Lifestyle

** Teksti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Designtalon kanssa **

Tämän tekstin kirjoittamista olen odottanut enemmän kuin uskottekaan. Taloprojekti on vihdoin loppusuoralla ja muuttovalmis avaimet käteen talopaketti, jonka rakentajaksi valitsimme kotimaisen Designtalon, on vihdoin valmis!

Huh, jos palataan pikakelauksella ihan kaiken alkuun, niin v. 2021 loka-marraskuussa bongattiin meidän tontti, joka odotti vielä lohkontaa. Kaupat tehtiin joulun välipäivinä. Kauppojen jälkeen kontaktoimme tietysti monet talofirmat ja aloimme täysin ummikkoina etsimään meille sopivinta vaihtoehtoa. Designtalo tuntui heti alussa hyvältä vaihtoehdolta, mm. sen vakavaraisuuden ja luotettavuuden takia. Koimme myös, että avaimet käteen – talopaketti oli meidän elämäntilanteessa kaikista järkevin vaihtoehto ja etsimme yritystä, jonka talopaketit olisivat isosti muunneltavissa olevia sekä huomioisivat mahdollisimman hyvin kaikki meidän perheen tarpeet ja toiveet. Ja tietysti etsimme myös kokonaisuutta joka sopi budjettiin.

Espoon rakennuslupapalvelu sulki ovensa juuri meidän projektin alkaessa, eikä ottanut uusia lupahakemuksia sisään, joten jouduimme muutamat kuukaudet odottaa sen aukeamista. Kesä 2022 talon kuvia hienosäädettiin ja rakennuslupaa varten kaikki tarvittavat tositteet hankittiin. Lopulta vasta syksyllä, syyskuun lopussa saatiin laittaa monen yrityksen jälkeen lupahakemus sisään ja marraskuun lopussa saatiin rakennuslupa. Maatöiden aloitus oli sopivasti tammikuussa 2023 ja huhtikuussa talo alkoi nousta elementteinä tontille.

Monia pelottaa talon rakentamiseen ryhtyminen, jos ei ole aiempaa kokemusta. No rehellisesti sanottuna meillä ei kummallakaan ollut mitään kokemusta. Itse en ole edes koskaan asunut omakotitalossa, mutta silti tämä tuntui unelmalta joka olisi aika toteuttaa… Meillä on onneksi osaavaa porukkaa ympärillä joiden apu oli todella tärkeää.
Olimme etsineet jo pidempään sopivaa asuntoa. Oltiin katsottua ihan kaikkea, mitä oli tarjolla: niin rivi- pari- kuin omakotitaloja. Ja tämän lisäksi vahdit olivat; niin etuovella kuin oikotiellä valppaana, jos meidän toiveet täyttyivät jossain kohteessa. Jossain vaiheessa uskallettiin miettiä myös rakentamista ja ruvettiin etsimään tontteja. Ja sieltä tämä meidän tontti sitten tuli eteen.
Kyllä mekin mietittiin, että mihin me ollaan lähdetty kun kaupat tontista tehtiin. Mutta ihan kuka vain voi ryhtyä rakennusprojektiin, ei se vaadi aikaisempaa osaamista ja taustaa. Budjettia on hyvä miettiä ja ottaa etukäteen selvää oman alueen tonttien, maatöiden ja talopakettien hinnoista sekä lisäksi mihin kaikkeen extraan rahaa kuluu ja mihin sitä myös haluaa satsata. Ammattitaitoisen vastaavan mestarin kontaktoiminen on myös suositeltavaa.

Projektin aikana on tullut opittua niin paljon uutta, etten edes muista milloin viimeksi on joutunut ottamaan selvää, mitä ihmeellisimmistä asioista. Enkä usko, että tämä fiilis loppuu hetkeen, kuten ylempänä mainitsinkin, niin itse olen todella uuden elämän vaiheen äärellä, kun ensimmäistä kertaa ikinä on muutto omakotitaloon.

