Hyvinvointi & terveys

Puhun omasta puolestani

Monet pitävät kuivaa lihaksikasta kuntoa hyvä kuntoisena ihmisenä, mutta kun laitetaan juoksemaan mäki ylös, hyppimään, tasapainoilemaan tai vaikka punnertamaan voi kunto olla jotain ihan muuta. Kuvat usein vääristävät ja saatamme ihailla jonkun pinnallista kuntoa, tietämättä fyysisestä kunnosta sen enempää. Liikkumisen perimmäinen tarkoitus on itselleni ollut fyysisestä suorituskyvystä nauttiminen. En treenaa isompien pakaralihasten perään vaan tähtään teräksisiin tukilihaksiin. En voi väittää ettei sporttinen olemus ja sopivan lihaksikas kroppa olisi mielestäni upean näköistä, mutta omalla kohdallani se ei ole liikunnan tarkoitus vaan liikunnan muokkaama vartalo.

Palaten kohta neljä vuotta taaksepäin, kun viimeisen kerran kisasin bodyfitnesissä, voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Vaikka tein projektia terveyden ehdoilla ei kisaamisessa ole mitään terveellistä. Päivä päivältä kohti h-hetkeä fyysinen kunto ja hyvinvointi menivät alaspäin. Suorituskyky treeneissä oli vain puurtamista ilman kehitystä, väsymystä oli enemmän kuin mitään muuta, koska en saanut nukuttua energiavajeen takia ja muutenkin olo oli kuin pystyyn kuolleella.  Ulkoisesti moni sanoi, että vau miten hyvässä kunnossa olet, kuoren alla oli ihan toinen kunto. Vaikka projekti oli todella opettavainen ja sain juuri sen tiedon mitä halusinkin. Syyni kisaamiselle oli laihdutusprosessiin samaistuminen, halusin tietää miltä tuntuu kun oikeasti joutuu tiputtamaan painoa, jotta pystyisin samaistumaan painonpudottajien tuntemuksiin. No nyt tiedän! ja olen hyvin tarkka asiakkaiden kanssa miten heidän kohdalla painoa pudotetaan, jotta jaksaminen ja fyysinen kunto paranee eikä mene alaspäin.

Hyvä fyysinen kunto on äärirajoilla jaksamista, monipuolista treeniä, voimaa, räjähtävyyttä, tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, kestävyyttä ja nopeutta eikä pelkkiä vatsapalikoita, pakaroita ja ruuan kyttäämistä. Sporttinen ulkonäkö tulee näiden ominaisuuksien kautta sekä huolehtien omasta terveydestä; levosta ja terveellisestä runsaasta ruokavaliosta liikunnan lisäksi. Jos joku kuvittelee, että sporttinen kroppa vaatii automaattisesti armottoman dieetin ja aamuaerobiset tyhjään vatsaan niin ei!

En halua olla hyvännäköisessä kropassa vanki, joka ei pysty, osaa tai jaksa liikkua. Haluan voittaa itseni harjoituksissa ja parantaa omia fyysisiä ominaisuuksia. Koen tärkeäksi kropan toiminnallisuuden, kestävyyden, liikkuvuuden, voiman ja räjähtävyyden. Se että pystyn mahdollisimman moneen eri fyysiseen ominaisuuteen on ihan parasta ja pitää minut monipuolisena urheilijana.

Ja niin kuin otsikossa mainitsinkin, puhun nyt omasta puolestani ja siitä mitä pidän itse tärkeänä. Arvostan hyvää fyysistä kuntoa pinnallista enemmän ja siihen pyrin jatkuvasti tähtäämään maksimoimalla oman terveyden. Lisäksi loukkaantumisten myötä sitä haluaan entistä enemmän parantaa omaa fyysistä kuntoa ja päästä sille tasolle missä on aiemmin ollut. Tälläkin hetkellä, kuten kuvasta näkee vasemman jalan tukilihaksiston heikkous on akilleen kantapääni fyysisessä kunnossa. Polven kuntoutus on mennyt huippu vauhtia eteenpäin, mutta jos leikkauksen jälkeen jättäisin kuntoutuksen väliin, en välttämättä koskaan pystyisi kunnolla liikkumaan. Pahimmassa tapauksessa polvi menisi uudestaan.

Monipuolista treeniviikkoa kaikille!

