Kirjoittaja-arkistot: Fitoona

Mikä on oikea määrä liikuntaa viikossa?

Useasti nostan erimerkeiksi omia asiakkaitani, mutta yhtä lailla voisin nostaa esimerkeiksi teidän lukijoiden huippu hyviä kommentteja ja palautteita, varsinkin sähköposteja mitä teiltä saan. Teiltä tulee loistavia postaus toiveita, –kiitos!

Aihe joka on viime kuukausina noussut useesti esille on ollut liikuntamäärät, mitä ehkä aiemmat valmentajat, tutut tai ihan somessa seuratut henkilöt jakavat. Liikuntamäärät ovat olleet ihan poskettomia suhteessa siihen, mikä tavoite ja lähtötaso asiakkailla on ollut ennen kuin he ovat pyytäneet apua liikuntatottumuksiin liittyen.


En tiedä kuka ensimmäisenä laittoi liikkeelle trendin; että 5 eristettyä salitreeniä + 3 aamuaerobista tyhjään vatsaan toimisivat kaikille. En usko, että ainakaan kukaan kovin ymmärtäväinen liikunnanalan-ammattilainen. Enemmän ehkä voisi kallistua fitness- ja laihdutusbuumiin. Onko liikunta-alalla tultu samaan antibiootti- burana liukuhihnaan, missä kaikille määrätään joka vaivaan samat lääkkeet? niin nyt määrätään myös samat liikuntatottumukset- ja määrät? 5 eristävää salitreeniä ja tyhjän vatsan aerobiset sammuttavat aika nopeasti liikuntakipinän, jos sitä on edes koskaan ollutkaan. Harvalla se ainakaan sitä sytyttää.

Jaan itsekin joskus omia viikoittaisia liikuntamääriä omasta tavoitteesta ja ajanjaksosta riippuen, mutta on hyvä muistaa että meidän jokaisen omat treeni määrät ovat suhteutettava omaan lähtötasoon sekä tavoitteeseen. Lisäksi on hyvä huomioida, että itsessään määrä ei vielä kerron sisällöstä ja treenien insentiteetistä. Puolet treeneistä voivat olla ihan vain palauttavia treenejä. Kenenkään terveysliikkujan ei kuitenkaan kuuluisi havitella kilpa- tai huippu-urheilijan treenimääriä. Jokainen ymmärtää, ettei edes huippu kuntoinen työssä käyvä ihminen pysty treenaamaan yhtä paljon, kuin huippu-urheilija, koska myöskään palautumiselle ei riitä yhtä paljon aikaa. Ja onneksi niin paljon ei edes tarvitse liikkua.

Kun treeneistä tulee jo määriensä mukaan lähes mahdottomat, on helppo heittää koko liikuntaa kohtaan hanskat tiskiin. Samalla epäonnistumisen fiilis usein karkottaa kauemmaksi kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista! Pahimmassa tapauksessa myös liian rivakka aloitus aiheuttaa ylirasitustilaa elimistöön ja taas liikunta jää pois kuvioista. Liikunnaniloa ei todellakaan kannata tappaa liian suurilla treenimäärillä tai liian yksipuolisilla harjoituksilla.

-Oikeaa vastausta siihen, että kuinka paljon viikossa meidän pitäisi liikkua ei ole! Ukk- instituutti on tehnyt suuntaa antavan liikuntapiirakan, josta voi vähän asettaa itselleen tavoitteita, mutta silti olisi tärkeä peilata itseään siihen mikä on oma tavoite ja mikä on tämän hetkinen lähtötaso sekä kaikkein tärkein on huomioida oma muu viikottainen aktiivisuus.  Jos teet työksesi fyysistä työtä, syö se varmasti pois vireyttä treeneistä ja tässä kohtaa on hyvä ymmärtää, että fyysinen työ myös korvaa liikunnan määriä. Taas todella inaktiivinen istumatyö helposti lisää aktiivisuuden tarvetta.