Meidän unelma oli valkoinen puutalo mustilla ristikkoikkunoilla, omalla upealla autenttisella pihalla ja juuri sellaisen saimme. Meille tärkeää oli saada: alakertaan avointa tilaa: keittiölle- ruokatilalle sekä olohuoneelle, tämän lisäksi tietysti WC, kodinhoitohuone ja saunatilat. Ja yläkertaan halusimme kaikki makuuhuoneet sekä toisen kylpyhuoneen. Asiat joista tingimme ihan rakennusoikeuden ja budjetin takia, olivat erillinen kuraeteinen ja parveke. Myös autokatos + varasto on vielä tekemättä, mutta sille etsimme sopivaa tekijää tällä hetkellä. Siirsimme myös muutaman talon neliön varastoon, koska 5m2 varasto jonka rakennusoikeus antoi, olisi ollut meille liian pieni.

Designtalon kumppaneilta saatiin valittua aivan ihania sisustusvalintoja. Mm: Tikkurilan maalit löytyy niin talon pinnasta kuin jokaisesta huoneesta sisältä. Päätimme lasten huoneeseen tehdä vielä räväkämmän ”Safari”-teeman (sävyt: Verhonlehti, Tikkurilan beige, Sadonkorjuu) ja meidän makuuhuoneesta löytyy Tikkurilan Jade sävy. Lisäksi alakerran WC sai mun toiveista sinisen sävyn (Indigo).
Värisilmän laattavalikoimasta löytyi ihan todellisia helmiä, juuri sellaisia laattoja kuin haluttiin. (Näistä postaillaan myöhemmin lisää). Tähtiportailla suunniteltiin meidän taloon täydelliset portaat ja todella hyvä valinta oli asentaa portaisiin valot. Grohen vesikalusteet hanat ja suihkut, oli ihan ykkösvalinta. Edellisessä asunnossa valitsin myös Grohen suihkut sekä hanat, joihin olen ollut todella tyytyväinen.
Keittiö ja kalusteet valittiin Novartilta. Sieltä löytyi meille juuri sopivat vaihtoehdot. Tärkeä valinta oli kodinhoitohuoneen vihreät kaapit. Niiden sävyn perusteella valittiin kalustetoimittaja.

Omana extrana tilattiin Visorilta kaihtimet, koska kuten huomaatte meillä on aika valtavat ikkunat varsinkin alakerrassa joten niin yksityisyyden kuin auringonvalon takia haluttiin todella kestävät kaihtimet, mitkä kestävät myös lasten pelit ja leikit, sekä yläkertaan pimentävät kaihtimet.

Vielä yläkerran kylpyhuone odottaa suihkuseinää sekä peiliä ja kuten huomaatte piha kaipaa isoa myllerrystä. Pihan osalta suunnitelmia on siirretty myöhemmälle, koska valintoja emme pysty vielä tekemään ja rahaa pitää välissä säästää. Ideoita saa siis lähettää! Autokatos + varaston rakentaminen on tällä hetkellä ensisijainen kohde, jonka rakennusprojekti toivottavasti saadaan syksyllä käyntiin.

Isoin kiitos kuuluu Designtalolle, jonka kanssa kaikki hoitui paremmin kuin hyvin. Meidän toiveet kuunneltiin, annettiin asiantuntevaa palvelua läpi koko projektin ja jos jotain paikattavaa oli, niin se paikattiin. Talon suunnittelu oli helppoa ja valintojen teko oli ainostaan vaikeaa, koska niin moni vaihtoehto olisi tuntunut hyvältä.

Uskaltakaa rakentaa, jos se tuntuu unelmalta, jonka haluat toteuttaa. Aikaisempaa kokemusta ei tarvita ja jos joku on siistiä niin saada juuri sellainen talo kuin itse haluaa.
Kaikki ne kiva talot, jotka edes vähän näyttivät sopivan meille, joita katsottiin ennen rakennusprojektia oli usein yli budjetin. Tässä projektissa saatiin vieläkin enemmän kuin toivottiin ja pysyttiin aika hyvin budjetissa. Maatöiden hinta pk- seudulla oli meille pieni yllätys, sekä monet ”yllättävät” lisäkulut sieltä sun täältä. Onneksi olimme kuitenkin varanneet niille extraa. Ja jätettiin jotain tekemättä nyt alkuun, jotta pysyimme paremmin budjetissa ja teemme ne sitten kun aika on oikea.

Tässä vanhempia blogitekstejä rakentamisen ajalta:

1. https://www.fitoona.com/raksalaiffii-v-2022-23/”
2. https://www.fitoona.com/talo-valittu/
3. https://www.fitoona.com/tag/omakotitalo/

Sekä projektia taltioimme myös @blomkoti- instagram tilille.

