Onnellisuus

Kroppa- X asennossa makaan olkkarin lattialla. Jalat täynnä mustelmiä, naarmuja vähän missä sattuu, pohkeet kireät kuin enkun opettajani yläasteella, sekä onnellinen hymy naamalla. Mistä näin huikea, kaikkensa antanut -fiilis on peräisin… No viikonlopun Jukolanviestistä tietenkin!

Ette osaa arvatakkaan, kuinka paljon viesti jännitti. Lauantaina olimme aamupäivästä Turussa valmistautumassa koko tiimin voimin. Silloin jännitys alkoi painamaan totaalisesti. Päivä meni tapahtumassa mukavasti, mutta mitä lähemmäs iltaa kello näytti sitä enemmän pumppu hakkasi.

Kävin muutamaan otteeseen ottamassa autossa ”lepoa”, yritin nukahtaa, mutta turhaan. Väsytti aivan mielettömästi, sillä yleensä olen viimeistään klo 22-23 aikaan nukkumassa, mutta Jukolanyönä ei tietoakaan unesta. Kerrankin olin sentään hiljaa. Puolisoni kyseli fiiliksiäni, mutta minusta ei saanut juttuseuraa. Mielessä pyöri viestin toinen osuus keskellä yötä vain kartan, kompassin ja otsalampun varassa. Elämäni ensimmäinen Jukolanviesti oli edessä. Suunnistus, jota aina ennen kammoksuin oli nyt suoritettava pilkkopimeässä ja vielä kisana.

Pikkuhiljaa tunnit vierähtivät ja klo 23.00 Edessä oli Jukolanviestin ensimmäisen osuuden lähtölaukaisu. Aivan mieletön tunnelma oli Paimiossa. Kaikki odottivat lähtöä jäykkinä innostuksesta. Tuhansia otsalappuja paloi odottaen lähtölaukaisua, ja kun vihdoin pamaus kuului, lähti valtava valomeri juoksemaan metsää kohti. Meidän tiimistä ensimmäisenä lähti Krista Pärmäkoski. Kristaan meillä oli täysi luotto, sillä häneltä löytyi suunnistustaustaa, mutta itselläni ei ollut lähdön aikana vielä yhtään itseluottamusta. Kyseenalaistin heti oman kartanlukutaidon, kompassin käytön sekä selvietymisen tulevasta yöstä.

Onneksi tukijoukkoja riitti, paikalla oli suunnistusvalmentajamme sekä kaikki tiimin tukihenkilöt ja tietenkin muut tiimiläiset. Myös puolison tuki oli vankka kokoajan, mitä nyt kotiin olisin joutunut kävellä jos ei aika olisi ollut alle 2.29, (huulen heitto tietenkin). 😉

Pikku hiljaa rupesin valmistautumaan omaan osuuteeni. Tärisin, en kylmästä vaan jännityksestä. En malttanut edes lämmitellä. Tuijotin vain ensimmäisen osuuden maaliin tulevia suunnistajia, sillä joku heistä olisi voinut olla Krista. Aika kului ja vihdoin kuulutuksesta kuulin, että Krista oli leimannut viimeisen rastinsa, muutama sata metriä ja saisin kartan. Ja sieltä hän tulikin, täysillä jättäen jälkeensä kovan ajan. Täydet tsemppi huudot kaikuivat korvissani, nappasin kartan ja lähdin juoksemaan kohti isoa ramppia ja sen jälkeen metsään.

Unohdin tietenkin laittaa otsalampun päälle, sillä jännitti niin paljon. Onneksi yleisöstä tukijoukkomme huusivat ”OONA LAMPPU PÄÄLLE!!” Niin en kauaa ehtinyt ilman valoa juosta. Tottakai etsin heti joukosta jonkun kenen vauhdissa voisi peesata. Karttaa katsoessani huomasin, että ensimmäinen rasti oli aivan mielettömän kaukana, enkä todellakaan halunnut heti eksyä.

Metsään mennessä en ehtinyt kun vajaan kilometrin juosta kun ensimmäisen kerran pannutin oikein kunnolla. Sitten vasta tajusin, että kuinka vaarallista juokseminen pimeässä metsässä oli. Tarkempi tulisi olla ja pakko oli myös vauhtia hidastaa. Ensimmäinen pannutus ei jäänyt viimeiseksi… koko suunnistuksen aikana laskujeni mukaan taisin noin. 5 kertaa kaatua kunnolla. Ei se mitään, joka kerta nopeasti ylös ja matka jatkui.

