Kirjoittaja-arkistot: Fitoona

Kysymyspostaus… vastaukset nyt julki!

Kysymyspostaukset on must tosi hauskoja, mutta en ole tehnyt jostain syystä niitä pitkään aikaan. On aina kiva, jos vinkkailette aiheita tai ideoita postauksiin, niin nappailen niitä tänne mukaan! Kysymyspostauksissa on parasta se, etten oikeasti tiedä yhtään, mitä kysymyksiä teiltä odottaa.. Kysymykset voivat olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kokosinkin tähän postaukseen kahteenkymmeneen kysymykseen vastaukset.

Onko sulla ollut elämässä vaihetta jolloin et ole liikkunut vai oletko ollut aina noin aktiivinen? – Olen oikeastaan ihan pikkutytöstä asti ollut totaali urheiluhullu. Voisin sanoa, että ainoat ajanjaksot milloin en ole liikkunut on ollut silloin kun olen ollut vauva ja leikkaukset, jolloin on vaan pakko ollut maata sängyssä. Paitsi parin pv. päästä olen yleensä ruvennut tekemään vaikka makuuasennossa kaikkea mitä pystyn. Mulle liikunta on vaan niin se syvin juttu, mistä nautin. Lapsena liikuin, teininä en muuta tehnytkään kun liikkunut. Olen lähes koko ikäni kilpaurheillut ja sitten opiskelin liikunta-alalle ja nyt vielä toimin ammattivalmentajana ja liikunnanalan yrittäjänä, joten liikunta ja liikkuminen on ihan jokapäiväistä.

Minkä lajin aloitit ihan ekana? – Mun mummo pakotti mut ja mun siskon satubalettiin. Voitte kuvitella, että sitä ei kauaa jatkunut. Ja muistan, että jos riehui, joutui sivuun punaiselle penkille katsomaan eikä saanut osallistua tuntiin mukaan, ja veikkaan, että äiti haki mut sieltä joka kerta kotiin. Baletti ura ei siis kauaa jatkunut…

Mitä kaikkea urheilua olet harrastanut elämän aikana? – Lyhyemmissä pätkissä ja kerhomuotoisesti: balettia, voimistelua, sählyä ja pesistä ja pidemmän aikaan vuosia yleisurheilua, karatea, jalkapalloa, fitnesstä ja rugbya. Toki myös vahvasti kuuluu kuntosali/voimaharjoittelu ja juoksu.

Jos saisit syödä vuoden ajan viittä ruoka-ainetta + vettä, niin mitkä ne 5 olisi ja miksi? – Tää on aika paha koska rakastan ruokaa, mutta ehkä mä valitsisin: Kanan, lohen, bataatin, avokadon ja mansikat. Vähän jokaista jokaisesta energiaravintoaineesta, mutta myös sellaisia mistä mä todellakin tykkään. Kana ja lohi olis hyvät proteiinin lähteet sekä lohessa myös hyvät rasvat. Jos hiilareista pitää valita niin bataatti on mun suosikki maun puolesta ja se on monikäyttöinen. Avokadossa erittäin hyvät rasvat sekä maun puolesta hyvä ja mansikat on kans hyvä hiilarin lähde, mutta mikä parasta niin ihan sairaan hyvä jälkkäri.

Harjoitteletko tietyllä ohjelmalla joka viikko? – En harjoittele. Tällä hetkellä mennään ajanjakso kerrallaan. Ennen rugby kautta oli pk- ja voima kausi, ja sen jälkeen räjähtävyys, nopeus, nopeusvoima. Nyt loppukeväästä ja kesästä olen kärsinyt monia vammoja jolloin harjoitusohjelma on joka vk ollut erilainen. Lisäksi meillä on sm sarja menossa ja paljon pelejä, jolloin pitää keskittyä myös enemmän palautumiseen. Enkä myöskään halua treenata liian yks’toikkosesti vaan rakastan vaihtelevia treenejä ja lajeja, joten sovellan myös paljon, koska suunnittelen omat treenit.

