Kirjoittaja-arkistot: Fitoona

Se ois sit mammaloma!

Opiskelujen aikana starttasin jo oman yritystoiminnan käyntiin ja sieltä asti on painettu töitä jatkuvalla syötöllä. Lyhyitä lomia on toki väleissä ollut, mutta pisimmillään kahden viikon pituisia, enkä oikeestaan ole edes enempää kaivannut. Jos jotain on näiden vuosien aikana oppinut, niin tekemään työtä josta oikeesti nauttii ja minkä takana voi vahvasti seistä. Yrittäjyys ei ole aina helppoa, eikä sen tarvitsekaan olla. Vuosi vuodelta olen oppinut uutta: opiskelemalla omaa alaa syvemmin, sekä olemalla avoin uudelle tutkimustiedolle ja kehittyvälle maailmalle.

Keväällä korona pysäytti monen työt ja vaikutti myös isosti omiin, mutta sen murehtiminen jäi aika toissijaiseksi kun juuri ennen isompaa ”koronamediamyllyä” maaliskuussa saatiin tietää meidän pikku Pavun olemassaolosta. Silloin ei paljoa ollut muuta mielessä, kun se, että meistä tulee oikeesti perhe ja elämä tulee muuttumaan syksyllä isosti…

Välillä on tuntunut siltä, ettei aika ole mennyt mihinkään suuntaan, mutta joka kerta on katson taaksepäin, tajuan, että yllättävän nopeasti ollaan tultu tähän pisteeseen. Töistä pois jääminen rehellisesti sanottuna harmittaa, koska nautin siitä, että saan joka päivä työskennellä ihmisten kanssa, antaa muille energiaa ja intohimoa liikuntaa kohtaan sekä nähdä miten ihmiset ympärillä kehittyy jatkuvasti ja ovat onnellisempia. Uskon kuitenkin, että tekee niin hyvää olla hetki sivussa jotta oma into kasvaa entistä enemmän kun palaan takaisin. Ja nyt on aika myös kehittää omaa osaamista entisestään.

Yksityisyrittäjien ei ole mitenkään helppo jäädä töistä pois. Kukaan ei tule sun paikalle hoitamaan sun tonttia ja kun loma loppuu palaat taas takaisin siihen pisteeseen missä oot ollut, ei.. näin se ei vaan mene.
Asiakashankinta ja kaikki se duuni on ollut vain mun käsissä ja kun mä jään pois, ei sitä hoida kukaan muu, sen tiedostaminen on oikeesti tosi kova pala. Yrittäjien tuki muuttui vuodesta 2020 lähtien niin, että 12 kk yel- maksut vaikuttavat siihen mitä äippärahaa tulet saamaan, kun aiemmin se on ollut 6kk. Jo tämä tekee asiat hyvin paljon hankalammaksi, koska eihän kukaan tiedä 12 kk ennen milloin tulee raskaaksi. Olen onneksi maksanut sopivaa yelliä ja korottanut sitä vuosittain, ihan kaiken varalta, mutta silti tämä muutos tuntui aika kohtuuttomalta. Olen kuitenkin iloinen, että meillä Suomessa on asiat niin hyvin, että saamme tukea ja pystymme olemaan lapsen kanssa. En kuitekaan usko, että yksityisyrittäjä naiset ovat ne mistä ensimmäisenä pitäisi säästää varsinkaan kun olemme tänä päivänä huolissaan lapsiluvun alenemisesta.
Näistä asioista voisi avautua enemmänkin, mutta parempi jättää tämä tähän ja todeta, että yrittäjä ole näistä asioista enemmän kuin tarkkana, kun suunnittelet perheen perustamista ja onneksi on olemassa sunnuntait, milloin saat tehdä vapaasti töitä ja huolehtia, että kun palaat töihin ei yritys ole kuollut kasaan! 🙂