 

 

5 Kommenttia

16 päivää leikkauksesta

Yli kaksi viikkoa on kulunut operaatiosta ja kotona olo rupeaa nyppimään. Kauniit syksyiset kelit tuntuvat menevän ihan ohi. Muutama postausta aiemmin kerroin tarkemmin polven leikkauksesta, mutta vielä kertauksena; omaa liikkumista on hankaloittanut kierukan liitäntä, eturistisiteen uusimisen lisäksi, joka on pakottanut olla varaamatta kuukauteen leikkauksen jälkeen. On erittäin hankala liikkua kun, painon saa pitää vain oikealla jalalla ja kepeillä. Kotona kuljen reppu selässä, jolloin saan tavaroita liikuteltua paikasta toiseen. Olen koittanut imuroida niin, että istun eri penkeillä ja imuroin aina sen alueen, johon imuri yltää sekä ruokaa laitan usein penkki keskellä keittiötä. Haasteita ruoanlaitossa on olla polttamatta ruokaa samalla kun vesi meinaa kattilassa kiehua yli. ”Hidasteita, mutta ei esteitä…”

Kaiken tämän keskellä hankalinta on kuitenkin jatkuvasti pyytää apua. On tuntunut niin tylsältä vaivata toista, vaikka tiedän että tottakai hän auttaa. Se, että en kykene omaan itsenäiseen tekemiseen on itselleni ehkä kovin pala. Onneksi joka päivä on pystynyt tekemään enemmän, kun liikkuminen ei satu sitä luokkaa mitä ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen. Hitaasti mennään eteenpäin, mutta varmasti. Ja aina sitä rupeaa miettimään, että tämä on oikeasti niin pientä, isojen leikkausten ja sairauden joukossa, että hymy huulille vaan ja parantumista kohti!

Moni ystävistäni on kysynyt, että miltä jalka tuntuu, niin tässä ehkä paras tapa kuvailla omaa polvea tällä hetkellä;  ajattele, että polvi on vesi-ilmapallo joka on peitetty rautalevyllä, joka ei meinaa taipua suoraksi eikä koukkuun. Lisäksi muutamalla kiinnitys-nastalla, jotka aina hetkittäin ilmoittaa itsestään. Eli polvi on  todella jäykkä ja sitä saa lähes väkisin yrittää taittaa suoraksi ja koukkuun. Lisäksi koko säären ja pohkeen alue, ovat täynnä mustelmaa joka aiheuttaa tunto-arkuutta sekä osa säären tunnosta ei ole vielä palautunut, niin ihan kun muutama muurahainen kipittelisi edes takaisin jalan päällä. 😉

Olen tässä 16 päivän aikana päässyt muutaman kerran ulos kotoa. Serkun lapsen ristiäisiin, niittien poistoon ja eilen vihdoin ihan vaan rauhalliselle ulkoilulle upeaan maisemaan. Tuli todella hyvä fiilis päästä ulos, ilman kiirettä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainoastaan mietin, että aika kuluu onneksi tosi nopeasti ja kohta ollaan jo täydessä vauhdissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin viikon päästä ihmettelen jo mitä kaikkea pystyn tekemään. Jos kentille paluuseen jollain on merkitystä niin: ”maltti on valttia.”

Upeaa lauantaipäivää kaikille sekä muistakaa illalla tulee taas 19.30 Gladiaattorit!

10 Kommenttia

Pihlajalinna Dextran vakioasiakas

Ei ole saavutus olla tuttu kasvo lääkärikeskuksessa, mutta on hienoa kun palvelu on hyvää ja asiakkaat oikeasti muistetaan. Olen pikkutytöstä asti käynyt Munkkivuoren Dextrassa, nykyisessä Pihlajalinna Dextrassa. Kun lääkärikeskuksessa on aiemmin hoitunut niin flunssan hoidot kuin urheiluklinikalla polvivamma, ei ole ollut mitään syytä vaihtaa lääkäriasemaa. Ja tietenkin on hyvä, että lääkärit näkevät suoraan tiedoistasi käynti-historian.

Jos ihmettelette nimimuutosta niin, lyhyesti: Pihlajalinna on kotimainen yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tuottaja, jonka asiakkaita ovat yksityishenkilöt, yritykset, vakuutusyhtiöt sekä julkisyhteisöt. Ja Pihlajalinna tekee myös vahvaa yhteistyötä kunnille ja kuntayhtymille, johon Pihlajalinna tuottaa julkisten palveluiden piirissä olevia sosiaali-ja terveyspalveluja. Nyt kaikki Dextrat sekä myös monet yksittäiset lääkärikeskukset ympäri Suomea ovat vaihtaneet nimensä Pihlajalinnoiksi. Joten Pihlajalinnan lääkärikeskuksia tulet näkemään varmasti lähiympäristössäsi ja niissä monessa toimii myös urheiluklinikka. Kuulin myös, että tällaisia isoja lääkärikeskuksia, joissa on lääkärikeskus ja sairaala on tulossa alkuvuodesta myös Turkuun, Ouluun ja Seinäjoelle.

