Leikkauksen jälkeen, kun en ole voinut oikein mitään muuta tehdä kuin nukkua ja olla paikoillaan (ei ihan sovi mun luonteelleni) niin olen ruvennut pohtimaan isoja asioita elämässä. Nimittäin terveyttä ja onnellisuutta. Olen katsonut näiden 5 päivän aikana monta dokumenttia, lukenut netistä kertomuksi yms.. ja ehkä sen takia haluankin avata tänne teille lukijoilleni vähän ajatusmaailmaani näihin asioihin liittyen.
Jokainen perustaa elämälleen arvot, mikä on tärkeintä ja mikä ei… Olen miettinyt paljon terveyden ja onnellisuuden merkitystä, koska pidän näitä kahta elämässäni tärkeimpinä. Molemmat sanat kitävät ympärilleen lukuisia eri polkuja ja isompia teitä, mutta myös jokainen persoona löytää oman tien mitä kulkea. Huomaan itsessäni, että aina kun sairastun tai loukkaannun niin rupean arvostamaan terveyttä taas ihan eritavalla. Jokainen lukemani tarina tai katsomani dokumentti sairastuneesta henkilöstä tai jos näen jonkun sairastuuneen/liikuntarajoitteisen henkilön, alan myös silloin arvostamaan terveyttä ihan eri tavalla. Joka kerta myös mietin mielessäni, että voin kyllä olla onnellinen, että olen perusterve. Ja taas tulee sana onnellisuus esille… (Onnellisuus ja terveys= psyykkinen, fyysinen,- ja sosiaalinen kokonaisuus)
Jonkun mielestä ihminen sairastuessaan ei voi olla enää onnellinen, vaan elämä on potkinut sinut syvään umpikujaan josta et enää pääse eteenpäin. Itse olen asiasta täysin eri mieltä. Onnellisuus ei minusta kata terveyttä, vaikkakin terveys tuo onnellisuuden tunnetta. Kuulostaapa hassulta, mutta ymmärrätte ehkä pointtini.
Ympärilläni on tapahtunut paljon ja joka kerta tapahtuman aikana olen miettinyt, että miten epäonni voikin seurata minua ja läheisiäni, mutta jos oikeasti mietin syvemmälle satun olemaan erittäin onnellinen myös näinä heikkoina hetkinä. Minulla on perhe, ystävät, katto pään päällä, ruokaa, koulu ja harrastus mitä rakastan sydämeni pohjasta. Voiko ihminen edes muuta tarvita? No jokainen varmasti haluaa aina jotain enemmän, mutta ei sekään minusta väärin ole, jos se on tervettä elämisen halua… pitää olla tahtoa ja määrätietoisuutta ja saavuttaa omia unelmia, mutta on ymmärrettävä, että perus onnellisuus ja terveys löytyy jo pohjalta.
Negatiiviset kokemukset elämässäni ovat vain kasvattaneet minua, nykyään huomaan, että en edes hetkahda pienimmistä asioista saati sitten rupea valittamaan. Myös läheisten ihmisten kokemukset ovat luoneet minussa asenteen, ettei pienestä ole tarve valittaa. Pystyn hyvin tiedostamaan ihmiset, jotka ovat kokeneet elämässään jotain, koska heistä välittyy jonkin näköinen sisäinen vahvuus ja positiivinen elämänasenne.
Elämässä ei koe paljon jos kaikki aina menee suunnitelmien mukaan, eikä ikinä koe pettymyksiä. Minusta jopa alamäet ja negatiiviset kokemukset opettavat entistä enemmän ja onnellisuuden tunteeni sen kun paranee kun tiedän myös selvinneeni vaikeista asioista ja tilanteista. Hetkellisesti voi tuntua pahalta, mutta kun asian yli pääsee, huomaa, että onkin oppinut jotain paljon suurempaa. Jos kaikki aina menisi niin kuin toivon en usko, että olisin tällä hetkellä kovinkaan onnellinen. En välttämättä tekisi isoja uhrauksia unelmieni eteen tai edes tätä työtä mitä tällä hetkellä teen. Ja voi sitä onnellisuuden märää kun oikeasti saavuttaa jotain kaikkien uhrauksien ja näkemän vaivan jälkeen, sille ei voi edes mitata arvoa.
Monet tiedostavat kaiken tämän, mutta silti uivat omissa valituksen aiheissaan. Ihmettelen usein, että tuleeko tälläisille henkilöille mieleen katsoa joskus ympärille, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä, mitä kaikkea täällä tapahtuu ja miten itse voi olla onnellinen kun on säästynytkin ihmeen pienellä. Tämä ei todellakaan tarkoita, että henkilön joka on menettänyt läheisen tai sairastunut pahemmin tarvitsisi vähätellä tapahtuneita asioita. Iso ei! Mutta harvemmin tälläiset ihmiset valittavat oikeasti ongelmistaan ja tekevät niistä suurempia kuin ne ovat. En ole ainakaan vielä tavannut ketään, kenellä oikeasti olisi vaikeaa ja tekisi siitä numeron. Arvostan eniten ihmisiä, jotka taistelevat terveyden ja onnellisuuden puolesta, mutta eivät tee asioista sen isompaa numeroa negatiivisesti tai positiivisesti. Voin kertoa, että aito terveys ja onnellisuus yleensä hehkuu henkilöstä itsestään ulospäin, eikä ole edes tarvetta tuoda itse sitä esille.
Terveellisyys tuo onnellisuuden tunnetta, mutta onnelisuus ei vaadi terveyttä, mutta myös sairastunut henkilö voi tuntea itsensä terveeksi! Joten itselläni onnellisuus menee terveyden edelle!
Toivottasti jokainen joskus miettisi näitä asioita ja arvostaisi pienimpiäkin asioita elämässään. (blogin kuvissa myös vastakkain asettelua: onnellinen hyppykuva-stay strong military kuva. Kuvaaja: Anssi Ranki)
Upeaa tiistaita peace and love <3
Ruokavalioon piti vielä lisätä sen verran, että minusta terveellinen syöminen kannattaa, mutta liian yksipuolista ruokavaliota ei kannata noudattaa jos kyseessä ei ole mikään dietti tai kiristys. Arkipäivät kannattaa syödä hyvin ja säännöllisesti niin voi sitten viikonloppuna ottaa rennonmmin. Kokoajan tulee eri tietoa siitä, että miten pitäisi syödä ja mitä ruoka-aineita vähentää tai jättää kokonaan pois. Vaikka itse aloitin nyt viljattoman ja maitotuotteettoman ruokavalion niin se ei tarkota, että se olisi ainut oikea tapa tai tapa loppu elämäksi. Haluan itse kokeilla sitä ja huomata onko oikeasti suoliston hyvinvoinnissa huomattavia eroja tai yleisesti voinnissa. Toinen syy ruokavaliokokeiluihini on tulevan ammattini kannalta haluan testata eriliaisa ruokavalioita, jotta tulevien asiakkaideni ollessa esim allergisia joillekkin tuotteille, niin pystyn silti suunnittelemaan heille hyvän ja ravinnerikkaan ruokaohjelman. Opi omien kokemuksien ja testailujen kautta parhaiten.
