Blogi

Miksi kukaan löisi omaan reiteen puukon- tai valitsisi huonot elämäntavat, jotka ovat kuin pienempiä sisäisiä puukoniskuja huonontamassa yleistä hyvinvointiamme!

Monille hyvinvoinnin ylläpito ja arkisten rutiinien hallinta on hankalaa. Valmentaessa sitä kuulee yleisimmät kuopat mihin monen hyvinvointi ja kehitys kaatuu. Näihin kuoppiin putoaa välillä jokainen, myös minä. Kuitenkin itsestään huolehtiminen pitäisi olla asia, jonka jokainen haluaisi nostaa omissa arvopykälissä ylemmäksi. Joskus olen puhunut vähän radikaalistakin esimerkistä tähän liittyen; etteihän kukaan omaan reiteen myöskään puukkoa iskisi. Harva meistä pystyisi satuttamaan itseämme ulkoisesti, niin miksi teemme sitä sisäisesti. Pahinta on vielä se, että huonot elämäntavat eivät välttämättä näy suoraan päällepäin, vaan pikkuhiljaa aiheuttavat tuhoa sisältäpäin.

Suurin osa tietää, miten pitäisi nukkua, syödä ja liikkua. Silti nukumme liian vähän, syömme mitä sattuu ja jos liikumme liikumme usein liian yksipuolisesti ja liian kovaa. Ei ole olemassa myöskään oikotietä onneen, että jos jatkuvasti nukumme liian vähän ja silti treenaamme viisi kertaa viikossa, että kehitystä tapahtuisi. Tai laiminlöisimme ruokavalion ja taas treenaisimme paljon, sama kuoppa tässäkin.

Rutiinien löytäminen ja luominen olisi jokaiselle kaikista tärkeintä. Hyvä olo ja terveys lähtee hyvin pienistä asioista. Usein myös monille yhden arkisen asian saaminen kuntoon parantaa huomattavasti hyvinvointia. Se voi oikeasti olla niin yksinkertaisista asioista kiinni kuin; ruuan lisääminen, vedenjuonti, kahvihuoneen pullien väliinjättäminen, järkevä treeniohjelma, pari tuntia lisää unta, lepoviikko jne… Haluamme yleensä aloittaa siitä, että joku muu muuttaisi meidän koko ruokavalion tai treenirutiinit, vaikka usein se on kaikista huonoin juttu. Jos elämäntavat ovat ihan retuperällä, sillä voidaan saada alku aikaan, mutta suurimmalla osalla ongelmat ovat paljon pienempiä, eikä niitä pitäisi liian radikaalista lähteä muuttamaan. Nopeat muutokset on tosi vaikea prosessoida ja muuttaa rutiiniksi, sekä tätä kautta osaksi elämäntapaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin ei kuitenkaan pidä olla stressaavaa. Elämästä pitää nauttia eikä elämää kannata iskeä neuroottisen tarkkailun alaiseksi. Tärkein tavoite olisi löytää itselle sopiva tapa liikkua monipuolisesti, jolloin keholle omaiset fyysiset ominaisuudet kehittyvät ja silti liikkuminen on hauskaa. Löytää Järkevä monipuolinen ja säännöllinen tapa ylläpitää fiksua ruokavaliota, jossa herkut ja napostelu ovat sopivassa suhteessa muuan ruuan kanssa. Lopettaa unesta tinkiminen ja oikeasti panostaa siihen, että nukumme, jotta palaudumme. Näiden perusteiden päälle, jokaisella voi olla omia hauskojan hyvinvointiin liittyviä rutiineja, ja ne ovat täysin ok, jos niistä itse nautit ja saat hyvää oloa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Mitä asioita omissa hyvinvointi rutiineissa on?

