Lifestyle

Ääni kuuluviin

Kirjoitin aiemmin tänne blogiin, että mistä Urheilun äärellä- podcast sai alkunsa.. teksti löytyy täältä. Suurena syynä siis arvomaailmani urheilussa, joka on kaivannut päästä kuuluviin. On asioita, epäkohtia, uskomuksia ja taruja, jotka jatkuvasti pyörivät mielessäni enkä usko, että olen näiden asioiden kanssa yksin. Haluan uskoa, että jokainen pystyy jollain tavalla tehdä hyvää, ehkä puhumalla epäkohdista ääneen ja jos saan edes yhden ihmisen korvat hörölle ja aiheen jäämään mieleen koen, että onnistuin tavoitteessani. Olen miettinyt myös paljon, että miten saisin hyvässä hengessä asiat sanottua ääneen, mutta kuitenkin niin, että keskustelut ovat avoimia ja rohkeita, joissa ei kaunistella faktoja. Podcast on ollut mielettömän vahva keino siihen. Jokainen joka kuuntelee podcastejä tietää, että niihin pitää kuitenkin keskittyä, jotta pysyy aiheessa mukana. Halusin ehdottomasti tavan tuoda asioita esille niin, että jokainen kuulia joutuu keskittymään siihen aihepiiriin missä keskustellaan ja tärkeänä oli myös tuoda esille jotain uutta jokaiselle kuulijalle!

Paras palaute mitä olen teiltä saanut on ollut se, että teidän on tehnyt mieli päästä keskusteluun mukaan. Olette halunneet päästä kertomaan kokemuksia ja oman mielipiteenne, toivon todellakin, että laitatte mulle palautteena myös teidän mielipiteet tai kommentoitte niitä jakson kuviin. Keskustelu on juuri se mitä näiltä toivon… keskustelette sitten oman lähipiirinne kanssa tai mun.

Tämä ensimmäinen podcast sarja on itselleni henkilökohtaisesti hyvin tärkeä… Yhtenä palautteena olette toivoneet enemmän mun mielipiteitä kuuluviin, mutta olen tietoisesti jäänyt vähän taustalle, tuomalla omat mielipiteeni aiheiden ja vieraiden kautta kuuluviin. Haluan tietoisesti antaa vieraalle tilaa puhua ja väleissä tuoda pienemmällä volyymilla omia mietteitä esille. Ehkä moni teistäkin, jo pitempään munkin taivalta vierestä seuranneena voitte huomata, että jokaisessa podcastin aihe-alueessa on joku yhteys niihin arvoihin ja teksteihin mitä olen tännekin kirjoittanut.

Kaikki vieraat on hyvin tarkkaan valittuja, he ovat menestyneitä henkilöitä omissa aloissaan ja urheilussa, mutta sanavalmiita ja aitoja persoonia. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut heistä kaikki mukaan sarjaan. En kaipaa sarjaan yhtään pinnallisen tason keskustelua, vaan haluan päästä hyvässä hengessä näiden persoonien syvempiin ajatuksiin ja arvoihin. Haluan kuulla kokemuksia, mitä muut eivät ehkä ole kuulleet ennen, haluan oppia aiheista jotain uutta ja saada itsekin omien mielipiteiden sekaan laajempaa perspektiiviä.. Tämä koko prosessi on hyvin opettavaista. Jo itsessään se, että käsikirjoitan aihealueet, teen isoa tiedonhakuprosessia ja editoin jokaisen podcastin erikseen yksin. Opettelin editoinnin noin pari viikkoa ennen äänityksia, joten jos mä voin oppia sen niin jokainen teistäkin voi!

Miksi Suplaan? Podcastin julkaiseminen Suplassa tuntui todella luonnolliselta. Supla on täynnä erilaisia podcastejä (noin. 150 ohjelmaa, 7 radiokanavaa sekä äänikirjoja) mitä mielenkiintoisimmista aiheista sekä itselleni Supla tuli aiemmin tutuksi Aamulypsyn kautta. Itselläni ei ollut aamuisin aikaa kuunnella Aamulypsyä radiosta, niin kuuntelin ohjelmaa jälkikäteen Suplan kautta.

