Lifestyle

Voiko yrittäjä lomailla?

Yrittäjyys ja lomailu pitäisi olla aika helppo yhdistelmä. Kun itse päättää omista työajoista niin ei muuta kun kalenteri kiinni ja lomailemaan… noh ei se ihan niin nappiin ole mennyt. Varsinkin jos yrittää lomailla kotona, on se lähes mahdotonta. Sähköposti huutaa ja helposti huomaa itsensä tekemässä töitä ja sopimassa asiakkaille aikoja, koska: ”mähän olen nyt helposti tässä tavoitettavissa.”  Parempi lähteä reissuun tai mökille, jolloin ei oikeasti pysty tekemään mitään työhön liittyvää ja on tarpeeksi kaukana kaikesta.

 

Kuvat: Petteri Peltonen

Lupasin tänä kesänä itselleni, että teen vähemmän töitä. Jonkun mielestä en varmaan ole onnistunut, mutta se että olen melkein kaikki viikonloput vapaalla ja osittain saanut myös arkipäiville vapaita tarkoittaa todellakin onnistumista. Vaikkakin työpäiväni saattavat helposti huidella 10-12 tunnissa.

Lomaa tarvii kuitenkin jokainen. Vaikka työstä nauttisi ihan satasella, on hyvä joskus tehdä jotain ihan muuta kuin töitä. Onnistuin tälle kesälle ottamaan jopa kaksi ihan täysin lomaviikkoa, toisessa toki lähden pelireissuun, mutta omasta työstäni se on täysi irtiotto. Pelireissulla en todellakaan ehdi miettiä töitä tai muita arjen kiireitä.

Kuitenkin nyt oma lomani starttasi landella! mökkimaisemissa Savossa, jonne suuntasimme eilen. Täällä ei tulisi mieleenkään pohtia työkiireitä, kiire tulee juosta mummon ruokapöytään ja hyttysiä pakoon. Aurinkoa, uintia, saunomista ja jatkuvaa ulkoilua, en voisi parempaa lomaa toivoa.

Loman ottaminen on melkein jo itsensä arvostamista, se on omaa hyvinvointia. Jos koskaan ei pidä lomaa ja hengähdä saattaa havahtua hetken päästä sairaslomalle, että taisi pyörät pyöriä liian kovaa.

Hetket jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä ole mitään hajua kellosta tai maailman menoista, tekevät aivoille hyvää. Jatkuva kuormitustila, suorittaminen ja pakonomainen tekeminen saattavat ajaa jopa pitkäaikaiseen burnoutiin.. Sieltä pääsy voi viedä kauan, joten muista ottaa itsesi irti arjesta. Olet sitten yrittäjä tai ihan mitä tahansa työtä tekevä tai opiskelija, meistä jokainen tarvitsee lomaa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Aion todellakin nauttia näistä heinäkuun lomaviikoista ja yksittäisistä päivistä täysillä!
Kuvissa esiintyvät:   T- Paita ja College Junkyard x Fila erikoismallistoa!

2 Kommenttia

Kotipesä- lempipaikka

Olette toivoneet postausta meidän kodista, joka vilahtelee aina välillä instastoryn puolella niin täältä tulee…..

Luonteeltani olen seikkailunhaluinen. Jatkuvasti vaihtuvat asiat elämässä innostaa. Työssä tykkään projekteista, tavata uusia ihmisiä ja haastaa itseäni eri alueilla. Sama päivittäinen työaika ja työ, eivät tuo sitä samaa iloa kuin juuri se mitä tällä hetkellä teen. Avaan viikon alussa kalenterin ja huomaan: ”aii tällänen viikko on tällä kertaa..” -Kyllä, jokainen viikkoni on todella erilainen ja ai vitsit, että nautin siitä. Vaikka asiat vaihtuvatkin elämässä niin ihmisistä pidän kynsin ja hampain kiinni.

Nautin matkustamisesta, uusista kohteista ympäri maailmaa ja varsinkin kokemuksista. Käytän ylimääräisen rahani kokemuksiin, koska ne ovat todella isossa osassa myös omaa hyvinvointia. Nautin hetkistä kahvikuppi kädessä, kun mietin mitä kaikkea siistiä elämässä on tullut tehtyä: muistot benjihypystä muuttuvat hetkessä Cuubalaisiin autoihin ja taas Ateenan jalkapallopelien kautta uskomattomiin paratiisisaariin. Reissusielu elää sisälläni, mutta silti rakastan ihan tavallista arkea. Sitä, että uskomattoman hienon reissun jälkeen pääsen takaisin kotiin siihen omaan kotipesään, jossa kaikki on omaa, tuttua ja turvallista.

