Lifestyle

Kap Verden huikee sporttiloma järjestetään 21.-28.1.2020! Eli tällä kannattaa startata uusi vuosi!
Aluksi haluan sanoa, että tämä sporttiloma sopii ihan kaikille. Treenit ovat suunniteltu niin, että ne palvelevat jokaisen tason treenaajaa; niin sitä joka on ehkä tehnyt vastaikään elämäntaparemontin ja haluaa aloittaa alusta ja sille joka liikkuu jo todella aktiivisesti.
Ensimmäisellä sporttiomalla Kroatiassa ryhmän ikähaitari oli 15- 69 vuotta, joka oli mun mielestä ihan mahtava. Reissuun lähti liikuntamyönteistä jengiä, joilla kaikilla oli yksi toive: ”lomalla pitää olla muutakin, kuin pelkkää makaamista ja sitähän oli!”

Sporttiloma ei ole bootcamp eikä treenileiri, missä treenataan joka päivä kolme kertaa ja vältetään herkuttelua vaan kyseessä on ihan jokaisen henkilökohtainen loma, upeissa Kap Verden maisemissa, joissa voit vapaasti nauttia Melia Dunas Beach Resort & Spa– hotellin All Inclusiven tarjoiluista, löhöillä muuten vaikka koko päivän altaalla tai rannalla, tai sitten voit hyödyntää huikean hotellialueen muita treeni- tai aktiviteettikohteita vapaasti.

Mitä treeniloma tarjoaa loman lisäksi, on monipuolinen treenikalenteri, jossa pääsääntöisesti treenataan kaksi kertaa päivässä: aamulla kevyempi, yleensä herättelevä ja liikkuvuuteen suunnattu harjoitus ja iltapäivällä monipuolisemmin lihaskuntoa ja muita fyysisiä ominaisuuksia sisältävät treenit.
Yksi päivä viikon aikana on kokonaan vapaa (yleensä sunnuntai), jolloin voi suunnitella omia retkiä, muille saarille tai merelle esim. snorklaamaan.
Kaikki treenit räätälöidään kaikille sopiviksi, huomioiden kuntotason ja esim. liikuntarajoitteet. Meitä on tällä reissulla kaksi valmentajaa, eli vieläkin enemmän pystymme antamaan henkilökohtaista ohjausta ja palautetta.
Sekä tottakai treeneissä tulee olemaan paljon uutta tietoa ja taitoa ihan kaikille, haastetta tulee ihan varmasti, vaikka olisit jo pidemmän aikaan liikkunut aktiivisesti, sen voin luvata!
Hyvä on myös muistaa, että kaikki harjoitukset ovat täysin vapaaehtoisia, eli jos joku aamu koet, että haluat nukkua pidempään niin se on täysin ok, ja silloin voit osallistua vain iltapäivän/illan harjoitukseen. Eli ketään ei pakoteta osallistumaan kaikkiin treeneihin, vaan jokaisella on oikeus myös joku päivä ottaa iisimmin.

Lomalle lähdetään hyvällä fiiliksellä ja ihan huikeella porukalla, mutta jokainen saa olla reissussa juuri niin kuin haluaa: yksin, ystävän, puolison tai perheen kanssa.
Yhteisiä aktiviteettejä ovat vain treenit, luento sekä viimeisen illan illallinen, mutta mikäli haluaa niin tottakai me ollaan kaikki samassa paikassa ja tavataan kohteessa jatkuvasti, eli voidaan mennä myös yhdessä syömään. Mutta ei tarvitse pelätä, että meillä olisi lippukädessä, minkä perässä koko porukan pitää koko viikko kulkea. Vapaa aikaa on paljon!

Ensimmäisestä treenimatkasta Kroatiaan voin sanoa, että meillä oli aivan älyttömän hyvä porukka ja usein myös käytiin yhdessä syömässä ja vietettiin osan kanssa päivää rannalla.
Meille valmentajille voi tulla juttelemaan ihan milloin vain, ei tarvitse pelätä treeniaikojen ulkopuolella, että olisimme ”omalla lomalla.”
Lisäksi matkalla on myös omat oppaat Tjäreborgin puolesta, joiden kautta saa paljon tietoa liittyen kohteeseen tai hotellin asioihin.