Mitkä ovat parhaat vinkit polvileikkauksesta kuntoutumiseen? – Ei ole olemassa yhtä ainoata tapaa kuntouttaa polvi. On tosi tärkeä tietää mikä polvessa on mennyt rikki, mikä on korjattu ja mitkä ovat loukkaantuneen henkilön tavoitteet. Yleisesti kaikki leikkaukset vaativat hyvin kuntoutumisen ja jatkuvan tukilihasten vahvistuksen. Lähes kaikissa tapauksissa alussa on tärkeä saada polvi liikkumaan ja rajoitusten mukaan aktivoitua lihakset ympärillä. Polvi pitää saada liikkumaan koukkuun ja suoraksi (riippuen onko millaiset rajoitteet). Eli heti vaan leikkauksen jälkeen kun pystyy niin liikettä polveen. Lisäksi fillari ja vesijuoksu ovat älyttömän hyvin. Ja kun saa oikeesti varata jalalle, kävellä, hölkätä kannattaa tehdä todella paljon stabiliteettiä parantavia harjoituksia, että polvi olisi tukeva.

Mistä olet löytänyt aina motivaation kaikkien vammojen kuntoutukseen? – En ole aina löytänytkään. Kun vamma sattuu, tuntuu niin pahalta. Koska tiedän, että se vaikuttaa omaan treenaamiseen sekä työhön valmentajana. Aina alussa on tosi huono fiilis, mutta vuosien varrella on oppinut ymmärtämään, että alamäet kuuluu elämään ja loukkaantumiset ovat ne alamäet urheilussa. Motivaatio löytyy lopulta siitä, että haluan pedata itselleni paremman ja terveemmän tulevaisuuden. Tiedän, että kun jaksan vahvistaa edelleen polven ympärillä olevia lihaksia niin 5 kertaa operoitu polvi on kivuton. Jos en näitä tee niin sitten joudun olemaan kivun kanssa. Eli ihan se tieto siitä, että voin hyvin, motivoi kuntoutumaan. Lisäksi suunnittelen kuntoutukset itselleni miellyttäviksi. Teen asioita mistä tykkään ja yhdistän niihin kuntoutuksen, jolloin se ei tunnu tylsältä. Ainoa tylsä asia on esim. jos en saa pelata.

Kärsitkö vielä polvivammoista leikkauksien jälkeen? Vaikuttaako henkisesti peleissä eli varotko? – Kärsin toki ja tulen aina kamppailemaan polvien kanssa. Joskus polvet ärtyvät tosi pahasti jos tekee jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai iskeytyy/vääntyy peleissä. Mulla ei ole toisessa polvessa oikeastaan paljoa kierukoita jäljellä, jotka toimivat iskunvaimentimena, joten polvessa on myös tosi paha kuluma ja rustovaurio, jotka aiheuttavat helposti kipua ja polvi turpoilee. En peleissä pahemmin pelkää, ainoastaan pelien jälkeen toivon, ettei polvet turpoisi, koska sitten menee taas hetki, että pystyn tekemään mitään kunnolla.

Kuinka nopeasti lähdit polvivamman jälkeen kentälle ja miten tuit polven ekoihin peleihin? – Olen ollut 15v kun ekan kerran jouduin polvileikkaukseen, silloin suositus oli 6kk sivussa ja täysillä takaisin kentälle ja sen mukaan mentiin. Eikä silloin kierukan liitäntä pysynytkään ja puolen vuoden päästä jouduin tähystysleikkaukseen. Nykyään suositus on 9-11k ja viimeisimmässä leikkauksessa menin sen mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että myöskään tuossa ajassa jalka ei tokene, jos sitä ei täydellisesti kuntouta, eli en olisi mennyt pelaamaan jos jalkojen välillä olisi fyysisesti ollut isoa eroa. Olen satunnaisesti pitänyt ihan pehmeää tukea polvessa ja joskus teipannut peleihin.

Kuinka kauan aiot jatkaa aktiiviurheilijana? – Varmaan niin kauan kuin paikat kestää ja on aikaa.