Olen itse päättänyt olla pääsääntöisesti äippälomalla, mutta toki jotain asioita on hoidettava ja tilanteen mukaan katson miten asiat etenevät. Oikeestaan mitään ei voi tietää etukäteen. Kaikkeen vaikuttaa niin paljon, se että miten saadaan pikkuisen kanssa arki pyörimään ja millainen tyyppi hän on. Kiiltokuva omista hetkistä töiden parissa kariutuu aika nopeasti, kun pikku termiitti huutaa vieressä kurkku suorana, varsinkaan kun mun työtä ei pysty tekemään etänä kotoa käsin.
Mutta jos jostain olen varma niin siitä, että haluan olla hänen kanssa mahdollisimman paljon läsnä ja nauttia vauva ajasta niin paljon, kun on mahdollista. Töitä ehtii kyllä elämässä tekemään ihan tarpeeksi. Ja edelleen on tärkeä korostaa, että meitä on tässä kaksi vanhempaa, eikä yksin tarvitse pärjätä. Lisäksi ihan mahtava tukiverkosto: isovanhemmat, tulevat kummit ja ystävät, Täydellinen tilanne, voisin sanoa!

Kuvat: Sami Siilin / www.samisiilin.fi

Uskon, että vielä ens viikon fiilistellen yöpuvussa kotona, kun ei ole kiire mihinkään ja sitten iskee paniikki ja rupean soittamaan ystävät läpi ja täyttämään kalenteria ties millä ”häppeningeillä.” Kun vauva tulee maailmaan aika menee varmasti niin siinä hetkessä, mutta ennen sitä, tää pelkkä odottaminen ei todellakaan ole mun vahvuus.
Käytännön ohje: ”oot nyt vaan rauhassa ja nautit!” on tosi hyvä, mutta kaikkiin luonteisiin ja persooniin se ei vaan kohtaa. Osa meistä nauttii ja rentoutuu tekemällä asioita ja pitämällä itsensä kiireisenä, taidan kallistua tähän koulukuntaan, vaikka kuinka haluisin osata vaan olla. Onneksi jokainen saa elää tyylillään ja täällä touhottaminen jatkuu eri asioiden parissa, tosin käsityöt ja leipominen ei tule olemaan niitä tekemisiä. 😀

Ihan huippua viikonloppua kaikille!

0 kommenttia

Urheilupsykologin apu kohti kovempia tuloksia

**Haastatteluvideot toteutettu yhteistyössä UrheiluMehiläisen kanssa**

Urheilupsykologia paneutuu optimoimaan urheilijoiden suorituskykyä ja tätä kautta menestystä, mutta ihan yhtä tärkeää, on liikuntapsykologia kun mietitään: miksi joku liikkuu ja miksi joku ei liiku. Psykologia ylipäätään kaikessa sen ulottuvuudessa on ihan liian aliarvostettua. Vasta 2000- luvulla ollaan alettu ymmärtämään enemmän mieltä ja mielen haasteita, mihin psykologialla haetaan vastauksia ja apua.

Urheilijat hyödyntävät onneksi kokoajan enemmän ja enemmän urheilupsykologin apua, mutta yhtä lailla ihan muidenkin tulisi avoimemmin hakea psykologin juttusille kun on esim. oman elämän hallinnassa haasteita, on ne sitten esimerkiksi työelämässä, omissa elintavoissa tai vaikka ihan sosiaalisissa suhteissa. Kun tutkiskelemme itseämme ja omaa mieltä, psykologin avustuksella, voi löytyä ratkaisuja omiin käytösmalleihimme ja siihen, mikä estää meitä menestymästä tai kaikessa yksinkertaisuudessa saavuttamasta sitä potentiaalia, mikä kaikissa meissä on!

Koen itse tosi tärkeäksi, sen että tuntee omat voimavarat ja sen kuka pohjimmiltaan on. Kun tietää mihin pystyn ja mihin ei, on myös helpompi hyväksyä pettymykset.
Omalla kohdalla olen joutunut tosi paljon työstämään esim. omaa taitoa käsitellä pettymyksiä ja työstän sitä edelleen. Supernaisen viitta ottaa välillä itsestään vallan, enkä halua hyväksy itsessäni heikkouksia. Luovuttaminen ei vain ole vaihtoehto, enkä todellakaan ole mikään hyvä häviäjä, olen todella paljon joutunut työstämään näitä taitoja, ettei yli-ihmisyys kääntyisi itseäni vastaan. Nyt en myöskään puhu vain urheilusuorituksista vaan kokonaisvaltaisesti koko elämästä.

