Kehon muutokset raskauden aikana ja palautuminen 2 viikkoa synnytyksestä

Kehon muutokset raskauden aikana kiinnostaa monia, niin itseänikin ja koko raskaus on ollut mielenkiintoinen tutkimusmatka omaan kehoon.
Raskauden aiheuttamista kehon muutoksista kyseltiin paljon koko oman raskauden aikana, joten ajattelin käydä läpi kootusti, mitä muutoksia mun kehossa tapahtui raskauden aikana ja miten olen palautunut ensimmäisten kahden viikon aikana synnytyksestä.

Olen raskauden eri vaiheista kirjoittanut aiemminkin jo tänne blogiin, eli vanhemmat tekstit kannattaa vielä plärätä läpi jos tarkemmin kiinnostaa raskauden eri vaiheet ja esim. liikunta raskauden aikana, vitaaminit raskaana yms…

Tässä kuvasarjassa on raskauden ensimmäiset viikot eli rv 5 , rv 10 ja rv 15. Pientä muutosta alkoi tapahtumaan tosi nopeasti. Usein oli sellainen olo, että olisi syönyt jotain mikä ei vatsalle sovi ja oli turvonnut fiilis.
Alkuraskaudessa oli eniten huonovointisuutta, väsymystä ja hengästymistä. Hormonitoiminnassa tapahtuu paljon muutoksia ja selvästi huomasi, että keholla menee aikansa tottua niihin. Liikkumista raskauden alussa vaikeutti vaihtelevan olotilan lisäksi myös salitreeneissä pinnistyksen aiheuttama päänsärky. Tämä vaiva meni onneksi muutamassa viikossa ohi, mutta usein jouduin keskeyttämään liikkeet ja tiputtamaan painoja.

Tässä kuvassa rupeaa jo isoin muutos näkymään kunnolla. Oikeastaan raskauden toisella kolmanneksella vatsa kasvoi kaikista nopeiten ja alkuraskauden turvonnut olo alkoi muuttumaan pallomaiseen vatsaan. Vasemmalta oikealle näkyy rv 20, rv 25 ja rv 30.
Toisella kolmanneksella ei enää ollut pahoinvointia eikä oikeastaan väsymystä muusta syystä kuin siitä, että heräilin öisin 3-6 kertaa. Oikeastaan heräily alkoi jo ihan raskauden alussa ja jatkui loppuu asti. Taisin koko raskauden aikana nukkua alle 10 kertaa putkeen ilman heräilyä. Lopulta siihen jo tottui.
Toisella kolmanneksella kasvava vatsa ja jo ihan painon nousu vaikuttivat eniten olotilaan. Tahti treeneissä hidastui paljon verrattuna alkuraskauden treeneihin, mutta muuten pystyi hyvin liikkumaan vain sisältöä piti muuttaa radikaalisti.

Viimeisenä loppusuora! rv 35, rv 40 ja sainkin rv 40.1 pikkusen maailmaan, 5h ja 52 minuuttia myöhässä lasketusta-ajasta, eli lähes täsmällinen tyttö. Edellisessä postauksessa kerroinkin tarkemmin synnytyksestä, joka kesti kaiken kaikkiaan sen vuorokauden, sieltä voit lukea enemmän itse synnytyksestä.
Raskauden viimeisellä kolmanneksella alkoi keho tuntumaan jo tosi isolta, painoa raskauden aikana tuli kaiken kaikkiaan + 13-14kg.
Lopussa kömpelyyttä oli selvästi enemmän ja tukalaa oloa. Iso vatsa painoi selvästi enemmän keuhkoja ja sai etsiä asentoja, missä pystyi olla- saati nukkua. Melkein seisten oli helpointa olla ja pomppasin useesti pystyyn, koska en vaan pystynyt istumaan paikallaan!

