Hyvinvointi & terveys

@Petri Masti, Mua: Keikumakeup, Fitnesstukkumagazine

Personal trainerin eli PT.n Ammatti on noussut lähivuosina suosioon myös Suomen puolella ”treeni buumin” myötä. Ennen ammattia harjoitettiin enemmän vain Jenkeissä ja Ausseissa. Joidenkin mielestä pt on ihan välttämätön apu harjoittelussa ja tasapainoisen elämäntavan löytämisessä, toisten mielestä taas ihan liian kallis eikä apua tarvita/haluta.

Hinnoille suurin syy on verotussysteemimme ja muutama muu mihin laskutetusta summasta rahaa menee. Yrittäjiänä Pt.llä ole muuta mahdollisuutta kuin pitää hinnat siellä missä ne ovat, jos jotain haluaa ”leivän päälle”.

Monesti kannattaa myös miettiä mihin investoida, omaan hyvinvointiin vai sitten esimerkiksi hillittömään shoppailuun, ulkona käymiseen, rakennekynsiin tai mihin ikinä rahaa käytätkään. Loppupeleissä jos löydät oikean pt.n itsellesi, saat asianmukaista opastusta ja fiilis paranee, olet varmasti investoinut oikeaan asiaan, ”Oman terveyden takuuseen”. 😉

”Meitä on moneen junaan” ,tuttu sanonta, mutta niin on myös treinereitä. On hyviä ja huonoja, sekä eri lajeihin ja liikuntamuotoihin suuntautuneita. Liikunta-alalla on todella tärkeää ettet koskaan turru siihen, että olet käynyt jonkun koulutuksen vaan olet jatkuvasti ajan hermoilla, ja haluat edelleen kehittää itseäsi. Liikunta- ja ravintosuositukset muuttuvat kokoajan. Uusia liikuntamuotoja kehitetään, kaikkea tapahtuu jatkuvasti, liikunta-alanammattilaisen vastuulla on ottaa selvää asioista ja opiskella lisää. Maksettu ja käyty pt- koulutus ei kerro vielä osaamisestasi mitään. Tässä onkin suurin ongelma, koska ammatti on tällä hetkellä niin suosittu, että sitä lähee monet opiskelemaan ja koska mitään pääsykokeita tai kriteerejä ei oikeastaan ole, voi kuka vaan käydä opiskelemassa ammattiin. Ongelmaksi syntyy juuri se ammattitaidon ja kokemuksen puute.

Hyviä treinereitä on paljon! Mutta muistakaa kriittisesti etsiä teille sopiva ammattilainen apuun. Treinerin tulisi tehdä aina teille henkilökohtainen ohjaus tai suunnitelma. Huomaat kyllä heti antaako treineri sinulle 100% vai EI. Jos tiedät että saat vastineen rahoillesi tulet olemaan varmasti erittäin tyytyväinen päätökseesi ottaa avuksi oma henkilökohtainen valmentaja.

Tässä vielä SYITÄ, MIKSI PERSONAL TRAINING?

• Traineriltä saat tukea arjen hyvinvointiin sekä elämäntavan muutokseen
• Palvelu kehitetään omien tavoitteden mukaan, saat henkilökohtaista apua haluamaasi tavoitteeseen.
• Mahdollisuus oppia uutta sekä liikunnasta, että itsestäsi. Yhteistyön jälkeen pystyt varmasti jatkamaan treenaamista myös itsenäisesti.
• Sitoudut treenaamaan, sillä sovit ajoittain yhteisiä treeniaikoja. (Treenit eivät jää perinteisesti väliin, kun investoit niihin.)
• Treinerin kanssa on helpompi päästä maaliin, omissa tavoitteissa!!

Ylempänä muutama syy miksi valita valmentaja. Isojen elämäntapamuutosten tekeminen ei todellakaan ole kenellekkään helppoa, sen takia suunnittelu ja kaikki ylimääräinen stressin aihe kannattaa jättää treinerille ja paras olisi keskittyä tekemisen meininkiin. Ehkä tärkeintä projektissa on tuki, jonka valmentajalta saat, niin psyykkinen kuin fyysinenkin. Treineri sitoutuu siinuun 100% ja myös luottaa, että sinä sitoudut yhteiseen projektiin 100% niin tuloksia tulee varmasti. Muuten kaikki on yhtä tyhjää!

