Lifestyle

Kulta maistuu parhaalta

Kaikki on tapahtunut niin äkkiä, en ole edes päässyt kirjoittamaan aiheesta, koska en ole käsitellyt koko viime viikonloppua kunnolla. Nyt kun vappu on taputeltu, tulee kylmät väreet kun ajattelee koko asiaa…

Liikunta ja terveys evät vaadi kilpailuviettiä, voittoa tai häviötä, mutta ai että itse henkilökohtaisesti rakastan kilpailemista ja varsinkin suorityskyvyllistä kilpaurheilua. Se, että laittaa itsestä kaiken likoon ja samalla tähtää täysillä voittoon, on vain parasta urheilussa.

Kun lopetin fudiksen, luulin että olen asian kanssa sujut. En jäänyt niinkään kaipaamaan lajia vaan kaipasin kilpailuviettiä: voittoja ja häviöitä, joukkuetta, säännöllistä harjoitusrytmiä sekä pelireissuja. Kisasin välissä Bodyfitnessissä, mutta se ei todellakaan ollut oma juttuni, eikä tuonut minulle sitä törkeen hyvää ja energistä fiilistä, mitä suorituskykyyn tähtäävät lajit tuovat. Omassa treenaamisessa oli pitkään tyhjä palanen johon ei pelkkä yksilönä treenaaminen tuonut tarvittavaa täytettä. Kaipasin joukkuetta, super hyvää pelimatka-läppää ja sitä yhteishenkeä, mitä joukkueurheilu on parhaimmillaan. Lisäksi palloilulajit on vaan mun juttu, kun pelaan en edes ajattele, että liikun vaan meen pelaamaan ja nautin siitä.

Suoraan sanoen uuden lajin aloittaminen pelotti! Hyvä yhteishenki ei todellakaan ole itsestäänselvyys, sekä tottakai myös katsoin olan taakse omaa loukkaantumishistoriaa, joka meinaa aina mentaalisesti ja välillä fyysisesti jarruttaa omaa urheilua. Ekoissa treeneissä kuitenkin kiitin itseäni, että päätin tulla treeneihin, koska samalla sekunnilla tiesin, että: ”Tänne mä kuulun!”  

Joukkueessa vallitsee todella hyvä yhteishenki, joka on varmasti syy siihen, että nostimme viikonloppuna kirkkaimman pokaalin ilmaan ja voitimme rugby-7- Suomen mestaruuden. Pelaamme yhteen, kannustamme toisiamme ja samalla pidämme aivan sairaan hauskaa. Olen löytänyt joukkueen, jossa todellakin haluan pelata! Iso kiitos vielä meidän ihan mielettömän hyvälle valmentajalle Miialle, joka valitettavasti jättää valmennuspestin ja siirtyy uusiin haasteisiin. Hän otti minutkin uutena pelaajana upeasti mukaan joukkueeseen.

Ensiviikolla pääsen isojen haasteiden äärelle, kun lähdemme Naisten7 – maajoukkueen kanssa pelaamaan Pariisiin! Pitäkää peukkuja! 😉

4 Kommenttia

Uuden lajin aloittaminen aikuisena

Uudet harrastukset eivät ole vain lapsia ja nuoria varten, myös meidän aikuisten tulisi rohkeasti suunnata uusien lajien pariin. Uskallamme usein niiden lajien pariin, mitä olemme aiemmin harrastaneet, mutta ihan uuden lajin aloittamiseen on suurempi kynnys. Lähes jokainen miettii välillä, että: ”Vähän olisi mahtavaa päästä kokeilemaan jotain uutta harrastusta” , mutta jostain syystä pysymme mukavuusalueella ja jatkamme niitä harrastuksia, mitä yleensäkin.

Elämästä saattaa mennä monet mahdollisuudet ohi jossittelemalla… Jostain syystä rohkean vaihteen saaminen päälle on meillä ruosteessa ja keksimme enemmän syitä olla tekemättä. Jos tällä hetkellä mietit uuden lajin aloittamista, niin ALOITA! Mikään ei estä kokeilemasta uusia harrastuksia. Koskaan ei ole liian myöhäistä uusille haasteille!

