Polvi pelikunnossa 9kk kohdalla

Ensimmäiset lomat on lomailtu ja tässä välissä kahden viikon työputken jälkeen olisi seuraavalla viikolla loman toisen osuuden aika. Mikä siisteintä, niin lomaviikko alkoi ensimmäisellä rugbypelillä 9 kuukauteen.

Osa teistä onkin tarkkaan seurannut kuntoutusta, mutta ne ketkä eivät vielä ole aiemmin aiheeseen eksynyt, niin viime kauden lopussa onnistuin konversiopotkun alastulossa rikkomaan vasemman polveni. Oikeasta polvesta on jo kymmenen vuotta sitten korjattu eturistiside ja kierukka, sekä tehty muutamia putsaus tähystyksiä. Viime syksynä meni sitten myös vasemmasta polvesta eturistiside ja kierukka rikki. Kierukka ommeltiin ja eturistiside tehtiin takareidestä otetusta siirteestä. Polvivammat ovat vähän liiankin tuttu yhtälö, mutta kaikilla meillä on selkeesti joku ”akilleen kantapää”, joka tahtoo mennä helpoiten.

Matka on ollut pitkä tähän päivään asti, mutta sitäkin enemmän sen eteen on tehty töitä. Tuumaakaan en ole antanut periksi, koska hyvää kuntoutusta ei voi korvata millään. Mutta en kiellä ettei välillä olisi tehnyt mieli heittää hanskoja tiskiin, onneksi kuntoutuksessa ei vaan ole sellaista vaihtoehtoa, kun luovuttaminen.

Ensimmäinen sarjapeli oli jo 5.7, josta pelasin puolet ja polvi tuntui tosi hyvälle. Asteittain harrastusten pariin palaminen isojen leikkauksen jälkeen on suositeltavaa. On hyvä totutella pikkuhiljaa kroppa lajin pariin. Pelin jälkeen ei ollut turvotusta eikä kipua, joten jotain on tehty oikein. Turvotus on ollut itselläni todella tyypillistä rasituksen jälkeen, joten on ihan luksus pelata peli ilman turvotusta. Reisilihasten välillä on enää puolen sentin ero, joten sieltä roikkuvasta nahasta on hyvin kiritty takaisin. Reisilihasten puoliero oli monta senttiä, johtuen 6 viikon yhtäjaksoisesta kepeillä kävelystä. Lihaskato on ihan silmiin pistävää, kun joutuu olla käyttämättä toista jalkaa.

Tavoitteeksi kuntoutuksessa asetin toiset Unkarin EM-kisat, jotka olivat tasan 9kk kohdalla leikkauksesta ja lopulta myös sinne päästiin. Peleissä polvi tuntui normaalilta juuri sellaiselta kuin olin toivonut. En varonut lainkaan, vaan pystyin pelaamaan täysin normaalia peliä. Vaikkakin juoksuvauhdissa ja räjähtävyydessä on vielä oma tekemisensä. ”Harjoitus tekee mestarin”- kyllä nopeus ja räjähtävyys palaa itsestään siihen missä, se on ollut kun tarpeeksi jaksaa tehdä töitä.

Avasin jo aiemmissa teksteissä, että jo viime vuonna toiseksi vaivaksi sain välilevytyrän lannerankaan, joka on nyt huomioitava omassa harjoittelussa. Nyt se on ilmennyt peleissä kovalla säären- alueen hermosäryllä, mutta jatkuvasti selvitellään mitä sen paranemiseksi voitaisiin tehdä. Kun kroppa asetetaan äärirajoille urheilussa, syntyy vammoja, niiltä ei voida välttää mutta niiden ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat sitäkin isommassa roolissa.

 

Kuvat: Petteri Peltonen

Pakko vielä sanoa iso KIITOS, Pihlajalinnan porukalle: ortopedille Mikko Kirjavaiselle sekä fyssarille Jarkko Räsäselle, tuntui aivan sairaan siistiltä kun polvi ei estänyt kentillä kirmaamista! Ihan huippu osaajia, voin lämpimästi suositella molempia!

