Hyvinvointi & terveys

Monet pitävät minua hyvinkin kilpailuhenkisenä..  voin myöntää, että sitä olenkin, mutta olen huomannut, että minulle oikeastaan kulkemani matka kohti päämäärää on paljon tärkeämpi kuin itse päämäärä. Voisin avata teille hiukan ajatusmaailmaani…

Tottakai valmistautuessani peliin, harjoituksiin, kisoihin ihan mihin tahansa tilanteeseen elämässä mikä olisi tavoitteellisesti hoidettava hyvin, on tietenkin tavoitteeni onnistua ja voittaa. Mitään en oikein osaa hoitaa vasemmalla kädellä saati sitten luovuttaa tai antaa periksi. Etenkään asioita mitkä ovat intohimoni, kuten yhtenä esimerkkinä ylläri ylläri… urheilu. Huomaan, että urheilun kautta on hyvä lähestyä kertomaan ajatuksiani, mutta jos tarkkaan miettii niin samat asiat pätevät kaikkeen muuhunkin elämässä. Varsinkin kun nyt puhun matkasta päämäärää tärkeämpänä..

Tunnistat ehkä myös itsesti seuraavista väitteistä…

Kauden alussa joukkueenne oli hyvin hajanainen.. olit jo valmis hakkaamaan päätä seinään, koska tiesit ettette taistelisi sarjan kärkitaisteluissa vaan tyytyisitte pelaamaan pelit pois alta toivoen uuden kauden alkua… tai alussa joukkue näyttää ihan kärki joukkueelta, mutta yhtäkkiä yksitellen pelaajat loukkaantumisten takia ovatkin poissa peleistä. Silti molemmissa tapauksissa taistelette pohjilta takaisin maan päälle ja lopulta kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen ja olettekin kolmen kärki joukkueen joukossa.

Tälläinen tapahtumarikas matka on herättänyt paljon tunteita, opettanut enemmän kuin mikään muu ja olen varma siitä, että kauden loppujuhlissa fiilis on huikeempi kuin koskaan ennen. Jos matka olisi ollut mutkaton ei se riemun määrä olisi ollut mitään tähän verrattuna.

Tässä yksi hyvä esimerkki, paljon löytyy lisää, mutta ehkä tärkempänä sanomana itse ajattelen, että kaikki se työ minkä jonkun asian eteen teet, kaikki vaiva ja koko kulkemasi matka ratkaisee sen, että mitä päämäärä tulee todellisuudessa olemaan.

Koko sen matkan ajan opit, alat tekemään asioita paremmin, ymmärrät asiat eri tavalla ja analysoit koko ajan tekemistäsi. Pyrit muokkaamaan asioita johonkin suuntaan. Silloin sinulla on isoin vastuu päämäärästä.

Tähän väliin haluan puhua arvoistani kisaamisen suhteen. Tosi monilla on sellainen kuva, että kisaan koska on hienoa olla ”fitneskisaaja”  treenata ja olla kuivan kesän oravana lavalla. Voin kertoa, että tämä ei todellakaan ole oma motiivini kisaamisen suhteen. Syy miksi  tein päätöksen nousta lavalle oli tuleva ammattini. Tässä jos jossain korostuu matkan tärkeys verrattuna päämäärään.  Matka kohti kisalavoja ei todellakaan ole helppoa, työtä saa tehdä toden teolla, eikä riitä että treenaat joka kerta hyvin sekä punnitset ja syöt tarkasti.. On jatkuvasti kuunneltava omaa kroppaa ja oltava ajan tasalla oman voinnin suhtee. Tässä jos jossain kurinalaisuus palkitaan..

Kysymys kuuluukin.. voiko hyvinvointivalmenta ymmärtää ikinä asikkaidensa mentaalia puolta, joista suurin osa kuitenkin on joko kropan muokkaajia tai laihduttajia? minusta ei. Olen päättänyt, että haluan tulevana hyvinvointivalmentajana korostaa psykkistä hyvinvointia ennen kuin kukaan aloittaa projektiaan. Matka kohti omia kisojani opettaa paljon mentaalista puolista ja juuri itse sen matkan tärkeydestä, päämäärä tulee jälkeen ja on sekin tärkeä, mutta kaikki valinnat matkan varrella ratkaisevat lopputuloksen.