Aloitin itse viime syksynä rugbyn… olen vuosia seurannut lajia ja halunnut päästä itse pelaamaan. Jalkapallo sekä opiskelut veivät aiemmin kaiken aikani, niin ajatus rugbystä on pysynyt piilossa takaraivossa. Nyt kun kumpaakaan niistä ei enää ole, sekä olen saanut polven hyvään kuntoon niin esteitä ei enää ollut ja oli pakko kääntää uusi sivu elämästä auki.

Voin kertoa, että ensimmäiset päivät alkeiskurssilla tekivät pienestä kipinästä roihuvan kokon. Olin alusta asti ihan fiiliksissä. Se ei toki tullut yllätyksenä, sillä rakastan joukkueurheilua, pallopelejä sekä kovaa fyysistä kuntoa vaativia lajeja. Mikä tuli yllätyksenä, oli todella positiivinen vastaanotto niin omalta joukkueeltani HRC.ltä sekä ihan koko ”rugby-yhteisöltä.” Treeneissä alusta asti pelaajat tsemppasivat hyvällä yhteishengellä mukaan joukkueeseen ja vastaanotto turnauksissa uusia pelaajia kohtaan on ollut myös vastustajilta todella hyvä. (Täältä löydät videoklipin meidän jengistä: http://www.iltalehti.fi/iltvurheilu/201703070184324_v9.shtml )

Tampereen, 7-turnausvoitto!

Olen niin iloinen, että aloitin pelaamisen. Syksystä asti omat treenini sekä oheisharjoittelu ovat keskittynyt täysin rugbyyn. Nyt talvella pelaamme 7- turnauksia sekä toukokuussa alkaa 15- sarja! Tänä viikonloppuna otimme turnausvoiton Tampereella ja seuraava turnaus onkin Kuopiossa huhtikuun lopulla.

Mikä on itse lajista tullut uutena niin tietenkin pallon käsittely käsillä sekä se, että heitot vain taaksepäin. Voin kertoa, että ensimmäisien viikkojen aikana meni hetki kun tämän opin… sillä fudiksessa puolustuslinjan läpi syöttö ja itse hyökkääjänä linjassa kärkkyminen kuuluivat oman pelin kuvaan. Nopeasti sitä kuitenkin oppii. Lisäksi laji on toki tuonut mukanaan kovemman kontaktin, jota ei kannata turhaa pelätä. Hyvästä fyysisestä kunnosta ja pelisilmästä on ollut alusta asti eniten hyötyä. Pelit ovat rankkoja ja vaativat hyvää fysiikkaa, lisäksi pelaaminen on taktista ja liikkuminen kentällä on ratkaisevaa.

Rugbysta tulee monille ensimmäisenä mieleen peli, jossa on maksimaalinen kontakti ja röyhkeys, mutta sitä se ei todellakaan ole. Peli on toki kovaa, mutta ei niin röyhkeää kuin luulisi. Taklausten on oltava puhtaita ja vastustajaa sekä tuomaria on kunnioitettava. Suosittelen jokaista kokeilemaan lajia! Sekä naisten, että miesten joukkueita löytyy ympäri Suomea! Uudet pelaajat ovat enemmän kuin tervetulleita!

Naisten Rugby7- Maajoukkueleiri Eerikkilästä

Lisätietoa Rugbysta ja säännöistä löydät täältä: Worldrugby.com

0 kommenttia

Brunssi sunnuntait

Aina silloin tällöin pääsee vastaamaan kysymykseen: ”Mikä on sun lempiruoka?” –  oma suosikki ruoka on ehdottomasti: ”BRUNSSI!” Ei liian ruokaisa brunssi, eikä liian makea. Paljon hedelmiä, marjoja, puuroa, eri mehuja tai smoothieta, jogurttia, granolaa, munakasta, leipää, leikkeleitä ja hyvät kahvit… ”Nam…”  Menisin aina mielummin sunnuntai aamulla/aamupäivällä brunssille ”ulos syömään” kun perjantaina illalliselle.

