Hyvinvointi & terveys

On olemassa yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa

Salibuumi, joogabuumi, buumi kun buumi… tulee ja menee ja voi jopa tulla joskus uudestaan. Liikunnassa ei ole kyse siitä, että pitäisi liikkua buumin mukaan. Jos haluaa harrastaa twerkkausta niin pitää mennä twerkkaamaan, jos taas golfkenttä vetää mukanaan niin sinne heti! On olemassa vain yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa ja se on nimeltään: liikunta.

Jos löytää koko liikunnan repertuaarista itselleen sopivan tavan saada keho liikkeelle, niin on jo onnistunut. Meidän keho vaan tarvitsee liikuntaa, jotta vastustuskyky on vahva ja pysymme terveenä, sekä on huomattavasti siistimpää elää kun jaksaa ja on virtaa. Tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen, mutta on miljoona vaihtoehtoa mistä valita.

Jollekin liikkuminen tulee luonnostaan jo koiranomistajan roolissa, toinen taas rakastaa pyöräillä töihin, joku ottaa omaa aikaa menemällä salille tai osa haluaa nähdä frendejä ja valitsee joukkuelajin. Onneksi liikuntaa on kaikki tekeminen missä aineenvaihdunta ja verenkierto kiihtyy, keho lämpenee ja liikelaajuudet maksimoidaan.

Mun on aina ollut hankala motivoida itseäni ryhmäliikuntatunneille, joissa joku toinen päättää tahdin omasta puolesta. Kaikkea olen kokeillut, mutta en saa niistä mitään kiksejä. Tiedän taas, että monille se on paras mahdollinen tapa motivoitua liikkumaan. Lisäksi kaikki liian rauhallinen tekeminen tuottaa suurta ponnistelua. Nautin kun saa tehdä täysillä ja haastaa kehoa äärimmilleen, mutta sitäkään treenaaminen ei voi aina olla- vaan täytyy löytää tasapaino myös kevyemmille palauttaville treeneille. Tykkään kyllä huoltaa kehoa, mutta teen sen juuri siksi, että se tukee omaa muuta harjoittelua, kuten rugbyä, voimaharjoittelua ja juoksutreenejä.

Liikunnan monipuolisuudesta ei kannata kuitenkaan liikaa tinkiä. Meidän keho on luotu: kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeämään. Parhaassa tapauksessa harrastuksemme sisältävät kaikkia niitä, ominaisuuksia mitä kehon on luotu tekemään. On hyvä tarkastella omia harrastuksia, että kehittävätkö ne: kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa, tasapainoa, koordinaatiota, käsi-silmä koordinaatiota, nopeutta, voimaa, kimmoisuutta…? Mitä monipuolisemmin harrastuksemme kehittää erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, sen parempi se tietenkin on. Mutta todella moni laji, pitää sisällään monta erilaista ominaisuutta, mitä emme tule edes ajatelleeksi.

Kuitenkin tärkeintä on, että LIIKUMME! Vasta kun liikunta on täysin osana päivittäistä arkea, kannattaa miettiä miten voisimme liikkua monipuolisemmin. Ja tietysti jos haluaa oikeesti, että liikunta on kehittävää, niin silloin on pakko miettiä tarkemmin sisältöä. Se, että liikunta on kehittävää ei tarkoita, että sen pitäisi olla kilpailullista. Osalle riittää, että vain liikkuu, mutta moni haluaa esimerkiksi vaikka: saada tenniksessä paremmin osumia palloon, pystyä pelaamaan ikämies fudista, niin että kroppa kestää, juosta maratonin tai vaikka pysymään pystyssä suppilaudalla, kaikki nämä vaativat kehittävää harjoittelua ohelle, jotta ominaisuudet paranevat.

