Hyvinvointi & terveys

2 kk leikkauksesta

Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!

8 Kommenttia

Talviväsymyksen nurjetaminen

Pimeää, väsyttää ja flunssakausi meinaa iskeä, aina ei ole helppo saada vireystilaa nostettua. Tähän synkimpään aikaan terveiden elintapojen tärkeys korostuu. Kaikki puurtaminen kannattaa stopata samantien ja keskittyä kohottamaan pienillä asioilla omaa vireystilaa. Työ- tai koulukiireet, jouluvalmistelut, perhe-arki ja tähän lisäski stressi siitä ehtiikö liikkua voi vetää kropan krooniseen väsymystilaan. Väsynyttä kroppaa ei kannata stressata yhtään enempää. Jos tuntuu, että hyvä kun jaksaa arkea pyörittää olisi hyvä mietti, millä saisi omaa energiatasoa nostettua. Niin kuin jokainen tietää stressi pahentaa jaksamista ja jos käynnissä on esimerkiksi elämäntapamuutos, ei stressillä saa muutettua mitään ainakaan parempaan suuntaan. Kaikkea ei kukaan voi jaksaa ja välillä pitää jostain luopua, jottei omat pyörät lopeta kokonaan pyörimästä.

Joskus huomaan yrittäjänä, että tulee vahingossakin tehtyä töitä arkipäivien lisäksi viikonloppuisin ja vielä tuntimäärät ovat melkein tuplasti suuremmat kuin normaalissa päivätyössä..  silloin harvemmin jaksaa tehdä mitään ylimääräistä. Kotona tatti kasvaa otsaan jo pienemmästäkin jutusta- ”ei hyvä!” Jokainen tunne-skaala niin positiivinen kuin negatiivinen tarttuu niihin lähi ihmisiin kenen kanssa elät ja esimerkiksi työskentelet. Mielestäni pahinta on tartuttaa omaa väsymystä muihin, silloin on syytä katsoa peiliin. Ja tässä välissä on hyvä oppia nauramaan itselleen, nauru jos joku piristää fiilistä.

Asiat johon itse kiinnitän huomiota tähän aikaan vuodesta:

  • Panostan nukkumiseen ja siihen, että menen ajoissa nukkumaan, jotta unta tulee oikeasti tarpeeksi. Jos on mahdollista yritän aloittaa päivän vähän myöhemmin, jolloin ehtisin nähdä päivän aikana myös valoisaa aikaa. Jos menen todella aikaisin töihin ja lähden illalla, ei tule paljoa oltua valoisaan aikaan ulkona ja tuntuu, ettei elimistö herää ollenkaan.
  • Vältän energiavajeen korjaamista herkuilla ja panostan kunnolliseen ruokaan. Kun väsyttää tekee mieli syödä överisti herkkuja tai napostella.
  • Lisään vitamiinien käyttöä, koska olen huomannut sillä ennaltaehkäisevän flunssariskiä. (varsinkin d- ja c- vitamiinien).
  • Kuuntelen kroppaa ja treenaan kovaa kun vireystila on huipussa ja kevennän kun tuntuu, että kroppa tarvitsee sitä. Monipuolinen treenaaminen ja eri lajien kokeilu piristää ihan älyttömän paljon. Nyt toki polvileikkaus on laittanut tarkat raamit kaiken sen ympärille mitä pystyn tekemään, mutta tällä hetkellä jo ihan kuntoutuksen eteneminen ajallaan piristää pimeää arkea.
  • Panostan pieniin piristäviin asioihin, joista tykkään kuten; brunssit ystävien/perheen kanssa, joka ilta kynttilöitä, iltaglögit, hyvää fiilistä nostattava musiikki ja sauna.

Mukavaa viikonloppua!

