Hyvinvointi & terveys

Apua, huomenna jo jouluaatto! Hälinää on varmasti tällä hetkellä jokaisella. Viimeiset lahjojen ostelut, ruokakauppakäynnit ja mitähän vielä. Myös minulla on ollu paikasta toiseen juoksentelua jo viikon ajan. Joulu on yksi vuoden hienoimmista juhlista, mutta sen eteen pakostikkin näkee erittäin paljon vaivaa. Joka on ainakin mielestäni todella kivaa! 😉

Jokainen tietää, että jouluna on pöydät täynnä herkkuja…. eikä suinkaan vaan jouluna, vaan myös joulupäivänä, tapaninpäivänä, jne… Ja lisäksi jouluna käydään usein syömässä myös koko suvun, kuten isovanhempien/ tätien/setien laittamat jouluruuat.

Viikon päästä joulusta onkin jo uusi vuosi, mites se herkuttelu tuppaa jatkumaan sinne asti?

Joulutunnelmaa jo meilläkin 😉

Tammikuun ekalla viikolla miehet ja varsinkin naisväki käy vuorotellen vaa’alla kauhistelemassa tuloksia. Monilla paino nousee jopa sen 2-5kg. Miten tämän sitten välttäisi, kun jouluna halutaan kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia?

En halua koskaan kieltää ketään nauttimasta juhlapyhinä. Monilla viimeistään näinä päivinä kokoontuu koko perhe rauhallisiin tunnelmiin. Kenelläkään ei ole enää kiire ja pääsee rauhassa nauttimaan koko perheen/suvun voimin, sekä kuulemaan kaikkia vuoden merkittäviä tapahtumia, mitä kukakin on kokenut.

Mutta kuitenkin muutaman vinkin haluan antaa, kokeilkaa näitä tänä jouluna niin katsotaan, tapahtuuko radikaaleja muutoksia painon kanssa tänä jouluna:

1. VÄLTÄ AHMIMISTA ILLALLA JOULUPÖYDÄSSÄ, Monet ”säästävät” nälkää iltaa, jolloin syödään perheen kesken. Ihana ajatus, mutta todellisuudessa siirrät koko päivän aikaista nälkääsi iltaa, jolloin sinulla tulee sitten syötyä ihan liikaa. Syö päivällä pieniä aterioita, jolloin et enää illalla tarvitse niin isoa määrää.
2. JUO JOKAISENA PÄIVÄNÄ Väh. 2 L, Aamulla kun herään niin juo iso lasi vettä! Sekä päivän aikana muutenkin, sekä ruuan kanssa.
3. KÄY ULKOILEMASSA PERHEEN KANSSA, Kävely, pulkkamäki, hiihto… Ulkoile raittiissa ilmassa perheen kanssa, se on hauskaa, sekä huomaamatta liikut ja teet jotain. Aineenvaihdunta vilkastuu kun pääset vähän reippailemaan. 😉

Vain KOLME kohtaa, joita yrität tänä jouluna muuttaa! Helpompaa on kokeilla noita kun taas jatkaa samaa rulettia ja uuden vuoden lupauksena luvata itselleen päästä takaisin omaan normaaliin painoon tai laihtua. 🙂

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAIKASTA JOULUA!!! Nauttikaa ja rentoutukaa, mutta pitäkää silti huoli myös itsestänne 😉

@P.Peltonen

Muutamassa vuodessa elämäni urheilijana on hyvin paljon muuttunut…

Ennen tottuneesti pakkasin aamulla treenikamat, lähdin ennen koulua aamutreeneihin. Treenikassista ei tosin löytynyt salivaatteet vaan fudiskamat. Aamutreeneistä suoraan kouluun ja koulusta iltatreeneihin. Viikkorutiini pyöri hyvin samalla tavalla, lisänä vielä viikonloppuisin sarjapelit. Viikosta toiseen oikeastaan treenit olivat aina samaan aikaan ja samoina päivinä. Vapaapäivinä ehti keskittyä johonkin muuhun kuin omaan lajiin ja niitäkin oli hyvin harvoin.