Älä pelkää pyytää treinerin apua, mutta ymmärrä myös, että ansaitset arvoisesi valmentajan 😉

Mukavaa keskiviikkoa!

Ennen joulua tehtiin Fitnesstukkumagazine- lehteen juttu kamppailulajeista ”fightOona”. Pääsin pitkästä aikaan muistelemaan omia hyviä kamppailuvuosiani Kauniaisten Karatessa.

Siitäkin on jo monta vuotta aikaa kun lopetin karaten… juuri ennen kuin fudiksessa alkoi piirijoukkue leirit oli pakko valita, että panostanko jalkapalloon vai karateen, sillä treenejä rupesi olemaan lähes joka päivä päällekkäin. Valinta ei tosissaan ollut helppo, koska pidin molemmista. Uskon että kallistuin jalkapalloon joukkueen takia. Nuorena monille joukkue tuo lisää fiilistä treenaamiseen, mutta jälkeen päin on kaduttanut, että miksi lopetin.

Ehdin suorittaa vyöt valkoisesta siniseen viidessä vuodessa. (valk. kelt. oranssi.vihreä. sininen. ruskea. musta + alle 18v natsat puolen vuoden välein.) Karatessa opin tietenkin tekniikoiden ja ottelemisen lisäksi erittäin paljon keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta. Monille varsinkin nuorille lapsille erittäin hyvä treenimuoto harjoitella keskittymiskykyä  jos virtaa riittää. Varmaan myös tästä syystä äitini laittoi minut pikkulikkana peruskurssille, pääsin johonkin purkaamaan ylimääräistä energiaa. Fiksu mamma 😉 Lisäksi karatessa kehittyi monet ominaisuudet mistä on nykyäänkin salitreenissä ja monessa muussa hyötyä…

@Petri Mast

Kamppailulajit ovat mielestäni yksi parhaimpia harjoitusmuotoja, Tässä KUUSI syytä aloittaa kamppailulajin harrastus: 

1. Fyysinen kunto ja lihaskunto paranee, Kamppailulajeissa pompitaan ja hypitään koko ajan, itsensä joutuu laittamaan likoon jokaisessa treenissä. Hetkessä jo huomaa miten paljon kunto kohenee sekä lihaskunto, sillä se on iso osa harjoituksia niin harjoitusten alussa kuin lopussa. Punnerruksia tulee tehtyä vähintään 100 yksissä treeneissä.
2. Liikkuvuus paranee, Riippuen kamppailulajista, joko potkitaan paljon korkealle, tai sitten pitää päästä mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Treenin ohella myös venytellään paljon, koska siitä on niin paljon lajissa hyötyä.
3. Tasapaino ja kropan hallinta kehittyy, Hankalissa asennoissa joudutaan olemaan pitkään ja lisäksi ottelussa vastustaja koittaa jatkuvasti härnätä tasapainoasi, jolloin sekin kehittyy silmissä.
4. Ketteryys kehittyy, Ottelussa ketteryydestä on hyötyä, liikkumista kehässä/tatamilla harjoitellaan jokaisessa ottelussa.
5. Ryhmässä tekeminen, Monille kamppailulajit ovat ”yksilölajeja” sitä ne ovat kisatessa, mutta harjoitusmuotona olet aina tiimissä, missä on paljon muitakin. Porukassa on mukava treenata ja saat paljon lisä tsemppejä muilta.
6. + isona plussana on itsepuolustus taidot… koskaan ei tiedä mihin tilanteeseen elämässä joutuu, joten kamppailulajeissa opitaan erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä tapoja puolustaa itseään.

Kamppailulajit eivät todellakaan katso ikää! Meidänkin seurasta löytyi pikkulapsista jopa reippaasti yli 50 vuotiaisiin. Treenit tietenkin jaetaan myös tasojen mukaan, jokaiselle löytyy varmasti haastetta.

Välillä käy mielessä, että alottaisin uudestaan kamppailun, mutta ihan toisessa lajissa. Treenit kamppailulajeissa ovat niin monipuolisia, ettei niihin ikinä kyllästy. Tekniikan lisäksi on ottelua, kaatoja, heittoja, lihasrääkkiä, tasapainoa… ihan mitä vain valkut keksii.

Ei muuta kun kamppailulajia etsimään!