Täydellisyyden tavoittelu elämässä ei ole ollut itselle ongelma, vaan lähinnä se kuinka äärirajoille haluan itseäni haastaa niin työelämässä kuin urheilussa. Nautin siitä tunteesta kun oikeesti on miljoona rautaa tulessa ja puskee kaikista läpi tai sitten pääsee urheilussa haastamaan itseä ihan päätyyn asti.

Kuvat: Petteri Peltonen

Tähän aiheeseen liittyen….
Toteutettiin kesän alussa Urheilu Mehiläisen kanssa ammattilaishaastatteluita, joihin te pääsitte lähettämään kysymyksiä. Haastatteluissa hyödynnetttin laajasti eri hyvinvoini- ja terveysalojen ammattilaisten tietotaitoa. Yhtenä osana halusin ehdottomasti, että pääsette kysymään urheilupsykologilta mieltä painavia kysymyksiä ja pääsen myös itse kysymään asioita, mitä olen itse urheilijana sekä valmentajana pohtinut. Näistä koostettiin kolme erilaista videota, suosittelen ehdottomasti katsomaan nämä, vaikka et olisi urheilija. Videoissa käsitellään paljon erilaisia aiheita, jotka eivät liity pelkästään urheiluun ja esim. viimeisessä videossa Tuomas Grönman kertoo ihan urheilupsykologin työstä ja miten ammattiin voi opiskella.

1. video: Pettymykset ja motivaatio urheilussa

Videolla keskustellaan mm. epäonnistumisista ja pettymyksen tunteista, niiden käsittelyistä sekä vaikutuksesta yleiseen harjoittelumotivaatioon. Lisäksi keskustellaan yleisesti tavoitteiden asettamisesta ja siitä, miten kukin voi motivoida itseään liikunnan aloittamiseen ja aktiiviseen harrastamiseen. Todella hyviä vinkkejä ihan tavoitteita asettamiseen, jotta motivaatio pysyisi liikuntaa/urheilua kohtaan.

2. Video: Kilpailutilanteeseen valmistautuminen

Tällä videolla keskustellaan: valmistautumisesta, jännittämisestä ja paineensietokyvystä kilpailutilanteissa. Tuomas kertoo, miten omilla ajatuksilla voi vaikuttaa tunteisiinsa ja sitä kautta omaan käyttäytymiseen urheilusuoritukseen valmistautuessa. Lisäksi keskustellaan tietoisesta läsnäolosta ja nollaamisen taidosta urheilusuorituksen aikana ja suoritusten välillä sekä hyvän itsetunnon ja hyvinvoinnin merkityksestä urheilussa.

3. Video: Urheilupsykologi urheilijan, valmentajan ja seuran tukena

Viimeinen video käsittelee paljon urheilupsykologin työkenttää: miten alalle voi opiskella ja millainen urheilupsykologi Tuomas Grönmanin polku uralle on ollut.
Lisäksi puhutaan siitä, miten urheilupsykologi voi tukea urheilijaa, valmentajia ja seuroja kokonaisvaltaisesti. Sekä paneudutaan aiheeseen, että millä urheilupsykologian keinoin ohjataan urheilijaa voimaan paremmin ja tekemään parempia suorituksia ohjaamalla heille mm. erilaisia motivoinnin ja tavoitteiden asettamisen keinoja sekä itsesäätelytaitoja.

Vahva suositus näille! Sain itse tosi paljon lisää ajateltavaa Tuomakselta!

ps. TÄSTÄ LINKISTÄ, löytyy myös kaikki muut UrheiluMehiläisen haastatteluvideot, missä vieraina urheilulääkäri, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutit.

