Blogi

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Pakko sanoa heti tähänkin alkuun kiitos, kaikista upeista viesteistä mitä ollaan saatu. Niin kuin instagram- postauksessa kirjoitinkin on ihan mieletöntä huomata miten onnellisia muut voivat toisten puolesta olla. Luin joka ikisen viestin ja kommentin mitä teiltä sain, ja ne todellakin teki niin hyvän fiiliksen! <3

Kuvat: Petteri Peltonen

Mietittiin tosi pitkään milloin kerrotaan raskaudesta, vai kerrotaanko vasta kun on ”pakko”, eli kun eturumpu olisi jo ollut niin näkyvä, ettei olisi pystynyt pitämään sitä piilossa.
Lopulta meillä ei itseasiassa kauheasti ollut vaihtoehtoja miettiä, kun sain lehdeltä soiton raskaudesta. Monesta suunnasta oli kuulemma ”mennyt vihjettä”, että odotamme vauvaa ja siinä olikin sitten vaikea olla sanomatta muuta kuin, että pitää paikkansa.
Täytyy kiittää siitä, että media kunnioitti meidän pyyntöä ja saatiin ensin itse julkaista instagramin puolella tieto pienokaisesta, mutta kyllä siinä pieni hätä iski. Kuitenkaan ihan kaikki meidän läheiset ja tutut eivät vielä raskaudesta tienneet, enkä olisi missään nimessä halunnut, että he saavat tiedon lukemalla lööppejä.

En usko, että kukaan meidän lähipiiristä on mennyt lehdille soittamaan, mutta tässä kohtaan on hyvä myös muistuttaa, että jotkut uutiset mitkä kuulet kannattaa pitää vain omana tietonasi, esim. perheenlisäys on usein sellainen uutinen, minkä jokainen haluaa itse päästä kertomaan. Aina emme myöskään tiedä taustoja, meidän onneksemme tässä raskauden alussa kaikki on mennyt niin hyvin, kun voi mennä ja pikkunen on kehittynyt niin kuin pitääkin, mutta mitä jos ei olisi. Jos olisikin joku kehityshäiriö mitä seurataan, niin en usko, että olisimme välttämättä halunneet vielä julkisesti kertoa mitään ja juuri sen takia olisi tosi tärkeä kunnioittaa tälläisissä asioissa heitä, kenen elämästä on kyse ja antaa jokaiselle oikeus kertoa uutiset oli ne sitten hyvät tai ei, niin vasta kun on sen aika. <3

Mutta palatakseni raskauteen moni onkin kysellyt mistä tiesin olevani raskaana ja mitkä olivat ensimmäiset oireet.
Niin tein testin vasta kun raskaus oli edennyt jo 4 viikkoa. Ihan alussa ei oikeestaan ollut mitään oireita ja epäsäännöllisten kuukautisten takia, en tiennyt niiden olevan ”myöhässä.”
Ehdin rugbyn maajoukkueleirinkin vetäistä raskaana, sitä itse tietämättä. Ihmettelin kyllä, miten sykealueet heittelivät normaalista, mutta ajattelin, että ehkä orastava flunssa kyseessä.
Flunssaa ei kuitenkaan koskaan näkynyt, mutta sitten rupesi tulemaan viitteitä muista oireista…
Itselle ehkä herättävin oire oli, kun hengästyin samalla kun valmensin asiakkaita. Hyvä kun henkeä sain muutaman hyppysarjan jälkeen ja ihmettelin, että mikähän on pielessä. Lisäksi rinnat turposivat ja kipeytyivät sekä kun menkkoja ei ollut näkynyt pitkään aikaan, niin pakkohan se oli testi tehdä ja plussaahan se näytti.

Plussan näkemistä testissä on vaikea kuvailla, olo oli todella onnellisen epätodellinen. En tiennyt mitä ajatella, niin siisti fiilis tuli heti! En toki uskonut sitä heti todeksi ja taisin tehdä seuraavana päivänä testin uudestaan ja vielä kaksi kertaa sen jälkeen… Alussa meni asian käsittelyyn aikaa, mutta toisaalta en halunnut olla liian innoissaan, koska takaraivossa oli myös ajatus siitä, että keskeytymisen riski oli vielä suuri. Perheelle olisin halunnut soittaa heti, mutta ihme kyllä malttamattomana tyyppinä sain pidettyä tiedon vielä meidän välisenä.

