FITOONA

FITOONA

Kuinka paljon painan? – BMI.n mukaan lievästi lihava

Paino kiinnostaa… miksi? Ja onko sillä oikeasti mitään väliä, että kuinka paljon painamme, jos voimme hyvin ja olemme terveitä. Miksi painoa tarkkaillaan? Miksi painosta ollaan jo lapsien kohdalla huolissaan, vaikka kyseessä saattaa olla ihan normaali kokoinen lapsi. Aiheuttaako painon tarkkailu lapsena elinikäisen ongelman painonhallintaan?

Olen ottanut lähipäivinä tarkoituksen mukaisesti painon keskustelun aiheeksi. Olen kysellyt monilta painon merkityksestä, kokemuksia milloin paino on noteerattu ja millä tavoin.

Painan itse vähän päivästä riippuen noin. 63-67kg. Tänään kävin vaa’alla, koska en tiennyt mitä painan ja tulos oli 66kg. En seuraa painoa vaan omaa oloani ja sitä miltä kehossa tuntuu. Paino voi heitellä päivän mukaan muutamaa kiloa sinne tänne. 3 kg painon nousu ei ole vielä mikään painonnousu, joten ihan turhaa olet huolissaan jos vaaka joskus näyttää normaalia enemmän!

Olen kysynyt muutamalta asiakkaaltani, kun he ovat ajatelleet painavansa paljon, vaikkakin ovat olleet täysin normaali painosia, että kuinka paljon minä heidän mielestä painan. Vastaus on aina ollut n. 8-10 kg alikanttiin. Heille on tullut yllätyksenä, että näinkin lyhyt tyttö hyvässä kunnossa painaa melkein 70kg. Ja tässä juuri tullaan siihen asian ytimeen, että ei kannata tarkkailla yksiselitteisesti omaa painoa, koska siihen vaikuttaa moni tekijä. Saati verrata omaa painoa toisen painoon, kun meillä on jokaisella erilainen ja eri painoinen rakenne.

Huolestuttavin aihe, mikä keskusteluissa kävi ilmi oli painon tarkkailu lapsilla. Eräs kertoi, että tuttavan lapsen painosta oltiin huolissaan, koska se oli bmi- taulukossa ylärajoilla. Ei kuitenkaan huomioitu, että poika oli erittäin urheilullinen ja aktiivinen, lapseksi hänellä oli jo todella kehittyneet lihakset. Onko terveydenhuollon ammattilaisille iskostettu päähän ajattelumalli taulukosta, mihin kaikkien pitää vartalomallista riippuen mahtua, vai onko tähän tullut muutosta vuosien saatossa? Muistan itsekin koulussa kun terveydenhoitaja sanoi, että juuri ja juuri olin normaalipainoinen. Vatsalihakset näkyivät jo silloin ja en paljon muuta tehnytkään kuin urheillut. Onneksi kotoa olin saanut kasvatuksen terveeseen itsetuntoon, niin en ottanut aihetta kuullakseen. Toisilla eväillä, voisin tällä hetkellä jojoilla painoni kanssa jatkuvasti!

Moni urheilija on BMI-taulukon mukaan joko juuri normaalipainoisen rajamailla tai lievästi ylipainoinen… pitäisikö taulukkoon lisätä pykälä, missä huomioitaisiin, että lihas painaa enemmän kuin läski.

Tämän BMI- taulukon mukaan olisin taas lievästi lihava! Joten nyt varmaan ymmärrätte, että jos joku katsoo tästä taulukosta oletteko normaalipainoisia vai lihavia kannattaa tätä tietoa miettiä kahteen otteeseen.

Monien kanssa olen myös jutellut, siitä miksi he tarkkailevat niin paljon omaa painoaan? Lähes jokainen on sanonut, että koska painoa on tarkkailtu lapsesta asti. Joko terveystarkastuksessa lapsena on kuullut, että painoa pitää tarkkailla tai hallita, tai sitten se on tullut vanhempien tai valmentajien kautta. Olen oikeasti ihan aidosti huolissaan, että miksi kenenkään lapsen täytyisi tarkkailla omaa painoaan? Lapsen ei todellakaan pitäisi miettiä tälläisiä asioita vaan keskittyä olemaan lapsi ja elämään hetkessä.

