Treeni

Nocco Camp Espana

Viime viikko hurahti Marbellassa.. ihana oli päästä hetkeksi aurinkoon! Keli oli Suomen kesän lämpötiloissa mutta ainoa ero oli, että aurinko paistoi joka päivä.  Alkuviikosta teimme omia duunijuttuja ja otimme rennosti. Tarkoitus oli myös mennä surffamaan.. noh tällä polvella jäi surffaus väliin, mutta ihan vain maiseman vaihto piristi todella paljon.

Torstaina koko NOCCO-porukka tuli Espanjaan ja tapasimme kaikkien maiden edustajat, urheilijat ja instagram- kisan voittajat Mike’s gymillä. Olin odottanut tätä reissua todella paljon, eikä tarvinnut montaa kertaa miettiä lähdenkö kun Nocco kysyi reissuun mukaan ja vielä kun näin minkälaiset treenipuitteet meitä odotti.  Alussa oli tosi rankkaa, kun teki mieli tehdä kaikkea muiden mukana, mutta et SAA! Ei ollut todellakaan helppo katsoa vierestä kun muut treenasivat täysillä esteradoilla ja itse poljin kuntopyörää.

Perjantaina menimme kuitenkin rannalle, suuppaamaan, melomaan ja kisailemaan. Olin lähes kaikessa täysillä mukana oman kunnon ehdoilla. Leikkauksesta oli kulunut vasta 5 viikkoa, joten piti ottaa todella maltillisesti. Supata pystyin istualteen ja meloa nyt tietenkin pystyi! Hypyt, juoksut ja kyykyt piti skipata suosiolla. Olin kuitenkin täysin mukana kisoissa ja jopa yllätyin positiivisesti miten hyvin pystyin osallistua kaikkeen. Illalla me kaikki Nocon urheilijat vedimme erilaisia workshoppeja, joista meidän suomen edustajien oli kontaktilajien lajinomainen ajatus ja reaktiokyky harjoittelu.

Lauantaina oli vaelluspäivä. Ajattelin aluksi, että vaellus La Cruz vuorelle jäisi itseltäni väliin, mutta päätin kuitenkin yrittää. Puoleen väliin oli oppaiden mukaan mahdollista mennä, mutta loppu oli hankalaa maastoa; irtokiveä, kalliota ja jyrkempiä nousuja. Päätin kuitenkin yrittää huipulle asti ja sinnehän lopulta pääsinkin. Meinasi itku tulla kun en olisi itsekään uskonut pystyväni vaeltamaan huipulle asti 5 viikkoa leikkauksen jälkeen kun olin 5 viikkoa joutunut kävelemään kepeillä. Koko porukka tsemppasi ihan huimasti ja onneksi Niko oli mukana auttamassa hankalimmissa kohdissa. Alas oli vieläkin vaikeampaa, mutta reissu sujui silti hyvin ja sillä yhteishengen määrällä nyt pystyy mihin vain! Näkymät ylhäältä olivat ihan mielettömät, enkä kadu yhtään, että lähdin vaellus-reissuun mukaan.

Lauantai-iltana kisailtiin vielä maittain esteradalla ja erilaisissa fyysisissä tehtävissä. Osaan pystyin osallistumaan, mutta suurimmaksi osaksi huusin ja kannustin kitarisat ruvella sekä meidän Suomen tiimiä, että ihan koko porukkaa! leikkimielinen skabailu on aina hauskaa ja kun ei itse voinut oikein osallistua niin fiilistä pidin yllä piippuun asti!

Mike’s Gym oli ihan mieletön paikka treenata, jos tykkää haastaa itseään niin esteradoilla kun kiipeilyesteissä. Esterata oli 3.5 km pitkä ja se sisälsi 71 estettä. Jokaiselle löytyi radalta sopivia esteitä ja haastetta sitäkin enemmän. Lisäksi paikalta löytyy hyvät treenipuitteet sisäsaleilta ja kappailualueelta. Jos suuntaat Espanjaan; Malagan, Marbellan tai Fuengirolan suuntaan ja etsit treenipaikkoja tai leirejä niin suosittelen todellakin Mike’s Gymiä. Haluan itse ehdottomasti päästä sinne uudestaan, kun pääsen takaisin kuntoon. Gymiltä löytyy myös majoitusmahdollisuus ja heidän nettisivuilta löytyy hyvä esittelyvideo koko alueesta.  (www.mikesgymmarbella.com) 

Kiitos NOCCO ihan mielettömän ikimuistoisesta reissusta!

