollisesti koulutuksella voisi tulevaisuudessa tehdä. 

Hyville tekijöille on kuitenkin aina töitä! 

LIIKUNNANOHJAAJA AMK & YLEMPI AMK –

Liikunnanohjaaja (laajuus: 210 op.) voi toimia julkishallinnossa, kansalaisjärjestöissä tai yksityissektorilla. Työ voi sisältää hallinnollisia tehtäviä, kuten suunnittelua, markkinointia, organisointia ja johtamista. Liikunnanohjaaja voi työskennellä monipuolisissa ohjaus-, koulutus- ja valmennustehtävissä ja toimia myös yrittäjänä. Työn tavoitteena on ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin,urheilun ja elämyksellisten kokemuksien edistäminen.Opinnot koostuvat liikunta-alan työelämätaidoista, pedagogiikasta, johtamisesta, palvelusta, myynnistä ja yrittäjyydestä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta, jotka kytketään läheisesti oppimista edistäviin työelämäprojekteihin. Oppimista tuetaan tutkivan ja kehittävän työotteen mukaisella opiskelulla opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä hyödyntäen. Suuntautumisopinnoissa syvennytään kilpa- ja huippu-urheilun, kunto- ja terveysliikunnan tai liikuntapalveluiden toimintaympäristöjen mukaisen ammattitaidon kehittämiseen. Näissä toiminta­ympäristöissä osaamista voidaan syventää myös soveltavan liikunnan näkökulmasta.” 
(Lähde: http://www.haaga-helia.fi/fi/koulutus/ammattikorkeakoulututkinnot/liikunnan-ja-vapaa-ajan-koulutus-liikunnanohjaaja-amk)

Liikunnanohjaaja nimikettä käyttää todella moni liikunta-alalla työskentelevä, vaikka nimike on ainoastaan ammattikorkeakoulu-tasoista koulutusta vastaava nimike. Liikunnanohjaaja nimike ei kuitenkaan kuvaile kuin murto-osaa siitä, mihin kaikkeen koulutus antaa valveudet. Kaikki valmistuneet eivät siis todellakaan ole valmentajia tai ohjaajia. Osa menee järjestöihin, seuroihin, liikuntatapahtumien- tai palveluidentuottajiin ja oikeastaan vaikka mihin liikunta- ja terveysalalla. Koulutuksen aikana saat itse valita mihin haluat suunnata. Itse suuntauduin kunto- ja terveysliikuntaan, sitä kautta syvemmin tuki- ja liikuntavammoihin ja yrittäjyyteen. 

Lisäksi on ylempi AMK, joka on: ”Liikuntajohtamisen ja valmennuksen koulutus parantaa opiskelijan valmiuksia johtaa ja kehittää työelämää ja sen toimintaympäristöjä liikunta-alalla. Suuntautumisvaihtoehtoja on kaksi: liikuntajohtaminen tai valmennus. ” Ylempään Amk. Voi hakea kun on työskennellyt 3v valmistumisen jälkeen alalla. 

LIIKUNTATIETEELLINEN (Yliopisto)

Jos liikunta, – terveys, – ja hyvinvointialan akateemisuus kiinnostaa kannattaa suunnata liikuntatieteelliseen. Moni ajattelee, että Jyväskylän Liikuntatieteellinen yliopistosta valmistuu vain liikunnanopettajia, mutta koulutus suuntauksia löytyy todella paljon enemmän. 

Kandiohjelmia ovat esim. Liikuntabiologia, liikunnan yhteiskuntatieteet, terveystieteet, liikunta pedagogiikka. Ja maisteriohjelmia on vieläkin enemmän, niistä löydät lisätietoa suoraan täältä: https://www.jyu.fi/ops/fi/sport

Eli liikuntatieteellisestä voit tulla opettajana tai vaikka tutkijana ulos. Omaa kokemusta näistä ei ole, joten suosittelen lukemaan lisää suoraan Jyväskylän Yliopiston ja liikuntatieteellisen tiedekunnan sivuilta, mistä saat tarkempaa tietoa koulutuksen sisällöistä. 
Mutta esim. Itse olen jo pitkään miettinyt jatkokouluttautumista maisteriksi. Amk jälkeen on hyvä pohja hakea maisterivaiheeseen juuri tänne. 