Ajattelin, että ensimmäisellä rastilla olisin huutanut jo mielettömästi sekä fiilistellyt rastin löytämistä, mutta en.. jännitys ei ollut vieläkään lauennut. Leimasin emitin ja samantien otin uuden suunnan seuraavaa rastia kohti ja taas lähdin täysillä eteenpäin. Samaa rumpaa jatkui pitkään, vasta kahdeksannella rastilla huomasin, että olin rentoutunut. Nauroin ja hymyilin koko loppu matkan.

Matkalla tuli mentyä montakin rastia samoissa porukoissa, ja aina välillä porukka vaihtui, johtuen eri rasteista. Täysillä silti mentiin eteenpäin ja piti uskoa myös omaan tekemiseen. Matkalla oli suurimmaksi osaksi todella reipasta ja iloista porukkaa, lukuunottamatta erästä erittäinkin ”kiireistä” henkilöä, joka päätti hypätä suoraan selkääni ja tuuppasi minut mahalleen mutikkapensaiden keskelle. Ei edes suututtanut sillä nauratti kovasti, tuskin olin kuitenkaan hänen pahin vastustajansa 🙂

Matkalla katsoin muutamaan kertaan sykemittariani, syke oli joka kerta 160 paikkeilla, eli kovaa mentiin, sillä maksimisykkeeni on vain 187. Kovempaa tuskin olisin edes voinut mennä. Muutaman kerran rastien ohi tuli juostua, mutta lopulta kaikki kuitenkin löytyi. Yhtäkkiä tajusin, että enää muutama rasti ja maali häämöttää. Vauhti rupesi kiihtymään. Jaloissa painoi mutta enää ei edes jaksanut jalkoja miettiä, leimasin vikan rastin ja lähdin täysillä juoksemaan maaliakohti. Matkalla huomasin, että muutama kyynel rupesi valumaan naamalla, oli pakko vielä juostessa tarkastaa, että olinhan leimannut kaikki 22 rastia, olinko tosissaan jo nyt maalissa!!! 22 luki kartassa olin varma, ”KYLLÄ, olen kohta maalissa” Tottakai hymy oli herkässä ja itketti, en voinyt uskoa silmiäni!!

Palautin karta, juoksin hakemaan meidän joukkueen 3 osuuden kartan ja siellä Esko huusikin jo nimeäni. Annoin Eskolle kartan sekä tsemppihuudot ja hän lähti salaman nopeasti omalle osuudelleen. Minä taas olin aivan loppu, haukoin henkeä, olin onneni kukkuloilla mutta totaalisen väsynyt. Päässä pyöri kuulin muiden huutoja ympärillä ja tajusin, että olin totaalisesti ylittänyt itseni. Lopullinen aika oli 2,08+ rapiat eli aivan älytön tavoiteaikani alitus. (alle 3h oli tavoite) Vielä edessä oli emitin tarkastus, ja positiivinen hymy tuli tarkastajan kasvoille: ”Nappi suoritus!” hän sanoi ja olin niin helpottunut, tiesin tehneeni parhaani…

Viestin jälkeen jäi valitettavasti Yle.n suoralähetys väliin, sillä en kyennyt mitenkään pysymään hereillä, olin aivan loppu, tarvitsin unta ja tankkausta, sekä leikattu polveni oli aivan vesi-ilmapallon kokoinen. Huimasi ja pyörrytti, mutta olin onnellinen. Nyt tässä tietokoneen ääressä voin kokea samat fiilikset uudelleen… sanoinkuvailematon tunne!

Viikonloppu oli aivan älyttömän huikea! Onnistuimme keräämään Junior Gameseihin 20 000 euroa, näimme uskomattoman Venla-tytön, joka toimi tämän upean matkan aikana suurimpana inspiroijana. Koko tiimi tsemppasi toinen toisiaan ja meillä oli mahtava fiilis kokoajan, lopullinen sija oli 1057!!!

