FITOONA

FITOONA

Muuttovalmis talo on todellakin vihdoin valmis!

** Teksti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Designtalon kanssa **

Tämän tekstin kirjoittamista olen odottanut enemmän kuin uskottekaan. Taloprojekti on vihdoin loppusuoralla ja muuttovalmis avaimet käteen talopaketti, jonka rakentajaksi valitsimme kotimaisen Designtalon, on vihdoin valmis!

Huh, jos palataan pikakelauksella ihan kaiken alkuun, niin v. 2021 loka-marraskuussa bongattiin meidän tontti, joka odotti vielä lohkontaa. Kaupat tehtiin joulun välipäivinä. Kauppojen jälkeen kontaktoimme tietysti monet talofirmat ja aloimme täysin ummikkoina etsimään meille sopivinta vaihtoehtoa. Designtalo tuntui heti alussa hyvältä vaihtoehdolta, mm. sen vakavaraisuuden ja luotettavuuden takia. Koimme myös, että avaimet käteen – talopaketti oli meidän elämäntilanteessa kaikista järkevin vaihtoehto ja etsimme yritystä, jonka talopaketit olisivat isosti muunneltavissa olevia sekä huomioisivat mahdollisimman hyvin kaikki meidän perheen tarpeet ja toiveet. Ja tietysti etsimme myös kokonaisuutta joka sopi budjettiin.

Espoon rakennuslupapalvelu sulki ovensa juuri meidän projektin alkaessa, eikä ottanut uusia lupahakemuksia sisään, joten jouduimme muutamat kuukaudet odottaa sen aukeamista. Kesä 2022 talon kuvia hienosäädettiin ja rakennuslupaa varten kaikki tarvittavat tositteet hankittiin. Lopulta vasta syksyllä, syyskuun lopussa saatiin laittaa monen yrityksen jälkeen lupahakemus sisään ja marraskuun lopussa saatiin rakennuslupa. Maatöiden aloitus oli sopivasti tammikuussa 2023 ja huhtikuussa talo alkoi nousta elementteinä tontille.

Monia pelottaa talon rakentamiseen ryhtyminen, jos ei ole aiempaa kokemusta. No rehellisesti sanottuna meillä ei kummallakaan ollut mitään kokemusta. Itse en ole edes koskaan asunut omakotitalossa, mutta silti tämä tuntui unelmalta joka olisi aika toteuttaa… Meillä on onneksi osaavaa porukkaa ympärillä joiden apu oli todella tärkeää.
Olimme etsineet jo pidempään sopivaa asuntoa. Oltiin katsottua ihan kaikkea, mitä oli tarjolla: niin rivi- pari- kuin omakotitaloja. Ja tämän lisäksi vahdit olivat; niin etuovella kuin oikotiellä valppaana, jos meidän toiveet täyttyivät jossain kohteessa. Jossain vaiheessa uskallettiin miettiä myös rakentamista ja ruvettiin etsimään tontteja. Ja sieltä tämä meidän tontti sitten tuli eteen.
Kyllä mekin mietittiin, että mihin me ollaan lähdetty kun kaupat tontista tehtiin. Mutta ihan kuka vain voi ryhtyä rakennusprojektiin, ei se vaadi aikaisempaa osaamista ja taustaa. Budjettia on hyvä miettiä ja ottaa etukäteen selvää oman alueen tonttien, maatöiden ja talopakettien hinnoista sekä lisäksi mihin kaikkeen extraan rahaa kuluu ja mihin sitä myös haluaa satsata. Ammattitaitoisen vastaavan mestarin kontaktoiminen on myös suositeltavaa.

Projektin aikana on tullut opittua niin paljon uutta, etten edes muista milloin viimeksi on joutunut ottamaan selvää, mitä ihmeellisimmistä asioista. Enkä usko, että tämä fiilis loppuu hetkeen, kuten ylempänä mainitsinkin, niin itse olen todella uuden elämän vaiheen äärellä, kun ensimmäistä kertaa ikinä on muutto omakotitaloon.

Meidän unelma oli valkoinen puutalo mustilla ristikkoikkunoilla, omalla upealla autenttisella pihalla ja juuri sellaisen saimme. Meille tärkeää oli saada: alakertaan avointa tilaa: keittiölle- ruokatilalle sekä olohuoneelle, tämän lisäksi tietysti WC, kodinhoitohuone ja saunatilat. Ja yläkertaan halusimme kaikki makuuhuoneet sekä toisen kylpyhuoneen. Asiat joista tingimme ihan rakennusoikeuden ja budjetin takia, olivat erillinen kuraeteinen ja parveke. Myös autokatos + varasto on vielä tekemättä, mutta sille etsimme sopivaa tekijää tällä hetkellä. Siirsimme myös muutaman talon neliön varastoon, koska 5m2 varasto jonka rakennusoikeus antoi, olisi ollut meille liian pieni.