Rennot vaatteet, rento ilmapiiri, aamupäivä ja vielä ystävät tai perhe mukana.. täydellistä.. Myös hotelleja valitsen aamupulan mukaan ja jos aamupala ei ole hyvä, haluan erikseen mennä johonkin brunssipaikkaan syömään. Ilman kunnollista aamupalaa ei päivä vaan voi lähteä käyntiin. Varsinkin viikonloppuisin sekä lomalla, ehkä arjen parasta luksusta ovat valmiit aamupalat, jolloin voi rauhassa aloittaa aamun.

Ajattelin listata muutaman hyvän brunssapaikan pääkaupunkiseudulta, joissa itse olen käynyt:

Weegee- Emma, Espoo- Todella kiva ja hyvä aamupala painotteinen brunssi. Raikkaat ja terveelliset valikoimat. Sekä rento tunnelma.

Torni, helsinki – Vakuuttava brunssi ja juuri niin aamupalahenkinen kun itse tykkään. 

Sandro, Helsinki- Todella symppis paikka ja yksi ihan lemppari lounaspaikoista. Brunssi oli saman tyyppinen kuin lounas. Paljon kasvisruokaa ja ravintolassa on todella hyvä fiilis. 

Cafe Köket, Helsinki- Tykkäsin paikan fiiliksestä ja rennosta tunnelmasta. Myös hyvin aamupala painotteinen ja juuri siksi olen käynyt jo muutamaan otteeseen. 

Fazer Cafe, Helsinki – Takuu varmasti hyvää ruokaa ja paljon valikoimia. Todella täyteen buugattu brunssi ja aina paljon ihmisiä, eli ei mikään rauhallisin paikka.

Haikaranpesä, Espoo– Ruokaisampi vaihtoehto, enemmän lounas/päivällis- tyyppinen brunssi,  mutta ihanat näkymät vesitornista. Tykkäsin paikan miljööstä, mutta hinta on aika korkea ruuan valikoimiin nähden. 

Paljon on vielä brunssipaikkoja kokeilematta esim. Cafe Regatta, joka koreilee TripAdvisorin keulassa sekä Moko, jonka lounaasta olen itse tykännyt.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä brunssille, vaan sen voi tehdä kotiin. Tykkään tehdä brunsseja viikonloppuisin niin perheelle kuin ystävillekin. Hengailua verkkareissa ja aamupala pitkän kaavan kautta… ihan täydellistä!

Kokeilkaa joskus kotibrunssia! PARASTA! 

5 Kommenttia

Somepaine

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin. 😉

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

8 Kommenttia

Kilpailuhenki ja vastustajan kunnioitus

Kilpailuhenkisyyttä joskus kammoksutaan ja se ajatellaan negatiivisesti, hampaat irvessä tekemiseksi. Miellän kilpailuhenkisyyden itse ihan toisella tavalla. Olen aina ollut kilpailuhenkinen hyvän urheiluhengen rajoissa, haastan mielummin aina jonkun toisen kun kilpailisin vain itseäni vastaan. Kilpailuhenkisyys saa oman tulokseni paranemaan, sillä voiton tahto ja kilpailuhenki parantavat omaa suorituskykyä ja tätä kautta myös tulosta. Tottakai kilpailuvietti voi joidenkin kohdalla olla liian totista ja hampaat irvessä tekemistä, jolloin liikunnan tuottamaan hyvään fiilikseen ei päästä muun kuin voiton kautta. Eikä kaikille voitto taas merkitse samalla tavalla kuin toisille. On hienoa, että joillekkin riittää oma paras mahdollinen suoritus ja itsensä ylittäminen eikä vain voitto. Joskus toivoisin itsekin, että osaisin yhtä hyvin ottaa häviön vastaan kuin muutama läheinen ystäväni. Iän myötä on onneksi sitäkin taitoa tullut, vaikka omissa harrastuksissa olenkin todella voitontahtoinen ja tämän takia myös suoritus voi joskus olla yliyrittämistä. 😉