Tätä kokemusta en vaihtaisi mihinkään, jotkut asiat antavat enemmän kuin ottavat ja tämä oli ehdottomasti sellainen. Erittäin haikea fiilis kun matka sai päätöksen, mutta haluan vielä kiittää kaikkia matkassa mukana olleita, niin tiimiä, kun tukijoukkoja ja tapahtuman järjestäjiä. Kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta!

Projektin inspiroivin tyttö! Venla <3 (oik. ) ja hänen ihana siskonsa (vas.)

Hymy, meidän kantava (veto)voima! 

Hymyily kertoo ihmisestä paljon. hymy on kaikista vahvin ilmiö minkä saamme tartutettua moneen ihmiseen samaan aikaan.
Kokeileppa tätä, hymyile koko päivä niin huomaat miten iso vaikutus hymylläsi on muihin ihmisiin.
Hymyä ei voi mistään ostaan vaan se on aito tunne joka valtaa meidän kasvot silloin kun meillä on hyvä olla, iloitsemme ja fiilistelemme.

Monet pienet arkiset asiat saavat meidät hymyilemään ja hymyn kautta useasti myös nauramaan.
Monesti sanotaan, että: ”smile is the best makeup than any girl can wear.” Ja olen täysin samaa mieltä.
Meikki tai ulkoimen hapitus ei tee meistä kauniita vaan sisäinen olemus joka pursuu ulos erilaisin elein kuten hymyilemällä. 

Hymyily on aidosti ilmaistuna positiivista, vaikka olisi kuinka ujo voi hymyilemällä näyttää oman fiiliksen muille, aina ei tarvitse suunapäänä avata suuta.  Hymy kuittaakin usein kiitoksen tai tervehdyksen.

Usein mietin, että miten pieni ele hymy onkaan mutta miten suuri vaikutus sillä on kaikkeen. Oman huonon fiiliksen saat heti pois jos joku onnistuu saamaan sinut hymyilemään tai jos tuntuu ettei mikään onnistu, itselleen nauraminen voi muuttaa päivän huonon suunnan ihan päinvastasiin fiiliksii.

Muistakaa siis hymyillä… 😉 Helppoa, helpaa ja aitoa!

Useasti kysytään mistä valkoinen hymyni on peräisin, ei sillä että jokaisen hymyn pitäisi olla kuin taskulamppu piemeässä, vaan itse olen päättänyt pitää niin omasta hyvinvoinnista kuten myös hampaistakin huolen…  Oikeastaan olen vain kerran elämässäni kokeillut perinteistä hampaiden valkaisua, eikä se toiminut kohdallani niin hyvin sillä hammasluuni on geneettisesti valmiiksi jo valkoinen, enkä nää tarpeelliseksi kokea samaa uudestaan. Valkaisu vaan puhdisti hampaat mutta isompaa eroa ei kohdallani tapahtunut. 
Satunnaisesti kuitenkin ennen kisoja olen tehnyt Yotuelin itsevalkaisu– tuotesarjalla valkaisun, jolloin muutaman kerran jälkeen hampaat näyttävät jo puhtaamman valkoisilta. 🙂

Hammastahnoja tulee käytettyä useammin.. esimerkiksi saatan joskus vaikka viikon ajan pestä aina joko aamulla tai illalla hampaat valkaisevan puhdistavalla hammastahnalla.. Nyt jonkun huoli herää, että saako tahnat olla päivittäiskäytössä eitteivät ne pilaa hampaita… niin saavat sillä ne eivät hankaa hampaan kiillettä pois vaan pikemmin puhdistavat.

Kannattaa käydä tutustumassa Yotuel nettisivuihin, missä on kattavat tiedot tuotteista, jos tuotteet herättivät kiinnostusta!

Yotuel Finland löytyy myös Facebookista & Instagrammista @Yotuelfinland

Heippa! Lupasinkin postata kisaamisestani, sekä kahden viimeisen vuoden tuloksista. Millainen paketti olin vuonna 2013 Fitness expossa versus nyt keväällä 2015 Fitness classicissa. Myös mielipiteeni on hyvin paljon muuttunut lajia kohtaan tässä vuosien aikana, vaikka omat arvoni sekä tapa jolla lajia harrastan ovat pysyneet samana alusta loppuun asti.