Designtalon kumppaneilta saatiin valittua aivan ihania sisustusvalintoja. Mm: Tikkurilan maalit löytyy niin talon pinnasta kuin jokaisesta huoneesta sisältä. Päätimme lasten huoneeseen tehdä vielä räväkämmän ”Safari”-teeman (sävyt: Verhonlehti, Tikkurilan beige, Sadonkorjuu) ja meidän makuuhuoneesta löytyy Tikkurilan Jade sävy. Lisäksi alakerran WC sai mun toiveista sinisen sävyn (Indigo).
Värisilmän laattavalikoimasta löytyi ihan todellisia helmiä, juuri sellaisia laattoja kuin haluttiin. (Näistä postaillaan myöhemmin lisää). Tähtiportailla suunniteltiin meidän taloon täydelliset portaat ja todella hyvä valinta oli asentaa portaisiin valot. Grohen vesikalusteet hanat ja suihkut, oli ihan ykkösvalinta. Edellisessä asunnossa valitsin myös Grohen suihkut sekä hanat, joihin olen ollut todella tyytyväinen.
Keittiö ja kalusteet valittiin Novartilta. Sieltä löytyi meille juuri sopivat vaihtoehdot. Tärkeä valinta oli kodinhoitohuoneen vihreät kaapit. Niiden sävyn perusteella valittiin kalustetoimittaja.


Omana extrana tilattiin Visorilta kaihtimet, koska kuten huomaatte meillä on aika valtavat ikkunat varsinkin alakerrassa joten niin yksityisyyden kuin auringonvalon takia haluttiin todella kestävät kaihtimet, mitkä kestävät myös lasten pelit ja leikit, sekä yläkertaan pimentävät kaihtimet.

Vielä yläkerran kylpyhuone odottaa suihkuseinää sekä peiliä ja kuten huomaatte piha kaipaa isoa myllerrystä. Pihan osalta suunnitelmia on siirretty myöhemmälle, koska valintoja emme pysty vielä tekemään ja rahaa pitää välissä säästää. Ideoita saa siis lähettää! Autokatos + varaston rakentaminen on tällä hetkellä ensisijainen kohde, jonka rakennusprojekti toivottavasti saadaan syksyllä käyntiin.

Isoin kiitos kuuluu Designtalolle, jonka kanssa kaikki hoitui paremmin kuin hyvin. Meidän toiveet kuunneltiin, annettiin asiantuntevaa palvelua läpi koko projektin ja jos jotain paikattavaa oli, niin se paikattiin. Talon suunnittelu oli helppoa ja valintojen teko oli ainostaan vaikeaa, koska niin moni vaihtoehto olisi tuntunut hyvältä.

Uskaltakaa rakentaa, jos se tuntuu unelmalta, jonka haluat toteuttaa. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita ja jos joku on siistiä niin saada juuri sellainen talo kuin itse haluaa.
Kaikki ne kiva talot, jotka edes vähän näyttivät sopivan meille, joita katsottiin ennen rakennusprojektia oli usein yli budjetin. Tässä projektissa saatiin vieläkin enemmän kuin toivottiin ja pysyttiin aika hyvin budjetissa. Maatöiden hinta pk- seudulla oli meille pieni yllätys, sekä monet ”yllättävät” lisäkulut sieltä sun täältä. Onneksi olimme kuitenkin varanneet niille extraa. Ja jätettiin jotain tekemättä nyt alkuun, jotta pysyimme paremmin budjetissa ja teemme ne sitten kun aika on oikea.

Tässä vanhempia blogitekstejä rakentamisen ajalta:

  1. https://www.fitoona.com/raksalaiffii-v-2022-23/
  2. https://www.fitoona.com/talo-valittu/
  3. https://www.fitoona.com/tag/omakotitalo/

Sekä projektia taltioimme myös @blomkoti- instagram tilille.

0 kommenttia

Urheilijoiden uupuminen

Moni urheilija pelkää uupumista, moni urheilija peittelee uupumista. Aina välillä, mutta liian harvoin urheilijat uskaltavat kertoa uupumisesta. Maria Huntington kuuluu niihin harvoihin urheilijoihin, joka uskalsi puhaltaa pilliin ja kertoa muutama viikko sitten, että urheilu on aiheuttanut uupumisen ja nyt on aikalisän aika. Todella rohkeaa, vaikka kaiken hyväksyminen ja kertominen julkisesti on jo varmasti itsessään ollut todella vaikeaa..

Miksi mua koskettaa tämä aihe?

Itsekin olen monta vuotta kilpaurheilut ja kilpaurheilen edelleen, vaikka se ei koskaan oma ammatti ole ollutkaan. Enkä voi puhua millään tasolla itsestäni ammattiurheilijana, koska elantoni tulee ihan muualta kuin urheilusta. Eikä mediaa kiinnosta Suomen tasolla pienet lajit, kuten rugby (valitettavasti). Kuitenkin asun ex- ammattilaisurheilijan kanssa, jolle urheilu on ollut ainut työ puolet eletystä elämästä, joten ymmärrystä tulee myös siltä puolelta.