Treenasin ihan raskauden loppuu asti salilla sekä kävin tekemässä kävelylenkkejä. Askelpituus lyheni loppua kohti kävellessä ja vatsan paino tuntui tosi tukalalta, mutta tahtia hidastamalla pystyi vielä kuitenkin n. 5km lenkkeihin ongelmitta. Ainoa este oli oikeastaan se, että melkein kun ensimmäiset 200m oli kävellyt tuli jo vessahätä. Vauva sopivasti painoi rakkoa…
En voi kuitenkaan sanoa, että olisin nauttinut raskaana olemisesta tai kasvavasta vatsasta, vaikka pienokaisen odottaminen ja kasvaminen olikin ihanaa.
Varsinkin loppusuoralla olo oli tosi tukala, eli synnytyksen alkaminen oli ainakin itselle suorastaan helpotus. Työni on kuitenkin todella aktiivista, seison pitkiä pätkiä kun valmennan, joten kehon painon ja painopisteen muuttuminen vaikuttivat tosi paljon omaan työskentelyyn ja jaksamiseen töissä, vaikka asiakkaat loppuun asti väittivätkin, ettei sitä huomaa.
Lapsen syntymää tulikin odotettua, kuin kuuta nousevaa ja kun pikkuinen syntyi oli se paras tunne ikinä! Ihan sen takia tietysti, että näki oman rakkaan lapsen terveenä maailmassa, mutta myös sen takia, että olotila kehossa helpottui huomattavasti.

Seuraavaksi onkin hyvin rehellistä kuvasarjaa kahden viikon palautumisesta synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen kuva on heti synnytyksen jälkeen, kun päästiin perhehuoneeseen. Vatsa oli edelleen pallomainen, mutta olo sisällä oli todella outo, ihan kun kaikki sisäelimet etsisivät uudestaan paikkaansa, enkä pystynyt yhtään hallitsemaan keskivartaloa tai tuntenut sitä, joka on itselle hyvin outo tunne. ”Ontto olo” kuvasi hyvin fiilistä just tolloin!
Toinen kuva on 3 päivää synnytyksestä, eli seuraava päivä kotiutumisesta. Kolmas kuva taas 4 päivää synnytyksestä. Neljäs kuva 5 päivää synnytyksestä. Viides kuva on viikko synnytyksestä ja viimeinen kuva on tasan kaksi viikkoa synnytyksestä.

Olen tosi yllättynyt miten nopeasti oma keho on synnytyksestä muuttunut vain kahdessa viikossa, lisäksi paino on pudonnut jo yli 10kg.
Rehellisesti sanottuna, en uskonut, että muutos tapahtuu ihan näin nopeasti. Isoin yllätys on ollut miten nopeasti keskivartalon lihakset ovat jo ruvenneet löytämään paikkansa, vaikkakin edelleen täytyy rauhassa odottaa, että vatsalihakset ovat täysin palautuneet ennen kuin niitä alkaa treenaamaan.

Kaikki on kuitenkin hyvin yksilöllistä, mutta uskon vahvasti, että liikkuminen koko raskauden ajan ja raskauden jälkeen liikkumisen käynnistämisellä on iso vaikutus omaan palautumiseen, ihan niin kuin tieteellisesti on myös tutkittu.
Lisäksi olen todella paljon panostanut veden juontiin ihan täysimetyksen takia sekä ylipäätään terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon yhtä lailla panostan nyt kuin raskauden aikana ja ennen raskautta. Hyvä ravinto on niin iskostunut omaan arkeen, että se on vaan niin tapa.

Miten aloitin liikkumisen synnytyksen jälkeen: Oikeestaan heti samana päivänä yritin vaan kävellä huoneessa ja olla pystyssä, mitä pystyin. Joka päivä lisäsin ihan vain pystyssä olemista ja kävelyä.
Heti kun pääsimme kotiin, kävimme ensimmäisellä 20 min vaunulenkillä ja vaunulenkit ovat jatkuneet päivittäisinä tähän päivään asti, nyt yleensä 30-60 min kerrallaan.
Lantionpohjan lihaksia aloin treenaamaan myös heti, kun kotiuduttiin noin. 2-3 krt päivässä, ihan jännitys-rentoutus aktivoinnilla.
Viidentenä päivänä synnytyksestä aloin tekemään jo enemmän liikkuvuutta ja kevyttä lihaskuntoa oman kehon painolla ja kuminauhoilla. Todella tunnustelevaa harjoittelua ja lähinnä tavoitteena saada veri kiertämään varsinkin yläkropassa. Jalkaliikkeitä olen tehnyt hyvin varovasti alkuun, mutta kokoajan pystyy tekemään enemmän.