@Petri Mast

Apua, huomenna jo jouluaatto! Hälinää on varmasti tällä hetkellä jokaisella. Viimeiset lahjojen ostelut, ruokakauppakäynnit ja mitähän vielä. Myös minulla on ollu paikasta toiseen juoksentelua jo viikon ajan. Joulu on yksi vuoden hienoimmista juhlista, mutta sen eteen pakostikkin näkee erittäin paljon vaivaa. Joka on ainakin mielestäni todella kivaa! 😉

Jokainen tietää, että jouluna on pöydät täynnä herkkuja…. eikä suinkaan vaan jouluna, vaan myös joulupäivänä, tapaninpäivänä, jne… Ja lisäksi jouluna käydään usein syömässä myös koko suvun, kuten isovanhempien/ tätien/setien laittamat jouluruuat.

Viikon päästä joulusta onkin jo uusi vuosi, mites se herkuttelu tuppaa jatkumaan sinne asti?

Joulutunnelmaa jo meilläkin 😉

Tammikuun ekalla viikolla miehet ja varsinkin naisväki käy vuorotellen vaa’alla kauhistelemassa tuloksia. Monilla paino nousee jopa sen 2-5kg. Miten tämän sitten välttäisi, kun jouluna halutaan kuitenkin ottaa rennosti ja nauttia?

En halua koskaan kieltää ketään nauttimasta juhlapyhinä. Monilla viimeistään näinä päivinä kokoontuu koko perhe rauhallisiin tunnelmiin. Kenelläkään ei ole enää kiire ja pääsee rauhassa nauttimaan koko perheen/suvun voimin, sekä kuulemaan kaikkia vuoden merkittäviä tapahtumia, mitä kukakin on kokenut.

Mutta kuitenkin muutaman vinkin haluan antaa, kokeilkaa näitä tänä jouluna niin katsotaan, tapahtuuko radikaaleja muutoksia painon kanssa tänä jouluna:

1. VÄLTÄ AHMIMISTA ILLALLA JOULUPÖYDÄSSÄ, Monet ”säästävät” nälkää iltaa, jolloin syödään perheen kesken. Ihana ajatus, mutta todellisuudessa siirrät koko päivän aikaista nälkääsi iltaa, jolloin sinulla tulee sitten syötyä ihan liikaa. Syö päivällä pieniä aterioita, jolloin et enää illalla tarvitse niin isoa määrää.
2. JUO JOKAISENA PÄIVÄNÄ Väh. 2 L, Aamulla kun herään niin juo iso lasi vettä! Sekä päivän aikana muutenkin, sekä ruuan kanssa.
3. KÄY ULKOILEMASSA PERHEEN KANSSA, Kävely, pulkkamäki, hiihto… Ulkoile raittiissa ilmassa perheen kanssa, se on hauskaa, sekä huomaamatta liikut ja teet jotain. Aineenvaihdunta vilkastuu kun pääset vähän reippailemaan. 😉

Vain KOLME kohtaa, joita yrität tänä jouluna muuttaa! Helpompaa on kokeilla noita kun taas jatkaa samaa rulettia ja uuden vuoden lupauksena luvata itselleen päästä takaisin omaan normaaliin painoon tai laihtua. 🙂

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAIKASTA JOULUA!!! Nauttikaa ja rentoutukaa, mutta pitäkää silti huoli myös itsestänne 😉

@P.Peltonen

Muutamassa vuodessa elämäni urheilijana on hyvin paljon muuttunut…

Ennen tottuneesti pakkasin aamulla treenikamat, lähdin ennen koulua aamutreeneihin. Treenikassista ei tosin löytynyt salivaatteet vaan fudiskamat. Aamutreeneistä suoraan kouluun ja koulusta iltatreeneihin. Viikkorutiini pyöri hyvin samalla tavalla, lisänä vielä viikonloppuisin sarjapelit. Viikosta toiseen oikeastaan treenit olivat aina samaan aikaan ja samoina päivinä. Vapaapäivinä ehti keskittyä johonkin muuhun kuin omaan lajiin ja niitäkin oli hyvin harvoin.

FC Honka

En kuitenkaan valita, rakastin pelaamista yli kaiken, sekä urheilijan elämää. Treeneihin lähtö ei tuntunut pahalta, oikeastaan ihan mielettömältä. Joukkue oli kuin perhe, vaikka pidinkin itseäni aina vähän erilaisena, niin kuin varmasti jokainen pelaaja isossa joukkueessa. Jokaisella on se oma ”persoonansa” niin normaalisti kuin pelikentilläkin, ja juuri tästä syystä jokainen pelaaja täydentääkin joukkuetta omalla tavallaan.