FC Honka

En kuitenkaan valita, rakastin pelaamista yli kaiken, sekä urheilijan elämää. Treeneihin lähtö ei tuntunut pahalta, oikeastaan ihan mielettömältä. Joukkue oli kuin perhe, vaikka pidinkin itseäni aina vähän erilaisena, niin kuin varmasti jokainen pelaaja isossa joukkueessa. Jokaisella on se oma ”persoonansa” niin normaalisti kuin pelikentilläkin, ja juuri tästä syystä jokainen pelaaja täydentääkin joukkuetta omalla tavallaan.

Intohimo jalkapalloa kohtaan sai kuitenkin monia kolhuja vakavien vammojen myötä. Tunne siitä, että itse ei puoleen vuoteen koske palloa, niin kovalla sarjatasolla tuntui hirveältä. Sillä tiesin miten paljon muut tulisivat kehittymään ja etenemään pelaajana, kun itse vasta kuntoutuisin takaisin normaaliin toimimiseen. Ei ollut henkisesti kovinkaan helppoa. Jokainen urheilija tietää ja pystyy varmasti samaistumaan tunteeseeni jos ovat olleet pitkään poissa lajinsa parista.

Tänään luokkatoverini esitti minulle kysymyksen jota pohdin usein: ”Miksi lopetin fudiksen” Vielä kun olin kovalla tasolla, ja koska tiedän, että jos joku on oma juttuni niin urheilu. Olen paljon pohtinut sitä, kun meissä kaikissa on joku asia minkä vaan taidamme, vaikka emme olisikaan sitä ennen juurikaan tehnyt, niin minulla se on aina ollut urheilu. Kysymyksen tarkoitus ei ollut ainoastaan  miettiä juuri jalkapalloa, vaan yleisesti harrastusta joka vaatii enemmänkin taitoa ja paljon harjoittelua, eikä siihen kuka vaan pysty. Samalla keskustelu syveni saliharrastukseen, joka todellakin on harrastus mitä kuka vaan voi harrastaa. Kuntosali on ylläpitävää harjoittelua ja ihan mielettömän siistiä. Mutta ainakin itselläni on ongelmana kilpailuvietin puute. Joudun jatkuvasti miettimään uusia tavoitteita, jotta voisin edes itseäni vastaan kisata.

Paljon olen tehnyt salilla töitä, nautin siitä ja huomaan positiiviset muutokset.. lihakset ovat kasvaneet ja muokkautuneet, mutta perimmäisenä en sitä harjoittelussa ajattele, vaan kilpailua ja tekemisen tuottamaa intohimoa.

Fitness expo 2013

Fitnesistä puhutaan nyt paljon, valitettavasti puhuminen/toiminta on kääntynyt urheilusta viihteen puolelle, mutta pointtina, että siinä itse valmistautuminen ja treenaaminen on urheilua, mutta kisatapahtuma ei sitä oikeastaan ole, vaikka onkin omalla tavallaan hieno juttu sekin. Fitnesissä todellakin se matka on minusta niin paljon siistimpi kuin pelkkä lopputulos. Siinä lajissa kaikki työ tehdään ennen itse kilpailupäivää. Tuntuu niin oudolta, ettei kisan aikana voi tehdä muuta kun hymyillä ja esiintyä omaksi edukseen. Kokemus se todellakin on ja ihan omalaatuinen, mutta urheilijalle vaikea tilanne sopeutua. 🙂

Kisaamisessa hienointa oikeastaan oli/on että tutustuu hyvin oman kehontoimintaan ja ainakin itse opin paljon myös diettaamisen mentaalipuolta. Jos asiakkaillani tulee olemaan joskus tilanne, jossa painoa on tiputettava paljon, niin ei sitten tule yllätyksenä mentaalipuolen vaikeukset. Nämä olivat oikeastaan pää syyni kisaamiseen sekä lisäksi, etten halunnut jättää urheilua ja siinä kilpailemista kokonaan sivusuun. Mutta sen tiedän, että jossain haluan vielä kilpailla, missä tosissaan voittaja ansaitsee voittonsa tehtyjen suorituksien perusteella. Sellainen tapa vaan on minulle se kaikkein antoisin 🙂

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksii, nyt jos yhdet kisat kisaan lavalla ja seuraava etappi onkin joku aivan toinen. Haluan tosissaan päästä purkaamaan tätä armotonta kilpailuviettiä johonkin. Haluan kokea voittoja, häviöitä joista oppia sekä niitä viimeisten minuuttien ja  sekunttien häkellyttäviä hetkiä ja tunteenpurkauksia, mitä esimerkiksi fudis on minulle tuonut. Silloin tunnistan itseni parhaiten urheilijana.

