Jokainen toivoo joskus, että olisipa samanlainen kroppa kuin jollain toisella, mutta jokainen meistä myös tietää, että se oma keho kannattaa hyväksyä sellaisenaan, koska keneltäkään muulta emme tule koskaan näyttämään, eikä onneksi tarvitsekaan.

Kehossa näkyy geenit, kokemukset, huolenpito ja ikävuodet. Ikävuodet muokkaavat meidät lapsen vartalotyypistä aikuisen vartalotyyppiin ja siitä vielä vanhemman vartalotyyppiin. Niin se ihmisenbiologia menee. Mutta vuosien aikana tekemämme asiat näkyvät myös kropassa. Ruumiillinen työ vs. toimistotyö. Eri liikuntaljit ja ylipäätään fyysinen aktiivisuus. Syöminen ja nukkuminen. Vammat ja loukkaantumiset näkyvät myös kehossa, sekä naisilla raskaus.

Kun kuulen jonkun nuoren sanovan: ”Haluisin samanlaisen kropan kuin sulla” niin on hyvä muistaa, että kroppa on geenien ja kaikkien niiden ikävuosien muokkaama tulos. Kaikki se liikuntatausta, mitä on ollut aiemmin näkyy kehossa. Kukaan ei synny valmiiksi sporttiseen kroppaan vaan aika muokkaa kehoa siitä mihin geenit ovat sen alunperin luoneet.

Kehossa tapahtuu jatkuvasti pieniä muutoksia, enkä ainakaan itse henkilökohtaisesti niitä pelkää. Jalkapallo aikoina olin 10kg kevyempi ja toki paljon nuorempi. Kuntosaliharjoittelu ja kaikki aikaisempi liikuntatausta on muokannut kehoni siihen mitä se on tänä päivänä, unohtamatta kuitenkaan sitä, että olen pyrkinyt syömään todella terveellisesti ja edelleen liputan terveellisen ruokavalion perään. Terveellinen ruokavalio ei todellakaan ole mitään hifistelyä ja fitnesskisa- ruokaa vaan ihan kunnon kotiruokaa terveellisillä tvisteillä. Painotan monipuolisuutta kasvipainotuksella, mutta syön ihan kaikkea. Monia tietoisia valintoja olen tehnyt tässä vuosien mittaan, mitä olen jättänyt pois arkiruokavaliosta, mutta mitään tarkkailua ja punnitsemista en suosi.

Ajattelin tuoda kuvasarjalla vähän ilmi, miten oma kroppani on muuttunut vuosien varrella sekä tottakai riippuen mikä ajanjakso vuodesta on meneillään. Onko kausi päällä vai lepovaihe, sekin vaikuttaa kehoon. Lisäksi itselläni on ollut paljon urheilun aiheuttamia loukkaatumisia, jotka ovat jo itsessään muokanneet paljon omaa harjoittelua sekä kehoa.

Saliharjoittelu tuli itselläni kuvioihin jo vuonna 2007/08 oheisharjoitteluna jalkapallon ohelle. Fitnesskisojen aikaan painoin saman verran kuin jalkapallovuosina, eli kisapaino oli noin 52-53kg, kun fudisvuosina se oli korkeimmillaan 54kg. Enää en ole sen jälkeen painanut lähellekkään alle 60kg. Ja on hyvä muistaa, että paino nousi todella nopeasti takaisin yli 60kg. Kuitenkin rehellisesti sanottuna kisojen jälkeen oman kehon ja painon saavuttaminen kesti 1-1.5 vuotta. Vasta sen jälkeen koin, että olen taas omassa kehossa ja terveydessä. Eli vaikka en kadu kisaamista ja arvostan sitä kokemusta mitä siitä sain, en silti menisi enää ikinä lajin pariin. Enkä muutenkaan halua enää ikinä laihduttaa, se ei todellakaan ollut oma juttu. Omalla kohdalla se ei todellakaan vienyt suorituskykyä ja terveyttä eteenpäin vaan ihan toisinpäin.

Kilpaurheiluissa on aina riskinsä, fitnesskisoissa riskit ovat varsinkin naisilla hormonitoiminnan puolella, mutta esimerkiksi jalkapallossa ja rugbyssa on taas tullut paljon tuki- ja liikuntaelinvammoja, jotka ovat myös vieneet terveyttä alaspäin. Kilpaurheilu on harvemmin tervettä, koska suorituskykyyn tähdätään kisatilanteessa keinolla millä hyvänsä.

Kuten kuvista näkyy, kroppa on muovautunut vuosien varrella siihen mikä se nykyään on. Paino voi vaihdella 2-5kg, mutta muuten aikalailla olen pysynyt 65 kiloisena. Mitään painotavoitetta itselläni ei todellakaan ole. Se mitä katson on se kuinka voin, koenko itseni terveeksi ja onko minulla oikeasti hyvä ja terve olla kehossani. Sillä kuinka paljon painan, ei ole itselleni mitään väliä ja voin siitä avoimesti puhua.

