Avainsana-arkisto: lifestyle

Kysymyspostaus… vastaukset nyt julki!

Kysymyspostaukset on must tosi hauskoja, mutta en ole tehnyt jostain syystä niitä pitkään aikaan. On aina kiva, jos vinkkailette aiheita tai ideoita postauksiin, niin nappailen niitä tänne mukaan! Kysymyspostauksissa on parasta se, etten oikeasti tiedä yhtään, mitä kysymyksiä teiltä odottaa.. Kysymykset voivat olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kokosinkin tähän postaukseen kahteenkymmeneen kysymykseen vastaukset.

Onko sulla ollut elämässä vaihetta jolloin et ole liikkunut vai oletko ollut aina noin aktiivinen? – Olen oikeastaan ihan pikkutytöstä asti ollut totaali urheiluhullu. Voisin sanoa, että ainoat ajanjaksot milloin en ole liikkunut on ollut silloin kun olen ollut vauva ja leikkaukset, jolloin on vaan pakko ollut maata sängyssä. Paitsi parin pv. päästä olen yleensä ruvennut tekemään vaikka makuuasennossa kaikkea mitä pystyn. Mulle liikunta on vaan niin se syvin juttu, mistä nautin. Lapsena liikuin, teininä en muuta tehnytkään kun liikkunut. Olen lähes koko ikäni kilpaurheillut ja sitten opiskelin liikunta-alalle ja nyt vielä toimin ammattivalmentajana ja liikunnanalan yrittäjänä, joten liikunta ja liikkuminen on ihan jokapäiväistä.

Minkä lajin aloitit ihan ekana? – Mun mummo pakotti mut ja mun siskon satubalettiin. Voitte kuvitella, että sitä ei kauaa jatkunut. Ja muistan, että jos riehui, joutui sivuun punaiselle penkille katsomaan eikä saanut osallistua tuntiin mukaan, ja veikkaan, että äiti haki mut sieltä joka kerta kotiin. Baletti ura ei siis kauaa jatkunut…

Mitä kaikkea urheilua olet harrastanut elämän aikana? – Lyhyemmissä pätkissä ja kerhomuotoisesti: balettia, voimistelua, sählyä ja pesistä ja pidemmän aikaan vuosia yleisurheilua, karatea, jalkapalloa, fitnesstä ja rugbya. Toki myös vahvasti kuuluu kuntosali/voimaharjoittelu ja juoksu.

Jos saisit syödä vuoden ajan viittä ruoka-ainetta + vettä, niin mitkä ne 5 olisi ja miksi? – Tää on aika paha koska rakastan ruokaa, mutta ehkä mä valitsisin: Kanan, lohen, bataatin, avokadon ja mansikat. Vähän jokaista jokaisesta energiaravintoaineesta, mutta myös sellaisia mistä mä todellakin tykkään. Kana ja lohi olis hyvät proteiinin lähteet sekä lohessa myös hyvät rasvat. Jos hiilareista pitää valita niin bataatti on mun suosikki maun puolesta ja se on monikäyttöinen. Avokadossa erittäin hyvät rasvat sekä maun puolesta hyvä ja mansikat on kans hyvä hiilarin lähde, mutta mikä parasta niin ihan sairaan hyvä jälkkäri.

Harjoitteletko tietyllä ohjelmalla joka viikko? – En harjoittele. Tällä hetkellä mennään ajanjakso kerrallaan. Ennen rugby kautta oli pk- ja voima kausi, ja sen jälkeen räjähtävyys, nopeus, nopeusvoima. Nyt loppukeväästä ja kesästä olen kärsinyt monia vammoja jolloin harjoitusohjelma on joka vk ollut erilainen. Lisäksi meillä on sm sarja menossa ja paljon pelejä, jolloin pitää keskittyä myös enemmän palautumiseen. Enkä myöskään halua treenata liian yks’toikkosesti vaan rakastan vaihtelevia treenejä ja lajeja, joten sovellan myös paljon, koska suunnittelen omat treenit.