En usko, että maailmassa on ketään jolle kaikki tapa liikkua on pelkkää tuskaa. Uskon, että jokaiselle löytyy kyllä oma tapa saada keho liikkeelle mieluisalla tavalla, kun vaan avartaa mieltä ja uskaltaa kokeilla uutta. Kaikki liikunta ei hengästytä tai hikoiluta, jos ajattelet, että vihaat liikuntaa niin kokeille niistä lajeista missä ei tarvitse nostaa sykettä. Uskon, että tästä blogista, ei välttämättä löydy näitä lukijoita, jos löytyy niin ihan mieletöntä, mutta jokainen teistä tuntee ehkä jonkun joka kaipaa tsemppiä liikunnan suhteen, niin auta just sitä tyyppiä löytämään joku sopiva matalankynnyksen tapa liikkua. Meistä jokaisen vaan täytyy liikkua!

Aurinkoista loppuviikkoa!

0 kommenttia

Miksi kukaan löisi omaan reiteen puukon- tai valitsisi huonot elämäntavat, jotka ovat kuin pienempiä sisäisiä puukoniskuja huonontamassa yleistä hyvinvointiamme!

Monille hyvinvoinnin ylläpito ja arkisten rutiinien hallinta on hankalaa. Valmentaessa sitä kuulee yleisimmät kuopat mihin monen hyvinvointi ja kehitys kaatuu. Näihin kuoppiin putoaa välillä jokainen, myös minä. Kuitenkin itsestään huolehtiminen pitäisi olla asia, jonka jokainen haluaisi nostaa omissa arvopykälissä ylemmäksi. Joskus olen puhunut vähän radikaalistakin esimerkistä tähän liittyen; etteihän kukaan omaan reiteen myöskään puukkoa iskisi. Harva meistä pystyisi satuttamaan itseämme ulkoisesti, niin miksi teemme sitä sisäisesti. Pahinta on vielä se, että huonot elämäntavat eivät välttämättä näy suoraan päällepäin, vaan pikkuhiljaa aiheuttavat tuhoa sisältäpäin.

Suurin osa tietää, miten pitäisi nukkua, syödä ja liikkua. Silti nukumme liian vähän, syömme mitä sattuu ja jos liikumme liikumme usein liian yksipuolisesti ja liian kovaa. Ei ole olemassa myöskään oikotietä onneen, että jos jatkuvasti nukumme liian vähän ja silti treenaamme viisi kertaa viikossa, että kehitystä tapahtuisi. Tai laiminlöisimme ruokavalion ja taas treenaisimme paljon, sama kuoppa tässäkin.

Rutiinien löytäminen ja luominen olisi jokaiselle kaikista tärkeintä. Hyvä olo ja terveys lähtee hyvin pienistä asioista. Usein myös monille yhden arkisen asian saaminen kuntoon parantaa huomattavasti hyvinvointia. Se voi oikeasti olla niin yksinkertaisista asioista kiinni kuin; ruuan lisääminen, vedenjuonti, kahvihuoneen pullien väliinjättäminen, järkevä treeniohjelma, pari tuntia lisää unta, lepoviikko jne… Haluamme yleensä aloittaa siitä, että joku muu muuttaisi meidän koko ruokavalion tai treenirutiinit, vaikka usein se on kaikista huonoin juttu. Jos elämäntavat ovat ihan retuperällä, sillä voidaan saada alku aikaan, mutta suurimmalla osalla ongelmat ovat paljon pienempiä, eikä niitä pitäisi liian radikaalista lähteä muuttamaan. Nopeat muutokset on tosi vaikea prosessoida ja muuttaa rutiiniksi, sekä tätä kautta osaksi elämäntapaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin ei kuitenkaan pidä olla stressaavaa. Elämästä pitää nauttia eikä elämää kannata iskeä neuroottisen tarkkailun alaiseksi. Tärkein tavoite olisi löytää itselle sopiva tapa liikkua monipuolisesti, jolloin keholle omaiset fyysiset ominaisuudet kehittyvät ja silti liikkuminen on hauskaa. Löytää Järkevä monipuolinen ja säännöllinen tapa ylläpitää fiksua ruokavaliota, jossa herkut ja napostelu ovat sopivassa suhteessa muuan ruuan kanssa. Lopettaa unesta tinkiminen ja oikeasti panostaa siihen, että nukumme, jotta palaudumme. Näiden perusteiden päälle, jokaisella voi olla omia hauskojan hyvinvointiin liittyviä rutiineja, ja ne ovat täysin ok, jos niistä itse nautit ja saat hyvää oloa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Mitä asioita omissa hyvinvointi rutiineissa on?