  • Heti kun olen herännyt juon yleensä ison lasin vettä, koska tietysti koko yön on ollut juomatta, ja ainakin oma nestetasapaino kaipaa vesilasia heti ensimmäisenä aamulla.
  • Kun keitän kahvin rullaan yleensä samalla jalkapohjia. Omassa keittiössä on lattialla puukeppi, jotta saan aina kun jalkapohjat kinnaavat lisää verenkiertoa jalkoihin. Auttaa kummasti myös rentouttamaan säären lihaksia. Samalla käytän keppiä rintarangan avaamiseen ja lapojen aktivointiin.
  • Aikataulutan työpäiviin treenit ja ruokatauot, jotta oikeesti saan ne mahtumaan päivään. Valmennan usein 6-8 tuntia päivässä, eikä koskaan työaika ole täysin sama, jolloin on pakko myös suunnitella tarkemmin milloin kerkiä syömään ja liikkumaan.
  • Kannan aina jotain välipaloja mukana, kuten: hedelmiä, pähkinöitä, proteiinipatukka, jotta ei käy niin, että iskee kauhea nälkä eikä ole mitään energiaa mukana.
  • Multa löytyy kaiken maailman piikkimatot, rullat ja hypervoltit, joita käytän usein samalla kun katson tv.tä tai leffaa. Tykkään myös venytellä samalla, jolloin kroppa rentoutuu ja pystyy myös nauttimaan leffasta paremmalla fiiliksellä. Joskus käytän tähän 2 min joskus 20 min.
  • Käyn myös säännöllisesti hierojalla, jotta oikeasti kroppa pysyy auki ja kunnossa.
  • Aloitan ja lopetan jokaisen treenin liikkuvuuteen sekä lämmittelen ja loppuverkkaan huolellisesti, ihan vain välttääkseni loukkaantumiset.
  • Aina kun jalat ovat hapoilla treeneistä tai koko työpäivän seisomisesta teen suihkussa kylmä- kuumahoitoa jaloille, jolloin oikeesti jaloissa on niin paljon freesimpi olo.

Tässä ehkä osa siitä mitä tulee nyt heti mieleen, omista rutiineista. Eli ei todellakaan mitään sen ihmeellisempää, ihan perus juttuja, minkä päälle rakennan oman arjen. Lisään aina kehon tuntemusten mukaan erilaisia asioita. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja mitä se oikeasti tarvitsee. Jos on rankka työpäivä ei välttämättä rankka treeni ole se oikea valinta, vaan kehon stressitasoja alentava palauttava treeni. Kuuntele itseäsi ja investoi ihan vähän enemmän omaan hyvään oloosi niin kummasti energiatasot paranevat!

Energistä viikonloppua!

0 kommenttia

Miten määritän oman identiteetin…

Joku ehkä ehtikin kuunnella viimeisimmän Urheilun äärellä- podcastin, jossa Mika Poutala on mun kanssa keskustelemassa menestyksestä ja pettymyksen käsittelystä urheilussa. Jos et vielä ole niin pääset kuuntelemaan sen TÄÄLTÄ! Mikä tässä keskustelussa jäi itselleni hyvin vahvasti mieleen oli, kun Mika puhui oman identiteetin määrittämisestä osana pettymyksen hyväksymistä ja menestymistä. Mika oli omalla urallaan huomannut, ettei hän voinut määrittää itseään pelkästään urheilijaksi, eikä hän oikeastaan voinut määrittää itseään minkään sellaisen asian varaan, jolloin pettymys voisi musertaa hänen koko identiteetin. Miksi päädyin nostamaan tämän aiheen blogiin, johtuu juuri siitä, että moni meistä saattaa määrittää itsensä, joksikin tietyksi: esimerkiksi vaikka tässä tapauksessa urheilijaksi. Ja kun se tietty identiteetti otetaan meiltä pois, vaikka loukkaannumme, emme yhtäkkiä olekaan enää mitään, jolloin pettymys on ihan valtava ja sen käsittely voi olla sitäkin suurempi matka.