Mitkä ovat parhaat vinkit polvileikkauksesta kuntoutumiseen? – Ei ole olemassa yhtä ainoata tapaa kuntouttaa polvi. On tosi tärkeä tietää mikä polvessa on mennyt rikki, mikä on korjattu ja mitkä ovat loukkaantuneen henkilön tavoitteet. Yleisesti kaikki leikkaukset vaativat hyvin kuntoutumisen ja jatkuvan tukilihasten vahvistuksen. Lähes kaikissa tapauksissa alussa on tärkeä saada polvi liikkumaan ja rajoitusten mukaan aktivoitua lihakset ympärillä. Polvi pitää saada liikkumaan koukkuun ja suoraksi (riippuen onko millaiset rajoitteet). Eli heti vaan leikkauksen jälkeen kun pystyy niin liikettä polveen. Lisäksi fillari ja vesijuoksu ovat älyttömän hyvin. Ja kun saa oikeesti varata jalalle, kävellä, hölkätä kannattaa tehdä todella paljon stabiliteettiä parantavia harjoituksia, että polvi olisi tukeva.

Mistä olet löytänyt aina motivaation kaikkien vammojen kuntoutukseen? – En ole aina löytänytkään. Kun vamma sattuu, tuntuu niin pahalta. Koska tiedän, että se vaikuttaa omaan treenaamiseen sekä työhön valmentajana. Aina alussa on tosi huono fiilis, mutta vuosien varrella on oppinut ymmärtämään, että alamäet kuuluu elämään ja loukkaantumiset ovat ne alamäet urheilussa. Motivaatio löytyy lopulta siitä, että haluan pedata itselleni paremman ja terveemmän tulevaisuuden. Tiedän, että kun jaksan vahvistaa edelleen polven ympärillä olevia lihaksia niin 5 kertaa operoitu polvi on kivuton. Jos en näitä tee niin sitten joudun olemaan kivun kanssa. Eli ihan se tieto siitä, että voin hyvin, motivoi kuntoutumaan. Lisäksi suunnittelen kuntoutukset itselleni miellyttäviksi. Teen asioita mistä tykkään ja yhdistän niihin kuntoutuksen, jolloin se ei tunnu tylsältä. Ainoa tylsä asia on esim. jos en saa pelata.

Kärsitkö vielä polvivammoista leikkauksien jälkeen? Vaikuttaako henkisesti peleissä eli varotko? – Kärsin toki ja tulen aina kamppailemaan polvien kanssa. Joskus polvet ärtyvät tosi pahasti jos tekee jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai iskeytyy/vääntyy peleissä. Mulla ei ole toisessa polvessa oikeastaan paljoa kierukoita jäljellä, jotka toimivat iskunvaimentimena, joten polvessa on myös tosi paha kuluma ja rustovaurio, jotka aiheuttavat helposti kipua ja polvi turpoilee. En peleissä pahemmin pelkää, ainoastaan pelien jälkeen toivon, ettei polvet turpoisi, koska sitten menee taas hetki, että pystyn tekemään mitään kunnolla.

Kuinka nopeasti lähdit polvivamman jälkeen kentälle ja miten tuit polven ekoihin peleihin? – Olen ollut 15v kun ekan kerran jouduin polvileikkaukseen, silloin suositus oli 6kk sivussa ja täysillä takaisin kentälle ja sen mukaan mentiin. Eikä silloin kierukan liitäntä pysynytkään ja puolen vuoden päästä jouduin tähystysleikkaukseen. Nykyään suositus on 9-11k ja viimeisimmässä leikkauksessa menin sen mukaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että myöskään tuossa ajassa jalka ei tokene, jos sitä ei täydellisesti kuntouta, eli en olisi mennyt pelaamaan jos jalkojen välillä olisi fyysisesti ollut isoa eroa. Olen satunnaisesti pitänyt ihan pehmeää tukea polvessa ja joskus teipannut peleihin.