Kysymykset, mitkä monia mietityttää:

• Olenkohan tarpeeksi hyvässä kunnossa, että voin ilmoittautua? – Olet. Jos haluat lomalta jotain muutakin, kuin pelkkää olemista sekä haluat uutta inspistä liikuntaan, niin tämä sopii myös sulle.
• Meidän koko perhe haluaisi lähteä reissuun, mutta vain osa osallistua treeneihin. (esim. äiti tai isä haluaa mukaan treeneihin, mutta lapset vielä pieniä) – Tjäreborgin kanssa saa kyllä sovittua niin, että vain joku perheestä osallistuu treeneihin ja muut ostavat vain osuuden matkasta, eli sinne kannattaa olla yhteydessä, mikäli tilanne on tämä. Silloin ei myöskään tule lisäkuluja huoneesta, koska huoneessa on enemmän kuin yksi ihminen.
• Voiko matkalla myös treenata omatoimisesti- Kyllä voi, hotellialueella on myös kuntosali ja omatoimisesti saa tehdä ihan mitä haluaa.
• Onko matka myös miehille? – Kyllä matka on ihan kaikille, tullut nyt jo kysymyksiä siitä, että onko reissu suunnattu vain naisille, niin ei ole vaan ihan kaikille.
• Mitä loma sisältää– Matkat, majoitukset, All Inclusive (ruuat/juomat), monipuolinen treenikalenteri sekä lueno. Ja hotellialueella on paljon muitakin palveluita.
• Nettisivuille lukee: ”Huone omaan käyttöön alk. +310,-” – Tämä tarkoittaa siis sitä, että mikäli lähdet yksin matkaan, niin yksinmatkustajille tulee lisämaksu, kun varaavat huoneen vain itselle. Eli jos lähdet reissuun jonkun kanssa niin mitään lisämaksua ei tule.
• Minkälaisia treenejä reissussa on– Tulemme hyödyntämään paljon koko kohteen miljöötä varsinkin ulkoalueita. Treenaamme monipuolisesti huomioiden kehon eri fyysiset ominaisuudet kuin toimintakyvyn. (Liikkuvuutta, lihaskuntoa, kehonhallintaa, kestävyyttä). Lisäksi treeneihin löytyy aina eri varioita riippuen siitä, mitä kukin pystyy tekemään. Pääpaino tulee olemaan toiminnallisissa treeneissä.

Reissusta lisää tietoa löydät TÄÄLTÄ! Lisäksi kannattaa olla niin muhun, Pekkaan kuin Tjäreborgiin suoraan yhteydessä jos herää reissuun liittyen lisäkysymyksiä. Matkaan on vielä muutamat huoneet ja paikat vapaana, eli ehtii vielä ilmoittautua!

Täältä löydät Tjäreborgin yhteystiedot:
Sähköposti: groups@tjareborg.fi
Puhelin: 09 123 7681 (ma-pe klo 9-17)
Ja muhun voit olla yhteydessä: fitoona@gmail.com

Jostain syystä olen valinnut joka kerta omaksi lomakohteeksi lämpimän rantaloman, mutta nyt mieli avartui entisestään muutakin matkailua kohtaan. Kun sain kutsun Barebellsin uuden jouluproteiinipatukan lanseeraus reissulle.

Omatoimireissu olikin jo suunnitteilla, koska olen aina halunnut matkustaa Norjaan ja varsinkin Lofooteille. Aiemmin olen oman matkabudjetin käyttänyt lämpimiin kaukomatkoihin. Soitto Barebellsin Ellalta aikaisti kuitenkin suunnitelmat Norjaan.

Hetki kun nousimme bussiin ja lähdimme kohti ensimmäistä ”haikkaus” reissua, tajusin että tälläset matkat ovat just mua varten. Karun kauniit maisemat, pikkukylät täynnä eri värisiä puutaloja, vuoret, puhdas merivesi ja vaeltaminen… Ai, että mä tykkäsin!Ensimmäisenä kokonaisenä päivänä pitkän matkustuspäivän jälkeen oli vaellus Mannen vuorelle. Mannen vuori on ollut suuressa suosiossa sen eeppisten maisemien takia, sekä sinne on helppo nousta, vaikka et olisikaan aiemmin vaeltanut. Haluan kuitenkin muistuttaa, että vuorille on kuollut monia liian uhkarohkeita vaeltajia, joiden on ollut pakko saada kuvat pudotuksen läheltä. Hienoja kuvia saa kyllä ilmankin, että menee keikkumaan reunoille, joten kannattaa olla varovainen.