  • Heti kun olen herännyt juon yleensä ison lasin vettä, koska tietysti koko yön on ollut juomatta, ja ainakin oma nestetasapaino kaipaa vesilasia heti ensimmäisenä aamulla.
  • Kun keitän kahvin rullaan yleensä samalla jalkapohjia. Omassa keittiössä on lattialla puukeppi, jotta saan aina kun jalkapohjat kinnaavat lisää verenkiertoa jalkoihin. Auttaa kummasti myös rentouttamaan säären lihaksia. Samalla käytän keppiä rintarangan avaamiseen ja lapojen aktivointiin.
  • Aikataulutan työpäiviin treenit ja ruokatauot, jotta oikeesti saan ne mahtumaan päivään. Valmennan usein 6-8 tuntia päivässä, eikä koskaan työaika ole täysin sama, jolloin on pakko myös suunnitella tarkemmin milloin kerkiä syömään ja liikkumaan.
  • Kannan aina jotain välipaloja mukana, kuten: hedelmiä, pähkinöitä, proteiinipatukka, jotta ei käy niin, että iskee kauhea nälkä eikä ole mitään energiaa mukana.
  • Multa löytyy kaiken maailman piikkimatot, rullat ja hypervoltit, joita käytän usein samalla kun katson tv.tä tai leffaa. Tykkään myös venytellä samalla, jolloin kroppa rentoutuu ja pystyy myös nauttimaan leffasta paremmalla fiiliksellä. Joskus käytän tähän 2 min joskus 20 min.
  • Käyn myös säännöllisesti hierojalla, jotta oikeasti kroppa pysyy auki ja kunnossa.
  • Aloitan ja lopetan jokaisen treenin liikkuvuuteen sekä lämmittelen ja loppuverkkaan huolellisesti, ihan vain välttääkseni loukkaantumiset.
  • Aina kun jalat ovat hapoilla treeneistä tai koko työpäivän seisomisesta teen suihkussa kylmä- kuumahoitoa jaloille, jolloin oikeesti jaloissa on niin paljon freesimpi olo.

Tässä ehkä osa siitä mitä tulee nyt heti mieleen, omista rutiineista. Eli ei todellakaan mitään sen ihmeellisempää, ihan perus juttuja, minkä päälle rakennan oman arjen. Lisään aina kehon tuntemusten mukaan erilaisia asioita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja mitä se oikeasti tarvitsee. Jos on rankka työpäivä ei välttämättä rankka treeni ole se oikea valinta, vaan kehon stressitasoja alentava palauttava treeni. Kuuntele itseäsi ja investoi ihan vähän enemmän omaan hyvään oloosi niin kummasti energiatasot paranevat!

Energistä viikonloppua!

0 kommenttia

Miten määritän oman identiteetin…

Joku ehkä ehtikin kuunnella viimeisimmän Urheilun äärellä- podcastin, jossa Mika Poutala on mun kanssa keskustelemassa menestyksestä ja pettymyksen käsittelystä urheilussa. Jos et vielä ole niin pääset kuuntelemaan sen TÄÄLTÄ! Mikä tässä keskustelussa jäi itselleni hyvin vahvasti mieleen oli, kun Mika puhui oman identiteetin määrittämisestä osana pettymyksen hyväksymistä ja menestymistä. Mika oli omalla urallaan huomannut, ettei hän voinut määrittää itseään pelkästään urheilijaksi, eikä hän oikeastaan voinut määrittää itseään minkään sellaisen asian varaan, jolloin pettymys voisi musertaa hänen koko identiteetin. Miksi päädyin nostamaan tämän aiheen blogiin, johtuu juuri siitä, että moni meistä saattaa määrittää itsensä, joksikin tietyksi: esimerkiksi vaikka tässä tapauksessa urheilijaksi. Ja kun se tietty identiteetti otetaan meiltä pois, vaikka loukkaannumme, emme yhtäkkiä olekaan enää mitään, jolloin pettymys on ihan valtava ja sen käsittely voi olla sitäkin suurempi matka.