Lisätietoa uudistuneesta Pihlajalinnasta, voitte lukaista lisää: TÄÄLTÄ.

Vammoja ei toki toivoisi kenellekään ja vain lääkäri voi toivottaa hyvin mielin, että: ”toivottavasti ei enää nähdä näissä merkeissä”. Omalla kohdallani huono tuuri kuitenkin kävi ja tällä kertaa vasen polvi sai hittiä. Jo 15 vuotiaana jouduin ensimmäiseen polvileikkaukseen, kun eturistiside meni poikki ja kierukka repesi. Nyt samat vammat seurasivat vasenta polvea. Tälläkin kertaa polvi operoitiin Pihlajalinna Dextrassa, Munkkivuoressa, mutta ensimmäistä kertaa sain ortopedikseni Mikko Kirjavaisen.

Kirjavaisesta olen kuullut paljon hyvää ja häntä suositeltiin minulle monen eri tahon kautta. Luotto olikin täysin Mikon puolella. Ensimmäisen lääkärin vastaanoton jälkeen pääsin suoraan röntgen- ja magneettikuvaukseen, jonka jälkeen menin Mikon vastaanotolle, tuomiona: leikkaus. Leikkaukseen pääsin heti viikon päästä, joka ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys ja siitä olenkin todella kiitollinen. Liikunnanohjaajana ei mielellään kauaa odota leikkausta, jotta pääsee pian takaisin työkuntoon.

Leikkaus sujui hyvin, lopulta polven eturistiside korjattiin takareiden siirteellä sekä kierukka liitettiin kasaan, joka tarkoittaa, että seuraavat neljä viikkoa onkin käveltävä kepeillä eikä saa lainkaan varata tai koukistaa polvea yli 90 asteen.

Seuraavat viikot menevätkin toipuessa. Sängyn ja kotisohvan väli on tullut hyvin tutuksi. Jokainen päivä on kivuiltaan lievempi, mutta liikkuminen on edelleen todella haasteellista. Leikkaushaavojen niitit aiheuttavat kovaa kipua polven alueelle ja vaikeuttavat jalan liikuttamista. Game Ready– kylmäkompressio laitteesta on ollut paljon hyötyä niin turvotukseen kuin kipuun, niin ennen- kuin jälkeenkin leikkauksen. Game Ready- laitteen voi myös vuokrata leikkauksen jälkeen suoraan Pihlajalinna Dextrasta ja lokakuun lopulla päivystyksen puolelta, jo ennen leikkausta.( Täältä näet, mistä voit vuokrata laitteen itsellesi.)

Palautuminen leikkauksesta sekä kuntoutus vaativat todella pitkää pinnaa, jota itselläni ei oikeastaan ole, mutta kun kyseessä on oma terveys ja paluu töihin sekä pelikentille teen kaikkeni, että tulen mahdollisimman nopeasti kuntoon. Ei ole helppo maata kotona, kun on tottunut jatkuvasti olemaan liikenteessä. Olenkin sanonut, että jos töistä ei malta pitää lomaa voi seurata pakollista sairaslomaa…!

Tulen postailemaan lisää kuntoutuksesta, kun pääsen kunnolla vauhtiin!

Terkut kotisohvalta, jos jotain hyvää; niin olen välttynyt hyvin sadekeleiltä!

20 Kommenttia

Ulkonäköpaineet

Olen aiemmin sivuuttanut aihetta ulkonäköpaineista ja haluan jatkaa siitä edelleen. Täydellisyyden tavoittelu ulkoisesti on jostain syystä nyt niin pinnalla, että on pakko sanoa sanottavani. Täydellisyyttä ei ole lokeroitu, ei ole yhtä tapaa joka kuvailisi täydellisyyttä tai yhtä mallia johon jokaisen pitäisi mahtua. Ei ole olemassa yhtä täydellisyyden perikuvaa, johon kaikkien pitäisi pyrkiä. Yksikään ulkoinen muokkaus tai kallis merkkivaate ei muuta meitä täydellisemmäksi. Miksi sitten haalimme näitä asioita ja yritämme muovautua massaan?  Ihminen on selkeesti laumaeläin joka haluaa miellyttää muita, haluaa kuulua joukkoon, haluaa näyttää ja habittaa samoja asioita. Mutta käytännössä koko ajatusmaailma olla samanlainen kuin muut ei ole edes mahdollista ja joukkoon kuuluminen ei pitäisi vaatia kopiokonetta.