Myös treenin sisältöä on hyvä miettiä oman lähtötason ja tavoitteen kautta. Useimmiten terveysliikunnasta jää pois erittäin tärkeät osatekijät, kuten: tasapaino, koordinaatio ja liikkuvuus. Pt.n kanssa tehdään salilla hauis-ojentaja ja etureisitreenejä. Ei sillä ettei kokonaisvaltaisesti pitäisi koko kroppaa huomioida, mutta kun saliohjelmat muistuttavat lähinnä kehonrakennusohjelmia, eivätkä monipuolisia harjoitusohjelmia, jotka parantaisivat oikeasti henkilön terveyttä ja toimintakykyä. Eristävän hauis-ojentajatreeni kannattaisi korvata monipuolisella ylävartalon voimaa ja liikkuvuutta parantavalla harjoituksella. Usein apua haetaan niska-hartiaseudun vaivoihin ja ylävartalon voimattomuuteen, kun taas liian pieniin hauislihaksiin.

Kuvat: Petteri Peltonen

Suuhteellisuudentajua tarvitaan lisää. Kun mietit miten paljon olisi hyvä lisätä liikuntaa, niin aloita siitä että lisäät liikuntaa jo arkiaktiivisuuteen. Sekä yksittäisiä harjoitusmääriä nostat portaittain. Mieti omaa lähtötasoasi, milloin olet viimeksi liikkunut ja kuinka paljon. Jos ennen harjoittelit 4 kertaa viikossa, mutta et ole puoleen vuoteen liikkunut, suosittelen aloittamaan 2 harjoituksella ja lisäämään rauhallisesti harjoitukset takaisin neljään. Jos taas olet aina ollut aktiivinen ja liikkunut paljon, voit miettiä liikutko tarpeeksi monipuolisesti? -Löytyykö harjoituksistasi voiman ja kestävyyden lisäksi liikkuvuutta, tasapainoa ja koordinaatiota. On tärkeää, että liikunta haastaa sinua, mutta sen tarkoitus ei kuitenkaan ole viedä iloa saati sitten terveyttä.

Mukavaa viikoloppua!

 

4 Kommenttia

Polvi pelikunnossa 9kk kohdalla

Ensimmäiset lomat on lomailtu ja tässä välissä kahden viikon työputken jälkeen olisi seuraavalla viikolla loman toisen osuuden aika. Mikä siisteintä, niin lomaviikko alkoi ensimmäisellä rugbypelillä 9 kuukauteen.

Osa teistä onkin tarkkaan seurannut kuntoutusta, mutta ne ketkä eivät vielä ole aiemmin aiheeseen eksynyt, niin viime kauden lopussa onnistuin konversiopotkun alastulossa rikkomaan vasemman polveni. Oikeasta polvesta on jo kymmenen vuotta sitten korjattu eturistiside ja kierukka, sekä tehty muutamia putsaus tähystyksiä. Viime syksynä meni sitten myös vasemmasta polvesta eturistiside ja kierukka rikki. Kierukka ommeltiin ja eturistiside tehtiin takareidestä otetusta siirteestä. Polvivammat ovat vähän liiankin tuttu yhtälö, mutta kaikilla meillä on selkeesti joku ”akilleen kantapää”, joka tahtoo mennä helpoiten.

Matka on ollut pitkä tähän päivään asti, mutta sitäkin enemmän sen eteen on tehty töitä. Tuumaakaan en ole antanut periksi, koska hyvää kuntoutusta ei voi korvata millään. Mutta en kiellä ettei välillä olisi tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, onneksi kuntoutuksessa ei vaan ole sellaista vaihtoehtoa, kun luovuttaminen.

