Lifestyle

Tavoitteiden asettaminen tukena motivaatiota vai suorituspaineen lisääjänä?

Tavoitteiden asettaminen usein pelottaa. Kun tavoite asetetaan tulee itselle myös paine suoriutua tavoitteen mukaisesti, joka voi lisätä motivaatiota tai vähentää. Konkreettisuus on ehkä tärkeintä, kun asetamme tavoitteen. On järkevä oikeesti miettiä, onko tavoitteen saavuttaminen mahdollista ja missä ajassa. Tavoitteeseen pitää myös huomioida muu elämä. Kun kyseessä ei ole huippu-urheilu, jolloin koko arki keskittyy tiettyyn tavoitteeseen niin pitää ymmärtää, että vaikka kaikkensa haluaa tavoitteen eteen tehdä, se ei välttämättä ole aina mahdollista. Jos asettaa pelkän ison tavoitteen ilman mitään välitavoitteita, hyppää usein liian syvään päähän. Kaikki se, mitä teet tavoitetta kohti on itseasiassa kaikkein tärkeintä.

Tavoitteen konkreettisuus vaatii myös oman elämän ja varsinkin arkisten asioiden avaamista. Kuinka monta tuntia kuluu päivässä työhön tai opiskeluun, kuinka paljon muiden perheenjäsenten tarpeet rajoittavat vapaita tunteja päivässä tai esimerkiksi eläimet. Kun avaamme viikkoamme ja katsomme, kuinka paljon meillä on oikeasti aikaa viikossa panostaa meidän tavoitteeseen, huomaamme usein onko tavoite konkreettinen.

Unohdamme tai sitten emme vain halua myöntää, että kehomme ei kestä ihan kaikkea. Jos tavoittelemme liikoja, vaikka emme lähellekkään pysty tekemään niitä asioita, mitä meidän pitäisi tavoitteen eteen tehdä, emme koskaan voi edes saavuttaa sitä mitä haluamme. Usein myös motivaatio lopahtaa koko projektiin. Kukaan ei kestä jatkuvaa epäonnistumista, ja epäonnistumisen kierre, voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pakkosuorittamista. Jokainen tietää, että pakkosuorittaminen aiheuttaa vain enemmän epäonnistumisia.

Joskus on vaikea myöntää, että tähän en pysty. Jokainen on joskus pystynyt ehkä johonkin mihin enää ei ole mahdollisuutta. Voin itsekin myöntää, että haluaisin saavuttaa vaikka mitä, niin työn kuin treenaamisen parissa, mutta kaiken sumpliminen yhteen on usein ollut lähes mahdottomuus, varsinkin jos kaiken haluaa tehdä hyvin. Nopeasti sen huomaa, että jos on liian monta rautaa tulessa niin joku rauta kärsii. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta ison pakan hallinta ei todellakaan ole koskaan helppoa, sen olen viime vuosina huomannut. Vaikka olisitkin aikaansaava niin yli-ihmisyyttä ei ole pidemmän päälle olemassakaan, eikä varsinkaan kehoa voi huijata.

Mieli voi viedä kovaa vauhtia eteenpäin, mutta keho palauttaa nopeasti maanpinnalle.

Keho ilmoittaa heti, jos joku ei ole tasapainossa. Yliampuva tavoite ilmenee nopeasti kehon kautta, onko se saavutettavissa vai ei. Kun kehosta loppuu virta, niin sitä ei edes oma tekemisenhalu voi muuttaa. Tottakai myös mieli haluaa helposti luovuttaa liian aikaisin ja joskus meissä on paljon enemmän potentiaalia kuin uskommekaan. Mielen ja kehon välinen suhde pitää saada tasapainoiseksi, jolloin tavoite on helpompi asettaa oikein, jotta myös keho pystyy siihen halutussa ajassa.