Urheilu on ihanaa, eikä siinä todellakaan tarvitse kaikkien tuntea halua kilpailla, mutta taidan vaan olla niin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, että minulle urheilu ei ole pelkkää kunnossa pysymistä tai hyvältä näyttämistä vaan myös paljon muuta. Siistiä!! Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Yksi ehkä tärkeimmistä arvoistani hyvinvoinnin suhteen on, että perustan ruokavalioni niin, että pysyn aina hyvässä kunnossa, jaksan treenata ja kehityn. Kisadietti on AINA asia erikseen, jolloin ei tavoitella elämäntapamuutosta tai parempaa ruokavaliota vaan ihan tiettyä kisapainoa ja lavalookkia! Kenellekkään en perusta tarvetta kisadietin tapaiselle ruokavaliolle, jos tavoitteet eivät ole kuuden kuukauden päästä lavat. Myös itse noudatan diettiä vain, jos tähtään kisoihin, en normaalisti. Koska normaalisti tämä ruokavalio on täysin riittämätön.

En siis missään nimessä suosittele, että kukaan ottaa käyttöön samanlaista ruokavaliota, kuin kisaajilla on. Minusta jopa kisadiettien julkaiseminen netissä ”hienona” asiana, on myös kovin edesvastuutonta. Muistakaa, että ruokavalio on hyvä suunnitella aina henkilökohtaisesti, muiden ruokavaliot/dietit evät voi samalla noudatuksella toimia kuin henkilöllä kenelle se on henkilökohtaisesti tehty.

Tuleville asiakkailleni haluan korostaa puhdasta tervettä ruokavaliota, enkä suinkaan laita heitä nääntymään nälkään. Jos johonkin touhuun lopahtaa äkkiä into, niin armottomaan diettaamiseen. Tässä vaiheessa astuu kuvioon nämä perinteiset “jojoilut”! Viime vuonna tiputin 8 kiloa ja nyt ne ovat tulleet jo takaisin, mitäs sitten seuraavaksi? pussikeittodietti? EI, EI! Näitä en suosittele missään nimessä, jos oikeasti haluaa hyviin elämäntapoihin jatkumoa ja tehdä terveellisestä syömisestä osan elämäntapaa.

Parhaiten on koettu onnistumisia kun saa syödä niin paljon kuin kuluttaa, mutta ruuan laadulla, ravinnerikkaudella ja puhtaudella saadaan ylimääräiset kilot pois. Tähän isona plussana mukana ovat kovat monipuoliset treenit, jonka jälkeen elämäntavat rupeavat menemään jo paljon parempaan suuntaan.

Oman ruokavalioni perustärpit:

1. Paljon värejä
2. Ei turhaa kalorilaskuria
3. Paljon erilaisia makuja mausteilla
4. järkevä makroravinnejakauma
5. 3-4L vettä päivään
6. Parhaat antioksidantit, tummat salaatit, kasvikset, vihannekset
7.  Hyviä rasvoja

 ATERIARYTMI/LAUTASMALLIT:

AAMUPALA

Kluteeniton kauralese, mukaan protskujauhoa ja hedelmiä/marjoja

Munakas (5 valkuaista) kalkkunaa ja avocadoa.

(VÄLIPALA)

Liikenteessä välipalana toimii hyvin vaikka proteiinipatukka, pähkinöitä…. Välipalana käy hyvin myös vaikka raejuusto ja mehukeitto.

