Hyvinvointi- ja terveysala on sekametelisoppa, josta ei erota hedelmiä marjoista. Aloja on monta erilaista, ja usein moni miettii, että kenelle pitäisi hakeutua minkäkin vaivan ja ongelman satuttua. Ajattelin vähän avata eri alojen työkenttiä, jos tästä olisi jollekin apua kun etsitte sopivaa tyyppiä vaivoihin tai jos haluatte lähteä opiskelemaan hyvinvointi- ja terveysalaa. 

Pakko vielä muistuttaa, että jokaisella alalla on myös erilaisiin spesifiin asioihin erikoistuneita henkilöitä, joten usein hyviä tyyppejä suositellaan kyllä eteenpäin ja spesifit osaajat löytää parhaiten sitä kautta. 

En ole koulutuksien asiantuntija, joten jollain teistäkin voi olla paljon lisättävää tähän tekstiin, mutta koulutusnimikkeet ja niiden sisällöt toisaalta ovat hyvin saman tyyppiset. Toivottavasti tekstistä on jotain apua sinulle, joka joskus ihmettelet koko alaa ja sen tarjoamia koulutuksia. 

LPT – (toisen asteen tutkinto)

”Liikunnanohjauksen perustutkinto LPT, on toisen asteen ammatillinen perustutkinto. Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä ja valmistuneen tutkintonimike on liikuntaneuvoja. Tutkinto antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Liikunnanohjauksen perustutkinto valmistaa ammattiin  ja antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden korkeakouluihin. Tutkinto onkin erinomainen pohja erityisesti liikunta-alan ammattikorkeakoulu- tai yliopisto-opintoihin. Liikuntaneuvojaksi opiskelu ja liikuntaneuvojan työ on hyvin käytännönläheistä..”  (lähde: https://vierumaki.fi/koulutukset/lpt) 

Lpt- on todella hyvä perus pohjakoulutus, joka pitää monipuolisesti sisällään eri kokonaisuuksia niin ryhmäliikunnanohjaamista, liikunnan neuvontaa, liikuntatapahtumien järjestämistä yms. Koulutuksen voi aloittaa heti peruskoulun jälkeen ja siitä on helppo suunnata esim. vaikka ammattikorkeakouluun. 

PT – Personal Trainer

Personal Trainer on = kuntosaliohjaaja.  Koulutus sisältö riippuu paljon kaupallisten koulutusten järjestäjien määrittämistä sisällöistä. Koulutus on siis maksullinen koulutus (1000-5000€), jossa on harvemmin sisäänpääsy vaatimusta, mutta toki kurssit ja loppukokeet pitää suorittaa hyväksytysti. Koulutuksessa on pieni oppimäärä anatomiaa ja fysiologiaa sekä ravitsemusta, mutta enemmän perehdytään kuntosaliharjoitteluun. Sisällöissä on kuitenkin todella iso ero, riippuen siitä kuka kurssin järjestää, joten osassa painotus voi olla enemmän esim. anatomiassa kun toisessa kuntosaliharjoittelussa. Kurssit voivat siis olla hyvinkin kattavia ja monipuolisia tai suppeampia. 

Näissä tärkeä on tunnistaa koulutuksen laajuus ja kattavuus. Yleensä pt- koulutukset kestävät muutamista viikonlopuista – yhteen vuoteen. Pt- nimike ei myöskään ole suojeltu, joten sitä voi käyttää myös joku, jolla ei ole mitään koulutustaustaa. Ole tarkkana kuin valitset treineriä tai valitset koulutusta kun haluat opiskella pt.ksi. Kannattaa etsiä oikeasti arvostettu koulutus, jolla myös voisi työllistyä ulkomailla ja katsoa tarkkaan kurssisisältö, jotta näkee mitä oikeasti oppii. 

Monille pt.llä on myös monia muitakin koulutuksia, joten osaamista voi löytyä sitä kautta enemmän. Suosittelenkin, että jokainen kouluttaa pt- koulutuksen lisäksi myös esimerkiksi: ravitsemukseen, tuki-ja liikuntaelinvammoihin ja mentaalivalmennukseen. Jotka tukevat hyvin personal trainerina työskentelyä. 