FYSIOTERAPEUTTI (AMK) & OMT FYSSARI

Fysioterapeutin tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia ja terveyttä edistämällä hänen toiminta- ja liikuntakykyään erilaisissa toimintaympäristöissä. Fysioterapeutti omaksuu tutkivan, kehittävän ja näyttöön perustavan työotteen. Fysioterapeutti toimii usein monialaisissa työryhmissä ja yhteistyöverkostoissa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.”
(lähde: https://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-sosiaali-ja-terveysala/fysioterapia/)

”Fysioterapia on asiantuntija-ammatti, jonka erityisosaamisalueita ovat terveys, liike, liikkuminen ja toimintakyky. 
Keskeisiä fysioterapian menetelmiä ovat terveyttä ja toimintakykyä edistävä ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen ja fysikaalinen terapia sekä apuvälinepalvelut.

Fysioterapia tarjoaa palveluja yksilöille ja väestölle tilanteissa, joissa näiden liikkumis- ja toimintakyky ovat tai saattavat olla uhattuina ikääntymisen, vamman, kivun, sairauden, toimintahäiriön tai ympäristötekijöiden johdosta. 

Fysioterapia edistää yksilön aktiivista osallistumista yhteiskunnassa kehittämällä, ylläpitämällä ja palauttamalla tämän terveyttä, liikkumiskykyä, fyysistä aktiivisuutta ja toimintakykyä koko eliniän ajan.” 

Fysioterapian erikoisalat: 

OMT FYSSARI= Ortopedinen manuaalinen terapia eli OMT on fysioterapeuttien antamaa manipulaatiohoitoa, jolla hoidetaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. OMT-fysioterapeutit käyvät läpi monivuotisen fysioterapeutin jatkokoulutuksen. 
(Läde:https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mita-omt-fysioterapia-on/)

OSTEOPAATTI (AMK)

”Osteopatia on tehokas ja turvallinen manuaalinen eli käsin suoritettava hoito. Osteopaatti on tuki- ja liikuntaelimistön toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkimisen ja hoidon asiantuntija, jonka opinnoissa korostuu anatomia, fysiologia ja patologia. Osteopaatin työ on auttaa asiakasta edistämään ja ylläpitämään terveyttään, jolloin toimintakyky paranee. Työ on ennaltaehkäisevää ja ohjaavaa.

Koulutuksessa panostetaan hyvään palpaatiotaitoon eli käsin tehtävään kehon rakenteiden tutkimiseen ja tunnusteluun. Osteopaattinen diagnoosi perustuu juuri tähän tarkkaan kehon tutkimiseen sekä erotusdiagnostiikkaan. Erotusdiagnostiikka tarkoittaa muiden mahdollisten kivun aiheuttajien selvittämistä.” 
(Lähde:https://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-sosiaali-ja-terveysala/osteopatia/

Osteopatian hoitoideologia on vähänä holistisempi, kuin naprapatian. Tavoite on käsitellä ihmistä kokonaisuutena. Kivun alkuperää pyritään hakea kauempaa kuin itse kipupaikasta.
(Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/19/naprapaatti-osteopaatti-vai-kiropraktikko-minka-lajin-manipulaatiosta-kannattaa)

NAPRAPAATTI (AMK)

Osteopaattien ja naprapaattien koulutusta ja osaamista pidetään hyvin samanlaisena. Eroja onkin haettava hoitojen reuna-alueilta ja hoitofilosofiasta. Naprapaatit korostavat, että hoidoissa pyritään koko ajan seuraamaan viimeisintä lääketieteellistä tutkimusta. Naprapatia ei ole mikään ennalta ajateltu hoitomalli, vaan naprapaatin työkalupakissa on joukko erilaisia hoitomenetelmiä.
(Lähde:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/19/naprapaatti-osteopaatti-vai-kiropraktikko-minka-lajin-manipulaatiosta-kannattaa)

Suomen ainoa Naprapaattikoulutus on Kotkassa. Myös naprapaatti on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. 

”Naprapaatin vastaanotolle suunnataan yleensä silloin, kun kärsitään selkä- tai niskakivusta. Naprapaatti tutkii syyn, antaa hoitoa ja kuntouttaa. Naprapatia perustuu lääketieteeseen, mutta ei ole varsinaisesti fysioterapiaa.” 