Mistä unelmoit? – Unelmoin terveestä elämästä, että saan jatkaa ja tehdä mun unelma työtä, millä on oikeesti merkitystä sekä pysyn fyysisesti siinä kunnossa, että voin tehdä töitä. Sitten toki unelmoin perheen perustamisesta ja ihan tavallisesta perhearjesta sekä matkustelusta.

Mikä/kuka inspiroi sua? – Mua eniten inspiroi mun äiti! Ihan super tyyppi, ei koskaan valita, aina valmis toimimaan ja tekee tosi paljon hyvää muiden eteen. Lisäksi hän on mieletön taistelija. Oon pikku tytöstä asti ihaillut mun äitiä, miten hän kantaa itsensä, niin vahva ja upea nainen. Lisäksi mua inspiroi ihmiset jotka on välittömiä, eivät valita vaan toimivat eikä uhriudu vaan jatkavat kovien kokemusten jälkeenkin elämäänsä. Inspiroivat taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella.

Merkittävimpiä hetkiä, tapahtumia, joiden takia oot just tossa missä oot esim. työt? – Läheisen ihmisen sairastuminen hermostosairauteen oli ehkä mulle se isoin kimmoke miks päätin poliisin ammattihaaveista siirtyä liikunnanohjaajaksi. Päätin, että haluan liikunnan avulla estää tämän sairauden etenemistä. Lisäksi kenttätyössä näkee esim. miten erilaisia vammoja, taustoja, tavoitteita ja tapahtumia ihmisillä on elämässä ollut tai on edelleen ja se on tehnyt mun työstä entistä kiinnostavemman. Tuntuu hyvältä oikeesti päästä konkreettisesti auttamaan ja muuttamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi nautin siitä läsnäolosta mitä voin työssä antaa. Lisäksi olen toki päässyt työn kautta tekemään mitä uskomattomimpia juttuja ja hyväntekeväisyystempauksia missä aidosti pääsee tekemään hyvää. Mua ehkä eniten inspiroi tapaukset, joiden kanssa täytyy etsiä ihan eri reitti jotta pystytään esim. harrastamaan liikuntaa. Joillekin se voi olla fyysinen ongelma ja joillekin taas mentalipuolen haaste. Mitä enemmän saa ihmisiä inspiroitumaan liikkumaan ja huolehtimaan itsestään sen parempi.

Tahdotko lapsia? – Kyllä haluan, olen tosi perhekeskeinen ihminen ja koen äitiyden erittäin tärkeäksi.

Asutteko yhdessä miehesi kanssa? – Ei vielä, työt eri paikkakunnilla, mutta toivottavasti pian.

Luovutatko säännöllisesti verta?- Olen todella piikki kammoinen ja meinaan pyörtyä jokaisessa verikokeessa, joten tavoite joskus olisi, että myös tähän pystyisin. Koska ihan läheltä se on pelastanut ihmisiä <3

Miten pitkä olet ja kuinka paljon painat? – Olen 164,5 cm ja painan varmaan tällä hetkellä 65-66 kg, en oikeastaan koskaan punnitse itseäni.

Kuinka paljon ja miten nuoren 14-20v urheilijan pitäisi treenata? – Jotta tähän pystyisin vastata olisi hyvä tietää nuoren urheilulaji. On iso merkitys mitä lajia harrastat, jotta sen ympärille voidaan suunnitella monipuolinen ja tukeva oheisharjoittelu. Oheisharjoittelu pitää myös jaksottaa, sen mukaan milloin on kilpailukausi ja milloin off- kausi. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan sen ohelle pitäisi olla tukeva fysiikkaharjoittelu huomioiden laji sekä nuoren ikä. Lisäksi toki peruskuntopuoli.

Miten päästä pois hiilareiden pelosta? – Tähän olisi kiva tietää paremmin, että mitä pelkäät hiilareissa, koska keho tarvitsee toimiakseen, kehittyäkseen, palautukseen hiilareita. Päivän energiansaannista pitäisi olla 45-60% hiilihydraatteja. Kun suosit hyvien hiilareiden lähteitä ei kannata olla huolissaan niistä.

