Blogi

Behind the scenes- Gladiaattorit

Gladiaattoreiden kuvaukset saatin purkkiin perjantaina ja voin kertoa, että ihan mahtava kausi on tulossa. Aloittelin tätä tekstiä jo viime viikolla Tampereella kuvausten aikana, mutta koska työpäivät olivat n. 10h pitkiä eikä taukoja kirjoittamiselle ollut, enkä tietenkään saanut tekstiä teille ulos. Nyt kun tuotantokausi on naputeltu onkin hyvä kertoa fiiliksiä tästä matkasta, joka toki ei ole vielä täysin ohi… syksyllä pääsemme kaikki näkemään lopputuloksen.

En ole koskaan aiemmin ollut tälläisessä projektissa, joten en tiennyt lainkaan mitä se tulisi pitämään sisällään. Arvasin, että rankkaa tulee olemaan, koska yleisesti ihan yhden päivän kuvaukset ovat olleet rankkoja. Lisätään tähän vielä fyysiset urheilusuoritukset ja niihin valmistautumiset sekä tätä soppaa lähes yhtäjaksoisesti puolitoista viikkoa putkeen. Voitte jo kuvitella, että edes sana rankka ei riitä kuvaamaan tätä ajanjaksoa.

Päivä taittui kutakuinkin näin: Aamulla 6-8 välillä herätys ja aamupalan kautta Tähtiareenalle meikkiin. Ensimmäisen jakson kuvaus alkoi 12 aikaan aamupäivästä ja toisen jakson kuvaus 18 aikaan. Illalla kuvaukset saatiin loppumaan 23-24 aikaan, josta suoraan hotellille nukkumaan. Tätä lähes koko ajan putkeen, joten kyllä voin kertoa, että väsymystä oli koko porukalla ilmassa.

Itse urheilusuoritukset eivät tuntuneet fyysisesti niin rankalta, kun vertaa sitä kaikkea muuta hässäkkää mitä ympärillä oli. Ilman hyvää kuvaus, ohjaus, tuotanto, puvustus, maskeeraus ja näyttelijä/urheilija- porukkaa ei kukaan jaksaisi näitä viikkoja. Meillä oli onneksi todella hyvä yhteishenki ja tsemppi päällä alusta asti, joten väsymys oli hauska kuitata hyvällä läpällä ja kaverin tsempillä. Koska kaikilla väsymys ja tilanteen tuoma stressi oli sama, ei siinä edes kehtaa valittaa!

Jokaisesta matkasta oppii ja kokee jotain uutta, meidän porukan nimeksi tulikin viikon aikana ”teamhermosärky”, johtuen siitä hermosärystä, mitä ohjelmaan kuuluvat lajit toivat suurimmalle osalle käsiin. Koska joka päivä tehtiin lajeja putkeen ja joka lajissa jouduttiin joltain osin vääntämään/painimaan/työntämään voi se aiheuttaa lihaskireyksien kautta hermosärkyä. Ruotsin Gladiaattorit varoittivat meitä tästä kivusta ennen kuvauksia, mutta silti se tuli kaikille yllätyksenä. Hermosärkyyn ei meinaa auttaa mikään ja se saa isommankin miehen itkemään. Osakseen hermosärkyä ilmenee, myös siitä ettei hermosto ole ehtinyt palautua fyysisestä kuormituksesta. Tärkeänä apuna olivat Tampereen Urheiluhierojakoulun opiskelijat, jotka auttoivat koko viikon meidän porukkaa hieronnalla, rentoutuksella ja teippauksilla, iso kiitos heille!

Tottakai viikkoon mahtui myös paljon ruhjeita ja kolhuja, mitä urheilussa yleensä aina tulee. Itse nappasin mustan silmän heti kuvausten alussa, mutta onneksi kosmeettiset vammat eivät vaikuta fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi meillä oli alusta asti ammattitaitoinen maskiporukka: Hanna, Rebekka ja Miia, jotka yllättivät ällikällä itseni, kun ihan musta naama saatiin näyttämään normaalilta. Joka aamu he vastasivat meidän kaikkien 16 gladiaattorin maskeerauksista ja hiuksista. On siinäkin iso homma eivätkä vesiesteet ja mustat silmät ainakaan helpottaneet heidän työtään. Kiitos koko maskitiimille!