Vuoren toisella puolella oli ihana pikkukylä, jonne menimme lounaalle ja vielä saunan jälkeinen illallinen oli aivan mieletön kokemus Norjan parhaan kokin omassa ”takapiharavintolassa” Food Studiolla. Seuraava päivä alkoi vähän räväkämmällä crossfit-aamutreenillä ennen aamupalaa takan ääressä. Kroppa tutisikin sopivasti ennen Speedboat reissua, jossa vauhtia ja huikeeta fiilistä riitti!

Valaita emme nähneet ollenkaan, mutta maisemissa ei ollu valittamista. Oli jatkuvasti ihan epätodellinen olo, että olemme niin lähellä Suomea, mutta maisemat ihan eri planeetalta. Merikotkia tuli kuitenkin nähtyä sekä vuorimaisemat vain paranivat paranemistaan..
Toinen vaellus tehtiin läheisellä Ball stadin alueella. Vuoren nimeä en tiedä, mutta se oli hyvin lähellä Sollsiden Brygge- hotellia missä yövyimme koko reissun ajan.
Näkymät olivat hyvin erilaiset kuin ensimmäisellä vaellus reissulla, mutta niin symppikset. Pakko laittaa teille muutama oma puhelinkuva vuorelta…Kuvissa olevalla kylä-alueelle yövyimme koko reissun ajan, niin kaunis paikka! Ja todella mukavaa sakkia. Vuorelta käveli melkein 45 min takaisin Hotellille, niin lähes jokainen meistä sai joltain paikalliselta kyydin takaisin Hotellille.

Voin suositella Norjaa ihan kaikille. Varmasti paras aika matkustaa Norjaan on keväästä- syksyyn, jolloin pystyy vielä kunnolla vaeltamaan vuorilla. Pohjois- Norjassa auto on melkein pakollinen, koska välitykset ovat pitkiä, eikä paikallisliikennettä pahemmin ole.

Suosittelen melkeen Helsingistä lähtemään autolla junaan ja ajamaan pohjoisesta Ruotsin läpi Norjaan. Tai sitten lentämään Helsingistä Osloon ja Oslosta esim. Närviikkiin ja vuokraamaan auton. Osalla teistä voi olla vieläkin parempia matkaplänejä tai kokemuksia, niin kommentoikaa niitä ihmeessä tähän. Niin saadaan tieto kaikille jaettavaksi!

Kiitos vielä älyttömän paljon Barebells unohtumattomasta reissusta, kokemuksista ja huipusta seurasta! On siis aivan mielettömän kiitollinen olo, että pääsin kokemaan näin hienon reissun… <3

”Reissu oli osa omaa vuotuista sponsori-yhteistyötä Barebellsin kanssa”

Huh, en tiedä mistä aloittaa. Koitan miettiä sanoja ja ensimmäisenä tulee mieleen vain sana Kiitos! Oon niin kiitollinen, että saan olla osana niin hienoa joukkuetta ja seuraa kuin Helsingin Rugby Club (HRC) on…

Viikonloppu oli kohokohta koko mun koko urheiluvuodelle. Käytiin hakemassa tyttöjen kanssa Hämeenlinnasta pytty kotiin, eikä se ollut mikään helppo haku. Jyväskylän Rugby Club laittoi kyllä sellaisen vastuksen, että tota finaalia en tule ikinä unohtamaan. Lopullinen piste-ero oli vain kaksi pistettä, mutta se riitti! Palaten edellisiin kausiin omalta osalta niin kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensimmäisenä vuotena semifinaalipelissä loukkasin polven ja jouduin polvileikkaukseen, toisena vuonna epäonnekseni taklaus lipsahti korkeaksi ja sain punaisen kortin.. olin pelikiellossa sekä semifinaalit, että finaalin. Tänä vuonna tulos oli onneksi toinen… kai se kolmas kerta oikeesti toden sanoo.

