Blogi

Laliga Experience- Fudisvieraana Sevillassa

Siis en edes tietä mistä aloittaa… Tässä on nyt fiilistelty tätä reissua monta päivää, niin ehkä nyt voisin vähän avata koko reissua ja kokemusta Sevillassa LaLigan ja Cmoren kutsuvieraana….

Olen itsekin entinen futari. 12 vuotta tuli pelattua jalkapalloa, kasvattiseurana EBK, josta siirryin piirijoukkueen suosittelemana FC Honkaan. Hongassa tuli pelattua pari kautta B- sm sarjaa ja sieltä nousin 15v ensimmäistä kertaa Naisten liigaan ja olin mukana nuorten maajoukkueringissä. Pelivuodet naisten liigassa olivat täynnä loukkaantumisia ja monia polvileikkauksia, mutta silti edelleen seuraan fudista ja todellakin tykkään lajista!

No miten sitten juuri minä päädyin Cmoren vieraaksi katsomaan Laligaa.. Laliga Experience järjestetään n. 19 kertaa vuodessa. Idea on kutsua paikan päälle katsomaan LaLigaa, aina yksi toimittaja ja yksi vaikuttaja, jotka ovat tietenkin kiinnostuneita fudiksesta. Tempauksella halutaan lisätä LaLigan tunnettavuutta jokaisessa maassa. Tällä kertaa reissuun lähdimme Minä ja toimittaja Pekka Mäntylä Suomesta sekä Mexicosta mukaan tulivat uutisankkuri Maria sekä fudis tubettaja- Isra. Ja todellakin oli niin kiitollinen olo, että tulin valituksi mukaan. Yksi unelma toteutui kyllä tällä reissulla! Kaiken lisäksi meillä oli super hauskaa tässä porukassa!!

Pekka, Maria, meitsi, legenda Rafael Gordil, Isra
Estadio Benito Villamarín

Mitä reissussa tapahtui?

Lensimme torstaina 14.3 Frankfurtin kautta Sevillaan ja ensimmäisenä iltana meitä vastassa odotti tervetuliais-tilaisuus. Tilaisuudessa saimme omat nimikko- Real Betis Balompie- pelipaidat, sekä samalla pääsimme tutustumaan toisiimme sekä viikon ohjelmaan. Illalla tottakai mentiin syömään tapasta… 😉 Pakko sanoa, että espanjalaiset ovat kyllä niin vieraanvaraisia, tuli todella tervetullut olo heti kättelyssä.

#37
Nam

Seuraavana päivänä pääsimme seuraamaan Betiksen treenejä, sekä tapaamaan pelaajia. Viikko piti sisällään myös nähtävyyskierrosta Sevillan upeassa kaupungissa ja voin sanoa, että Sevilla oli enemmän omaan mieleen kuin esimerkiksi Madrid ja Barcelona. Kaupunki oli todella kaunis, eikä niin täynnä turisteja.

Lisäksi päiviin mahtui ikimuistoisia hetkiä, kuten tapas-lounas jahdilla, perinteistä espanjalaista flamenco esitystä sekä hauskoja haasteita, joita pääsimme suorittamaan sekä tottakai paaljon paljon paljon erittäin hyvää ruokaa!!

Haasteita olivat mm. arvaa kuka peli- laligan pelaajilla, pelaajatietovisaa, pomputteluskabaa, tapaskokkikoulua + kisaa sekä pääsin itsekin haastamaan meidän porukkaa punnerrushaasteeseen.



Koko reissu huipentui tietenkin pelipäivään! Betis sai vastaansa Barcelonan, ja voin sanoa, että tätä matsia odotin todella innolla. Oma lapsuuden idolini Messi kentällä ja vielä se, että pääsimme pressitiloihin sekä kentän reunalle seuraamaan pelaajien valmistautumista illan otteluun. Tämä oli toinen kerta kun pääsin katsomaan laligaa livenä, mutta tämä kokemus oli ihan ylitse muiden. En tiedä tulenko enää koskaan kokemaan mitään tälläistä.

MESSI

Pelissä tunnelma oli todellakin katossa, niin kuin videosta voi aistia. Jos edes vähän saataisiin Suomeen sitä kannustuksen määrää mitä Benito Villamarín stadionilla oli, olisin super ilonen!