Ensimmäinen sarjapeli oli jo 5.7, josta pelasin puolet ja polvi tuntui tosi hyvälle. Asteittain harrastusten pariin palaminen isojen leikkauksen jälkeen on suositeltavaa. On hyvä totutella pikkuhiljaa kroppa lajin pariin. Pelin jälkeen ei ollut turvotusta eikä kipua, joten jotain on tehty oikein. Turvotus on ollut itselläni todella tyypillistä rasituksen jälkeen, joten on ihan luksus pelata peli ilman turvotusta. Reisilihasten välillä on enää puolen sentin ero, joten sieltä roikkuvasta nahasta on hyvin kiritty takaisin. Reisilihasten puoliero oli monta senttiä, johtuen 6 viikon yhtäjaksoisesta kepeillä kävelystä. Lihaskato on ihan silmiin pistävää, kun joutuu olla käyttämättä toista jalkaa.

Tavoitteeksi kuntoutuksessa asetin toiset Unkarin EM-kisat, jotka olivat tasan 9kk kohdalla leikkauksesta ja lopulta myös sinne päästiin. Peleissä polvi tuntui normaalilta juuri sellaiselta kuin olin toivonut. En varonut lainkaan, vaan pystyin pelaamaan täysin normaalia peliä. Vaikkakin juoksuvauhdissa ja räjähtävyydessä on vielä oma tekemisensä. ”Harjoitus tekee mestarin”- kyllä nopeus ja räjähtävyys palaa itsestään siihen missä, se on ollut kun tarpeeksi jaksaa tehdä töitä.

Avasin jo aiemmissa teksteissä, että jo viime vuonna toiseksi vaivaksi sain välilevytyrän lannerankaan, joka on nyt huomioitava omassa harjoittelussa. Nyt se on ilmennyt peleissä kovalla säären- alueen hermosäryllä, mutta jatkuvasti selvitellään mitä sen paranemiseksi voitaisiin tehdä. Kun kroppa asetetaan äärirajoille urheilussa, syntyy vammoja, niiltä ei voida välttää mutta niiden ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat sitäkin isommassa roolissa.

 

Kuvat: Petteri Peltonen

Pakko vielä sanoa iso KIITOS, Pihlajalinnan porukalle: ortopedille Mikko Kirjavaiselle sekä fyssarille Jarkko Räsäselle, tuntui aivan sairaan siistiltä kun polvi ei estänyt kentillä kirmaamista! Ihan huippu osaajia, voin lämpimästi suositella molempia!

 

8 Kommenttia

Voiko yrittäjä lomailla?

Yrittäjyys ja lomailu pitäisi olla aika helppo yhdistelmä. Kun itse päättää omista työajoista niin ei muuta kun kalenteri kiinni ja lomailemaan… noh ei se ihan niin nappiin ole mennyt. Varsinkin jos yrittää lomailla kotona, on se lähes mahdotonta. Sähköposti huutaa ja helposti huomaa itsensä tekemässä töitä ja sopimassa asiakkaille aikoja, koska: ”mähän olen nyt helposti tässä tavoitettavissa.”  Parempi lähteä reissuun tai mökille, jolloin ei oikeasti pysty tekemään mitään työhön liittyvää ja on tarpeeksi kaukana kaikesta.

 

Kuvat: Petteri Peltonen

Lupasin tänä kesänä itselleni, että teen vähemmän töitä. Jonkun mielestä en varmaan ole onnistunut, mutta se että olen melkein kaikki viikonloput vapaalla ja osittain saanut myös arkipäiville vapaita tarkoittaa todellakin onnistumista. Vaikkakin työpäiväni saattavat helposti huidella 10-12 tunnissa.

Lomaa tarvii kuitenkin jokainen. Vaikka työstä nauttisi ihan satasella, on hyvä joskus tehdä jotain ihan muuta kuin töitä. Onnistuin tälle kesälle ottamaan jopa kaksi ihan täysin lomaviikkoa, toisessa toki lähden pelireissuun, mutta omasta työstäni se on täysi irtiotto. Pelireissulla en todellakaan ehdi miettiä töitä tai muita arjen kiireitä.