Ei pidä myöskään unohtaa että, koulutus maksaa, mutta mitään takeita työllistymisille ei ole. Kannattaa suhtautua jo valmiiksi siihen, että yrittäjyys voi olla ainut elinkeinonharjoittamisen mahdollisuus. Isommissa kuntokeskuksissa tuntipalkka voi olla hyvinkin pieni, ja usein personal trainerin isoin työkenttä onkin valmentamisen sijasta pakettien myyminen, joten kannattaa tarkkaa ottaa selvää mitä kaikkea mahdollisesti koulutuksella voisi tulevaisuudessa tehdä. 

Hyville tekijöille on kuitenkin aina töitä! 

LIIKUNNANOHJAAJA AMK & YLEMPI AMK –

”Liikunnanohjaaja (laajuus: 210 op.) voi toimia julkishallinnossa, kansalaisjärjestöissä tai yksityissektorilla. Työ voi sisältää hallinnollisia tehtäviä, kuten suunnittelua, markkinointia, organisointia ja johtamista. Liikunnanohjaaja voi työskennellä monipuolisissa ohjaus-, koulutus- ja valmennustehtävissä ja toimia myös yrittäjänä. Työn tavoitteena on ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin,urheilun ja elämyksellisten kokemuksien edistäminen.Opinnot koostuvat liikunta-alan työelämätaidoista, pedagogiikasta, johtamisesta, palvelusta, myynnistä ja yrittäjyydestä ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta, jotka kytketään läheisesti oppimista edistäviin työelämäprojekteihin. Oppimista tuetaan tutkivan ja kehittävän työotteen mukaisella opiskelulla opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä hyödyntäen. Suuntautumisopinnoissa syvennytään kilpa- ja huippu-urheilun, kunto- ja terveysliikunnan tai liikuntapalveluiden toimintaympäristöjen mukaisen ammattitaidon kehittämiseen. Näissä toiminta­ympäristöissä osaamista voidaan syventää myös soveltavan liikunnan näkökulmasta.” 
(Lähde: http://www.haaga-helia.fi/fi/koulutus/ammattikorkeakoulututkinnot/liikunnan-ja-vapaa-ajan-koulutus-liikunnanohjaaja-amk)

Liikunnanohjaaja nimikettä käyttää todella moni liikunta-alalla työskentelevä, vaikka nimike on ainoastaan ammattikorkeakoulu-tasoista koulutusta vastaava nimike. Liikunnanohjaaja nimike ei kuitenkaan kuvaile kuin murto-osaa siitä, mihin kaikkeen koulutus antaa valveudet. Kaikki valmistuneet eivät siis todellakaan ole valmentajia tai ohjaajia. Osa menee järjestöihin, seuroihin, liikuntatapahtumien- tai palveluidentuottajiin ja oikeastaan vaikka mihin liikunta- ja terveysalalla. Koulutuksen aikana saat itse valita mihin haluat suunnata. Itse suuntauduin kunto- ja terveysliikuntaan, sitä kautta syvemmin tuki- ja liikuntavammoihin ja yrittäjyyteen. 

Lisäksi on ylempi AMK, joka on: ”Liikuntajohtamisen ja valmennuksen koulutus parantaa opiskelijan valmiuksia johtaa ja kehittää työelämää ja sen toimintaympäristöjä liikunta-alalla. Suuntautumisvaihtoehtoja on kaksi: liikuntajohtaminen tai valmennus. ” Ylempään Amk. Voi hakea kun on työskennellyt 3v valmistumisen jälkeen alalla. 

LIIKUNTATIETEELLINEN (Yliopisto)

Jos liikunta, – terveys, – ja hyvinvointialan akateemisuus kiinnostaa kannattaa suunnata liikuntatieteelliseen. Moni ajattelee, että Jyväskylän Liikuntatieteellinen yliopistosta valmistuu vain liikunnanopettajia, mutta koulutus suuntauksia löytyy todella paljon enemmän. 

Kandiohjelmia ovat esim. Liikuntabiologia, liikunnan yhteiskuntatieteet, terveystieteet, liikunta pedagogiikka. Ja maisteriohjelmia on vieläkin enemmän, niistä löydät lisätietoa suoraan täältä: https://www.jyu.fi/ops/fi/sport. 

Eli liikuntatieteellisestä voit tulla opettajana tai vaikka tutkijana ulos. Omaa kokemusta näistä ei ole, joten suosittelen lukemaan lisää suoraan Jyväskylän Yliopiston ja liikuntatieteellisen tiedekunnan sivuilta, mistä saat tarkempaa tietoa koulutuksen sisällöistä. 
Mutta esim. Itse olen jo pitkään miettinyt jatkokouluttautumista maisteriksi. Amk jälkeen on hyvä pohja hakea maisterivaiheeseen juuri tänne. 