Messi loisti pelissä tykittäen hattutempun, jolloin myös koko yleisö huusin Messin nimeä ääneen, juuri nii…, myös betiksen fanit. Fc Barcelona otti lopulta odotetun 1-4 voiton Betiksestä. Ja meidän ikimuistoinen reissu sai mahtavan päätöksen.

Kiitos todella paljon LaLiga ja LaligaExperience sekä Cmore, että sain kokea tämän unohtumattoman reissun! Uskokaa tai älkää, mutta tulen muistamaan tämän koko lopun elämän!

0 kommenttia

Unelmasta kohti uraa 


Lapsuuden haaveet eivät ole aina vain pienen lapsen mielikuvitusta ja epärealistisia haaveita, vaan niissäkin on usein totuudenperää. Haaveilemme asioista, jotka meitä miellyttävät ja kiinnostavat. Unelmien kategoria voi hyvinkin pysyä samana läpi elämän. 

Itse esimerkiksi olin jo lapsesta asti aikamoinen urheiluhullu. Urheilu määritti omaa elämääni monella tavalla. Vapaa-aika vietettiin ulkona liikkuen ja tykkäsin jo pienenä seurata urheilua. Halusin lapsena oppia jatkuvasti uusia liikunnallisia taitoja ja samalla opettaa niitä muille. Koulussa ainut arvosana, joka piti heti ensimmäisenä silmäillä oli liikunta. 

Urheilu pysyi elämässä kärkisijalla myös nuoruuten- ja teiniajan. Yläasteelle asti olin haaveillut poliisin ja rikostutkijan ammatista, mutta samalla myös haaveena oli urheilija tai urheilun parissa työskentely. En oikeastaan tiennyt, mitä ammatteja liikunnan parissa voisi olla, kuin joko urheilija tai valmentaja. 

Lukiossa rupesi hahmottumaan paremmin, että liikunnanalalla on oikeastaan monia työllistymismahdollisuuksia; on valmennus puolta, tapahtuman järjestämistä, seuroissa- ja liitoissa työskentelyä, yrittäjyyttä ja vaikka mitä muuta.  Lukiossa kävin keskustelua opinto-ohjaajan kanssa, siitä mikä tulevaisuudessa voisi mahdollisesti kiinnostaa ja samalla etsimme netin syöveristä jatko-opiskelupaikkoja. Liikunnanala on moninainen, enkä ihmettele yhtään, että monilla menee ihan sekaisin, niin opiskeluiden asteet kuin työllistymismahdollisuudet miltäkin asteelta. On olemassa lyhyempiä peruskoulutuksia; ryhmäliikunnanohjaajaa, personal traineria ja vieläkin lyhyempiä kokonaisuuksia, vaikka liittyen tiettyihin liikuntavälineisiin. Sitten on olemassa toisen asteen koulutus, jonka nimike on liikunnanneuvoja, johon voi hakea suoraan peruskoulusta. Lisäksi on Ammattikorkeakoulutason koulutus: Liikunnan- ja vapaa-ajan koulutus, josta valmistutaan liikunnanohjaajaksi. Sekä ylempiammattikorkeakoulu ja liikuntatieteellinen- liikuntatieteen maisteri, Jyväskylän yliopistossa. 

Miksi valitsin Korkeakoulun? 

Itse koin, että paras mahdollinen koulutus itselleni suoraan lukion jälkeen oli Haaga-Helian Ammattikorkeakoulun Liikunnanohjaaja- koulutus, Vierumäellä. Koulutus on todella arvostettu liikunnanalan-ammattilaisten keskuudessa ja sitä oli kehuttu niin paljon, että päätin sen takia myös hakea sinne. Hakijoita on todella paljon ja voisin jopa sanoa, että tuuri kävi kun pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. 

Halusin ehdottomasti itse mennä korkeakouluun! Olen aina arvostanut koulutusta ja myös itse koen, ettei koskaan voi opiskella liikaa.  Vaikka parempaa oppikoulua ei ole kuin työelämä, niin silti on tärkeä hankkia itselleen akateeminen tieto-taito pohjalle, josta on paljon hyötyä, kun siirtyy työelämään. Korkeakoulututkinnon jälkeen on myös helpompi suunnata ylempään korkeakouluun tai maisterivaiheeseen yliopistoon, mikäli haluaa edetä vieläkin korkeammalle alalla.