Tässä osviittana kronikka, jonka kirjoitin viimeisimpään Fitnesstukku- Magazine lehteen,

”Fitness, arvostelua vai arvostusta”: 

Fitness puhuttaa nykyään niin Suomen kansaa, mediaa kuin lähestulkoon koko maailmaa. Tuntuu oudolta, että ainaiset arvostelut omasta treeni hulluudesta kuntosalilla ovat muutaman viimeisen vuoden aikana muuttuneet arvostukseen.

Kun muutama vuosi sitten loukkaantumiskierteen johdosta jalkapallo sm- tasolla loppui ja aloitin tavoitteelliset salitreenit kohti kisalavoja, ei kisaaminen todellakaan ollut mikään buumi. Kukaa ei ajatellut, että “wau miten siistiä”, vaan jokaiselle täytyi perustella valintani lajin vaihdosta tarkkaan. Niin paljon lajista tuli vastaan ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Mites sitten kävikään kun ensimmäistä kertaa rupesin kipuamaan lavoille, yhtäkkiä koko fitness ja kisaaminen olikin buumi!

Jokaisella vaatebrändillä on nykyään oma “fitnessmallisto”, elintarvikefirmat ovat tuoneet markkinoilla “fitnessvälipaloja” ja jopa fitnesskisaajien määrä on kasvanut lähes nelinkertaiseksi, siistiä, eikö? Toisaalta on kyllä hienoa, että itselleni löytyy sopivia vaatteita jokaiselta brändiltä ja että pikkuhiljaa ruokavalioon ruvetaan paneutumaan kokonaisvaltaisesti.

Kuitenkin buumit aiheuttavat aina positiivisten ilmiöiden lisäksi negatiivisia ilmiöitä, mitä fitnessille on käynyt niin lajin raikkaus ja atleettisuus on jäänyt varjoon maallikoiden silmissä “pehmo-pornografian” taakse.

Minulla on aina ollut vahva kanta ja arvot siitä mitä itse teen ja miksi. Arvostelijoita on aina, koskaan et voi menestyä ilman arvostelijoita ja vihaajia. Se on todistettu moneen kertaan, mutta nyt fitnessin harrastuneisuuden ja “fitnessbuumin” mukana on rantautunut suomeen eri kisalajeja ja erilaisia tyylejä harrastaa lajia, enää lajia ei edusta muutama salin konkari. Tämä on johtanut siihen, niin kuin aiemmin mainitsin, että laji on monien mielestä itsensä esittelyä sekä narsistista kelloon tuijottelua kahden tunnin välein kun on ruoka-aika.

Buumi on koetellut vanhojen konkari kilpailijoiden kärsivällisyyttä ja innostus monien kisaajien kohdalla on lopahtanut, on jopa käännytty ja katkeroiduttu lajia vastaan, kun sana “fitness” on kirosana korville. Vaikea sanoa mistä johtuu, että lajista on niin vääristynyt kuva. On outoa, että fitness liitetään suoraan niin bloggaamiseen kuin sponsoreiden hankintaan. Kun se on vain laji muiden lajien joukossa. Blogit ovat ihan oma maailmansa, mutta en ymmärrä “fitnessbuumin” tuomaa “treeniblogibuumia” sillä blogi ei suoranaisesti liity fitnesskisoihin millään tavalla.

Samankaltaisia vääristymiä ovat esimerkiksi se, että fitness tekee sinusta fitnessmallin tai hyvinvoinnin ja treenaamisen asiantuntijan. Ihan niin yksinkertaista sekään ei ole. Liikunta- ja hyvinvointialat ovat ihan oma juttunsa, joihin opiskellaan ja työkokemusten kautta opitaan ihan niin kuin muihinkin ammatteihin. Mikä sitten tekee sinusta ammattilaisen, on asiantunteneisuutesi ja pitkä kokemus alalta. Tottakai on selvää että fitness lajina opettaa lisätietoa kuntosaliharjoittelusta, ruokavaliosta ja kehon toiminnasta, mutta fitness elämäntapana sitäkin enemmän.

