Lifestyle

Suuntaviivat- hyvinvoinnin kultaiselle keskitielle

Terveys vs. onnellisuus vai terveys = onnellisuus…

Hyvinvointi pitää sisällään kaksi hyvin isoa käsitettä: terveyttä ja onnellisuutta, jotka kulkevat käsi kädessä toistensa kanssa. Terveyttä ei voi verrata onnellisuuteen eikä onnellisuutta terveyteen. Terve ihminen voi olla onneton ja taas sairaudesta huolimatta ihminen voi olla onnellinen. Terveys kuitenkin tuo onnellisuutta ja onnellisuus usein stressittömyyden kautta terveyttä.

Terveys olisi hyvä ajatella vammojen/vaivojen ennaltaehkäisy terveellisten elämäntapojen kautta. Vammojen ennaltaehkäisyyn keskitytään ihan liian vähän. Vasta kun vamma tai tapaturma on sattunut, mietimme mitä olisi pitänyt tehdä toisin.  Usein myös terveys asetetaan vaakalaudalla ihan huonojen elämäntapojen johdosta.

Elämäntapoihin kuuluvat…

Fyysinen aktiivisuus-

Fyysinen aktiivisuus ei aina tarkoita kovaa fyysistä liikkumista ja kropan rääkkäämistä vaan pitää sisällään ihan arkiaktiivisuuden. Monien ongelma on pitkän liikkumattomuuden jälkeen liikunnan aloittaminen samalla intensiteetillä, mihin oli aiemmin jäänyt. Vaikka tuntuisi kuinka hankalalta aloittaa liikunta porras portaalta, on se kuitenkin ainut oikea tapa. Kroppa pitää rauhassa totuttaa taas liikuntaan. Jos heti aloittaa liikkumaan täysillä herää seuraavana aamuna usein todella jumiseen ja kipeään kroppaan. Alku innostus voi helposti lopahtaa liian kovan aloituksen myötä.

Hyvänä pohjana kannattaa liikunta aloittaa peruskunnon parantamisesta sekä liikkuvuudesta. Jokainen liikuntamuoto vaatii kuntoa ja jokainen liike vaatii liikkuvuutta.

Liikunnassa muutenkin olisi hyvä tähdätä mahdollisimman hyvään toimintakykyyn ja siirtää ulkonäköseikat toissijaisiksi. Estetiikka voi motivoida, mutta se ei itsessään paranna meidän kuntoa, tasapainoa, koordinaatiota eikä ehkäise loukkaantumisia ja vammoja.

Lisäksi oman lajin löytäminen tekee motivaatiosta pitkäjänteisempää. Kun löydämme itsellemme sopivan tavan liikkua, liikumme mielellään, emmekä välttämättä edes ajattele liikkuvamme.

Monipuolinen / Terveellinen ravinto

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ei vaadi loppu pelissä paljoa. Netistä lukee mitä ihmeellisimmistä ruokavaliosta ja niitä kannattaa lukea hyvinkin kriittisesti. Se, että joku tykkää syödä jonkun koulukunnan tavoin ei välttämättä ole juuri sinulle sopiva tapa. Eikä hyvä kunto perustu pelkästään ruokavalioon.

Hyviä periaatteita ruokavaliossa on pyrkiä valmistamaan ruuat itse, jolloin automaattisesti suunnittelee omaa ruokavaliota säännöllisemmäksi. Lisäksi panosta monipuolisuuteen ja siihen että syöt oikeasti tarpeeksi. Hiilarit ja rasva eivät normaalin tarpeen mukaan lihota ja rasva-aineenvaihdunta jo itsessään tarvitsee rasvaa.

Terveellinen ruokavalio ei kuitenkaan vaadi hifistelyä tai ylimääräistä tarkkailua. Rento suhtautuminen niin ruokavaliossa, kuin kaikessa muussakin helpottaa huomattavasti hyvissä elämäntavoissa pysymistä.

Riittävä ja laadukas lepo

Opitut asiat niin työssä, koulussa kuin liikunnan parissa prosessoituu unen aikana. Ilman unta emme kehity! Unta voisikin luonnehtia kaikken tärkeimmäksi, koska silloin kaikki oikeasti tapahtuu. Silti uni on näistä kaikista melkeinpä se, mistä eniten tingimme.