Haaga-Heliaa ja juuri Vierumäen opintopistettä kehuttiin tosi paljon, sen opetustason sekä käytännönläheisyyden takia ja nyt muutama vuosi valmistumisesta voin sanoa, että edelleen törmään kaikkialla liikunnan parissa tähän koulutukseen. Joko joku on myös käynyt Vierumäen tai sitten multa on kysytty suosituksia koulutovereista liikunnanalan ammatteihin. 

Mitä valmiuksia koulutus antoi? 

Moni ajattelee, että liikunnanohjaaja tarkoittaa suoranaisesti ohjaamista ja pt.nä työskentelyä, mutta se on vain pieni osa koko 3-4 vuotisesta koulutuksesta. Koulu pitää sisällään; niin kenttäpuolen töitä liikunnan parissa kuin hallinnollisia- sekä organisointitaitoja. Jokainen valitsee itse mille osa-alueelle haluaa suuntaa opintonsa. Nykyään koulussa tehdään opintokokonaisuudet suoraan projekteina työelämän kanssa, jolloin on myös helppo verkostoitua suoraan työelämään koulutuksen aikana. (Kirjoitan vielä koulutuksen sisällöstä postauksen osa2: Opiskelu liikunnanohjaajaksi (AMK) Haaga-Heliassa, jossa tulen kertomaan tarkemmin käytännöistä ja itse opiskelusta. )

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan hakeutuisi alalle, mistä ei oikeasti tykkää. Iso osa elämästä vietetään työn parissa, jolloin pitäisi olla sanomattakin selvää, että kannattaa hakeutua alalle, josta aidosti tykkää. 

Uskon, että opiskella kannattaa aina, mutta opiskelu on myös huomattavasti inspiroivampaa, kun saa opiskella aiheita, mitkä kiinnostavat. Muistan lukiossa, miten välillä tuntui niin tuskaiselta opiskella aineita, mitkä eivät kiinnostaneet pätkääkään. Kun taas opiskeli itsensä unelma-ammattiin, niin lähes jokainen aihe mitä käytiin läpi kiinnosti jollain tasolla. Janosin oikein uusia oppeja tulevaa työelämää varten! 

Hyvä on kuitenkin muistaa, että jatko-opiskelu on vapaaehtoista, kukaa ei pakota meitä kouluun. On niin itsestä kiinni, mitä kouluvuodet tuovat meille mukaan elämään. Jokainen meistä voi vaatia itseltämme enemmän ja usein silloin myös tulevaisuus kiittää. Melkein jokaisen koulun voi suorittaa vain suorittamisen ilosta, mutta mielestäni se on hukkaan heitettyä aikaa, jonka olisi voinyt käyttää paljon fiksumminkin. 

Nykypäivän ammattikorkeakoulut luovat todella hyvät lähtökohdat työelämään ja vielä kun lisää ripauksen oma-aloitteisuutta ja työmoraalia, niin vain taivas on rajata oman unelma-ammatin saavuttamiseen. Ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin vaan oikeasti laittaa itsensä jo opintojen suhteen epämukavuusalueelle.

Kuvat: Petteri Peltonen

Mutta jos jotain haluan sanoa, niin hakeudu juuri sille opintopolulle, mikä sinua itseäsi henkilökohtaisesti kiinnostaa eniten. On todella voimaannuttavaa mennä töihin hyvällä positiivisella energialla, kun saan tehdä juuri sitä työtä mistä nautin sekä yrittäjänä olen vielä oman itseni herra. 

Haaga-Helian Ammattikorkeakoulun yhteishaku alkaa TÄNÄÄN 20.3 ja päättyy 3.4.19, mikäli Liikunnan- ja vapaa-ajankoulutus Vierumäellä kiinnostaa, niin kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan. Julkaisen vielä toisen osan postauksesta ensi viikolla, missä tulen kertomaan tarkemmin koulutuksen sisällöstä ja ihan käytännön asioita niin asumisesta kuin kaikesta muustakin. 

Lisää Haaga-Helian koulutus mahdollisuuksista voit lukea lisää TÄÄLTÄ!