Kiitos kaikille kysymyksistä!

Kuvat: Petteri Peltonen
0 kommenttia

Opettele kuuntelemaan kehoa ja mieltä

Elämme keskellä jatkuvaa informaatiotulvaa. Tietoa tulee joka tuutista, vaikka esimerkiksi juuri hyvinvointiin liittyen. Edellisellä viikolla luemme, että aamulenkille kannattaa mennä tyhjällä vatsalla ja seuraavalla viikolla suositellaan taas, että jotain pitäisi syödä ennen aamulenkkiä. Joku suosittelee tehokkaimmiksi treeneiksi nopeita hiit- treenejä ja taas toinen lähde painottaa rauhallista joogaa tai pitkäkestoisia kestävyysharjoituksia. Tietoa tulee ihan kaikkialta, osa pohjautuu tutkimuksiin, osa on taas vaikuttajien mielipiteitä ja tähän vielä lisänä toimittajien ideat pikavinkeistä ja treeneistä lehdissä.

Kehomme on oikeasti fiksu ja ilmoittaa tarpeista, mitä tulisi täyttää. Esimerkiksi väsymys ja nälkä kertovat kehon energiavajeesta ja iloinen ja energinen olo siitä, että keho toimii. Usein tietotulva saa meidät väärille poluille, jolloin emme enää kuuntele kehoa vaan hurahdamme kokeilemaan, jotain, mikä ei välttämättä tee ollenkaan hyvää keholle saati mielelle.

Monesti meidän keho on juuri se, joka kertoo mitä se oikeasti tarvitsee. Kova kiire ja suorittaminen voivat aiheuttaa kapean katseen, mihin syvälle omaan sisimpään katsominen ja kehon tunteminen ei enää mahdu mukaan. Ei todellakaan ole helppo pysähtyä kuuntelemaan kehoa ja selvittämään, missä menee pieleen, mutta tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen. Vaikka kuinka saamme tietoa joka puolelta, on hankala tietää mikä toimii kenellekin. Olemme kaikki yksilöitä, hyvinvointi määräytyy niin monesta tekijästä, että on mahdotonta, että maailmassa olisi yksi ainoa tapa joka toimisi kaikille. Ja juuri tästä syystä, jokaisen on pakko kuunnella omaa kroppaa ja mieltä.

Läsnäolo.. on määritelmä, mikä korostuu nykypäivänä. Läsnäolo elämässä antaa elämästä paljon enemmän irti, kuin tuulispäänä asiasta ja paikasta toiseen tarpominen. On upeaa menestyä, saavuttaa asioita ja mennä elämässä eteenpäin, mutta jos vauhti ottaa paikkansa hetkessä elämisestä niin mistään saavutuksista ei pysty aidosti nauttimaan. Menestyä ei kuitenkaan kannata ilman läsnäoloa, läsnäolo on myös yksi tapa kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Kun olemme läsnä niin osaamme myös paremmin rentoutua ja nauttia oikeasti asioista juuri sinä hetkenä, kuin ne tapahtuvat. Pystyn osoittamaan sormella suoraan itseäni tässä kohtaan. Olen kokenut monta kertaa sen, että olen painanut eteenpäin kovaa vauhtia ja pysähtynyt vasta pidemmän taipaleen jälkeen ihmettelemään, mitä kaikkea siistiä sitä onkaan tullut tehtyä. Mutta jälkiviisaana sitä on ajatellut, että miten paljon siistimpää olisi ollut istua alas ja oikeesti elää siinä hetkessä kuin kaikki tapahtuu, eikä vain jälkikäteen pikakelata kulunutta vuotta ja sen tapahtumia. Tottakai me kasvamme jatkuvasti ihmisinä, mutta jos jotain olen viimeisten viiden vuoden aikana oppinut niin tilanteissa elämistä ja nauttimista. Naama on entistä enemmän hymyssäsuin, kun antaa itselle tilaa nauttia saavutuksista ja onnistumisista, ilman, ettei edellisen projektin loppua aloita jo seuraavaa, tavoitellen kokoajan jotain isompaa. Haluan olla enemmän läsnä omassa joka päiväisessä elämässä, niin kotona kuin töissä.