Moni urheilija pelkää uupumista, moni urheilija peittelee uupumista. Aina välillä, mutta liian harvoin urheilijat uskaltavat kertoa uupumisesta. Maria Huntington kuuluu niihin harvoihin urheilijoihin, joka uskalsi puhaltaa pilliin ja kertoa muutama viikko sitten, että urheilu on aiheuttanut uupumisen ja nyt on aikalisän aika. Todella rohkeaa, vaikka kaiken hyväksyminen ja kertominen julkisesti on jo varmasti itsessään ollut todella vaikeaa..

Miksi mua koskettaa tämä aihe?

Itsekin olen monta vuotta kilpaurheilut ja kilpaurheilen edelleen, vaikka se ei koskaan oma ammatti ole ollutkaan. Enkä voi puhua millään tasolla itsestäni ammattiurheilijana, koska elantoni tulee ihan muualta kuin urheilusta. Eikä mediaa kiinnosta Suomen tasolla pienet lajit, kuten rugby (valitettavasti). Kuitenkin asun ex- ammattilaisurheilijan kanssa, jolle urheilu on ollut ainut työ puolet eletystä elämästä, joten ymmärrystä tulee myös siltä puolelta.

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tuntuu usein siltä, että kaikki ne urheilun vaatimukset ja paineet eivät aina välity katsojille. Ja jos jotain toivon, niin sitä, että tämä teksti ehkä vähän lisäisi kokonaiskuvan ymmärtämistä ja jollain tasolla myös ymmärrystä, että myös urheilijat voivat uupua työhönsä vaikka raskastaisivatkin omaa lajia.

Monet urheilijat eivät tee vain 8h työpäivää urheilun parissa, vaan elävät jatkuvaa ”työvuorokautta.” Ei ole olemassakaan täysiä vapaa-päiviä ja yleensä urheilu määrittää niidenkin tapahtumia. On olemassa tietysti vuosikello, jossa on kevyempiä ajanjaksoja, kun kausi ei ole kuumimmillaan, mutta yleensä silloinkin parannellaan kehoa edellisestä kaudesta ja kehitetään ominaisuuksia valmistautumalla tulevaan. Lisäksi koko vuoden aikana kisamatkojen lisäksi voi olla myös treenimatkoja, lajista riippuen osalla joka melkein koko vuoden.

Urheilijat joutuvat asettamaan itsensä jatkuvasti paineen ja arvostelun kohteeksi. Harva voi samaistua siihen, että jokaista työtuntia seurataan median toimesta tai tv- lähetyksen kautta ja samalla niin mediat kuin ihmiset kotona pääsevät ihan vapaasti arvostelemaan ja kommentoimaan niin suorituksista – ulkonäköön. Sitä on hyvä miettiä, miltä tuntuisi jos omaa työtä seurataan jatkuvasti ja kuinka paljon se aiheuttaisi paineita suoriutua omassa työssä. Moni urheilija haluaisi vaan urheilla eikä olla seurattu julkisuudenhenkilö. 

Ammattiurheilu ei todellakaan ole pelkkä valinta, ja hyvin harvat voivat kutsua itseään ammattiurheilijaksi. Vain erittäin harvassa lajissa, Suomessa puitteet ovat sillä tasolla, että voi keskittyä vain urheiluun ja saat vielä palkan urheilemalla.  
Iso osa paineista ja uupumuksesta johtuu monilla myös siitä, että on vaikea saavuttaa tilannetta, jossa voi siirtyä kilpaurheilijasta ammattiurheilijaksi. Todella moni joutuu, urheilun lisäksi tekemään myös toista työtä, jotta voi mahdollistaa ammattimaiset puitteet harjoitteluun. Tai on todellinen tarve esim. urheilijoiden apu- ja tukirahoille. Osa urheilijoista on myös täysin riippuvaisia vanhempien taloudellisesta tuesta. 

Kovassa kunnossa pysyminen aiheuttaa paineita. Kehon pitää jatkuvasti kestää kovaa rasitusta ja palautua nopeasti. Pienetkin asiat voivat vaikuttaa siihen, että syntyy rasitusvamma. Jo rasitusvamman syntymisen selvittäminen- saati ennaltaehkäisy, voivat vaatia todella ison työn. Puhumattakaan siitä taistelusta ja kuntouttamisesta takaisin huppu kuntoon, jolloin tulokset, eli ura menevät ylöspäin. 