Kuinka kauan aiot jatkaa aktiiviurheilijana? – Varmaan niin kauan kuin paikat kestää ja on aikaa.

Mistä unelmoit? – Unelmoin terveestä elämästä, että saan jatkaa ja tehdä mun unelma työtä, millä on oikeesti merkitystä sekä pysyn fyysisesti siinä kunnossa, että voin tehdä töitä. Sitten toki unelmoin perheen perustamisesta ja ihan tavallisesta perhearjesta sekä matkustelusta.

Mikä/kuka inspiroi sua? – Mua eniten inspiroi mun äiti! Ihan super tyyppi, ei koskaan valita, aina valmis toimimaan ja tekee tosi paljon hyvää muiden eteen. Lisäksi hän on mieletön taistelija. Oon pikku tytöstä asti ihaillut mun äitiä, miten hän kantaa itsensä, niin vahva ja upea nainen. Lisäksi mua inspiroi ihmiset jotka on välittömiä, eivät valita vaan toimivat eikä uhriudu vaan jatkavat kovien kokemusten jälkeenkin elämäänsä. Inspiroivat taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella.

Merkittävimpiä hetkiä, tapahtumia, joiden takia oot just tossa missä oot esim. työt? – Läheisen ihmisen sairastuminen hermostosairauteen oli ehkä mulle se isoin kimmoke miks päätin poliisin ammattihaaveista siirtyä liikunnanohjaajaksi. Päätin, että haluan liikunnan avulla estää tämän sairauden etenemistä. Lisäksi kenttätyössä näkee esim. miten erilaisia vammoja, taustoja, tavoitteita ja tapahtumia ihmisillä on elämässä ollut tai on edelleen ja se on tehnyt mun työstä entistä kiinnostavemman. Tuntuu hyvältä oikeesti päästä konkreettisesti auttamaan ja muuttamaan ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi nautin siitä läsnäolosta mitä voin työssä antaa. Lisäksi olen toki päässyt työn kautta tekemään mitä uskomattomimpia juttuja ja hyväntekeväisyystempauksia missä aidosti pääsee tekemään hyvää. Mua ehkä eniten inspiroi tapaukset, joiden kanssa täytyy etsiä ihan eri reitti jotta pystytään esim. harrastamaan liikuntaa. Joillekin se voi olla fyysinen ongelma ja joillekin taas mentalipuolen haaste. Mitä enemmän saa ihmisiä inspiroitumaan liikkumaan ja huolehtimaan itsestään sen parempi.

Tahdotko lapsia? – Kyllä haluan, olen tosi perhekeskeinen ihminen ja koen äitiyden erittäin tärkeäksi.

Asutteko yhdessä miehesi kanssa? – Ei vielä, työt eri paikkakunnilla, mutta toivottavasti pian.

Luovutatko säännöllisesti verta?- Olen todella piikki kammoinen ja meinaan pyörtyä jokaisessa verikokeessa, joten tavoite joskus olisi, että myös tähän pystyisin. Koska ihan läheltä se on pelastanut ihmisiä <3

Miten pitkä olet ja kuinka paljon painat? – Olen 164,5 cm ja painan varmaan tällä hetkellä 65-66 kg, en oikeastaan koskaan punnitse itseäni.

Kuinka paljon ja miten nuoren 14-20v urheilijan pitäisi treenata? – Jotta tähän pystyisin vastata olisi hyvä tietää nuoren urheilulaji. On iso merkitys mitä lajia harrastat, jotta sen ympärille voidaan suunnitella monipuolinen ja tukeva oheisharjoittelu. Oheisharjoittelu pitää myös jaksottaa, sen mukaan milloin on kilpailukausi ja milloin off- kausi. Pelkkä lajiharjoittelu ei riitä, vaan sen ohelle pitäisi olla tukeva fysiikkaharjoittelu huomioiden laji sekä nuoren ikä. Lisäksi toki peruskuntopuoli.