Kisaaminen on yksi matka omassa elämässäni kohti tulevaa päämäärää eli ammattiani, mutta ammattiini löytyy paljon muitakin matkoja, sillä haluan olla paljon monipuolisempi hyvinvointi valmentaja ja päästä jotenkin käsiksi myös erilaisiin hankaliin sairauksiin ja liikuntarajoitteisiin, tästä voin kertoa myöhemmin.

Mitä teille lukijoilleni halusin tuoda esille oli ajatus siitä, että on se sitten mikä tahansa asia elämässä mitä yrität saavuttaa, kouluun pääsy, työpaikan löytäminen, firman perustaminen, urheilusuoritus mikä vaan… ratkaisee hyvinkin paljon lopputulokseen se matka minkä tavoitettasi kohden kuljet. Kun sinulla on narut kädessä ja tiedät että on asiat ovat itsestäsi kiinni, ota ohjat käsiin ja tee työtä kaiken tämän eteen. Lopulta kova työ palkitaan kyllä!

Nautinnollista viikonloppua… 😉

Photo: Pekka Ailio
Mua: Hanna Villa

”Terveellinen elämä”, lähes jokaisen median tykitysaihe tällä hetkellä. Fitnessurheilun suosio, salit täyttyvät, lenkkipolut täyttyvät, jädebaarit vaihtuu frozenjugurttiin. Valio, arla ja moni muu…. Prändää markkinoilla proteiini pitoisia tuotteita. Gluteenittomat tuottet kolminkertaistuvat hyllyssä, salaatit kahviloiden altaisiin ja kakkuhyllyt pienenevät. On soijatuotteita, rasvattomia, sokerittomia… Kaikki moninkertaistuu markkinoilla. Super snackeja luomutuotteita, ruokavalio malleja, paleo, paastot, maidotonta, viljatonta… Kaikkea mahdollista löytyy nykyään… Mitä/mihin sitten pitäisi uskoa?

Tulevaisuuden kuva muuttuu kokoajan ONNEKSI terveellisempään suuntaan, mutta monet menevät tästä kaikesta sekaisin. Paineet siitä miten pitäisi syödä, mikä on hyväksi kropalle.. hämmentää monia. Onko kookosöljy hyvä vai huonorasva, mitä pitäisi käyttää….

Ensinnäkin haluan kertoa, että oman järkevän ruokavalion löytäminen on yksi iso tutkimusmatka keskellä miljoonaa eri isoa tietä, joista menee vieläkin enemmän suuntia pienimmille kaduille ja poluille. Kuulostaa sokkelolta, joka johtaisi aina umpikujaan, mutta todellisuudessa sitä se ei ole.

Ruokavalion suunnittelun ei kuuluisi olla stressaavaa, päätä vaivaavaa eikä millään tavalla ongelmallista. Omat neuvoni ovat: innostu, tutki mielenkiinnolla, kokeile ja tunnustele vaikutuksia edelliseen. Turha haukata isoa palaa kakkua kerralla ja muuttaa yhtäkkiä kaikki, mitä on ennen tehnyt. Ehkä joku pystyy tähän, mutta erittäin harva! Pienien muutosten/välitavoitteiden kautta kohti isompaa elämäntapamuutosta. Varmempi tapa sisäistää ja tehdä ruokavaliotavat itselle sopivaksi.

Löydä ne tavat ja tuotteet, mitkä sinulla toimii, kaikkea mahdollista mainostetaan ja alussa saakin olla tarkkana, mutta kokeilemalla selvii parhaiten, että mitä oma lautasmalli kaipaa. Jos tuntuu liian yksipuoliselta noudattaa tietynlaista ruokvaliota, niin nappii mielikuvitus kyytiin. Mausta ruua eritavalla, käytä eri kasviksia, vihanneksia ja marjoja, valmista ruoka eri menetelmällä. Kaikki on tässäkin asiassa itsestä kiitti. Omaan kauppakassiin yleensä mahtuu, liha/kana/kala, marjoja, kasviksia, kanamunia ja lisäksi mietin aina erilaisia mauste-  tai marjayhdistelmiä, millä sotken rutiinia.

Oma ”lautasmalli”

Älä ole itsellesi liian ankara. Paljon tulee kysymyksiä, että voiko edes yhden kerran viikossa syödä karkkia. Ei hyvä kunto/kiinteytyminen vaadi joka päivästä ateriarytmin noudattamista, mutta perusarjen ollessa fiksu tapahtuu pienessäkin ajassa paljon muutoksia hyvinvoinnissa sekä kropassa. Nauti välillä myös, omalla tyylilläsi!