LOUNAS

Lounaaksi usein syön salaatin: Kana/kala, paljon kasviksia, fetaa, siemeniä…

VÄLIPALA

Kreikkalainen jugurtti, siemeniä, marjoja..

PÄIVÄLLINEN

Maustan paljon ruokia aasiantyyliin. Tässä esimerkiksi kanaa/kasviksia/riisiä.

Bataatti on yksi ihan lemppari hiilarinlähteistä! kokeilkaa!

Texmex jauheliha kuuluu ihan vakioihin! 😉

ILTAPALA

Prodepannari, suklaa/banaani

Suolainen munakas

Tässä muutama esimerkki lautasmalleista. En tietenkään aina syö samalla tavalla, yritän pitää ruokavalion todella monipuolisena. Esimerkiksi kala puuttuu kokonaan kuvista. Monille terveellinen ruoka kuulostaa aina mauttomalta pakkopullalta… mausteilla saa ihmeitä aikaan ja muutenkin mielikuvitusta ja vaihtelua kehiin. Ei tyydytä vaan siihen perinteiseen kanaan, riisiin ja parsakaaliin vaan kokeilkaa jotain muuta vaihteluksi.

Lisäravinteista postausta tulossa myöhemmin 😉

Ensimmäinen kalenterin luukku on avattu, ei montaa yötä enää jouluun. Muutoksia elämässä on tapahtunut paljon viimeisen vuoden aikana, enää yksi kuukausi aikaa kerätä uskomattomia kokemuksia vuodelle 2014, ja niitä todellakin aijon kerätä. 😉

Tämän päivän aamutreeni taittui Malminkartanon jätemäellä. Juoksu paikanpäälle, huiputus, kyykyt ja takaisin kotiin. Ihan mieletön oli lähteä aamulla juoksemaan, kun aurinko pilkotti pilvien takaa, eikä ilma ole vielä niin kylmä ettei pystyisi juosta. Mitään muuta latausta ei lenkkiin tarvittu, ei edes tyhjä vatsa kurninut matkalla kun kirmasin mäkeä kohti ja takaisin.

Raikas ja upea ilma, parempaa ei voisi toivoa! JA kaiken lisäksi joulukuun ensimmäinen päivä…

Mitä mieltä olette lenkkeilystä tähän aikaan vuodesta? Joillekin kylmä ilma, ei sovi lainkaan ilmaksi hengittää taas toiset pinkovat vielä -25 pakkasen kohdalla.

Lenkkeily ei muutenkaan ole kaikkien mieleen. Monille varsinkin aamulla itsensä saaminen liikkeelle tuottaa vaikeuksia. Vaikeuksien kautta on kuitenkin helppo päästä voittoon. Kun kurinalaisesti jaksat itsesi edes viikon tai kahden ajan herättää tunnin tai edes puolituntia aijemmin, rupeaa aamucardiosta tulemaan pikkuhiljaa tapa, josta et päästä irti. Niin ainakin minulle on käynyt! Kokeilkaa 😉 

Tämän viikon treeniohjelma: 

MA: Aamucardio/mäenhuiputus, illalla rinta/vatsa-puntti

TI: Selkäpuntti + kehonhuolto

KE: Jalkapuntti + aamucardio

TO: Olkapää/vatsa- puntti

PE: Hieronta (lepo/kehonhuolto)

LA: Käsipuntti + aamucardio

SU: Vatsalihakset + kehonhuolto

Näillä treeneillä mennään tämä viikko, sarjat 4-5×8-10, syklin tehokeinoina superit ja trisetit 🙂

Vinkkinä elämäntapamuutokseen; ”Suunnittele viikon alussa tulevat treenit, niin osaat myös niille jättää aikaa. Jos et suunnittele lainkaan viikkoa, jää usein treenit myös tekemättä.”  -Fitoona

Kuva: Petri Mast

En olekaan vähään aikaan kirjoittanut mitään syvällisempää, pohjautuen omaan arvomaailmaani tai mielipiteisiini. Jostain syystä tällä hetkellä tuntuu, että sosiaalinenmedia on täynnä ties miten radikaaleja tarinoita ja mielenilmauksia. Jokainen ottaa kantaa toisten tekemisiin ja blogit väittelevät toisiaan vastaan. Ei nyt ihan suoranaisesti mutta jos rivien välistä osaa lukea, niin sitä se todellakin on. Ammatilaiset vastaan amatöörit.. jne..