Kuvat: Jere Hietala /Under Armour

Onko sitten pakko olla tavoitteita, jos haluaa voida hyvin? – Osalle hyvinvointi ja liikunta ovat tavoitteellisuutta ja se, että motivoidumme liikkumaan vaatii jatkuvaa kehitystä. Kun kehitystä ei tapahdu saattaa motivaatio loppua, tai jos ei ole mitään mitä tavoitella syö sekin fiilistä edes treenata.
Osalle taas jo tavoitteellisuus kuulostaa liian kilpailulliselta ja fiilis koko liikuntaa kohtaan menee. Tavoite voikin olla vaan terveenä pysyminen. Eikä silloin mitään yksittäistä tavoitetta tarvitsekaan olla tai välitavoitteita mihin täytyy päästä.

Tärkeä onkin miettiä omaa persoonaa. Mitä haluan tavoitella, onko se liikunnan ilo ja terveys vai kaipaanko jotain enemmän, jotain joka haastaa ja saan kilpailla. Oli se sitten mitä tahansa, niin tavoitteita on hyvin erilaisia, eikä tavoite sanaa kannata suoraan yhdistää pakkopullaksi. Uskon että, loppu peleissä jokainen meistä tavoittelee sitä hyvää fiilistä. Se minkä polun valitsemme sitä kohti on täysin jokaisen henkilökohtainen mieltymys…

Mukavaa loppuviikkoa!

0 kommenttia

Rugbyssa eri ominaisuudet ja ruumiinrakenteet on valtti

Huh, en tiedä mistä aloittaisin. Ensi viikolla on rugbyssa semifinaaliviikko ja tuntuu niin oudolta, koska tietää että se tarkoittaa kauden loppumista lähiviikkoina. ”Vauhtisokeena” sitä painelee aina kohti näitä tavoitteita ja kun ne alkaa olemaan lähellä tuntuu aina uskomattoman hienolta, mutta samalla tyhjältä. Hyvä puoli on toki se, että riittää aikaa taa monipuolisempaan harjoitteluun.

Mulle rugby on ollut aikuisiän harrastus, josta on kuitenkin tullut itselle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Kaipasin pitkään harrastusta, missä pääsen haastamaan itseni äärirajoille ja samalla joukkuelajia, missä on tsemppaava yhteisö ja parhaat läpät. Kolme vuotta sitten päätinkin, että nyt on mun aika aloittaa rugby, jota olin jo aiemmin seurannut sekä fanitin tätä lajia ihan kybällä!

Kuvat: Antti Istala

Rugbyssa tarvitaan niin paljon eri ominaisuuksia riippuen myös siitä millä pelipaikalla pelaat, että vaikka kuinka hyvä olisit jossain, et välttämättä koskaan istu johonkin toiseen pelipaikkaan, vaan sun ominaisuuksille löytyy aina oma paikka kentältä. Erilaisten ominaisuuksien lisäksi rugbyssa tarvitaan eri kokoisia pelaajia ja just senkin takia tykkään tästä lajista.

Rugbyssa tarvitaan isoja vahvoja pelaajia, jotka kestävät kovaa kontaktia ja jatkuvaa rummutusta, fiksuja pelisilmän omaavia pelaajia, jotka kykenevät rakentamaan ja ohjaamaan peliä sekä pelaajia joilla on hyvän peliälyn lisäksi hyvät pallonkäsittely taidot ja syötöt sekä myös nopeita juoksijoita, joilla on pisteen kiilto silmissä ja halu scorata jokaisesta tilanteesta.

Tässä lajissa yhdistyy niin moni osa-alue, että kun pelin ymmärtää uskon, että jokaiselle löytyy oma pelipaikkansa. Tottakai mitä enemmän on ominaisuuksia sen parempi, mutta jokaisella ne kehittyvät treenaamisen myötä.
Mulle oli alussa ihan älyttömän vaikea ymmärtää, että palloa syötetään vain taaksepäin, jolloin en voi juosta kaverin ohi kentällä. Olin tottunut fudiksessa olemaan kärki, joka kyttää palloja linjan taakse ja rugbyssa onnistuin jatkuvasti olemaan syöttölinjan ulkopuolella. Viimeistään säännön oppi siinä vaiheessa, kun kukaan ei koskaan syöttänyt sulle.