Ei ole hyvä määrittää itseään pelkästään sellaisen asian kautta, mikä voi helposti olla vietävissä. Rahalla voi saada paljon asioita ja elämä voi helpottua, mutta nopeasti se voi myös kadota. Hieno auto ja talo voivat myös mennä alta. On tärkeä tehdä työtä mistä nauttia, mutta sekään ei välttämättä ole ikuista. Eikä myöskään esimerkiksi se, että olemme urheilijoita, taiteilijoita tai vaikkapa kirjailijoita. Aina voimme sairastua, loukkaantua, menettää puhe- tai työkyvyn, joten myöskään pelkkä ammattivalinta ei voi olla identiteetin perusta. Kuitenkin kaikki nämä yllä mainitut voivat olla osa sitä.

Esimerkiksi voin ottaa oman elämäni…. Olen aina rakastanut urheilua, se että voin oppia tekemään uusia asioita ja käyttää kehoa, on ollut itselleni se kaikista motivoivin juttu. Olen halunnut haastaa itseäni äärirajoille, tehdä jotain mitä kukaan muu ei ole tehnyt ja lisänä kilpailla itseäni ja muita vastaan. Olen kokenut, että liikunta on se tapa jolla haluan puhutella, jolla haluan herätellä ja millä haluan aidosti toteuttaa itseäni. Sitä se on toki edelleen, mutta voin sanoa, että yli kymmenen vuoden taistelu polvivamman ja leikkauksien kanssa on todellakin tehnyt tähän identiteettiin monta lisä haaraa.

Olen pettynyt kilpaurheilu-uran aikana monta kertaa. Suurimmat pettymykset eivät ole olleet häviöt, vaan isoimmat loukkaantumiset. Loukkaantumiset ovat jostain syystä sattunut omalle kohdalleni aina ennen tärkeimpiä kisoja ja turnauksia. Tälläkin viikolla jouduin jättämään rugbyn ensimmäisen EM- turnauksen väliin, ihan jatkuvista hermosähkäreistä, mitä jalassani on ollut viimeiset kaksi viikkoa. Pettymys oli aivan valtava, koska kisoja varten on tullut treenattua syksystä asti, mutta on pakko mennä terveyden ehdoilla, ja päätin jättää kisat välistä. Tätäkään pettymystä en osaisi käsitellä, jos oma identiteettini määrittyisi vain rugbyn pelaajaksi tai kilpaurheilijaksi.

Huomasin monien polvileikkauksien jälkeen, miten suhtautumiseni niihin muuttui. Joka kerta loukkaantumisen jälkeen koin vihaa, epäuskoa ja tuntui, että miks just mä aina loukkaannun. Nyt vaikka samat ajatukset käyvät aina ensin mielessä, osaan ajatella asiasta eri tavalla. Ymmärrän, että mulla on elämässä paljon muutakin kuin pelaaminen….

Mä olen yrittäjä, valmentaja, puhuja, kouluttaja… kaikki ne kokemukset mitä mulla on elämässä ollut; ne jatkuvat pettymykset urheilussa, ne pitkät kuntoutusjaksot ja sieltä paluut takaisin lajin pariin. Mulla on mielettömän upea lähipiiri; perhe, ystävät, työkaverit, asiakkaat. Mä matkustelen, opiskelen, toteutan itseäni monella tavalla; esimerkiksi kirjoittamalla tätä blogia, tekemällä hauskoja tv-ohjelmia ja kuvauksia. Oon pohjimmiltani todella onnellinen ja koen olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa, kun saan olla just . Kaikki yllä mainitut määrittävät sen kuka oikeesti olen. Ei pelkästään se, pystynkö pelaamaan rugbyn Em- kisoissa tai onko mulla hieno auto, koti tai vaikka menestyvä business. Kaikki muu on ihan toissijaista, jos en saa olla just se kuka oon.