Koko tuotantotiimi piti meistä todella hyvää huolta ja puitteet ohjelman tekemiseen niin fyysisiin suorituksiin kun kaikkeen muuhunkin olivat loistavat. Itse olen ainakin isoa kokemusta rikkaampi tällä hetkellä, enkä malta odottaa lopputulosta. Studiossa vallitsi alusta asti mahtava henki niin meidän työtiimin, kilpailijoiden kuten yleisönkin puolesta. Ilmapiiri oli erittäin kannustava alusta asti, sekä oli ihan mieletöntä tutustua uusiin ihmisiin tuotannon aikana. Nyt vaan jännitetään syksyyn, miltä lopputulos näyttää Nelosella!!! Todella jännittävää en malta odottaa!!!

Iso kiitos vielä koko tuotantotiimille, jokaisen työnpanos oli yhtä tärkeä!!! <3

1 Kommentti

Bataatti- kurpitsa- kookosmanna muusi!

Nyt tuli kokattua niin hyvää ruokaa, että pakko jakaa ohje tänne! 😉

Bataatti on todella hyvä hiilihydraatin lähde. Bataatin glykemiaindeksi on alhaisempi kuin esimerkiksi perunassa ja tämän takia se pitää verensokerin tasaisena pidempään. Bataatti on makeampi kuin peruna, mutta todella hyvän makuinen. Lisäksi bataatti sisältää monia vitamiineja: a, b, c, e ja k sekä kivennäisaineita: rauta, natrium, kalium, magnesium, kalsium, fosfori, seleeni, sinkki ja jodi. 

Bataatti sopii keitettäväksi ja esim. uunissa siitä ovi tehdä ranskalaisia. Tällä kertaa tein bataatista muussia. Ensin keitin bataatin ja kurpitsan pehmeäksi ja sitten pehmensin ne sauvasekoittimella muiden ainesten kanssa. Reseptin ”salainen” ainesosa on heittämällä kookosmanna. Kookosmanna teki muusin koostumuksesta ihanan kermaisen sekä hyvän lisäsi kookoksen vivahteen makuun.

Muusi: 

1 Iso keitetty Bataatti 

0.5 keitetty Myskikurpitsa

2 -3 rkl Foodin Kookosmannaa

1 tl psylliumjauhoa

Loraus kookosmaitoa 

Himalajasuolaa 

Pippuria

Tuoretta basilikaa

Sitruunanmehua 

Kuvat: Samsung Galaxy s7 edge

2 Kommenttia

Mitä mulle kuuluu?

Olette varmaan huomanneet, että olen kirjoittanut viime viikot tosi harvakseen. Syynä ei todellakaan ole motivaationpuutos tai kirjoittamisinnon lopahdus vain yksinkertaisesti aika. Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa vähän mitä mulle kuuluu, mitä kaikkia projekteja elämässäni on tällä hetkellä ja mikä vie bloggaamis aikaa muualle…

Ensimmäinen vuosi täyspäiväisenä yrittäjänä, ilman koulun kolkuttelua olan takana on muuttanut myös arkeani eri suuntaan. Nyt voin sopia töitä joka väliin enkä edes kyseenalaista omia resurssejani, toisin kuin pitäisi. Eli töitä olen painanut joka viikko menemään satalasissa. Valmennuksia, luentoja, koulutusta, kuvauksia ja taas valmennuksia. Rakastan ammattiani ja sen huomaa viikkotuntien määristä. Normaalisti työpäiväni ovat 10h pintaan. Viikonloppuisin kuitenkin pyrin olemaan vapaalla, koska pakko sitä on muutakin elämää olla. 😉

Tough Viking viikinkipäällikön paikka yhdessä Nikon kanssa alkoi maaliskuun loppupuolella. Vastaamme kaikkien aamu, – ja erikoistreenien organisoinnista, suunnittelusta ja vedosta. Ihan megahauskaa ovat olleet ensimmäiset reilu 10 treeniä ja lisää on tulossa syksyn Tough Viking- tapahtumaan asti. Tulkaa ihmeessä mukaan, sillä treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset. Treeneissä jokainen pääsee haastamaan itseään sekä parantamaan kuntoaan kohti Tough Viking esterata- juoksutapahtumaa. 

Lisäksi ostin ensiasunnon ja tottakai lähes ”pommin”, jonka remppaaminen ei ole ihan vain maalipensselin heilauttelua. Jos oikeasti haluisi niin siellä saisi ihan viikkotyön verran töitä kulutettua jokainen viikko, mutta töiden ohella vain illat ja viikonloput ovat pyhitetty sille. Kylpyhuonetta ja keittiötä emme tietenkään tee itse, mutta jo suunnittelu ja kontaktointi sekä asioiden vienti maalia kohti kestää turkasen kauan! Yksittäisiä asioita tulee kokoajan lisää, mitä enemmän työmaalla aikaa viettää. Koko remonttiprojektista on tulossa kattavaa postausta, kunhan asiat vain etenisivät. Tällä hetkellä vasta pintoja ollaan saatu kuntoon ja keittiöpurettua.