Meistä jokainen on omalaatuinen omalla tavalla, jokainen on persoonallisen: näköinen, kokoinen ja luonteinen. Meillä kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Meillä on erilaiset taustat ja ympäristöt, jotka ovat muokanneet meitä ehkä johonkin suuntaan. Olisi aivan sairaan tylsää jos kaikilla olis blondi tukka, ruskettunut iho, viimeisen huudon vaatteet ja vielä sama puntari lukema.

Jokaisen omaperäisyys on oma voimavara ja se jos joku on minusta täydellisen kaunista! Kaikkia ei voi miellyttää, mutta tärkeintä on että miellytät itseäsi, olet tyytyväinen itseesi ja siihen mitä olet. Se ei ole helppoa, koska haluamme aina sitä mitä meillä ei ole.

Olen saanut paljon viestiä kauneusleikkauksista ja kysymyksiä liittyen oman ulkonäön hoitamiseen sekä rahankäyttöön. Olen sanonut, että en koskaan kävisi kauneusleikkauksissa jos lääkäri ei itse niitä suosittelisi esim. onnettomuuden takia. En usko siihen, että ulkoiset tekijät muuttaisivat persoonallisuuttani parempaan suuntaan saati edistäisivät terveyttäni tai saisivat minut kokemaan itseni jotenkin paremmaksi. Veikkaan että kävisi päin vastoin: yksi leikkaus johtaa usein ihmisillä toiseen,  lopulta sokaistutaan täysin sille kuka oikeasti ollaan ja nähdään itsemme jatkuvasti vääristyneenä. Lopputuloksen voittekin jo arvata… Kaikille ei varmasti näin ole käynyt ja nyt puhunkin omasta puolestani, silti en toivo että kukaan nuori tai vanhempikaan laittaa rahaa likoon oman ulkonäön lopulliseen muokkaamiseen, koska riittää hyvin omana itsenään. -Sinä oikeasti riität!

En kaipaa isompia tissejä, en pidempää tukkaa tai ripsiä, olen tyytyväinen kun olen terve ja onnellinen. Ikä tuo kasvoihin elonmerkkejä, mitä sitten? ja jo terveellisillä elämäntavoilla pystymme paljon vaikuttamaan siihen miltä näytämme. Parhaat kauneuskikat ovat tasapainoinen elämä perheen, työn, harrastusten ja elämäntapojen välillä. Se miten hyvä sinun on olla näkyy ulospäin.

Itsensä löytäminen on matka, joka ei välttämättä pääty koskaan tai sitten asiat loksahtaa nopeasti kohdalleen. Kenenkään ei tarvitse tehdä tätä matkaa samalla tavalla kun joku toinen on tehnyt. Löydä omat vahvuudet, paikka jossa sinun on hyvä olla ja ympärille ihmiset, joilta et kaipaa hyväksyntää, koska et sitä tarvitse. Kun mietit miltä haluat näyttää mieti ensin mitä haluat tuntea….

Ihanaa päivää  ja muista hengittää! 😉 

6 Kommenttia

Täydellinen versio itsestäsi

Olen onneni kukkuloilla kun saan työskennellä unelma-ammatissani valmentajana. Mikä minua motivoi, on asiakkaiden onnistumiset heidän omilla ehdoilla. En ole mikään kopio kone, joka valmentaa ruudun välityksellä ja kopioi samoja treenejä kaikille, se ei vaan ole mahdollista kun halutaan optimaalisesti edistää ihmisten terveyttä. Jokainen asiakas on oma yksilö, omien vahvuuksien, heikkouksien ja tavoitteiden kokonaisuus.

Omat asiakkaani ovat kaikki todella erilaisia, heidän kanssa edetään ihan eri polkuja. Yksikään treeni ei voi olla samanlainen kuin toisella asiakkaalla. Jollain on ongelmia keskivartalon hallinnassa, toisella lihastasapainossa ja hermotuksessa, jonkun kanssa on kuntoutus isommasta operaatiosta tai vammasta, joku hakee apua tasapainon löytämiseen liikunnan ja muun elämän välille ja taas toinen haluaa päästä vieläkin kovempaan fyysiseen kuntoon. Kun näitä tavoitteita jo katsoo, niin jokainen ymmärtää, että samat ohjeet eivät vain voi toimia kaikille.

