Blogi

Somepaine

On se paikka missä vain, minulta kysytään ”somevaikuttajana” olemisesta, kuten: keskustelutilanne läheisten, tuttujen ja tuntemattomien kanssa, puhekeikat suurelle yleisölle tai sähköpostiviestit lukijoiden kanssa.
Yleisimmät kysymykset: onko paine pitää jatkuvasti blogia yllä, miten sinulla on kaikkeen aikaa muiden töiden ohella…? Ajattelin avata teille vähän omaa fiilistäni tästä kaikesta sekä täysin omia mielipiteitäni ja tapoja. En usko, että kukaan meistä ”bloggareista” ajattelee täysin samalla tavalla, jokaisella meistä on eri lähtökohdat blogin ylläpitoon, täysin eri sisällöt, mitä haluamme luoda sekä täysin erilaiset arvot mitä haluamme korostaa ja miten elämme.
En suoraan sanoen ole tyypillinen kirjoittaja, joka rakastaa sanojen takana esiintymistä. Puhuminen on minulle kaikki kaikessa, rakastan syvällisiä keskusteluita ja vuorovaikutustilanteita. Olen täällä blogissakin maininnut, että minulla on lievä lukihäiriö, joka näkyy edelleen kirjoituksissani, mutta mitä sitten? – sama asia, että minulla on huono englannin kielioppi, pisamia ja länkkärijalat. Ne ovat ominaisuuksia, joita ei kannata hävetä vaan kääntää vahvuudeksi.
Miten lukihäiriö vaikuttaa kirjoittamiseeni; ovat hassun hauskat lauseet mitä välillä kirjoitan, niissä ei ole päätä eikä häntää, mutta suurin osa teistä lukijoista nappaa punaisen langan silti. Kaikki eivät, ja välillä saankin kielioppi-ryöppyä niskaan. Sekin on ihan hyvä, jos samalla korjaatte virheet niin opin itsekin. 😉

@Petri Mast

-En kirjoita blogia, tuottaakseni täydellistä tekstiä vaan tukeakseni teidän hyvinvointia.
Puhun blogissa: niin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, jaan treenejä, reseptejä sekä arvonaailmaani. Haluan viestittää hyvää oloa ja luonnollisuutta, haluan vaikuttaa ulkonäköpaineisiin ja negatiivisen ”minäkuvan”- ajatteluun. Sillä voin allekirjoittaa, että tämän hetkinen maailma ja varsinkin some, ovat täynnä luonnotonta materiaalia ja ulkonäkökeskeisyyttä, niin naisten kuin miestenkin osalta. Kuvilla pyritään täydellisyyteen ja usein niistä tulee myös kulissimainen fiilis. -Jokaisen kuvan takana on kuitenkin tavallinen ihminen!
Työskentelen blogin ohella täyspäiväisesti, en siis vain kirjoita blogia ja treenaile työkseni. Olen aikatauluttanut itselleni tietyn määrän postauksia kuukaudessa, johon pyrin aina. Joskus pystyn luomaan enemmänkin sisältöä, mutta tällä hetkellä työelämäni liikunnanalan ammattilaisena ja valmentajana vie niin paljon aikaa, enkä halua kirjoittaa pelkkää täytetekstiä.  Postaus vaatii usein oman työpäivän. Joskus kirjoitan yhtä postausta monta päivää vähitellen, lisäksi kuvien ottaminen esimerkiksi treenipostauksissa vie aikaa. Ajattelen blogin ylläpidon enemmän harrastuksena, koska työ tuo eteen paljon vastuuta ja aikataulua. Haluan, että tekstit tulevat itseltäni luonnostaan, eivätkä ole väkisin väännettyjä. Toivepostaukset, ovat kuitenkin ihan suosikkejani, koska tätä kautta pääsen myös vastaamaan teidän toiveisiin.

