Blogi

16 päivää leikkauksesta

Yli kaksi viikkoa on kulunut operaatiosta ja kotona olo rupeaa nyppimään. Kauniit syksyiset kelit tuntuvat menevän ihan ohi. Muutama postausta aiemmin kerroin tarkemmin polven leikkauksesta, mutta vielä kertauksena; omaa liikkumista on hankaloittanut kierukan liitäntä, eturistisiteen uusimisen lisäksi, joka on pakottanut olla varaamatta kuukauteen leikkauksen jälkeen. On erittäin hankala liikkua kun, painon saa pitää vain oikealla jalalla ja kepeillä. Kotona kuljen reppu selässä, jolloin saan tavaroita liikuteltua paikasta toiseen. Olen koittanut imuroida niin, että istun eri penkeillä ja imuroin aina sen alueen, johon imuri yltää sekä ruokaa laitan usein penkki keskellä keittiötä. Haasteita ruoanlaitossa on olla polttamatta ruokaa samalla kun vesi meinaa kattilassa kiehua yli. ”Hidasteita, mutta ei esteitä…”

Kaiken tämän keskellä hankalinta on kuitenkin jatkuvasti pyytää apua. On tuntunut niin tylsältä vaivata toista, vaikka tiedän että tottakai hän auttaa. Se, että en kykene omaan itsenäiseen tekemiseen on itselleni ehkä kovin pala. Onneksi joka päivä on pystynyt tekemään enemmän, kun liikkuminen ei satu sitä luokkaa mitä ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen. Hitaasti mennään eteenpäin, mutta varmasti. Ja aina sitä rupeaa miettimään, että tämä on oikeasti niin pientä, isojen leikkausten ja sairauden joukossa, että hymy huulille vaan ja parantumista kohti!

Moni ystävistäni on kysynyt, että miltä jalka tuntuu, niin tässä ehkä paras tapa kuvailla omaa polvea tällä hetkellä;  ajattele, että polvi on vesi-ilmapallo joka on peitetty rautalevyllä, joka ei meinaa taipua suoraksi eikä koukkuun. Lisäksi muutamalla kiinnitys-nastalla, jotka aina hetkittäin ilmoittaa itsestään. Eli polvi on  todella jäykkä ja sitä saa lähes väkisin yrittää taittaa suoraksi ja koukkuun. Lisäksi koko säären ja pohkeen alue, ovat täynnä mustelmaa joka aiheuttaa tunto-arkuutta sekä osa säären tunnosta ei ole vielä palautunut, niin ihan kun muutama muurahainen kipittelisi edes takaisin jalan päällä. 😉

Olen tässä 16 päivän aikana päässyt muutaman kerran ulos kotoa. Serkun lapsen ristiäisiin, niittien poistoon ja eilen vihdoin ihan vaan rauhalliselle ulkoilulle upeaan maisemaan. Tuli todella hyvä fiilis päästä ulos, ilman kiirettä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainoastaan mietin, että aika kuluu onneksi tosi nopeasti ja kohta ollaan jo täydessä vauhdissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin viikon päästä ihmettelen jo mitä kaikkea pystyn tekemään. Jos kentille paluuseen jollain on merkitystä niin: ”maltti on valttia.”

Upeaa lauantaipäivää kaikille sekä muistakaa illalla tulee taas 19.30 Gladiaattorit!

6 Kommenttia

Onko okei tehdä virheitä?

Nyt kun sairasloman pakosta joudun rauhoittua ja olla paikoillaan, niin pakostikin rupeaa miettimään erilaisia asioita. Vielä keskustelu hyvän ystäväni kanssa vahvisti aihetta; miten jokaisen pitäisi aina onnistua kaikessa, ennen kuin julkisesti tekee mitään. Vaikka olisit kuinka yrittänyt parhaasi, laittanut itsestäsi kaiken likoon ja jopa ylittänyt itsesi, mutta et onnistunut niin se ei vaan riitä.