Miten päästä pois hiilareiden pelosta? – Tähän olisi kiva tietää paremmin, että mitä pelkäät hiilareissa, koska keho tarvitsee toimiakseen, kehittyäkseen, palautukseen hiilareita. Päivän energiansaannista pitäisi olla 45-60% hiilihydraatteja. Kun suosit hyvien hiilareiden lähteitä ei kannata olla huolissaan niistä.

Kiitos kaikille kysymyksistä!

Kuvat: Petteri Peltonen
0 kommenttia

Mikä tärkein merkitys luonnolla ja metsillä on omaan hyvinvointiin…

Luonto- paikka, jossa itse vietin kaikki lapsuuden leikit. Oma mielikuvitus teki lapsena luonnosta mitä ihmeellisemmän paikan, täynnä jännittäviä seikkailuja. Nautin kaikesta, mitä sai tehdä ulkona ja varsinkin metsissä. Jokainen metsäretki tuntui uudelta ja jännittävältä seikkailulta, koska ikinä et tiennyt mitä edessä voisi olla. Puihin- ja kiville kiipeily, majan rakentaminen, marjojen kerääminen, juokseminen, kuuropiilo… siis ihan kaikkea tuli lapsena tehtyä metsissä, mitä ikinä mielikuvitus keksikin. Aika kului niin nopeasti, että vasta illan pimeys kertoi milloin piti olla takaisin kotona.

Nyt vanhempana luonto ja varsinkin metsät ovat itselle ihan ykkös- paikka treenata. Tykkään juosta pururadoilla tai poluilla keskellä metsään. Asfaltit ja kaupungin härdellissä juokseminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Metsän raikas ilma, luonnon äänet ja maisemat vetävät enemmän puoleensa. Ihan kävelylenkit metsässä piristävät jo mieltä, varsinkin stressaavina työviikkoina. On ihan sairaan siistiä, että pururatojen keskelle on tehty ulkotreenialueita, joihin varsinkin nyt kesällä hakeudun mielelläni treenaamaan.

Luonnossa ja metsissä on aina ollut paljon muutakin puoleensa vetävää… Kun valitsin ensiasunnolleni sijaintia, tippui listalta kaikki paikat, joiden lähellä ei ole metsää. Kaipasin hyviä kulkuyhteyksiä Helsingin keskustaan, mutta myös pakopaikkaa sieltä. Valitsin asunnon läheltä luontoa ja metsää, enkä ole katunut. Kesällä on ihana huomata, kun nukkuu ikkuna auki, miten linnun laulu herättää aamulla ja kun vetää verhot sivuun näkee vain vihreää metsää. Samaa luonnollisuutta olen vaalinut esim. omassa sisustuksessa. Olen ihan hulluna kierrätyspuu- huonekkaluihin, joita löytyykin omasta kodista jo aika paljon…. On myös ollut ihana huomata, miten paljon asusteita tehdään nykyään puusta. Puu on tosi kestävää materiaalia ja sitä kannattaakin hyödyntää. Tällä hetkellä ihan oma suosikkiasuste on ollut Suomalaisen yrityksen Aarni Woodsin markkinoille tuoma puusta tehty rannekello. Kello on tosi kevyt ja raikkaan sekä maanläheisen näköinen, jos en käytä treenikelloa niin tämä Jalavasta tehty rannekello ollut itselle nyt ihan hitti!