Läsnäolo itsensä kanssa auttaa meitä myös olemaan läsnä muiden kanssa.

Olen huomannut, miten iso merkitys vaikka omassa työssä valmentajana läsnäololla on merkitystä. Kun olen läsnä siinä miten teen, on paljon helpompi olla myös läsnä valmennustilanteissa ja huomioida jokainen asiakas mahdollisimman hyvin. Sama pätee ihan ystäviin, perheeseen, parisuhteeseen. Jos on itsensä kanssa läsnä on paremmin läsnä myös perheenjäsenten tai ystävien kanssa. Lisäksi kun olemme läsnä omassa kehossa ja hyvinvoinnissa, voimme paremmin ja välitämme myös hyvää oloa ja fiilistä ympärille.

Vaikka erilaista tietoa ja inffoa saamme jatkuvasti ja mieli harhailee aiheesta toiseen, niin on hyvä pysähtyä joka ikinen päivä jossain vaiheessa ja nollata pää kaikelta turhalta. Keskity just siihen hetkeen, koita olla niin läsnä siinä hetkessä kuin ikinä pystyt. Jos keskittyminen herpaantuu alle minuutissa johonkin muuhun, niin tiedät, että jotain pitää ruveta muuttamaan omassa läsnäolossa. Läsnäolo kertoo myös sen, voimmeko hyvin vai emme. Opimme pikkuhiljaa myös tulkitsemaan omaa kehoa ja mieltä. Jos mulle sopii aamulenkit tyhjään vatsaan ne eivät välttämättä kaikille sovi, tutustu ja tulkitse omaa kehoa. Kuuntele ja tunne miten keho reagoi kun testaat jotain uutta, niin sieltä se vastas yleensä parhaiten löytyy.

kuvat: Petteri Peltonen

Ihanaa sunnuntaita!

0 kommenttia

On olemassa yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa

Salibuumi, joogabuumi, buumi kun buumi… tulee ja menee ja voi jopa tulla joskus uudestaan. Liikunnassa ei ole kyse siitä, että pitäisi liikkua buumin mukaan. Jos haluaa harrastaa twerkkausta niin pitää mennä twerkkaamaan, jos taas golfkenttä vetää mukanaan niin sinne heti! On olemassa vain yksi laji, mitä jokaisen pitäisi harrastaa ja se on nimeltään: liikunta.

Jos löytää koko liikunnan repertuaarista itselleen sopivan tavan saada keho liikkeelle, niin on jo onnistunut. Meidän keho vaan tarvitsee liikuntaa, jotta vastustuskyky on vahva ja pysymme terveenä, sekä on huomattavasti siistimpää elää kun jaksaa ja on virtaa. Tässäkään asiassa ei ole oikotietä onneen, mutta on miljoona vaihtoehtoa mistä valita.

Jollekin liikkuminen tulee luonnostaan jo koiranomistajan roolissa, toinen taas rakastaa pyöräillä töihin, joku ottaa omaa aikaa menemällä salille tai osa haluaa nähdä frendejä ja valitsee joukkuelajin. Onneksi liikuntaa on kaikki tekeminen missä aineenvaihdunta ja verenkierto kiihtyy, keho lämpenee ja liikelaajuudet maksimoidaan.

Mun on aina ollut hankala motivoida itseäni ryhmäliikuntatunneille, joissa joku toinen päättää tahdin omasta puolesta. Kaikkea olen kokeillut, mutta en saa niistä mitään kiksejä. Tiedän taas, että monille se on paras mahdollinen tapa motivoitua liikkumaan. Lisäksi kaikki liian rauhallinen tekeminen tuottaa suurta ponnistelua. Nautin kun saa tehdä täysillä ja haastaa kehoa äärimmilleen, mutta sitäkään treenaaminen ei voi aina olla- vaan täytyy löytää tasapaino myös kevyemmille palauttaville treeneille. Tykkään kyllä huoltaa kehoa, mutta teen sen juuri siksi, että se tukee omaa muuta harjoittelua, kuten rugbyä, voimaharjoittelua ja juoksutreenejä.