Pakko myöntää, että ovat myös hyvin osanneet herätellä minuakin, vaikka yleisesti ottaen pyrin vain keskittymään omaan elämääni, tuomitsematta tai sen enempää ottamatta kantaa muiden tekemisiin. Tällä tarkoitankin sitä, että olen ihmetellyt miten monet ovat ärtyneet toisten kirjoituksista ja lähteneet soitellen sotaan varmistamaan, että se viimeinen sana jää itselleen sanottavaksi. Kun taas voisi jättää jokaisen mielipiteet omaan arvoonsa ja keskittyä omaan tekemiseen.

Jos tarkemmin mietitään… on meillä jokaisella oma tapa toimia ja elää elämää. Kaikille eri asiat ympäröittävät sen kaiken mitä elämään kuuluu ja mitä pitää tärkeänä ja toisille taas ehkä joku pienempi asia. Omalla kohdallani elämääni on aina kuulunut monta asiaa. Olen hyvin perhe/ystävä- keskeinen ihminen ja melkeimpä kaikki tekemiseni liittyyvät näihin kahteen päätekijään. Lisäksi rakastan urheilua ja sen monipuolisuutta sekä hyvinvointia. Ja vielä muutamia asioita mitä mieleen tulee, on elämän jännitys, kokemukset, matkustelu ja kiireinen arki. Nautin siitä, että on paljon tekemistä ja actionia! Monille elämäni on ihan liian hysteerinen, täynnä ihan liian monta työtä, kaksi koulua, treenit, aika ystävien ja perheen kanssa sekä kaikki muu yllättävä toiminta. (Tottakai reutoutuminenkin mahtuu mukaan 😉 )

Olen myös huomannut miten yhteen asiaan liikaa keskittyminen on kohdallani voinut aiheuttaa taas vähemmän aikaa perheelle, tämä ei tietenkään ole koskaan se mitä haluan. Mutta esimerkiksi kovat työ- tai koulukiireet ovat sillä hetkellä tietenkin päälimmäisenä mielessä enkä välttämättä ole niin läsnä muissa asioissa jos keskityn vaan tiettyy asiaan ja sen ”stressaamiseen”.

Tästä elämän kiireellisyydestä johtuen olen miettinyt tarkemmin näiden kaikkien tasapainoittamista. Koskaan en voisi elää ilman perhettä, joten perheen on aina kuuluttava eniten elämääni, taas minä en ole minä jos en pääse urheilemaan! Lisäksi olen armottoman määräteitoinen ja saavutushaluinen, haluan kouluttautua ja saavuttaa unelmiani. Tämä vain on minun tapani elää…

Mihin haluan ehkä eniten vedota on se, että minusta jokaisen elämä on omalla tavallaan arvokas ja sitä pitää haalia. Kenenkään on turha tuomita sitä mitä teet, jos se aidosti tekee sinut onnelliseksi. Eikä oikeastaan muiden kommenteilla ole mitään väliä, jos itse tiedät mitä teet ja nautit siitä! (Valitettavasti näitä henkilöitä on aina kenellä on tarve ilmaista mielipide muiden elämästä. )

Harva kuitenkaan nauttii, koko elämäänsä toistaen vain yhtä ja samaa asiaa, sen takia jokaisen kannattaa miettiä tarkkaan tekemiään asioita, ja mitä ne saa aikaan omassa elämässä. Miettimättä sitä, että mitä luulet muiden sinulta haluavan. Itsensä on helppo polttaa loppuun tekemällä asioita, jotka eivät anna takaisin yhtä paljon kuin vievät sinulta aikaa. On se sitten työpaikka, harrastus tai ihan mikä tahansa asia elämässä.  Oman elämän tukipilarit kannattaa aina pitää pystyssä, muuten ei vaan kykene elämään omaa elämää onnellisena.

Iloa torstaihin! 🙂