Blogitekstit saavat uutta ilmettä joka vuosi. Asenteet muuttuvat yhtälailla kun itsekin muutun vuosien myötä. Veikkaan, että jos lukisin ensimmäisiä tekstejä mitä olen v. 2012 kirjoittanut voisin työntää pääni hiekkaan ja potea kovaa myötähäpeää. Onneksi kaikki me kuitenkin kasvamme ja opimme elämän myötä sekä ulosantimme paranee jatkuvasti, joten sallittakoon myös ne jutut, mitä silloin aiemmin on ollut. –Tärkeintä blogin kirjoittamisessa on kuitenkin aina ollut se, että seison sanojeni takana.

@Petri Mast

Blogeja löytyy melkein jokaisesta aihepiiristä ja blogit eroavat artikkeleista, usein sen takia, että blogissa tulee vahvasti kirjoittajan mielipiteet esille. Miksi blogeja pitää lukea suurella sihvilällä, johtuu siitä, että harvemmalta bloggarilta löytyy kuitenkaan koulutusta aihepiiriin liittyen. Jos tekstissä lukee vaikka: ”näin saat vatsalihakset esiin”  tai ”paras ruokavalio laihdutukseen” on syytä kriittisesti lukea tekstejä ja huomioida esim. vaikka terveys- ja liikuntapuolella, että kaikki on hyvin yksilöllistä. (Juha Hulmin Lihastohtori- blogissa oli hyvä teksti tähän aiheeseen liittyen: löydät sen täältä.) Blogit ovat lähes aina jonkun henkilön tekstiä ja fiiliksiä eivät tutkittuja faktoja, ellei niitä ole erikseen laitettu lähteenä blogiin. Toki eri asia on kun ammattilaiset kertovat blogeissaan ammattiin liittyvistä aihepiireistä ja tekstien takaa löytyy vankka koulutustausta ja kokemus, usein näissä blogeissa myös mainitaan henkilön omista koulukunnista ja mielipiteistä. Suuri muutos blogeissa on kuitenkin ollut se, että jokainen haluaa tuottaa lehtienomaisia artikkeleita, jotka piilottavat helposti taakseen kirjoittajan todellisen persoonan ja luonteen. Olen huomannut, että yhä enemmän ”lavastetaan” tilanteita blogin takia, eikä eletä elämää ja kirjoiteta ohella blogia… ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Toki blogejakin on erilaisia.. toisten on enemmän ammatillisia ja toisien taas kertomusta omasta elämästä tai intohimosta. Jokainen blogi voi aiheesta riippumatta olla hyvä, jos kirjoittajan intohimo paistaa lauseiden välistä ja stressitön aito halu kirjoittamiseen. Oma blogi on vähän näitä kumpaakin.. haluan ammatillisia tekstejä, jakaa vinkkejä ja tietoiskuja liikunnasta, mutta samalla kertoa kivoja kokemuksia ja spontaaneja asioita arkielämästäni. En halua liikaa miettiä miten kirjoitan vaan annan fiiliksen viedä, mutta kun kyseessä on ammatilliset tekstit luon tekstiä oman koulutuksen ja osaamisen kautta faktat edellä.

Kuvat: Petri Masti

Yllättävän monet bloggaajat palavat loppuun ja kertovat avoimesti omista ongelmista niin omassa itsetunnossa kuin elämän hallinnassa. Ulospäin kaikki on näyttänyt täydelliseltä, mutta sisällä on ollut kauhea stressi ja paine. Ymmärrän tämän täysin, blogin pitäminen ei ole suoraan menestymisen saavuttamista, makeita yhteistyökuvioita ja suosiota. Jokaisen ruudun takana on tavallinen inhimillinen ihminen, jos työpaineet kasvavat liian suuriksi ja tavoittelee blogissa vain täydellisyyttä niin varmasti kyseenalaistaa oman osaamisen ja palaa stressaamalla loppuun. Vauhtisokeus sokaisee monen! Jos itselläni jossain vaiheessa intohimo katoaisi ja joutuisin tekemään tätä pakkopullana, lopettaisin heti. En kestä turhaa suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua, missä en ehdi nauttia siitä mitä teen. En koe, että minun tarvitsisi pitää hienoa ”kulissi-elämää” yllä ja elää materiaalinkiilto silmissä, jotta olisin onnellinen. Pienemmät asiat ratkaisevat, sen tulee jokainen jossain vaiheessa huomaamaan.