Kuitenkin nyt oma lomani starttasi landella! mökkimaisemissa Savossa, jonne suuntasimme eilen. Täällä ei tulisi mieleenkään pohtia työkiireitä, kiire tulee juosta mummon ruokapöytään ja hyttysiä pakoon. Aurinkoa, uintia, saunomista ja jatkuvaa ulkoilua, en voisi parempaa lomaa toivoa.

Loman ottaminen on melkein jo itsensä arvostamista, se on omaa hyvinvointia. Jos koskaan ei pidä lomaa ja hengähdä saattaa havahtua hetken päästä sairaslomalle, että taisi pyörät pyöriä liian kovaa.

Hetket jolloin ei tarvitse tehdä mitään eikä ole mitään hajua kellosta tai maailman menoista, tekevät aivoille hyvää. Jatkuva kuormitustila, suorittaminen ja pakonomainen tekeminen saattavat ajaa jopa pitkäaikaiseen burnoutiin.. Sieltä pääsy voi viedä kauan, joten muista ottaa itsesi irti arjesta. Olet sitten yrittäjä tai ihan mitä tahansa työtä tekevä tai opiskelija, meistä jokainen tarvitsee lomaa.

Kuvat: Petteri Peltonen

Aion todellakin nauttia näistä heinäkuun lomaviikoista ja yksittäisistä päivistä täysillä!
Kuvissa esiintyvät:   T- Paita ja College Junkyard x Fila erikoismallistoa!

2 Kommenttia

Kotipesä- lempipaikka

Olette toivoneet postausta meidän kodista, joka vilahtelee aina välillä instastoryn puolella niin täältä tulee…..

Luonteeltani olen seikkailunhaluinen. Jatkuvasti vaihtuvat asiat elämässä innostaa. Työssä tykkään projekteista, tavata uusia ihmisiä ja haastaa itseäni eri alueilla. Sama päivittäinen työaika ja työ, eivät tuo sitä samaa iloa kuin juuri se mitä tällä hetkellä teen. Avaan viikon alussa kalenterin ja huomaan: ”aii tällänen viikko on tällä kertaa..” -Kyllä, jokainen viikkoni on todella erilainen ja ai vitsit, että nautin siitä. Vaikka asiat vaihtuvatkin elämässä niin ihmisistä pidän kynsin ja hampain kiinni.

Nautin matkustamisesta, uusista kohteista ympäri maailmaa ja varsinkin kokemuksista. Käytän ylimääräisen rahani kokemuksiin, koska ne ovat todella isossa osassa myös omaa hyvinvointia. Nautin hetkistä kahvikuppi kädessä, kun mietin mitä kaikkea siistiä elämässä on tullut tehtyä: muistot benjihypystä muuttuvat hetkessä Cuubalaisiin autoihin ja taas Ateenan jalkapallopelien kautta uskomattomiin paratiisisaariin. Reissusielu elää sisälläni, mutta silti rakastan ihan tavallista arkea. Sitä, että uskomattoman hienon reissun jälkeen pääsen takaisin kotiin siihen omaan kotipesään, jossa kaikki on omaa, tuttua ja turvallista.

Tajusin tämän oikeastaan vasta kun ostin ensimmäisen omistusasunnon. Luulin, että en kokisi suurta eroa vuoka- ja oman asunnon välillä, mutta kun tämän asunnon remontoimme ja sisustimme juuri oman mieltymyksen mukaan, oli fiilis täysin toinen. Välillä kävelen kotona ympäriinsä, vaan koska tykkään katsella tätä kotia. Kun tulen töistä tai reissusta kotiin tunnen heti, että tää on mun paikka! Aiemmin ajattelin kodiksi vain pelkästään rakkaat ihmiset ympärillä. Nyt koti on kyllä just se paikka, josta on itse itselleen tehnyt kodin ja missä saa olla rakkaiden ihmisten kanssa.