Pakko sanoa, että rugbya on niin siisti pelata Suomessa kun lajin sisällä, joukkueiden välillä on niin hyvä yhteishenki. Jyväskylän joukkueessa pelasin omia rakkaita maajoukkuekavereita, peli oli siistiä ja kunnioituis on ihan 100% vastustajaa kohtaan, vaikka välillä rapatessa roiskuu ja vahinkoja sattuu.
Aikuisiällä ei mitään turhaa sikailua ja huonoa käytöstä vaan jaksa katsoa kentällä. Mulle on muutenkin tullut aina ihan myötähäpeä olo, jos joku jatkuvasti sikailee ja käyttäytyy miten sattuu. Urheilussa pitäisi aina olla tietyn tason kunnioitus niin omia kuin vastustajan pelaajia ja tuomareita kohtaan. Rugbyssa onneksi tämä tavoite on melkein täyttynyt. Finaalissa se todella täyttyi!

Mikään voitto ei tunnu miltään ilman joukkuetta. Olen huomannut, että joukkueurheilu on vaan mun juttu, vaikka tykkään haastaa itseäni myös yksilönä.
Joukkueurheilussa ei riitä vaikka itse antaisit kaikkesi, joukkue voi silti hävitä tai vaikka pelaisit huonoimman pelisi koskaan, joukkue voi silti voittaa. Joukkueessa ratkaisee niin moni asia: mielestä, ryhmädynamiikkaan ja yhteisiin onnistumisiin, mihin yksilö ei voi pelkästään vaikuttaa.
Mestaruus tuntui todellakin joukkuevoitolta. Jokainen taisteli ihan loppuun asti ja meidän joukkue on kasvanut hyvin koko kauden myötä viimeiseen otteluun asti. Oltiin johdossa, oltiin häviöllä ja viimeisillä minuuteilla siirryttiin takaisin voittoon ja voitettiin mestaruus… joukkueurheilun todellinen suola. Vaikka mieli haluaa häviön hetkellä usein luovuttaa niin jostain löytyy silti se viimeinen taistelutarmo, ja se löytyi meiltä!

Kovalla sisulla päästiin ratkaisemaan Suomen tuplamestaruus niin rugby-seiska kuin nyt rugby-viistoista kausilla. Enkä voi olla unohtamatta meidän Suomen seiskamaajoukkueen huikeeta kesän menestystä EM- kisoissa. Tämä vuosi on urheilun puolesta ollut mulle kaikkein hienoin ikinä! Vammoitta en ole selvinnyt, mutta ne valitettavasti kuuluu urheiluun. Nyt on kuitenkin aika levätä, saada kroppa takaisin toimintaan ja palata punttien kimppuun talvikaudeksi. Olen kyllä odottanutkin voimatreenejä ne on niin mun juttu!

Mulla on myös aivan älyttömän vahvat ja tarkkaan valitut yhteistyökumppanit, jotka ovat täysillä tukemassa mun urheilua sekä töitä. Haluan kiittää teitä kaikkia: Fitnesstukku, Under Armour, Nocco, Barebells, Stadium, Pihlajalinna, Helsingin Hieronta-Akatemia, Fressi & Suunto.
Rakkaan puolison, perheen ja ystävien tuen lisäksi on ihan mieletöntä ja etuoikeutettu olo saada sekä tukea, että olla näiden yritysten yhteistyökumppani.

Mitähän seuraavaksi…. saa nähdä 😉

Tavoitteiden asettaminen usein pelottaa. Kun tavoite asetetaan tulee itselle myös paine suoriutua tavoitteen mukaisesti, joka voi lisätä motivaatiota tai vähentää. Konkreettisuus on ehkä tärkeintä, kun asetamme tavoitteen. On järkevä oikeesti miettiä, onko tavoitteen saavuttaminen mahdollista ja missä ajassa. Tavoitteeseen pitää myös huomioida muu elämä. Kun kyseessä ei ole huippu-urheilu, jolloin koko arki keskittyy tiettyyn tavoitteeseen niin pitää ymmärtää, että vaikka kaikkensa haluaa tavoitteen eteen tehdä, se ei välttämättä ole aina mahdollista. Jos asettaa pelkän ison tavoitteen ilman mitään välitavoitteita, hyppää usein liian syvään päähän. Kaikki se, mitä teet tavoitetta kohti on itseasiassa kaikkein tärkeintä.