Rugby on todellinen ”aikuusiän” harrastus varsinkin Suomessa. Meidänkin joukkueessa on ikähaitari sieltä 20 vuotiaasta yli 40 vuoteen. Eli ei kannata miettiä, että olisit lajiin liian vanha. Myös yli 50 vuotiaita löytyy lajista. Vaikka jokainen seura tavoittelee jokaisessa pelissä voittoa ja kaudessa Suomen mestaruutta, on laji silti amatööritasolla ja kaikille rakas harrastus töiden ohella. Rugbyn harrastaminen ei vaadi liiallista sitoutumista, varsinkaan jos maajoukkue ei kiinnosta. Lajia voi harrastaa ihan harrastamisen ilosta ja pelata hyvällä fiiliksellä. Eikä rugbyn harrastaminen ole kallista.

Suomessa joukkueita löytyy ihan eri puolilta. Naisissa joukkueita on esim. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa, Porissa, Kuopiossa… ja miehissä vieläkin useammassa kaupungissa. Googlettamalla löydät varmasti lähimmän seuran itsellesi.
Ja nyt varsinkin syksyn aikana kaikilla paikkakunnilla järjestetään yleensä ihan ilmaisia alkeiskursseja, missä voi tutustua lajiin. Äläkä mieti, että sun täytyisi osata jotain kun menet sinne! Ei kukaan mene kitaratunneillekkaan, koska osaa jo soittaa vaan sinne mennään oppimaan, -joten ota juuri se asenne, että meet sinne oppimaan.
Rugbyssa toivotaan jatkuvasti uusia harrastajia lajin pariin, joten jos oot joskus edes miettinyt, että haluat päästä kokeilemaan niin enää älä meiti vaan ilmoittaudu mukaan!

Pitäkää peikkuja, jotta hoidetaan Helsingin naisten kanssa Semit himaan!!

1 Kommentti

Kiinni motivaatioon

Usein kesä vaatii veronsa ja syksyn tullen moni etsii uutta energiaa palata ruotuun. Miten se voikaan joskus olla niin vaikeeta, saada rutiinit takaisin esimerkiksi vaikka pitkän loman jälkeen. Tämän keskustelun käyn monesti asiakkaiden kanssa läpi, lomien paluun jälkeen, ja haasteita on hyvin erilaisia, tässä ehkä tyypillisimmät:

Loma on sitä aikaa kun arjen kiireet sivutetaan, aivoille annetaan lepoa ja rutiinit usein jäävät kokonaan. Osa löytää lomasta lisää energiaa harjoitteluun, mutta osalle aktiivisuus lomalla ei tulisi mieleenkään. Itse olen se, joka mielellään lomalla on se yliaktiivinen. Kerrankin on aikaa harrastaa ja tehdä kaikkea mahdollista ilman työkiireitä ja sitten sitä touhutaankin koko ajan. Ei hyvä valinta tämäkään, koska lepo ei todellakaan saisi olla yliarvostettua.

Teksi tehty kaupallisen yhteistyökumppanini Stadiumin kanssa, joka myös haluaa motivoida jengiä liikkelle!

SINÄ– Joka haluat lomalla juosta pää kolmantena, tehdä kaiken mitä et ole aiemmin ehtinyt tehdä ja treenaat monta kertaa päivässä- lepää myös lomalla. Ota rennommin, rauhotu ja siirrä vähän niistä harjoituksista siihen, että keskityt palauttamaan kehosi kaikelta siltä rasitukselta, mitä olet vapaa päivien aikana tehnyt. Keho ei kestä kaikkea kuormaa, suorittaminen voi vaan johtaa pahempaan ylirasitustilaan. Ja kun kerran on loma- keskity palautumiseen.

JA SINÄ- joka mielelläsi makoilet koko loman, syöt mitä sattuu etkä liiku. Yritä saada vähän lisää aktiivisuutta viikkoosi. Lisää muutama harjoitus viikkoon, nauti hyvästä ruuasta, mutta valitse välillä myös fiksumpia vaihtoehtoja, jotka tukevat kehon hyvää oloa. Lepo ja rauhottuminen on hyväksi, mutta keho kaipaa myös liikettä.