Liikunnan monipuolisuudesta ei kannata kuitenkaan liikaa tinkiä. Meidän keho on luotu: kävelemään, juoksemaan, hyppimään, kiipeämään. Parhaassa tapauksessa harrastuksemme sisältävät kaikkia niitä, ominaisuuksia mitä kehon on luotu tekemään. On hyvä tarkastella omia harrastuksia, että kehittävätkö ne: kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa, tasapainoa, koordinaatiota, käsi-silmä koordinaatiota, nopeutta, voimaa, kimmoisuutta…? Mitä monipuolisemmin harrastuksemme kehittää erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, sen parempi se tietenkin on. Mutta todella moni laji, pitää sisällään monta erilaista ominaisuutta, mitä emme tule edes ajatelleeksi.

Kuitenkin tärkeintä on, että LIIKUMME! Vasta kun liikunta on täysin osana päivittäistä arkea, kannattaa miettiä miten voisimme liikkua monipuolisemmin. Ja tietysti jos haluaa oikeesti, että liikunta on kehittävää, niin silloin on pakko miettiä tarkemmin sisältöä. Se, että liikunta on kehittävää ei tarkoita, että sen pitäisi olla kilpailullista. Osalle riittää, että vain liikkuu, mutta moni haluaa esimerkiksi vaikka: saada tenniksessä paremmin osumia palloon, pystyä pelaamaan ikämies fudista, niin että kroppa kestää, juosta maratonin tai vaikka pysymään pystyssä suppilaudalla, kaikki nämä vaativat kehittävää harjoittelua ohelle, jotta ominaisuudet paranevat.

En usko, että maailmassa on ketään jolle kaikki tapa liikkua on pelkkää tuskaa. Uskon, että jokaiselle löytyy kyllä oma tapa saada keho liikkeelle mieluisalla tavalla, kun vaan avartaa mieltä ja uskaltaa kokeilla uutta. Kaikki liikunta ei hengästytä tai hikoiluta, jos ajattelet, että vihaat liikuntaa niin kokeille niistä lajeista missä ei tarvitse nostaa sykettä. Uskon, että tästä blogista, ei välttämättä löydy näitä lukijoita, jos löytyy niin ihan mieletöntä, mutta jokainen teistä tuntee ehkä jonkun joka kaipaa tsemppiä liikunnan suhteen, niin auta just sitä tyyppiä löytämään joku sopiva matalankynnyksen tapa liikkua. Meistä jokaisen vaan täytyy liikkua!

Aurinkoista loppuviikkoa!

0 kommenttia

Mikä tärkein merkitys luonnolla ja metsillä on omaan hyvinvointiin…

Luonto- paikka, jossa itse vietin kaikki lapsuuden leikit. Oma mielikuvitus teki lapsena luonnosta mitä ihmeellisemmän paikan, täynnä jännittäviä seikkailuja. Nautin kaikesta, mitä sai tehdä ulkona ja varsinkin metsissä. Jokainen metsäretki tuntui uudelta ja jännittävältä seikkailulta, koska ikinä et tiennyt mitä edessä voisi olla. Puihin- ja kiville kiipeily, majan rakentaminen, marjojen kerääminen, juokseminen, kuuropiilo… siis ihan kaikkea tuli lapsena tehtyä metsissä, mitä ikinä mielikuvitus keksikin. Aika kului niin nopeasti, että vasta illan pimeys kertoi milloin piti olla takaisin kotona.