2 Kommenttia

Puhun omasta puolestani

Monet pitävät kuivaa lihaksikasta kuntoa hyvä kuntoisena ihmisenä, mutta kun laitetaan juoksemaan mäki ylös, hyppimään, tasapainoilemaan tai vaikka punnertamaan voi kunto olla jotain ihan muuta. Kuvat usein vääristävät ja saatamme ihailla jonkun pinnallista kuntoa, tietämättä fyysisestä kunnosta sen enempää. Liikkumisen perimmäinen tarkoitus on itselleni ollut fyysisestä suorituskyvystä nauttiminen. En treenaa isompien pakaralihasten perään vaan tähtään teräksisiin tukilihaksiin. En voi väittää ettei sporttinen olemus ja sopivan lihaksikas kroppa olisi mielestäni upean näköistä, mutta omalla kohdallani se ei ole liikunnan tarkoitus vaan liikunnan muokkaama vartalo.

Palaten kohta neljä vuotta taaksepäin, kun viimeisen kerran kisasin bodyfitnesissä, voin rehellisesti sanoa, että en ole koskaan ollut niin huonossa kunnossa. Vaikka tein projektia terveyden ehdoilla ei kisaamisessa ole mitään terveellistä. Päivä päivältä kohti h-hetkeä fyysinen kunto ja hyvinvointi menivät alaspäin. Suorituskyky treeneissä oli vain puurtamista ilman kehitystä, väsymystä oli enemmän kuin mitään muuta, koska en saanut nukuttua energiavajeen takia ja muutenkin olo oli kuin pystyyn kuolleella.  Ulkoisesti moni sanoi, että vau miten hyvässä kunnossa olet, kuoren alla oli ihan toinen kunto. Vaikka projekti oli todella opettavainen ja sain juuri sen tiedon mitä halusinkin. Syyni kisaamiselle oli laihdutusprosessiin samaistuminen, halusin tietää miltä tuntuu kun oikeasti joutuu tiputtamaan painoa, jotta pystyisin samaistumaan painonpudottajien tuntemuksiin. No nyt tiedän! ja olen hyvin tarkka asiakkaiden kanssa miten heidän kohdalla painoa pudotetaan, jotta jaksaminen ja fyysinen kunto paranee eikä mene alaspäin.

Hyvä fyysinen kunto on äärirajoilla jaksamista, monipuolista treeniä, voimaa, räjähtävyyttä, tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, kestävyyttä ja nopeutta eikä pelkkiä vatsapalikoita, pakaroita ja ruuan kyttäämistä. Sporttinen ulkonäkö tulee näiden ominaisuuksien kautta sekä huolehtien omasta terveydestä; levosta ja terveellisestä runsaasta ruokavaliosta liikunnan lisäksi. Jos joku kuvittelee, että sporttinen kroppa vaatii automaattisesti armottoman dieetin ja aamuaerobiset tyhjään vatsaan niin ei!

En halua olla hyvännäköisessä kropassa vanki, joka ei pysty, osaa tai jaksa liikkua. Haluan voittaa itseni harjoituksissa ja parantaa omia fyysisiä ominaisuuksia. Koen tärkeäksi kropan toiminnallisuuden, kestävyyden, liikkuvuuden, voiman ja räjähtävyyden. Se että pystyn mahdollisimman moneen eri fyysiseen ominaisuuteen on ihan parasta ja pitää minut monipuolisena urheilijana.

Ja niin kuin otsikossa mainitsinkin, puhun nyt omasta puolestani ja siitä mitä pidän itse tärkeänä. Arvostan hyvää fyysistä kuntoa pinnallista enemmän ja siihen pyrin jatkuvasti tähtäämään maksimoimalla oman terveyden. Lisäksi loukkaantumisten myötä sitä haluaan entistä enemmän parantaa omaa fyysistä kuntoa ja päästä sille tasolle missä on aiemmin ollut. Tälläkin hetkellä, kuten kuvasta näkee vasemman jalan tukilihaksiston heikkous on akilleen kantapääni fyysisessä kunnossa. Polven kuntoutus on mennyt huippu vauhtia eteenpäin, mutta jos leikkauksen jälkeen jättäisin kuntoutuksen väliin, en välttämättä koskaan pystyisi kunnolla liikkumaan. Pahimmassa tapauksessa polvi menisi uudestaan.

Monipuolista treeniviikkoa kaikille!