0 kommenttia

Syksyinen kookos-lohikeitto

Kyselin instagramin puolelle, haluatteko meidän ihanan freshin ja syksyisen kookos-lohikeiton reseptiä ja enemmistön myönteisellä päätöksellä jaan sen nyt täällä.
Tykkään itse tehdä lohikeiton kookosmaitoon, mutta haen lisäksi inspistä moniin resepteihin vielä muilta, jotta ei aina tulisi tehtyä ihan samalla tavalla ruokaa. Tässä reseptissä otettiin inspistä liemessä.fi– Blogista, jossa on paljon muitakin ihania reseptejä. Säilytimme kuitenkin omat suosikkiraaka-aineet keitossa, joten muista säkin fiksata reseptejä aina oman mieltymyksen mukaan!

Kuvat ovat tällä kertaa ihan puhelin kuvia! 😉

Raaka-aineet:

  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • n. 1.5 l vettä
  • 1-1.5 kasvisliemikuutiota
  • 8 kpl kaffir limetin lehtiä murskattuna
  • 1 kpl iso bataatti kuutioituna
  • 2- 3 isoa porkkanaa kuutioituna
  • 1 purjo paloteltuna
  • 1 palsternakka kuutioituna
  • 2 rkl soijaa
  • 1 -1.5 prk kookosmaitoa
  • 2 rkl Foodin Kookosmannaa (Lisää liemen kermaisuutta)
  • 1 rkl inkivääritahnaa
  • 750 g lohifilettä kuutioituna
  • Merisuolaa / pippuria
  • 1 kokonainen chili pilkottuna
  • 1 sitruuna puristettuna

Aloita kuullottamalla pilkotut valkosipulinkynnet öljyssä ja kaada ne, melkein keitetyn kasvisliemen sekaan, sitten lisää kaffir limetin lehdet ja pilkotut kasvikset (porkkana/bataatti/purjo/palsternakka).
Anna kiehua noin 15- 20 min kunnes kasvikset ovat lähes kypsiä. Varo, ettei bataatti ehdi pehmentyä liikaa (menee muuten helposti mössöksi). Lisää ensin joukkoon soija, kookosmaito, kookosmanna, inkivääritahna ja chili. Viimeisenä laita liesi miedommalle lämmölle (asteikolla 1-9 noin. 5-6) ja lisää joukkoon lohipalat. Kun lohi on kypsynyt, on annos valmis!! Keiton päälle kannattaa repiä tuoretta korianteria, puristaa limen mehua ja lopuksi lisätä ripaus suolaa!

EI muuta kun nauttimaan, varsinkin nyt kun kylmä syksyinen myrskyilma tuli Suomeen!

0 kommenttia

Rauha olla raskaana

”Koita nyt vaan levätä ja ota ihan rauhassa- oothan sä kuitenkin raskaana…” – Tämän lauseen kuulee lähes päivittäin, viikottain ja kuukausittain sen jälkeen, kun joku tietää, että olet raskaana. Parasta on vielä saada ulkopuolisilta ihmisiltä kuulla, ketkä ei todellakaan ole alan-ammattilaisia, että mitä saa tehdä ja mitä ei. ”Raskaana et missään nimessä saa kantaa mitään raskasta! Et missään nimessä voi enää imuroida! Nyt sun täytyy syödä kahden edestä! Sun ei missään nimessä kannata nyt treenata, ettet saa keskenmenoa…?!!??!”…. ja näitä perättömiä viisauksiahan riittää.
Raskaus on jostain syystä aihe, mistä jokainen jolla on lapsia kokee olevansa oikeutettu kommentoimaan tuleville äideille. Jostain syystä yhteiskunnassa on joku ihme ”käsitys”, että raskaudet olis jollain tavalla kopiokoneesta tulostettuja ja kaikki tapahtumat koskevat kaikkia odottajia… valitettavasti asia on hyvin kaukana tästä.
Raskauksia on yhtä monta erilaista, kun on odottajaakin ja jo yhden odottajan kohdalla voi olla kolme aivan erilaista raskautta, joten jo tämän pitäisi olla meille pieni vinkki siitä, että ehkä ne mun kokemukset eivät ole samat mitä joku toinen tulee kokemaan.