8 Kommenttia

Apua vammoihin ja turvotukseen

Jokaiselle meistä tulee elämän aikana erilaisia loukkaantumisia ja vammoja. Niin kuin teistäkin suurin osa tietää, olen kärsinyt monista polvivammoista ja operaatioista fudis- vuosien aikana. Kuitenkin pitkäjänteinen kuntoutus on tärkein osa parantumista. Jos leikkauksien jälkeen jättää kuntoutuksen väliin, ei operoitu kehonosa välttämättä palaa koskaan hyvään ja vahvaan kuntoon. Tiedän, ettei kuntoutus ole mitään mielekkäintä puuhaa, mutta se tulee lopulta palkitsemaan. Kropan saa hyvään kuntoon takaisin, jos vaan haluaa ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Toki on poikkeavia tapauksia ja vammoja joille ei välttämättä voi mitään, mutta nyt puhun perus iskuvammoista (lihaksen sisäinen verenvuoto), murtumista ja nivelside vammoista joita pystytään leikkauksilla korjaamaan.

Ainoa asia, mitä jokainen polvileikkauksessa ollut tulee usein kantamaan mukanaan on polven turpoaminen. Jalka kerää tosi helposti nestettä, jos tulee tehtyä jotain mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Nivelpinnat saavat aina osumaa leikkauksissa, sekä polveen tulee arpikudosta, jotka altistavat helpommin ärsykkeelle ja turpoamiselle. Itselläni polvi kerää nestettä, jos treenaan jotain mitä en ole pitkään aikaan tehnyt, vaikka kovalla alustalla lentopalloa, jossa tulee paljon tärähdystä polveen. Tämän jälkeen menee aina muutama päivä, että neste lähtee. Turpoamista olen pyrkinyt hoitamaan kylmällä, mutta olen yrittänyt etsiä pitkään avuksi muitakin keinoja, jos turvotus ei meinaa laskea.

Urheilupiireissä ja liikunta-alalla olen jo aiemmin kuullut Game Ready- kylmäkompressio- laitteesta apuna turvotuksen poistoon leikkauspotilailla, palautumiseen ja akuuttien vammojen hoitoon. Siinä yhdistyy kompressio sekä optimaalinen kylmyysaste. Pääsinkin 3 viikkoa kokeilemaan laitetta omaan ”vammaan”. Laite tuli käyttööni rugby turnauksen jälkeen, jolloin arvasin, että polvi vähän turpoaa. Päätin ottaa muutaman kuvan polvesta, jotta saatte käsityksen siitä miten paljon laite auttoi nesteen poistamisessa. Tein kuvien välillä viikon noin 1-3 kertaa päivässä 15-30 min hoitokerran laitteella. Neste palasi takaisin aluksi töissä, koska joudun jatkuvasti seisomaan.

 

Mikä on kompression tehtävä?

Kompression tehtävä on poistaa turvotusta, laittamalla nesteet kiertämään paremmin. Lisäksi kompressio edistää palautumista ja parantaa verenkiertoa. Tästä syystä monet urheilijat käyttävät laitetta maitohapon poistoon treenien aikana ja jälkeen.

Miten taas kylmä auttaa vammojen hoitoon?

Kylmän tarkoitus on lievittää sekä puuduttaa kipua. Kylmässä usein ongelmana on se, että kylmäpussi on liian kylmä ja voi aiheuttaa paleltumia. Game Readyssä voi itse säädellä lämpötilaa ja eri ruumiinosille sopivat mansetit estävät paleltumia.

Hoidon aikana pumppaava-hoito tehostaa verenkiertoa ja nesteiden kulkeutumista sekä kylmä lievittää kipua. Gameready- laitteen tärkein vaikutus on myös se, että se ns. ”jäähdyttää” kohde alueen myös pitkäksi ajaksi hoidon jälkeen sekä kylmyys kohdentuu syvemmälle polveen. Huomasin itse, että polvi jäi viileäksi pidemmäksi ajaksi, kuin taas jääpussin pidon jälkeen.