Raskausviikolla 8 kävimme Felicitas Mehiläisen vastaanotolla varhaisultrassa, ja siellä näkyi pieni sammakon näköinen otus kovalla sykkeellä.. sitten vasta oikeestaan uskoin, että kyllä tämä totta on.
Oireita oli tullut paljon alun jälkeen lisää: väsymystä, etovaa oloa, huimausta, kovia alavatsan/kohdun kipukramppeja, jotka kestivät aina 15 min kerrallaan ja kylmässä hiessä sain toivoa vaan, että menisivät nopeasti ohi, lisäksi heräsin useaan otteeseen yöllä kovaan alaselän ja vatsan kipuun.


Treenaaminen oli alussa vaikeaa, vaikka pyrin pysymään aktiivisena. Olotilat heittelivät jatkuvasti, vaikka kipukramppien jälkeen kaikki muut oireet olivatkin lievempiä.
Rugby jäi melkein heti pois (rv 5-6 aikaan) jo ihan koronan takia, vaikka oma ajatus olikin pysyä siellä mukana niin kauan kuin vaan pystyin, toki ilman kontaktia.
Treenaaminen ensimmäisellä kolmanneksella painottui hyvin paljon salitreeniin, kehonpainoharjoitteluun ja lenkkeilyyn. Liikunnasta raskauden aikana kirjoitan vielä laajemman postauksen, joten aiheesta lisää sitten siellä… 🙂

Ensimmäisellä kolmanneksella mukaan tulivat myös oudot ruokahimot ja ällötykset. Olen aina ollut kova juomaan kahvia, mutta ensimmäisen raskauskuukauden jälkeen kahvia ei tehnyt enää mieli ollenkaan, jopa haju ällötti niin paljon, etten olisi voinut kuvitellakkaan juovani sitä.
Välillä tuli hirveä himo johonkin tiettyyn elintarvikkeeseen, esimerkiksi vesimelonista olisin voinut maksaa, vaikka extraa jos olisin saanut sitä heti. Ihan siis järkyttävä himo vesimeloniin oli alussa melkein kokoajan….
Ja taas, jos ruuassa oli liikaa kanaa, en pystynyt sitä syömään. Siis aivan järjettömiä juttuja ruuan suhteen, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut.
Nyt kun eletään jo toisen kolmanneksen aikaa, niin himot ja ällötykset ovat lähteneet kokonaan, mutta ruoka maistuisi jatkuvasti. 😉

Tässä näkyy hyvin miten reppu kasvaa.
rv 5/ rv10 /rv 15

Täytyy kuitenkin sanoa, että raskauden ensimmäinen kolmannes meni kaikinpuolin aika hyvin. Kipukohtaukset olivat oikeestaan ainoat, mitä en todellakaan halua uudestaan kokea, mutta muuten tuntuu, että pääsin aika helpolla.
Ei oksentamista tai muuta pahempaa oloa ollut missään vaiheessa, väsymykset oli myös jotenkin handlattavissa. Täytyy olla iloinen, että kaikki meni alussa niin hyvin. Ensimmäisessä varsinaisessa ultrassa todettiin kaiken olevan normaalisti, enkä sen enempää ole jatkotutkimuksiin joutunut, mutta tottakai tässä itse miettii jatkuvasti, että onko kaikki hyvin, eikä huoli varmastikaan helposta siinä vaiheessa kun papu tupsahtaa maailmaan.
Juhannusviikolla on seuraava ultra, josta saamme ehkä tietää papun sukupuolen, muuten nyt mennään päivä kerrallaan jännittyneissä ja odottavissa fiiliksissä… 😉

Ihanaa viikonloppua kaikille!

6 Kommenttia

Big news

En tiedä mistä sitä aloittaisi… olisi kiva vähän johtaa harhaan ja lopussa vasta kertoa uutiset, jotta olisitte siellä ihan ihmeissään, että mitä höpötän. Nyt on kuitenkin niin ihanat uutiset kyseessä, että pakko jakaa ne heti tekstin alkuun…
Meille on nimittäin tulossa marraskuussa vauva. Upea pikkuinen versio meistä, joka ensimmäisten ulrtien ja neuvolakäyntien mukaan on erittäinkin vilkas tapaus.. yllättävää kun äiti on ainakin luonteeltaan niin rauhallinen.. ( 😉 ).