Kuvassa, Aarni Wood- XO Jalava- kello

Meidän jokaisen tulisi vaalia luontoa ympärillämme, suututtaa joka kerta nähdä roskia keskellä metsää tai huonosti kohdeltua ympäristöä. Joku sanoi joskus hyvin, että ”olisi hirveää jos meidän lapset eivät saisi kokea luontoa, niin kuin sen on itse kokenut”ja olen ihan samaa mieltä. Olen pienestä pitäen arvostanut luonnollisia elementtejä ja maanläheisyyttä. Toivon todellakin, että jokainen sukupolvi tulee kokemaan luonnon kaikessa sen parhaudessaan, niin kuin olen sen itse saanut kokea. Ja välillä on oikeesti hyvä pysähtyä, mennä metsään ja huomata miten hyvin se parantaa fiilistä ja vireystilaa. Metsillä on ihan taianomainen vaikutus saada meidät rauhoittumaan. Jos koet olevasi vähän samanlainen satalasissa menijä, kuin itse olen, niin voin vain lämpimästi suositella metsälenkkejä rauhoittumiseen. En osaa rauhoittua meditoimaan, mutta metsässä liikkuminen tekee itselleni ihan saman olotilan.

Kuvat: PETTERI PELTONEN

Aarni Woodsin rannekelloja ja muita puusta tehtyjä tuotteita sekä tämän ihanan symppiksen Suomalaisen yrityksen tarinaa voit käydä lukemassa lisää täältä!

Raikasta loppuviikkoa!

0 kommenttia

Älä aseta itsellesi rajoitteita

”En pysty juoksemaan, koska kaksi vuotta sitten minulla oli juoksijanpolvi, En voi treenata koska ranteeni ovat heikot, en voi kävellä portaita koska minulla on rasitusastma”… niin, näitä lauseita kuulen valmentajan työssäni jatkuvasti. Todellisuudessa näillä ihmisille on satoja muitakin mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa kun juuri ne mitkä aiheuttavat kipua tai vaikka hengenahdistusta… Ja mikä hienointa, he oikeasti voivat usein tehdä jotain näille ongelmille.

Me annamme liian usein pienille rajoitteille vallan ja rupeamme elämään elämää rajoituksien keskellä. Usein ajatellaan, että nyt kun jotain sattuu niin parempi olla liikkumatta kokonaan. Mitä se liikkumattomuus sitten aiheuttaa on paljon pahempi tila, kuin se yksittäinen vamma tai rajoite. Liikkumattomuus voi aiheuttaa vain lisää lihaksiston voimattomuutta, liikkuvuusrajoitteita ja pahimmassa tapauksessa lisää kiputiloja kroppaan. Sairaana oleminen on asia erikseen ja eikä silloin pidä rasittaa elimistöä.

Meidän jokaisen keho on luotu, niin että kykenemme erilaisiin fyysisiin ominaisuuksiin. Se, että päätät vain lopettavasi juoksemisen koska sinulla on joskus ollut rasitusvamma on niin hölmöä. Missään nimessä rasitusvammoja ei saa rasittaa lisää, mutta rasitusvammat johtuvat usein askelvirheistä, liikkuvuus ongelmista tai rakenteellisista ongelmista. Kun olemme pitkään rasittaneet kroppaa väärillä liikeradoilla, ilmenee kipua ja rasitusta. Ja mitä tämä tarkoittaa, on vain keskittymistä harjoitteluun joka vahvistaa kroppaa, eikä rasita sitä lisää. Yleensä ongelmiin löytyy ratkaisu, kun jaksaa laittaa peliin omaa panostusta ja aikaa. Miksi siis teemme itsestämme rammempia kuin oikeasti olemme tai annamme rasitusvamman rajoittaa liikkumista johon keho on fysiologisesti luotu?  

Onko kyse siitä, että haluamme hyvän syyn olla tekemättä. Syy ettei jaksa kuulostaa omaan korvaan luovuttamiselta, mutta vamman taakse on helppo piiloutua. Nyt haluan muistuttaa, ettei mikään vamma tai sairaus ole kiva juttu. Vammojen ja leikkauksien jälkeen itselläkin on ollut mieli tosi matalalla. Mutta harvemmin mikään vamma aiheuttaa sen, että pitää lopettaa kokonaan liikkuminen. Yleensä kahta kauheammin ne ihmiset haluavat liikkua ja saada itsensä kuntoon, kenellä olisi oikeasti syitä joiden taakse paeta, mutta eivät missään nimessä halua.