2 Kommenttia

Miksi jätät liikkuvuuden tekemättä, mutta treenaat tavoitteellisesti?

Siis miksi? Minkä takia suurin osa jättää liikkuvuuden kokonaan väliin ja hyppää suoraan treenin kovempien osuuksien kimppuun?

Mitä jokainen liike vaatii? Kehonhallintaa ja liikkuvuutta, kyllä! Silti jätämme liikkuvuuden väliin. Syy on varmaan se, että moni ajattelee sen turhaksi. Liikkuvuuden treenaaminen ei ehkä nosta sykettä kovin korkealle tai saa lihasta pumppiin, eikä lajiharjoittelussa se monia kiinnosta. Kuitenkin jokaikinen laji tai yksittäinen liike vaatii tietyn tason liikkuvuutta. Nyt jos järjellä mietitään… henkilö joka ei saa käsiä suorana ylös, ilman että selkä menee notkolle, ei käytännössä saa kunnolla pystypunnerrusta perille niillä lihaksilla, millä se pitäisi oikeasti tehdä. Kyykkyyn ei voi mennä jos nilkat eivät liiku. Juoksuasento ei ole ergonominen kun lonkankoukistajat ja reidet ovat jumissa ja kroppa etukenossa. Usein paine kohdistuu tällöin myös selkään, ja alaselkä saattaa kipeytyä juostessa.

Pahimmassa tapauksessa liikkuvuuden laiminlyönti altistaakin isommille ongelmille kehossa, kuten rasitusvammoille. Kun pitkään junttaan väärällä liikeradalla jotain liikettä- niin varmasti keho rupeaa ilmoittamaan itsestään kivulla ja ylimääräisillä jumeilla. Vaikka kuinka keskittyisit liikeradan puhtauteen voi huono liikkuvuus rajoittaa liikerataa. Usein myös moni valittelee esim. polvien tai olkapään kivuista ja ainoa syy kivuille on oikeesti JUMIT! Niin pieni vaiva olisi käyttää treenin alusta 5-10 min avauksille ja lopettaa treeni palauttaviin venytyksiin tai rullailuun.

Treenistä saisi ihan eri tavalla irti kun kehon saisi kunnolla auki. On kyse sitten saliharjoittelusta tai ihan omasta lajista, niin keho pitäisi aina ”valmistaa” harjoitukseen lämmittelyn yhteydessä. Ideana avata ja valmistaa ne lihakset treeniin, millä tulet seuraavan treenin tekemään. Kun kyseessä on laji, joka vaatii keholta enemmän kuin esimerkiksi eristävä saliharjoitus, tarkoittaa se myös sitä, että koko kroppa pitää saada auki.

Ennen treenejä ei tietenkään kannata tehdä pitkiä venytyksiä vaan lähinnä pumppaavia venytyksiä ja avaavia liikkeitä, jotka valmistavat kropan liikeratoja harjoitukseen. Harjoituksen jälkeen on hyvä tehdä vähän pidempiä palauttavia venytyksiä. Harjoituksen jälkeen voi myös tehdä pitkiä liikkuvuutta lisääviä liikkeitä tai esim. kotona ihan omana harjoituksenaan.

Monilla ihan pieni päänsärky tai olkapääkipu lähtee jo muutamalla liikkuvuutta lisäävällä harjoitteella tai hieronnan avulla. Hieronta ei kuitenkaan kerralla korjaa niitä ongelmia mitä itse aiheutamme kehoon, joten jokaisen pitää ottaa myös itse vastuulle huolehtia liikkuvuudesta ja lihasten palautumisesta. Moni ajattelee, että kun menen hierojalle niin kaikki ongelmat ratkeaa. Usein jo hierojalta kuulee, että saattaa tarvita 3-10 kertaa hierontaa, jotta saadaan alkuun jumit auki ja sen jälkeen niitä pitää vielä ylläpitää.

Ajatuksena olisi hyvä muistaa, että aina kun treenaamme kovaa, pitää jollain kehon rasitustila saada palautetta. Treenissä lihakset supistuvat ja juuri tästä syystä ne rupeavat kiristymään, jos niitä ei koskaan ”palauta” liikkuvuusliikkeillä, alkaa pikku hiljaa jumien määrä kasvamaan ja rajoittamaan liike rataa entistä enemmän. Jos tuntuu, että ei kiinnosta venyttely voi ihan vain lisätä joka treenin alkuun avauksia kepillä ja muutama pumppaava venytys ennen treeniä, niin sekin on jo alku!