Vauvauutiset saatiin itse juuri ennen kuin Suomeen iski korona ja koronarajoitukset pahimmillaan. Ehdin juuri käsitellä asian, että tosiaan olen oikeesti raskaana, kunnes melkein koko Suomi suljettiin.
Olihan siinä kieltämättä aika monta uutista samaan aikaan käsiteltäväksi, mutta onneksi toinen niistä oli maailman paras uutinen, niin ei myöskään osannut koronan takia stressata itseään puhki.
On koronassakin ollut tähän tilanteeseen omat hyvät puolensa, ensimmäinen kolmannes oli voinnin puolesta aika moista aallokkoa, joten se, että tein vähemmän töitä ja jouduin relaamaan enemmän teki varmasti vaan hyvää.
Olen myös saanut olla hyvin jemmassa kaikelta. Rugbytreenit ja maajaoukkuetoiminta peruttiin heti, joten sieltäkään pois jääminen ei vielä paljastanut kenellekään raskautta.
Lisäksi läheisten ja ystävien näkeminen on ollut hyvin vähäistä, ettei kukaan huomannut ennen kuin kerroimme kaikille uutiset tulevasta pikku papusta.

4.3.20

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa uskomaan, että pikkunen ”papu” on sieltä oikeesti tulossa ja ajatukset ovat vahvasti suuntautuneet tulevaan. On jotenkin niin upeeta, miten paljon elämä tulee muuttumaan mutta samalla tosi jännittävää. Me ollaan molemmat ihan valmiita tähän uuteen elämänvaiheeseen ja ei malteta odottaa, että milloin saadaan papu maailmaa. (Pikkukaveria ollaan kutsuttu papuksi, jos joku ihmettelee mistä nimi kumpuaa.)
Maha rupee sen verran jo pömpöttämään, että huppareista huolimatta rupeaa raskauden huomaamaan, joten ihana ettei tarvitse enää piilotella. Kesällä ei varmasti tarvitse edes kellua uimapatjalla kun oma keskivartalo kelluttaa. Jännä nähdä mitä muutoksia oma keho kokee raskauden aikana, mutta itselle tärkeintä on kuitenkin, että sisällä kaikki menee hyvin ja terve baby saadaan maailmaan.

Kuva: Petteri Peltonen

Mutta hei ihan mahtavaa tässä on myös se, että pääsen kertomaan teille aiheeseen liittyen esim. liikunnasta ja treenaamisesta raskauden eri vaiheissa, miten kova kilpaurheilu vaikuttaa hedelmällisyyteen jne.. jo nyt olisi paljon kerrottavaa, mutta ajattelin tehdä aiheista ihan omat blogitekstit.
Nyt jos on jotain mitä haluaa ehdottomasti tietää ja toivoa niin toivopostauksia saa laittaa tulemaan… Muuten viettäkää aivan ihana viikonloppu ja äitienpäivä!! Ensivuonna toivottavasti pääsen sitä itsekin äitinä viettämään!

<3

14 Kommenttia

Vaikea pysähtyä

Kuvat: Petteri Peltonen

Monille, varsinkaan mun läheisille ei varmasti tule yllätyksenä, että mun on tosi vaikea vaan pysähtyä ja rauhottua. Korona on siis selvästi tarkoitettu kolahtamaan mun tyyppisten persoonien nilkkaan, kenen on vaikea muuten vaan olla aloillaan tekemättä mitään tai vielä pahempaa on tehdä paljon vähemmän kuin yleensä.
Huomaan, että saan kaikista eniten aikaan kun mulla on monta asiaa samaan aikaan meneillään. Kun töitä on paljon, on kokoajan hyvä draivi päällä, mutta nyt kun työt ovat vähentyneet alle puoleen, niin jonkun pikku asian hoitamista meinaa lykätä todella paljon. Siis miksi? Nyt kun kerrankin olisi rauhassa aikaa, vaikka vastailla sähköposteihin ja istuskella tietokoneen ääressä ilman toimistopäivälle suunnattua aikataulua, niin ei millään malta. Jatkuvasti löytää jotain muuta tekemistä, joka ei todellakaan ole sen tärkeämpää vaan ihan kaikkea turhaa.