Osa urheilijoista joutuu stressaamaan myös perheen perustamista. Milloin on sen aika? Miten saan elannon, jos saankin lapsen, sponsorit lähtee, menetän tukirahat tai mahdollisesti seuran kanssa sovitun sopimuksen. Ja voinko enää koskaan palata urheilussa huipulle, vai onko vain vaihdettava alaa?

Stressiä ja painetta voi syntyä myös ihan vain sosiaalisissa suhteissa; valmennuksen, joukkueen tai treenikaverien kesken kuten myös ihan muissakin arkisissa asioissa. 

Osa varmasti miettii, ettei kannata urheilla jos ei kestä kaikkea painetta ja uupuu helposti – Kuka tahansa voi uupua, oli sitten urheilija tai ei. Mutta se ei poista sitä, että meillä kaikilla voisi olla hitusen enemmän empatiakykyä ja ymmärrystä. Niin kauan kun toisen saappaissa ei pysty elämään, voi olla vaikea ymmärtää sitä kuormitusta, mitä jonkun elämän ympärillä voi pyöriä.
Vaikka urheilijat ovat fyysisesti ja usein psyykkisestikin huippu kunnossa, eivät he kuitenkaan ole superihmisiä sen enempää kuin kukaan mukaan ja jokaisella urheilijalla on myös tunteet.
Olisi myös suositeltavaa, etteivät myöskään urheilijat loisi esimerkiksi somessa tai haastatteluissa kulissia elämästä, joka vaan rullaa vahvasti eteenpäin, ilman mitään heikkouksia tai heikkoja hetkiä. Tällöin myös ymmärrys siitä, ettei urheilijankaan elämä ole täyttä positiivista ja energistä suorittamista, paranisi. Ja haasteita esimerkiksi: työuupumisen kanssa- on myös urheilussa.

Ymmärrystä…

”Miten uskalsit palata taas pelaamaan rugbya”, ”eikö sua pelota, että loukkaannut?”, ”Eikö rugby ole vähän liian raju laji pienten lasten äidille?”

– Kentille palaaminen ei ollut uskaltamis-kysymys, en pelaisi rugbya jos lähtökohtaisesti pelkäisin pelata rugbya. Loukkaantumisia ei toivo itselle, eikä kenellekään muulle, mutta ei niitä pidä ennakkoon pelätä. Vähän sama asia olisi, jos joka päivä talvella pelkäisi ulos lähtemistä, ettei vain liukastu. Rugby voi osan mielestä näyttää rajummalta kuin se on. Tottakai se on kontaktilaji jossa taklataan, juostaan täysillä ja taistellaan kovaa, mutta jokainen urheilulaji on kovaa omalla tavallaan ja ihan jokaisessa urheilulajissa on myös lajinomaiset loukkaantumisriskit. Rugby ei todellakaan kuulu maailman vaarallisimpiin lajeihin. Mutta tietysti keholla pitää myös olla valmius lajiin, eikä paluuta voi tehdä, ennen kuin kroppa on siihen valmis.

Helmikuussa tuntui hyvältä palata pelikentille Suomessa ja siitä muutaman viikon päästä pelasin ensimmäisen maaottelun. Tottakai tätä ennen on tullut monta kuukautta treenattua joukkueen mukana ihan täysillä ja kehoa on kuntoutettu kunnolla. En olisi palannut kentille, jos en olisi saanut kunnolla aikaa kropan vahvistamiseen ja palautuminen ei olisi ollut näin nopeaa. Nytkin odotin puoli vuotta ennen kuin menin pelaamaan. Jokaisessa urheilulajissa täytyy huomioida lajin vaatimukset, kun suunnitellaan paluuta, eikä sitä ilman suunniteltua kuntoutusta ja treenijaksoa kannatakkaan palata.
Myös imetys vaikuttaa asiaan ja itsellä se on ollutkin isoin haaste. Löysät nivelet aiheuttavat aina suorituskyvyllisiä haasteita sekä nostavat loukkaantumisriskiä. Edelleen vaikka imetys alkaa olemaan loppusuoralla, niin kehon jäntevyys ei ole palautunut kunnolla ja se on huomioitava harjoituksissa. Vahvistava lihaskuntoharjoittelu on tällä hetkellä erittäin tärkeä!