Fitness elämäntapana ja fitness kisaamisena ovat kaksi todella eri asiaa, mitkä valitettavasti yhdistetään monessa yhteydessä toisiinsa. Soppaa sotkee vieläkin enemmän: fitness ammattina/ammattilaisena. On paljon ihmisiä, jotka elävät todella terveellisesti ja liikkuvat paljon, mutta eivät kisaa, eivätkä ole koskaan harkinneet sitä. Lisäksi on paljon fitnesskisaajia, jotka eivät toisaalta elä normaalistikkaan terveellisesti. Myös liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisia löytyy, jotka eivät totisesti edusta itse sitä mitä opettavat.

Fitnessiä on erittäin monia tapoja toteuttaa, niin elämäntapana, kisaamisena ja “ammattina”. Kisaaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään “fitness ammattilaista” joka usein lukee viihdelehtien tittelissä kun esimerkiksi bikinifitness kisaaja poseeraa etusivulla alusvaatteissa. Myöskään tämä ei liity millään tavalla fitnessiin ei kisaamiseen eikä elämäntapaan.

Suomessa on vain kourallinen ammattilaistason fitness- ja kehonrakennus kisaajia, jotka ovat pro-korttinsa ansainneet kisa menestyksensä perusteella. Pelkkä kerran lavalla käynti ei ole heistä tehnyt ammattilaisia. Sama pätee muissakin lajeissa, kovan työn on jokainen ammattilaisurheilija tehnyt, mikään yksittäinen peli tai kilpailu ei ole siihen johtanut.  

Jokainen kisaaja kisaa ja toteuttaa itseään täysin eri tavalla, toisille treenaaminen on se paras juttu ja taas toiset hakevat ulkoista mieltymystä lajista. Jokaisella on tietenkin oikeus tapaansa, mutta toivottavaa olisi, että jokainen kisaaja kantaa vastuun siitä, mitä nettiin julkaisee.

Netti on pullollaan hyvin vääristyneitä lautasmalleja ja loukkaantumisaltista harjoitustekniikkaa, sekä myös paljon luonnotonta materiaalia, joka aiheuttaa paineita monille nuorille. Itsessään fitness ei aiheuta syömishäiriötä tai terveysongelmia, mutta se miten lajia/elämäntapaa harrastat voi aiheuttaa. Kisaamisessa tarkoitus ei ole mennä äärimmäisyyksiin tai tuntea jatkuvaa pahoinvointia. Lajia voi hyvin harrastaa myös terveyden ehdoilla, pysyä koko ajan normaali hyvässä kunnossa, jolloin kisadiettiäkään ei tarvitse tehdä äärimmäisyyksiin. Jos laji aiheuttaa vääristynyttä kehonkuvaa ja itsetunto-ongelmia ei missään nimessä lajia kannata harrastaa. Tuskinpa laji tuo silloin onnellisuutta elämään.

Olen aina tykännyt fitnessistä kokonaisvaltaisena elämäntapana, kisaaminen on ollut toissijainen juttu, joka on tuonut haluttua kehontuntemusta ja itsestä oppimista. Tärkeimpänä on ollut kunnossa pysyminen, terveys ja rakkaus urheilua kohtaan, niin ammattina kuin omana harrastuksena.

Fitness ei minulle ole kirosana, enkä ajattele sitä huonona asiana. Olen huomannut miten onnellinen olen kuin elän terveellisesti ja haluan aina tällä tiellä pysyä. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei myöskään fitnessiä vaikka se olisikin maailmanlaajuinen buumi. Uusia buumeja tulee ja menee, mutta jos joku on pysyvää niin se, että teet juuri sitä mistä itse tykkäät.

Tekstissä halusin kertoa oman mielipiteeni siitä, että mihin sanan ”Fitness” tarkoitus on muuttunut ja mitä itse ajattelen siitä. On hienoa että terveys, liikunta ja hyvinvointi jylläävät tällä hetkellä ihmisten mielen päällä. Halutaan parantaa omaa elämäntyyliä täysillä, mutta kaikessa on aina kääntöpuolensa.. 🙂

Omasta kisaamisestani ja muutoksista vielä muutama tarkentava kuva: 