Tajusin tämän oikeastaan vasta kun ostin ensimmäisen omistusasunnon. Luulin, että en kokisi suurta eroa vuoka- ja oman asunnon välillä, mutta kun tämän asunnon remontoimme ja sisustimme juuri oman mieltymyksen mukaan, oli fiilis täysin toinen. Välillä kävelen kotona ympäriinsä, vaan koska tykkään katsella tätä kotia. Kun tulen töistä tai reissusta kotiin tunnen heti, että tää on mun paikka! Aiemmin ajattelin kodiksi vain pelkästään rakkaat ihmiset ympärillä. Nyt koti on kyllä just se paikka, josta on itse itselleen tehnyt kodin ja missä saa olla rakkaiden ihmisten kanssa.

En oikeastaan tiedä mikä oma sisustustyylini on. Paljon vanhaa, luonnon läheistä, mutta lisäksi betonia ja peltiä. Elementtejä olen ottanut ranta-fiiliksestä ja yhdistänyt sitä teollisuus-meininkiin ja metsään. Hankin asioita uutena kaupoista ja netistä, käytettyinä torista tai siskoni löytäminä kirppiksiltä sekä osa ovat äitini tekemiä. Lisäksi rakastan tuoda esineitä reissuista. Kokonaisuus saattaa, jollekin olla liikaa, mutta en tykkää liian modernista ja värittömästä. Tykkään, että kodilla on pilke silmäkulmassa.

Olohuoneen ehkä tärkein huonekalu on ehdottomasti Annankadun Vepsäläiseltä ostettu Brandon sohva. Haluttiin ehdottomasti löhösohva, koska sohvalla nyt tunnetusti tulee vietettyä paljon aikaa ja haluttiin sohva, johon kaikki mahtuvat. Etsin sohvaa melkein vuoden, koska meillä on tosi haastavat mitotukset ja vain tästä kyseisestä sohvasta sai rakennettus paloista ihan täydellisen sohvan meille. Väriksi valikoitui ihan samansävyinen sohva kuin meidän keittiön mikrosementti.

Olkkarissa löytyy myös Pentikin kierrätyspuusta tehty vitriinikaappi sekä Granitin bambutuoli. Ruokapyötä on valmistetty myös kierrätyspuusta ja sen tilasin Indonesiasta. Ruokapöydän tuoleista peltituolit tilasin netistä ja kaksi turkoosia tuolia ovat olleet meidän isällä käytössä, kun olin ihan pikkulikka, eli niissäkin on paljon tunnearvoa.

Työhuone on suoraan sanoen ollut ihan luksus! On ollut helpompi pitää yrityksen asiat järjestyksessä kun löytyy oma miljöö niille. Valitettavasti kuitenkin ylimääräinen tila aina kerää ylimääräistä tavaraa, ja välillä tuntuu, että työskentelen pyykkitelineen, imurin ja hierontapöydän välissä. Eli työhuoneeseen meinaamme tunkea kaiken mahdollisen. Kuitenkin työhuone siistissä kunnossa on itselle ihan spessu paikka. Sama bambutuoli on löytänyt myös sinne paikkansa sekä äitini tekemä lankkulauta- pöytä. Sävyt koko huoneessa ovat hyvin sinivalkoiset. Työtuolin päältä löytyy äidin tekemä viltti ja lattialta mummoni tekemä matto.

Parveke oli elinehto muutolle. Rakastan syödä kesäaamuisin aamupalan ulkona ja lämpiminä iltoina illallista. Parvekkeella on äitini tekemät pöytä ja sohva purkulavoista. Mainitsin vain äidilleni, että kerää lavoja talteen niin teemme joskus niistä parvekkeen huonekalut niin, seuraavalla kerralla äiti jo toikin kalusteet valmiina meille. En voi ymmärtää miten taitava mama mulla on! Omat tekeleet olisivat voineet olla ihan toista luokkaa, jos olisin niitä edes koskaan saanut valmiiksi.

Makkari on ollut huoneista keskeneräisin. Vasta viime viikolla sain laitettua vaatehuoneen oveksi pellavaverhon ja pikkuhiljaa huoneessa rupeaa olemaan muutakin kuin sänky. Lisäksi melkein koko kodista puuttuu taulut seiniltä. Hiljaa hyvä tulee ja huone huoneelta kodista muovautuu oman näköinen. Onneksi nyt edes vajaa vuoden asumisen jälkeen isoimmat hankinnat on tehty ja remontti on täysin viimeistelty. Saa nauttia kodin ihanasta fiiliksestä ja elellä omaa unelma arkea!

Hyvää viikonloppua!