Jokaisella on joku asia, missä haluaisi olla hyvä, mutta ei ole. On ehkä kehittynyt, mutta ei edelleenkään pysty virheettömään suoritukseen ja saa aina välillä kuulla siitä. Esimerkkinä vaikka oma Englannin kielitaitoni tai kirjoitustaito… Minulla on lievä lukihäiriö, eikä se estä julkaisemasta kirjoituksiani. Vaikka kykenen tilanteessa kun tilanteessa puhumaan englantia, kirjoitan silti lähes joka lauseeseen, jonkin kirjoitusvirheen, mutta mitä sitten? Olen huomannut, että meidän kirjoitusvirheet ärsyttävät enemmän muita kuin itseämme. Suurin osa kirjoittaa väärin vierasta kieltä ja myös ihan omaa äidinkieltä, mutta harvemmin kukaan korjaa oman äidinkielen kirjoitusvirheitä, mutta kun kyseessä on vieraskieli niin ajatusmalli: ”älä kirjoita ennen kuin osaat”- seuraa joka puolelle. Vaikka lukija ymmärtäisi täysin, mitä lauseella tarkoitetaan, on pakko ärsyyntyä toisen virheistä. Olen aina miettinyt, että miksi? Miksi jokaisen pitäisi olla täydellinen, jotta uskaltaa avoimesti tehdä asioita. Pitääkö salille mennä vasta kun oikeasti tietää mitä tekee, tai uudessa työpaikassa osata heti kaikki ensimmäisessä kättelyssä… ”NO EI.”

Mistä muiden virheisiin tarttuminen on peräisin? Kukaan ei ole seppä syntyessään, teemme jatkuvasti virheitä, eikä kenenkään pitäisi pelätä virheiden tekemistä. Ole yrittäjän puolella äläkä vastaan! On huolestuttavaa, jos lapsia kasvatetaan täydellisyyden tavoitteluun eikä anneta tilaa virheiden kautta oppimiselle. En sano, että kantapään kautta oppiminen on paras tapa oppia, mutta varmasti yksi opettavaisimmista. Mielestäni kuitenkin jokaista pitäisi tukea yrittämään parhaansa virheistä huolimatta.

Vielä palaten omaan englanninkielen taitoon, muistan miten vihasin sen opiskelua koulussa, koska koko koulun ajan painotettiin pelkästään kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Puhe- ja ilmaisutaito tuli vasta sitten kuuloon, kun ensin osasit jokaisen lauseen virheettömyyden. Pisteitä jaettiin vaan niiden kesken, keneltä luonnistui täydellisesti perusteet.  Minulla kesti kauan, että uskalsin puhua kenenkään kuullen englantia, muusta kuin pakosta, koska syvä viha ja epäonnistumisen-pelko roikkui apinana selässä. Sama fiilis on varmasti monilla liittyen eri taitoihin. Ja voin kertoa, miten hyvältä tuntui kun lopulta uskalsin vain puhua välittämättä virheistä, koska niitä tulisi aina olemaan. Tällä hetkellä vain hymyilyttää, kun jollain menee yöunien lisäksi päiväunet minun tai jonkun muun inhimillisistä kirjoitusvirheistä. Muistan hyvin kun eräs ihan ansioitunut henkilö päivitti omalla Facebook- tilillään jotenkin näin, että miksi ihmiset kirjoittavat ”somessa” Englanniksi, kun jokaisessa lauseessa on virheitä -sain tästä lauseesta vain lisää voimaa kirjoittaa mahdollisimman paljon englanninkielisiä fraaseja, koska en todellakaan anna yhden kommentin muuttaa omaa toimintatapaa lähemmäksi täydellisyyden tavoittelua.

Kuvat: Jan Lönnberg

Jos jotain haluan tällä tekstillä kuuluttaa, niin: tehkää virheitä ilman muiden ihmisten paineita! Jos joku arvostelee sinua inhimillisistä virheistä: niin tiedät, että hänellä ei ole kaikki itsensä kanssaan hyvin. Jos joku auttaa, korjaa ja opettaa sinua, on se asia erikseen. Parasta onkin saada rakentavaa ja opettavaa palautetta, jotta voit oppia ja korjata virheesi. Mutta arvostelun ja mollauksen yläpuolelle kannattaa asettua hymyssä suin!