JA EN OLE UNOHTANUT SUOKAAN- Joka nauttii kesän festareista ja juhlista, vältä pitkiä putkia jolloin nukut vain muutaman tunnin yössä. Juhliminen yömyöhään on välillä hauskaa ja piristää mieltä kuunnella hyvää musiikkia sekä viettää iltaa hyvässä seurassa. Jatkuva yöunien laiminlyönti voi kuitenkin kostautua, me vain tarvitsemme unta, jotta jaksamme. Ja on turha kuvitellakaan, että muutaman tunnin yöunilla sitä jaksaisi treenata. Liikunta voi maksimissaan ollaan jotain tosi rauhallista, joka ei rasita kehoa yhtään enempään.

Hyvä muistaa, että lomalla voimme oikeastaan tehdä ihan kaikkea kun teemme sen sopivassa suhteessa ja tietysti arki on erilaista. Ruotuun joutuu meistä jokainen palaamaan loman jälkeen, mutta monista eri syistä. Usein on myös kiva palata arkeen, jolloin on helpompi syödä ja liikkua säännöllisesti sekä unirutiinitkin ovat usein samat.

Jos tuntuu, ettei millään meinaa saada esim. liikuntatottumuksia kuntoon ja vaikea löytää motivaatiota takaisin liikkumiseen kannattaa oikeasti miettiä: miksi liikun? Mitä liikunta on aiemmin saanut mussa aikaan? Voinko paremmin kun liikun vai huonommin? Tarviiko mun liikkua joka päivä vai riittääkö alussa vähempikin?
Sama pätee ravitsemukseen ja lepoon… voit vain kysyä itseltäsi miksi, minkätakia syön terveellisemmin, minkätakia mun pitää nukkua enemmän?
Uskon, että jokaiselle löytyy syy huolehtia itsestään on se sitten: parempi olo, jaksaminen töissä, pysyminen terveenä, jaksaminen lasten kanssa, positiivisempi mieli.., jokaiselle se on oma ja henkilökohtainen ja jokaisen kannattaa löytää se oma syvin syy, jotta motivaation löytäminen on helpompaa. Kun tiedämme syyn huolehtia itsestämme, ei motivaation etsiminen ole niin hankalaa. Ja tähänkin voin sanoa, ettei mitään saa ilmaiseksi, mutta asenteeseen voi vaikuttaa täysin ilmaiseksi.

Stadiumilla on kampajan ”101 – treenivinkkiä”, jos kaipaat vinkkejä aktiivisuuden lisäämiseksi viikkoihin, suosittelen käymään lukemassa vinkkejä TÄÄLTÄ! Vinkkejä löytyy ihan laidasta laitaan arkiaktiivisuuden lisäämiseksi helpoilla kikoilla, ja jotain mitä voit lisätä omaan harjoitteluun. Mun suosikit oli kyllä nämä: ”#10 Plogging = ekoteko + tehokas treeni”, eli roskien keruu samalla kun esimerkiksi lenkkeilee. ”#59 Vie lapset treeneihin ja treenaa samalla itse. ” Olen aina miettinyt, että miten vanhemmat saisi treenaamaan samalla kun vievät lapsensa esim. jalkapallotreeneihin. Kentän laidoilla on hirveästi tyhjää tilaa, missä jokainen vanhempi voisi nojailun ja puhelimen räpläämisen sijasta tehdä vaikka lihaskuntoharjoituksen. Lisäksi tämä: ”#29 Motivoi itseäsi uusilla treenivaatteilla.” tykkään itse siitä, että treenivaatteet ovat sellaiset mistä itse tykkään, mutta lisäisin vielä tähän, että kun hankin uuden treenivaatteen niin esimerkiksi kierrätän jonkun sen tilalta pois.

Inspiroivaa viikkoa kaikille!

0 kommenttia

Kysymyspostaus… vastaukset nyt julki!

Kysymyspostaukset on must tosi hauskoja, mutta en ole tehnyt jostain syystä niitä pitkään aikaan. On aina kiva, jos vinkkailette aiheita tai ideoita postauksiin, niin nappailen niitä tänne mukaan! Kysymyspostauksissa on parasta se, etten oikeasti tiedä yhtään, mitä kysymyksiä teiltä odottaa.. Kysymykset voivat olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kokosinkin tähän postaukseen kahteenkymmeneen kysymykseen vastaukset.