Kilpaurheilussa on toki enemmän kilpailuviettiä, jolloin vain voittoon tähdätään, mutta sielläkin omista virheistä ja alisuorituksesta opitaan ja kehitytään. Urheileminen on kuitenkin kilpatasolla useille ammatti jossa pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja jokainen tietää, että vain menestyneet urheilijat voivat elättää itsensä urheilulla, jolloin myös tekeminen onkin totisempaa. Terveysliikkujan taas ei missään nimessä pidä miettiä liikuntaa liian vakavasti, vaan hakea positiivisia kokemuksia ja fiilistä sekä terveyttä liikunnan avulla. Kuitenkin kilpailuhenkinen voi silti olla ja halua voittaa itsensä ja tätä kautta tähdätä parempaan kuntoon. Eli vaikka kokisit, että et ole lainkaan kilpailuhenkinen niin voit miettiä sen yhdeksi tavoitteeksi ja voimavaraksi omaan harjoitteluun. Jos kilpailet vähän edes omaa peilikuvaasi vastaan, voi olla, että saat itsestäsi hitusen enemmän irti.

Palatessani kilpaurheilun kilpailuviettiin, esimerkiksi viime ystävänpäivänä vaatemerkki Björn Borg lanseerasi ”Dearrival” kampanjan, jossa halutaan kannattaa sitä, että vaikka kilpailutilanteessa kilpailu on kovaa on syytä kilpailun ulkopuolella kunniottaa vastustajaa. Olen huomannut rugby kentällä, että siellä jos jossain kunnioitetaan vastustaa. Tilanteisiin mennään todella kovaa, mutta kenelläkään ei ole mielessä vastustajan satuttaminen. Jos vahingossa taklataan väärin mennään heti taputtamaan vastustajaa selkään ja tarkistetaan, ettei mitään pahempaa satu kenellekään. Lisäksi ollaan aidosti iloisia muiden menestyksestä ja onnistumisista. Tottakai jokainen joukkue tähtää voittoon, mutta arvostan itse todella paljon sitä, että vastustajia kunnioitetaan. Pelikentillä pelataan täysillä, mutta pelin ulkopuolella ollaan frendejä- mentaliteettiin uskon itse! 

On ollut mielenkiintoista verrata harrastamiani lajeja toisiinsa. Esimerkkinä vaikka kolme ihan eri maailmaa… Fudiksessa, naisten liigassa on kova kilpailu pelipaikoista joukkueissa ja välillä huomasin, että toisille oli vaikea aidosti iloita muiden menestymisestä ja nuoria tulokkaita ei hevillä oteta joukkueisiin. Taas bodyfitnesin puolella kunnioituksesta ei tuntunut olevan paljoakaan tietoa, eniten yllätti se, että ennen kisoja minua varoitettiin kisatavaroiden varastamisesta. En olisi ikinä uskonut, että jossain lajissa joku haluaa varastaa kisavälineesi, jotta itse saisi paremmat lähtökohdat voittoon. En ymmärrä kuka voisi elää itsensä kanssa, jos tekisi voiton eteen, jotain noin törkeää, onneksi lajista löytyi myös huikeita poikkeuksia. Ja nyt kun aika on kulunut rugbyn parissa huomaan miten siistiä on treenata noin kunnioittavassa porukassa. Vastustajat ja tiimikaverit kunnioittavat kaikki toisiaan, kukaan ei toivo kenellekkään loukkaantumisia sekä kehutaan avoimesti myös vastustajia. Jos jossain vallitsee ”me”-henki niin rugbyssa! 

Ei ole ollut epäselvää, että minkälaisessa porukassa haluan liikkua! Kilpailuhenkisyys yhdistettynä muiden kunnioittamiseen ja siihen, että oikeasti nautitaan ja pidetään samalla hauskaa on parasta mitä liikunta voi itselleni antaa.

Vaatteet Björn Borg (#DEARRIVAL- kampanja mallisto), löydät alta linkit: 

Miesten: treeni t-paitapitkähihainen t-paitashortsit

Naisten: treeni toppi, treeni pitkähihainentreenitrikoot

0 kommenttia