Liikkumisen isoin hidaste on ollut episiotomian haava, joka alussa vaikeutti jo ihan kävelyä ja kaikkia alakropan liikkeitä. Nyt kahden viikon jälkeen tunne on jo ihan erilainen, muttei täysin normaali.

Jottei kukaan ota näistä paineita, haluan muistuttaa, että oma liikkuminen on kuntoutumista, todella rauhallista ja tunnustelevaa. Ei mitään repiviä liikkeitä eikä isoja painoja. Lisäksi käytän tukivyötä, jotta keskivartaloon ei tule liiallista painetta. Ensimmäisellä viikolla tukivyö oli myös kävelylenkeillä päällä, mutta nyt enää treenatessa. (täältä löytyy tukivyö, jota käytän).

Jokaisen palautuminen ja liikkumisen aloittaminen on todella yksilöllistä, joten itseä ei kannata verrata keneenkään toiseen. Palautumiseen vaikuttaa geenit, kaikki se aika liikunnan parissa ennen raskautta ja raskauden aikana, miten raskaus on mennyt ja miten synnytys on mennyt. Koskaan tämä lista ei ole sama kenenkään toisen kanssa, joten vertaaminen on täysin turhaa.
Itse voin ammattilaisena antaa vain nämä neuvot näkemättä kunnolla kenenkään tilannetta, sen tarkemmin; Kuuntele omaa kehoa, pyri asteittain liikkumaan voinnin mukaan. Aloita ensin ihan vaunulenkeillä ja yläkropan liikkuvuusliikkeillä, ja asteittain lisää rauhallisia liikeitä omalla kehon painolla. Anna keskivartalon palautua kunnolla, älä tee liikkeitä, jotka aiheuttavat painetta vatsaan. Keskivartalon palautuminen vie alussa aikaa, ja jos sen ei anna rauhassa palautua voi myöhemmin tulla isompia fyysisiä ongelmia esim. selän- ja vatsan alueelle.

Rv 40 vs. 2 viikkoa synnytyksestä

Itsellä on todella iso palautuminen edessä ja kaikki tämä on vasta koko pitkän matkan ensimmäiset metrit!

Hiljaa hyvä tulee!

7 kommenttia

  1. Ihana kirjotus? minusta on hienoa että olet pystyny liikkumaan niin paljon raskausaikana ja olen kyllä samaa mieltä että varmasti tuo nopea palautuminen on isolta osalta sen aktiivisuuden ansiota myös. Tsemppiä jatkoon koko perheelle, ja ihanan vauvelin hoitoon, hän on niin suloinen ❤️ ps. Olis mukava kuulla myös lapsen tarvikkeiden tarpeellisuudesta! Mikä oli must hankinta, ja mitä ilman olis pärjänny ?

  2. Paljon onnea pienokaisen johdosta 🙂
    Aivan kuten kirjoititkin, on raskaus, synnytys ja myös palautuminen kovin yksilöllistä. Jokainen raskaus on myös erilainen. Ensimmäisen lapseni sain 26 vuotiaana ja työni liikunnanohjaajana piti itseni aktiivisena läpi raskauden. Palauduin nopeasti ja myös synnytys oli helppo. Pidin kaikkea sen ansiona, koska liikuin paljon ja söin terveellisesti. Toisen lapsen sain vasta 9 vuotta myöhemmin ja vaikka kaikki meni myös toisella kertaa hyvin, ei palautuminen ollut enää läheskään yhtä nopeaa mitä tulee painon ja vatsan pienenemisen suhteen. Myös vauva oli toisella kertaa suurempi (eka oli tyttö ja toinen poika). Nyt 9 kk toisen lapsen synnytyksestä voin sanoa, että nyt vasta ihannepaino on saavutettu vaikka täysin litteää vatsaa ei ole enää koskaan tulossa venyneen ihon vuoksi. Halusin tämän kuitenkin kertoa, koska kyllä se ikäkin aika usein myös vaikuttaa palautumiseen ja nopeuteen, ei vain terveelliset elämäntavat. Tämä ainakin omalla kohdallani 🙂