Onko sulla ollut elämässä vaihetta jolloin et ole liikkunut vai oletko ollut aina noin aktiivinen? – Olen oikeastaan ihan pikkutytöstä asti ollut totaali urheiluhullu. Voisin sanoa, että ainoat ajanjaksot milloin en ole liikkunut on ollut silloin kun olen ollut vauva ja leikkaukset, jolloin on vaan pakko ollut maata sängyssä. Paitsi parin pv. päästä olen yleensä ruvennut tekemään vaikka makuuasennossa kaikkea mitä pystyn. Mulle liikunta on vaan niin se syvin juttu, mistä nautin. Lapsena liikuin, teininä en muuta tehnytkään kun liikkunut. Olen lähes koko ikäni kilpaurheillut ja sitten opiskelin liikunta-alalle ja nyt vielä toimin ammattivalmentajana ja liikunnanalan yrittäjänä, joten liikunta ja liikkuminen on ihan jokapäiväistä.

Minkä lajin aloitit ihan ekana? – Mun mummo pakotti mut ja mun siskon satubalettiin. Voitte kuvitella, että sitä ei kauaa jatkunut. Ja muistan, että jos riehui, joutui sivuun punaiselle penkille katsomaan eikä saanut osallistua tuntiin mukaan, ja veikkaan, että äiti haki mut sieltä joka kerta kotiin. Baletti ura ei siis kauaa jatkunut…

Mitä kaikkea urheilua olet harrastanut elämän aikana? – Lyhyemmissä pätkissä ja kerhomuotoisesti: balettia, voimistelua, sählyä ja pesistä ja pidemmän aikaan vuosia yleisurheilua, karatea, jalkapalloa, fitnesstä ja rugbya. Toki myös vahvasti kuuluu kuntosali/voimaharjoittelu ja juoksu.

Jos saisit syödä vuoden ajan viittä ruoka-ainetta + vettä, niin mitkä ne 5 olisi ja miksi? – Tää on aika paha koska rakastan ruokaa, mutta ehkä mä valitsisin: Kanan, lohen, bataatin, avokadon ja mansikat. Vähän jokaista jokaisesta energiaravintoaineesta, mutta myös sellaisia mistä mä todellakin tykkään. Kana ja lohi olis hyvät proteiinin lähteet sekä lohessa myös hyvät rasvat. Jos hiilareista pitää valita niin bataatti on mun suosikki maun puolesta ja se on monikäyttöinen. Avokadossa erittäin hyvät rasvat sekä maun puolesta hyvä ja mansikat on kans hyvä hiilarin lähde, mutta mikä parasta niin ihan sairaan hyvä jälkkäri.

Harjoitteletko tietyllä ohjelmalla joka viikko? – En harjoittele. Tällä hetkellä mennään ajanjakso kerrallaan. Ennen rugby kautta oli pk- ja voima kausi, ja sen jälkeen räjähtävyys, nopeus, nopeusvoima. Nyt loppukeväästä ja kesästä olen kärsinyt monia vammoja jolloin harjoitusohjelma on joka vk ollut erilainen. Lisäksi meillä on sm sarja menossa ja paljon pelejä, jolloin pitää keskittyä myös enemmän palautumiseen. Enkä myöskään halua treenata liian yks’toikkosesti vaan rakastan vaihtelevia treenejä ja lajeja, joten sovellan myös paljon, koska suunnittelen omat treenit.

Mitkä ovat parhaat vinkit polvileikkauksesta kuntoutumiseen? – Ei ole olemassa yhtä ainoata tapaa kuntouttaa polvi. On tosi tärkeä tietää mikä polvessa on mennyt rikki, mikä on korjattu ja mitkä ovat loukkaantuneen henkilön tavoitteet. Yleisesti kaikki leikkaukset vaativat hyvin kuntoutumisen ja jatkuvan tukilihasten vahvistuksen. Lähes kaikissa tapauksissa alussa on tärkeä saada polvi liikkumaan ja rajoitusten mukaan aktivoitua lihakset ympärillä. Polvi pitää saada liikkumaan koukkuun ja suoraksi (riippuen onko millaiset rajoitteet). Eli heti vaan leikkauksen jälkeen kun pystyy niin liikettä polveen. Lisäksi fillari ja vesijuoksu ovat älyttömän hyvin. Ja kun saa oikeesti varata jalalle, kävellä, hölkätä kannattaa tehdä todella paljon stabiliteettiä parantavia harjoituksia, että polvi olisi tukeva.