Sama pätee omaan luovuuteen ja ideoihin. Kirjoittelin aiemmin jo Koronasta ja miten se vaikuttaa itseeni yrittäjänä, ja pohdin, että nyt on hyvää aikaa kehittää itseään ja ideoida uutta. Olen kuitenkin huomannut, että kun on kiirettä ja paljon meininkiä, tulee jatkuvasti uusia hyviä ideoita mieleen ja sitä oma luovuus painelee ihan omissa sfääreissä, mutta nyt kun viettää paljon aikaa kotona, tuntuu että pää lyö ihan tyhjää.
Heti kun näkee asiakkaita, rupeaa aivot raksuttamaan ja hyviä juttuja tulee pääkoppa täyteen, mutta mitä enemmän sitä vaan on eikä tee mitään, sen vähemmän sitä myöskään mitään uutta luovaa ideaa keksii.

En tiedä kamppaileeko joku saman asian äärellä, mutta huomaan mun luonteelle sopivan erilaiset työn täyteiset viikot, joissa on paljon erilaisia uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Ehkä nyt olisi aika löytää kevyemmästä tekemisestä oman ilonsa ja yrittää nauttia ja arvostaa sitä, että saa myös vaan olla!
Fakta on kuitenkin se, että yleensä sitä haluaa aina sitä mitä just nyt ei ole. Kun on paljon töitä toivoo yhtä vapaapäivää ja kun on paljon vapaata haluaa taas tehdä töitä. Mutta toisaalta raskaatkaan työviikot eivät tunnu missään, kun tekee työtä mistä oikeesti nauttii, se on ainakin itselle ollut voimavara, että saa mennä aina töihin hyvällä fiiliksellä ja lähteä töistä hyvällä fiiliksellä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja tsemppiä muille rauhattomille sieluille!

0 kommenttia

Keho ja terveys oma työväline

Teksti toteutettu yhteistyössä Urheilu Mehiläisen kanssa

Kilpaurheilussa pyritään optimaaliseen suorituskykyyn ja tietysti myös voittamiseen kaikin keinoin. Harjoittelu on jatkuvaa ja progressiivista ja pienemmätkin asiat halutaan hioa niin hyväksi, että suorittaminen menee eteenpäin. Vaikka virheitä tulee ja hävitään niistä opitaan. Mutta kun panokset kovenee kasvaa myös loukkaantumisriski.
Vaikka kehosta halutaan tehdä mahdollisimman kestävä, on kilpaurheilussa aina mukana ulkoinen muuttuja, joka voi aiheuttaa loukkaantumisia, mitä emme tietenkään koskaan toivo.

Olen itse käynyt läpi tämän niin sanotun urheilijan ”helvetin”, eli jatkuvan loukkaantumiskierteen. Täällä blogissa löytyy paljon tekstejä, joissa avaan omaa loukkaantumishistoriaa sieltä 15 vuotiaasta asti tähän päivään, mutta varmasti suurimmalta osalta ne ovat menneet ohi niin parempi pikakelata ne vielä tiivistetysti tähän….

Urheilu oli jo lapsena mun ihan lempi juttu. Harrastin yleisurheilua, jalkapalloa, karatea, kävin pesis-, sähly-, ja voimistelukerhossa sekä vapaa-ajat vain liikuin, koska se oli parasta mitä tiesin. Kuitenkin jossain vaiheessa jouduin miettimään, että mikä harrastuksista oli se kaikista tärkein ja valitsin jalkapallon.
Jalkapallo vei mukanaan jo 7 vuotiaan Oonan sydämen ja sama laulu jatkui. Kun olin 15 vuotias, pääsin ensimmäistä kertaa Hongan naisten liigajoukkueen kokoonpanoon. Se oli henkilökohtaisesti silloin maailman isoin juttu. Muistan vieläkin kun itkin onnesta, valmentajan soiton jälkeen. Pelin jälkeen olin siirtymässä treenaamaan naisten joukkueen mukaan, kunnes seuraavassa b- nuorten pelissä polvesta katkesi eturistiside ja samalla repesi kierukka. Leikkaushan siinä odotti, mutta edes pelko leikkauksesta ei vaivannut vaan se, että jouduin olemaan melkein 8 kuukautta pois pelikentiltä. Vaikka leikkaus sujui hyvin, kuntoutuksesta en tinkinyt lainkaan, jouduin silti lähes vuoden välein pienempiin polven tähystyksiin ja jalkapallon peluu joutui jatkuvasti katkolle. Oli rustopalojen siistimistä, kierukan palojen poistoja ja vielä jostain tyhjästä ilmestynyt luupiikki joka hiottiin pois. Onneksi kuitenkin silloin laitettu eturistiside on edelleen hyvänä paikoillaan.
Loppujen lopuksi taisin joutua isomman leikkauksen jälkeen vielä 4 erilaiseen tähystysleikkaukseen. Polvi ei todellakaan ollut entisensä, mutta koskaan en antanut kuntoutuksessa periksi, enkä anna edelleenkään.