Supla on siis audiopalvelu ihan kuin ruutu ja muut videopalvelut. Suosituimmat sarjat Suplassa ovat keränneet yli miljoona starttia… eli koko ajan ollaan menossa enemmän ja enemmän podcast ja äänikirjojen suuntaan. Perinteisen musiikinkuuntelun vierelle halutaan tuoda asiasisältöä. Varsinkin radionkuuntelijat ovat isoa podcastien kuunteluryhmää. Radiomedian tutkimuksen mukaan tärkeimmät motiivit podcastien kuunteluun ovat olleet halu viihtyä ja rentoutua sekä oppia jotain uutta. Juuri näitä samoja tavoitteita olen itse asettanut omalle sarjalle.

Musta on ihan parasta kuunnella podcastejä pitkillä automatkoilla tai kun teen jotain tosi tylsää tasavauhtista treeniä. Podcastit missä on mietitty sisällön aiheita ja etenevää rakennetta ovat hyvin mielenkiintoisia. Ja jostain kumman syystä itse tartun yleensä eniten podcasteihin, joissa keskustellaan aiheista urheilun ympärillä.

Kuvat: Petteri Peltonen

Kohta ollaan puolessa välissä sarjaa ja jo nyt olen ihan mielettömän iloinen siitä, mitä keskustelua tällä sarjalla ollaan saatu aikaan. Pienen siemenjyvän kun istuttaa voi tulevaisuus tuoda isompaa hedelmää. Keskustelut ja aiheet leviävät, avoimuus asioita kohtaan paranee, uskomukset osataan ottaa vastaan kriittisemmin… Vaikka olen suuruuden hullu, haluan silti asioiden tapahtuman askel askeleelta, että jokainen voi sopeutua pienempiin muutoksiin porras kerrallaan ja oikeasti sisäistää ne.

Ei mulla muuta….

paitsi, että keskiviikkona on taas uuden jakson julkaisu! <3

0 kommenttia

Jokainen meistä on taitava

Mä riitän, mä oon vahva, mä osaan, mä pystyn, mä jaksan…. Osana omaa hyvinvointia on oikein kokea itsensä vahvaksi ja pystyväksi. Jokaisen pitäis pystyä sanomaan se myös ääneen, että oikeesti oot taitava ja sulla on täällä joku tarkoitus. Meillä kaikilla on joku tarkoitus sekä taito. Yhtään taidotonta ihmistä ei ole olemassakaan. Se, että tiedämmekö vielä mikä on meidän syvin tarkoitus tai taito, ei ole välttämättä itsestäänselvyys, mutta jokainen varmasti tajuaa sen jossain vaiheessa elämää.

Jos joskus on tuntunut siltä etten osaa mitään, niin nopeasti sitä tajuaa puhumalla muiden kanssa, että totta mähän oon aika hyvä monessakin asiassa. Meillä jokaisella on heikkouksia, mutta ne eivät tee meistä heikkoja. Voin avata vähän omia heikkouksia, joita olen oppinut tiedostamaan kunnolla, kuten: puhun ärsyttävän usein muiden päälle, kun olen liian innoissaan jostain asiasta. Mulla on todella huono kärsivällisyys, jos teen jotain pakollista, mikä ei kuulu mun lemppari asioihin, mielenkiinto siirtyy ihan muihin asioihin. Toimin ja elän impulsiivisesti, jolloin välillä järki jää taka-alalle sekä olen todella huono häviämään, varsinkin urheilussa… kyllä jokaisen hävityn matsin jälkeen alan itkemään.. edellään aikuisena ihmisenä. Kaiken lisäksi en ole mikään kielinikkari ja kirjoitusta laahaa jatkuvasti perässä lieväksi lukihäiriöksi luokiteltu yhdyssanojen ja pilkkujen osaamattomuus, jota voi jo blogistakin viivata punakynällä jokaisessa tekstissä. En silti koe, että nämä asiat olisivat niin ylitsepääsemättömiä, etten oppisi niitä hallitsemaan ja harjoittelemaan niistä pois. Jos palaan lukemaan mun vanhoja tekstejä, voin jopa itse jo ruveta korjaamaan mun virheitä. Kun heikkoutta kohti menee suoraan päin ei tulos voi olla kuin positiivinen.