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tuntuu usein siltä, että kaikki ne urheilun vaatimukset ja paineet eivät aina välity katsojille. Ja jos jotain toivon, niin sitä, että tämä teksti ehkä vähän lisäisi kokonaiskuvan ymmärtämistä ja jollain tasolla myös ymmärrystä, että myös urheilijat voivat uupua työhönsä vaikka raskastaisivatkin omaa lajia.

Monet urheilijat eivät tee vain 8h työpäivää urheilun parissa, vaan elävät jatkuvaa ”työvuorokautta.” Ei ole olemassakaan täysiä vapaa-päiviä ja yleensä urheilu määrittää niidenkin tapahtumia. On olemassa tietysti vuosikello, jossa on kevyempiä ajanjaksoja, kun kausi ei ole kuumimmillaan, mutta yleensä silloinkin parannellaan kehoa edellisestä kaudesta ja kehitetään ominaisuuksia valmistautumalla tulevaan. Lisäksi koko vuoden aikana kisamatkojen lisäksi voi olla myös treenimatkoja, lajista riippuen osalla joka melkein koko vuoden.

Urheilijat joutuvat asettamaan itsensä jatkuvasti paineen ja arvostelun kohteeksi. Harva voi samaistua siihen, että jokaista työtuntia seurataan median toimesta tai tv- lähetyksen kautta ja samalla niin mediat kuin ihmiset kotona pääsevät ihan vapaasti arvostelemaan ja kommentoimaan niin suorituksista – ulkonäköön. Sitä on hyvä miettiä, miltä tuntuisi jos omaa työtä seurataan jatkuvasti ja kuinka paljon se aiheuttaisi paineita suoriutua omassa työssä. Moni urheilija haluaisi vaan urheilla eikä olla seurattu julkisuudenhenkilö. 

Ammattiurheilu ei todellakaan ole pelkkä valinta, ja hyvin harvat voivat kutsua itseään ammattiurheilijaksi. Vain erittäin harvassa lajissa, Suomessa puitteet ovat sillä tasolla, että voi keskittyä vain urheiluun ja saat vielä palkan urheilemalla.  
Iso osa paineista ja uupumuksesta johtuu monilla myös siitä, että on vaikea saavuttaa tilannetta, jossa voi siirtyä kilpaurheilijasta ammattiurheilijaksi. Todella moni joutuu, urheilun lisäksi tekemään myös toista työtä, jotta voi mahdollistaa ammattimaiset puitteet harjoitteluun. Tai on todellinen tarve esim. urheilijoiden apu- ja tukirahoille. Osa urheilijoista on myös täysin riippuvaisia vanhempien taloudellisesta tuesta. 

Kovassa kunnossa pysyminen aiheuttaa paineita. Kehon pitää jatkuvasti kestää kovaa rasitusta ja palautua nopeasti. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa siihen, että syntyy rasitusvamma. Jo rasitusvamman syntymisen selvittäminen- saati ennaltaehkäisy, voivat vaatia todella ison työn. Puhumattakaan siitä taistelusta ja kuntouttamisesta takaisin huppu kuntoon, jolloin tulokset, eli ura menevät ylöspäin. 

Osa urheilijoista joutuu stressaamaan myös perheen perustamista. Milloin on sen aika? Miten saan elannon, jos saankin lapsen, sponsorit lähtee, menetän tukirahat tai mahdollisesti seuran kanssa sovitun sopimuksen. Ja voinko enää koskaan palata urheilussa huipulle, vai onko vain vaihdettava alaa?

Stressiä ja painetta voi syntyä myös ihan vain sosiaalisissa suhteissa; valmennuksen, joukkueen tai treenikaverien kesken kuten myös ihan muissakin arkisissa asioissa. 

Osa varmasti miettii, ettei kannata urheilla jos ei kestä kaikkea painetta ja uupuu helposti – Kuka tahansa voi uupua, oli sitten urheilija tai ei. Mutta se ei poista sitä, että meillä kaikilla voisi olla hitusen enemmän empatiakykyä ja ymmärrystä. Niin kauan kun toisen saappaissa ei pysty elämään, voi olla vaikea ymmärtää sitä kuormitusta, mitä jonkun elämän ympärillä voi pyöriä.
Vaikka urheilijat ovat fyysisesti ja usein psyykkisestikin huippu kunnossa, eivät he kuitenkaan ole superihmisiä sen enempää kuin kukaan mukaan ja jokaisella urheilijalla on myös tunteet.
Olisi myös suositeltavaa, etteivät myöskään urheilijat loisi esimerkiksi somessa tai haastatteluissa kulissia elämästä, joka vaan rullaa vahvasti eteenpäin, ilman mitään heikkouksia tai heikkoja hetkiä. Tällöin myös ymmärrys siitä, ettei urheilijankaan elämä ole täyttä positiivista ja energistä suorittamista, paranisi. Ja haasteita esimerkiksi: työuupumisen kanssa- on myös urheilussa.

Ymmärrystä…

0 kommenttia