 

 

 

0 kommenttia

Ensimmäinen fyssarikäynti

Leikkauksen jälkeen en pystynyt edes nostamaan jalkaa suorana ylös, koska kivut olivat niin kovat. Ensimmäisen viikon jälkeen kivut rupesivat päivä päivältä helpottamaan ja jo toisella viikolla liikkuminen tuntui helpommalta.

Aluksi kannattaa vain keinolla millä hyvänsä pumpata nilkkaa, jotta jalan verenkierto paranisi sekä yrittää nostaa kipeä jalka etureiden voimin, että lihas edes vähän aktivoituisi. Sitten pikkuhiljaa lisätä jalan koukistus- ojennusliikettä. Alussa kuntoutuksessa on tärkeä huomioida, mitä polvessa on korjattu ja mennä ammattilaisten ohjeiden mukaan. Jos polven varaan saa heti laittaa painoa, on usein parantuminen nopeampaa, mutta jos joutuu olla 4 viikkoa varaamatta on jalan lihaskato merkittävä. Muistan ekan leikkauksen jälkeen miten jouduin harjoitella kävelemään uudestaan ristiaskeleita. Koordinaatio oli aluksi todella hukassa!

Leikkauksesta on nyt kulunut yhtä päivää vajaa kolme viikkoa ja tänään pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa konkari fyssarille; Jarkko Räsäselle,   Pihlajalinna Dextraan (Munkkivuoreen). Polvi saatiin venytettyä lähes täysin suoraksi ja koukistus suijui hyvin. Reiden ympärys oli 5 cm pienenmpi kuin toisessa jalassa ja pitää huomioida, että osa leikatusta jalasta on turvotusta.. joten lihaskato on todellisuudessa suurempi. Tottakai myös urheilijoilla lihaskato on niin näkyvää, koska on lihasta mistä lähteä. Onneksi lihasmuistin ja nuoren iän voimin lihaksen saa nopeasti takaisin kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.

Olisitte nähnyt ilmeeni kun pääsin ensimmäistä kertaa kuntopyörän selkään, ihan kun pikkulapsi olisi saanut kasan joululahjoja eteensä. Tuntui niin hyvältä saada polveen enemmän liikettä, vauhti ei ole alussa mikään päätä huimaava, mutta se tieto, että kuntoutus menee jatkuvasti eteenpäin on paras palkinto. Huomaan kuitenkin, että nälkä meinaa kasvaa jatkuvasti syödessä, tekee mieli vaan tehdä enemmän ja enemmän. Ei ole kuitenkaan hyvä tehdä liikaa, ettei kuntoutus ota takapakkia. Lihaksia on hyvä rasittaa ja polvea sopivassa suhteessa, mutta liikarasituksessa ei ole järkeä.

Polvi: leikkauksen jälkeen, reilu viikko leikkauksesta ja tämän hetkinen tilanne.

Eräs lukijoistani kysyi: miten loukkaantuminen on vaikuttanut mieleeni, miltä tuntuu kun huomaa niin selkeän puolieron jaloissa? Turhauttaako minua aloittaa taas treenaaminen alusta? –Tottakai turhauttaa, ja aivan sairaan paljon. Olen tehnyt älyttömästi töitä sen jälkeen kun oikean jalan polvi meni ja jouduin leikkauskierteeseen. Olen keskittynyt hermotukseen, tukilihasten vahvistamiseen, liikkuvuuteen, tasapainoon ja koordinaatioon enemmän kuin mihinkään muuhun. Olen hakenut kropastani optimaalista suorituskykyä ja pyrkinyt ennaltaehkäisemään kaikin keinoin vammoja, mutta silti huonolla tuurilla kertalaakista taas lähtöruutuun. Ihan kuin kuminauha, jota olen venyttänyt melkein 10 vuotta eteenpäin olisi katkennut. Vaikka joskus joutuu palaamaan lähtöruutuun, kannattaa ottaa ensimmäinen paalupaikka ja asennoitua voittamaan itsensä. Kaikille meille tulee alamäkiä eri elämän osa-alueilla, urheilijoilla ne tuppaa olemaan jo kovan rasitustason takia fyysisiä.