-Virheiden kestävää tiistaita kaikille!

4 Kommenttia

Pihlajalinna Dextran vakioasiakas

Ei ole saavutus olla tuttu kasvo lääkärikeskuksessa, mutta on hienoa kun palvelu on hyvää ja asiakkaat oikeasti muistetaan. Olen pikkutytöstä asti käynyt Munkkivuoren Dextrassa, nykyisessä Pihlajalinna Dextrassa. Kun lääkärikeskuksessa on aiemmin hoitunut niin flunssan hoidot kuin urheiluklinikalla polvivamma, ei ole ollut mitään syytä vaihtaa lääkäriasemaa. Ja tietenkin on hyvä, että lääkärit näkevät suoraan tiedoistasi käynti-historian.

Jos ihmettelette nimimuutosta niin, lyhyesti: Pihlajalinna on kotimainen yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tuottaja, jonka asiakkaita ovat yksityishenkilöt, yritykset, vakuutusyhtiöt sekä julkisyhteisöt. Ja Pihlajalinna tekee myös vahvaa yhteistyötä kunnille ja kuntayhtymille, johon Pihlajalinna tuottaa julkisten palveluiden piirissä olevia sosiaali-ja terveyspalveluja. Nyt kaikki Dextrat sekä myös monet yksittäiset lääkärikeskukset ympäri Suomea ovat vaihtaneet nimensä Pihlajalinnoiksi. Joten Pihlajalinnan lääkärikeskuksia tulet näkemään varmasti lähiympäristössäsi ja niissä monessa toimii myös urheiluklinikka. Kuulin myös, että tällaisia isoja lääkärikeskuksia, joissa on lääkärikeskus ja sairaala on tulossa alkuvuodesta myös Turkuun, Ouluun ja Seinäjoelle.

Lisätietoa uudistuneesta Pihlajalinnasta, voitte lukaista lisää: TÄÄLTÄ.

Vammoja ei toki toivoisi kenellekään ja vain lääkäri voi toivottaa hyvin mielin, että: ”toivottavasti ei enää nähdä näissä merkeissä”. Omalla kohdallani huono tuuri kuitenkin kävi ja tällä kertaa vasen polvi sai hittiä. Jo 15 vuotiaana jouduin ensimmäiseen polvileikkaukseen, kun eturistiside meni poikki ja kierukka repesi. Nyt samat vammat seurasivat vasenta polvea. Tälläkin kertaa polvi operoitiin Pihlajalinna Dextrassa, Munkkivuoressa, mutta ensimmäistä kertaa sain ortopedikseni Mikko Kirjavaisen.

Kirjavaisesta olen kuullut paljon hyvää ja häntä suositeltiin minulle monen eri tahon kautta. Luotto olikin täysin Mikon puolella. Ensimmäisen lääkärin vastaanoton jälkeen pääsin suoraan röntgen- ja magneettikuvaukseen, jonka jälkeen menin Mikon vastaanotolle, tuomiona: leikkaus. Leikkaukseen pääsin heti viikon päästä, joka ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys ja siitä olenkin todella kiitollinen. Liikunnanohjaajana ei mielellään kauaa odota leikkausta, jotta pääsee pian takaisin työkuntoon.

Leikkaus sujui hyvin, lopulta polven eturistiside korjattiin takareiden siirteellä sekä kierukka liitettiin kasaan, joka tarkoittaa, että seuraavat neljä viikkoa onkin käveltävä kepeillä eikä saa lainkaan varata tai koukistaa polvea yli 90 asteen.

Seuraavat viikot menevätkin toipuessa. Sängyn ja kotisohvan väli on tullut hyvin tutuksi. Jokainen päivä on kivuiltaan lievempi, mutta liikkuminen on edelleen todella haasteellista. Leikkaushaavojen niitit aiheuttavat kovaa kipua polven alueelle ja vaikeuttavat jalan liikuttamista. Game Ready– kylmäkompressio laitteesta on ollut paljon hyötyä niin turvotukseen kuin kipuun, niin ennen- kuin jälkeenkin leikkauksen. Game Ready- laitteen voi myös vuokrata leikkauksen jälkeen suoraan Pihlajalinna Dextrasta ja lokakuun lopulla päivystyksen puolelta, jo ennen leikkausta.( Täältä näet, mistä voit vuokrata laitteen itsellesi.)