En oikeastaan tiedä mikä oma sisustustyylini on. Paljon vanhaa, luonnon läheistä, mutta lisäksi betonia ja peltiä. Elementtejä olen ottanut ranta-fiiliksestä ja yhdistänyt sitä teollisuus-meininkiin ja metsään. Hankin asioita uutena kaupoista ja netistä, käytettyinä torista tai siskoni löytäminä kirppiksiltä sekä osa ovat äitini tekemiä. Lisäksi rakastan tuoda esineitä reissuista. Kokonaisuus saattaa, jollekin olla liikaa, mutta en tykkää liian modernista ja värittömästä. Tykkään, että kodilla on pilke silmäkulmassa.

Olohuoneen ehkä tärkein huonekalu on ehdottomasti Annankadun Vepsäläiseltä ostettu Brandon sohva. Haluttiin ehdottomasti löhösohva, koska sohvalla nyt tunnetusti tulee vietettyä paljon aikaa ja haluttiin sohva, johon kaikki mahtuvat. Etsin sohvaa melkein vuoden, koska meillä on tosi haastavat mitotukset ja vain tästä kyseisestä sohvasta sai rakennettus paloista ihan täydellisen sohvan meille. Väriksi valikoitui ihan samansävyinen sohva kuin meidän keittiön mikrosementti.

Olkkarissa löytyy myös Pentikin kierrätyspuusta tehty vitriinikaappi sekä Granitin bambutuoli. Ruokapyötä on valmistetty myös kierrätyspuusta ja sen tilasin Indonesiasta. Ruokapöydän tuoleista peltituolit tilasin netistä ja kaksi turkoosia tuolia ovat olleet meidän isällä käytössä, kun olin ihan pikkulikka, eli niissäkin on paljon tunnearvoa.

Työhuone on suoraan sanoen ollut ihan luksus! On ollut helpompi pitää yrityksen asiat järjestyksessä kun löytyy oma miljöö niille. Valitettavasti kuitenkin ylimääräinen tila aina kerää ylimääräistä tavaraa, ja välillä tuntuu, että työskentelen pyykkitelineen, imurin ja hierontapöydän välissä. Eli työhuoneeseen meinaamme tunkea kaiken mahdollisen. Kuitenkin työhuone siistissä kunnossa on itselle ihan spessu paikka. Sama bambutuoli on löytänyt myös sinne paikkansa sekä äitini tekemä lankkulauta- pöytä. Sävyt koko huoneessa ovat hyvin sinivalkoiset. Työtuolin päältä löytyy äidin tekemä viltti ja lattialta mummoni tekemä matto.

Parveke oli elinehto muutolle. Rakastan syödä kesäaamuisin aamupalan ulkona ja lämpiminä iltoina illallista. Parvekkeella on äitini tekemät pöytä ja sohva purkulavoista. Mainitsin vain äidilleni, että kerää lavoja talteen niin teemme joskus niistä parvekkeen huonekalut niin, seuraavalla kerralla äiti jo toikin kalusteet valmiina meille. En voi ymmärtää miten taitava mama mulla on! Omat tekeleet olisivat voineet olla ihan toista luokkaa, jos olisin niitä edes koskaan saanut valmiiksi.

Makkari on ollut huoneista keskeneräisin. Vasta viime viikolla sain laitettua vaatehuoneen oveksi pellavaverhon ja pikkuhiljaa huoneessa rupeaa olemaan muutakin kuin sänky. Lisäksi melkein koko kodista puuttuu taulut seiniltä. Hiljaa hyvä tulee ja huone huoneelta kodista muovautuu oman näköinen. Onneksi nyt edes vajaa vuoden asumisen jälkeen isoimmat hankinnat on tehty ja remontti on täysin viimeistelty. Saa nauttia kodin ihanasta fiiliksestä ja elellä omaa unelma arkea!

Hyvää viikonloppua!

 

 

0 kommenttia

Onko kuntoutus ohi kun palaan kentille?