Tavoitteen konkreettisuus vaatii myös oman elämän ja varsinkin arkisten asioiden avaamista. Kuinka monta tuntia kuluu päivässä työhön tai opiskeluun, kuinka paljon muiden perheenjäsenten tarpeet rajoittavat vapaita tunteja päivässä tai esimerkiksi eläimet. Kun avaamme viikkoamme ja katsomme, kuinka paljon meillä on oikeasti aikaa viikossa panostaa meidän tavoitteeseen, huomaamme usein onko tavoite konkreettinen.

Unohdamme tai sitten emme vain halua myöntää, että kehomme ei kestä ihan kaikkea. Jos tavoittelemme liikoja, vaikka emme lähellekkään pysty tekemään niitä asioita, mitä meidän pitäisi tavoitteen eteen tehdä, emme koskaan voi edes saavuttaa sitä mitä haluamme. Usein myös motivaatio lopahtaa koko projektiin. Kukaan ei kestä jatkuvaa epäonnistumista, ja epäonnistumisen kierre, voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pakkosuorittamista. Jokainen tietää, että pakkosuorittaminen aiheuttaa vain enemmän epäonnistumisia.

Joskus on vaikea myöntää, että tähän en pysty. Jokainen on joskus pystynyt ehkä johonkin mihin enää ei ole mahdollisuutta. Voin itsekin myöntää, että haluaisin saavuttaa vaikka mitä, niin työn kuin treenaamisen parissa, mutta kaiken sumpliminen yhteen on usein ollut lähes mahdottomuus, varsinkin jos kaiken haluaa tehdä hyvin. Nopeasti sen huomaa, että jos on liian monta rautaa tulessa niin joku rauta kärsii. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta ison pakan hallinta ei todellakaan ole koskaan helppoa, sen olen viime vuosina huomannut. Vaikka olisitkin aikaansaava niin yli-ihmisyyttä ei ole pidemmän päälle olemassakaan, eikä varsinkaan kehoa voi huijata.

Mieli voi viedä kovaa vauhtia eteenpäin, mutta keho palauttaa nopeasti maanpinnalle.

Keho ilmoittaa heti, jos joku ei ole tasapainossa. Yliampuva tavoite ilmenee nopeasti kehon kautta, onko se saavutettavissa vai ei. Kun kehosta loppuu virta, niin sitä ei edes oma tekemisenhalu voi muuttaa. Tottakai myös mieli haluaa helposti luovuttaa liian aikaisin ja joskus meissä on paljon enemmän potentiaalia kuin uskommekaan. Mielen ja kehon välinen suhde pitää saada tasapainoiseksi, jolloin tavoite on helpompi asettaa oikein, jotta myös keho pystyy siihen halutussa ajassa.

Onko sitten pakko olla tavoitteita, jos haluaa voida hyvin? – Osalle hyvinvointi ja liikunta ovat tavoitteellisuutta ja se, että motivoidumme liikkumaan vaatii jatkuvaa kehitystä. Kun kehitystä ei tapahdu saattaa motivaatio loppua, tai jos ei ole mitään mitä tavoitella syö sekin fiilistä edes treenata.
Osalle taas jo tavoitteellisuus kuulostaa liian kilpailulliselta ja fiilis koko liikuntaa kohtaan menee. Tavoite voikin olla vaan terveenä pysyminen. Eikä silloin mitään yksittäistä tavoitetta tarvitsekaan olla tai välitavoitteita mihin täytyy päästä.

Tärkeä onkin miettiä omaa persoonaa. Mitä haluan tavoitella, onko se liikunnan ilo ja terveys vai kaipaanko jotain enemmän, jotain joka haastaa ja saan kilpailla. Oli se sitten mitä tahansa, niin tavoitteita on hyvin erilaisia, eikä tavoite sanaa kannata suoraan yhdistää pakkopullaksi. Uskon että, loppu peleissä jokainen meistä tavoittelee sitä hyvää fiilistä. Se minkä polun valitsemme sitä kohti on täysin jokaisen henkilökohtainen mieltymys…

Mukavaa loppuviikkoa!

Huh, en tiedä mistä aloittaisin. Ensi viikolla on rugbyssa semifinaaliviikko ja tuntuu niin oudolta, koska tietää että se tarkoittaa kauden loppumista lähiviikkoina. ”Vauhtisokeena” sitä painelee aina kohti näitä tavoitteita ja kun ne alkaa olemaan lähellä tuntuu aina uskomattoman hienolta, mutta samalla tyhjältä. Hyvä puoli on toki se, että riittää aikaa taa monipuolisempaan harjoitteluun.