Kannattaa miettiä tosi tarkkaan kun lapsille puhuu painosta, ettei siitä iskostu pinttymä lopun elämäksi päähän. Olisi hienoa, että lasten kohdalla keskityttäisiin tukemaan terveellisiä elintapoja ja panostettaisiin terveen itsetunnon rakentamiseen. Lapsena kohdattu arvostelu seuraa helposti koko lopun elämän eikä siitä ole niin helppo päästä irti myöhemmin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Lopuksi haluan sanoa, että painolla ei oikeasti ole mitään väliä kun vain olet terve ja voit hyvin! Mikään tietty kilomäärä puntarissa ei rakenna vahvaa onnellisuutta eikä tarkkailu tuo koskaan elämään lisää särmää!

Huikeeta juhannusviikkoa!

40 Kommenttia

Jalkapallohuumaa

Tänään starttasi Jalkapallon MM- kisat Venäjän murskavoitolla Saudi Arabiaa vastaan. Viimeisimpiä fudiksen MM- kisoja seurasi Suomessa  puolimiljoonaa ihmistä ja maailmalla viimeisintä mm- finaalia katsoi yli kolme miljardia ihmistä. Ei epäilystäkään, onko jalkapallo maailman suurin urheilulaji. Hs.n mukaan jalkapalloa pelaa maailmalla n. 300 miljoonaa rekisteröityä pelaajaa, joten voitte vain kuvitella kuinka paljon jalkapalloa oikeasti pelataan, eikä sitä pysty mitenkään mittaamaan tarkkaan. Harrastajien ja pelaajien määrää maailmassa on arvioitu olevan yli kaksi miljardia. Uskon, ettei tämä luku edes riitä!

Oma intohimo jalkapalloon alkoi koulun pihalla. Innostuin pelaamaan poikien kanssa jokaisella välitunnilla ekaluokkalaisena. Lopulta luokkakaverini sai minut vedettyä seuratreeneihin mukaan ja sille tielle jäin. Aloitin pelaamisen EBK. ssa, kun olin 7-8 vuotias pikkulikka. Muista aina, että jouduin todistamaan motivaationi vanhemmilleni ensin pelaamalla lenkkareilla, kunnes sain ensimmäiset nappikset. Lenkkareiden kömpelyys onneksi muuttui nopeasti, koska vanhempani näkivät, että olin ihan onskuna fudiksesta! En unohda ikinä ensimmäisiä nappiksiani: Umbron kultanappikset! Hyvä kun suostuin niitä riisumaan jalasta… Sitä ylpeyttä ei voi edes sanoin kuvailla. Ensimmäiset säärisyndit olivat melkein suhteessa samaa kokoa kuin jääkiekkomaalivahdin patjat ja siihen aikaan suurin osa peleistä pelattiin hiekalla lerpattavilla hiekkahousuilla. Silloin ei mikään haitannut menoa ja sitä iloa, mitä jalkapallo toi!

Ensimmäiset muistot MM- kisoista on vuoden 2002 Etelä-Korean/Japanin kisoista. Silloin paineltiin Brasilian paita päällä koko kisojen ajan. Olin jo silloin Brasilia fani ja pelaajista Ronaldo ja Ronaldinho olivat suosikit. Kisat huipentuivat Brasilian viidenteen MM- kisa voittoon Saksaa vastaan ja Brasilia paitaa tuli varmasti pidettyä seuraavatkin viikot päällä ulkokentillä.

Voittekin arvata, että myös tänä vuonna kannatan Brasiliaa!! Mutta pakko myöntää, että toivon todella Islannin menestyvän. Pieni 300 000 asukkaan maan, mutta vitsi mitä sissejä ihan loistavalla fani- ja tukijoukolla liikenteessä, ei voi kuin arvostaa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Ihan mielettömän huikeita kisoja kaikille muillekin hulluille penkkiurheilijoille! Täällä aiotaan katsoa niin monta matsia, kuin vain suihkin pystyy!

Minkä maan kannattajia teistä lukijoista löytyy?

2 Kommenttia