Kentille paluu on tuntunut ihan mahtavalta, koska nautin pelaamisesta. Äitiyden myötä myös nauttiminen ihan vaan itse tekemisestä on korostunut. Tuntuu, että jokainen yksittäinen treeni, peli, turnaus on jo niin henkisesti nautinnollista, että siitä saa niin paljon energiaa omaan elämään. Tunnen todellista kiitollisuutta, että olen pystynyt palaamaan takaisin; kova työ + olosuhteet ovat sen onneksi mahdollistaneet. Helppoa se ei ole ollut ja vaatii jatkuvaa suunnittelua, mutta mahdollista silti.

Lisäksi lapset ovat tuoneet elämään todellisen ajatuksen siitä, mikä elämässä on oikeesti kaikkein tärkeintä, että edes se urheilu joka on keikkunut aina siellä kärjessä, ei ole enää kärjessä. Myös tämän takia pelaamista osaa arvostaa entistä enemmän ja nauttia jokaisesta hetkestä. Olen myös päättänyt, että pelaan niin kauan kuin mulla on hauskaa, lopetan heti jos ei ole!
Rentous on myös tuonut suorituskyvyllistä valmiutta. Nuorempana jännitin ja stressasin tosi paljon kilpailusuorituksia. Olin myös niin kilpailuhenkinen, että se saattoi jo mennä yli. On ollut vaikea oppia pois korostuneesta voitontahdosta, koska tuntuu, että kilpailutilanteessa ihan vaan napsahtaa päässä moodi jolloin häviölle ei anneta mitään tilaa. Toisinaan se on hyvä, mutta silloin myös häviön aiheuttaman pettymyksen käsittely on ollut haastavaa.

Onneksi me kasvetaan, elämää mene eteenpäin ja opit matkalla muuttavat meidän ajatusmaailmaa. Moni asia on tärkeää, mutta kun muistetaan millä niistä tärkeistä asioista on kaikkein eniten merkitystä – pysyy suunta oikeana.

Ensimmäisen raskauden aikana päätin lähteä mukaan Driimiin!
Driim on kuin hyvinvoinnin Netflix, jossa on mahdollista jäsenyyden kautta saada kaikki valmennukset hyvinvoinnin ympäriltä käyttöön ja yksi niistä valmennuksista on mun suunnittelema koulutuskokonaisuus Liikunnasta raskauden aikana!
Mikäli kaipaat apua liikuntaan raskauden aikana; jokainen raskauden kolmannes huomioiden ja ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, niin tämä koulutus palvelee sua todella hyvin.
Kerron myös videioilla omakohtaisia kokemuksia raskauden etenemisestä ja liikunnasta oman raskauden aikana.

Täältä löydät lisää tietoa koulutuksesta!!!

*** Kaupallinen yhteistyö Designtalo ***

Nyt kun taloprojekti on saanut hyvin tuulta purjeisiin, on aika vähän päivittää missä mennään.
Melkein vuosi kului tontin ostosta, ennen kuin lopulta saatiin rakennuslupa. Prosessi oli yllättävän pitkä, vaikka tästä varoteltiinkin, niin en uskonut kuinka monta viikkoa ns. kului aina hukkaan kun jotain asiaa jouduttiin selvittämään monen henkilön kautta…
Espoon rakennusvalvonta sulki ovet vuoden alussa hetkellisesti, eikä hakemuksia saatu sisään. Lopulta aikataulu piteni ja kesän lomakausi hidasti selvästi projektia. Talon valinta/kilpailutus ja itse valinnan jälkeinen suunnittelu, kuvien piirtäminen ja muokkaaminen sekä monen asian jatkuva selvittely rakennusvalvonnan kautta oli hidasta puuhaa, jos ei itse ollut jatkuvasti reagoimassa nopeasti jokaiseen asiaan. Viimeisillään raskaana oli aika paljon myös muuta ajateltavaa projektin yhteydessä, joten lapsen syntymän jälkeen ja kun uusi arki alkoi rullaamaan sai projekti myös vauhtia.
Monien selvittelyiden jälkeen saatiin kuin saatiinkin marraskuussa lupa, jonka jälkeen maaurakointi saatiin aikataulutettua heti joulun jälkeen alkavaksi.
Oltaisiin aloitettu heti, mutta meidän tontin viereiselle tontille rakennetaan myös ja meidän projektin lisäksi on yhden naapurin putkien siirto sekä yhteinen tieyhteys tonteille, jotka jouduttiin joka tapauksessa tekemään yhdessä naapureiden kanssa, niin päätimme odottaa, jotta naapurit saavat myös luvan. Onneksi sekin tuli juuri ennen joulua, sillä meidän Designtalon elementtitoimitus oli lukittu jo viikolle 9 ja maaurakointi oli aloitettava vuoden alussa.