Mistä olet löytänyt aina motivaation kaikkien vammojen kuntoutukseen? – En ole aina löytänytkään. Kun vamma sattuu, tuntuu niin pahalta. Koska tiedän, että se vaikuttaa omaan treenaamiseen sekä työhön valmentajana. Aina alussa on tosi huono fiilis, mutta vuosien varrella on oppinut ymmärtämään, että alamäet kuuluu elämään ja loukkaantumiset ovat ne alamäet urheilussa. Motivaatio löytyy lopulta siitä, että haluan pedata itselleni paremman ja terveemmän tulevaisuuden. Tiedän, että kun jaksan vahvistaa edelleen polven ympärillä olevia lihaksia niin 5 kertaa operoitu polvi on kivuton. Jos en näitä tee niin sitten joudun olemaan kivun kanssa. Eli ihan se tieto siitä, että voin hyvin, motivoi kuntoutumaan. Lisäksi suunnittelen kuntoutukset itselleni miellyttäviksi. Teen asioita mistä tykkään ja yhdistän niihin kuntoutuksen, jolloin se ei tunnu tylsältä. Ainoa tylsä asia on esim. jos en saa pelata.

Kärsitkö vielä polvivammoista leikkauksien jälkeen? Vaikuttaako henkisesti peleissä eli varotko? – Kärsin toki ja tulen aina kamppailemaan polvien kanssa. Joskus polvet ärtyvät tosi pahasti jos tekee jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai iskeytyy/vääntyy peleissä. Mulla ei ole toisessa polvessa oikeastaan paljoa kierukoita jäljellä, jotka toimivat iskunvaimentimena, joten polvessa on myös tosi paha kuluma ja rustovaurio, jotka aiheuttavat helposti kipua ja polvi turpoilee. En peleissä pahemmin pelkää, ainoastaan pelien jälkeen toivon, ettei polvet turpoisi, koska sitten menee taas hetki, että pystyn tekemään mitään kunnolla.

Kuinka nopeasti lähdit polvivamman jälkeen kentälle ja miten tuit polven ekoihin peleihin? – Olen ollut 15v kun ekan kerran jouduin polvileikkaukseen, silloin suositus oli 6kk sivussa ja täysillä takaisin kentälle ja sen mukaan mentiin. Eikä silloin kierukan liitäntä pysynytkään ja puolen vuoden päästä jouduin tähystysleikkaukseen. Nykyään suositus on 9-11k ja viimeisimmässä leikkauksessa menin sen mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että myöskään tuossa ajassa jalka ei tokene, jos sitä ei täydellisesti kuntouta, eli en olisi mennyt pelaamaan jos jalkojen välillä olisi fyysisesti ollut isoa eroa. Olen satunnaisesti pitänyt ihan pehmeää tukea polvessa ja joskus teipannut peleihin.

Kuinka kauan aiot jatkaa aktiiviurheilijana? – Varmaan niin kauan kuin paikat kestää ja on aikaa.

Mistä unelmoit? – Unelmoin terveestä elämästä, että saan jatkaa ja tehdä mun unelma työtä, millä on oikeesti merkitystä sekä pysyn fyysisesti siinä kunnossa, että voin tehdä töitä. Sitten toki unelmoin perheen perustamisesta ja ihan tavallisesta perhearjesta sekä matkustelusta.