Unta on oikeasti saatava riittävästi. Jos tavoite on nukkua joka yö 8 tuntia, ei riitä, että nukkumaanmenon ja heräämisen välinen aika on juuri se 8 h. Käymme myös yön aikana ”valveilla”- unessa, joka itsessään vähentää nukuttuja tunteja. Voi tulla jopa yllätyksenä, että todellinen nukuttujen yö-tuntien määrä onkin kahdeksan tunnin sijasta kuusi.

Työ ja vapaa-aika sopivassa suhteessa…

Vauhtisokeus voi helposti viedä mennessä. Liika työnteko ei ole koskaan hyväksi terveydelle. Jatkuva stressi, kiire ja keskittyminen vain yhteen asiaan voi lopulta viedä koko terveyden. Varsinkin yrittäjänä, kun ei ole sovittuja työaikoja voi helposti tehdä töitä lähestulkoon kokoajan. Olisikin tosi tärkeä tehdä viikkosuunnitelma missä on työpäivien lisäksi vapaapäiviä. Kukaan ei pysty jatkuvaan työntekoon ilman mitään muuta elämää. Itsensä johtaminen ja omien voimavarojen ymmärtäminen ovat tärkeitä. Loppuun palamisesta palautuminen voi olla jopa vuosien projekti.

Pidä huolta itsestäsi! Se että liikut, nukut ja syöt terveellisesti on suoraan yhteydessä suorituskykyysi ja tuottavuuteesi niin työpaikalla kuin kotonakin. Olisi tärkeä pyrkiä terveeseen minään ilman, että siitä stressaa jatkuvasti. Terveelliset elämäntavat eivät vaadi tarkkailua ja kikkailua vaan ihan perusteiden laittamista kuntoon…

Kuvat: Jan Lönnberg

FITOONA Terve ja Vahva minä!– Kirjaa löytyi vielä Fitran varastosta todella rajallinen erä. Laitoimme sen nyt mega hintaan 9,90 TÄÄLTÄ pääset halutessasi tilaamaan sen itsellesi! Kaupoista kirjaa ei ole enää mahdollista saada, joten jos vielä haluat esikoiskirjani itsellesi, niin nyt sitä on muutama saatavilla!

Mitä terveyteen- ja hyvinvointiin liittyviä kirjoja kaipaatte lisää markkinoille?

0 kommenttia

Uusi aluevaltaus- ja paluu koulun penkille

Tällä hetkellä teen ehdottomasti omaa unelmaduunia. Saan liikuttaa ja inspiroida joka viikko ihmisia kohti parempaa toimintakykyä ja terveyttä. Pää painotus työssäni on henkilökohtainen valmennus, pienryhmävalmennus, luennointi ja puhekeikat. Nautin yrittäjänä olemisesta vaikka se ei todellakaan ole helpoin ja vakain tapa.

Yrittäjyys vaatii hyvää itsensä johtamista, aikataulutusta, omien voimavarojen ymmärtämistä ja oma-aloitteisuutta. Yrittäjänä loppupelissä vastaat käytännössä kaikesta yksin. En kuitenkaan vaihtaisi paikkaa kenenkään kanssa, on ihan huippua tehdä yrittäjänä hommia, kun tekee sellaista työtä mistä nauttii.

Nuorempana unelma-ammattini oli rikostutkija. Olin todella kiinnostunut poliisin työstä ja varsinkin rikostutkinnasta. Myöhemmin kuitenkin ajattelin, että en ehkä pystyisi sulkemaan sitä työtä pois omasta arkielämästä, joten haave jäi taka-alalle.

Urheilu ja treenaaminen ovat itselleni olleet lapsesta asti se pääjuttu. Jos sain valita olisin vain voinut urheilla tai katsoa urheilua. En kuitenkaan ehkä lapsena osannut ajatella, että liikunnan parissa on muitakin ammatteja kuin ammattiurheilijat. Vasta yläaste-/lukio- ikäisenä kelkka rikostutkijasta kääntyi kohti liikunta-alaa ja valmentamista. Liikunnanohjaajaksi (amk) opiskellessa kokonaiskuva liikunnanalasta oikeastaan kulminoitui, sekä samalla kentät missä itse haluan työskennellä. Yrittäjän ammatissa, erilaisia työkenttiä on aina löytynyt monia ja nautin siitä, että työviikkoni eroavat oikeastaan aina toisistaan. Ehkä haastavinta työssäni on tehdä työviikoista järkevän pituisia, jotta on oikeasti aikaa muullekin kuin pelkälle työlle.