Paljon spekuloidaan lihaskasvatusta ja sen yhdistämistä aerobisiin.. Fakta on tietenkin että ei kaikkea voi kerralla ahnehtia. Et pysty millään edustamaan 100% voimalajeja ja kesvätyyslajeja samaan aikaan. Molemmat vaativat erilaista harjoittelu-sykliä sekä ruokavaliota. Mutta valinta onkin jokaisen oma, haluatko 100% kasvattaa lihasta, vai muokata kroppaa mutta pysyä silti huippu kunnossa kokoajan niin ulkoisesti kuin fyysisesti. Ja tämän valinnan itse tein. Olisin kahdessa vuodessa voinut ottaa pelkästään salitreenin haltuun, mutta se ei olisi pääkopan kanssa sopinut. Rakastan urheilua ja sen monipuolisuutta, eikä tämän tytön treenit tule koskaan pyörimään yhden lajin ympärillä. Välillä juostaa mäkiä ja kamppaillaan ja samalla vedetään täysillä salitreenejä!! Seuraavat kisat tulevat olemaan silkkaa suorituskykyä, missä tyylipisteitä ei jaeta ulkonäön perusteella. 😉

Huikeeta loppuviikkoa kaikille!

(Seuraavassa postauksessa kuvia ihanista Krabin lähellä olevista saarista)

Kotona ollaan! Vihdoin! EIlen palasimme puolen päivän aikaan sopivasti näin Vapuksi kotiin. Hyvää vappupäivää kaikille. Tällä hetkellä on aika väsynyt, mutta hyvä fiilis. Heräsin 6.00 aivan pirteänä ja valmiina päivään, mikä on tietenkin ihan normaalia aika eron takia.

Reissusta on paljon kerrottavaa ja ajattelinkin, että on kiva jakaa kokemuksia moneen postaukseen, kuitenkin niin paljon asioita ja kohteita tuli koettua. Ajattelin ensimmäisen postauksen aloittaa ihan kertomalla yleisesti, että mistä mihin reissun aikana menimme ja tarkemmin postata yksittäisiä kokemuksia pienemmissä postauksissa erikseen. 🙂

Lähtö reissuun tuli todella äkkiä, mutta niin hyvään paikkaan! 18.4 kisasin Fitness Classicissa ja jo 19.4 lähdettiin Finnairin suoralla lennolla Bangkokiin. Katselimme paljon lentoja ja totesimme, että fiksuin on ottaa suora lento Bangokiin, jolloin lennon ajaksi tuli pyöreästi se 9 tuntia kun taas välilaskulennoilla olisi matkustusaika ollut siellä 26 tunnin paikkeilla.

Maanantai aamuna (20.4) pääsimme perille Bangokiin Suvarnabhumin kentälle, josta lähdimme suoraan edestä ilmaisella ”Shuttle bussilla” Bangkokin toiselle lentoketälle, eli Don Mueangiin. Don Mueangin kentältä lähti lentomme Krabille. Jatkolento oli todella halpa ja lentokentän vaihto hyvin vaivaton, eli jos suunnitteella saman tyylinen reissu niin lisä stressiä ei kannata ottaa lentokenttien vaihdosta. Noin tunti meni ilmaisbussilla kentältä toiseen siirtymisessä, ja paikalliset ohjaavat hyvin selkeästi mistä bussi lähtee ja milloin. 🙂 Eli kaikki sujui paremmin kuin hyvin.

Krabille saavuimme jo päivällä ja Krabin lentokentältä sai myös erittäin halvan lentokenttäbussi kyydin suoraan Aonangiin, missä myös hotellimme Krabi Cha-Da resort sijaitsi. Myöskään Aonangiin ei kannata mennä missään nimessä Taxilla, se tulee paljon kalliimmaksi, vaan suoraan hyppää turisti bussiin. Matka hotellille kesti noin tunnin verran.

Hotellimme sijaitsi 1km päässä Aonangin rannasta, ihan mielettömässä vuoristomaisemassa, mukavalla kävelykadulla, mistä oli hyvät etäisyydet oikeastaan joka puolelle. Eniten liikuimme paikasta toiseen ihan kävellen. Hotelli oli todella rauhallinen, mutta siisti ja erittäin onnistunut valinta tarpeisiimme nähden. Huoneissa toimi jopa liiankin hyvin ilmastointi ja hotellilla oli joka aamu hyvä aamiainen sekä uima-altaat ja kuntosali.

