Avainsana-arkisto: kierukkaleikkaus

Polvi pelikunnossa 9kk kohdalla

Ensimmäiset lomat on lomailtu ja tässä välissä kahden viikon työputken jälkeen olisi seuraavalla viikolla loman toisen osuuden aika. Mikä siisteintä, niin lomaviikko alkoi ensimmäisellä rugbypelillä 9 kuukauteen.

Osa teistä onkin tarkkaan seurannut kuntoutusta, mutta ne ketkä eivät vielä ole aiemmin aiheeseen eksynyt, niin viime kauden lopussa onnistuin konversiopotkun alastulossa rikkomaan vasemman polveni. Oikeasta polvesta on jo kymmenen vuotta sitten korjattu eturistiside ja kierukka, sekä tehty muutamia putsaus tähystyksiä. Viime syksynä meni sitten myös vasemmasta polvesta eturistiside ja kierukka rikki. Kierukka ommeltiin ja eturistiside tehtiin takareidestä otetusta siirteestä. Polvivammat ovat vähän liiankin tuttu yhtälö, mutta kaikilla meillä on selkeesti joku ”akilleen kantapää”, joka tahtoo mennä helpoiten.

Matka on ollut pitkä tähän päivään asti, mutta sitäkin enemmän sen eteen on tehty töitä. Tuumaakaan en ole antanut periksi, koska hyvää kuntoutusta ei voi korvata millään. Mutta en kiellä ettei välillä olisi tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, onneksi kuntoutuksessa ei vaan ole sellaista vaihtoehtoa, kun luovuttaminen.

Ensimmäinen sarjapeli oli jo 5.7, josta pelasin puolet ja polvi tuntui tosi hyvälle. Asteittain harrastusten pariin palaminen isojen leikkauksen jälkeen on suositeltavaa. On hyvä totutella pikkuhiljaa kroppa lajin pariin. Pelin jälkeen ei ollut turvotusta eikä kipua, joten jotain on tehty oikein. Turvotus on ollut itselläni todella tyypillistä rasituksen jälkeen, joten on ihan luksus pelata peli ilman turvotusta. Reisilihasten välillä on enää puolen sentin ero, joten sieltä roikkuvasta nahasta on hyvin kiritty takaisin. Reisilihasten puoliero oli monta senttiä, johtuen 6 viikon yhtäjaksoisesta kepeillä kävelystä. Lihaskato on ihan silmiin pistävää, kun joutuu olla käyttämättä toista jalkaa.

Tavoitteeksi kuntoutuksessa asetin toiset Unkarin EM-kisat, jotka olivat tasan 9kk kohdalla leikkauksesta ja lopulta myös sinne päästiin. Peleissä polvi tuntui normaalilta juuri sellaiselta kuin olin toivonut. En varonut lainkaan, vaan pystyin pelaamaan täysin normaalia peliä. Vaikkakin juoksuvauhdissa ja räjähtävyydessä on vielä oma tekemisensä. ”Harjoitus tekee mestarin”- kyllä nopeus ja räjähtävyys palaa itsestään siihen missä, se on ollut kun tarpeeksi jaksaa tehdä töitä.

Avasin jo aiemmissa teksteissä, että jo viime vuonna toiseksi vaivaksi sain välilevytyrän lannerankaan, joka on nyt huomioitava omassa harjoittelussa. Nyt se on ilmennyt peleissä kovalla säären- alueen hermosäryllä, mutta jatkuvasti selvitellään mitä sen paranemiseksi voitaisiin tehdä. Kun kroppa asetetaan äärirajoille urheilussa, syntyy vammoja, niiltä ei voida välttää mutta niiden ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat sitäkin isommassa roolissa.