Polvivammakierteen lisäksi sitä on toki ollut ties mitä vammoja, mutta ei aiemmin mitään joka veisi näin pitkäksi aikaa pois oman lajin parista saati leikattavaksi.
Jokainen leikkaus ärsytti aivan suunnattomasti ja välillä tuntui, että multa halutaan viedä just se asia pois missä olin hyvä, eli urheilu. No seuraavana päivänä sitä paineli taas salille kuntouttamaan ja lopulta oma kiinnostus ja tietotaito vammoista ja fysiikkatreeneistä kasvoi sille tasolle, että se vain vahvisti sitä, että tästä pitää tulla mun ammatti.
Aloitin opiskelut liikunnanohjaajaksi. Koulu vei pois jalkapallokentiltä, mutta ohjeisti kohti uraa, mikä istui täysin omaan intohimoon.

Joka päivä, kuukausi ja vuosi, kun opiskelin nykyiseen ammattiini, tajusin että tää on niin mun juttu. Ja kun aloitin työt liikunnanohjaajana ja fysiikkavalmentajana huomasin, miten paljon oikeesti joka ikisestä loukkaantumisesta ja kuntoutukseen käyttämästä tunnista on hyötyä mun työssä nyt.
Opinnot antoivat todella hyvät valmiudet ja pohjan, mutta kokemukset ja avoimmuus ammattikenttää kohtaan loivat vielä todella hyvät edellytykset itse työntekoon. Vaikka joskus tekis mieli olla katkera kaikille loukkaantumisille, niin pakko sanoa että niistä on ollut työssä todella paljon hyötyä.

Kilpaurheilua en kuitenkaan pystynyt jättämään ja kun työelämä lähti rullaamaan omalla painolla aloitin rugbyn. Laji jota olin aina katsonut ylöspäin ja ihannoinut. Laji, joka vaatii todellista fysiikkaa!
Ensimmäinen kausi päätyi kuitenkin vasemman polven eturistisiteen katkeamiseen sekä kierukan repeämään. Taas 10 vuoden jälkeen ensimmäisestä polvileikkauksesta tuntui, että olin samassa pisteessä, mutta eri jalan kanssa. Tuntui ihan siltä, että joku ihan tahallaan halusit mut pois kentiltä, juuri kun olin löytänyt itselleni vielä sopivamman lajin. Kaikki se pettymys piti taas käsitellä uudestaan, pelko siitä, että loppuuko kaikki nyt tähän vai voinko mä vielä tulla vahvempana takas pyöri mielessä.
Sain onneksi ortopediksi Mikko Kirjavaisen, joka vakuutti vahvasti, että polvi tulee kuntoon ja uskoi siihen, että olen valmis tekemään uudestaan sen saman työn vieläkin paremmin, mitä olin oikean polven eteen tehnyt.

Polvi leikattiin 2017 ja se onkin viimeisin leikkaus, jossa olen nyt ollut. Palasin kentille 9 kuukautta leikkauksen jälkeen ja 10 kuukauden jälkeen pelasin rugbya EM-kisoissa. Tein aivan älyttömän paljon töitä kuntoutuksen eteen, jotta pystyin siihen. Apuna oli myös fysioterapeutti Jarkko (toimii tällä hetkellä Mehiläisessä).
Ainut syyni ei ollut se, että haluan pelata taas rugbya vaan se, että terveys ja se, että olen fyysisesti hyvässä kunnossa on mun käyntikortti työssäni. Teen töitä täysin mun keholla valmentaja, olen jatkuvasti liikkeessä, näytän liikkeitä, opetan tekniikkaa. Kaikki se vaatii sen, että pystyn itse toimimaan ja olen terve. Mulla ei suoraan sanoen ollut todellakaan varaa laiminlyödä kuntoutusta tai mun terveyttä, koska silloin en olisi se ammattilainen jota haluan olla.

