Heippa! Lupasinkin postata kisaamisestani, sekä kahden viimeisen vuoden tuloksista. Millainen paketti olin vuonna 2013 Fitness expossa versus nyt keväällä 2015 Fitness classicissa. Myös mielipiteeni on hyvin paljon muuttunut lajia kohtaan tässä vuosien aikana, vaikka omat arvoni sekä tapa jolla lajia harrastan ovat pysyneet samana alusta loppuun asti.
Tässä osviittana kronikka, jonka kirjoitin viimeisimpään Fitnesstukku- Magazine lehteen,
”Fitness, arvostelua vai arvostusta”:
Fitness puhuttaa nykyään niin Suomen kansaa, mediaa kuin lähestulkoon koko maailmaa. Tuntuu oudolta, että ainaiset arvostelut omasta treeni hulluudesta kuntosalilla ovat muutaman viimeisen vuoden aikana muuttuneet arvostukseen.
Kun muutama vuosi sitten loukkaantumiskierteen johdosta jalkapallo sm- tasolla loppui ja aloitin tavoitteelliset salitreenit kohti kisalavoja, ei kisaaminen todellakaan ollut mikään buumi. Kukaa ei ajatellut, että “wau miten siistiä”, vaan jokaiselle täytyi perustella valintani lajin vaihdosta tarkkaan. Niin paljon lajista tuli vastaan ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä. Mites sitten kävikään kun ensimmäistä kertaa rupesin kipuamaan lavoille, yhtäkkiä koko fitness ja kisaaminen olikin buumi!
Jokaisella vaatebrändillä on nykyään oma “fitnessmallisto”, elintarvikefirmat ovat tuoneet markkinoilla “fitnessvälipaloja” ja jopa fitnesskisaajien määrä on kasvanut lähes nelinkertaiseksi, siistiä, eikö? Toisaalta on kyllä hienoa, että itselleni löytyy sopivia vaatteita jokaiselta brändiltä ja että pikkuhiljaa ruokavalioon ruvetaan paneutumaan kokonaisvaltaisesti.
Kuitenkin buumit aiheuttavat aina positiivisten ilmiöiden lisäksi negatiivisia ilmiöitä, mitä fitnessille on käynyt niin lajin raikkaus ja atleettisuus on jäänyt varjoon maallikoiden silmissä “pehmo-pornografian” taakse.
Minulla on aina ollut vahva kanta ja arvot siitä mitä itse teen ja miksi. Arvostelijoita on aina, koskaan et voi menestyä ilman arvostelijoita ja vihaajia. Se on todistettu moneen kertaan, mutta nyt fitnessin harrastuneisuuden ja “fitnessbuumin” mukana on rantautunut suomeen eri kisalajeja ja erilaisia tyylejä harrastaa lajia, enää lajia ei edusta muutama salin konkari. Tämä on johtanut siihen, niin kuin aiemmin mainitsin, että laji on monien mielestä itsensä esittelyä sekä narsistista kelloon tuijottelua kahden tunnin välein kun on ruoka-aika.
Buumi on koetellut vanhojen konkari kilpailijoiden kärsivällisyyttä ja innostus monien kisaajien kohdalla on lopahtanut, on jopa käännytty ja katkeroiduttu lajia vastaan, kun sana “fitness” on kirosana korville. Vaikea sanoa mistä johtuu, että lajista on niin vääristynyt kuva. On outoa, että fitness liitetään suoraan niin bloggaamiseen kuin sponsoreiden hankintaan. Kun se on vain laji muiden lajien joukossa. Blogit ovat ihan oma maailmansa, mutta en ymmärrä “fitnessbuumin” tuomaa “treeniblogibuumia” sillä blogi ei suoranaisesti liity fitnesskisoihin millään tavalla.
Samankaltaisia vääristymiä ovat esimerkiksi se, että fitness tekee sinusta fitnessmallin tai hyvinvoinnin ja treenaamisen asiantuntijan. Ihan niin yksinkertaista sekään ei ole. Liikunta- ja hyvinvointialat ovat ihan oma juttunsa, joihin opiskellaan ja työkokemusten kautta opitaan ihan niin kuin muihinkin ammatteihin. Mikä sitten tekee sinusta ammattilaisen, on asiantunteneisuutesi ja pitkä kokemus alalta. Tottakai on selvää että fitness lajina opettaa lisätietoa kuntosaliharjoittelusta, ruokavaliosta ja kehon toiminnasta, mutta fitness elämäntapana sitäkin enemmän.
Fitness elämäntapana ja fitness kisaamisena ovat kaksi todella eri asiaa, mitkä valitettavasti yhdistetään monessa yhteydessä toisiinsa. Soppaa sotkee vieläkin enemmän: fitness ammattina/ammattilaisena. On paljon ihmisiä, jotka elävät todella terveellisesti ja liikkuvat paljon, mutta eivät kisaa, eivätkä ole koskaan harkinneet sitä. Lisäksi on paljon fitnesskisaajia, jotka eivät toisaalta elä normaalistikkaan terveellisesti. Myös liikunnan- ja hyvinvoinnin ammattilaisia löytyy, jotka eivät totisesti edusta itse sitä mitä opettavat.