 

Kuvat: Petteri Peltonen

Pakko vielä sanoa iso KIITOS, Pihlajalinnan porukalle: ortopedille Mikko Kirjavaiselle sekä fyssarille Jarkko Räsäselle, tuntui aivan sairaan siistiltä kun polvi ei estänyt kentillä kirmaamista! Ihan huippu osaajia, voin lämpimästi suositella molempia!

 

8 Kommenttia

6kk polven eturistisideleikkauksesta

Aika todellakin on mennyt nopeasti vaikka silti kuntoutus on tuntunut pitkästyttävältä ja hinku pelikentille vain kasvaa. Kun menee yhteen rugbytreeniin mukaan haluaa jo seuraavaksi ottaa täysillä kontaktia, maltti on tässä kuntoutuksessa kaikkein pahin vastus.

Polven tämän hetkinen kunto on todella hyvä. Toiminnallisten, – sekä voimatestien tuloksissa on vielä pientä puolieroa. Tässä fyssarin kommentit viime kerralta: ”Liikkuvuus polvessa hyvä, reisilihasten ympärysmitassa vain sentin ero (pienentynyt tasaisesti), pientä kudosturvotusta vielä esiintyy, nivelontelossa ei ylimääräistä nestettä.” 

@Tommi Mankki

Teimme viime kerralla mittausten lisäksi erilaisia testejä ja tässä muutamia, mitkä osaa teitä saattavat kiinnostaa:

  • Reisien ympärysmitta oikea 55cm / leikattu vasen 54cm
  • Yhden jalan vauhditon pituushyppy:  oikea 182,5 cm / leikattu vasen 168 cm  (ka. suhde  operoimaton vs. operoitu oli 92%, vaikkakin molemmat polvet ovat todellisuudessa operoitu.)
  • 8-juoksu, suora + laukka. Ensin lähtö merkin oik puolelta, toinen merkin vas puolelta. Lähtö oik. 15,22 sek & Lähtö vas. 15,02 sek. Aikaero kiertosuuntien välillä 0,2 sek. Jaloissa ei tapahtunut kompensatorista painonsiirtoa.
  • Reiden ojennuslaitteessa jalkojen välinen suhde oli 83%.
  • Reiden koukistuslaittaassa ero oli hiukan suurempi eli 75%, mutta huomioiden viime kertaan jolloin takareisi oli laitteessa lähestulkoon vaikea edes aktivoida, koska siirre otettiin takareidestä, oli tulos parantunut.
  • Lopuksi oli vielä yhen jalan kyykky (bulgarialainenkyykky- tyylillä) ja jalkojen suhde oli vain 83,3%.

Testeissä tarkoitus on tehdä tulokset molemmilla jaloilla ja ajatellaan, että terve jalka on 100% ja verrataan puoli eroa jalkojen välillä. Joten niin kuin tuloksista huomaa ei eroa ole paljoa enää jäljellä. Olisi lähes mahdotonta, että tässä vaiheessa jalkojen kunto olisi täysin tasapainossa. Varsinkin takareiden kanssa pitää olla maltillinen, koska sieltä otettiin siirre uudeksi eturistisiteeksi.

Tässä vaiheessa kuntoutusta juoksutreenien määrä tulee kasvamaan. Peruskuntolenkkien lisäksi teen paljon intervall-tyyppisiä lenkkejä ja vetoja. Suunnanmuutos-juoksut tehdään vielä maltillisesti. Lisäksi rugbyn puolella voi kontaktia ottaa hallitusti taklaus-pädeihin sekä muuten olla mukana pallollisissa treeneissä. Voimaharjoittelu jatkuu samalla tavalla progressiivisesti painoja lisäten. Nyt olen panostanut eniten kestovoimaharjoitteluun ja tarkoitus on siirtyä kesää kohti nopeusvoiman puolelle.

Alussa kierukan iso liitäntä aiheutti vieläkin maltillisempaa kuntoutusta, mutta nyt pikkuhiljaa syväkyykkyyn saa mennä ja treenaaminen tätä kautta helpottuu. Tällä hetkellä kuntoutuksen ainoa hidaste on ollut välilevyongelmat, joihin tulen palaamaan myöhemmin postauksissa.