Motivaatiota parempaan elämään tulee kuitenkin olla, muuten kaikki on yhtä jojomaista stressaavaa höntyilyä ilman pysyviä tuloksia ja hyvää fiilistä. Motivatiota ja neuvoja saa monesta tuutista tällä hetkellä, mutta kaikki alku lähtee itsestä, motivaatio, tahto ja itse tekeminen.

Oikein hyvää ja raikasta viikon alkua kaikille!

Nyt on pakko nostaa esille erittäin inspiroiva, asenne mies.. nimittäin Pekka ”Pexi” Hyysalo! Olen seurannut Pekkaa jo jonkin ajan, eikä voi sanoa muuta kuin todella iso hatun nosto tälle nuorelle miehelle. Asennetta vaikka muille jakaa!

Vuonna 2010 Pekka,  Huippu sm-tason freestylehiihtäjä loukkaantui vakavasti ja sai pahan aivovamman. 17 päivän ajan Pekka oli koomassa, mistä hän ihmekaupalla heräsi, vaikka ennusteet olivat huonot. Jo tämä kertoo minusta , että miten vahva ja hyvä kuntoinen Pekka on. Periksiantamaton luonne! En halua itse kertoa tässä Pekan tarinaa, koska se on todella hyvin ja selkeästi kerrottu hänen omilla kotisivuillaan sekä syksyllä hänen tulevassa kirjassa. Täältä löydät Pekan omat kotisivut: http://www.teamfightback.com/

Hienointa on huomata miten Pekka pysyy positiivisena ja jatkaa taistelua takaisin arkeen, vaikka vamma vaikeuttaakin tätä projektia. Periksi hän ei varmasti anna ikinä. Ihan huikeita tuloksia tullut lyhyessä ajassa… tässä on sitä jotain mitä itse henkilökohtaisesti arvostan todella paljon, nimittäin ihmisiä jotka tekevät kaiken unelmiensa eteen, jaksavat painaa hommia tavoitteiden saavuttamiseen, eivätkä anna periksi. Ja loppu peleissä olen sitä mieltä, että kaikki on kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta.

Ikinä ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua, itse pyrin elämään päivä kerrallaan täysillä! Turha murehtia menneitä tai tulevaa… jos pystyy täysillä nauttimaan pienistäkin onnistumisista päivän aikana on helppo mennä elämässä koko ajan eteenpäin. Positiivinen ja avoin suhtautuminen uusille asioille, mukavuusalueen ulkopuolella oleminen ja periksiantamattomuus… nämä kolme auttavat meitä pysymään vahvoina elämän vaikeillakin hetkillä. Tämä ei tarkoita, että elämässä ei tulisi alamäkiä.. tottakai niitä tulee, mutta se miten niihin suhtaudut ja käyt ne läpi vaikuttaa täysin lopputulokseen.

Ja mitä haluan teille sanoa on, että nauttikaa elämästänne, olkaa ylpeita saavutuksistanne, mutta älkää tyytykö.. tähdätkää myös elämässä eteenpäin. Älkää masentuko alamäistä vaan oppikaa niiden kautta.. ja tehkää työtä tavoitteiden ja unelmien eteen.. vain taivas on rajana., vai onko edes sekään 😉 jos asenne on kohdillaan?!

Pääsin Pexin kanssa treenaamaan viime viikolla. Odotin todella innolla tätä tapaamista, jossa mukana oli myös Iltalehti ja Pekan valmentaja Topi Lösönen, videon ja haastattelun voit katsoa täältä:

http://m.iltalehti.fi/iltvurheilu/20140216037225872_v9.shtml

Haluan vielä mainita, että Pekka on uskomattoman upea ja aito urheilija vielä mahtavan asenteen lisäksi hyvällä huumorintajulla varustettu! Hän motivoi ja inspiroi varmasti monia tarinallaan, varsinkin minua.

Kiitos Pekka ja jatka samaan malliin!

Niin kuin viime postauksessa jo aloitin kertomaan… niin nyt kerron tarkemmin Hypoxi-testauksesta omalla kohdallani. Vastaan samalla kaikkiin kysymyksiin mitä olen saanut, jos joku jäi epäselväksi niin kyselkää vaan.