Palautuminen leikkauksesta sekä kuntoutus vaativat todella pitkää pinnaa, jota itselläni ei oikeastaan ole, mutta kun kyseessä on oma terveys ja paluu töihin sekä pelikentille teen kaikkeni, että tulen mahdollisimman nopeasti kuntoon. Ei ole helppo maata kotona, kun on tottunut jatkuvasti olemaan liikenteessä. Olenkin sanonut, että jos töistä ei malta pitää lomaa voi seurata pakollista sairaslomaa…!

Tulen postailemaan lisää kuntoutuksesta, kun pääsen kunnolla vauhtiin!

Terkut kotisohvalta, jos jotain hyvää; niin olen välttynyt hyvin sadekeleiltä!

20 Kommenttia

Leipä mun makuun!

Ideat hyviin välipaloihin on välillä vähissä. Usein tyydytään rutiinin omaisesti aina samoihin valintoihin. En ole mikään tiettyjen ruoka-aineiden totaalikieltäytyjä, mutta tykkään syödä terveellisesti. Niin kuin suurin osa teistä lukijoista tiesikin entuudestaan. Koostan annokseni kasvipainotteisesti ja jokainen annos sisältää niin proteiinia, hiilihydraatteja kuin rasvaa. Terveellisen ruuan ai tarvitse olla tylsää ja jo pienellä panostuksella, voi syödä todella monipuolisesti. Kuitenkin huomaan, että mukaan otettavia välipaloja on vaikea löytää. Pelkillä patukoilla ja pähkinöillä ei pärjää pitkälle ja esimerkiksi pelireissuissa sopivien välipalojen löytäminen on haastavaa. Fitnesstukulle tuli jo jonkin aikaan sitten helppo ja hyvä vaihtoehto: Star Nutritionin proteiinileipä. Sen säilyvyys on parempi kuin leivissä yleensä sekä ravintoarvot. Olen kyseistä leipää kuskannut Unkariin Em- kisoihin asti. Sekä syön sitä välillä töissä välipalana.

Maku sekä rakenne on lähes samanlainen, Fazerin Real- leivän kanssa. Leipä on kuituinen siemen- moniviljaleipä, sisältää runsaasti proteiinia (22%) ja vähän sokeria. Hotelleissa äärimmäisen hyvä, koska harvoin ulkomailta saa muuta kuin pullaleipää, vaikka voiha sitäkin välillä syödä.

Laitoin itse leivän päälle: salaattia, kalkkunaa, kananmunaa, kurkkua, avocadoa sekä aromisuolaa ja basilico-yrttiseosta. Leipä sopii myös aamu- tai iltapalaksi. Ei kuitenkaan korvaa kunnon lämmintä ruokaa.

Ravintosisältö 100 g Viipaletta kohden 50 g
Energiaa 1058 kJ / 254 kcal 529 kJ / 127 kcal
Rasvaa 13 g 6.5 g
    Josta tyydyttynyttä rasvaa: 1.6 g 0.8 g
Hiilihydraatteja 7.7 g 3.8 g
    Josta sokereita 3.0 g 1.5 g
Kuitua 9 g 4.5 g
Proteiinia 22 g 11 g
Suolaa 0.9 g 0.45 g

Lähde: Fitnesstukku.fi

Fitnesstukulla on kamppis, jossa ostaessasi 50 eurolla tai yli saat koodilla OONA10 -10€ alennusta, hyödynnä tarvittaessasi! (voimassa. 15.10.17 asti)