Fitnessiä on erittäin monia tapoja toteuttaa, niin elämäntapana, kisaamisena ja “ammattina”. Kisaaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään “fitness ammattilaista” joka usein lukee viihdelehtien tittelissä kun esimerkiksi bikinifitness kisaaja poseeraa etusivulla alusvaatteissa. Myöskään tämä ei liity millään tavalla fitnessiin ei kisaamiseen eikä elämäntapaan.
Suomessa on vain kourallinen ammattilaistason fitness- ja kehonrakennus kisaajia, jotka ovat pro-korttinsa ansainneet kisa menestyksensä perusteella. Pelkkä kerran lavalla käynti ei ole heistä tehnyt ammattilaisia. Sama pätee muissakin lajeissa, kovan työn on jokainen ammattilaisurheilija tehnyt, mikään yksittäinen peli tai kilpailu ei ole siihen johtanut.
Jokainen kisaaja kisaa ja toteuttaa itseään täysin eri tavalla, toisille treenaaminen on se paras juttu ja taas toiset hakevat ulkoista mieltymystä lajista. Jokaisella on tietenkin oikeus tapaansa, mutta toivottavaa olisi, että jokainen kisaaja kantaa vastuun siitä, mitä nettiin julkaisee.
Netti on pullollaan hyvin vääristyneitä lautasmalleja ja loukkaantumisaltista harjoitustekniikkaa, sekä myös paljon luonnotonta materiaalia, joka aiheuttaa paineita monille nuorille. Itsessään fitness ei aiheuta syömishäiriötä tai terveysongelmia, mutta se miten lajia/elämäntapaa harrastat voi aiheuttaa. Kisaamisessa tarkoitus ei ole mennä äärimmäisyyksiin tai tuntea jatkuvaa pahoinvointia. Lajia voi hyvin harrastaa myös terveyden ehdoilla, pysyä koko ajan normaali hyvässä kunnossa, jolloin kisadiettiäkään ei tarvitse tehdä äärimmäisyyksiin. Jos laji aiheuttaa vääristynyttä kehonkuvaa ja itsetunto-ongelmia ei missään nimessä lajia kannata harrastaa. Tuskinpa laji tuo silloin onnellisuutta elämään.
Olen aina tykännyt fitnessistä kokonaisvaltaisena elämäntapana, kisaaminen on ollut toissijainen juttu, joka on tuonut haluttua kehontuntemusta ja itsestä oppimista. Tärkeimpänä on ollut kunnossa pysyminen, terveys ja rakkaus urheilua kohtaan, niin ammattina kuin omana harrastuksena.
Fitness ei minulle ole kirosana, enkä ajattele sitä huonona asiana. Olen huomannut miten onnellinen olen kuin elän terveellisesti ja haluan aina tällä tiellä pysyä. Mitään ei kannata ottaa liian vakavasti, ei myöskään fitnessiä vaikka se olisikin maailmanlaajuinen buumi. Uusia buumeja tulee ja menee, mutta jos joku on pysyvää niin se, että teet juuri sitä mistä itse tykkäät.
Tekstissä halusin kertoa oman mielipiteeni siitä, että mihin sanan ”Fitness” tarkoitus on muuttunut ja mitä itse ajattelen siitä. On hienoa että terveys, liikunta ja hyvinvointi jylläävät tällä hetkellä ihmisten mielen päällä. Halutaan parantaa omaa elämäntyyliä täysillä, mutta kaikessa on aina kääntöpuolensa.. 🙂
Omasta kisaamisestani ja muutoksista vielä muutama tarkentava kuva:
Paljon spekuloidaan lihaskasvatusta ja sen yhdistämistä aerobisiin.. Fakta on tietenkin että ei kaikkea voi kerralla ahnehtia. Et pysty millään edustamaan 100% voimalajeja ja kesvätyyslajeja samaan aikaan. Molemmat vaativat erilaista harjoittelu-sykliä sekä ruokavaliota. Mutta valinta onkin jokaisen oma, haluatko 100% kasvattaa lihasta, vai muokata kroppaa mutta pysyä silti huippu kunnossa kokoajan niin ulkoisesti kuin fyysisesti. Ja tämän valinnan itse tein. Olisin kahdessa vuodessa voinut ottaa pelkästään salitreenin haltuun, mutta se ei olisi pääkopan kanssa sopinut. Rakastan urheilua ja sen monipuolisuutta, eikä tämän tytön treenit tule koskaan pyörimään yhden lajin ympärillä. Välillä juostaa mäkiä ja kamppaillaan ja samalla vedetään täysillä salitreenejä!! Seuraavat kisat tulevat olemaan silkkaa suorituskykyä, missä tyylipisteitä ei jaeta ulkonäön perusteella. 😉
Huikeeta loppuviikkoa kaikille!
(Seuraavassa postauksessa kuvia ihanista Krabin lähellä olevista saarista)
Muutama viikko sitten sattui ohjauksen/harjoituksen aikana pieni muljahdus aijemmin leikattuun polveeni, polvi turposi ja kipeytyi., Ajattelin tietenkin, että ihan normaali hitti vaan ja turvotus sekä kipu katoisivat muutaman päivän aikana.