Identiteetti määrittyy monista pienemmistä tekijöistä, jotka tekevät meistä parhaan version itsestämme. Kun löydämme sen syvimmän identiteetin itsestämme, olemme onnellisia ja kestämme myös elämän eteen tuomat pettymykset tai pystymme pitämään jalat maassa myös isompien onnistumisien ja menestyksen jälkeen. Identiteetin löytäminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, eikä sitä välttämättä pysty pitämään yllä jos moni tukipilari katoaa, mutta jokaisen on silti hyvä mennä ajatusta kohti, milloin tietää kuka on ja mitä elämältä haluaa. Loppujen lopuksi moni asia on oikeastaan meidän asenteesta kiinni.

Kuvat: Petteri Peltonen

Hyvää viikonloppua huiput!

2 Kommenttia

Terveelliset iltapala/jälkkäri- reseptit banaanista

Makean himoa on varmasti joskus jokaisella. Omaan makeanälkään riittää helposti hedelmät ja marjat, mutta niistäkin on kiva taikoa välillä jotain vähän spessumpaa. Tässä kolme erilaista vaihtoehtoa, mitkä sopivat esim. makeanälkään jälkkäriksi tai vaikka iltapalaksi.

Banaanipannarit:

Sekoita kaikki ainekset kunnolla keskenään, ja paista miedolla lämmöllä kannen alla. Banaaniletut hajoavat todella helposti, jos niitä lähtee kääntämään liian aikaisin ja jos taas paistaa liikaa ne palavat, joten ole tarkkana paiston kanssa. On tullut itsekin menetettyä muutamaan otteeseen hermot näitä paistaessa. Maltti on valttia!

Bananasplitti:

Pekan luomus!

Uunibanaanit:

  • Laita uuni 150 asteeseen, viillä banaani keskeltä ja laita uuniin
  • Kun banaani on kypsynyt ja pehmeää sekä tulee uunista laita banaanin väliin raakasuklaata sulamaan
  • Lisukkeena tässä on pakkasessa jäädytettyä turkkilaista jogurttia, jonka seassa on hunajamelonia.
  • Lisäksi voit lisätä päälle. esim, mansikoita, mustikoita, kaakaonibjsejä ja kookoslastuja.

Banaani on ihan paras jälkkäreihin, siinä on tarpeeksi makeutta! Näistä pisin aika meni banaanilettujen paistossa, muuten tosi helppoja ja nopeita. Mutta taivaallisen hyviä! Suosittelen testaamaan, eikä raikkautta puutu!

Nautinnollisia kokkailuja!

0 kommenttia

Toiveresepti: Makaroonilaatikko kasviksilla ja kookosmaidolla

Ihan super kiva, kun laitatte aina viestiä jos joku mun ruuista näyttää siltä, että haluatte päästä sitä testaamaan. Julkaisinkin instagram- storyn puolella videon missä vetelin tyytyväisesti kookosmaitoa makaroonilaatikkoon ja siitä tuli monia kyselyitä perään. Teen aika usein makaroonilaatikkoa ihan sen takia, että se oli pikku likkana mun yks suosikki ruuista sekä kun sitä tekee sen vuoallisen, niin varmasti riittää muutamalle päivälle.

Olen jo pitkään tehnyt makaroonilaatikon omalla tvistillä. Lisään sekaan kasviksia, kuten tässä on kesäkurpitsaa, kaalia, paprikaa, porkkanaa ja sipulia. Sekä maidon olen vaihtanut kookosmaitoon. Makaroonilaatikko saa vähän erilaisen maun, sekä toki hyvä lisätä annokseen kasviksia.