Vaikka kuinka paljon minua ottaakin päähän, tiedän että se ei palauta minua takaisin kentälle taklauksien ja läpijuoksujen ääreen. Olen huomannut, että hyvä keino on huumori ja työmoraali, aina kun ärsyttää yritän nauraa itselleni ja tehdä enemmän duunia. Koska haluan takaisin huippukuntoon, ei ole helppoa työtä olemassakaan ja työmäärä tulee olemaan kova. Ja onhan tätä jalkaa ihan naurettava katsoa kun ihosta saa kaksin käsin kiinni, mutta voitte arvata miten palkitsevaa on huomata vähän ajan päästä kun ei enää saakkaan. Kyllä tästä kuntoon päästään!

Fiilikset; Leikkauksen jälkeen ensimmäisellä salitreenillä!

-Huippua työviikkoa kaikille!

8 Kommenttia

Valmistavan treeniviikon dataa

Seuraan paljon dataa treeneistäni, varsinkin kokonaiskuvaa viikoista ja kuukausista. Käytän lähes aina sykekelloa sekä arjessa- että treeneissä, mutta esimerkiksi rugbyssa kontaktin aikana kellon on pakko ottaa pois, joten treeneistä ei saa ihan täyttä dataa. Arjessa minua eniten kiinnostaa askeleet ja kulutus, jotta oikeasti söisin kulutukseen nähden tarpeeksi. Olen jatkuvasti jalkojen päällä ja liikkeessä, joten kulutus on normaalia suurempaa. Ruokamääriä oli pakko nostaa kun opiskelut vaihtuivat työskentelyyn, koska arki-aktiivisuus lähes tuplaantui.

Suunnon kellon kautta paras tapa seurata dataa on Movescount– josta näen tarkkaan yksittäisten treenien,-  treeniviikkojen- sekä kuukausien sisältöä. Pystyn seuraamaan treenejä kellon lisäksi puhelimesta ja tietokoneen kautta. Eniten minua kiinnostaa seurata omia; syke-alueita treenin aikana sekä keskisykettä treenin jälkeen, treenin kulutusta, nopeutta, kokonaismatkaa sekä ylipäätään esim. omaa fiilistä treeniviikon aikana, laittamalla jokaisen treenin jälkeen myös fiiliksiä ylös kelloon. Lisäksi pystyn suunnitella valmiita treenejä tai vaikka reittejä suoraan movescountiin, jotta voin suoraan esimerkiksi, reissussa käydä juoksemassa suunnittelemani reitin.

Esimerkkinä semifinaaleihin valmistavan- viikon yleiskuva Movescountista:

 

Treenit olivat viikolla suhteessa kevyempiä, lyhyempiä ja tavoitteena valmistaa viikonlopun peliin. Lisäksi kautta oli jäljellä enää 2 viikkoa, joten tavoite oli palautua edellisestä pelistä mahdollisimman hyvin.

Maanantaina: Juoksulenkkki

Tiistaina: Rugby treenit

Keskiviikkona: Pyöräily + avaukset

Torstaina: Pyöräily + voimaharjoittelu sekä Rugby treenit

Perjantaina: Pyöräily + avaukset sekä nopeustreeni

Lauantaina; PELIPÄIVÄ

 

Dataa yksittäisestä peliin valmistavasti rugbytreenistä (to).