Yhtenä ”salaisena” haave-ammattina olen pienestä tytöstä asti pitänyt urheilutoimittajia ja selostajia. Urheilun ja tuloksien jatkuva seuraaminen on lähtenyt jo lapsesta. Olen kiinnostunut oppimaan lajien sääntöjä, tutustumaan syvemmin huippu-urheilijoiden projektiin kohti pääkisoja ja ylipäätään urheilujournalismi on aina kiinnostanut. Samaa aikaa kun opiskelin Vierumäellä, Haaga-Helian Ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi bongasin Haaga-Helian Urheilujournalismin erikoistumiskoulutuksen, josta kiinnostuin samantien. Kun valmistumisestani oli  kulunut pari vuotta, tuntui jopa tosi motivoivalta alkaa opiskelemaan lisää jotain uutta töiden ohella, joten päätin hakea koulutukseen viime joulu-tammikuun vaihteessa…

Kuvat: Petri Mast

Oli ihan mieletöntä saada kirje, että olin tullut valituksi kouluun! Opiskelut tapahtuvat työn ohella. 3-6 iltaa kuukaudessa on lähiopetusta ja sen ohella on paljon tehtäviä omalle ajalle suoritettavaksi. Tuntuu tosi kivalta päästä oppimaan taas ihan uusia taitoja ja ihan eri ammatin työkenttää. Ensimmäiset lähiopetuspäivät ovat jo takana ja tällä viikolla alkaa seuraavat. On ollut todella mielenkiintoisia koulupäiviä ja omalla tavallaan raskaita, koska kokoajan tulee uutta tietoa. Odotan kuitenkin jokaista koulupäivää innolla, koska tiedän että opin jatkuvasti uutta.

Tämän hetkistä valmentajan työtäni en ole vaihtamassa, mutta on kiva kehittää omaa osaamista ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo eteen…

Huippua uutta viikkoa kaikille!

2 Kommenttia

Lajiharjoittelu aikuisena

Olen huomannut omalla valmennus-urallani, että miten iso merkitys lajien löytämisellä on jokaisen säännölliseen liikunnan harrastamiseen. Meistä jokainen kaipaa sen oman jutun, jotta motivoidumme liikkumaan. Pakkopulla-liikkuminen voi olla hetkellistä, mutta jossain vaiheessa se jää pois. Jokainen meistä on sen verran mukavuudenhaluinen ettei pakotetusti halua tai jaksa liikkua.

Kun syvältä lähdetään kaivamaan, useimmilla kuitenkin on se joku laji mistä nauttii todella paljon ja mitä on ehkä nuorempana harrastanut tai sitten on aina halunnut harrastaa. Näiden intohimojen kautta on helppo tehdä liikunnasta viikoittaista ja säännöllistä. Jos joku valmentaja/ohjaaja joskus kieltää sinua aloittamasta uutta harrastusta tai jatkamasta omaa lajiasi ja haluaa sinut vain aamuaerobisille ja kuntosalille niin voit suoraan kieltäytyä. Moni laji jo itsessään kehittää: kestävyyttä, voimaa, notkeutta, koordinaatiota ja tasapainoa, mutta jos koet ettei laji tuo hyvän toimintakyvyn ominaisuuksia voit lisätä niitä sopivassa suhteessa liikuntaasi, mutta älä koskaan jätä pois sitä tapaa liikkua mistä eniten nautit! Asiakkaiden kanssa usein harjoittelemme fyysisiä ominaisuuksia, jotta ne siirtyisivät siihen omaan lempi lajiin, ihan sama ajatusmalli kun urheilijoiden fysiikkaharjoituksissa. Treenaamme lantion hallintaa, jotta voimantuotto paranisi tennislyöntiin tai etuketjun liikkuvuutta jotta jääkiekko ei lisää selkäkipuja, esimerkkejä on monia.