Ei ole hyvä määrittää itseään pelkästään sellaisen asian kautta, mikä voi helposti olla vietävissä. Rahalla voi saada paljon asioita ja elämä voi helpottua, mutta nopeasti se voi myös kadota. Hieno auto ja talo voivat myös mennä alta. On tärkeä tehdä työtä mistä nauttia, mutta sekään ei välttämättä ole ikuista. Eikä myöskään esimerkiksi se, että olemme urheilijoita, taiteilijoita tai vaikkapa kirjailijoita. Aina voimme sairastua, loukkaantua, menettää puhe- tai työkyvyn, joten myöskään pelkkä ammattivalinta ei voi olla identiteetin perusta. Kuitenkin kaikki nämä yllä mainitut voivat olla osa sitä.

Esimerkiksi voin ottaa oman elämäni…. Olen aina rakastanut urheilua, se että voin oppia tekemään uusia asioita ja käyttää kehoa, on ollut itselleni se kaikista motivoivin juttu. Olen halunnut haastaa itseäni äärirajoille, tehdä jotain mitä kukaan muu ei ole tehnyt ja lisänä kilpailla itseäni ja muita vastaan. Olen kokenut, että liikunta on se tapa jolla haluan puhutella, jolla haluan herätellä ja millä haluan aidosti toteuttaa itseäni. Sitä se on toki edelleen, mutta voin sanoa, että yli kymmenen vuoden taistelu polvivamman ja leikkauksien kanssa on todellakin tehnyt tähän identiteettiin monta lisä haaraa.

Olen pettynyt kilpaurheilu-uran aikana monta kertaa. Suurimmat pettymykset eivät ole olleet häviöt, vaan isoimmat loukkaantumiset. Loukkaantumiset ovat jostain syystä sattunut omalle kohdalleni aina ennen tärkeimpiä kisoja ja turnauksia. Tälläkin viikolla jouduin jättämään rugbyn ensimmäisen EM- turnauksen väliin, ihan jatkuvista hermosähkäreistä, mitä jalassani on ollut viimeiset kaksi viikkoa. Pettymys oli aivan valtava, koska kisoja varten on tullut treenattua syksystä asti, mutta on pakko mennä terveyden ehdoilla, ja päätin jättää kisat välistä. Tätäkään pettymystä en osaisi käsitellä, jos oma identiteettini määrittyisi vain rugbyn pelaajaksi tai kilpaurheilijaksi.

Huomasin monien polvileikkauksien jälkeen, miten suhtautumiseni niihin muuttui. Joka kerta loukkaantumisen jälkeen koin vihaa, epäuskoa ja tuntui, että miks just mä aina loukkaannun. Nyt vaikka samat ajatukset käyvät aina ensin mielessä, osaan ajatella asiasta eri tavalla. Ymmärrän, että mulla on elämässä paljon muutakin kuin pelaaminen….

Mä olen yrittäjä, valmentaja, puhuja, kouluttaja… kaikki ne kokemukset mitä mulla on elämässä ollut; ne jatkuvat pettymykset urheilussa, ne pitkät kuntoutusjaksot ja sieltä paluut takaisin lajin pariin. Mulla on mielettömän upea lähipiiri; perhe, ystävät, työkaverit, asiakkaat. Mä matkustelen, opiskelen, toteutan itseäni monella tavalla; esimerkiksi kirjoittamalla tätä blogia, tekemällä hauskoja tv-ohjelmia ja kuvauksia. Oon pohjimmiltani todella onnellinen ja koen olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa, kun saan olla just . Kaikki yllä mainitut määrittävät sen kuka oikeesti olen. Ei pelkästään se, pystynkö pelaamaan rugbyn Em- kisoissa tai onko mulla hieno auto, koti tai vaikka menestyvä business. Kaikki muu on ihan toissijaista, jos en saa olla just se kuka oon.