 

 

0 kommenttia

Jalkapallohuumaa

Tänään starttasi Jalkapallon MM- kisat Venäjän murskavoitolla Saudi Arabiaa vastaan. Viimeisimpiä fudiksen MM- kisoja seurasi Suomessa  puolimiljoonaa ihmistä ja maailmalla viimeisintä mm- finaalia katsoi yli kolme miljardia ihmistä. Ei epäilystäkään, onko jalkapallo maailman suurin urheilulaji. Hs.n mukaan jalkapalloa pelaa maailmalla n. 300 miljoonaa rekisteröityä pelaajaa, joten voitte vain kuvitella kuinka paljon jalkapalloa oikeasti pelataan, eikä sitä pysty mitenkään mittaamaan tarkkaan. Harrastajien ja pelaajien määrää maailmassa on arvioitu olevan yli kaksi miljardia. Uskon, ettei tämä luku edes riitä!

Oma intohimo jalkapalloon alkoi koulun pihalla. Innostuin pelaamaan poikien kanssa jokaisella välitunnilla ekaluokkalaisena. Lopulta luokkakaverini sai minut vedettyä seuratreeneihin mukaan ja sille tielle jäin. Aloitin pelaamisen EBK. ssa, kun olin 7-8 vuotias pikkulikka. Muista aina, että jouduin todistamaan motivaationi vanhemmilleni ensin pelaamalla lenkkareilla, kunnes sain ensimmäiset nappikset. Lenkkareiden kömpelyys onneksi muuttui nopeasti, koska vanhempani näkivät, että olin ihan onskuna fudiksesta! En unohda ikinä ensimmäisiä nappiksiani: Umbron kultanappikset! Hyvä kun suostuin niitä riisumaan jalasta… Sitä ylpeyttä ei voi edes sanoin kuvailla. Ensimmäiset säärisyndit olivat melkein suhteessa samaa kokoa kuin jääkiekkomaalivahdin patjat ja siihen aikaan suurin osa peleistä pelattiin hiekalla lerpattavilla hiekkahousuilla. Silloin ei mikään haitannut menoa ja sitä iloa, mitä jalkapallo toi!

Ensimmäiset muistot MM- kisoista on vuoden 2002 Etelä-Korean/Japanin kisoista. Silloin paineltiin Brasilian paita päällä koko kisojen ajan. Olin jo silloin Brasilia fani ja pelaajista Ronaldo ja Ronaldinho olivat suosikit. Kisat huipentuivat Brasilian viidenteen MM- kisa voittoon Saksaa vastaan ja Brasilia paitaa tuli varmasti pidettyä seuraavatkin viikot päällä ulkokentillä.

Voittekin arvata, että myös tänä vuonna kannatan Brasiliaa!! Mutta pakko myöntää, että toivon todella Islannin menestyvän. Pieni 300 000 asukkaan maan, mutta vitsi mitä sissejä ihan loistavalla fani- ja tukijoukolla liikenteessä, ei voi kuin arvostaa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Ihan mielettömän huikeita kisoja kaikille muillekin hulluille penkkiurheilijoille! Täällä aiotaan katsoa niin monta matsia, kuin vain suihkin pystyy!

Minkä maan kannattajia teistä lukijoista löytyy?

2 Kommenttia

Ratsastus – terapeuttinen ja freesaava kokemus

Uudet kokemukset piristävät tosi paljon ja varsinkin, kun asettaa itsensä epämukavuusalueelle ja tielle tuntemattomalle. Avoin mieli ja ennakkoluulottomuus usein antavat enemmän kuin osaamme edes odottaa.

Meillä on ollut tapana antaa Nikon kanssa toisillemme lahjaksi, jotain yhteistä tekemistä ja kokemuksia. Melkein heti kävi mielessä, että voisin viedä Nikon ratsastamaan. Omasta ratsastuksesta on jo 10 vuotta aikaa ja Nikolla lähes 23 vuotta. Molempien ratsastuskokemukset ovat varmasti yhden käden sormilla laskettavissa. Lisäksi tiesin, että ratsastus on aivan varmasti stressiä poistava terapeuttinen kokemus, vaikka alussa jännittikin.

Päätin hankkia Nikolle lahjaksi ratsastuksen sekä hevosen hoidon Offerilta. Offerilla löytyy erilaisia palveluita kuten: matkailu, kauneudenhoito, terveys, ravintola ja paljon muita alennetuin hinnoin, jopa renkaiden vaihtoa! Esimerkkinä vaikka tämä ratsastus- ja hevosen hoitotunti, olisi normaalisti 198 € mutta offerillan kautta 89 €.