Intohimo jalkapalloa kohtaan sai kuitenkin monia kolhuja vakavien vammojen myötä. Tunne siitä, että itse ei puoleen vuoteen koske palloa, niin kovalla sarjatasolla tuntui hirveältä. Sillä tiesin miten paljon muut tulisivat kehittymään ja etenemään pelaajana, kun itse vasta kuntoutuisin takaisin normaaliin toimimiseen. Ei ollut henkisesti kovinkaan helppoa. Jokainen urheilija tietää ja pystyy varmasti samaistumaan tunteeseeni jos ovat olleet pitkään poissa lajinsa parista.

Tänään luokkatoverini esitti minulle kysymyksen jota pohdin usein: ”Miksi lopetin fudiksen” Vielä kun olin kovalla tasolla, ja koska tiedän, että jos joku on oma juttuni niin urheilu. Olen paljon pohtinut sitä, kun meissä kaikissa on joku asia minkä vaan taidamme, vaikka emme olisikaan sitä ennen juurikaan tehnyt, niin minulla se on aina ollut urheilu. Kysymyksen tarkoitus ei ollut ainoastaan  miettiä juuri jalkapalloa, vaan yleisesti harrastusta joka vaatii enemmänkin taitoa ja paljon harjoittelua, eikä siihen kuka vaan pysty. Samalla keskustelu syveni saliharrastukseen, joka todellakin on harrastus mitä kuka vaan voi harrastaa. Kuntosali on ylläpitävää harjoittelua ja ihan mielettömän siistiä. Mutta ainakin itselläni on ongelmana kilpailuvietin puute. Joudun jatkuvasti miettimään uusia tavoitteita, jotta voisin edes itseäni vastaan kisata.

Paljon olen tehnyt salilla töitä, nautin siitä ja huomaan positiiviset muutokset.. lihakset ovat kasvaneet ja muokkautuneet, mutta perimmäisenä en sitä harjoittelussa ajattele, vaan kilpailua ja tekemisen tuottamaa intohimoa.

Fitness expo 2013

Fitnesistä puhutaan nyt paljon, valitettavasti puhuminen/toiminta on kääntynyt urheilusta viihteen puolelle, mutta pointtina, että siinä itse valmistautuminen ja treenaaminen on urheilua, mutta kisatapahtuma ei sitä oikeastaan ole, vaikka onkin omalla tavallaan hieno juttu sekin. Fitnesissä todellakin se matka on minusta niin paljon siistimpi kuin pelkkä lopputulos. Siinä lajissa kaikki työ tehdään ennen itse kilpailupäivää. Tuntuu niin oudolta, ettei kisan aikana voi tehdä muuta kun hymyillä ja esiintyä omaksi edukseen. Kokemus se todellakin on ja ihan omalaatuinen, mutta urheilijalle vaikea tilanne sopeutua. 🙂

Kisaamisessa hienointa oikeastaan oli/on että tutustuu hyvin oman kehontoimintaan ja ainakin itse opin paljon myös diettaamisen mentaalipuolta. Jos asiakkaillani tulee olemaan joskus tilanne, jossa painoa on tiputettava paljon, niin ei sitten tule yllätyksenä mentaalipuolen vaikeukset. Nämä olivat oikeastaan pää syyni kisaamiseen sekä lisäksi, etten halunnut jättää urheilua ja siinä kilpailemista kokonaan sivusuun. Mutta sen tiedän, että jossain haluan vielä kilpailla, missä tosissaan voittaja ansaitsee voittonsa tehtyjen suorituksien perusteella. Sellainen tapa vaan on minulle se kaikkein antoisin 🙂

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksii, nyt jos yhdet kisat kisaan lavalla ja seuraava etappi onkin joku aivan toinen. Haluan tosissaan päästä purkaamaan tätä armotonta kilpailuviettiä johonkin. Haluan kokea voittoja, häviöitä joista oppia sekä niitä viimeisten minuuttien ja  sekunttien häkellyttäviä hetkiä ja tunteenpurkauksia, mitä esimerkiksi fudis on minulle tuonut. Silloin tunnistan itseni parhaiten urheilijana.