Rugby on loukkaantumisaltis laji, sekä mun työ liikunnanalalla on loukkaantumisaltista ja juuri sen takia koen tosi tärkeäsi, että taustajoukot ovat kunnossa. Alotin vuoden alusta yhteistyön Urheilu Mehiläisen kanssa, voin sanoa, että tämä yhteistyö on mulle kultaakin kalliimpi. Tunne, kun tiedän, että musta pidetään huoli on aivan älyttömän tärkeetä. Lisäksi, se että voin luottaa jokaiseen ammattilaiseen, on ihan uskomatonta.
Vaikka loukkaantumisia ja tapaturmia sattuu, niin niistä selvitään kyllä kun ympärillä on osaavat asiantuntijat ja itsellä on sellainen asenne, että tulee kuntoon!

Kiitos Urheilu Mehiläinen, en malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

0 kommenttia

Top 6 treenivälineet kotiin

Nyt kun treenit painottuvat hyvin paljon kodin ja ulkoalueiden välille, on ihan hyvä, että kotoa löytyy myös välineitä, joita voi hyödyntää treeneissä. Kehon painolla pääsee pitkälle ja suosittelenkin tekemään paljon kehonpainotreenejä, mutta myös kehonpainotreeneihin saattaa saada yllättävän paljon haastetta ja tehoa lisäämällä muutama väline mukaan.

Ensimmäinen väline mikä kaikilta pitäisi löytyä kotoa, on harjanvarsi. Harjanvarsi on ihan yksi parhaimmista välineistä parantamaan rintarangan liikkuvuutta.
Kotitoimistojen asennot ovat harvoin kovinkaan ergonomisia ja kaikilla tahtoo mennä niska, hartiat, yläselkä ja rintakehä jumiin.
Ihan vaan muutaman minuutin tauotuksella ja keppiliikkeillä saa helposti veren kiertämään näillä seuduille. Ihan vaan kepin vienti pään yli suorana, sekä viistosti kiertäen ja kepin pito hartioilla ja siitä vartalon kierto, ovat kaikki yksinkertaisia liikkeitä, mutta parantavat huomattavasti yläkropan liikkuvuutta ja ryhtiä, kun näitä jaksaa viikottain tehdä.
Lisäksi kepillä voi ihanasti rullata jalkapohjat!

Toinen erittäin kätevä ja edullinen väline on kahvakuminauha. Kahvakuminauhalla voi treenata helposti koko kropan läpi; niin alakroppa-, keskivartalo-, kun yläkroppaliikkeet. Kuminauhoissa pystyy hyvin säätelemään etäisyyksillä vastusta ja myös negatiivisen voiman vastustaminen tuo hyvää monipuolisuutta treeneihin.
Lisäksi kahvakuminauhalla pystyy hyvin yhdistämään sekä avaavia,- että aktivoivia liikkeitä. (Myös kumppari ilman kahvoja toimii, mutta kahvallinen on huomattamasti parempi. Kahvakuminauhan löydät täältä)

Minikumpparit ovat myös erittäin monipuolinen väline sekä edullinen.
Minikumpparin voit itse tehdä pidempää kuminauhaa sitomalla, mutta valmiiksi pienempi kuminauha on toki kätevämpi, eikä ylimääräistä kuminauhaa roiku jaloissa kun treenaat.
Minikumpparilla pystyy monipuolisesti treenaamaan myös koko kroppaa. Minikumppareita näkyy paljon alakroppaliikkeissä, mitä myös itse teen paljon: kyykkykävelyt, luistelupotkut, etureisinostot, simpukkaliike, yms… Mutta kuminauhaa voi hyvin hyödyntää keskivartaloliikkeissä sekä yläkroppaliikkeissä: souduissa, käsivarsipumppauksisa, yms.. Eli myös tällä pienellä pätkää kuminauhaa pystyt treenaamaan koko kehoa läpi ja tuomaan harjoitteluun mukaan vastusta. (Minikumpparit löydät täältä)