Muistutuksena vielä valittiin siis Designtalon avaimetkäteen talopaketti, täältä voit katsoa ensimmäisen postauksen talon valinnasta: ”Talo valittu!”

Vuoden alku on ollut koko rakennusprosessin kiireisin aika tähän asti, sillä tontin raivauksen- sekä maaurakoiden, sähkösuunnitelmien ja perustusten lisäksi monet sisustusvalinnat täytyivät päättää viisi viikkoa ennen elementtitoimitusta. Joten tässä sitä nyt ollaan, joka viikko ollaan juostu katselemassa keittiöitä- ja kiinteitä kalusteita, takkoja, laattoja, portaita, lattioita, saunoja. Kerralla tulee niin monta valintaa, että päätöksiä kannattaisi todella miettiä paljon aiemmin. Meille tuli ehkä vähän yllärinä, kuinka nopeasti projekti eteneekin kun alku oli ollut niin hidas. Mutta onneksi etenee ja valintoja on ollut kiva tehdä, vihdoin projekti on muuttunut konkreettisemmaksi ja alkaa olemaan sellainen fiilis, että vielä me tonne muutetaan.

Designtalon kautta järjestettiin sisustusilta, jossa suunnittelijan avustuksella saimme apua sisustusvalintoihin. Sisustusiltaa varten käytiin ennakkoon fiilistelemässä erilaisia sisustus-ilmeitä ja pohdittiin, mitä oikeasti halutaan ja tarvitaan. Moni valinta, joka tässä vaiheessa tehdään on niin pitkäaikainen, ettei hevillä halua hetkeen niitä vaihdella.
Ehkä hankalinta koko projektissa onkin ollut se, että emme oikeesti tiedä millainen talo on fyysisesti. Kuvien perusteella sisustuksen suunnittelu: kiintokalusteet, laatat, seinät, sisäkatot, takka, sauna, portaat, jne… on niin haastava suunnitella. Onneksi ympärillä on ollut paljon ammattilaisia apuna.

Ensimmäinen vaihe itse talon suunnittelun jälkeen oli sähkösuunnittelu. Kävimme pohjapiirrustusta tosi tarkkaan läpi, kuvittelimme, että ”kävelemme oikeasti tulevassa kodissa” ja sitä mukaan teimme oman raakaversion, mitä tarvitsemme. Tämän jälkeen Designtalon sähkösuunnittelijan avustuksella viimeistelimme suunnitelmat ja saatiin todella tärkeää ja konkreettista apua siihen, miten sähköt kannattaa uuteen kotiin laittaa. Paljon pieniä huomioita, joita ei itse olisi osannut ajatella.
Huomioimme taloon mm. tosi paljon erilaisia varauksia. Varauksia: portaiden valaistukselle, himmentimille eri puolille taloa ja varsinkin varauksia talon ulkopuolisille sähköille. Tässä vaiheessa on hyvin hankala sanoa, mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitsee ja varauksien laittaminen ei nostanut paljoa hintaa sähkön peruspakettiin, joten se tuntui parhaalta ratkaisulta. Talopakettiin kuului yllättävän kattava sähköpaketti, pistorasioita oli ainakin joka huoneessa jo niin monta, ettei niitäkään lisätty kuin muutamat.

Alkuvuonna oli myös kiintokalusteiden sekä keittiösuunnitelmien lopulliset viimeistelyt. Olimme jo edellisenä keväänä tehneet hyvät keittiö- kodinhoitohuone-, kylppäri-, wc-suunnitelmat, joten mitään isompia muutoksia ei tarvinnut tehdä. Pientä hienosäätöä vain. Kiintokalusteet tulevat Designtalon kumppanilta Novartilta. Meille tulee valkoinen keittiö isolla niemekkeellä, ja vaalean sävyisellä (hiekka) sekä eläväisellä keraamisella tasolla. Kodinhoitohuoneesta tulee oliivin vihreä, ja alakerran wc sekä yläkerran pesuhuoneen kalusteet ovat valkoiset, koska ilmettä haetaan laatoilla ja maalilla.