Oma intohimo ja taitoalue löytyi selvästi liikunnan ja urheilun parista. Jos johonkin sain kuluttaa jo lapsena energian niin liikuntaan. Ei ollut kahta sanaa mihin ammattiin haluan, kun kasvan ”isoksi.” Urheilija, valmentaja, liikunnanopettaja ja poliisi.. nämä olivat unelma ammattejani lapsena. Yrittäjyyttä seurasin äitini jäljillä. Vaikka olen tehnyt monen laista työtä: puutarhahommia, vastaanottovirkailijan työtä, siivoamista ja myyjän työtä olen silti aina tiennyt, etten koskaan niihin töihin jäisi vaan menisin satasella kohti omaa kutsumusammattia..

Uskon vahvasti siihen, että jokaisen taidoille löytyy oikea ala, jossa yhdistyy myös oma intohimo. Me kaikki osataan jotain, koska meillä on niin suuri intohimo sitä asiaa kohtaan. Vielä kun jokainen uskaltaisi rohkeasti antaa omalle taidolle ja intohimolle tilaa, sekä tehdä siitä itselleen ammatin. Meillä olisi maailma täynnä ihmisiä, jotka rakastavat omaa työtä ja tätä kautta hyvinvointi ja onnellisuus käyrät saataisiin piikkinä nousemaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Jos sulla on intohimo ja tiedät olevasi myös taitava, muttet uskalla sanoa sitä ääneen muille niin näytä se! Mä ainakin uskon teistä jokaiseen! Ja aina on ihmisiä, kenen oma elämä on niin kurahousuissa laahaamista, että he pitävät huolen siitä, ettei kenenkään muunkaan elämässä aurinko paista. Nämä ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa ja keskittyä aidosti toteuttamaan itseään ja omaa intohimoa. Meistä jokaisella on jokin taito…

ANNA PALAA!!

1 Kommentti

Bucket list- Levi- unelma koettu muutamassa päivässä

Suomi-matkailu on ollut lähinnä pelireissuja ympäri Suomea. Eli toisin sanoen tunnen vain eri paikkojen jalkapallo- ja rugbykentät sekä yleensä vielä lähimmän ABC.n… Rovaniemellä olen vajaa vuoden joskus asunut, mutta muuten lappi on vielä seutua, mistä en ole montaa tunturia tai kohdetta nähnyt. Levi on jo pitkään ollut reissulistalla, mutta jostain syystä lomakohteet ovat valikoituneet hiukan lämpimämpiin vaihtoehtoihin.

Kun Barebells kysyi mukaan Leville, ei vastausta tarvinnut edes miettiä, vihdoin yksi unelma toteutui! Vielä kun muutaman päivän ohjelma lävähti sähköpostiin, odotin reissua todella innoissaan….

Maanantaina lensimme aamusta Kittilään, josta suunta oli kohti Levin Igluja… majoitus joka on myös ollut omassa ”salaisessa” reissulistassa, jo siitä asti kun iglut pystytettiin. En voi edes sanoin kuvailla miten siistiä oli päästä paikalle ja nähdä nämä ihan älyttömän mageet hotellihuoneet! Ja kyllä ne ovat täysin lämmitettyjä, vaikka näyttävät kylmiltä 😉

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

@Joey Palmroos

Huoneissa on pieni keittiö, wc ja suihku sekä isompi oleskelutila, missä on keskellä iglua ja lasikattoa sänky sekä muuta hengailutilaa. Ensimmäinen yö oli vaikea mennä nukkumaan, kun pystyi näkemään koko tähtitaivaan yläpuolella. Teki mieli vain tuijottaa taivasta läpi yön. Revontulia ei näkynyt tällä kertaa kuin ihan hiukan, ehkä ensikerralla sitten.

Päivän muuta ohjelmaa oli: yhteistreenit Levi Wellnessin ja ihan mahtavan persoonan, Laura Peipon kanssa, jonka jälkeen rentoutumista koko porukan kesken saunoen sekä takkatulen ääressä syöden. Loppu huipentui rentoon pelailuun ja ”team spritin” nostatukseen!