Identiteetti määrittyy monista pienemmistä tekijöistä, jotka tekevät meistä parhaan version itsestämme. Kun löydämme sen syvimmän identiteetin itsestämme, olemme onnellisia ja kestämme myös elämän eteen tuomat pettymykset tai pystymme pitämään jalat maassa myös isompien onnistumisien ja menestyksen jälkeen. Identiteetin löytäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, eikä sitä välttämättä pysty pitämään yllä jos moni tukipilari katoaa, mutta jokaisen on silti hyvä mennä ajatusta kohti, milloin tietää kuka on ja mitä elämältä haluaa. Loppujen lopuksi moni asia on oikeastaan meidän asenteesta kiinni.

Kuvat: Petteri Peltonen

Hyvää viikonloppua huiput!

2 Kommenttia

Onni omasta elämästä ja itsensä hyväksymisestä

Saan paljon yhteydenottoja koskien ulkonäköpaineisiin ja itsetuntoon. Joko kirjoittaja itse kokee itsensä hyväksymisen vaikeaksi tai vanhemmat kirjoittavat huolestuneena oman lapsen tai teinin minäkuvasta. Nykypäivän ihanteet ja maailmankuva on ihan erilainen, kuin mitä se on aiemmin ollut. Sosiaalinenmedia lisää paineen tuntua ja varmasti jokainen joutuu joskus kamppailemaan tämän aiheen kanssa. Vaikka kuinka tiedostamme, että jokainen tuo sosiaalisenmedian kautta omat parhaat puolet ja onnistumiset esille, kompastumme silti helposti tähän onnellisuuden ja menestyksen kulissin omaiseen ojaan, jolloin on vaikea erottaa oikeaa väärästä.

Kenenkään elämä ei loppupeleissä ole täydellistä. Aina voisi toivoa, että joku asia olisi paremmin. Olisipa enemmän rahaa, olisinpa paremmassa kunnossa, kunpa olisi aikaa enemmän matkustella ja nähdä kavereita, –Näitä toiveita ja haaveita on meillä kaikilla, vaikka somesta saattaakin tulla sellainen kuva, että jollain on kaikki se, mitä itse haluat… valkoisia hampaita myöten.

Asiat ei vaan mene niin, että kaiken voi muuttaa hetkessä ja avot: onnellisuus on saavutettu! Ei me ihmiset osata olla täysin tyytyväisiä mihinkään elämäntilanteeseen. Aina me halutaan jotain, mitä meillä ei juuri sillä hetkellä ole ja varsinkin jos jollakin toisella on se mitä haluat. Hyvä oivallus tähän oli yhdeltä vanhemmalta rouvalta, joka aluksi toivoi olevansa edelleen yhtä kaunis mitä nuorena oli. Hetken mietinnän jälkeen, hän muisti ettei silloinkaan pitänyt itseään lainkaan kauniina, vaikka sitä hän omasta mielestään vasta vanhempana tajusi olevansa.. Tämä kertoo juuri siitä, että emme ole koskaan tyytyväisiä. Tai se, että ajattelemme toisen olevan menestynyt vain sen perusteella mitä hän näyttää ulospäin; hieno auto, siistit vaatteet, merkkilaukku ja kymmenentuhatta someseuraajaa, eivät välttämättä kerro menestymisestä vielä mitään.