    Joka tapauksessa toivoisin, ettei kukaan äiti ottaisi mitään paineita nopeasta palautumisesta vaan olisi myös armollinen keholleen ja sille mielettömälle työlle, mitä se on aikaan saanut. Naisen keho on uskomaton, oli sitten himoliikkuja tai ei. Ja uskon, ettet tällä postauksella haluakaan mitään paineita muille äideille aiheuttaa, toivoisin vain että jokainen lukija osaisi olla vertaamatta itseään tai syyllistämättä itseään vaikka ei olisikaan raskauskilot pudotettuna parin viikon jälkeen synnytyksestä. Se ei tosiaan mene kaikilla samoin ja tarvitseeko edes mennä?
    Ollaan armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme <3
    Ihania vauvahetkiä sinne koko perheellesi.

    • Kiitos hyvästä viestistä ❤️? juuri tätä sanomaa haluankin jakaa eli ei verrata toisiin kun niin moni asia vaikuttaa.
      Tässä tekstissä jaan rehellisesti omaa polkua, mutten todellakaan toivo että kukaan ottaa siitä paineita. Joku palautuu nopeammin kun minä ja joku hitaammin eikä sillä ole mitään väliä, kunhan oikeesti palautuu ja voi hyvin, ?
      Ikä vaikuttaa tietysti myös kehoon ja osalla toisen lapsen kohdalla taas palautuminen on huomattavasti nopeempaa kuin ensimmäisen. Näitä kun ei koskaan tiedä etukäteen, on keskitettävä energia siihen tilanteeseen mikä kenelläkin sillä hetkellä on, ?

      Kiitos paljon, täällä nautitaan tosi paljon vauva-arjesta ❤️

  3. Moi!
    En ole lukenut muita postauksiasi joten en tiedä, mutta toivottavasti et imetä lastasi. Kun noin nopeasti olet pudottanut painoa ja karistanut ylimääräistä rasvaa on rasvakudokseen varastoituneet myrkyt, kuten jotkin vitamiinit, vapautunut verenkiertoon ja sitä kautta vauvan maitoon. Olen opiskelemassa lääkistä varten, joten siksi lukeneena huolestuin.
    Kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle<3

    • Hei! Täytyy sanoa, että en tietoisesti pudota painoa vaan paino tippui ensimmäisellä viikolla ihan itsestään, (urheilu ei omalla kohdalla ole painonpudotusta) lääkärin mukaan on täysin normaalia, että 10kg lähtee ensimmäisellä viikolla. Hyvässä seurannassa niin yksityisellä että julkisella puolella, uskon että asiaan puututtaisiin jos olisi lapselle vaaraa. Kiitos huolenpidosta ❤️

    • Täytyy vielä lisätä, että synnytyksen jälkeen ensimmäisellä viikolla putoava paino koostuu paljon ihan muusta kuin rasvakudoksesta, kuten lapsen ja istukan lisäksi ihan nestepöhöstä.
      Ja ihan se imetys usein palauttaa ajallaan kehon omaan painoon ilman, että täytyy edes miettiä laihduttamista.
      On hyvä ehkä varoa missä tilanteessa esittää asian näin ettei kukaan oikeesti lopeta imetystä sen takia, että alussa ”paino” tippuu nopeasti koska ei välttämättä tiedä mistä se paino oikeesti tippuu. ?
      En tiedä mistä olet saanut sen käsityksen, että esim. Itse olisin ihan pudottanut omaa rasvamassaa, kun siitä ei ole ollut missään vaiheessa puhetta, niin kuin ylempänä sanoin se ei ole edes tavoitteena ?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*