Lapsuuden haaveet eivät ole aina vain pienen lapsen mielikuvitusta ja epärealistisia haaveita, vaan niissäkin on usein totuudenperää. Haaveilemme asioista, jotka meitä miellyttävät ja kiinnostavat. Unelmien kategoria voi hyvinkin pysyä samana läpi elämän. 

Itse esimerkiksi olin jo lapsesta asti aikamoinen urheiluhullu. Urheilu määritti omaa elämääni monella tavalla. Vapaa-aika vietettiin ulkona liikkuen ja tykkäsin jo pienenä seurata urheilua. Halusin lapsena oppia jatkuvasti uusia liikunnallisia taitoja ja samalla opettaa niitä muille. Koulussa ainut arvosana, joka piti heti ensimmäisenä silmäillä oli liikunta. 

Urheilu pysyi elämässä kärkisijalla myös nuoruuten- ja teiniajan. Yläasteelle asti olin haaveillut poliisin ja rikostutkijan ammatista, mutta samalla myös haaveena oli urheilija tai urheilun parissa työskentely. En oikeastaan tiennyt, mitä ammatteja liikunnan parissa voisi olla, kuin joko urheilija tai valmentaja. 

Lukiossa rupesi hahmottumaan paremmin, että liikunnanalalla on oikeastaan monia työllistymismahdollisuuksia; on valmennus puolta, tapahtuman järjestämistä, seuroissa- ja liitoissa työskentelyä, yrittäjyyttä ja vaikka mitä muuta.  Lukiossa kävin keskustelua opinto-ohjaajan kanssa, siitä mikä tulevaisuudessa voisi mahdollisesti kiinnostaa ja samalla etsimme netin syöveristä jatko-opiskelupaikkoja. Liikunnanala on moninainen, enkä ihmettele yhtään, että monilla menee ihan sekaisin, niin opiskeluiden asteet kuin työllistymismahdollisuudet miltäkin asteelta. On olemassa lyhyempiä peruskoulutuksia; ryhmäliikunnanohjaajaa, personal traineria ja vieläkin lyhyempiä kokonaisuuksia, vaikka liittyen tiettyihin liikuntavälineisiin. Sitten on olemassa toisen asteen koulutus, jonka nimike on liikunnanneuvoja, johon voi hakea suoraan peruskoulusta. Lisäksi on Ammattikorkeakoulutason koulutus: Liikunnan- ja vapaa-ajan koulutus, josta valmistutaan liikunnanohjaajaksi. Sekä ylempiammattikorkeakoulu ja liikuntatieteellinen- liikuntatieteen maisteri, Jyväskylän yliopistossa. 

Miksi valitsin Korkeakoulun? 

Itse koin, että paras mahdollinen koulutus itselleni suoraan lukion jälkeen oli Haaga-Helian Ammattikorkeakoulun Liikunnanohjaaja- koulutus, Vierumäellä. Koulutus on todella arvostettu liikunnanalan-ammattilaisten keskuudessa ja sitä oli kehuttu niin paljon, että päätin sen takia myös hakea sinne. Hakijoita on todella paljon ja voisin jopa sanoa, että tuuri kävi kun pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. 

Halusin ehdottomasti itse mennä korkeakouluun! Olen aina arvostanut koulutusta ja myös itse koen, ettei koskaan voi opiskella liikaa.  Vaikka parempaa oppikoulua ei ole kuin työelämä, niin silti on tärkeä hankkia itselleen akateeminen tieto-taito pohjalle, josta on paljon hyötyä, kun siirtyy työelämään. Korkeakoulututkinnon jälkeen on myös helpompi suunnata ylempään korkeakouluun tai maisterivaiheeseen yliopistoon, mikäli haluaa edetä vieläkin korkeammalle alalla.

Haaga-Heliaa ja juuri Vierumäen opintopistettä kehuttiin tosi paljon, sen opetustason sekä käytännönläheisyyden takia ja nyt muutama vuosi valmistumisesta voin sanoa, että edelleen törmään kaikkialla liikunnan parissa tähän koulutukseen. Joko joku on myös käynyt Vierumäen tai sitten multa on kysytty suosituksia koulutovereista liikunnanalan ammatteihin. 