Tässä tekstissä puhunkin enemmän esim. rasitusvammoista tai ongelmista kehossa, joita on ehkä ollut aiemmin tai ne ovat vammoja, jotka saisi oikeasti oikealla kuntoutuksella ja treenillä kuntoon.

kuvat: Petteri Peltonen

Ymmärrän kiputilan pelon, joka voi aiheuttaa liikkumattomuutta ja varomista. Mutta aina on hyvä muistaa, että oikea liike ja kehon vahvistaminen taas puoltavat sitä, ettei kipua synny. En missään nimessä suosittele että kipua pitää sietää ja siitä huolimatta painaa täysillä eteenpäin. Vaan kivusta pitää päästä oikea tempoisella vahvistavalla harjoittelulla eroon. Turha kehon kapasiteettiä on pimittää ja aiheuttaa enemmän ongelmia kehoon.

On myös hyvä miettiä mitä kaikkea sitä pystyy tehdä sen sijasta, kun miettiä mitä kaikkea ei pysty tehdä. Itsekin jokaisen polvioperaation jälkeen olen keskittynyt polvenkuntoutuksen lisäksi siihen, että miten pidän muustakin kropasta huolen ja miten vahvistaa sitä entisestään, ettei tule muita ongelmia. Vaikka en ole pystynyt kävelemään olen pystynyt esimerkiksi vesijuoksemaan ja käymään salilla.

Haluankin vain sanoa, että älkää tehkö itsestänne sen rajoittuneempia mitä, ette oikeasti ole. Joku päivä voi käydä niin, että omasta tahdosta huolimatta saa osaakseen pysyvän vamman tai sairauden, eikä takaisin paluuta enää ole. Silloin joutuu hyväksymään rajoitteita, vaikkei niille haluisikaan antaa valtaa.

Mukavaa viikon alkua- mielenrajat on tehty rikottaviksi!

2 Kommenttia

Pääsiäinen ja meidän perheen perinteet

Olipa freesaavaa, kun tänä vuonna pääsiäinen antoi pidemmät vapaapäivät putkeen! Torstaina loppui työviikko ja vasta tänään paluu valmennus arkeen. Jo pidennetty viikonloppu tasoittaa hyvin arjen kiirettä ja antaa hetken hengähtää.

Olen aina tykännyt juhlapyhistä. En voi ymmärtää, miten joku ei tykkää viettää juhlapyhiä tai halua jatkaa erilaisia perinteitä. Olisi kiva kuulla miten erilaisia perinteitä esimerkiksi teidän pääsiäiseen kuuluu.

Olemme joka vuosi viettäneet pääsiäistä isolla porukalla mummolassa ja voitte vain kuvitella mitä kaikkea ihanaa mummon aina loihtii. Tädit, sedät, isovanhemmat ja serkut, kaikki yhdessä. Ja perinteeksi on muodostunut pääsiäis-arvonta! Kyseessä siis ihan arpajaiset, jossa jokainen saa oman arpanumeron, vuorotellen hatusta vedetään pois numeroita ja viimeinen jäljelle jäänyt numero voittaa. Palkinto on ollut kaikkea saippuoiden, suklaamunien ja matkaradioiden väliltä. Arvonta on vaan kaikessa yksinkertaisuudessa todella hauska! Ilman sitä ei ole pääsiäis- dinneriä!