Mikä/kuka inspiroi sua? – Mua eniten inspiroi mun äiti! Ihan super tyyppi, ei koskaan valita, aina valmis toimimaan ja tekee tosi paljon hyvää muiden eteen. Lisäksi hän on mieletön taistelija. Oon pikku tytöstä asti ihaillut mun äitiä, miten hän kantaa itsensä, niin vahva ja upea nainen. Lisäksi mua inspiroi ihmiset jotka on välittömiä, eivät valita vaan toimivat eikä uhriudu vaan jatkavat kovien kokemusten jälkeenkin elämäänsä. Inspiroivat taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella.

Merkittävimpiä hetkiä, tapahtumia, joiden takia oot just tossa missä oot esim. työt? – Läheisen ihmisen sairastuminen hermostosairauteen oli ehkä mulle se isoin kimmoke miks päätin poliisin ammattihaaveista siirtyä liikunnanohjaajaksi. Päätin, että haluan liikunnan avulla estää tämän sairauden etenemistä. Lisäksi kenttätyössä näkee esim. miten erilaisia vammoja, taustoja, tavoitteita ja tapahtumia ihmisillä on elämässä ollut tai on edelleen ja se on tehnyt mun työstä entistä kiinnostavemman. Tuntuu hyvältä oikeesti päästä konkreettisesti auttamaan ja muuttamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi nautin siitä läsnäolosta mitä voin työssä antaa. Lisäksi olen toki päässyt työn kautta tekemään mitä uskomattomimpia juttuja ja hyväntekeväisyystempauksia missä aidosti pääsee tekemään hyvää. Mua ehkä eniten inspiroi tapaukset, joiden kanssa täytyy etsiä ihan eri reitti jotta pystytään esim. harrastamaan liikuntaa. Joillekin se voi olla fyysinen ongelma ja joillekin taas mentalipuolen haaste. Mitä enemmän saa ihmisiä inspiroitumaan liikkumaan ja huolehtimaan itsestään sen parempi.

Tahdotko lapsia? – Kyllä haluan, olen tosi perhekeskeinen ihminen ja koen äitiyden erittäin tärkeäksi.

Asutteko yhdessä miehesi kanssa? – Ei vielä, työt eri paikkakunnilla, mutta toivottavasti pian.

Luovutatko säännöllisesti verta?- Olen todella piikki kammoinen ja meinaan pyörtyä jokaisessa verikokeessa, joten tavoite joskus olisi, että myös tähän pystyisin. Koska ihan läheltä se on pelastanut ihmisiä <3

Miten pitkä olet ja kuinka paljon painat? – Olen 164,5 cm ja painan varmaan tällä hetkellä 65-66 kg, en oikeastaan koskaan punnitse itseäni.

Kuinka paljon ja miten nuoren 14-20v urheilijan pitäisi treenata? – Jotta tähän pystyisin vastata olisi hyvä tietää nuoren urheilulaji. On iso merkitys mitä lajia harrastat, jotta sen ympärille voidaan suunnitella monipuolinen ja tukeva oheisharjoittelu. Oheisharjoittelu pitää myös jaksottaa, sen mukaan milloin on kilpailukausi ja milloin off- kausi. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan sen ohelle pitäisi olla tukeva fysiikkaharjoittelu huomioiden laji sekä nuoren ikä. Lisäksi toki peruskuntopuoli.

Miten päästä pois hiilareiden pelosta? – Tähän olisi kiva tietää paremmin, että mitä pelkäät hiilareissa, koska keho tarvitsee toimiakseen, kehittyäkseen, palautukseen hiilareita. Päivän energiansaannista pitäisi olla 45-60% hiilihydraatteja. Kun suosit hyvien hiilareiden lähteitä ei kannata olla huolissaan niistä.

Kiitos kaikille kysymyksistä!

Kuvat: Petteri Peltonen
0 kommenttia

On olemassa yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa

Salibuumi, joogabuumi, buumi kun buumi… tulee ja menee ja voi jopa tulla joskus uudestaan. Liikunnassa ei ole kyse siitä, että pitäisi liikkua buumin mukaan. Jos haluaa harrastaa twerkkausta niin pitää mennä twerkkaamaan, jos taas golfkenttä vetää mukanaan niin sinne heti! On olemassa vain yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa ja se on nimeltään: liikunta.