Painoista kahvakuula on hyvä löytyä kotoa, jos haluat että harjoittelussa on mukana myös painoja.
Suosittelen hankkimaan joko yhden kahvakuulan jonka paino on mahdollisimman moneen liikkeeseen sopiva tai sitten kaksi eri painoista esim. 8kg ja 12 kg. Riippuen toki siitä, että mitä tykkäät treenata. Jos kaipaat selvästi enemmän painoa niin sopivat painot kahvakuulalle voivat olla 12-16kg ja 10-24kg.
Kahvakuulalla voit myös treenata koko kropan läpi: heilautukset, erilaiset kyykky variaatiot, maastavedot, soutuliikkeet, pystypunnerrus, pystysoutu, keskivartaloliikkeet…. liikkeitä on todella paljon, mitä voit kahvakuulan kanssa suorittaa ja varsinkin netti on näitä pullollaan.
Hyvä on kuitenkin aina muistaa, kun treeneissä on painot mukana niin suoritustekniikan täytyy olla hyvä, jotta vältytään rasitusvammoilta ja loukkaantumisilta. Mitään liikkeitä ei kannata riuhtoa kylmiltään. (Kahvakuulia löydät täältä)

Käispainot ovat kahvakuulan lisäksi helppo tapa lisätä painoja treeneihin ja myös niillä pystyy tekemään lähes kaikki samat liikkeet ja paljon muutakin. Käsipainoista paras olisi tietenkin säädettävät painot missä pystyt säätämään painoa 3-15kg välillä.
Yhden painon käsipainot eivät ole myöskään huono valinta, mutta voivat helposti jäädä joko liian pieneksi tai isoksi painoksi harjoittelussa. Lisäksi käsipainot vievät paljon tilaa kotoa, jos niitä joutuu hankkimaan monet kerrallaan. (Käsipainot löydät täältä)

Viimeinen on ehdottomasti mun suosikki, mutta myös näistä vaihtoehdoista selvästi kallein eikä välttämättä sitä tarvitse kun tekee perustreenejä kotona. Nimittäin Bosu!
Bosun kanssa harjoittelen itse joka viikko salilla, se lisää harjoitteluun niin paljon monipuolisemmin eri fyysisiä ominaisuuksia mukaan. Melkein minkä tahansa liikkeen vieminen bosun päälle, vaatii kropalta heti niin paljon enemmän ja olen todennut, että varsinkin omassa tilanteessa kun ollut loukkaantumisia ja leikkauksia, on ollut pakko kehittää oma kehonhallinta ja tasapaino ihan omalle levelille, jotta pystyn harrastamaan niitä lajeja mitä haluan.
Bosusta on ollut tosi paljon hyötyä jokaisessa kuntoutuksessa ja edelleen omassa fysiikkaharjoittelussa.
Urheilu on täynnä ulkopuolista ärsykettä, jota on vaikea harjoitella pelkillä istuma- ja seisomaliikkeillä. Liikkeisiin on lisättävä lisää haastetta esim. kehonhallinnalla, jotta ne paranevat vieläkin paremmaksi ja tukilihakset saavat jatkuvasti uutta erilaista ärsykettä.
Tasapainolautaa voi myös hyödyntää harjoittelussa, sen päällä ei ihan niin monipuolisesti voi kaikkea treenata, mutta hyvin paljon samoja liikkeitä pystyy tekemään. (Bosun löydät täältä: bosu!)

Kuva: Petteri Peltonen

Kestävyyttä olen itse harjoitellut ihan ulkolenkeillä, enkä ole halunnut hankkia mitään laitetta kotiin, jo ihan tilan puutteesta. Toki jos olisi yksi extra huone kaikille välineille niin varmasti hankkisin assultbiken, puolapuut, nyrkkeilysäkin ja paljon muuta hauskaa kotiin. Tälläisinä ajanjaksoina se olisi ihan super hyvä, mutta muuten haluan yleensä lähteä kotoa pois treenaamaan!
Hyppynaru on helpoin ja halvin tapa saada myös kestävyyttä mukaan kotiharjoitteluun. Alussa se meinaa nostaa kuitenkin sykkeet kattoon kun sitä ei ole pitkään aikaan tehnyt, mutta kun rauhottaa tahdin ja jakaa hyppelyn esim 2-5min osiin, voi sitä hyvin hyödyntää peruskestävyysharjoittelussa kotona.

Meiltä löytyy kotoa vaikka mitä välineitä, mutta tässä ehkä ne omat suosikit, mitä eniten tulee käytettyä niin koti kuin ihan salitreeneissäkin! Haluan kuitenkin korostaa, että treenaaminen ei vaadi mitään välineitä. Paljon pystyy tekemään ihan oman kehonpainolla, mutta jos haluaa treeneihin vähän lisää vaihtoehtoja ja vastusta niin näistä jo yhdellä välineellä pääsee pitkälle.

4 Kommenttia