Naprapatia on fysiatrinen hoitomuoto, jossa tutkitaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä niiden toimintahäiriöitä. Kyseessä eivät ole opit kansanparantamisesta, vaan lääketieteestä. Naprapatia on erikoistunut käsin tehtäviin hoitoihin eli manipulaatioon ja muihin vastaaviin hoitomenetelmiin. Vastaanotolle tullaan yleensä silloin, kun kipu on selän tai niskan alueella.
(Lähde: https://opintopolku.fi/wp/story/naprapaatti/

KIROPRAKTIKKO (AMK)

Kiropraktikko huomioi tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimivuuden tärkeyden ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Moni on myös kokenut paljon naksauttalua kiropraktikoilla, Kiropraktikon käsittely poikkeaakin jonkin verran naprapaatin ja osteopaatin käsittelystä. Hoito tapahtuu usein nopeilla ja lyhyillä, venyttävillä liikkeillä.

Kiropraktikoksi ei voi opiskella Suomessa, mutta esimerkiksi Englannissa ja jenkeissä voi opiskella tai Tanskassa. 

Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen ainoastaan korkeakoulututkinnon suorittaneita kiropraktikkoja. Suomen Kiropraktikkoliiton jäsenillä on muiden Euroopan liittojen tapaan velvollisuus osallistua jatkokoulutusohjelmaan.

Kiropraktikkojen koulutus vastaa esikliinisen vaiheen osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia. Pääaineita ovat muun muassa anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Päätoimisen opiskelun, tenttien ja hyväksytyn lopputyön lisäksi tutkintoon vaaditaan vuoden mittainen klinikkaharjoittelu. Koulutuksessa keskitytään tuki- ja liikuntaelinvaivojen manuaalisiin hoitoihin, mikä antaa kiropraktikoille vahvan tietotaidon hyviin tuloksiin tule-sairauksien hoidossa..”
(Lähde: http://www.suomenkiropraktikkoliitto.fi/koulutus/)

Kuvat: Petteri Peltonen

Jokaisesta ammattikentästä löytyisi vielä, vaikka kuinka paljon lisätietoa esimerkiksi vaikka koulutussisällöstä ja jatkokoulutuksista. Hyvä on karkeasti jakaa osa hyvinvointi- ja terveysaloista suoraan valmentajiin ja osa ns. hoitopuolelle kuntouttajiin. Aloja ja tekijöitä on moneen lähtöön.
On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka olisi mikä tahansa opinto polku käytynä, ei se vielä itsessään kerro, kuinka ammattitaitoinen henkilö on kyseessä. Paljon on niitäkin opiskelijoita, jotka rimaa hipoen läpäisevät kursseja, joten on hyvä aina ottaa enemmän selvää kunkin alan ammattilaisesta vähän henkilökohtaisemmin.
Suositukset puhuvat yleensä puolestaan. Kokeneita konkareita ja ammattitaitoisia valmentajia ja hoitopuolen asiantuntijoita löytyy ihan joka lähtöön. Lisäksi jos on uusi alalla niin ei ole mitään parempaa kuin mennä hyvän osaajan oppiin ja sitä kautta hankkia lisää kokemusta. Eniten oppia antaa kuitenkin työkenttä, missä pääsee työskentelemään erilaisten haasteiden kanssa.

Monessa eri hyvinvointi, terveys ja liikunta-alan opetuskokonaisuudessa käsitellään paljon ihan samoja teorioita ja perusteita, joka on hyvä asia koska ei ihmisen anatomia ole muuttunut mihinkään tai tieteelliset tutkimukset terveydestä. Koulutuksissa on pitkälti eroja niiden sisältöjen laajuuksissa ja esim. työhön tähtäävissä projekteissa. Lisäksi hoitoaloilla on paljon erilaisia ihmisen käsittelymenetelmiä, joista jokaisessa on vähän oma koulukuntansa. Mikään ei ole oikeastaan väärä tapa, vaan jokaisen on löydettävä itselleen se sopivin tapa.

Lääkäri kenttää en rupea sen enempää avaamaan, mutta sieltä löytyy erittäin iso porukka osaavia erikoistuneita lääkäreitä niin tuki- ja liikuntaelinvammoihin kuin spesifiin sairauksiin. Lääkäriasemat ovat parhaita neuvomaan kuka speasialisti voisi sopia omiin tarpeisiisi. Suosittelen suoraan hakeutumaan spesialisteille, jotta säästät sekä aikaa, että rahaa.

2 Kommenttia