Aonangin ranta ei ollut niin kiva, että siihen olisi halunnut jäädä päiväksi ottamana aurinkoa ja uimaan. Mutta rannasta sai suoraan ostettua lippuja muutamalla eurolla läheisille saarille, joissa vasta turkoosia vettä ja upeita maisemia olikin. Teimme reissun aikana 3 eri venereissua eri saarille, ja se kyllä kannatti!! 🙂 Ihan mielettömän upeita saaria. (Saarista postailen erikseen)

Reissussa emme suunnitelleet paljon etukäteen tekemisiä. Fiilispohjalla mentiin ja ilmojen mukaan mietimme päivän aikana mitä seuraavaksi voisimme tehdä. Ilmat olivat aluksi aika sateisia. Päivällä 13-15.00 aikaan tuli kuuro sateita, mutta ne eivät oikeastaan haitanneet lainkaan. Auringon paistaessa oli niin polttavan kuuma, että oli pakko jopa välillä tulla pois auringosta. Asteita oli päivällä 35-40 ja illalla/yöllä vähintään 25, eli todellakin tarkeni koko matkan ajan. 🙂

Mikään shoppailureissu ei ollut kyseessä. Rantakadulla oli paljon paikallisia rantakauppoja, joissa melkein jokaisessa näytti olevan samat ”turisti” tavarat. Hyllylyssä saattoi olla aurinkolaseja, bikinejä, Niken feikki kenkiä ja hedelmiä yhtä aikaa. 😀 Joten jos shoppailla haluaa niin parempi on vaikka mennä Krabi Towniin. Krabi Townisssa kävimme vain kerran. Sinne oli noin tunnin pituinen matka lavataksilla. Normaalit taxit pyysivät kaupunkiin tosi kovaa hintaa, joten myös sinne kannatti kulkea ihan yleisellä paikallisella lavataxilla, joka meni kaupunkiin ja kaupungista pois melkeimpä 10 minuutin välein.

Krabilta tulimme jo keskiviikkona takaisin lennolla Bangkokiin, ja vietimme yhden iltapäivän Bangkokin keskustassa sijaitsevassa Central World- kauppakeskuksessa. Kauppakeskus oli ihan hillittömän kokoinen, mutta oikeastaan vain turisteja varten. Hinnat olivat suoraan Suomen hintoihin verrattavissa. 🙂 Noin klo. 22 tulimme takaisin lentokentälle, jossa vietimme koko yön odottaen 5.30 alkavaa check in.iä aamun lennolle takaisin Suomeen. Voin kertoa, että pikkuisen oli reissuväsymystä ilmassa. Eilen kun palasimme neljän aikaan suomeen, ei paljon vappua jaksanut viettää. Kaupan kautta kotiin lepäilemään. 😀

Kaikin puolin reissu sujui todella hyvin. 10 päivää kohteessa oli juuri sopiva aika. Suomen arki unohtui hetkeksi ja ehti myös loistavasti rentoutua. Aurinkoa tietenkin otettiin aina kun paistoi ja joka päivä tuli syötyä mielettömän hyviä thaimaalaisia ruokia. Thaimaassa olen käynyt ennenkin, mutten koskaan Krabilla. Nyt voin kyllä suositella Krabia, sillä se on ollut ehdottomasti paras kohde missä itse olen ollut. Niin helppo oli nähdä paljon muitakin saaria ja paikkoja samalla. Thaimaassa toimii juuri hyvin kaikki, paikalliset ovat sairaan mukavia, ruoka on tasoltaan tosi hyvää ja halpaa. Sekä myös hemmotteluja on helposti saatavilla jos niitä kaipaa.

Tässä nopea yhteenveto reissusta!

Todella hyvää Vappupäivää kaikille!

Taas yksi tavoite on taputeltu, nimittäin Fitness Classic 2015 Kulttuuritalolla. Kisasin Bodyfitness alle 23vuotiaiden +163cm sarjassa. Sijoituin kisassa kuudenneksi, oli kyllä upeita tyttöjä lavalla 🙂

Fiilis on tällä hetkellä ihan mieletön! Kova treeni ja vielä monen kuukauden valmistelut olivatkin nyt tässä. Tänään oli se kunto mikä oli ja olen tyytyväinen, että sain kokea tämän matkan ja kaikki tapahtumat tällä matkalla. Huikea fiilis ja tähän on hyvä lopettaa tämä laji 🙂

Haluan kiittää ystäviä sekä perhettä, jotka ovat alusta asti tukeneet minua, kaikessa mitä teen, vaikka välillä en ole tosiaankaan ollut helppo ihminen ja positiivinen omaitseni! 🙂 Minulla on kyllä paras tukijoukko ikinä ja kaikista tärkein!