8 kk sitten en osannut odottaa tätä päivää nimittäin kausi alkaa ja olen pelikunnossa. Viime kaudella semifinaalin ensimmäisellä puoliskolla potkaisin konversiopotkun ja tukijalka petti alta. Tuomio eturistiside poikki ja kierukka revennyt. Tiesin, että hetkeen ei ollut asiaa kentille. Sinä hetkenä, kun loukkaantuu ja tietää, että on pitkään sivussa töistä, harrastuksista ja monista omista arjen perus asioista, ei edes osaa nähdä hetkeä jolloin palaa täysin takaisin omien juttujen pariin.

Loukkaantumiset syövät todella syvältä. Mutta niitäkin tulee meille kaikille jossain vaiheessa elämää. Urheilu toki nostaa riskejä, mutta ei muukaan elämä poissulje sairastumista tai onnettomuuksia.

Hetkessä eläminen on oma elämänpituinen tavoitteeni, mutta varsinkin loukkaantumisten jälkeen se tuntuu erittäin vaikealta. Sitä ajattelee jatkuvasti: ”Olisinpa jo terve”, ”sitten kun olen terve teen sitä ja tätä..” Laakereilla lepääminen ja siinä hetkessä eläminen on vaikeaa, suorastaan mahdotonta.


Kuitenkin jokainen vamma on jollain tavalla kasvattanut ja vienyt elämässä eteenpäin. 15- vuotiaana sitä ajatteli, että 6kk leikkauksesta ja pelaan taas täysillä fudista, koska lääkäri antoi kuuden kuukauden jälkeen vihreää valoa. Kas kummaa kierukan liitäntä ei pitänyt ja taas oltiin tähystyksessä, koska paluu ei ollut maltillinen vaan heti kaasu pohjassa. Nyt monta vammaa ja leikkausta kokeneena tämä reilu 8kk tuntuu lyhyeltä ajalta leikkauksesta. Tuntuu, että olen valmis pelaamaan, mutta silti ei kävisi mielessäkään lopettaa kuntoutusta.

Enää en ajattele kuntoutuvani pelkästään rugbyyn vain kuntoutan itseni loppuelämää varten. Jos olisin ollut fiksu, olisin aloittanut ”kuntouttamaan” itseäni jo 14- vuotiaana, jolloin en ollut kärsinyt vielä yhdestäkään isommasta vammasta. Elämä kuitenkin opettaa asiassa kuin asiassakin ja joskus opit täytyy hankkia kantapään kautta. En välttämättä olisi tässä ilman kuutta polvioperaatiota ja jokaista koettua matkaa takaisin pelikuntoon.

Kuvat: Petteri Peltonen

Mitä jatkuva kuntouttaminen sitten tarkoittaa? – Se tarkoittaa, että pitää huolen omasta kehosta. Huomioi kehon vaativat fyysiset ominaisuudet, vahvistaa ja tukee niitä oikealla harjoittelulla, levolla sekä ravinnolla. Se tarkoittaa hyvää alkulämmittelyä ennen varsinaista treeniä, hyvää loppuverkkaa. Se tarkoittaa tasapainoa levon ja harjoittelun välillä sekä sopivassa suhteessa kovia ja kevyempiä treenejä. Se tarkoittaa hyvää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, kestävyyttä ja lihaskuntoa. Tätä listaa voisi jakaa äärettömiin, mutta kiteytettynä itsestä huolehtiminen huomioiden eritoten omat heikkoudet. Omalla kohdallani polvien vahvistaminen on erittäin isossa roolissa.

Lauantaina alkaa kausi, mutta haluan suhtautua ensimmäiseen peliin kuin mihin tahansa treeniin: rentoutta, iloa ja oman parhaansa tekemistä! En usko, että tämä loukkaantuminen on viimeinen minkä tulen kokemaan, mutta en myöskään halua stressata tulevaa.

Upeita kesäpäiviä!

0 kommenttia