FYSIOTERAPEUTTI (AMK) & OMT FYSSARI

”Fysioterapeutin tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia ja terveyttä edistämällä hänen toiminta- ja liikuntakykyään erilaisissa toimintaympäristöissä. Fysioterapeutti omaksuu tutkivan, kehittävän ja näyttöön perustavan työotteen. Fysioterapeutti toimii usein monialaisissa työryhmissä ja yhteistyöverkostoissa yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa.”
(lähde: https://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-sosiaali-ja-terveysala/fysioterapia/)

”Fysioterapia on asiantuntija-ammatti, jonka erityisosaamisalueita ovat terveys, liike, liikkuminen ja toimintakyky. 
Keskeisiä fysioterapian menetelmiä ovat terveyttä ja toimintakykyä edistävä ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen ja fysikaalinen terapia sekä apuvälinepalvelut.

Fysioterapia tarjoaa palveluja yksilöille ja väestölle tilanteissa, joissa näiden liikkumis- ja toimintakyky ovat tai saattavat olla uhattuina ikääntymisen, vamman, kivun, sairauden, toimintahäiriön tai ympäristötekijöiden johdosta. 

Fysioterapia edistää yksilön aktiivista osallistumista yhteiskunnassa kehittämällä, ylläpitämällä ja palauttamalla tämän terveyttä, liikkumiskykyä, fyysistä aktiivisuutta ja toimintakykyä koko eliniän ajan.” 

Fysioterapian erikoisalat: 

• Lasten fysioterapia
• Gerontologinen fysioterapia
• Ortopedismanuaalinen terapia
• Lymfaterapia
• Psykofyysinen fysioterapia
• Aikuisneurologinen fysioterapia
• Työfysioterapia
• Urheilufysioterapia
• Lantiopohjan fysioterapia
• Eläinfysioterapia
  (Lähde:https://www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapia/fysioterapia-ammattina/)

”OMT FYSSARI= Ortopedinen manuaalinen terapia eli OMT on fysioterapeuttien antamaa manipulaatiohoitoa, jolla hoidetaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. OMT-fysioterapeutit käyvät läpi monivuotisen fysioterapeutin jatkokoulutuksen. 
(Läde:https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mita-omt-fysioterapia-on/)

OSTEOPAATTI (AMK)

”Osteopatia on tehokas ja turvallinen manuaalinen eli käsin suoritettava hoito. Osteopaatti on tuki- ja liikuntaelimistön toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkimisen ja hoidon asiantuntija, jonka opinnoissa korostuu anatomia, fysiologia ja patologia. Osteopaatin työ on auttaa asiakasta edistämään ja ylläpitämään terveyttään, jolloin toimintakyky paranee. Työ on ennaltaehkäisevää ja ohjaavaa.

Koulutuksessa panostetaan hyvään palpaatiotaitoon eli käsin tehtävään kehon rakenteiden tutkimiseen ja tunnusteluun. Osteopaattinen diagnoosi perustuu juuri tähän tarkkaan kehon tutkimiseen sekä erotusdiagnostiikkaan. Erotusdiagnostiikka tarkoittaa muiden mahdollisten kivun aiheuttajien selvittämistä.” (Lähde:https://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-sosiaali-ja-terveysala/osteopatia/) 

Osteopatian hoitoideologia on vähänä holistisempi, kuin naprapatian. Tavoite on käsitellä ihmistä kokonaisuutena. Kivun alkuperää pyritään hakea kauempaa kuin itse kipupaikasta.
(Lähde: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/19/naprapaatti-osteopaatti-vai-kiropraktikko-minka-lajin-manipulaatiosta-kannattaa)

NAPRAPAATTI (AMK)

Osteopaattien ja naprapaattien koulutusta ja osaamista pidetään hyvin samanlaisena. Eroja onkin haettava hoitojen reuna-alueilta ja hoitofilosofiasta. Naprapaatit korostavat, että hoidoissa pyritään koko ajan seuraamaan viimeisintä lääketieteellistä tutkimusta. Naprapatia ei ole mikään ennalta ajateltu hoitomalli, vaan naprapaatin työkalupakissa on joukko erilaisia hoitomenetelmiä.
(Lähde:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/19/naprapaatti-osteopaatti-vai-kiropraktikko-minka-lajin-manipulaatiosta-kannattaa)

Suomen ainoa Naprapaattikoulutus on Kotkassa. Myös naprapaatti on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. 