Aikuisiällä ei kuitenkaan tarvitse tähdätä urheilussa kilpailullisuuteen muun kuin itsensä kanssa, mutta jos on luonteeltaan hyvin kilpailuhenkinen voi kilpailuasetelma motivoida entistä enemmän treenaamaan säännöllisemmin. Ajattelin itse reilu puolitoista vuotta sitten, kun aloitin rugbyn, että haluan säännöllisen uuden harrastuksen jossa käyn muutaman kerran viikossa ja opin uusia taitoja. Noh.. kohdallani se muuttui nopeasti kilpailuhenkisyyden johdosta paljon suurempiin tavoitteisiin, mutta kaikilla sen ei todellakaan tarvitse olla sitä.

Tässä muutama hyvä syy aloittaa uusi laji/harrastus aikuisena:

  1. Liikunnanharrastaminen hyvällä fiiliksellä parantaa jaksamista ja energiatasoja, jotka ovat suoraan yhteydessä vireystilaasi jokaisena viikkona
  2. Uudet lajit ja harrastukset tuovat kaiken sen hyvän fiiliksen ja liikunnan positiivisten vaikutusten lisäksi uusia sosiaalisia suhteita. Aikuisiällä ei ole yhtä helppoa löytää hyviä ystäviä, mutta yleensä harrastusten kautta samanhenkisiä ihmisiä löytyy.
  3. Harrastus, jossa harjoitukset ovat tiettyyn aikaan viikossa on helppo sisällyttää omaan  viikko-ohjelmaan, kun taas vapaa omaehtoinen harjoittelu esim. salilla on helppo jättää pois, jos sitä ei aikatauluta viikkoon.
  4. Alku voi olla kankeaa ja jännittävää, mutta jokaisella kerralla oppii jotain uutta. Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää ja haastaa itseään liikunnan parissa.

Jooga, voimanosto, koripallo, jääkiekko, uinti, juoksu, tennis, tanssi, hiihto, etc.. kun löydät lajin mitä rakastat, et tunne treenaavasi vaan nautit siitä mitä teet, silloin olet oikean asian ytimessä. Et tarvitse saliohjelmaa, jos intohimosi on kamppailulajeissa, mutta voit oikeanlaisella lajiin tähtäävällä fysiikkaharjoittelulla parantaa toiminkykyäsi ja tätä kautta lajitaitosi kehittyvät. Uskalla palata intohimojesi pariin, jokaisessa urheilulajissa on paljon terveyttä ja toimintakykyä edistäviä piirteitä ja onko mitään sen parempaa kuin liikkua hymy herkässä.

Kuvat: Petri Mast /@petrimastphotography

-Huippua alkavaa viikkoa kaikille! 

-O

0 kommenttia

Nyrkkeilyä mestarin opeissa!

Viikon kohokohtiin kuuluu ehdottomasti nyrkkeily treenit Evan kanssa. Eva on Suomen yksi menestyneimpiä nyrkkeilijöitä. Huikeimpana suorituksena hän pokkasi ensimmäisenä suomalaisena v. 2015 ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Tämän lisäksi Evalta löytyy lukuisia mitaleita mm; em,- pm,- ja suomenmestaruuskisoista. Likka on täyttä rautaa, mutta samalla ihan mielettömän positiivinen ja aurinkoinen persoona. Eva kuuluu ehdottomasti Suomen kovimpien urheilijoiden klaaniin.

Nyrkkeily on todella hieno, mutta vaikea laji. Nippelitietona vähän historiaa nyrkkeilystä:

”Nyrkkeily on yksi vanhimmista urheilulajeista ja sillä on vuosituhansien perinteet. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannista, kun miekkailukouluissa alettiin 1600-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Aikojen myötä lajin säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykynyrkkeilyä kutsutaan olympiatyylin nyrkkeilyksi.

Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Nyrkkeily on ollut nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa jo vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat saavuttaneet 14 olympiamitalia.” (teksti: nyrkkeilyliitto.com) 

Nyrkkeily vaatii kovaa fyysistä kuntoa, pitää olla nopea, räjähtävä, vahva, omata hyvän tasapainon, koordinaation sekä rytmitajun. Ja vaikka löytyisi kaikkia näitä fyysisiä ominaisuuksia pitää samalla olla todella älykäs. Heikkohermoisuus kääntyy helposti kehän pintaan.

Kaimppailulajit ylipäätään vaativat todella paljon erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia ja juuri tästä johtuen ovat erittäin monipuolinen liikuntamuoto. Silti ne eroavat paljon toisistaan. Olen nuorempana harrastanut karatea n. 5-6 vuotta, ja sitä kautta hurahtanut kamppailulajeihin. Evan treenistä oma kamppailulaji-kipinä syttyi taas!