Rugby itsessään vie aikaa: treenit, oheistreenit, pelimatkat, kotisarjapelit ja maajoukkuereissut. Rugby on tehnyt itselleni niin hyvää, aivot narikkaan ja kentälle! Voin kertoa, että koko mieli tyhjenee arjen stressistä kun pääsen kirmaamaan nurmelle ja pelaamaan. Parasta vastapainoa kaikelle ja upeita kokemuksia yhdessä huikeiden tyyppien kanssa. Rugbyn lisäksi omaan harjoitteluun kuuluu noin. 3 voimatreeniä ja 2-3 juoksutreeniä viikkoon.

Ja kirsikkana kakun päälle Gladiaattoreiden uusi tuotantokausi, jossa saan kunnian kantaa Safiirin nimeä! Olen vähän kammoksunut ohjelmien mukaan lähtemistä, mutta kun soitto tuli koskien Gladiaattoreita oli pitkän harkinnan jälkeen mentävä. Äitini sekä hyvä ystäväni sanoi, että tulisin varmasti katumaan, jos en lähtisi mukaan: ”Kadut enemmän sitä mitä jätit tekemättä, kuin sitä mitä teit” – pitää monessakin asiassa paikkaansa. Odotan tätä uutta haastetta todella innoissaan, kuitenkin pitämällä oman meininkini kohdillaan: raikkaudella, sporttisuudella, hyvällä urheiluhengellä ja olemalla oma itseni. Onneksi hahmoni tulee edustamaan näitä arvoja! 🙂

2-9.6.17 Gladiaattorit kuvataan Tampereella, Tähtiareenalla- tulkaa tsemppaaamaan, liput voit ostaa koodilla: gladiaattorit2017  5€ hintaan TÄÄLTÄ! 

Ja voin nyt jo vastata; ”Hirveästi ei tarvitse päivisin katsoa kelloa ja potea turhia tunteja.” Askelmittari näyttää päivittäin jotain 15 000- 25 000 väliltä, iltaisin pystyy vain kaatumaan sänkyyn, ei tietoakaan uniongelmista. Miten sitten jaksan? – tärkeässä roolissa on itseni johtaminen, viikottainen suunnitelmallisuus. Ruokavaliosta, kehonhuollosta ja unesta on pidettävä huolta. Lisäksi kiire tulee usein sykleissä, kun remppa valmistuu voin taas hetken ottaa iisimmin. Ja nuorena sitä jaksaa! 😉

Mahtavaa maanantaita ja viikon alkua kaikille!

2 Kommenttia

Suomenlippu rinnassa

Jalkapallossa nuorten maajoukkueringissä oleminen oli ihan mieletöntä. Jatkuvaa jännitystä, tunnelatausta ja jatkuvaa suorituspainetta. Kärsin samalla kuitenkin lukuisista loukkaantumisista ja pitkästä polvi-operaatio kierteestä, joka vei aina Em- kisoista ulos ja ringistä kauemmaksi. Jokaisella leirillä Suomipaidan pukeminen päälle nosti sykkeen kattoon ja kylmät väreet läpi kropan. Se tunnelataus oli jotain niin ihmeellistä, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Jo ensimmäisen maajoukkuekirjeen tippuminen postilaatikosta sai kyyneleet silmiin ja hiustupsut osuivat lähes kattoon niistä riemukkaista tasajalkahypyistä. Urheilijana oleminen on aina ollut itselleni kunnia, jonka eteen olen halunnut uhrata tuhansia tunteja ja aikaa elämästäni, enkä kadu sitä lainkaan.

Kun fudis päättyi luulin jo, etten koskaan saisi sitä samaa sporttista tunneryöppyä aikaan, minkä suomipaidan pukeminen minulle toi… mutta mites kävikään tunteet tulivat triplasti tänä vuonna, kun lähdimme ensimmäiseen naisten seiska-maajoukkereissuun Pariisiin.

Ensimmäinen peli jännitti aivan sairaasti, tutisin koko edellisen päivän ja pelipäivän. Se fiilis kun kannat Suomenlippua rinnassa on vaan niin siistiä! Edustat tätä upeaa maata, muiden hienojen maiden joukossa ylpeänä kansalaisena! Se on vaan niin iso kunnia ja fiilis on todella nöyrä… Nousee aina uudestaan ja uudestaan karvat pystyyn kun puhun tästä, sama jännitys palaa kehoon, kuin peliin valmistautuessa. Onneksi olen päässyt kokemaan tämän tunteen uudestaan ja tottakai siihen jää koukkuun!