Tärkeäksi perinteeksi on myös muodostunut pääsiäisdinneri isäni luona, jonka yhteydessä meillä on aina ollut suklaamunien etsintä. Joo… kyllä, edelleen näin melkein 25- vuotiaana etsimme joka puolelta asuntoa suklaamunia; kontaten, ryömien ja kääntäen joka nurkan ja kolkan. Piilopaikat ovat nousseet joka vuosi levelin korkeammalle. Jos pikkutyttönä lamppu ja kukkaruukku olivat hankala piilopaikka niin esim. tänä vuonna suklaamunia oli piilossa: sohvatyynyjen höyhenien seassa, tulostimen sisällä, high-roller putkirullan sisällä, pahviroskiksen kanamunakennoissa ja vaikka missä. Yhtenä vuotena myös piilottaja-mestarin nutturasta löytyi yksi suklaamuna. Etsintä on hauskaa, mutta nostattaa myös tunteita! 🙂

Tähän pääsiäiseen mahtui myös monet treenit ja hauskimmat olivat ehdottomasti treenit Noccon kanssa Espoon Crossfit 8000: sella. Pieni kisailu yhdessä on aina kivaa!

@Tommi Mankki

@Tommi Mankki

@Tommi Mankki

Pääsiäinen oli pienistä kommelluksista huolimatta todella rentouttava ja oli ihana nähdä perheen lisäksi ystäviä, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt! Älkää ikinä unohtako ihania perinteitä, muistakaa viedä ne aina eteenpäin sekä hyvässä seurassa on kaikki aina hauskempaa!

2 Kommenttia

Arkeen paluu

Ensimmäinen viikko työmaalla takana, ai vitsit että on siistiä päästä takaisin ihmisten ilmoille. Fiilis on kun Gladiaattoreissa kunnon taklauksen jälkeen! Nyt kun miettii niin kuukausi meni yllättävän nopeasti ohi, vaikkei se siltä tuntunut kun joutui kotona nököttämään. Hankalaa oli vielä alkuviikosta kepeillä kulkea kun työskentely vaatii jatkuvaa liikkumista ja seisomista. Nyt kuitenkin torstaista asti olen saanut vihdoin aloittaa varaamaan jalalla, ja harjoitella kävelyä. Kotona mennään ilman keppejä, mutta muualla olen vielä turvautunut yhteen keppiin. Kävely ei ole vielä normaalia ja leikattu jalka väsähtää nopeasti.

On ollut hauska nähdä mitä koordinaatiolle on tapahtunut tässä viiden viikon aikana. Kun pitkään kävelee kepeillä on alussa normaali, tasapainoinen kävely hankalaa sekä erilaiset kävelytyylit, toispuoleinen asento vetää kropan ihan killiin ja kepeillä kävely saa lavat, rintaragen sekä niska-hartiaseudun jumiin. Pienikin treeni saa kropan tärisemään, kun hermotus on vielä ihan pihalla leikkauksesta. Kuntoutus ei päde pelkkään polveen- ja polven tukilihaksiin vaan ihan koko kropan asento kärsii loukkaantumisten aikana, eikä sitä ole syytä unohtaa. Lantion asento pitää saada heti suoraksi ja lopettaa vahvemman jalan kompensointi kävelyssä. Lisäksi katse ylös lattiasta, kepeillä kun kävelee on pakko katsoa mihin ”astuu”, ja nyt huomaa kuinka jumissa niska- ja hartianseutu ovat.

Jos jotain pitempien sairaslomien jälkeen oppii huomaamaan, niin sen kuinka paljon nauttii siitä työstä mitä tekee. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen taas valmentamaan ja näkemään asiakkaitani. On niin antoisaa nähdä asiakkaiden ilmeet, kun vihdoin taas pääsemme treenien makuun. On ollut pikkutytöstä asti selvää, että jos jotain haluan tehdä niin saada ihmiset hymyilemään ja voimaan paremmin. Joten oikean työn olen valinnut!

Eilen oli myös ihan mieletöntä nähdä koko joukkuetta, kauden päätösjuhlassa. Rugbyssa vallitsee upea yhteen puhaltamisen henki ja perhemeininki, jota arvostan. Sain ylpeänä ottaa vastaan ”Rookie of the year”– palkinnon ja toivon todella, että pääsen nopeasti takaisin kentille. Noiden mimmien seuraa kaipaan todella paljon!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

0 kommenttia