@Aki Pentikäinen

@Aki Pentikäinen

Huonolla tuurilla onnistuin loukkaamaan polven ja tällä hetkellä odottelen keskiviikon magneettikuvausta ja ortopedi-käyntiä. Vasta sitten saan tietää lisää tilanteestani.  Viikonlopun SM -finaali jää itseltäni väliin, joka on niin suuri pettymys, mutta nyt ei auta itku asiaan vaan nostaa pää pystyyn ja keskittyä saamaan kroppa taas täyteen kuntoon. Lisäksi luotan meidän huikeaan jengiin niin paljon, että tiedän heidän tekevän parhaansa puolustaakseen suomen mestaruutta. Tällä kaudella on lisäkseni ollut liian monella pelaajalla huonoa tuuria loukkaantumisten kanssa, joten kausi ei ole ollut todellakaan helppo meidän joukkueelle. Pitäkää kaikki peukut pystyssä lauantaina varten!!!

Tässä vaiheessa oppii ottamaan askeleen ajatusmaailmassa taaksepäin ja miettimään oikeasti miten tärkeää terveys on. Jo se, että voin itse kävellä ja liikutella tavaroita pisteestä A pisteeseen B on niin iso juttu. Nyt kun jo arkiaskareet ovat todella työläitä, tajuaa miten itsestäänselvyytenä omaa terveyttä ja liikkumista pitää. Itselleni kovin paikka on olla jatkuvasti passattavana, inhoan sitä että joku joutuu jatkuvasti auttamaan minua vaikka onkin ihan mieletön rikkaus, että ympärilläni on ihmisiä, jotka välittävät eikä tätä kiitollisuuden määrää pysty edes kuvailemaan.

@Jan Lönnberg

Jarrusukista huolimatta, elämä menee eteenpäin!!

– Oona

 

6 Kommenttia

Konttitreeni

Espoossa on ruvettu panostamaan lisää ulkoliikunpaikkoihin ja perinteisen salin rinnalle voi yhdistää helpommin ulkotreenejä. Jo viime kesänä Espoon Leppävaaraan ilmestyi treenikontti, joka on ihan huippu! Kuka vaan voi mennä kontille treenaamaan ilman maksuja ja sitoutumista sekä kontista löytyy monipuolisesti laitteita ja välineitä koko kropan lihaskuntotreenille. Ainoa huono puoli tietenkin on ne itsekkäät, jotka varastavat kontista treenivälineitä. Tämänkin kesän aikana välineitä on pikkuhiljaa lähtenyt liikkumaan. Toivottavasti omatunto kolkuttaa ja välineet tuodaan takaisin, sillä kontista on niin paljon iloa meille monille. 🙂

YLÄKROPPA TREENI x 5 kierrosta

Köydet 30 sec

TRX- soutu x 12

TRX- punnerrus x12

Leuanveto x 6

Soutu x 12

Kontin ulkopuolella on (painoa säädettäviä) laitteita selkätreeniin, olkapäille, rinnalle, kyykkyihin sekä vatsalihaksiin ja sisältä löytyy vielä taljat sekä kahvakuulia, levypainoja, scott-tanko ja painosäkkejä. Alueella saa aikaan treenin kun treeninkin. Lisäksi ihan vieressä on lasten Angry birds leikkipuisto, skeittiparkki, maauimala, tenniskentät, jalkapallokentät sekä yleisurheilukenttä, eli varmasti löytyy jokaiselle perheen jäsenelle jotakin!

Hyviä treenejä jengi!

 

Vaatteet: Lippis UA, Paita UA, Trikoot Reebook & Kengät UA

 

5 Kommenttia

Unkarin Em- turnaus taputeltu

Photos: rugbypeople.net

On ollut onni aloittaa uusi harrastus näin aikuisiällä… nimittäin rugby! Laji josta olen jo vuosia haaveillut, laji joka on tuntunut aina vastaavan omiin ominaisuuksiin sekä laji, jossa voi olla osana jotain suurempaa, nimittäin joukkuetta. Tulimme takaisin Unkarista Suomeen tiistai- yönä Rugby em- trophy turnauksesta. Lyhyesti selitettynä Euroopan naisjoukkueet ovat jaettu 3 ”sarjaan/lohkoon” 1. Grand Prix, 2. Trophy 3. Gonference, joista parhaat 12 maata ovat ensimmäisessä, seuraavat toisessa ja siitä seuraavat 12 viimeisessä. Suomi kisasi tänä vuonna 2. sarjassa ja sijotuimme kahden kesän Em-turnauksen jälkeen seitsemänneksi. Aina 2 parasta nousevat ylempään sarjaan ja 2 heikointa joukkuetta tippuvat alempaan. Eli Suomen naisten 7- maajoukkue pysyi hyvin Trophyssa!