 

 

5 Kommenttia

16 päivää leikkauksesta

Yli kaksi viikkoa on kulunut operaatiosta ja kotona olo rupeaa nyppimään. Kauniit syksyiset kelit tuntuvat menevän ihan ohi. Muutama postausta aiemmin kerroin tarkemmin polven leikkauksesta, mutta vielä kertauksena; omaa liikkumista on hankaloittanut kierukan liitäntä, eturistisiteen uusimisen lisäksi, joka on pakottanut olla varaamatta kuukauteen leikkauksen jälkeen. On erittäin hankala liikkua kun, painon saa pitää vain oikealla jalalla ja kepeillä. Kotona kuljen reppu selässä, jolloin saan tavaroita liikuteltua paikasta toiseen. Olen koittanut imuroida niin, että istun eri penkeillä ja imuroin aina sen alueen, johon imuri yltää sekä ruokaa laitan usein penkki keskellä keittiötä. Haasteita ruoanlaitossa on olla polttamatta ruokaa samalla kun vesi meinaa kattilassa kiehua yli. ”Hidasteita, mutta ei esteitä…”

Kaiken tämän keskellä hankalinta on kuitenkin jatkuvasti pyytää apua. On tuntunut niin tylsältä vaivata toista, vaikka tiedän että tottakai hän auttaa. Se, että en kykene omaan itsenäiseen tekemiseen on itselleni ehkä kovin pala. Onneksi joka päivä on pystynyt tekemään enemmän, kun liikkuminen ei satu sitä luokkaa mitä ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen. Hitaasti mennään eteenpäin, mutta varmasti. Ja aina sitä rupeaa miettimään, että tämä on oikeasti niin pientä, isojen leikkausten ja sairauden joukossa, että hymy huulille vaan ja parantumista kohti!

Moni ystävistäni on kysynyt, että miltä jalka tuntuu, niin tässä ehkä paras tapa kuvailla omaa polvea tällä hetkellä;  ajattele, että polvi on vesi-ilmapallo joka on peitetty rautalevyllä, joka ei meinaa taipua suoraksi eikä koukkuun. Lisäksi muutamalla kiinnitys-nastalla, jotka aina hetkittäin ilmoittaa itsestään. Eli polvi on  todella jäykkä ja sitä saa lähes väkisin yrittää taittaa suoraksi ja koukkuun. Lisäksi koko säären ja pohkeen alue, ovat täynnä mustelmaa joka aiheuttaa tunto-arkuutta sekä osa säären tunnosta ei ole vielä palautunut, niin ihan kun muutama muurahainen kipittelisi edes takaisin jalan päällä. 😉

Olen tässä 16 päivän aikana päässyt muutaman kerran ulos kotoa. Serkun lapsen ristiäisiin, niittien poistoon ja eilen vihdoin ihan vaan rauhalliselle ulkoilulle upeaan maisemaan. Tuli todella hyvä fiilis päästä ulos, ilman kiirettä ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ainoastaan mietin, että aika kuluu onneksi tosi nopeasti ja kohta ollaan jo täydessä vauhdissa. Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään tapahdu, niin viikon päästä ihmettelen jo mitä kaikkea pystyn tekemään. Jos kentille paluuseen jollain on merkitystä niin: ”maltti on valttia.”

Upeaa lauantaipäivää kaikille sekä muistakaa illalla tulee taas 19.30 Gladiaattorit!

10 Kommenttia

Pihlajalinna Dextran vakioasiakas

Ei ole saavutus olla tuttu kasvo lääkärikeskuksessa, mutta on hienoa kun palvelu on hyvää ja asiakkaat oikeasti muistetaan. Olen pikkutytöstä asti käynyt Munkkivuoren Dextrassa, nykyisessä Pihlajalinna Dextrassa. Kun lääkärikeskuksessa on aiemmin hoitunut niin flunssan hoidot kuin urheiluklinikalla polvivamma, ei ole ollut mitään syytä vaihtaa lääkäriasemaa. Ja tietenkin on hyvä, että lääkärit näkevät suoraan tiedoistasi käynti-historian.

