Huh, en tiedä mistä aloittaisin. Ensi viikolla on rugbyssa semifinaaliviikko ja tuntuu niin oudolta, koska tietää että se tarkoittaa kauden loppumista lähiviikkoina. ”Vauhtisokeena” sitä painelee aina kohti näitä tavoitteita ja kun ne alkaa olemaan lähellä tuntuu aina uskomattoman hienolta, mutta samalla tyhjältä. Hyvä puoli on toki se, että riittää aikaa taa monipuolisempaan harjoitteluun.

Mulle rugby on ollut aikuisiän harrastus, josta on kuitenkin tullut itselle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Kaipasin pitkään harrastusta, missä pääsen haastamaan itseni äärirajoille ja samalla joukkuelajia, missä on tsemppaava yhteisö ja parhaat läpät. Kolme vuotta sitten päätinkin, että nyt on mun aika aloittaa rugby, jota olin jo aiemmin seurannut sekä fanitin tätä lajia ihan kybällä!

Rugbyssa tarvitaan niin paljon eri ominaisuuksia riippuen myös siitä millä pelipaikalla pelaat, että vaikka kuinka hyvä olisit jossain, et välttämättä koskaan istu johonkin toiseen pelipaikkaan, vaan sun ominaisuuksille löytyy aina oma paikka kentältä. Erilaisten ominaisuuksien lisäksi rugbyssa tarvitaan eri kokoisia pelaajia ja just senkin takia tykkään tästä lajista.

Rugbyssa tarvitaan isoja vahvoja pelaajia, jotka kestävät kovaa kontaktia ja jatkuvaa rummutusta, fiksuja pelisilmän omaavia pelaajia, jotka kykenevät rakentamaan ja ohjaamaan peliä sekä pelaajia joilla on hyvän peliälyn lisäksi hyvät pallonkäsittely taidot ja syötöt sekä myös nopeita juoksijoita, joilla on pisteen kiilto silmissä ja halu scorata jokaisesta tilanteesta.

Tässä lajissa yhdistyy niin moni osa-alue, että kun pelin ymmärtää uskon, että jokaiselle löytyy oma pelipaikkansa. Tottakai mitä enemmän on ominaisuuksia sen parempi, mutta jokaisella ne kehittyvät treenaamisen myötä.
Mulle oli alussa ihan älyttömän vaikea ymmärtää, että palloa syötetään vain taaksepäin, jolloin en voi juosta kaverin ohi kentällä. Olin tottunut fudiksessa olemaan kärki, joka kyttää palloja linjan taakse ja rugbyssa onnistuin jatkuvasti olemaan syöttölinjan ulkopuolella. Viimeistään säännön oppi siinä vaiheessa, kun kukaan ei koskaan syöttänyt sulle.

Rugby on todellinen ”aikuusiän” harrastus varsinkin Suomessa. Meidänkin joukkueessa on ikähaitari sieltä 20 vuotiaasta yli 40 vuoteen. Eli ei kannata miettiä, että olisit lajiin liian vanha. Myös yli 50 vuotiaita löytyy lajista. Vaikka jokainen seura tavoittelee jokaisessa pelissä voittoa ja kaudessa Suomen mestaruutta, on laji silti amatööritasolla ja kaikille rakas harrastus töiden ohella. Rugbyn harrastaminen ei vaadi liiallista sitoutumista, varsinkaan jos maajoukkue ei kiinnosta. Lajia voi harrastaa ihan harrastamisen ilosta ja pelata hyvällä fiiliksellä. Eikä rugbyn harrastaminen ole kallista.

Suomessa joukkueita löytyy ihan eri puolilta. Naisissa joukkueita on esim. Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Vaasassa, Porissa, Kuopiossa… ja miehissä vieläkin useammassa kaupungissa. Googlettamalla löydät varmasti lähimmän seuran itsellesi.
Ja nyt varsinkin syksyn aikana kaikilla paikkakunnilla järjestetään yleensä ihan ilmaisia alkeiskursseja, missä voi tutustua lajiin. Äläkä mieti, että sun täytyisi osata jotain kun menet sinne! Ei kukaan mene kitaratunneillekkaan, koska osaa jo soittaa vaan sinne mennään oppimaan, -joten ota juuri se asenne, että meet sinne oppimaan.
Rugbyssa toivotaan jatkuvasti uusia harrastajia lajin pariin, joten jos oot joskus edes miettinyt, että haluat päästä kokeilemaan niin enää älä meiti vaan ilmoittaudu mukaan!

Pitäkää peikkuja, jotta hoidetaan Helsingin naisten kanssa Semit himaan!!