@Jacob Papinniemi

@Jacob Papinniemi

Toisen päivän kohokohta oli rento vaellus Särkitunturille, jonka kuvan kauniit maisemat laittoi tämänkin yrittäjän aivot narikkaan. Hetkessä eläminen ja raikkaan ilman hengittäminen tuli niin tarpeeseen. Vaikka oma työni on ihan unelma, tuntuu silti hyvältä välillä vaan pysähtyä hengittämään ja katsella upeita maisemia. Olen muutenkin ulkoilmaihminen ja nautin suuresti vaeltamisesta, joten tämä reissu oli ehdottomasti kirsikka kakun päällä. Ja kyllä vaelluksen kruunaa aina nuotio ja makkaran paisto.

@Joey Palmroos

@Joey Palmroos

@Joey Palmroos

Ilta huipentui vaelluksen jälkeen alku ”drinkki-kaakaoon” kodassa, missä samalla päästiin maistamaan uutta Barebellsin jouluista proteiinipatukkaa, jonka jälkeen menimme kaikki yhdessä illalliselle. Uusi patukka on ihan mielettömän hyvä: minttusuklaan makuinen… ja siitä tuli samalla ehdottomasti oma suosikki maku.

Patukka löytyy jo Fitnesstukun valikoimasta täältä!

@Jacob Papinniemi

Tänään oli paluu Helsinkiin, mutta Leville palaan ehdottomasti jonain päivänä takaisin! Jos reissua olisi ollut vielä muutama päivä, olisin ehdottomasti halunnut päästä haski-ajelulle sekä tottakai skimbaamaan…  Kiitos Barebells ihan mielettömän ikimuistoisesta reissusta, nautin siitä todella paljon; niin ohjelmasta, lapista kuin uusista ihmisistä keneen pääsin tutustumaan!

@Jacob Papinniemi

Menkää ihmeessä leville, siellä sielu ja mieli lepää!

0 kommenttia

Urheilun äärellä- Podcastin tarina…

 

Podcastien tekeminen on ollut jo pitkään suunnitelmissa… Olette toivoneet lisää materiaalia ja varsinkin videoita, mutta koin entistä tärkeämmäksi päästä puhumaan oikeasti tärkeistä aiheista ja epäkohdista urheilun ympärillä.

Haluan urheiluun lisää tasa-arvoa, vihaan ennakkoluuloja ja turhaa arvostelua, kaipaan rohkeutta ja uskallusta kokea uutta, sekä toivoisin, että myös urheilussa ymmärrettäisiin esikuvien merkitys sekä nähtäisiin myös urheilun ja liikunnan terveyspuoli. Pallottelin tätä tilkkutäkkiä edessäni… aiheita vilisi silmissä edes takaisin sekä lajeja sitäkin enemmän. Pohdin yhteiskunnallisia ilmiöitä, arvoja ja epäkohtia.. Lopulta pystyin lyömään aiheita lukkoon ja vieläkin enemmän halusin oikeasti hyvät vieraat!

Podcastin nimeksi valikoitui: Urheilun äärellä– koska kaikki aiheet liittyvät urheiluun ja liikuntaan. Näistä aiheista on ehkä jokainen joskus keskustellut ja varmasti ainakin miettinyt. Podcastissa perehdytään urheilijoiden sekä ammattilaisten aitoihin fiiliksiin, kiinnitetään huomiota urheilulajien epäkohtiin sekä nostetaan esille odotuksia ja rikotaan uskomuksia aiheista urheilun ympärillä. Keskitytään siis voimakkaasti siihen, mitä oikeasti alan ammattilaiset ajattelevat urheilun äärellä olevista aiheista ja epäkohdista.

Voin käsi sydämellä sanoa, että jokainen aihe josta podcasteissä puhutaan koskettaa jotenkin henkilökohtaisesti itseäni. Pidän jokaista aihetta tärkeänä ja koen, että jokainen aihe on sellainen mistä pitäisi puhua enemmän.