Mikä sitten kertoo menestymisestä? – Siinä vasta kysymys. Onko se rahaa ja näkyvyyttä, hieno talo ja auto, menestynyt business… se voi olla joku näistä tai ei mikään näistä. Ei meistä kukaan voi tarkasti sanoa, milloin joku olisi tai ei olisi menestynyt. Uskon, että jokainen meistä voi itse määrittää oman menestymisen mittarin. Kaikkia ei kiinnosta yritysjohtajana oleminen, suurperheen pyörittäminen, julkisuudessa keikkuminen, hieno auto tai vaikka vene. Meillä kaikilla on omat unelmat ja haaveet, jotka ehkä osalla määrittävät sen, että milloin menestymme.

Ajattelemme monista, että onpa hän menestynyt tietämättä mitään henkilön taustoista. Haluamme tehdä juuri niitä asioita elämässä mitä joku toinen tekee, vaikkemme ole tietoisia siitä, kuinka paljon työtunteja hän on käyttänyt kaiken saavuttamiseksi. Joskus on hyvä miettiä, että mitähän toi ihailemani henkilö on tehnyt, jotta on saavuttanut sen pisteen missä hän on juuri nyt. En usko, että kukaan vastaisi: ” Napsautin sormia.” Työtunnit voivat jopa olla sitä luokkaa, ettet edes uskoisi.

Saati some, jossa kuka tahansa voi näyttää rikkaalta, kauniilta, hyväkuntoiselta tai ihan miltä itse haluaa.. saa meidät ajattelemaan, että joku on tosi menestynyt. Osalla on ihan mielettömän aitoja, maanläheisiä ja inspiroivia päivityksiä ja osasta voi suoraan huomata perfektionistin hätähuudon. Some on niin täynnä kaikkea ääripäästä toiseen, että on hyvä aina muistaa keskittyä elämään omaa elämään, eikä kadehtimaan kenenkään toisen, varsinkaan linssin läpi. Somesta voi saada inspiraatiota, motivaatiota, vinkkejä ja iloa, mitä sitten voi hyödyntää kukin tavallaan omissa jutuissa. Mutta kenenkään elämää ei kannata haluta, vaan keskittyä tekemään omasta elämästä parhaan mahdollisen.

Onnellisuus löytyy usein sitä kautta, että löydämme ensin itsemme. Se, että hyväksymme itsemme, tiedämme mitä haluamme, mistä koostuu arvomme auttaa myös muita hyväksymään meidät. Kun itseään ei hyväksy, koittaa ulkopuolisilla asioilla tuoda elämään onnellisuutta, vertaamme itseämme muihin, arvostelemme ja kadehdimme muita. Jatkuvassa negatiivisessa energiassa eläminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Sama pätee tälläisten ihmisten kanssa olemiseen, on raskasta tehdä onnelliseksi ihmistä joka ei tee myöskään itseään onnelliseksi.

Kuvat: Petteri Peltonen

Hyvinvointi ei ole vain treenejä, terveellistä ruokaa ja unta vaan siihen liittyy pitkälti oma psyykkinen hyvä olo ja onnellisuus. Pienemmistä asioista nauttiminen ja itsensä hyväksyminen. Kun avaatte somen, muistakaa aina, että se kuva mikä siihen feediin ensimmäisenä pompahtaa ei kerro koko totuutta siitä ihmisestä. Joten parasta on keskittyä omaan elämään!

0 kommenttia

Treenaatko vain kuluttaaksesi vai kehittyäksesi?

Olen huomannut nyky maailman hektisyyden ja suorituskeskeisyyden lisäksi, että myös treenaaminen on mennyt siihen suuntaan. Treenataan suorituskeskeisesti pieni stressikupla otsassa ja jätetään hymy pukuhuoneeseen odottamaan stressittömimpiä päiviä.