Aluksi itseänikin jännitti, että mitäköhän kuukausi tuo tullessaan, mutta avoimin mielin lähdin testaamaan Hypoxia. Kyseessä oli kuukauden mittainen rasvanpoltto-hoito, johon sisältyi 12 hypoxi kertaa. (Omat jaottuivat aina MA/KE/PE) Itse lähdin kokeilemaan toimivuutta, koska keskivartalo on useimmilla, kuten myös itselläni se kaikista vaikein paikka saada kireyteen dietillä. (Vatsa, pakaret, reidet) Kaikki perustuu ali-ja ylipainevaihteluun.

Olen jo puhunutkin siitä, että kohdennettu rasvanpoltto on lähes mahdotonta liikunnalla ja juuri sen takia Hypoxi onkin kehitetty.. painevaihtelulla kiihdytetään ongelma-alueilta aineenvaihduntaa ja verenkiertoa jolloin myös rasva palaa.

Käykää ihmeessä tutustumassa Hypoxissa.. ensimmäinen kerta on yleensä aina ilmainen, jolloin tutustutaa hoitomuotoon ja asikkaan tavotteisiin.! Aikaa vain varaamaan.

Aluksi minulle toitotettiin, että kiinteytymistä voi tapahtua, mutta tulokset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin oikeasti painonpudottajalla. Noudatin nimittäin ihan omaa normaalia ruokavaliota, ei miinuskaloreita yms.. kun yleensä hypoxin asiakkaille suunnitellaan myös ruokaohjelma. Lisäksi treenasin omaan nykyiseenkin tahtiin…

No millaisia tuloksia tuli…. TADAAAAAAAA!!

TULOKSET

Tyhjän kohdan verran lähti yhteensä vatsa ympäryysmitasta! eli ihan huikeeeeetaaa… numerot ei aina kerro, joten näin on hyvä havainnollistaa.

Kuvasta näkee aloitus mitat ja viimeisen hoitokerran mitat.. eli onhan siellä mimmi pienentynyt! Ainakin itse tulen käyttämään jatkossa Hypoxia tukena kisaviimeistelyyn yms muihin dietteihin. Vikat sentit veke!

Ja tästä eteenpäin Hypoxi jeesaa omaa palautumistani. Monet urheilijat käyttävätkin Hypoxia palautumiseen. Hoito palauttaa lihaksia kevyen harjoittelun ja vaihtelevan ilmanpaineen yhdistelmällä. Yhdistelmä lisää verenkiertoa, poistaa maitohappoa, tehostaa imusuoniston toimintoja ja tasapainoittaa hermoston toimintaa. Palautumista ei tarvitse tehä kuurina, vaan käyntejä kerran viikossa ja myös tuntuman mukaan.

Lisätietoa HYPOXista ja sen rasvanpotlosta tai palautumisesta täältä: http://www.hypoxi.fi/

VOITTAJAFIIIILIS!
Kuva: Petteri Peltonen

Mexico

Kuka oikeasti olen… mitä asioita ajan ja arvostan? Miten kohtelen muita ohmisiä? Miten hoidan arkipäiväiset asiat? Niimpä… oletteko koskaan miettineet? Harva oikeastaa edes tuntee itseään kovin hyvin, mutta kuinka moni käyttää aikaa itsetutkiskeluun. Voin kertoa, että minä! 🙂 Jos lähden ajattelemaan tätä omalta kantiltani ymmärrätte ehkä vähän ajatusmaailmaani.

Heti aluksi haluan huomauttaa, että kerron omista mielipiteistäni ja ajatusmaailmastani, ja haluan näillä kuvilla herätellä teitä lukijoitani, että tälläisten asioiden pohtiminen omalla kohdalla voi vain ja ainoastaan viedä itsenne tuntemista eteenpäin. Kukaan ei ole samanlainen kuin joku toinen ja sen takia kannattaakin lukea tekstejä suodattimella. Miettiä asioita syvemmin…

Monet läheisistänikään eivät usko, että miten minulla riittää aikaa pohtimaan näin paljon. Eivätkä edes tiedä kuinka paljon pohdin asioita. No.. olen huomannut, että mitä enemmän käyn läpi tekemiäni ratkasuja myöhemmin ja muutenkin luonnettani, niin sitä paremmin olen alkanut oppimaan tuntemaan itseni. Nyt en tarkoita pintapuoleista tuntemista… kyllä olen aina tiennyt mistä tykkään jne.. mutta olenko miettinyt, että miksi tykkään, no… ennen en niinkään.