Kuvat: Petteri Peltonen Photography

3 Kommenttia

Raikas muffinssi resepti!

Eilen oli oikeasti tyttö energiaa täynnä oleva naistenpäivä! Hauska, kun lähemmäs 15 naista ahersi keittiössä leipomassa terveellisiä herkkuja Barebellsin kutsumana.

Itselle se oli rento perjantaiaamu, sai jättää aivot hetkeksi narikkaan ihan muista hommista ja keskittyä vain muffinssien tekoon. En ole mikää super leipoja ja jos jotain joskus innostun tekemään sen pitää olla helppoa ja terveellistä. Juuri tästäkin syystä oli hyvä saada pieni inspis taas leivonnan pariin.

Oli pakko jakaa teille tämä ”Healthy morning muffins”- resepti, koska näistä tuli ihan sairaan hyviä! Reseptin on tehnyt ruotsalainen Susanna Backman. Susannan lisäksi saimme keittiöön ihan mielettömän kovan leipurin Sebastian Petterssonin, joka jeesaili myös leivonnan, sekä esillepanon kanssa. Oltiin siis todella hyvissä käsissä!

Resepti

Muffinssit:

  • 4 dl Kaurahiutaleita
  • 0,5 dl Kauraleseitä
  • 1,5 dl Vanilijaproteiinia
  • 0,5 tl Suolaa
  • 1 tl Leivinjauhoa
  • 0,5 tl Ruokasoodaa
  • 2mm Vanilijajauhetta

Sekoita ensin kaikki kuivat ainekset keskenään ja tässä vaiheessa kannattaa laittaa uuni 175 asteeseen. Kun olet sekoittanut kuivat aineet keskenään, lisää joukkooon:

  • 2 Isoa ja kypsää banaania
  • 1 dl Barbells Banana Milkshake
  • 0,5dl rahkaa
  • 1 kananmuna

Sitten sekoita kaikki yhteen, joko blenderissä tai sauvasekottimella. Niin, että koko massa on tasainen. Voitele muffinssivuoat kookosöljyllä ja kaada taikina vuokiin. (silikoonivuoka on yleensä paras)

Rapea murutopping:

  • 1,5 rkl makeutusjauhetta
  • 0,5dl kaurahiutaleita
  • 2 tl riisi- tai tattarijauhoa
  • 1 tl kanelia
  • 1 rkl kookosöljyä

Toppingtaikina nypitään murusiksi muffinssien päälle! Jonka jälkeen paista muffinssit uunissa 15-20 min.

Kuorrute:

Jos haluat lisätä päälle vielä kuorrutteen, eli lisätä muffinsseihin makeutta ja enemmänkin syödä ne jälkkärinä kuin aamupalana, niin kuorrutteella saat hyvin lisättyä makeutta. Meidän kuorrutteessa oli 1 purkki mascarponea, puolikas sitruuna ja 1 rkl makeutusjauhetta. Kuorrutteen lisäksi voit koristella muffinssit marjoilla!

Kuvat: Wilhelm Öhman Photograph

Tämä resepti oli oikeasti super helppo ja nopea, joten suosittelen! lisäksi jos tykkäät makeasta, mutta et äklömakeasta niin tämä sopii just sulle. Lisää hyviä ja terveellisiä reseptejä löydät Barebellsin sivuilta TÄÄLTÄ!

0 kommenttia

Älä aseta itsellesi rajoitteita

”En pysty juoksemaan, koska kaksi vuotta sitten minulla oli juoksijanpolvi, En voi treenata koska ranteeni ovat heikot, en voi kävellä portaita koska minulla on rasitusastma”… niin, näitä lauseita kuulen valmentajan työssäni jatkuvasti. Todellisuudessa näillä ihmisille on satoja muitakin mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa kun juuri ne mitkä aiheuttavat kipua tai vaikka hengenahdistusta… Ja mikä hienointa, he oikeasti voivat usein tehdä jotain näille ongelmille.