Kuvat: SPORT- Lehti, Kuvaaja: Anni Huovinen

Mitä enemmän kulutat sen parempi treeni- ajattelu on mennyt ihan överiksi. Moni juoksee ryhmäliikunnasta toiseen ja tavoittelee vain kovempia sykkeitä ja intensiteettiä. Kunhan treenissä palaa mahdollisimman paljon kaloreita niin kaikki on hyvin. – Voiko enää surullisempaa tapaa liikkua olla… – mielestäni ei! Saa toki olla asiasta erimieltä, mutta lähtökohtaisesti jos suurin tavoite liikunnan suhteen on kehon kuluttaminen & kaloreiden polttaminen niin joku on pahasti väärin. Ei tarvitse kauaa odottaa kuin keho lyö liinat kiinni ja pahimmassa tapauksessa ylikunto iskee. Ei kenenkään keho jaksa jatkuvaa stressitreeniä.

Itsellä meni teini-iässä treenaaminen överiksi, kun ajattelin että minusta tulee parempi jalkapalloilija, mitä enemmän treenasin. Kun valmentaja sanoi, että olen ylikunnossa- ajattelin tietenkin, että vähän siistiä! Olin ylihyvässä kunnossa! No ei sinnepäinkään! Ylikunto voi tulla ihan kenelle tahansa kun treenaaminen on mennyt täysin pieleen. Kehoa on rasitettu liikaa sen kapasiteettiin nähden, eikä systemaattisesti olla osattu harjoitella oikein. Oikealla tarkoitan oikeaa treeni- intensiteettiä suhteessa palautumiseen. Väsynyttä kroppaa on väsytetty jatkuvasti lisää, jolloin lopulta keho sanoo sopimuksen irti. Onneksi itse palauduin nopeasti täyslevolla, mutta kun ylikunto menee överiksi voi mennä jopa vuosia, että täydellinen palautuminen on tapahtunut.


Jo treeni itsessään kuluttaa, niin kuin ihan kävely ja arkiset asiat elämässä. Kulutusta on hyvä seurata treeneissä, jos ei tiedä syökö esimerkiksi tarpeeksi tai palautuuko. Seuraan itse usein Suunto 9, treenikellosta kuinka paljon yksittäiset harjoituksen kuluttavat tai ihan oma työpäiväni kymmenillä tuhansilla askeleilla, jotta tiedän kuinka paljon tarvitsen oikeasti energiaa. Kun liikkuu paljon, voi olla vaikea hahmottaa kokonaiskulutusta ja helposti tulee mentyä liian vähillä energioilla pitkiäkin pätkiä. Jos en yhtään seuraisi kulutusta, voisi oikeasti vaikea vastata kulutukseen oikealla energian määrällä. Kuluttaminen ei kuitenkaan ole treeneissä tavoitteeni vaan kehittyminen.

Jokaisella saa olla treenissä juuri sellainen tavoite, kuin haluaa. Mutta kun mietitään liikunnan merkitystä on sen tavoite parantaa ja edistää terveyttä ei viedä sitä pois. Kun taas palaat tavoite-ajatteluun niin kumpi edistää terveyttä kehittävä harjoittelu vai kuluttava harjoittelu? Tottakai kehoa pitää rasittaa, jotta se kehittyy mutta tässä tekstissä perimmäinen herättely on kuitenkin siinä, ettei päätavoitteena kannata miettiä kuluttamista vaan kehittymistä. Kuluttamisen sijaan puhuisin kehon sopivasta rasittamisesta kohti omaa tavoitetta. Jolloin ei puhuta niinkään kulutetuista kaloreista vaan hapon sietokyvystä lihaksissa. Tällöin kehitetään kestävyyttä ja lihaksien kestovoimaa, jaksaa treenejä korkeammalla tasolla.

Kun liikut, mieti joskus miksi liikut! Kysy itseltäsi liikutko, koska haluat kuluttaa kaloreita ja laihtua, vai haluat niskahartia-seudun kivut pois, oppia ehkä vetämään yhden leuan, jaksaa töissä paremmin, juosta 3000 m coopertestissä… ja lopuksi voit vielä kysyä itseltäsi mikä näistä tavoitteista on motivoivin ja mihin uskot, että sinulla riittää pitkäjänteisyyttä.

Hyviä treenejä!

4 Kommenttia