Kuvat nappasin äkkiä, ennen kuin ruoka meni parempiin suihin! Ei siis mitään pro matskua, mutta tässä koko setin resepti:

  • 400g kalkkunan jauhelihaa (voi tehdä myös naudan jauhelihalla)
  • Lihaliemikuutio
  • 400g Täysjyvä makaroonia
  • Puolikas kesäkurpitsa
  • 1 suippopaprika
  • 3 porkkanaa
  • Kasvissekoituspussista puolet (sis. porkkanaa, kaalia, sipulia)
  • 2-3 kesäsipulia
  • 2-3 valkosipulinkynttä

Paista ensin jauheliha lihaliemikuution kanssa ja keitä makarooni. Jonka jälkeen sekoita kaikki ainekset keskenään. Voitele vuoka kookosöljyllä ja lisää sekaan sekoitettuna;

  • 1.5-2 tölkkiä kookosmaitoa
  • 2 kokonaista kananmunaa, 2 valkuaista
  • pippuria
  • Suolaa 1 tl
  • Yrttimausteita 1 tl
  • Chili- jauhetta 0,5-1 tl
  • Tykkään itse myös esim. pastarossa mausteesta

Kun olet sekoittanut ainekset keskenään, kaada kaikki suoraan vuokaan. Usein jos huomaan, ettei nestettä ole piripinnassa, lisään mukaan kookosmaitoa. Tämän jälkeen voit halutessasi (ei pakko) laittaa esim. kevyt juustoa tai itse tykkään laittaa vuohenmaidosta tehtyä juustoa päälle. Paista uunissa 250 asteessa 30-40 min, niin että pinta ruskistuu kunnolla ja neste tiivistyy. Anna vielä jäähtyä ennen kuin rupeat syömään. Helppoa ja hyvää!

ps.. ja usein makaroonilaatikko on parempaa jopa seuraavana päivänä valmistamisesta!

Ei muuta kun nauttimaan! 😉

0 kommenttia

Haluisin samanlaisen kropan kuin…

Jokainen toivoo joskus, että olisipa samanlainen kroppa kuin jollain toisella, mutta jokainen meistä myös tietää, että se oma keho kannattaa hyväksyä sellaisenaan, koska keneltäkään muulta emme tule koskaan näyttämään, eikä onneksi tarvitsekaan.

Kehossa näkyy geenit, kokemukset, huolenpito ja ikävuodet. Ikävuodet muokkaavat meidät lapsen vartalotyypistä aikuisen vartalotyyppiin ja siitä vielä vanhemman vartalotyyppiin. Niin se ihmisenbiologia menee. Mutta vuosien aikana tekemämme asiat näkyvät myös kropassa. Ruumiillinen työ vs. toimistotyö. Eri liikuntaljit ja ylipäätään fyysinen aktiivisuus. Syöminen ja nukkuminen. Vammat ja loukkaantumiset näkyvät myös kehossa, sekä naisilla raskaus.

Kun kuulen jonkun nuoren sanovan: ”Haluisin samanlaisen kropan kuin sulla” niin on hyvä muistaa, että kroppa on geenien ja kaikkien niiden ikävuosien muokkaama tulos. Kaikki se liikuntatausta, mitä on ollut aiemmin näkyy kehossa. Kukaan ei synny valmiiksi sporttiseen kroppaan vaan aika muokkaa kehoa siitä mihin geenit ovat sen alunperin luoneet.

Kehossa tapahtuu jatkuvasti pieniä muutoksia, enkä ainakaan itse henkilökohtaisesti niitä pelkää. Jalkapallo aikoina olin 10kg kevyempi ja toki paljon nuorempi. Kuntosaliharjoittelu ja kaikki aikaisempi liikuntatausta on muokannut kehoni siihen mitä se on tänä päivänä, unohtamatta kuitenkaan sitä, että olen pyrkinyt syömään todella terveellisesti ja edelleen liputan terveellisen ruokavalion perään. Terveellinen ruokavalio ei todellakaan ole mitään hifistelyä ja fitnesskisa- ruokaa vaan ihan kunnon kotiruokaa terveellisillä tvisteillä. Painotan monipuolisuutta kasvipainotuksella, mutta syön ihan kaikkea. Monia tietoisia valintoja olen tehnyt tässä vuosien mittaan, mitä olen jättänyt pois arkiruokavaliosta, mutta mitään tarkkailua ja punnitsemista en suosi.