Me annamme liian usein pienille rajoitteille vallan ja rupeamme elämään elämää rajoituksien keskellä. Usein ajatellaan, että nyt kun jotain sattuu niin parempi olla liikkumatta kokonaan. Mitä se liikkumattomuus sitten aiheuttaa on paljon pahempi tila, kuin se yksittäinen vamma tai rajoite. Liikkumattomuus voi aiheuttaa vain lisää lihaksiston voimattomuutta, liikkuvuusrajoitteita ja pahimmassa tapauksessa lisää kiputiloja kroppaan. Sairaana oleminen on asia erikseen ja eikä silloin pidä rasittaa elimistöä.

Meidän jokaisen keho on luotu, niin että kykenemme erilaisiin fyysisiin ominaisuuksiin. Se, että päätät vain lopettavasi juoksemisen koska sinulla on joskus ollut rasitusvamma on niin hölmöä. Missään nimessä rasitusvammoja ei saa rasittaa lisää, mutta rasitusvammat johtuvat usein askelvirheistä, liikkuvuus ongelmista tai rakenteellisista ongelmista. Kun olemme pitkään rasittaneet kroppaa väärillä liikeradoilla, ilmenee kipua ja rasitusta. Ja mitä tämä tarkoittaa, on vain keskittymistä harjoitteluun joka vahvistaa kroppaa, eikä rasita sitä lisää. Yleensä ongelmiin löytyy ratkaisu, kun jaksaa laittaa peliin omaa panostusta ja aikaa. Miksi siis teemme itsestämme rammempia kuin oikeasti olemme tai annamme rasitusvamman rajoittaa liikkumista johon keho on fysiologisesti luotu?  

Onko kyse siitä, että haluamme hyvän syyn olla tekemättä. Syy ettei jaksa kuulostaa omaan korvaan luovuttamiselta, mutta vamman taakse on helppo piiloutua. Nyt haluan muistuttaa, ettei mikään vamma tai sairaus ole kiva juttu. Vammojen ja leikkauksien jälkeen itselläkin on ollut mieli tosi matalalla. Mutta harvemmin mikään vamma aiheuttaa sen, että pitää lopettaa kokonaan liikkuminen. Yleensä kahta kauheammin ne ihmiset haluavat liikkua ja saada itsensä kuntoon, kenellä olisi oikeasti syitä joiden taakse paeta, mutta eivät missään nimessä halua.

Tässä tekstissä puhunkin enemmän esim. rasitusvammoista tai ongelmista kehossa, joita on ehkä ollut aiemmin tai ne ovat vammoja, jotka saisi oikeasti oikealla kuntoutuksella ja treenillä kuntoon.

kuvat: Petteri Peltonen

Ymmärrän kiputilan pelon, joka voi aiheuttaa liikkumattomuutta ja varomista. Mutta aina on hyvä muistaa, että oikea liike ja kehon vahvistaminen taas puoltavat sitä, ettei kipua synny. En missään nimessä suosittele että kipua pitää sietää ja siitä huolimatta painaa täysillä eteenpäin. Vaan kivusta pitää päästä oikea tempoisella vahvistavalla harjoittelulla eroon. Turha kehon kapasiteettiä on pimittää ja aiheuttaa enemmän ongelmia kehoon.

On myös hyvä miettiä mitä kaikkea sitä pystyy tehdä sen sijasta, kun miettiä mitä kaikkea ei pysty tehdä. Itsekin jokaisen polvioperaation jälkeen olen keskittynyt polvenkuntoutuksen lisäksi siihen, että miten pidän muustakin kropasta huolen ja miten vahvistaa sitä entisestään, ettei tule muita ongelmia. Vaikka en ole pystynyt kävelemään olen pystynyt esimerkiksi vesijuoksemaan ja käymään salilla.

Haluankin vain sanoa, että älkää tehkö itsestänne sen rajoittuneempia mitä, ette oikeasti ole. Joku päivä voi käydä niin, että omasta tahdosta huolimatta saa osaakseen pysyvän vamman tai sairauden, eikä takaisin paluuta enää ole. Silloin joutuu hyväksymään rajoitteita, vaikkei niille haluisikaan antaa valtaa.

Mukavaa viikon alkua- mielenrajat on tehty rikottaviksi!

2 Kommenttia