Monilla yksityisillä ja joillain julkisilla sairaaloilla on esim. leikkausosastoilla laitteet käytössä sekä myös monilla urheilu- joukkueilla. Kuitenkin tärkeää on, että jokainen myös teistä tiedostaa tämän, jotta voitte vaikka juuri leikkauksen jälkeen vaatia Game Ready- laitetta. Laitteen voi myös halutessa vuokrata kotiin, jos kaipaa akuutille vammalle hoitoa. Suosittelen lukemaan lisätietoa täältä: grhealth.fi

Toivottavasti tästä joku muukin saa apua, kuin minä! 😉

 

3 Kommenttia

Terveellisempi suklaamousse

Helpot reseptit kunniaan taas tälläkin kerralla. Tässä viikonloppuun sopiva herkku! Resepti ei vaadi pitkiä hermoja ja pilkun vilausta, spontaanilla kokkostaidolla pääsee pitkälle. Lisäksi määrät ovat suuntaa antavia, koska harvemmin mittailen niitä tarkemmin. Silmämääräisesti tykkään kokkailla ja maistella voi aina välissä 😉 Suklaa mousse on yleensä todella makea, mutta tässä voit itse vaikuttaa makeuteen lisäämällä hunajaa/siirappia/kookossokeria.

Sekoita ensin moussen ainekset blenderissä/sauvasekottimella. Pidä huoli, että koostumus ei ole liian vetinen vaan pysyy moussemaisena. Tämän jälkeen laita jähmettymään jääkaappiin ja lisää päälle vaikka granolaa, tummaasuklaata ja ananaskirsikka.

Mousse:

4 banaania

3 pientä avokadoa

4 rkl Foodin raakakaakaojauhetta

1 rkl hunajaa 

1 tl kookossokeria

1 rkl Star Nutrition, sokeriton suklaa siirappi

Loraus soijamaitoa (käy myös manteli/kaura/kookos-maidot)

Päälle: 

Ananaskirsikka

Tummasuklaa 85%

Granolaa (gluteeniton)

Nautinnollista viikonloppua!

0 kommenttia

Kilpailuhenki ja vastustajan kunnioitus

Kilpailuhenkisyyttä joskus kammoksutaan ja se ajatellaan negatiivisesti, hampaat irvessä tekemiseksi. Miellän kilpailuhenkisyyden itse ihan toisella tavalla. Olen aina ollut kilpailuhenkinen hyvän urheiluhengen rajoissa, haastan mielummin aina jonkun toisen kun kilpailisin vain itseäni vastaan. Kilpailuhenkisyys saa oman tulokseni paranemaan, sillä voiton tahto ja kilpailuhenki parantavat omaa suorituskykyä ja tätä kautta myös tulosta. Tottakai kilpailuvietti voi joidenkin kohdalla olla liian totista ja hampaat irvessä tekemistä, jolloin liikunnan tuottamaan hyvään fiilikseen ei päästä muun kuin voiton kautta. Eikä kaikille voitto taas merkitse samalla tavalla kuin toisille. On hienoa, että joillekkin riittää oma paras mahdollinen suoritus ja itsensä ylittäminen eikä vain voitto. Joskus toivoisin itsekin, että osaisin yhtä hyvin ottaa häviön vastaan kuin muutama läheinen ystäväni. Iän myötä on onneksi sitäkin taitoa tullut, vaikka omissa harrastuksissa olenkin todella voitontahtoinen ja tämän takia myös suoritus voi joskus olla yliyrittämistä. 😉