Pariisin turnaus oli valmistava turnaus tuleviin EM- turnauksiin ja antoi itselleni sekä koko meidän joukkueelle loistavaa kokemusta yhdessä pelaamiseen sekä myös tuleviin, erittäin koviin vastustajiin. Turnauksessa saatiin kolme kovaa voittoa ja kolme tappiota jäätävän koville jengeille (Ranska, Hollanti, Etelä-Afrikka). Voitot nostivat itseluottamusta ja tappiot toivat pettymysten kautta kovaa nälkää kehittyä lisää! Olen huono häviäjä, mutta se fiilis kun tappiosta noustaan ylös on ”helppoa” voittoa- sata kertaa upeampi matka sekä fiilis on lopulta paljon parempi.

Turnauksessa parasta oli meidän ammattimainen tekeminen sekä se, että pidimme ihan sairaan hauskaa joukkueena. Kehittävät ottelut, tunnelataukset ja sairaan hyvät turnausläpät kruunasivat koko Pariisin reissun. Kiitos koko joukkueelle ihan mahtavasta viikosta ja loppuelämän muistosta, tästä on hyvä jatkaa tuleviin peleihin ja reissuihin!

 

 

5 Kommenttia

Kulta maistuu parhaalta

Kaikki on tapahtunut niin äkkiä, en ole edes päässyt kirjoittamaan aiheesta, koska en ole käsitellyt koko viime viikonloppua kunnolla. Nyt kun vappu on taputeltu, tulee kylmät väreet kun ajattelee koko asiaa…

Liikunta ja terveys evät vaadi kilpailuviettiä, voittoa tai häviötä, mutta ai että itse henkilökohtaisesti rakastan kilpailemista ja varsinkin suorityskyvyllistä kilpaurheilua. Se, että laittaa itsestä kaiken likoon ja samalla tähtää täysillä voittoon, on vain parasta urheilussa.

Kun lopetin fudiksen, luulin että olen asian kanssa sujut. En jäänyt niinkään kaipaamaan lajia vaan kaipasin kilpailuviettiä: voittoja ja häviöitä, joukkuetta, säännöllistä harjoitusrytmiä sekä pelireissuja. Kisasin välissä Bodyfitnessissä, mutta se ei todellakaan ollut oma juttuni, eikä tuonut minulle sitä törkeen hyvää ja energistä fiilistä, mitä suorituskykyyn tähtäävät lajit tuovat. Omassa treenaamisessa oli pitkään tyhjä palanen johon ei pelkkä yksilönä treenaaminen tuonut tarvittavaa täytettä. Kaipasin joukkuetta, super hyvää pelimatka-läppää ja sitä yhteishenkeä, mitä joukkueurheilu on parhaimmillaan. Lisäksi palloilulajit on vaan mun juttu, kun pelaan en edes ajattele, että liikun vaan meen pelaamaan ja nautin siitä.

Suoraan sanoen uuden lajin aloittaminen pelotti! Hyvä yhteishenki ei todellakaan ole itsestäänselvyys, sekä tottakai myös katsoin olan taakse omaa loukkaantumishistoriaa, joka meinaa aina mentaalisesti ja välillä fyysisesti jarruttaa omaa urheilua. Ekoissa treeneissä kuitenkin kiitin itseäni, että päätin tulla treeneihin, koska samalla sekunnilla tiesin, että: ”Tänne mä kuulun!”  

Joukkueessa vallitsee todella hyvä yhteishenki, joka on varmasti syy siihen, että nostimme viikonloppuna kirkkaimman pokaalin ilmaan ja voitimme rugby-7- Suomen mestaruuden. Pelaamme yhteen, kannustamme toisiamme ja samalla pidämme aivan sairaan hauskaa. Olen löytänyt joukkueen, jossa todellakin haluan pelata! Iso kiitos vielä meidän ihan mielettömän hyvälle valmentajalle Miialle, joka valitettavasti jättää valmennuspestin ja siirtyy uusiin haasteisiin. Hän otti minutkin uutena pelaajana upeasti mukaan joukkueeseen.

Ensiviikolla pääsen isojen haasteiden äärelle, kun lähdemme Naisten7 – maajoukkueen kanssa pelaamaan Pariisiin! Pitäkää peukkuja! 😉

4 Kommenttia