Ratsastustunti oli Palmun Ratsutalilla, Kirkkonummen lähellä. Tuntiin kuului alussa tutustuminen hevosen taluttamiseen, harjaamiseen ja lopuksi vielä ratsastusosuus. Oli aivan sairaan hauskaa päästä pitkästä aikaan hevosen selkään.

Olen aina ollut eläinrakas enkä koskaan ole pelännyt hevosia, mutta siinä vaiheessa kun saimme ison musta hevosen, joka saattaa kuulemma olla välillä ärhäkkä ja potkaista, niin pakko myöntää, että vähän pulssi nousi. Nopeasti kuitenkin pystyi huomaamaan, miten hyvin hevoset ovat oikeasti koulutettu ja vain omat liian äkkinäiset liikkeet väärässä paikassa voisivat aiheuttaa hevosenkengän kolinaa.

Aikuisuuden turhuus on kyllä ennakkoluulot ja turha pelko! Ja juuri sen takia on hyvä asettaa itsensä rajalla, missä jotuu näitä molempia kohtaamaan ja voittamaan ne! Ilta hevosten kanssa auringon laskiessa oli ihan uskomaton kokemus, josta me molemmat nautimme ihan älyttömästi!

yhteistyössä: Offerilla

Suosittelen todellakin kokeilemaan ratsastusta, jos edellisestä kerrasta on pitkä aika! ja kannattaa aina ensin plärätä oferilla- sivut läpi, kun olet jotain kyseisistä palveluista hankkimassa.

Nyt teille lukijoille on viel Koodilla OONATOLPPANEN -10% lisäalennus 17.5.18 asti. Käy kurkkaamassa Offerilla– tarjoukset!

0 kommenttia

Pääsiäinen ja meidän perheen perinteet

Olipa freesaavaa, kun tänä vuonna pääsiäinen antoi pidemmät vapaapäivät putkeen! Torstaina loppui työviikko ja vasta tänään paluu valmennus arkeen. Jo pidennetty viikonloppu tasoittaa hyvin arjen kiirettä ja antaa hetken hengähtää.

Olen aina tykännyt juhlapyhistä. En voi ymmärtää, miten joku ei tykkää viettää juhlapyhiä tai halua jatkaa erilaisia perinteitä. Olisi kiva kuulla miten erilaisia perinteitä esimerkiksi teidän pääsiäiseen kuuluu.

Olemme joka vuosi viettäneet pääsiäistä isolla porukalla mummolassa ja voitte vain kuvitella mitä kaikkea ihanaa mummon aina loihtii. Tädit, sedät, isovanhemmat ja serkut, kaikki yhdessä. Ja perinteeksi on muodostunut pääsiäis-arvonta! Kyseessä siis ihan arpajaiset, jossa jokainen saa oman arpanumeron, vuorotellen hatusta vedetään pois numeroita ja viimeinen jäljelle jäänyt numero voittaa. Palkinto on ollut kaikkea saippuoiden, suklaamunien ja matkaradioiden väliltä. Arvonta on vaan kaikessa yksinkertaisuudessa todella hauska! Ilman sitä ei ole pääsiäis- dinneriä!

Tärkeäksi perinteeksi on myös muodostunut pääsiäisdinneri isäni luona, jonka yhteydessä meillä on aina ollut suklaamunien etsintä. Joo… kyllä, edelleen näin melkein 25- vuotiaana etsimme joka puolelta asuntoa suklaamunia; kontaten, ryömien ja kääntäen joka nurkan ja kolkan. Piilopaikat ovat nousseet joka vuosi levelin korkeammalle. Jos pikkutyttönä lamppu ja kukkaruukku olivat hankala piilopaikka niin esim. tänä vuonna suklaamunia oli piilossa: sohvatyynyjen höyhenien seassa, tulostimen sisällä, high-roller putkirullan sisällä, pahviroskiksen kanamunakennoissa ja vaikka missä. Yhtenä vuotena myös piilottaja-mestarin nutturasta löytyi yksi suklaamuna. Etsintä on hauskaa, mutta nostattaa myös tunteita! 🙂

Tähän pääsiäiseen mahtui myös monet treenit ja hauskimmat olivat ehdottomasti treenit Noccon kanssa Espoon Crossfit 8000: sella. Pieni kisailu yhdessä on aina kivaa!

@Tommi Mankki

@Tommi Mankki

@Tommi Mankki

Pääsiäinen oli pienistä kommelluksista huolimatta todella rentouttava ja oli ihana nähdä perheen lisäksi ystäviä, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt! Älkää ikinä unohtako ihania perinteitä, muistakaa viedä ne aina eteenpäin sekä hyvässä seurassa on kaikki aina hauskempaa!

2 Kommenttia