Värisilmän myymälöissä olemme ravanneet moneen kertaan hypistelemässä laattoja. Laattojen valinta on ollut haastavaa, koska on niin paljon kivoja vaihtoehtoja. Sisustussuunnittelijalta sai laattojen valintaan hyvin neuvoja; valintojen lisäksi, yhdistelmiin, asennus-suuntiin ja saumoihin.
Haluttiin erilaista ilmettä tuovia laattoja, mutta kuitenkin ajattomia, jotka miellyttävät molempien silmää monet tulevat vuodet.
Henkilökohtaisesti isoin ongelma laattojen valinnoissa oli se, että tykkään liian monesta erilaisesta tyylistä. Tekisi mieli laittaa joka tilaan ihan erilaisia laattoja ja värejä. Voin vain kuvitella, mun arkkitehti siskon ilmeen tällä hetkellä. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvät valinnat, joihin olemme molemmat tosi tyytyväisiä. On paljon luonnonläheisiä sävyjä, mutta myös persoonallista kuviolaattaa ja mm. oliivin vihreää.

Portaat suunniteltiin Tähtiportailla. Meille on tulossa mustat pinnaportaat, lattian kanssa mätsäävillä askelmilla sekä valot askelmiin. Mustien ristikkoikkunoiden takia haluttiin myös portaisiin samanlaista fiilistä. Portaiden malli oli ollut ollut jo pitkään mielessä ja paikan päällä suunnittelussa se oli helppo vahvistaa.

Saunanlauteet- ja paneelit, lattia, katot, listat, seinämaalit – kaikki nämä valittiin sisustusillassa laattojen lisäksi. Vielä on saunan suunnittelu ja vesikalusteet (suihkut, hanat, wc istuimet) lyötävä lukkoon. Valinnat ovat onneksi pitkällä, suihkut ja hanat päädyttiin ottamaan Grohelta, joka oli myös Designtalon kumppani ja jonka hanat ja suihkut meillä on tälläkin hetkellä kotona. Ainoa haaste on ollut, että mitkä kaikki tuotteet ovat tyyppihyväksyttyjä Suomessa. Se rajaa tällä hetkellä paljon valintoja.

En malta odottamaan, että päästään näyttämään teille meidän todellisia valintoja ”livenä”, mutta koska perustukset ovat nyt valmiit niin seuraavaksi odotellaan tulevaa elementtitoimitusta, joka on muutaman viikon päästä!!!

Pysykää kuulolla, koska nyt projekti etenee!

Paljon tunteita herättävä aihe: ”imetys” on aika ottaa esille taas tässä elämänvaiheessa, kun oma arki on tällä hetkellä aika täynnä sitä. Kirjoitin jo ensimmäisessä raskaudessa omasta imetys kokemuksesta urheilijaäidin näkökulmasta, tekstin löydät TÄSTÄ

Ensimmäisen lapsen kanssa imetin oikeestaan siihen asti, kun lapsi otti 8.5kk iässä jalat alleen ja alkoi kävelemään, eikä äidin maito enää kiinnostanut. Myös itse olin hyvin tyytyväinen, että imetys loppui juuri silloin. Mulle alusta asti imetys oli keino ruokkia vauva ja läheisyys tuli jostain ihan muusta. En kokenut imetyksen lopettamista raskaaksi, päin vastoin se tuntui oikealta ja helpotti myös kehon lopullista palautumista raskaudesta ja synnytyksestä. Relaksiinihormoni löystytti vielä imetyksen aikana tosi paljon niveliä sekä sidekudoksia ja omalla kohdallani se tuntui leikattujen polvien kipuiluna. N. 1kk imetyksen lopettamisen jälkeen niveliin ja sidekudoksiin tuli selvästi enemmän jäntevyyttä, ja kipuilu loppui.