Urheilu on ihanaa, eikä siinä todellakaan tarvitse kaikkien tuntea halua kilpailla, mutta taidan vaan olla niin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, että minulle urheilu ei ole pelkkää kunnossa pysymistä tai hyvältä näyttämistä vaan myös paljon muuta. Siistiä!! Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Yksi ehkä tärkeimmistä arvoistani hyvinvoinnin suhteen on, että perustan ruokavalioni niin, että pysyn aina hyvässä kunnossa, jaksan treenata ja kehityn. Kisadietti on AINA asia erikseen, jolloin ei tavoitella elämäntapamuutosta tai parempaa ruokavaliota vaan ihan tiettyä kisapainoa ja lavalookkia! Kenellekkään en perusta tarvetta kisadietin tapaiselle ruokavaliolle, jos tavoitteet eivät ole kuuden kuukauden päästä lavat. Myös itse noudatan diettiä vain, jos tähtään kisoihin, en normaalisti. Koska normaalisti tämä ruokavalio on täysin riittämätön.

En siis missään nimessä suosittele, että kukaan ottaa käyttöön samanlaista ruokavaliota, kuin kisaajilla on. Minusta jopa kisadiettien julkaiseminen netissä ”hienona” asiana, on myös kovin edesvastuutonta. Muistakaa, että ruokavalio on hyvä suunnitella aina henkilökohtaisesti, muiden ruokavaliot/dietit evät voi samalla noudatuksella toimia kuin henkilöllä kenelle se on henkilökohtaisesti tehty.

Tuleville asiakkailleni haluan korostaa puhdasta tervettä ruokavaliota, enkä suinkaan laita heitä nääntymään nälkään. Jos johonkin touhuun lopahtaa äkkiä into, niin armottomaan diettaamiseen. Tässä vaiheessa astuu kuvioon nämä perinteiset “jojoilut”! Viime vuonna tiputin 8 kiloa ja nyt ne ovat tulleet jo takaisin, mitäs sitten seuraavaksi? pussikeittodietti? EI, EI! Näitä en suosittele missään nimessä, jos oikeasti haluaa hyviin elämäntapoihin jatkumoa ja tehdä terveellisestä syömisestä osan elämäntapaa.

Parhaiten on koettu onnistumisia kun saa syödä niin paljon kuin kuluttaa, mutta ruuan laadulla, ravinnerikkaudella ja puhtaudella saadaan ylimääräiset kilot pois. Tähän isona plussana mukana ovat kovat monipuoliset treenit, jonka jälkeen elämäntavat rupeavat menemään jo paljon parempaan suuntaan.

Oman ruokavalioni perustärpit:

1. Paljon värejä
2. Ei turhaa kalorilaskuria
3. Paljon erilaisia makuja mausteilla
4. järkevä makroravinnejakauma
5. 3-4L vettä päivään
6. Parhaat antioksidantit, tummat salaatit, kasvikset, vihannekset
7.  Hyviä rasvoja

 ATERIARYTMI/LAUTASMALLIT:

AAMUPALA

Kluteeniton kauralese, mukaan protskujauhoa ja hedelmiä/marjoja

Munakas (5 valkuaista) kalkkunaa ja avocadoa.

(VÄLIPALA)

Liikenteessä välipalana toimii hyvin vaikka proteiinipatukka, pähkinöitä…. Välipalana käy hyvin myös vaikka raejuusto ja mehukeitto.

LOUNAS

Lounaaksi usein syön salaatin: Kana/kala, paljon kasviksia, fetaa, siemeniä…

VÄLIPALA

Kreikkalainen jugurtti, siemeniä, marjoja..

PÄIVÄLLINEN

Maustan paljon ruokia aasiantyyliin. Tässä esimerkiksi kanaa/kasviksia/riisiä.

Bataatti on yksi ihan lemppari hiilarinlähteistä! kokeilkaa!

Texmex jauheliha kuuluu ihan vakioihin! 😉

ILTAPALA

Prodepannari, suklaa/banaani

Suolainen munakas

Tässä muutama esimerkki lautasmalleista. En tietenkään aina syö samalla tavalla, yritän pitää ruokavalion todella monipuolisena. Esimerkiksi kala puuttuu kokonaan kuvista. Monille terveellinen ruoka kuulostaa aina mauttomalta pakkopullalta… mausteilla saa ihmeitä aikaan ja muutenkin mielikuvitusta ja vaihtelua kehiin. Ei tyydytä vaan siihen perinteiseen kanaan, riisiin ja parsakaaliin vaan kokeilkaa jotain muuta vaihteluksi.

Lisäravinteista postausta tulossa myöhemmin 😉