Kilpaurheilussa on toki enemmän kilpailuviettiä, jolloin vain voittoon tähdätään, mutta sielläkin omista virheistä ja alisuorituksesta opitaan ja kehitytään. Urheileminen on kuitenkin kilpatasolla useille ammatti jossa pyritään parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja jokainen tietää, että vain menestyneet urheilijat voivat elättää itsensä urheilulla, jolloin myös tekeminen onkin totisempaa. Terveysliikkujan taas ei missään nimessä pidä miettiä liikuntaa liian vakavasti, vaan hakea positiivisia kokemuksia ja fiilistä sekä terveyttä liikunnan avulla. Kuitenkin kilpailuhenkinen voi silti olla ja halua voittaa itsensä ja tätä kautta tähdätä parempaan kuntoon. Eli vaikka kokisit, että et ole lainkaan kilpailuhenkinen niin voit miettiä sen yhdeksi tavoitteeksi ja voimavaraksi omaan harjoitteluun. Jos kilpailet vähän edes omaa peilikuvaasi vastaan, voi olla, että saat itsestäsi hitusen enemmän irti.

Palatessani kilpaurheilun kilpailuviettiin, esimerkiksi viime ystävänpäivänä vaatemerkki Björn Borg lanseerasi ”Dearrival” kampanjan, jossa halutaan kannattaa sitä, että vaikka kilpailutilanteessa kilpailu on kovaa on syytä kilpailun ulkopuolella kunniottaa vastustajaa. Olen huomannut rugby kentällä, että siellä jos jossain kunnioitetaan vastustaa. Tilanteisiin mennään todella kovaa, mutta kenelläkään ei ole mielessä vastustajan satuttaminen. Jos vahingossa taklataan väärin mennään heti taputtamaan vastustajaa selkään ja tarkistetaan, ettei mitään pahempaa satu kenellekään. Lisäksi ollaan aidosti iloisia muiden menestyksestä ja onnistumisista. Tottakai jokainen joukkue tähtää voittoon, mutta arvostan itse todella paljon sitä, että vastustajia kunnioitetaan. Pelikentillä pelataan täysillä, mutta pelin ulkopuolella ollaan frendejä- mentaliteettiin uskon itse! 

On ollut mielenkiintoista verrata harrastamiani lajeja toisiinsa. Esimerkkinä vaikka kolme ihan eri maailmaa… Fudiksessa, naisten liigassa on kova kilpailu pelipaikoista joukkueissa ja välillä huomasin, että toisille oli vaikea aidosti iloita muiden menestymisestä ja nuoria tulokkaita ei hevillä oteta joukkueisiin. Taas bodyfitnesin puolella kunnioituksesta ei tuntunut olevan paljoakaan tietoa, eniten yllätti se, että ennen kisoja minua varoitettiin kisatavaroiden varastamisesta. En olisi ikinä uskonut, että jossain lajissa joku haluaa varastaa kisavälineesi, jotta itse saisi paremmat lähtökohdat voittoon. En ymmärrä kuka voisi elää itsensä kanssa, jos tekisi voiton eteen, jotain noin törkeää, onneksi lajista löytyi myös huikeita poikkeuksia. Ja nyt kun aika on kulunut rugbyn parissa huomaan miten siistiä on treenata noin kunnioittavassa porukassa. Vastustajat ja tiimikaverit kunnioittavat kaikki toisiaan, kukaan ei toivo kenellekkään loukkaantumisia sekä kehutaan avoimesti myös vastustajia. Jos jossain vallitsee ”me”-henki niin rugbyssa! 

Ei ole ollut epäselvää, että minkälaisessa porukassa haluan liikkua! Kilpailuhenkisyys yhdistettynä muiden kunnioittamiseen ja siihen, että oikeasti nautitaan ja pidetään samalla hauskaa on parasta mitä liikunta voi itselleni antaa.

Vaatteet Björn Borg (#DEARRIVAL- kampanja mallisto), löydät alta linkit: 

Miesten: treeni t-paitapitkähihainen t-paitashortsit

Naisten: treeni toppi, treeni pitkähihainentreenitrikoot

0 kommenttia

Maastavedon yleisimmät tekniikkavirheet

Taka- ja askelkyykyn yleisimmät tekniikkavirheet- postaus (Täältä löydät kyykky-postauksen) sai huikean suosion ja toivoitte lisää samankaltaisia tekniikkapostauksia, joten seuraavaksi tuleekin maastaveto eli mave!