”Naprapaatin vastaanotolle suunnataan yleensä silloin, kun kärsitään selkä- tai niskakivusta. Naprapaatti tutkii syyn, antaa hoitoa ja kuntouttaa. Naprapatia perustuu lääketieteeseen, mutta ei ole varsinaisesti fysioterapiaa.” 

Naprapatia on fysiatrinen hoitomuoto, jossa tutkitaan, hoidetaan ja ennaltaehkäistään tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä niiden toimintahäiriöitä. Kyseessä eivät ole opit kansanparantamisesta, vaan lääketieteestä. Naprapatia on erikoistunut käsin tehtäviin hoitoihin eli manipulaatioon ja muihin vastaaviin hoitomenetelmiin. Vastaanotolle tullaan yleensä silloin, kun kipu on selän tai niskan alueella.
(Lähde: https://opintopolku.fi/wp/story/naprapaatti/) 

KIROPRAKTIKKO (AMK)

Kiropraktikko huomioi tuki- ja liikuntaelinten, erityisesti selkärangan, toimivuuden tärkeyden ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Moni on myös kokenut paljon naksauttalua kiropraktikoilla, Kiropraktikon käsittely poikkeaakin jonkin verran naprapaatin ja osteopaatin käsittelystä. Hoito tapahtuu usein nopeilla ja lyhyillä, venyttävillä liikkeillä.

Kiropraktikoksi ei voi opiskella Suomessa, mutta esimerkiksi Englannissa ja jenkeissä voi opiskella tai Tanskassa. 

”Suomen Kiropraktikkoliitto hyväksyy jäsenikseen ainoastaan korkeakoulututkinnon suorittaneita kiropraktikkoja. Suomen Kiropraktikkoliiton jäsenillä on muiden Euroopan liittojen tapaan velvollisuus osallistua jatkokoulutusohjelmaan.

Kiropraktikkojen koulutus vastaa esikliinisen vaiheen osalta lääkärikoulutuksen vaatimuksia. Pääaineita ovat muun muassa anatomia, fysiologia, patologia ja radiologia. Päätoimisen opiskelun, tenttien ja hyväksytyn lopputyön lisäksi tutkintoon vaaditaan vuoden mittainen klinikkaharjoittelu. Koulutuksessa keskitytään tuki- ja liikuntaelinvaivojen manuaalisiin hoitoihin, mikä antaa kiropraktikoille vahvan tietotaidon hyviin tuloksiin tule-sairauksien hoidossa..”
(Lähde: http://www.suomenkiropraktikkoliitto.fi/koulutus/)

Jokaisesta ammattikentästä löytyisi vielä, vaikka kuinka paljon lisätietoa esimerkiksi vaikka koulutussisällöstä ja jatkokoulutuksista. Hyvä on karkeasti jakaa osa hyvinvointi- ja terveysaloista suoraan valmentajiin ja osa ns. hoitopuolelle kuntouttajiin. Aloja ja tekijöitä on moneen lähtöön.
On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka olisi mikä tahansa opinto polku käytynä, ei se vielä itsessään kerro, kuinka ammattitaitoinen henkilö on kyseessä. Paljon on niitäkin opiskelijoita, jotka rimaa hipoen läpäisevät kursseja, joten on hyvä aina ottaa enemmän selvää kunkin alan ammattilaisesta vähän henkilökohtaisemmin.
Suositukset puhuvat yleensä puolestaan. Kokeneita konkareita ja ammattitaitoisia valmentajia ja hoitopuolen asiantuntijoita löytyy ihan joka lähtöön. Lisäksi jos on uusi alalla niin ei ole mitään parempaa kuin mennä hyvän osaajan oppiin ja sitä kautta hankkia lisää kokemusta. Eniten oppia antaa kuitenkin työkenttä, missä pääsee työskentelemään erilaisten haasteiden kanssa.

