Suomenlippu rinnassa

Jalkapallossa nuorten maajoukkueringissä oleminen oli ihan mieletöntä. Jatkuvaa jännitystä, tunnelatausta ja jatkuvaa suorituspainetta. Kärsin samalla kuitenkin lukuisista loukkaantumisista ja pitkästä polvi-operaatio kierteestä, joka vei aina Em- kisoista ulos ja ringistä kauemmaksi. Jokaisella leirillä Suomipaidan pukeminen päälle nosti sykkeen kattoon ja kylmät väreet läpi kropan. Se tunnelataus oli jotain niin ihmeellistä, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Jo ensimmäisen maajoukkuekirjeen tippuminen postilaatikosta sai kyyneleet silmiin ja hiustupsut osuivat lähes kattoon niistä riemukkaista tasajalkahypyistä. Urheilijana oleminen on aina ollut itselleni kunnia, jonka eteen olen halunnut uhrata tuhansia tunteja ja aikaa elämästäni, enkä kadu sitä lainkaan.

Kun fudis päättyi luulin jo, etten koskaan saisi sitä samaa sporttista tunneryöppyä aikaan, minkä suomipaidan pukeminen minulle toi… mutta mites kävikään tunteet tulivat triplasti tänä vuonna, kun lähdimme ensimmäiseen naisten seiska-maajoukkereissuun Pariisiin.

Ensimmäinen peli jännitti aivan sairaasti, tutisin koko edellisen päivän ja pelipäivän. Se fiilis kun kannat Suomenlippua rinnassa on vaan niin siistiä! Edustat tätä upeaa maata, muiden hienojen maiden joukossa ylpeänä kansalaisena! Se on vaan niin iso kunnia ja fiilis on todella nöyrä… Nousee aina uudestaan ja uudestaan karvat pystyyn kun puhun tästä, sama jännitys palaa kehoon, kuin peliin valmistautuessa. Onneksi olen päässyt kokemaan tämän tunteen uudestaan ja tottakai siihen jää koukkuun!

Pariisin turnaus oli valmistava turnaus tuleviin EM- turnauksiin ja antoi itselleni sekä koko meidän joukkueelle loistavaa kokemusta yhdessä pelaamiseen sekä myös tuleviin, erittäin koviin vastustajiin. Turnauksessa saatiin kolme kovaa voittoa ja kolme tappiota jäätävän koville jengeille (Ranska, Hollanti, Etelä-Afrikka). Voitot nostivat itseluottamusta ja tappiot toivat pettymysten kautta kovaa nälkää kehittyä lisää! Olen huono häviäjä, mutta se fiilis kun tappiosta noustaan ylös on ”helppoa” voittoa- sata kertaa upeampi matka sekä fiilis on lopulta paljon parempi.

Turnauksessa parasta oli meidän ammattimainen tekeminen sekä se, että pidimme ihan sairaan hauskaa joukkueena. Kehittävät ottelut, tunnelataukset ja sairaan hyvät turnausläpät kruunasivat koko Pariisin reissun. Kiitos koko joukkueelle ihan mahtavasta viikosta ja loppuelämän muistosta, tästä on hyvä jatkaa tuleviin peleihin ja reissuihin!

 

 

5 kommenttia

  1. Hei,

    Onnea hyvin menneestä Pariisin reissusta.

    Vau, yllä oleva kirjoituksesi on inspiroiva, vastoinkäymisten ei saa antaa lannistaa.

    Sinun kannattaisi oikeasti harkita myös sen Geena Davisin pesäpalloleffan kaltaisen naisurheilujoukkueen perustamista ja johtohahmona toimimista, yhteistyökumppaneita löytyisi varmasti. Esimerkiksi Finnairhan on jo Suomen jääkiekkomaajoukkueen sponsori ja he varmasti kiinnostuisivat tuollaisesta Suomen tytöille ja muullekin Suomelle esimerkkinä toimivasta joukkueesta teemalla Suomi nousuun.

    Miten muuten treenaisit niskan ja kaulan lihaksia? Se on usein treeneissä laiminlyöty alue eikä netistä löydy kovin hyviä treeniohjeita.

    Kiitos,

    Kimmo Jeschoi

    • Hei!

      Kiitos paljon, mukava kuulla ja paljon kiitoksia leffavinkistä!

      Niskaa ei kannata painoilla harjoitella vaan enemmänkin lämmittää harjoitusta varten ihan vastustamalla omalla kädellä samalla kun teet eri suuntiin liikettä. Tai selinmaaten nostaa päätä ylös- ala. Toiminnalliset harjoitukset ovat parhaita.

      Oona

  2. Moi,

    Olisi kiva saada postaus rugbysta ihan yleisella tasolla kun laji on viela melko tuntematon Suomessa. Minkalaista harjoittelua teette siis lajityyppista ja mika on Suomen taso vs muut maat jne. jne. Olisi myos kiva kuulla sun omia fiiliksia siita mika tekee susta hyvan rugbypelaajan. Monissa lajeissa tuskin olisi mahdollista ihan lajiummikkona nousta maajoukkueeseen, tosin sullahan on tota jalkapallotaustaa ja aina oot treenannut, mutta kuitenkin 🙂 Mika on sun oma fiilis nyt ekojen kisojen jalkeen etta missa menet henkkoht versus lajinhuippu? Ihan tosi kiinnostavaa olisi kuulla lajista enemmankin!

    Kiitos kivasta blogista!

  3. Hei ja kiitos vinkeistä niskan suhteen, Oona!

    Teen noita toiminnallisia harjoituksia ja käytän strength band-nauhaa.

    Minuakin kiinnostaisi postauksesi rugbystä.

    Kimmo

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.Vaaditut kentät ovat merkittyjä *

*