Koska kirjoitukseni pohjautuvat hyvinkin paljon treenaamiseen niin puhun tästäkin asiasta sen kautta, vaikka tämä liittyy kaikkeen mikä elämänsarakkeella liikkuu. Jokainen on varmasti pohtinut motiivejaan treenaamiseen. Itse usein mietin tätä sisukkuutta ja periksiantamattomuutta treenaamiseen liittyen. Jokaisen sarjan ja yksittäisen treenin haluan tehdä mahdollisimman hyvin, jos huomaan etten anna kaikkea itsestäni, en ole tyytyväinen. Tässä herää pieni perfektionisti vaikka muussa elämässä en sitä todellakaan ole. Samalla olen hyvinkin tyytymätön huonoihin tuloksiin.. kunnianhimo ja kehittymisenhalu ovat niin suuria. No mistä nämäkin johtuvat.. jos mietin vaikka muutama vuosi taaksepäin omaa koulunkäyntiäni, ei tälläistä taitelua ollut aineopetuksissa, jotka eivät kiinnostaneet minua. Tyydyin niissä keskinkertaisuuten mutten huippuun.. outoa jopa myöntää tämä.. mutta se on fakta! Olisi aika upeaa kanavoida sama asenne mikä minulla on urheiluun niin kaikkeen muuhunkin elämään, mutta en tiedä onko se edes mahdollista. Asian tiedostaminen on kuitenkin askel eteenpäin ja samalla itsensä tunteminenkin paranee. Kun tiedostaa asioista, että miten hoitaa ne, on helpompi vaikuttaa niihinkin asioihin mitkä tuntuvat itselleen ylitsepääsemättömiltä.

Itsetutkiskelussa on kuitenkin ihan turha lähteä vertaamaan itseään muihin. Muiden vahvan itseluottamuksen/tuntemisen voi huomata helposti ja voi mietttiä silloin, että kannattaisiko omaakin kehittää, mutta vertaaminen muuten on turhaa. Olemme kaikki niin erilisia ja ajattelemme eritavalla. Jokaisen pitää muokata itselleen sopiva tapa esimerkiksi tutustua itseensä ja parantaa itsetuntoa. Muiden ihmisten arvostelu kertoo omasta mielestäni hyvinkin paljon tästä henkilöstä… hän ei todellakaan ole sinut itsensä kanssa, koska yrittää kaikin keinoin näyttää paremmalta kuin muut ja lisäksi hän ei ole löytänyt itseään. Tämän takia jokainen voi vain jättää kyseiset henkilöt omaan arvonsa, koska tietävät olevansa vahvempia. Kukaan terveitsetuntoinen henkilö ei arvostele muita tai pidä itseään parempana kuin muut.

Vielä palaten urheiluun.. Saan usein viestiä liittyen treenaamisen aloittamisen hankaluuteen ja perässä on ainakin 10 eri syytä miksei aloittaminen onnistu. Sanoin kerran ihan suoraan yhdelle nuorelle naiselle, että luottelit juuri 10 eri syytä mikset voi treenata niin kannattaako silloin edes treenata. Hänelle tuli isoin pala kakkua siinä vaiheessa kun nosti stressi tasoaan näillä keksityillä syillä.. eikä hän vain katsonut peiliin ja sanonut itselleen, ettei minulla ole motivaatiota. Tässä ehkä karkea esimerkki, mutta minusta kuvaa hyvin myös itsensätuntemista ja tutustumisen kautta asian myöntämistä.

Ei treenaamista tai mitään muutakaan asiaa elämässä voi toteuttaa ilman, että tuntee itsensä. Kukaan ei voi motivaatiota mistään tähän heittää.. esikuvalliset persoonat voivat motivoida sinua jatkamaan tai aloittamaan, mutta se tärkein motivaatio toteutukseen on meidän sisällämme. Ilman itsensätuntemista sitä on vaikea kaivaa ulos, mutta jos oikeasti on halua niin sieltä kaikki on lähtöisin.

Voisin tätä asiaa pohtia vielä vaikka kuinka paljon enemmän ja monesta eri näkökulmasta, mutta silloin ehkä jo teidän lukeminen kävisi pitkästyttäväksi. Kiteytettynä…

Tutustukaa itseenne, tehkää asioita jotka tuntuvat teistä hyvältä.. Pitää muistaa elää omaa elämää, koska toisen elämän eläminen ei voi pidemmän päälle olla kenellekään palkitsevaa.

Upeaa tiistaita ja Oonan päivää kaikille 😉 <3