Toisen lapsen kohdalla, en myöskään jaksanut stressata imetyksestä. Ajattelin hyvin samalla tavalla kuin ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta vieläkin neutraalimmin. Jos pystyn, imetän, jos en- on olemassa myös korvikkeet. Vauvan ravitsemus on siis taattu. Kuten aiemmassa imetyspostauksessa kerroin, olen itse korvikkeella kasvatettu vauva, jolla ei ole ollut yhden yhtään allergiaa tai terveydellisiä haasteita. Edelleen olen hyvin harvoin kipeä. Ja mikä upeinta, äitiini mulla on todella spesiaali ja läheinen suhde ja hän on yksi läheisimmistä ihmisistä mun elämässä, jolle kerron kaiken. Ehkä omien kokemusten kautta, olen pystynyt ajattelemaan tosi neutraalisi vauvan ruokinnasta.

Esikoisen kohdalla ehkä eniten ihmetytti miten kiinnostuneita muut, varsinkin lähipiirin naiset ovat imetyksen onnistumisesta. Tuntuu, että siitä kysytään kokoajan. Ylipäätään jatkuva hössötys vauvan syöttämisestä ja nälkäeleiden tunnistamisesta on alussa läsnä. Muut kertovat milloin sun oma lapsi pitää syöttää ja imetys aiheuttaa ihme hössötystä ympärillä. Vähän sama fiilis kun mummolassa tuputetaan (rakkaudella) lapsen lapsille ruokaa jatkuvalla syötöllä, ”ota, ota ota ❤️” eli efekti on täysin hyväntahtoinen, mutta ymmärrän jos se, jos joku aiheuttaa yhteiskunnassa painetta imetyksen onnistumisesta. Tuntuu, että moni kokee onnistuneensa äitinä jos imetys onnistuu… jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa oletko hyvä äiti.

Toisen lapsen kohdalla imetys lähti paljon helpommin käyntiin, varmaan juuri siksi, että otin koko imetykseen tosi rennon asenteen. Synnytyksestä kesti taas kaksi päivää, jonka jälkeen maitoa alkoi tulemaan, eikä synnytyksen käynnistäminen vaikuttanut mitenkään asiaan. Alussa maitoa nousi tosi paljon, eikä se tullut millään ulos. Molemmissa rinnoissa oli aivan järkyttävän kova kipu, paine ja pinkeys. En olisi uskonut, että joudun tämän takia ottamaan Buranaa ja panadolia yhtä aikaan. Mutta en pystynyt edes makaamaan säryn takia, ja koko rintakehä oli täysin kosketusarka ja tulehtuneen tuntuinen. Eikä lämpimässä suihkussa oleminen auttanut yhtään. Tämä kaikki tapahtui, vielä kun oltiin synnärillä ja kovimmat kivut olivat tietysti keskellä yötä. Kotona maito rupesi tulemaan ulos, ja olotila helpottui huomattavasti. Mutta siis rehellisesti sanottuna ihan kauhea kokemus.

Alun jälkeen kaikki on sujunut tosi hyvin, mutta maitoa tulee nytkin tosi paljon ja kovalla paineella niin vauvalla on tästä syystä myös vatsan kanssa ongelmia, joihin ei edes kuplaton, hieronta ja jumppa auta. Sama tilanne oli esikoisen kanssa, mutta kaikki helpotti 2-3kk jälkeen. Rintapumppua olen koittanut käyttää minimissään, ettei maidontulo saa vaan lisäbuustia, mutta maidonkerääjää olen nyt käyttänyt.

Tästä aiheesta en ole tainnut sanoa mielipidettä aiemmin…

Imetys on omasta mielestäni hyvin neutraali ja normaali asia. Kenenkään äidin ei tarvitse piiloutua imetyksen ajaksi. Vauva ei valitse aikaa tai paikkaa, kun on nälkä. Imettää pitäisi voida melkein missä vaan. En edes mieti sen enempää, kun ”nälkähuuto” alkaa, sitä imetetään missä sillon just ollaan: ulkoillessa, puistossa hiekkalaatikolla, parkkipaikalla, liukuportaissa, kevellessä, pysähtyneessä autossa, kahvilassa, salilla, urheilukentän laidalla…. mitä näitä nyt on. Paras vaatetus on kyllä ollut iso t-paita jonka saa hyvin nostettua vauvan päälle syötön yhteydessä ja puklurätti toimii myös hyvin, niin saa vauvalle ”oman rauhan.”

<3