Kiitos todella paljon Eva Wahlströmille, Björn Borgille ja Polhemille tästä huikeesta nyrkkeily setistä. 8 vuotiaan Oonan unelma toteutui vihdoin!

Kuvat: Vesa Koivunen

0 kommenttia

Blogin takana tavallinen ihminen

Bloggaaja vai sisällön tuottaja…. Siinäpä kysymys. Sisällön tuottoa on paljon lehdissä; esitellään uusimmat treenimuodot, tulevan kevään muotivaatteet ja värisävyt, paljastetaan uusimmat hitti tuotteet ja kaikkein terveellisimmät reseptit. Näitä kaikkia pääset lukemaan yleensä lehdistä. Mistä blogimaailma sitten on lähtenyt..?

Olen kirjoittanut blogia jo pitkään, ensimmäiset tekstit julkaisin vuonna 2012, jolloin blogit olivat hyvin päiväkirja-tyyppisiä, useemmin vailla kunnollisia kuvia. Keskityttiin tekstin sisältöön, ei niinkään kuviin ja kerrottiin usein itsestä ja omasta aiheesta päiväkirjan muodossa. Nyt oikein naurattaa kun olen löytänyt vanhoja tekstejä joissa olen kirjoitellut oman päivän menoja. Mutta tekstit olivat super suosittuja siihen nähden, ettei blogeja silloin ollut paljon eikä varsinkaan urheiluun, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä blogeja. Blogeja ei myöskään luettu niin paljon kuin nykyään, koska niistä ei tiedetty ja somen vaikuttavuus oli paljon pienempää. Se, että vuodessa 1.2 miljoonan kävijän rajan ylitti vaati muutakin huomiota kuin päiväkirja- muodossa kirjoitetut tekstit.

Eri ammattien ammatillisia blogeja on ollut jo pidempään, mutta niissäkin hyvin rajallinen lukijakunta. Monet tekstit ovat teräksisellä ammattitaidolla kirjoitettuja ja tieteeseen viitattuja. Itsekin enemmän ehkä tämän tyyppisiä blogeja olen lukenut oman ammattitaidon harjoittamisen yhteydessä. Olen halunnut lukea jotain, mistä opin itse lisää! Lisäksi ennen reissuja olen bongannut matkakohteista tekstejä sekä tarpeen vaatiessa etsinyt netistä hyviä reseptejä. Aiemmin luotin reissupostauksien suosituksiin.. nykyään olen ruvennut kyseenalaistamaan, että onko kohteissa käyty omasta intohimosta vai puhuvatko taalat puolestaan.

Tällä hetkellä blogeja on paljon, todella paljon! On hienoa, että tästä on tullut ihan oma värikäs ala. On eri aiheisia blogeja, erilaisia tarinoita, kokemuksia sekä tietoa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että harvemmin blogitekstit perustuvat faktatietoon vaan yleensä ihan vain kirjoittajan omaan mielipiteeseen ja tuntemukseen. Jos tekstissä taas on viitattu luotettaviin lähteisiin tai blogin kirjoittaja edustaa itse ammattiryhmää, jonka takaa kirjoittaa voi teksti olla faktoiltaan luotettavempaa. Mutta jos jossain on hyvä olla medialukutaitoa, niin blogeja lukiessa.

Kirjoitan sekä lähteisiin viittaavaa tekstiä oman ammatin kautta sekä ihan fiiliksiin ja mielipiteisiin perustuvaa tekstiä, joissa usein kerron: että tämä on toiminut minulle, mutta se ei tarkoita, että toimisi  myös sinulle. Blogini ei siis ole vain liikunnanalan-ammattilaisen tekstiä vaan hyvin paljon elämäntyyliini perustuvaa tekstiä ja intohimoa urheilua kohtaan. Eli: urheiluhullun lifestyle- blogi, voisi parhaiten kuvata tätä kattausta, höystettynä rennolla ja positiivisella elämänasenteella mutta samalla jatkuvalla oman ammattitaidon kehittämisellä.