Kuvat: Petteri Peltonen

Kokemuksia on hauska jakaa ja niistä on hyvä puhua ääneen, mutta neuvot ilman faktaperäistä lähdettä kannattaa jättää ammattilaisille, niin kuin olen jo aiemmissa teksteissä tuonut ilmi.
Raskaana oleva nainen ei ole lähtökohtaisesti sairas. – Kyllä, tiedän, että on poikkeuksia. Osalle raskauden aika on yhtä piinaa: jatkuvaa pahaa oloa, oksentamista ja kipuilua, mutta näitä tapauksia on oikeesti suuremmasta kastista tosi vähän. Enkä tässä tekstissä vähättele tai halua ottaa kantaa näihin, koska niin kuin sanoin jokaisella raskaus on erilainen ja on todella ikävää, jos jollain on raskauden aikana niin paljon erilaisia ylimääräisiä oireita, joihin ei vaan auta mikään. Uskon kuitenkin, että tämä murto-osa raskaana olevista ovat valmiita tekemään mitä tahansa, kohentaakseen omaa oloa, eivätkä he ole niitä ketkä jäävät sohvalle makaamaan tarkoituksella.

Raskauden yhteydessä puhutaan usein sallimisesta, itselle armollisuus on ihan eri asia kun asioiden salliminen virikkeellä, että olen raskaana. Armollinen pitää olla itseä kohtaan, mutta jatkuva salliminen usein kääntyy itseään vastaan. Armollisuutta on kuunnella omaa kehoa ja elää kehon tuntemuksen mukaan, salliminen on usein enemmän itsensä säälimistä ja huonojen ”valintojen” sallimista elämään. Tällä lauseella ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta haluaisin, että moni ymmärtäisi näiden asioiden eri yhteydet.
Itse todellakin liputan sen perään, että kun on väsynyt ja kroppa kertoo siitä, niin lepäämme ja rauhotamme kehon. Palautuminen ja lepo ovat tasapainon vastapuoli kaikelle aktiivisuudelle ja jos emme opi palautumaan, emme myöskään pysty aktiivisesti toimimaan. Niin kauan kuin lepo ja palautuminen parantavat vireystilaa ja jaksamista, ovat ne todellakin tulleet tarpeeseen ja kehoa on kuunneltu oikein, mutta jos lepo kääntyy jatkuvaksi löhöilyksi ja inaktiiviseksi elämäntavaksi, ei se enää vie vireystilaa eteenpäin vain juuri päinvastaiseen suuntaan.

Raskaudessa usein ongelma on se, että sallimme inaktiiviset elämäntavat sekä epäterveellisen ravinnon ja perustelemme näiden valintojen jälkeen huonovointisuutta raskaudella. (Ja nyt en edelleenkään puhu niistä, kenelle raskaus aiheuttaa tämän huonovointisuuden, koska heitäkin on!!)
Ihan ilman raskautta, jokainen tietää voivansa huonosti, kun syö mitä sattuu eikä liiku, tämä ei muutu raskaanakaan. Se, että tarviiko raskaana olla yhtä aktiivinen kuin normaalisti niin ei, ja juuri armollisuutta on näissä tilanteissa kuunnella kehoa ja tehdä asioita oman vireystilan sekä jaksamisen mukaan. Kuitenkin se, että lähtee liikkeelle kohentaa todistetusti jokaisen vireystilaa ja jaksamista raskaanakin, joten on tärkeä löytää itselle sopiva tapa liikkua myös raskaana.
Ravinnerikas ja monipuolinen ravinto edistää vireystilaa ja terveyttä, myös ja eritoten raskaana. Kaiken tämän lisäksi huolehdit myös siitä, että pikkuinen, joka kasvaa sisälläsi kasvaa ja kehittyy niin kuin pitääkin. Hän ei tarvitse ylimääräistä rasvaa ja sokeria kehitykseen vaan monipuolista ja terveellistä ruokaa. Ja vaikka, joku sanoisi sinulle, että et saa treenata raskaana, niin: liikunnan on tieteellisesti todettu parantavan lapsen kasvua ja kehitystä sekä myös valmistavan raskaana olevaa paremmin itse synnytykseen ja siitä palautumiseen, eli nämä kommentit ovat vain tietotaidon puutetta ja näitä henkilöitä kannattaa positiivisessa ilmapiirissä valistaa oikealla informaatiolla, etteivät enää jakaisi yhteiskunnassa vääristynyttä tietoa asiasta ja turhia paineita odottaville äideille.