Monessa eri hyvinvointi, terveys ja liikunta-alan opetuskokonaisuudessa käsitellään paljon ihan samoja teorioita ja perusteita, joka on hyvä asia koska ei ihmisen anatomia ole muuttunut mihinkään tai tieteelliset tutkimukset terveydestä. Koulutuksissa on pitkälti eroja niiden sisältöjen laajuuksissa ja esim. työhön tähtäävissä projekteissa. Lisäksi hoitoaloilla on paljon erilaisia ihmisen käsittelymenetelmiä, joista jokaisessa on vähän oma koulukuntansa. Mikään ei ole oikeastaan väärä tapa, vaan jokaisen on löydettävä itselleen se sopivin tapa.

Lääkäri kenttää en rupea sen enempää avaamaan, mutta sieltä löytyy erittäin iso porukka osaavia erikoistuneita lääkäreitä niin tuki- ja liikuntaelinvammoihin kuin spesifiin sairauksiin. Lääkäriasemat ovat parhaita neuvomaan kuka speasialisti voisi sopia omiin tarpeisiisi. Suosittelen suoraan hakeutumaan spesialisteille, jotta säästät sekä aikaa, että rahaa.

Kysymyspostaukset on must tosi hauskoja, mutta en ole tehnyt jostain syystä niitä pitkään aikaan. On aina kiva, jos vinkkailette aiheita tai ideoita postauksiin, niin nappailen niitä tänne mukaan! Kysymyspostauksissa on parasta se, etten oikeasti tiedä yhtään, mitä kysymyksiä teiltä odottaa.. Kysymykset voivat olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kokosinkin tähän postaukseen kahteenkymmeneen kysymykseen vastaukset.

Onko sulla ollut elämässä vaihetta jolloin et ole liikkunut vai oletko ollut aina noin aktiivinen? – Olen oikeastaan ihan pikkutytöstä asti ollut totaali urheiluhullu. Voisin sanoa, että ainoat ajanjaksot milloin en ole liikkunut on ollut silloin kun olen ollut vauva ja leikkaukset, jolloin on vaan pakko ollut maata sängyssä. Paitsi parin pv. päästä olen yleensä ruvennut tekemään vaikka makuuasennossa kaikkea mitä pystyn. Mulle liikunta on vaan niin se syvin juttu, mistä nautin. Lapsena liikuin, teininä en muuta tehnytkään kun liikkunut. Olen lähes koko ikäni kilpaurheillut ja sitten opiskelin liikunta-alalle ja nyt vielä toimin ammattivalmentajana ja liikunnanalan yrittäjänä, joten liikunta ja liikkuminen on ihan jokapäiväistä.

Minkä lajin aloitit ihan ekana? – Mun mummo pakotti mut ja mun siskon satubalettiin. Voitte kuvitella, että sitä ei kauaa jatkunut. Ja muistan, että jos riehui, joutui sivuun punaiselle penkille katsomaan eikä saanut osallistua tuntiin mukaan, ja veikkaan, että äiti haki mut sieltä joka kerta kotiin. Baletti ura ei siis kauaa jatkunut…

Mitä kaikkea urheilua olet harrastanut elämän aikana? – Lyhyemmissä pätkissä ja kerhomuotoisesti: balettia, voimistelua, sählyä ja pesistä ja pidemmän aikaan vuosia yleisurheilua, karatea, jalkapalloa, fitnesstä ja rugbya. Toki myös vahvasti kuuluu kuntosali/voimaharjoittelu ja juoksu.

Jos saisit syödä vuoden ajan viittä ruoka-ainetta + vettä, niin mitkä ne 5 olisi ja miksi? – Tää on aika paha koska rakastan ruokaa, mutta ehkä mä valitsisin: Kanan, lohen, bataatin, avokadon ja mansikat. Vähän jokaista jokaisesta energiaravintoaineesta, mutta myös sellaisia mistä mä todellakin tykkään. Kana ja lohi olis hyvät proteiinin lähteet sekä lohessa myös hyvät rasvat. Jos hiilareista pitää valita niin bataatti on mun suosikki maun puolesta ja se on monikäyttöinen. Avokadossa erittäin hyvät rasvat sekä maun puolesta hyvä ja mansikat on kans hyvä hiilarin lähde, mutta mikä parasta niin ihan sairaan hyvä jälkkäri.