Lisäksi  haluan kiittää kaikkia sponsoreitani, jotka mahdollistavat treenaamiseni ja kaiken muun huikean mitä heidän kanssaan on tehdy. Kiitos Managerini Jere Virtanen sekä koko Pulpin porukka. Meillä on aivan mieletön yhteistyö, joka todellakin jatkuu tästäkin päivästä eteepäin 🙂

KIITOS!

Helsingin Hieronta- Akatemia ja KeMed Sport, jotka on pitänyt minusta ja erittäin hyvää huolta sekä ratkoneet jokaisen vaivan/loukkaantumisen mitä matkan varrella on tullut. Mahtavia ihmisiä!

 Fressi, ihan mahtava paikka treenata!

Hypoxi, lukuisista hoidoista ja niin hyvästä palvelusta. Olen ollut todella hyvissä käsissä.

Björn Borg ja Kari Traa, niin ulkoilu kuin salitreeni vaatteista sekä alusvaatteista. Ei tarvitse samoissa verkkareissa kulkea joka päivä 😉

Fitnesstukku, aivan mahtavasta urheilijan tukemisesta ja toista vuotta. Teiltä löytyy kaikki mitä lisäravinteiden pohjalla voisin toivoa, sekä ihan mieletön tiimi on meillä kasassa niin Suomen kuin Ruotsin puolella.

Jolie, ihanista luonnonkosmetiikan tuotteista, jotka ovat jatkuvassa kulutuksessa. Myös Joliella on ihana konsepti joka on todellakin täysin arvojeni mukainen. Luonnollisuus, raikkaus ja aitous kuvaavat eniten heitä.

BeGood- Wellness Bar, teiltä löytyy juuri sellainen menu mitä jokaisesta kahvilasta pitäisi ihmisten saada. Raaka-aineet ovat puhtaita, tuoreita ja terveellisiä ja paneudutte todellakin siihen mitä ihmisten lautasille tuotte.

Puhdistamo alkaneesta yhteistyöstä superfoodien saralla, teiltä löytyy tuotteet minkä takana on uskomatonta seistä. Nyt pääsen vihdoin kehittelemään reseptejä näistä tuotteista.

Samsung, olette hyvin pitäneet tekniikkani ajantasalla, on ollut todella paljon apua päivitysten ja sometusten saralla kun on ollut toimivat laitteet 🙂 Sekä huikeat koulutukset laitteisiin!

HiusTrendi ja erityisesti Keiku meikin suhteen ja Prischilla kampauksista. Teiltä on luonnistunut lookki kuin lookki kuvauksiin ja tapahtumiin.

Luottokuvaajani: Petteri Peltonen, upeista kuvaushetkistä!

Lisäksi kiitos SomeWorks,  MB- suomi, Yotuel,  Nespresso, Crocs, Selected Bands, New Balance, FreddySuomi, House of Brandon, sekä moni muu yritys kenen kanssa ollen päässyt tekemään töitä yhdessä, mahtavaa porukkaa!! 🙂

Wau miten hieno huomata, millaisen tukiverkoston olen ympärilleni saanut! Kiitos kaikille isoille, kuin pienimmillekin yhteistöille, jokainen on ollut omalla panoksellaan erittäin tärkeä osa niin uraani, urheiluani sekä arkielämääni.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaa etappia kohti.. vielä kun saan vatsan täyteen näitä upeita herkkuja. BeGood- Wellness Barin, Puhdistamon ja Fitnesstukun takuu varmat jälkkärit. Raakakakkuja, suklaita, pähkinöitä, kuivahedelmiä.. kaikkea huikeaa!!

Huomenna tää tyttö lähtee lämpimiin maisemiin työmatkalle ja treeniohjelma muuttuu seuraavaksi

kohti Hyväntekeväisyys kampanjaa: JUKOLAN VIESTIÄ! 😉