Jos ihmettelette nimimuutosta niin, lyhyesti: Pihlajalinna on kotimainen yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden tuottaja, jonka asiakkaita ovat yksityishenkilöt, yritykset, vakuutusyhtiöt sekä julkisyhteisöt. Ja Pihlajalinna tekee myös vahvaa yhteistyötä kunnille ja kuntayhtymille, johon Pihlajalinna tuottaa julkisten palveluiden piirissä olevia sosiaali-ja terveyspalveluja. Nyt kaikki Dextrat sekä myös monet yksittäiset lääkärikeskukset ympäri Suomea ovat vaihtaneet nimensä Pihlajalinnoiksi. Joten Pihlajalinnan lääkärikeskuksia tulet näkemään varmasti lähiympäristössäsi ja niissä monessa toimii myös urheiluklinikka. Kuulin myös, että tällaisia isoja lääkärikeskuksia, joissa on lääkärikeskus ja sairaala on tulossa alkuvuodesta myös Turkuun, Ouluun ja Seinäjoelle.

Lisätietoa uudistuneesta Pihlajalinnasta, voitte lukaista lisää: TÄÄLTÄ.

Vammoja ei toki toivoisi kenellekään ja vain lääkäri voi toivottaa hyvin mielin, että: ”toivottavasti ei enää nähdä näissä merkeissä”. Omalla kohdallani huono tuuri kuitenkin kävi ja tällä kertaa vasen polvi sai hittiä. Jo 15 vuotiaana jouduin ensimmäiseen polvileikkaukseen, kun eturistiside meni poikki ja kierukka repesi. Nyt samat vammat seurasivat vasenta polvea. Tälläkin kertaa polvi operoitiin Pihlajalinna Dextrassa, Munkkivuoressa, mutta ensimmäistä kertaa sain ortopedikseni Mikko Kirjavaisen.

Kirjavaisesta olen kuullut paljon hyvää ja häntä suositeltiin minulle monen eri tahon kautta. Luotto olikin täysin Mikon puolella. Ensimmäisen lääkärin vastaanoton jälkeen pääsin suoraan röntgen- ja magneettikuvaukseen, jonka jälkeen menin Mikon vastaanotolle, tuomiona: leikkaus. Leikkaukseen pääsin heti viikon päästä, joka ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys ja siitä olenkin todella kiitollinen. Liikunnanohjaajana ei mielellään kauaa odota leikkausta, jotta pääsee pian takaisin työkuntoon.

Leikkaus sujui hyvin, lopulta polven eturistiside korjattiin takareiden siirteellä sekä kierukka liitettiin kasaan, joka tarkoittaa, että seuraavat neljä viikkoa onkin käveltävä kepeillä eikä saa lainkaan varata tai koukistaa polvea yli 90 asteen.

Seuraavat viikot menevätkin toipuessa. Sängyn ja kotisohvan väli on tullut hyvin tutuksi. Jokainen päivä on kivuiltaan lievempi, mutta liikkuminen on edelleen todella haasteellista. Leikkaushaavojen niitit aiheuttavat kovaa kipua polven alueelle ja vaikeuttavat jalan liikuttamista. Game Ready– kylmäkompressio laitteesta on ollut paljon hyötyä niin turvotukseen kuin kipuun, niin ennen- kuin jälkeenkin leikkauksen. Game Ready- laitteen voi myös vuokrata leikkauksen jälkeen suoraan Pihlajalinna Dextrasta ja lokakuun lopulla päivystyksen puolelta, jo ennen leikkausta.( Täältä näet, mistä voit vuokrata laitteen itsellesi.)

Palautuminen leikkauksesta sekä kuntoutus vaativat todella pitkää pinnaa, jota itselläni ei oikeastaan ole, mutta kun kyseessä on oma terveys ja paluu töihin sekä pelikentille teen kaikkeni, että tulen mahdollisimman nopeasti kuntoon. Ei ole helppo maata kotona, kun on tottunut jatkuvasti olemaan liikenteessä. Olenkin sanonut, että jos töistä ei malta pitää lomaa voi seurata pakollista sairaslomaa…!

Tulen postailemaan lisää kuntoutuksesta, kun pääsen kunnolla vauhtiin!

Terkut kotisohvalta, jos jotain hyvää; niin olen välttynyt hyvin sadekeleiltä!

22 Kommenttia