Kun kyseessä on lifestyleblogi, ajattelen ensimmäisenä aitoutta. Jos elämän tyylistä halutaan blogata tulisi oikeasti elää elämää, josta kirjoittaa ja seistä sanojen takana. Blogitekstit pitäisi olla koettua elämää tunteilla ja intohimolla ei kuvattua elämää sisällön tuoton ja rahan takia. Tämäkin mielipide täysin omani, mutta toivon, että jokainen lukija ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Jokaisen blogin takana seisoo ihan tuiki tavallinen ihminen, vaikka blogi antaisikin ihan erilaista kuvaa. En itse todellakaa herää tukka upealla kiharalla, vaan aivan pystyssä silmät rähmässä, sairastan flunssaa ihan kuin muutkin ihmiset ja kyllä välillä omassakin naamassani on finnejä.  –Kukaan ei ole superihminen, eikä onneksi tarvitse olla! 

Moni muokkausohjelma saa elämän näyttämään kirkkaammalta, paljon paremmalta kontrastilta kuin omasi, mutta elämän sisältö voi olla oikeasti hyvinkin lattea. Treenaamaan mennään, koska halutaan kuvata treeni lukijoille, lopulta koko treeniä ei olla edes itse tehty. Resepti laitetaan kauniisti lautaselle, mutta sitä ei lopulta edes syödä. Lasketellessa otetaan upeita kuvia korkealta vuorelta kauniit vaatteet päällä, kun todellisuudessa lasketaan auraamalla kypärä syvällä silmien päällä hirveessä lumimyräkässä. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi blogit ajautuvat tähän, vai odottaako lukijat vain täydellistä elämää? – Jos omat tekstini rupeavat näyttämään tältä, haluan kuulla sen teiltä heti. En halua, että elämäni näyttää täydelliseltä, koska sitä se ei ole. Enkä kirjoita blogia yhteistöiden puitteissa ja rakenna tekstejä vain niiden ympärille. Olen tehnyt useita yhteistöitä yritysten kanssa, joiden arvot voin itse jakaa, joiden tuotteita oikeasti arvostan ja useimmiten haluankin jotain pidempiaikaista rakentaa heidän kanssaan. Koen olevani heidän työntekijä, koska teen heidän kanssaan töitä.

Oma päätyöni ei ole blogi enkä halua myydä tekstejä paremman kuukausipalkan toivossa, vaan keskityn valmentamiseen ja haluan pitää blogin harrastuksena. Kirjoitan, kun minulla on kirjoitettavaa ja oikeasti aikaa panostaa tekstiin. En halua sivulle täytettä vain sen takia, että saisin lisää klikkauksia. Blogin sisältö on jokaisen oma valinta ja arvostan todellakin esimerkiksi sitä, että joku jaksaa panostaa upeisiin kuviin, se vaatii oikeasti myös visuaalista silmää ja aikaa. Oma intohimoni ei ole muokata kuvia ja panostaa visuaalisuuteen, sen enempää. Ehkä joskus pitäisi luoda kauniimpaa sisältöä, mutta olisiko blogi silloin minun näköinen? – En usko! Enkä halua luoda sisältöä mikä olisi kaukana todellisuudesta sekä haluan näyttää kuvissa kuitenkin itseltäni! Haluan jakaa teille sisältöä, mikä voisi tuoda inspiraatiota ja motivaatiota mihin tahansa elämän osa-alueeseen sekä samaistuttaa. Lisäksi toivon, että teihin lukijoihini pysyy luottamus siitä mitä kirjoitan ja tottakai valmentajana haluan lisää terveitä ja onnellisia ihmisiä.

En elä hienosto- elämää, elämäni ei ole juhlaa ja parempia piirejä. Elämäni on siistiä, tavallista arkea, urheilua, intohimoa omaa ammattia kohtaan, inspiroimista, kouluttamista, uusia ihania ihmisiä ja heidän tarinoita. Tapaan jatkuvasti ammatissani erilaisia haasteita, pääsen joka kerta haastamaan itseäni valmentajana ja jokainen asiakkaani vie myös omaa ammattitaitoani eteenpäin. Niin kuin blogi on vienyt kirjoitustaitoani. Lukihäiriön ehkä voi tarkkasilmäinen huomata, mutta ai vitsit, että virheet ovat vähentyneet, eivät toki poistuneet…

Samalla draivilla jatketaan! 

-O.T

 

2 Kommenttia