Vapaiden painojen kanssa treenaaminen vaatii hyvää liikkuvuutta ja tekniikkaa, varsinkin mitä enemmän nostamme painoja sitä tarkempi ja turvallisempi tekniikan on oltava. Tottakai monissa nosto-kisoissa näemme mitä erilaisia tekniikoita, sillä siellä halutaan vain kuorma ylös ja tämän postauksen tarkoituskin on parantaa teidän turvallisuutta, jotka haluatte treenata turvallisesti ja oikeaoppisesti salilla, mutta tavoitteenne ei välttämättä ole kisata painonnostossa tai voimamieskisoissa. 😉 Myös heidän oheisharjoittelussa pyritään viilaamaan turvallisuus kuntoon, mutta kilpaurheilutilanteessa se ei aina päde.

Aluksi on hyvä harjoitella tekniikoita kepeillä sekä ihan vain pelkällä tangolla. Kun liikerata rupeaa sujumaan, voi portaittain lisätä painoa, mutta turvallisuuden pitäisi kulkea aina edellä. Maastaveto on kokovartaloliike, mutta voimantuotto tapahtuu pääsääntöisesti jaloista.

Yleisimmät virheet:

Polvet eivät saisi ylittää ylikorostetusti tankoa, eivätkä kantapohjat nousta lattiasta. Jos nilkat ovat todella jäykät, täytyy niiden liikkuvuutta harjoittaa, mutta myös leveämpi asento voi helpottaa suoritusta. Lisäksi lonkkien on syytä olla auki.

Polvet eivätkä nilkat saisi taittua yhtään sisäänpäin. Painopiste tulisi siirtää enemmän pakaroille ja jopa enemmän puskea polvea ulospäin samaan linjaan varpaiden kanssa.

Asento ei saisi lähteä liian etunojasta, jolloin nostat painot selällä etkä jaloilla. Eikä myöskään kaatua liikaa eteen nostovaiheessa, vaan noston kuuluisi olla suoraviivainen suoraan ylöspäin.

Tulisi myös välttää painojen nostamista pyöreällä selällä, ja muutenkin kuten kuvasta huomaa: painojen nosto tapahtuu käsillä ja selällä, kun maastaveto täytyisi lähteä jaloista. Pyöreä selkä altistaa paineen selkärankaa ja voi aiheuttaa vakavampia ongelmia rankaan. (välilevyn pullistumat) Usein jos paino on liian iso, niin nosto saattaa näyttää enemmän tältä.

Yläasennossa ei myöskään kuulu korostaa alaselän lordoosia (=notkoa), jolloin kova paine kohdistuu alaselän nikamiin, eikä vatsalihakset tue seisomaasentoa. Lisäksi polvinivel olisi syytä pitää pehmeänä, ei lukossa, vaikka sitä ei kuvasta nyt näe. Eli älä missään nimessä vie liikettä niin pitkälle, että ojennat polvet lukkoon.

Oikeaoppinen MAVE:

Painopiste on enemmän kantapäillä, vartalo tangon ”takana”, mutta hartiat tangon tasolla, kuitenkin olkapäät takana ja lavat hiukan yhdessä. Tanko kulkee koko matkan jalkoja pitkin ylös. Keskivartalo on pidettävä liikkeen aikana tiukkana, selkä luonnollisella ”notkolla”, mutta älä ylikorosta notkoa. Noston aikana puhalla aina happi ulos. Lisäksi itse tykkään ottaa ristiotteen, jotta tanko pysyy hyvin käsissä, eikä tarvitse liikaa puristaa käsillä.

Erilaisia ”maveja”:

Paljon näkee myös eritavalla suoritettavia maastavetoja on: suorinjaloin maastaveto, sumomaastaveto ja maastaveto, jossa tanko kulkee jalkojen välistä. Kaikilla näillä voi tehostaa harjoittelua ja hankkia erilaista ärsykettä, mutta huomioi myös näissä turvallinen suoritustekniikka.

Hyviä mave-hetkiä! 😉

7 Kommenttia