Siiis ihan huikeeta!- Eka lause mitä tulee mieleen meidän viikosta Kroatiassa. Olin ensimmäistä kertaa vetämässä yksin sportti lomaa ulkomailla, joka kesti kaiken kaikkiaan viikon. Sovin viime syksynä Tjäreborgin kanssa, että rupeamme tekemään sporttisia lomamatkoja yhdessä ja nyt ensimmäinen saatiin pulkkaan. En voisi tyytyväisempi olla…

Osa kaipaa lomalta muutakin kuin altaalla makoilua, mutta ei kuitenkaan kaipaa välttämättä mitään leiri ja bootcamp- meininkiä. Meidän sporttiloma koostui jokaisen omasta lomasta, johon oli sisälletty eri tasoisia treenejä sekä luento. Ensimmäinen treeni oli aina aamusta ja toinen vasta iltapäivästä. Ideana on kuitenkin, että jokainen tekee lomallaan mitä haluaa, mutta koko ryhmällä on yhteinen harjoituskalenteri, jonka mukaan saa vapaaehtoisesti osallistua joko kaikkiin tai osaan treeneistä. Kenenkään ei tarvitse koko lomaa viettää porukan mukana, mutta meidän porukassa heti huomasi, että ystävyyssuhteita syntyi.

Nuorin sporttaaja oli 15 vuotias ja vanhin 69, joten ikähaitari oli hyvin laaja, ja se tekikin reissusta ihan mahtavan. Eli jos mietit sporttilomaa ja ajattelet, että se on vain parikymppisille suunnattu, niin tämä loma ei ole. Loma on tarkoitettu ihan kaikille, jotka kaipaavat aktiivisuutta lomaansa. Liikunta tasolla tai iällä ei ole mitään väliä eikä varsinkaan sukupuolella.

Sporttilomaan sisältyi kaikki lennot, kuljetukset, yöpymiset hotellissa, ruuat ja treenit. Jokainen pystyi oman fiiliksen mukaan tekemään vapaasti vierailuja ja retkiä Bracin saaren ympäri sekä Splittiin. Harjoitusten välissä oli niin paljon omaa vapaa- aikaa, että hyvin kerkesi tehdä ihan mitä, kukakin halusi. Lisäksi viikossa on aina yksi täysin treeneiltä vapaa päivä, jolloin voi mennä pidemmille retkille.

Brač, Kroatia

Vietimme viikon Bračin saarella, joka on saari Adrianmerellä. Brač tunnetaan Kroatian kauneimmasta rannasta, joka on Zlatni rat. Turisteja saarella on suht paljon, mutta saarella pääsee myös näkemään ihan paikallisten elämää. Lautta Splitistä Bračiin kestää noin 50 min ja lauttoja kulkee jatkuvasta melkein tunnin välein Supetar nimiseen kaupunkiin. Että olit sitten kummassa kohteessa tahansa, pytyt kätevästi tekemään päiväretkiä edes takaisin. Supetar on kaunis pieni satamakaupunki, joka oli ihan meidän hotellin vieressä. (n. 10min kävelymatka)

Bol on puolestaan erittäin kaunis vanhakaupunki, joka sijaitsee vastakkaisella puolella Bračin saarta kuin Supetar ja sieltä löytyy tämä kuuluisa Kroatian kaunein ranta. Osa meidän porukasta käytti ihan päivän siihen, että vuokrasivat auton ja lähtivät kiertämään saarta. Saaren suosituimmat kohteet tulee näin helposti nähtyä.

Split

Splittiin tein yhden päiväretken vanhaan kaupunkiin, joka on todella kaunis, mutta myös hyvin pieni. Se on nopeasti yhdessä päivässä käyty läpi, eikä sinne kannata mennä shoppailumielessä. Kuitenkin jos matkustat Splittiin niin mene ihmeessä käymään Krkan luonnonpuistossa, joka oli ihan henkeäsalpaavan kaunis.
Luonnon puisto on täynnä kauniita vesiputouksia, ja tunnetuin niistä on Skradinski Buk, missä voi myös käydä uimassa.
Alueella on myös monia mielenkiintoisia vierailukohteita. Roški Slap -vesiputous, fransiskaaniluostari, Krkan luostari sekä aivan ihastuttava Skradinin pikkukaupunki.
Suosittelen kuitenkin menemään sellaisena ajankohtana milloin ei välttämättä kaikki muut ole siellä samaan aikaan, muuten voi pitkospuilla olla ahdasta kulkea.

Pakko sanoa, että reissu oli onnistunut ihan kaikin puolin niin kohteena, ilmoina, treeneinä ja varsinkin osallistujina. Sain tutustua aivan ihaniin ja erilaisiin persooniin, jotka tulen muistamaan mun koko elämän!

Valmentaja kiittää ja kuittaa! Tammikuussa 21.-28.1.2020 on tulossa uusi sportti loma Kap Verdelle, sinne kannattaa ilmottautua pian, paikkoja riiittää noin. 20 hengelle.
Lisää tästä reissusta voit käydä lukemassa täältä!