Harjoitteletko tietyllä ohjelmalla joka viikko? – En harjoittele. Tällä hetkellä mennään ajanjakso kerrallaan. Ennen rugby kautta oli pk- ja voima kausi, ja sen jälkeen räjähtävyys, nopeus, nopeusvoima. Nyt loppukeväästä ja kesästä olen kärsinyt monia vammoja jolloin harjoitusohjelma on joka vk ollut erilainen. Lisäksi meillä on sm sarja menossa ja paljon pelejä, jolloin pitää keskittyä myös enemmän palautumiseen. Enkä myöskään halua treenata liian yks’toikkosesti vaan rakastan vaihtelevia treenejä ja lajeja, joten sovellan myös paljon, koska suunnittelen omat treenit.

Mitkä ovat parhaat vinkit polvileikkauksesta kuntoutumiseen? – Ei ole olemassa yhtä ainoata tapaa kuntouttaa polvi. On tosi tärkeä tietää mikä polvessa on mennyt rikki, mikä on korjattu ja mitkä ovat loukkaantuneen henkilön tavoitteet. Yleisesti kaikki leikkaukset vaativat hyvin kuntoutumisen ja jatkuvan tukilihasten vahvistuksen. Lähes kaikissa tapauksissa alussa on tärkeä saada polvi liikkumaan ja rajoitusten mukaan aktivoitua lihakset ympärillä. Polvi pitää saada liikkumaan koukkuun ja suoraksi (riippuen onko millaiset rajoitteet). Eli heti vaan leikkauksen jälkeen kun pystyy niin liikettä polveen. Lisäksi fillari ja vesijuoksu ovat älyttömän hyvin. Ja kun saa oikeesti varata jalalle, kävellä, hölkätä kannattaa tehdä todella paljon stabiliteettiä parantavia harjoituksia, että polvi olisi tukeva.

Mistä olet löytänyt aina motivaation kaikkien vammojen kuntoutukseen? – En ole aina löytänytkään. Kun vamma sattuu, tuntuu niin pahalta. Koska tiedän, että se vaikuttaa omaan treenaamiseen sekä työhön valmentajana. Aina alussa on tosi huono fiilis, mutta vuosien varrella on oppinut ymmärtämään, että alamäet kuuluu elämään ja loukkaantumiset ovat ne alamäet urheilussa. Motivaatio löytyy lopulta siitä, että haluan pedata itselleni paremman ja terveemmän tulevaisuuden. Tiedän, että kun jaksan vahvistaa edelleen polven ympärillä olevia lihaksia niin 5 kertaa operoitu polvi on kivuton. Jos en näitä tee niin sitten joudun olemaan kivun kanssa. Eli ihan se tieto siitä, että voin hyvin, motivoi kuntoutumaan. Lisäksi suunnittelen kuntoutukset itselleni miellyttäviksi. Teen asioita mistä tykkään ja yhdistän niihin kuntoutuksen, jolloin se ei tunnu tylsältä. Ainoa tylsä asia on esim. jos en saa pelata.

Kärsitkö vielä polvivammoista leikkauksien jälkeen? Vaikuttaako henkisesti peleissä eli varotko? – Kärsin toki ja tulen aina kamppailemaan polvien kanssa. Joskus polvet ärtyvät tosi pahasti jos tekee jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai iskeytyy/vääntyy peleissä. Mulla ei ole toisessa polvessa oikeastaan paljoa kierukoita jäljellä, jotka toimivat iskunvaimentimena, joten polvessa on myös tosi paha kuluma ja rustovaurio, jotka aiheuttavat helposti kipua ja polvi turpoilee. En peleissä pahemmin pelkää, ainoastaan pelien jälkeen toivon, ettei polvet turpoisi, koska sitten menee taas hetki, että pystyn tekemään mitään kunnolla.

Kuinka nopeasti lähdit polvivamman jälkeen kentälle ja miten tuit polven ekoihin peleihin? – Olen ollut 15v kun ekan kerran jouduin polvileikkaukseen, silloin suositus oli 6kk sivussa ja täysillä takaisin kentälle ja sen mukaan mentiin. Eikä silloin kierukan liitäntä pysynytkään ja puolen vuoden päästä jouduin tähystysleikkaukseen. Nykyään suositus on 9-11k ja viimeisimmässä leikkauksessa menin sen mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että myöskään tuossa ajassa jalka ei tokene, jos sitä ei täydellisesti kuntouta, eli en olisi mennyt pelaamaan jos jalkojen välillä olisi fyysisesti ollut isoa eroa. Olen satunnaisesti pitänyt ihan pehmeää tukea polvessa ja joskus teipannut peleihin.