Mitä valmiuksia koulutus antoi? 

Moni ajattelee, että liikunnanohjaaja tarkoittaa suoranaisesti ohjaamista ja pt.nä työskentelyä, mutta se on vain pieni osa koko 3-4 vuotisesta koulutuksesta. Koulu pitää sisällään; niin kenttäpuolen töitä liikunnan parissa kuin hallinnollisia- sekä organisointitaitoja. Jokainen valitsee itse mille osa-alueelle haluaa suuntaa opintonsa. Nykyään koulussa tehdään opintokokonaisuudet suoraan projekteina työelämän kanssa, jolloin on myös helppo verkostoitua suoraan työelämään koulutuksen aikana. (Kirjoitan vielä koulutuksen sisällöstä postauksen osa2: Opiskelu liikunnanohjaajaksi (AMK) Haaga-Heliassa, jossa tulen kertomaan tarkemmin käytännöistä ja itse opiskelusta. )

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi kukaan hakeutuisi alalle, mistä ei oikeasti tykkää. Iso osa elämästä vietetään työn parissa, jolloin pitäisi olla sanomattakin selvää, että kannattaa hakeutua alalle, josta aidosti tykkää. 

Uskon, että opiskella kannattaa aina, mutta opiskelu on myös huomattavasti inspiroivampaa, kun saa opiskella aiheita, mitkä kiinnostavat. Muistan lukiossa, miten välillä tuntui niin tuskaiselta opiskella aineita, mitkä eivät kiinnostaneet pätkääkään. Kun taas opiskeli itsensä unelma-ammattiin, niin lähes jokainen aihe mitä käytiin läpi kiinnosti jollain tasolla. Janosin oikein uusia oppeja tulevaa työelämää varten! 

Hyvä on kuitenkin muistaa, että jatko-opiskelu on vapaaehtoista, kukaa ei pakota meitä kouluun. On niin itsestä kiinni, mitä kouluvuodet tuovat meille mukaan elämään. Jokainen meistä voi vaatia itseltämme enemmän ja usein silloin myös tulevaisuus kiittää. Melkein jokaisen koulun voi suorittaa vain suorittamisen ilosta, mutta mielestäni se on hukkaan heitettyä aikaa, jonka olisi voinyt käyttää paljon fiksumminkin. 

Nykypäivän ammattikorkeakoulut luovat todella hyvät lähtökohdat työelämään ja vielä kun lisää ripauksen oma-aloitteisuutta ja työmoraalia, niin vain taivas on rajata oman unelma-ammatin saavuttamiseen. Ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin vaan oikeasti laittaa itsensä jo opintojen suhteen epämukavuusalueelle.

Mutta jos jotain haluan sanoa, niin hakeudu juuri sille opintopolulle, mikä sinua itseäsi henkilökohtaisesti kiinnostaa eniten. On todella voimaannuttavaa mennä töihin hyvällä positiivisella energialla, kun saan tehdä juuri sitä työtä mistä nautin sekä yrittäjänä olen vielä oman itseni herra. 

Haaga-Helian Ammattikorkeakoulun yhteishaku alkaa TÄNÄÄN 20.3 ja päättyy 3.4.19, mikäli Liikunnan- ja vapaa-ajankoulutus Vierumäellä kiinnostaa, niin kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan. Julkaisen vielä toisen osan postauksesta ensi viikolla, missä tulen kertomaan tarkemmin koulutuksen sisällöstä ja ihan käytännön asioita niin asumisesta kuin kaikesta muustakin. 

Lisää Haaga-Helian koulutus mahdollisuuksista voit lukea lisää TÄÄLTÄ!

Siis miksi? Minkä takia suurin osa jättää liikkuvuuden kokonaan väliin ja hyppää suoraan treenin kovempien osuuksien kimppuun?