Photos: rugbypeople.net

Photos: rugbypeople.net

Grand Prix:ssä on ammattilaistason joukkueita ja taso on ihan mieletön!! Suomi pääsi edellisvuonna maistelemaan Grand prixin tunnelmaa, mutta ihan vielä taso ei riittänyt siellä pysymään eikä tänä vuonna ihan sinne asti päästi. Suunta ja katse on kuitenkin kirkkaana. Rugby on Suomessa pientä ja harrastajia todellakin otetaan innolla vastaan!!

Yleisimpiä kysymyksiä rugbysta mitä itse usein saan on:

Saako siinä tehdä ihan mitä vaan?– Ei saa, rugbyssa on todella tarkat säännöt miten saa taklata, ja röyhkeästä taklauksesta harvemmin seuraa ilman korttia. Joten kaikki turha vihelletään saman tien pois. Taklaukset pidetään matalina ja maahan viedään ei nosteta ja heitetä. Rankkaa rugby on sekä fyysistä, mutta ei kuitenkaan niin fyysistä kun ehkä luulette.

Mitä suojia on pakko käyttää? – Rugbyssa ei ole pakko käyttää mitään suojia, mutta pehmuste ”pädi”- paitoja, shortseja löytyy,  sekä pehmuste ”scrum” – kypärä eli kaikki suojat täytyvät olla pehmeitä jos niitä haluaa käyttää. Hammassuojia käyttää lähes kaikki, ihan aivotärähdysten varalta sekä toki myös ne suojaavat taklauksissa hampaita. Välillä kyynerpäät heiluvat siihen malliin, että minusta suojat ovat välttämättömät. Itse teetätin omat hammassuojat Dentafitillä, koska halusin oikeasti omaan hammaskalustooni teetetyt hammassuojat, jotka todellakin suojaavat! Jos kaipaat omaan lajiisi (kamppailulajit, jääkiekko, rugby, jefu…) hammassuojia voin todellakin suositella. Hammassuojat tehdään ihan oman purukaluston mukaan ja ne pysyvät hyvin paikoillaan. Täältä löydät lisätietoa Dentafitistä: http://www.dentafit.fi

Onko rugby sama-asia kun amerikkalainen jalkapallo, mutta ilman suojia?- Ei todellakaan, lajit ovat toisistaan ihan erilaisia. Jefussa edetään jaardeja (juoksemalla) ja syötetään vain kerran eteenpäin, rugbyssa edetään juoksemalla ja syöttelemällä palloa aina taaksepäin. Lisäksi Jefu on todella taktinen laji rugbyssa on jokaisella joukkueella oma pelikirja ja kuviot mutta ei ihan niin taktinen kuitenkaan kuin jenkkifudis. Lisäksi rugbyssa pelataan 7 vs 7 pelejä sekä 15 vs 15 pelejä, jotka erovat hyvin paljon toisistaa.  Sekä rugby että jenkkifudis ovat molemmat kontaktilajeja, mutta säännöt ovat ihan erilaiset. Molemmissa tosin on samoja fyysisiä ja pelipaikkakohtaisia ominaisuuksia mistä on kummassakin hyötyä.

Photos: Mark A Brown

Tässä taas pikakelaus rugbysta! Upea laji ja ihan mieletön turnaus takana! Vastailen lajista mielellään lisäkysymyksiin, vaikka olenkin tuore naamari lajin parissa. Konkareita löytyy Suomesta yllättävän paljon, joten voin ohjata haastavimmat kyssärit heille! Tällä hetkellä pelaamme 15 sarjaa Suomessa ja maajoukkueen kanssa kesä on mennyt 7- turnauksissa.

Huippu viikkoa kaikille!

2 Kommenttia