Olen tosi kiitollinen Pihlajalinna Dextralle, tästä avusta mitä olen saanut sekä operaatioon, että kuntotukseen. Tämä Pihlajalinnan parivaljakko ortopedi Mikko Kirjavainen ja fyssari Jarkko Räsänen, ovat pitäneet meikäläisestä erittäin hyvää huolta ja olen voinut luottaa heidän ammattitaitoon 100%.

Yhteistyössä: Pihlajalinna

 

 

 

 

 

6 Kommenttia

Viikkoa vaille 5 kuukautta

Kohta on viisi kuukautta takana leikkauksesta, enkä olisi ikinä uskonut, että aika menee näin nopeasti.  Motivaatio on vain kasvanut pelaamiseen ja ehkä vaikeinta onkin kun (7-) kausi alkaa likoilla reilun parin viikon päästä eikä itsellä sinne ole vielä mitään asiaa. Kuntoutus on muuttunut paljon tässä kymmenen vuoden aikana. Jouduin ensimmäistä kertaa täysin samaan polvileikkaukseen, kun olin 15 vuotias, mutta silloin kyseessä oli oikea polvi. Kuutta kuukautta pidettiin sopivana aikana kuntoutukselle, jonka jälkeen palattiin jo aika nopeasti takaisin kentille. Nyt, jo kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa suosittelee kuntoutukseen 8-11 kuukautta. Selvästi liian nopea paluu kentille on tuonut liian monille urheilijoille takapakkia. Jälkiviisastelut eivät paljoa auta, jos loukkaantuminen uusiutuu.

Kuntoutuminen on edennyt kovaa vauhtia ja lihasten välinen puoliero rupeaa pikku hiljaa tasoittumaan. Reisien välinen ero on jo kaventunut 1-1,5 cm kun leikkauksen jälkeen se huiteli reilun 5 cm kohdilla. Tällä hetkellä isoimpia haasteita aiheuttaa leikatun jalan kireys. Takareiden siirre- kohta on todella kireä ja oikeastaan koko reiden alue. Paras apu on ollut ihan perinteinen hieronta, sekä foamrullaus. Venytykset ovat olleet hankalia, koska polvi ei kunnolla taivu joka asentoon. Hitaasti hyvä tulee..

Kuntoutus viikkoihin olen aikatauluttanut kaksi voimatreeniä jaloille, kaksi voimatreeniä yläkroppa/keskivartalo-alueelle, kaksi koordinaatio/tasapaino/pomppu- treeniä jaloille sekä lisäksi vielä 3-2 krt/vk:  pyöräilyä/uintia/crossaria/soutua. Nyt juoksua voi alkaa asteittain nostamaan yli 10 minuuttiin ja mukaan otan kiihdyttäviä juoksuja sekä spurtteja. Lisäksi kaikki treenit pitävät sisällään liikkuvuutta ja kehonhuoltoa, siitä ei kannata tinkiä! Keskeisintä kuntoutuksessa on tarkka keskittyminen tekemiseen. Yhtään toistoa tai liikettä ei voi tehdä puolivaloilla vaan jokainen liike ja alastulo pitää olla hallittu sekä stabiili.

Maltillinen ja positiivinen asenne kuntoutukseen on ollut helpompi kuin koskaan aiemmin, silti on hirveä palo takaisin täyteen toimintaan. Elämässä on onneksi muutakin ja tällä hetkellä käytän kaiken ylimääräisen energian niihin asioihin, missä ei polvi jarruta. Yllättävän nopeasti aika kuluu ja tämänkin on vain pieni hetki elämästä!

Tsemppiä kaikki kohtalotoverit! 🙂

6 Kommenttia

2 kk leikkauksesta

Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!

8 Kommenttia