Jalkapallo v. 2010

Ajattelin tuoda kuvasarjalla vähän ilmi, miten oma kroppani on muuttunut vuosien varrella sekä tottakai riippuen mikä ajanjakso vuodesta on meneillään. Onko kausi päällä vai lepovaihe, sekin vaikuttaa kehoon. Lisäksi itselläni on ollut paljon urheilun aiheuttamia loukkaatumisia, jotka ovat jo itsessään muokanneet paljon omaa harjoittelua sekä kehoa.

Vuosi 2011
Vuosina 2013-2014 kisasin fitnesissä,

Saliharjoittelu tuli itselläni kuvioihin jo vuonna 2007/08 oheisharjoitteluna jalkapallon ohelle. Fitnesskisojen aikaan painoin saman verran kuin jalkapallovuosina, eli kisapaino oli noin 52-53kg, kun fudisvuosina se oli korkeimmillaan 54kg. Enää en ole sen jälkeen painanut lähellekkään alle 60kg. Ja on hyvä muistaa, että paino nousi todella nopeasti takaisin yli 60kg. Kuitenkin rehellisesti sanottuna kisojen jälkeen oman kehon ja painon saavuttaminen kesti 1-1.5 vuotta. Vasta sen jälkeen koin, että olen taas omassa kehossa ja terveydessä. Eli vaikka en kadu kisaamista ja arvostan sitä kokemusta mitä siitä sain, en silti menisi enää ikinä lajin pariin. Enkä muutenkaan halua enää ikinä laihduttaa, se ei todellakaan ollut oma juttu. Omalla kohdalla se ei todellakaan vienyt suorituskykyä ja terveyttä eteenpäin vaan ihan toisinpäin.

Kilpaurheiluissa on aina riskinsä, fitnesskisoissa riskit ovat varsinkin naisilla hormonitoiminnan puolella, mutta esimerkiksi jalkapallossa ja rugbyssa on taas tullut paljon tuki- ja liikuntaelinvammoja, jotka ovat myös vieneet terveyttä alaspäin. Kilpaurheilu on harvemmin tervettä, koska suorituskykyyn tähdätään kisatilanteessa keinolla millä hyvänsä.

2015 Fitlehti
Syksy 2017, 5 viikkoa polvileikkauksen jälkeen, kuten vasemmasta reidestä voi huomata.
Kesä 2018, jolloin olin kuntouttanut 9kk polvea ja palanut kentille.
Kesä 2018, edelleen huomaa reiden koossa eron, kuva otettu peilin kautta, eli vas. puoli.
Malediivit 2018-2019 vaihde
2019- Sport lehden kansi
Gladiaattorit 2019

Kuten kuvista näkyy, kroppa on muovautunut vuosien varrella siihen mikä se nykyään on. Paino voi vaihdella 2-5kg, mutta muuten aikalailla olen pysynyt 65 kiloisena. Mitään painotavoitetta itselläni ei todellakaan ole. Se mitä katson on se kuinka voin, koenko itseni terveeksi ja onko minulla oikeasti hyvä ja terve olla kehossani. Sillä kuinka paljon painan, ei ole itselleni mitään väliä ja voin siitä avoimesti puhua.

Painon tarkkailun sijasta kannattaa keskittyä terveellisiin elämäntapoihin ja itsestä huolehtimiseen. Painoa ei kannata verrata muihin, sillä kaikilla on myös hyvin erilainen rakenne. Ja aina on hyvä muistaa, että kun lihas kasvaa ja kehittyy niin paino myös nousee. Iän ja elämän tuomat kehon muutokset on hyvä hyväksyä ja terveillä elämäntavoilla panostaa siihen, että voisi mahdollisimman hyvin!

2 Kommenttia