0 kommenttia

Valmistavan treeniviikon dataa

Seuraan paljon dataa treeneistäni, varsinkin kokonaiskuvaa viikoista ja kuukausista. Käytän lähes aina sykekelloa sekä arjessa- että treeneissä, mutta esimerkiksi rugbyssa kontaktin aikana kellon on pakko ottaa pois, joten treeneistä ei saa ihan täyttä dataa. Arjessa minua eniten kiinnostaa askeleet ja kulutus, jotta oikeasti söisin kulutukseen nähden tarpeeksi. Olen jatkuvasti jalkojen päällä ja liikkeessä, joten kulutus on normaalia suurempaa. Ruokamääriä oli pakko nostaa kun opiskelut vaihtuivat työskentelyyn, koska arki-aktiivisuus lähes tuplaantui.

Suunnon kellon kautta paras tapa seurata dataa on Movescount– josta näen tarkkaan yksittäisten treenien,-  treeniviikkojen- sekä kuukausien sisältöä. Pystyn seuraamaan treenejä kellon lisäksi puhelimesta ja tietokoneen kautta. Eniten minua kiinnostaa seurata omia; syke-alueita treenin aikana sekä keskisykettä treenin jälkeen, treenin kulutusta, nopeutta, kokonaismatkaa sekä ylipäätään esim. omaa fiilistä treeniviikon aikana, laittamalla jokaisen treenin jälkeen myös fiiliksiä ylös kelloon. Lisäksi pystyn suunnitella valmiita treenejä tai vaikka reittejä suoraan movescountiin, jotta voin suoraan esimerkiksi, reissussa käydä juoksemassa suunnittelemani reitin.

Esimerkkinä semifinaaleihin valmistavan- viikon yleiskuva Movescountista:

 

Treenit olivat viikolla suhteessa kevyempiä, lyhyempiä ja tavoitteena valmistaa viikonlopun peliin. Lisäksi kautta oli jäljellä enää 2 viikkoa, joten tavoite oli palautua edellisestä pelistä mahdollisimman hyvin.

Maanantaina: Juoksulenkkki

Tiistaina: Rugby treenit

Keskiviikkona: Pyöräily + avaukset

Torstaina: Pyöräily + voimaharjoittelu sekä Rugby treenit

Perjantaina: Pyöräily + avaukset sekä nopeustreeni

Lauantaina; PELIPÄIVÄ

 

Dataa yksittäisestä peliin valmistavasti rugbytreenistä (to).

@Aki Pentikäinen

@Aki Pentikäinen

Huonolla tuurilla onnistuin loukkaamaan polven ja tällä hetkellä odottelen keskiviikon magneettikuvausta ja ortopedi-käyntiä. Vasta sitten saan tietää lisää tilanteestani.  Viikonlopun SM -finaali jää itseltäni väliin, joka on niin suuri pettymys, mutta nyt ei auta itku asiaan vaan nostaa pää pystyyn ja keskittyä saamaan kroppa taas täyteen kuntoon. Lisäksi luotan meidän huikeaan jengiin niin paljon, että tiedän heidän tekevän parhaansa puolustaakseen suomen mestaruutta. Tällä kaudella on lisäkseni ollut liian monella pelaajalla huonoa tuuria loukkaantumisten kanssa, joten kausi ei ole ollut todellakaan helppo meidän joukkueelle. Pitäkää kaikki peukut pystyssä lauantaina varten!!!

Tässä vaiheessa oppii ottamaan askeleen ajatusmaailmassa taaksepäin ja miettimään oikeasti miten tärkeää terveys on. Jo se, että voin itse kävellä ja liikutella tavaroita pisteestä A pisteeseen B on niin iso juttu. Nyt kun jo arkiaskareet ovat todella työläitä, tajuaa miten itsestäänselvyytenä omaa terveyttä ja liikkumista pitää. Itselleni kovin paikka on olla jatkuvasti passattavana, inhoan sitä että joku joutuu jatkuvasti auttamaan minua vaikka onkin ihan mieletön rikkaus, että ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät eikä tätä kiitollisuuden määrää pysty edes kuvailemaan.

@Jan Lönnberg

Jarrusukista huolimatta, elämä menee eteenpäin!!

– Oona

 

6 Kommenttia