En ole koskaan kertonut sen tarkemmin asiakkaistani, koska olen työssäni vaitiolovelvollinen, mutta Elsan kanssa sovimme yhdessä tästä tekstistä, sillä hän voi omalla esimerkillään inspiroida teitä, jotka kamppailevat samoista asioista…

Elsa on erittäin tyypillinen esimerkki siitä kuinka media ja netissä joka tuutista tykitetyt kuvat ja ohjeet saavat pään pyörälle. Hän vaati itseltä täydellistä suorittamista niin treeneissä kun kaikessa muussakin, joka on vain aiheuttanut suurempaa stressiä. Hankalinta oli liikunnan ja oikeanlaisen ravitsemuksen löytäminen osaksi elämäntapaa ilman stressiä. Hän on kokeillut nettivalmennuksia, jossa kroppa kuihtui mutta samalla myös onnellisuus, joten nyt halusimme löytää yhdessä stressittömän hyvinvoinnin.

”Minä olen äiti ja avopuoliso. Perheeseemme kuuluu myös kaksi rottweilerpoikaa. Työkseni olen ollut keittiön vuoromestari ja nyt syksyllä lähden opiskelemaan finanssialalle.

Tänäpäivänä vapaa-aika menee perheen kanssa. Koirien kanssa juoksulenkillä, lapsen kanssa leikkipuistoissa ja omaa aikaa kuntosalilla noin neljästi viikossa.

Hakeuduin Oonan valmennukseen marraskuussa 2016. Olin tyytymätön omiin tuloksiini ja kamppailin tasapainoisen ja terveellisen elämän tavoittelun kanssa. Minulla on ns. nettivalmennustausta, mutta sen pintapuolisuus on ollut voisipa jopa sanoa hidasteena kokonaisvaltaisesti hyvinvoivan kehon ja mielen saavuttamisessa.  

Täydellisyyteen pyrkiminen on aina ollut suurin kompastuskiveni. Ja mikä onkaan täydellistä? Ei varmasti yksikään ihminen omasta mielestään. Sosiaalinen media ja ne niin täydelliset Fitness-kuvat pääsivät päähäni ja vertasin itseäni niihin. Lapseni syntymän jälkeen homma karkasi hanskasta. Oli pakko päästä raskauskiloista eroon ja heti. Söin huonosti, laihduin ja olin väsynyt.  Mulle-heti-kaikki-nyt -asenteella ei pitkälle pötkitä – varsinkaan yksin. Tästä seurasi helposti on-off elämäntapa; ensi tein kaikki täysillä ja hetken päästä huomasin puhdin loppuneen ja meni taas hetki ennen kuin tein mitään. Tätä jatkui tosi pitkälle ennen kuin päätin hakeutua kontaktivalmennukseen.

Oonan kanssa treenatessa olen oppinut itsestäni paljon. Kuinka pitää kaikki langat käsissä ja tasapainotella niiden kanssa. Tässä on ollut Oonan mentaalivalmennuksella suuri rooli ja olen iloinen, että olen oppinut ymmärtämään mikä minulle on oikeasti tärkeää. Se ei suinkaan ole se miltä joku yksittäinen kuva näyttää ja kätkee väsymyksen taakseen vaan se, että musta tuntuu että mä jaksan, olen syönyt hyvin ja mitä kaikkea sillä kropalla pystyy tekemään. On mulla toki ulkoisiakin tavoitteita tässä matkanvarrella ollut, kuten lihastasapainon parantaminen. 

Terveiset 

Karsi elämästäsi turha stressi pois ja sano ääneen mitä haluat. Ole armollinen itsellesi. Kaiken ei tarvitse tapahtua kerralla.  

-Elsa”

 

Hyvinvointi on elämänmittainen matka ja juuri siitä syystä tavoitteiden tulee olla itselle armollisia. Lopeta tietyn painon tuijottaminen ja keskity siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Paino ei itsessään määritä terveyttä ja onnellisuutta, eikä mitään tärkeää ja laadukasta saavuteta sormia napsauttamalla. On turha tavoitella täydellisyyttä; kun olemalla itseensä tyytyväinen on jo täydellinen versio itsestä.

Toivottavasti Elsan tarina motivoi myös sinua pysähtymään ja ajattelemaan. Voin kertoa olevani todella ylpeä Elsasta ja on mieletöntä jatkaa töitä hänen kanssaan kun vain taivas on rajana!

Hyvää viikonloppua!

 

0 kommenttia