Jokaisessa raskaudessa on riskinsä, mihin odottava äiti ei pysty millään tavalla vaikuttamaan. On turha lisätä kommenteille lisää stressiä ja pelkoa äideille, kun focus pitäisi olla kaikessa siinä positiivisessa, mitä raskaus oikeasti on. Jokainen odottava äiti pelkää jo omassa alitajunnassa, että vauva ei kehity niin kuin pitää, tai vauvalla on jokin hätänä, tähän ei auta yhtään pelon lietsominen väärällä informaatiolla.

Mulle tulee välillä ihan myötähäpeän olo, kun kuulen millaisia kommentteja moni on raskaana ollessaan saanut ja välillä lukiessani niitä, mitä itse saan. Mutta toisaalta on erittäin tärkeä huomata, miten huonossa jamassa tietotaito yhteiskunnassamme on ja viedä sitä puolta eteenpäin, jotta jotain muutosta oikeesti tapahtuisi.
Ja koska ymmärrän, että moni odottava äiti on todella herkillään raskaana ja kommentit saattavat mennä todella syvälle ihon alle, haluan täältä tsempata teitä kaikkia ja muistuttaa, että: tiedän tasan tarkkaan teistä jokaisen ajattelevan vain parasta, omalle pikkuruiselle ihmeelle vatsan sisällä, joten uskokaa ja luottakaa itseenne!!
JA jos kaipaatte asioista tietoa, niin kysykää neuvolassa osaavilta terveydenhoitajilta ja lääkäreiltä, annetaan ammattilaisten antaa ne neuvot ja muilta ottakaa vain positiiviset vinkit ja tsempit vastaan!

ps. Eikä tätä tekstiä kirjoita täällä mikään oireeton superodottaja! Täälläkin liitoskivut vaivaa, leikatut polvet ilmoittelee itsestään löystyneiden nivelten muodossa, yöllä hormoonit valvottaa ja pitkien päivien jälkeen pohkeet pakottaa ja väsyttää. Mutta, jos joku on auttanut vireystilaan niin: järkevä aktiivisuuden ja levon tasapaino yhdistettynä ravinnerikkaaseen ravintoon ja stressittömään ilmapiiriin!

Tsemppiä kaikille!

4 Kommenttia

Vaunujen valinta aktiiviselle perheelle

**Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Wauva.com kanssa **

Ja nyt vihdoin toivepostausta rattaista. Ensinnäkin oltiin alussa molemmat hyvinkin pihalla siitä, millaisia rattaita edes markkinoilla on tai mitä me tarvitaan. Meidän muistikuvat olivat jääneet sinne oman aikaisten rattaiden tasolle: kiihkerät koppavaunut, metallijaloilla ja korilla, jotka nitisivät ja natisivat jos vähänkin oli epätasainen alusta.. Pekalla oli varmaan vieläkin stylemmät vaunut 80-luvulla… Nojoo kyllä noita uusimpia vaunuja vilahtaa sen verran kadunkuvassa, että joku käsitys oli, etteivät ne vaunut enää onneksi samalta näytä, kun meidän lapsuudessa. Täytyy kuitenkin todeta, etten ollut aiemmin kiinnittänyt rattaisiin niin paljon huomiota. Vasta kun oma bebe ilmoitti tulostaan, alkoi kaikki vauvaan liittyvä pistää silmään rattaista lähtien. Varmaan moni ihmetteli mitä kyyläilen, kun skauttasin kaikki vastaantulevat rattaat.