Ensimmäinen jakso julkaistiin tänään Suplassa, jonka voit käydä kuuntelemassa tästä. Ensimmäisessä jaksossa meillä oli 100m aitajuoksija; Nooralotta Nezirin kanssa todella mielenkiintoinen keskustelu urheilusta ja ulkonäköpaineista. Yleisurheilu on suosittu laji mediassa sekä samalla myös laji, missä ulkonäköä arvostellaan joskus jopa enemmän kuin itse kilpailusuoritusta. Minua kiinnostikin kuulla mitä mieltä Nooralotta oli siitä, että onko yleisurheilussa paljon ulkonäköpaineita ja mistä ne tulevat. Sekä miksi ylipäätään yleisurheilussa panostetaan eri tavalla ulkonäköön kun monissa muissa lajeissa. Nooralotan halusin ehdottomasti tähän jaksoon vieraaksi, koska koen hänen edustavan aitoa ja raikasta esikuvaa, jolla on positiivinen elämänasenne sekä kaiken lisäksi esikuvallisen hyvät käytöstavat… Suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan jakson!

Toisesta jaksosta voin jo vähän ennakkoon kertoa, että vieraaksi sain pyörätuolikelauksen EM- kultamitalistin Amanda Kotajan. Amandan kanssa keskustellaan vammaisurheilusta tänä päivänä ja miksi vammaisurheilijoita ei kutsuta vain urheilijoiksi. Koska ainakin itse pidän Amandaa ja muita paraurheilijoita 100% urheilijoina..

Loput jaksot tulevat olemaan niin kiinnostavia… en malta odottaa, että saan ne kaikki julkaistua Suplassa! Eli nyt joka keskiviikko tulee uusi jakso julki… kannattaa pysyä kuulolla! Toivon myös, että annatte palautetta siitä mitä mieltä olette olleet jaksoista!

Hyviä kuunteluhetkiä!

0 kommenttia

Mitä vaikuttajayhteistyö on parhaimmillaan

Vaikuttaja yhteistyöt ovat edelleen hyvin uusi juttu. Aloitin itse tekemään vaikuttajayhteistyötä jo seitsemän vuotta sitten. Voin kertoa, että tässä ajassa on yhteistyömallit muuttuneet todella paljon.

Aiemmin urheilusponssit olivat neulottu logo paitaan tai logotarra skimboihin. Nykypäivänä yrityksille tuotetaan sisältöä ja toimitaan entistä enemmän yrityksen arvojen, tuotteiden ja palveluiden lähettiläänä. Mielestäni tämä ei kuitenkaan takoita sitä, että pelkkä tuote vaihtaa omistajaa ja niistä tehdään toivotaan, toivotaan postauksia. Yhteistyöhön ei ylipäätään pitäisi lähteä, mikäli se ei astu omiin arvoihin, eikä jaksa nähdä vaivaa tuotteeseen/palveluun perehtymiseen ennen yhteistyötä.

Jokainen ymmärtää, että esimerkiksi osan bloggareiden tai vaikuttajien kuukausipalkka määräytyy kaupallisista yhteistöistä ja juuri sen takia, niitä on osalla enemmän ja yhteistyökuvioihin tarttumiseen on pienempi kynnys, kuin niillä ketkä tekevät työkseen muutakin ja vaikuttaminen on yksi osa omaa isompaa työkenttää. Lisäksi toki portaaleissa voi yhteistyöt kuulua osaksi blogin ylläpitoa. Blogin kirjoittaminen vie paljon aikaa, kun oikeasti sisältöön paneudutaan ja perehdytään sekä panostetaan kuviin ja tekstin tuottoon. Ihan niin kuin videon ideointiin, tuottamiseen ja leikkaamiseenkin. On mahtavaa, että monet yritykset ovat mahdollistaneet vaikuttajille tämän työn palkkaamalla heidät ns. töihin itselleen. Kuitenkin, jo aiemmin mainitsin, ettei yhteistyöhön pitäisi lähteä mikäli palvelu tai tuote ei vastaa sitä mitä itse olet.