Jos löytää koko liikunnan repertuaarista itselleen sopivan tavan saada keho liikkeelle, niin on jo onnistunut. Meidän keho vaan tarvitsee liikuntaa, jotta vastustuskyky on vahva ja pysymme terveenä, sekä on huomattavasti siistimpää elää kun jaksaa ja on virtaa. Tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen, mutta on miljoona vaihtoehtoa mistä valita.

Jollekin liikkuminen tulee luonnostaan jo koiranomistajan roolissa, toinen taas rakastaa pyöräillä töihin, joku ottaa omaa aikaa menemällä salille tai osa haluaa nähdä frendejä ja valitsee joukkuelajin. Onneksi liikuntaa on kaikki tekeminen missä aineenvaihdunta ja verenkierto kiihtyy, keho lämpenee ja liikelaajuudet maksimoidaan.

Mun on aina ollut hankala motivoida itseäni ryhmäliikuntatunneille, joissa joku toinen päättää tahdin omasta puolesta. Kaikkea olen kokeillut, mutta en saa niistä mitään kiksejä. Tiedän taas, että monille se on paras mahdollinen tapa motivoitua liikkumaan. Lisäksi kaikki liian rauhallinen tekeminen tuottaa suurta ponnistelua. Nautin kun saa tehdä täysillä ja haastaa kehoa äärimmilleen, mutta sitäkään treenaaminen ei voi aina olla- vaan täytyy löytää tasapaino myös kevyemmille palauttaville treeneille. Tykkään kyllä huoltaa kehoa, mutta teen sen juuri siksi, että se tukee omaa muuta harjoittelua, kuten rugbyä, voimaharjoittelua ja juoksutreenejä.

Liikunnan monipuolisuudesta ei kannata kuitenkaan liikaa tinkiä. Meidän keho on luotu: kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeämään. Parhaassa tapauksessa harrastuksemme sisältävät kaikkia niitä, ominaisuuksia mitä kehon on luotu tekemään. On hyvä tarkastella omia harrastuksia, että kehittävätkö ne: kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa, tasapainoa, koordinaatiota, käsi-silmä koordinaatiota, nopeutta, voimaa, kimmoisuutta…? Mitä monipuolisemmin harrastuksemme kehittää erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, sen parempi se tietenkin on. Mutta todella moni laji, pitää sisällään monta erilaista ominaisuutta, mitä emme tule edes ajatelleeksi.

Kuitenkin tärkeintä on, että LIIKUMME! Vasta kun liikunta on täysin osana päivittäistä arkea, kannattaa miettiä miten voisimme liikkua monipuolisemmin. Ja tietysti jos haluaa oikeesti, että liikunta on kehittävää, niin silloin on pakko miettiä tarkemmin sisältöä. Se, että liikunta on kehittävää ei tarkoita, että sen pitäisi olla kilpailullista. Osalle riittää, että vain liikkuu, mutta moni haluaa esimerkiksi vaikka: saada tenniksessä paremmin osumia palloon, pystyä pelaamaan ikämies fudista, niin että kroppa kestää, juosta maratonin tai vaikka pysymään pystyssä suppilaudalla, kaikki nämä vaativat kehittävää harjoittelua ohelle, jotta ominaisuudet paranevat.

En usko, että maailmassa on ketään jolle kaikki tapa liikkua on pelkkää tuskaa. Uskon, että jokaiselle löytyy kyllä oma tapa saada keho liikkeelle mieluisalla tavalla, kun vaan avartaa mieltä ja uskaltaa kokeilla uutta. Kaikki liikunta ei hengästytä tai hikoiluta, jos ajattelet, että vihaat liikuntaa niin kokeille niistä lajeista missä ei tarvitse nostaa sykettä. Uskon, että tästä blogista, ei välttämättä löydy näitä lukijoita, jos löytyy niin ihan mieletöntä, mutta jokainen teistä tuntee ehkä jonkun joka kaipaa tsemppiä liikunnan suhteen, niin auta just sitä tyyppiä löytämään joku sopiva matalankynnyksen tapa liikkua. Meistä jokaisen vaan täytyy liikkua!

Aurinkoista loppuviikkoa!

0 kommenttia