Mulle rugby on ollut aikuisiän harrastus, josta on kuitenkin tullut itselle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Kaipasin pitkään harrastusta, missä pääsen haastamaan itseni äärirajoille ja samalla joukkuelajia, missä on tsemppaava yhteisö ja parhaat läpät. Kolme vuotta sitten päätinkin, että nyt on mun aika aloittaa rugby, jota olin jo aiemmin seurannut sekä fanitin tätä lajia ihan kybällä!

Rugbyssa tarvitaan niin paljon eri ominaisuuksia riippuen myös siitä millä pelipaikalla pelaat, että vaikka kuinka hyvä olisit jossain, et välttämättä koskaan istu johonkin toiseen pelipaikkaan, vaan sun ominaisuuksille löytyy aina oma paikka kentältä. Erilaisten ominaisuuksien lisäksi rugbyssa tarvitaan eri kokoisia pelaajia ja just senkin takia tykkään tästä lajista.

Rugbyssa tarvitaan isoja vahvoja pelaajia, jotka kestävät kovaa kontaktia ja jatkuvaa rummutusta, fiksuja pelisilmän omaavia pelaajia, jotka kykenevät rakentamaan ja ohjaamaan peliä sekä pelaajia joilla on hyvän peliälyn lisäksi hyvät pallonkäsittely taidot ja syötöt sekä myös nopeita juoksijoita, joilla on pisteen kiilto silmissä ja halu scorata jokaisesta tilanteesta.

Tässä lajissa yhdistyy niin moni osa-alue, että kun pelin ymmärtää uskon, että jokaiselle löytyy oma pelipaikkansa. Tottakai mitä enemmän on ominaisuuksia sen parempi, mutta jokaisella ne kehittyvät treenaamisen myötä.
Mulle oli alussa ihan älyttömän vaikea ymmärtää, että palloa syötetään vain taaksepäin, jolloin en voi juosta kaverin ohi kentällä. Olin tottunut fudiksessa olemaan kärki, joka kyttää palloja linjan taakse ja rugbyssa onnistuin jatkuvasti olemaan syöttölinjan ulkopuolella. Viimeistään säännön oppi siinä vaiheessa, kun kukaan ei koskaan syöttänyt sulle.

Rugby on todellinen ”aikuusiän” harrastus varsinkin Suomessa. Meidänkin joukkueessa on ikähaitari sieltä 20 vuotiaasta yli 40 vuoteen. Eli ei kannata miettiä, että olisit lajiin liian vanha. Myös yli 50 vuotiaita löytyy lajista. Vaikka jokainen seura tavoittelee jokaisessa pelissä voittoa ja kaudessa Suomen mestaruutta, on laji silti amatööritasolla ja kaikille rakas harrastus töiden ohella. Rugbyn harrastaminen ei vaadi liiallista sitoutumista, varsinkaan jos maajoukkue ei kiinnosta. Lajia voi harrastaa ihan harrastamisen ilosta ja pelata hyvällä fiiliksellä. Eikä rugbyn harrastaminen ole kallista.

Suomessa joukkueita löytyy ihan eri puolilta. Naisissa joukkueita on esim. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa, Porissa, Kuopiossa… ja miehissä vieläkin useammassa kaupungissa. Googlettamalla löydät varmasti lähimmän seuran itsellesi.
Ja nyt varsinkin syksyn aikana kaikilla paikkakunnilla järjestetään yleensä ihan ilmaisia alkeiskursseja, missä voi tutustua lajiin. Äläkä mieti, että sun täytyisi osata jotain kun menet sinne! Ei kukaan mene kitaratunneillekkaan, koska osaa jo soittaa vaan sinne mennään oppimaan, -joten ota juuri se asenne, että meet sinne oppimaan.
Rugbyssa toivotaan jatkuvasti uusia harrastajia lajin pariin, joten jos oot joskus edes miettinyt, että haluat päästä kokeilemaan niin enää älä meiti vaan ilmoittaudu mukaan!

Pitäkää peikkuja, jotta hoidetaan Helsingin naisten kanssa Semit himaan!!