Lisäksi tätä maailmaa pitkään jo eläneenä olen viimeisten varsinkin neljän vuoden aikana pyrkinyt itse tekemään pidempiaikaisia yhteistöitä. Tällä hetkellä suurimmat yhteistyökumppanit ovat olleet itselläni jo lähes neljä vuotta. Koen olevani osa heidän henkilökuntaan ja tämä tuntuu erityisen hyvältä. Yhteistyöt eivät ole pelkkää tuotteesta ja palvelusta kertomista, ne ovat paljon muutakin mitä ei ulospäin välttämättä näy tai välity.

Esimerkkinä omista pitkäaikaisista kumppaneista ajattelin esitellä Lappsetin… noin. kolme ja puoli vuotta sitten aloitimme yhteistyön. Lappset on vuonna 1970, perustettu perheyhtiö Rovaniemellä, mutta toimipisteitä löytyy jo ympäri Suomea sekä ympäri maailmaa. Lappset on varmaan kaikille teistä jollakin tasolla tuttu lastenvälineistä ja leikkipuistoista, mutta nykyään repertuaari on teemapuistoista, treenipuistoihin sekä jalkapallo tekonurmiin ja kuplahalleihin, unohtamatta puistojen penkkejä ja muuta ulkovälineistöä. (lisätietoa Lappsetista)

Meidän yhteistyön tavoitteena on ollut lisätä käyttäjiä fitnesspuistoihin ja luoda helppoja treenejä, mitä ihmiset voisivat puistoissa tehdä. Puistojen käyttö on kuitenkin kaikille ilmainen tapa treenata ja aina kuin tälläisiä juttuja lähdetään yhdessä tekemään, toivotaan merkittävää liikunta-aktiivisuuden kasvua Suomessa. Vuosi vuodelta olemme ideoineet ja miettineet lisää; mukaan on tullut treenejä ja luentoja suoraan asiakkaille, tapahtumia, puistojen suunnitteluapua yms. Nyt kun yhteistyötä on kuitenkin jo tehty lähes kolme vuotta halusin ehdottomasti tutustua vieläkin enemmän Lappsetin juuriin, niihin ihmisiin ketä yrityksessä työskentelee sekä siihen isoon prosessiin miten puistojen välineet oikeasti suunnitellaan ja tuotetaan omalla tehtaalla Rovaniemellä. Joten päätin lähteä Rovaniemelle tapaamaan Lappsetin porukkaa!

Sitä itsekin syyllistyy ajattelemaan itsestäänselvyytenä asioita, jotka vain löytyvät kaupunkien ja kuntien pihoilta. Sitä ei tule edes ajatelleeksi miten ison prosessin vaatii vaikka treenipuiston suunnittelu, organisointi ja toteutus, että sellainen saadaan rakennettua. Suomessa laatuvaatimukset ovat kovat, huomioiden turvallisuus, monikäytännöllisyys sekä vielä Suomen haastava ilmasto. Puistot halutaan tehdä kaikille iästä, tasosta tai rajoitteesta riippumatta.

Viime viikon tehdaskierros Lappsetilla oli kyllä avartava. Sitä ajattelee, että kaikki tapahtuu pelkkien koneiden voimin, mutta yhtäkään työntekijää ja sitä kädentaitoa mitä näin ei korvaa mikään. Tuntuu uskomattomalta miten nopeassa ajassa puistot suunnitellaan tilaajalle ja vielä toteutetaan tehtaalla, lähetetään ja pystytetään. Ja se, että tilaaja voi melkein tilata mitä vain, kunhan turvallisuus ja laatu eivät kärsi.


Toisen pävän agendana halusin itse päästä antamaan jotain yrityksen työntekijöille. Ideointipalavereiden lisäksi vedin työntekijöille taukojumppaa sekä kohdennetulle ryhmälle hyvinvointiin ja energan lisäämiseen liittyvää luentoa ja olin vahvasti mukana ideoimassa ja toivottavasti myös jatkossa toteuttamassa yrityksen hyvinvointia.



Lähdin Rovaniemelta erittäin ylpeänä, voin käsi sydämmellä sanoa, että teen hienojen ihmisten ja arvojen kanssa yhteistyötä! Kiitos Lappset <3

0 kommenttia