Käytiin muutamissa eri liikkeissä katsomassa vaunutarjontaa ja yllätyin miten paljon erilaisia vaunuja on markkinoilla. Niin ulkonäöllisesti, toiminnoilta ja ihan miltä ne tuntui työnnettäessä. 
Heti kun vaunuista sai jotain kuvaa, päädyttiin siihen, että me tarvitaan mahdollisimman moni- ja helppokäyttöiset vaunut, jotka sopivat meidän aktiiviseen elämään. Lisäksi koin tosi tärkeäksi, että vaunut liikkuu sujuvasti, ovat mahdollisimman turvalliset, tukevat ja kevyet sekä vaunujen materiaalit ovat laadukkaat. 
Yhdistelmävaunut, mistä saa suoraan kopan vaihdettua autosta nostettuun turvakaukaloon ja ratasistuimeen kun lapsi kasvaa, teki heti meihin vaikutuksen ja tiesin, että sellaiset me tarvitaan! 
Lastentavaraliikkeistä Tampereen Wauvakauppa oli tarjonnaltaan ja tuotevalikoiman laadulta meille sopivin. Kokeiltiin siellä tosi monia eri vaunuja ja alussa meidän top3 kuuluivat nämä:  

  • Cybex Priam – yhdistelmärattaat, mihin kuului siis rungon lisäksi vaunukoppa, ratasistuin ja turvakaukalo. 
  • Sitten Nuna Demi Grow – yhdistelmävaunut, samalla setillä kuin Cybexit.
  • Ja yhtenä vaihtoehtona Vista v2 – yhdistelmävaunut mihin kuului vaunukoppa ja ratasistuin. 

Kaikki näistä vaunuista olivat oikeestaan tukevia, liikkuivat kevyesti ja materiaalit olivat laadultaan tosi hyvät, mutta Cybexin Priam– malli tuntui heti eniten meiltä. Näistä malleista selvästi ketterin ja oikeestaan pienikokoisin, sekä tykkäsin ulkonäöllisesti näistä myös eniten (tämä on toki niin makuasia).
Päätökseen vaikutti myös vahvasti turvakaukalon turvallisuus, laatu ja helppokäyttöisyys (360- ominaisuus, eli turvakaukalon saa aina käännettyä auton ovelle päin, kun laittaa lapsen kaukaloon tai ottaa pois). Tottakai testattiin myös rattaita sillä ajatuksella, että menevät eri maastoissa ja varsinkin lenkkeillessä. Tämä malli vastasi hyvin tähän tarpeeseen, hyvän jousituksen ansiosta.
Rattaat olivat myös tarpeeksi pienet, mahtuivat helposti autoon sekä pienempään hissiin. Mekin asutaan kerrostalossa, joten oli pakko miettiä monikäyttöisyyttä. Lisäksi mun mielestä on älyttömän tärkeää, että vaunut saa yhdellä kädellä kasaan ja sekin ominaisuus toimi näissä. 

Kuten jo kuvista näkyy valittiin, turvakaukalon väriksi harmaa ja sekä vaunukoppa, että ratasistuin otettiin mattamustana. Runko oli niin upea ja vähän spessumpi cromisena yhdistettynä ruskeaan työntö-osaan, joten päädyttiin siihen. Cybex Priam mallistosta löytyy älyttömän makeita erilaisia kuoseja rattaisiin, jos kaipaa vähän revittelyä rattaisiin, valikoima kannattaa katsoa!

Wauvakaupan asiantuntevalta henkilökunnalta tuli hyvä vinkki rattaiden valinnassa, juuri se, että huomioi oikeesti aina sen maaston, missä tulee eniten kuljettua, onko talossa hissiä ja miettii rattaat siihen omaan perus arkeen sopivaksi. Nämä vinkit vaikutti vahvasti meidän päätökseen ja lisä huomiona rattaiden hankinta kannattaa tehdä viimeistään 3-2 kk ennen laskettua aikaa, jolloin tavarat on sitten kotona viimeistään sen 1kk ennen laskettua.

On oikeesti ihan hullua ajatella, että parin kuukauden päästä Papu voi jo olla maailmassa. Meitä nauratti niin paljon kuvailla ja kulkea tuolla parkkipaikalla tyhjien rattaiden kanssa… onneksi kohta pikkuasukki valtaa rattaat ja täytyy sanoa, että on kyllä niin hienot menopelit, että Papukin varmasti kelpuuttaa!

Huippua viikonloppua!

0 kommenttia