 

8 kommenttia

  1. Mulla on samaisesta leikkauksesta aikaa 1 vuosi ja 2 kuukautta, mutta tuntuu edelleen vielä välillä kummalliselta polvi.
    Nyt varasinkin ajan toiselle fysioterapeutille, jotta saisin häneltä mielipiteen polvesta ja toivottavasti mahdolliset kunnolliset treeniohjeet polvelle.
    Olen toki onnellinen, että pystyn pelaan futista ja jokasen pelin pystyn pelaamaan ilman kipuja ja ongelmia, mutta satunnaisesti tahtoo tulla jäykemmäksi ja viime treeneissä se muljahti, jonka takia sitten varasinkin ajan.

    Tai sitten ongelma on vain omien korvien välissä! 😂

    • Heippa!

      Polvessa menee aikaa, että se on täysin normaali. Usein ihan se kun polven sisälle on menty ja vamma on aiheuttanut nivelpintoihin kulumaa saattaa polvi kovan suorituksen aikana kerätä nestettä nivelen sisälle, joka aiheuttaa juuri tuon jäykkyyden tunteen. Muljahtelu ei toki ole normaalia, mutta jäykkyyttä saattaa olla pitkään. Itselläni on myös niin tässä viimeksi leikatussa polvessa kun toisessa joka on leikattu 10v sitten.

      Toivotaan ettei ole mitään käynyt polvelle! Tsemppiä!

      • Ompa hyvä tietää, että on normaalia!
        Onko sinulla antaa vinkkejä tuohon jäykkyyteen tai varmaan kylmä on yksi ja toinen lepo rasituksen jälkeen?

      • Nyt täytyy vielä jatkaa ja hehkuttaa, että syy muljahteluun ja hallitsemattomuuden tunteeseen löytyi syy!
        Kävin tosiaan Turussa Neossa fyssarilla ja hän totesi testaamalla, että mun niin sanottu pisaralihas reidessä ei aktivoidu ja sen on todella heikko. 🙄 Nyt sain ohjeet alkuun ja eikun treenaamaan niin sit saa taas uusia ohjeita. 💪

  2. Heippa!

    Mulla leikattiin eturistiside vajaa 7 kk sitten, mitä edelsi reilun kuukauden jakso polvituen kanssa sivusiteiden repeämien parantamiseksi. Polvi on parantunut hyvin aikataulussa, mutta reisilihasten välillä on vielä melko suuri ero, ainakin omasta mielestäni. Miten sinä sait kirittyä jalkojen välisen lihastasapainon kiinni, teitkö leikatulla jalalla paljon enemmän toistoja kuin terveellä jalalla?

    On ollut kiva lukea blogistasi miten kuntoutumisesi on edennyt ja olen saanut paljon inspiraatiota treeneihini sinun vinkeistä! Kiitos ja tsemppiä jatkoon! 🙂

    • Heippa Anni!

      Ikävä kuulla, että olet myös joutunut polvileikkaukseen. Lihasten välinen ero voi kestää jopa parikin vuotta, ja monilla voi olla normaalistikin pientä puolieroa jaloissa. Toki suosittelen treenaamaan ne mahdollisimman tasapainoiseksi 🙂

      Jalat vaativat hyvää hermottavaa treeniä ja voimatreeniä. Usein suurin lihaskato on sisäreidessä ja etureidessä (toki yksilöllistä ja vammasta riippuvaa), joten niihin kannattaa eritoten paneutua. Paljon yhden jalan toistoja, alussa voit korostaa leikatulle puolelle esim +2 toistoa extraa, mutta ei myöskään liikaa kannata korostaa ettei puolero käänny toisinpäin. (niin käy monille).

      Tsemppiä ja kiitos paljon, mukava kuulla että inspiraatio on välittynyt! <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*