Nyt vanhempana luonto ja varsinkin metsät ovat itselle ihan ykkös- paikka treenata. Tykkään juosta pururadoilla tai poluilla keskellä metsään. Asfaltit ja kaupungin härdellissä juokseminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Metsän raikas ilma, luonnon äänet ja maisemat vetävät enemmän puoleensa. Ihan kävelylenkit metsässä piristävät jo mieltä, varsinkin stressaavina työviikkoina. On ihan sairaan siistiä, että pururatojen keskelle on tehty ulkotreenialueita, joihin varsinkin nyt kesällä hakeudun mielelläni treenaamaan.

Luonnossa ja metsissä on aina ollut paljon muutakin puoleensa vetävää… Kun valitsin ensiasunnolleni sijaintia, tippui listalta kaikki paikat, joiden lähellä ei ole metsää. Kaipasin hyviä kulkuyhteyksiä Helsingin keskustaan, mutta myös pakopaikkaa sieltä. Valitsin asunnon läheltä luontoa ja metsää, enkä ole katunut. Kesällä on ihana huomata, kun nukkuu ikkuna auki, miten linnun laulu herättää aamulla ja kun vetää verhot sivuun näkee vain vihreää metsää. Samaa luonnollisuutta olen vaalinut esim. omassa sisustuksessa. Olen ihan hulluna kierrätyspuu- huonekkaluihin, joita löytyykin omasta kodista jo aika paljon…. On myös ollut ihana huomata, miten paljon asusteita tehdään nykyään puusta. Puu on tosi kestävää materiaalia ja sitä kannattaakin hyödyntää. Tällä hetkellä ihan oma suosikkiasuste on ollut Suomalaisen yrityksen Aarni Woodsin markkinoille tuoma puusta tehty rannekello. Kello on tosi kevyt ja raikkaan sekä maanläheisen näköinen, jos en käytä treenikelloa niin tämä Jalavasta tehty rannekello ollut itselle nyt ihan hitti!

Kuvassa, Aarni Wood- XO Jalava- kello

Meidän jokaisen tulisi vaalia luontoa ympärillämme, suututtaa joka kerta nähdä roskia keskellä metsää tai huonosti kohdeltua ympäristöä. Joku sanoi joskus hyvin, että ”olisi hirveää jos meidän lapset eivät saisi kokea luontoa, niin kuin sen on itse kokenut”ja olen ihan samaa mieltä. Olen pienestä pitäen arvostanut luonnollisia elementtejä ja maanläheisyyttä. Toivon todellakin, että jokainen sukupolvi tulee kokemaan luonnon kaikessa sen parhaudessaan, niin kuin olen sen itse saanut kokea. Ja välillä on oikeesti hyvä pysähtyä, mennä metsään ja huomata miten hyvin se parantaa fiilistä ja vireystilaa. Metsillä on ihan taianomainen vaikutus saada meidät rauhoittumaan. Jos koet olevasi vähän samanlainen satalasissa menijä, kuin itse olen, niin voin vain lämpimästi suositella metsälenkkejä rauhoittumiseen. En osaa rauhoittua meditoimaan, mutta metsässä liikkuminen tekee itselleni ihan saman olotilan.

Kuvat: PETTERI PELTONEN

Aarni Woodsin rannekelloja ja muita puusta tehtyjä tuotteita sekä tämän ihanan symppiksen Suomalaisen yrityksen tarinaa voit käydä lukemassa lisää täältä!

Raikasta loppuviikkoa!

0 kommenttia

Aamupalamuffinssit

Resepti:

Sekoita ensin kaikki kuivat aineet keskenään ja vasta sitten lisää loput aineet kulhoon ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella, niin että taikinasta tulee tasainen, mutta tahmea. (taikina ei saa olla liian löysä, muttei myöskään jauhoinen, eli kuuluu olla kostea ja tahmea.)

Loput ainesosat:

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada taikina silikonisiin muffinssivuokiin ja paista uunissa noin. 15-20 min.

Kuorrutteeseen purista max puolikas sitruuna ja raasta kuorta mukaan. Sekoita joko turkkilaiseen jogurttiin (kevyempi vaihtoehto) tai mascarboneen, ja pursuta jäähtyneiden muffinssien päälle.

Ei muuta kuin nauttimaan! Ihanaa viikonloppua!

0 kommenttia