Kuinka kauan aiot jatkaa aktiiviurheilijana? – Varmaan niin kauan kuin paikat kestää ja on aikaa.

Mistä unelmoit? – Unelmoin terveestä elämästä, että saan jatkaa ja tehdä mun unelma työtä, millä on oikeesti merkitystä sekä pysyn fyysisesti siinä kunnossa, että voin tehdä töitä. Sitten toki unelmoin perheen perustamisesta ja ihan tavallisesta perhearjesta sekä matkustelusta.

Mikä/kuka inspiroi sua? – Mua eniten inspiroi mun äiti! Ihan super tyyppi, ei koskaan valita, aina valmis toimimaan ja tekee tosi paljon hyvää muiden eteen. Lisäksi hän on mieletön taistelija. Oon pikku tytöstä asti ihaillut mun äitiä, miten hän kantaa itsensä, niin vahva ja upea nainen. Lisäksi mua inspiroi ihmiset jotka on välittömiä, eivät valita vaan toimivat eikä uhriudu vaan jatkavat kovien kokemusten jälkeenkin elämäänsä. Inspiroivat taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella.

Merkittävimpiä hetkiä, tapahtumia, joiden takia oot just tossa missä oot esim. työt? – Läheisen ihmisen sairastuminen hermostosairauteen oli ehkä mulle se isoin kimmoke miks päätin poliisin ammattihaaveista siirtyä liikunnanohjaajaksi. Päätin, että haluan liikunnan avulla estää tämän sairauden etenemistä. Lisäksi kenttätyössä näkee esim. miten erilaisia vammoja, taustoja, tavoitteita ja tapahtumia ihmisillä on elämässä ollut tai on edelleen ja se on tehnyt mun työstä entistä kiinnostavemman. Tuntuu hyvältä oikeesti päästä konkreettisesti auttamaan ja muuttamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi nautin siitä läsnäolosta mitä voin työssä antaa. Lisäksi olen toki päässyt työn kautta tekemään mitä uskomattomimpia juttuja ja hyväntekeväisyystempauksia missä aidosti pääsee tekemään hyvää. Mua ehkä eniten inspiroi tapaukset, joiden kanssa täytyy etsiä ihan eri reitti jotta pystytään esim. harrastamaan liikuntaa. Joillekin se voi olla fyysinen ongelma ja joillekin taas mentalipuolen haaste. Mitä enemmän saa ihmisiä inspiroitumaan liikkumaan ja huolehtimaan itsestään sen parempi.

Tahdotko lapsia? – Kyllä haluan, olen tosi perhekeskeinen ihminen ja koen äitiyden erittäin tärkeäksi.

Asutteko yhdessä miehesi kanssa? – Ei vielä, työt eri paikkakunnilla, mutta toivottavasti pian.

Luovutatko säännöllisesti verta?- Olen todella piikki kammoinen ja meinaan pyörtyä jokaisessa verikokeessa, joten tavoite joskus olisi, että myös tähän pystyisin. Koska ihan läheltä se on pelastanut ihmisiä <3

Miten pitkä olet ja kuinka paljon painat? – Olen 164,5 cm ja painan varmaan tällä hetkellä 65-66 kg, en oikeastaan koskaan punnitse itseäni.

Kuinka paljon ja miten nuoren 14-20v urheilijan pitäisi treenata? – Jotta tähän pystyisin vastata olisi hyvä tietää nuoren urheilulaji. On iso merkitys mitä lajia harrastat, jotta sen ympärille voidaan suunnitella monipuolinen ja tukeva oheisharjoittelu. Oheisharjoittelu pitää myös jaksottaa, sen mukaan milloin on kilpailukausi ja milloin off- kausi. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan sen ohelle pitäisi olla tukeva fysiikkaharjoittelu huomioiden laji sekä nuoren ikä. Lisäksi toki peruskuntopuoli.

Miten päästä pois hiilareiden pelosta? – Tähän olisi kiva tietää paremmin, että mitä pelkäät hiilareissa, koska keho tarvitsee toimiakseen, kehittyäkseen, palautukseen hiilareita. Päivän energiansaannista pitäisi olla 45-60% hiilihydraatteja. Kun suosit hyvien hiilareiden lähteitä ei kannata olla huolissaan niistä.

Kiitos kaikille kysymyksistä!