Mitä jokainen liike vaatii? – Kehonhallintaa ja liikkuvuutta, kyllä! Silti jätämme liikkuvuuden väliin. Syy on varmaan se, että moni ajattelee sen turhaksi. Liikkuvuuden treenaaminen ei ehkä nosta sykettä kovin korkealle tai saa lihasta pumppiin, eikä lajiharjoittelussa se monia kiinnosta. Kuitenkin jokaikinen laji tai yksittäinen liike vaatii tietyn tason liikkuvuutta. Nyt jos järjellä mietitään… henkilö joka ei saa käsiä suorana ylös, ilman että selkä menee notkolle, ei käytännössä saa kunnolla pystypunnerrusta perille niillä lihaksilla, millä se pitäisi oikeasti tehdä. Kyykkyyn ei voi mennä jos nilkat eivät liiku. Juoksuasento ei ole ergonominen kun lonkankoukistajat ja reidet ovat jumissa ja kroppa etukenossa. Usein paine kohdistuu tällöin myös selkään, ja alaselkä saattaa kipeytyä juostessa.

Pahimmassa tapauksessa liikkuvuuden laiminlyönti altistaakin isommille ongelmille kehossa, kuten rasitusvammoille. Kun pitkään junttaan väärällä liikeradalla jotain liikettä- niin varmasti keho rupeaa ilmoittamaan itsestään kivulla ja ylimääräisillä jumeilla. Vaikka kuinka keskittyisit liikeradan puhtauteen voi huono liikkuvuus rajoittaa liikerataa. Usein myös moni valittelee esim. polvien tai olkapään kivuista ja ainoa syy kivuille on oikeesti JUMIT! Niin pieni vaiva olisi käyttää treenin alusta 5-10 min avauksille ja lopettaa treeni palauttaviin venytyksiin tai rullailuun.

Treenistä saisi ihan eri tavalla irti kun kehon saisi kunnolla auki. On kyse sitten saliharjoittelusta tai ihan omasta lajista, niin keho pitäisi aina ”valmistaa” harjoitukseen lämmittelyn yhteydessä. Ideana avata ja valmistaa ne lihakset treeniin, millä tulet seuraavan treenin tekemään. Kun kyseessä on laji, joka vaatii keholta enemmän kuin esimerkiksi eristävä saliharjoitus, tarkoittaa se myös sitä, että koko kroppa pitää saada auki.

Ennen treenejä ei tietenkään kannata tehdä pitkiä venytyksiä vaan lähinnä pumppaavia venytyksiä ja avaavia liikkeitä, jotka valmistavat kropan liikeratoja harjoitukseen. Harjoituksen jälkeen on hyvä tehdä vähän pidempiä palauttavia venytyksiä. Harjoituksen jälkeen voi myös tehdä pitkiä liikkuvuutta lisääviä liikkeitä tai esim. kotona ihan omana harjoituksenaan.

Monilla ihan pieni päänsärky tai olkapääkipu lähtee jo muutamalla liikkuvuutta lisäävällä harjoitteella tai hieronnan avulla. Hieronta ei kuitenkaan kerralla korjaa niitä ongelmia mitä itse aiheutamme kehoon, joten jokaisen pitää ottaa myös itse vastuulle huolehtia liikkuvuudesta ja lihasten palautumisesta. Moni ajattelee, että kun menen hierojalle niin kaikki ongelmat ratkeaa. Usein jo hierojalta kuulee, että saattaa tarvita 3-10 kertaa hierontaa, jotta saadaan alkuun jumit auki ja sen jälkeen niitä pitää vielä ylläpitää.

Ajatuksena olisi hyvä muistaa, että aina kun treenaamme kovaa, pitää jollain kehon rasitustila saada palautetta. Treenissä lihakset supistuvat ja juuri tästä syystä ne rupeavat kiristymään, jos niitä ei koskaan ”palauta” liikkuvuusliikkeillä, alkaa pikku hiljaa jumien määrä kasvamaan ja rajoittamaan liike rataa entistä enemmän. Jos tuntuu, että ei kiinnosta venyttely voi ihan vain lisätä joka treenin alkuun avauksia kepillä ja muutama pumppaava venytys ennen treeniä, niin sekin on jo alku!