Painon tarkkailun sijasta kannattaa keskittyä terveellisiin elämäntapoihin ja itsestä huolehtimiseen. Painoa ei kannata verrata muihin, sillä kaikilla on myös hyvin erilainen rakenne. Ja aina on hyvä muistaa, että kun lihas kasvaa ja kehittyy niin paino myös nousee. Iän ja elämän tuomat kehon muutokset on hyvä hyväksyä ja terveillä elämäntavoilla panostaa siihen, että voisi mahdollisimman hyvin!

Saan paljon yhteydenottoja koskien ulkonäköpaineisiin ja itsetuntoon. Joko kirjoittaja itse kokee itsensä hyväksymisen vaikeaksi tai vanhemmat kirjoittavat huolestuneena oman lapsen tai teinin minäkuvasta. Nykypäivän ihanteet ja maailmankuva on ihan erilainen, kuin mitä se on aiemmin ollut. Sosiaalinenmedia lisää paineen tuntua ja varmasti jokainen joutuu joskus kamppailemaan tämän aiheen kanssa. Vaikka kuinka tiedostamme, että jokainen tuo sosiaalisenmedian kautta omat parhaat puolet ja onnistumiset esille, kompastumme silti helposti tähän onnellisuuden ja menestyksen kulissin omaiseen ojaan, jolloin on vaikea erottaa oikeaa väärästä.

Kenenkään elämä ei loppupeleissä ole täydellistä. Aina voisi toivoa, että joku asia olisi paremmin. Olisipa enemmän rahaa, olisinpa paremmassa kunnossa, kunpa olisi aikaa enemmän matkustella ja nähdä kavereita, –Näitä toiveita ja haaveita on meillä kaikilla, vaikka somesta saattaakin tulla sellainen kuva, että jollain on kaikki se, mitä itse haluat… valkoisia hampaita myöten.

Ajattelemme monista, että onpa hän menestynyt tietämättä mitään henkilön taustoista. Haluamme tehdä juuri niitä asioita elämässä mitä joku toinen tekee, vaikkemme ole tietoisia siitä, kuinka paljon työtunteja hän on käyttänyt kaiken saavuttamiseksi. Joskus on hyvä miettiä, että mitähän toi ihailemani henkilö on tehnyt, jotta on saavuttanut sen pisteen missä hän on juuri nyt. En usko, että kukaan vastaisi: ” Napsautin sormia.” Työtunnit voivat jopa olla sitä luokkaa, ettet edes uskoisi.

Saati some, jossa kuka tahansa voi näyttää rikkaalta, kauniilta, hyväkuntoiselta tai ihan miltä itse haluaa.. saa meidät ajattelemaan, että joku on tosi menestynyt. Osalla on ihan mielettömän aitoja, maanläheisiä ja inspiroivia päivityksiä ja osasta voi suoraan huomata perfektionistin hätähuudon. Some on niin täynnä kaikkea ääripäästä toiseen, että on hyvä aina muistaa keskittyä elämään omaa elämään, eikä kadehtimaan kenenkään toisen, varsinkaan linssin läpi. Somesta voi saada inspiraatiota, motivaatiota, vinkkejä ja iloa, mitä sitten voi hyödyntää kukin tavallaan omissa jutuissa. Mutta kenenkään elämää ei kannata haluta, vaan keskittyä tekemään omasta elämästä parhaan mahdollisen.

Onnellisuus löytyy usein sitä kautta, että löydämme ensin itsemme. Se, että hyväksymme itsemme, tiedämme mitä haluamme, mistä koostuu arvomme auttaa myös muita hyväksymään meidät. Kun itseään ei hyväksy, koittaa ulkopuolisilla asioilla tuoda elämään onnellisuutta, vertaamme itseämme muihin, arvostelemme ja kadehdimme muita. Jatkuvassa negatiivisessa energiassa eläminen käy pidemmän päälle raskaaksi. Sama pätee tälläisten ihmisten kanssa olemiseen, on raskasta tehdä onnelliseksi ihmistä joka ei tee myöskään itseään onnelliseksi.

Hyvinvointi ei ole vain treenejä, terveellistä ruokaa ja unta vaan siihen liittyy pitkälti oma psyykkinen hyvä olo ja onnellisuus. Pienemmistä asioista nauttiminen ja itsensä hyväksyminen. Kun avaatte somen, muistakaa aina, että se kuva mikä siihen feediin ensimmäisenä pompahtaa ei kerro koko totuutta siitä ihmisestä. Joten parasta on keskittyä omaan elämään!