Avainsana-arkisto: perhe

Toisen raskauden ensimmäinen kolmannes- ”Siinähän se vain meni”

***Teksti toteutettu kaupallisessa yhteistyössä: Felicitas Mehiläisen kanssa***

Kuva: Lauri Kalima

”Siinähän se vain meni” – Kuvaa hyvin toisen raskauden ensimmäistä kolmannesta. Jos raskauksia voi keskenään verrata, niin jostain kumman syystä toinen raskaus on nopeampi, vaikka sitähän se ei tietysti ole. Taaperon kanssa eläminen, yrittäjyys ja urheilu täyttävät omat viikot niin pohjasta pintaan, että pöydältä saa siivota myös ylikuohuovat kuplat.
En edes muista hetkeä, milloin tuntuisi siltä, että kaikki hommat on hoidettu ja nyt voi vaan ”relata.” Lähinnä sitä miettii, mitä on pakko hoitaa nyt ja mitä voi hoitaa myöhemmin. Rento asenne ja huumori on kyllä ollut kaikkein tärkein.
Teksti meinaa luistaa ihan eri raiteille niin palaan nyt kuitenkin raskauden ensimmäisen kolmanneksen ajanjaksoon…

Joulukuun alussa rupesin huomaamaan, että taitaa meidän perhe kasvaa uudella jäsenellä. Väsymystä oli enemmän kuin normaalisti, ihme tuntemuksia kropassa- ja hormonitoiminnassa, jotenkin olin ihan varma, että raskaana sitä ollaan ja niinhän sitä oltiinkin. Joululahja tuli tietoon etukäteen, mutta samaan aikaan oltiin juuri tehty kaupat tontista ja päätetty rakentaa talo. Tuntui aikamoiselta vuodelta ajatella siinä hetkessä, että rakennetaan talo ja perhe kasvaa toisella pikkuisella. Samalla oma haave kesän 2022 Rugbyn EM- kisatavoitteista muuttuivat ihan muihin ajatuksiin. Niin se elämä voi muuttaa suuntaa kerta heitolla.

Pikkuneidin reaktio uudesta tulokkaasta 😀

Alkuraskaus oli todella samanlainen kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ensin hyvin omituinen olo, jatkuva odotus siitä, että kohta ne menkat alkaa ja viikkojen edetessä väsymys kasvoi ja etovaolo oli aika lailla normaalia arkea. Moni ruoka-aine, mikä aiemmin kuului arkisyömiseen ei napannut yhtään. Kahvia en voinut kuvitellakaan juovani. Hedelmät ja kaikki raikas maistui sitäkin enemmän. Ja siis, mitä erikoisempia juttuja tuli taas vastaan!

Huvittavaa on myös se, miten tarkaksi hajuaisti muuttui, en voinut olla talon toiselta puolelta haistamatta, jos taaperon vaippa täytyi vaihtaa. Tietä täytyi vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos joku tupakoi lähellä.  Tupakan savu, jos joku aiheutti aivan kauhean puistatus reaktion, en muutenkaan voi sitä sietää, mutta raskaana saa jo pidättää hengitystä savun lähellä.

Treenata pystyin ihan normaalisti ja rugbya kävin pelaamassa vielä tammikuun maajoukkueleirillä. Toki taas koronan rajoitukset muuttivat suunnitelmat, mutta siihen asti aika normaalisti olin mukana. Oikeastaan ensimmäisellä kolmanneksella ei tarvinnut itse harjoittelua muuttaa, mutta tavoitteet muuttuivat heti ja ne jo itsessään muuttaa tietysti harjoittelun sisältöä. Ei tarvinnut enää keskittyä maksimivoimaan vaan muokkasin salitreenejä heti ihan erilaisiksi. Ainoat ns. ”oireet” olivat, että hengästyin helpommin. Lisäksi illalla vatsa oli paljon turvonneempi kuin ensimmäisessä raskaudessa samaan aikaan ja sen takia iltapainotteinen treenaaminen ei tuntunut enää hyvältä. Lisäksi liikunta auttoi tälläkin kerralla huomattavasti alun etovaan oloon, oli se sitten ihan vaan ”happi-hyppely” raittiissa ilmassa, niin jo sillä oli tosi paljon vaikutusta vointiin.

Raskaaksi tuleminen ei myöskään lisännyt tarvetta ”syödä kahden edestä”- kun treenimäärät ja treeni-intensiteetti muuttuvat, eikä kulutus ole lähelläkään sitä, mitä se aiemmin oli, ravinnon tarve on vähentynyt ei kasvanut. Kuitenkin tärkeäksi muodostui heti raskauden alussa, pitää vireystila tasaisena pitkin päivää, eli ateriavälit eivät saa mennä liian pitkiksi.

Kaikin puolin raskauden ensimmäinen kolmannes meni tosi hyvin, tutut oudot tuntemukset kropassa, mutta todella paljon nopeampi ajankulku kuin ensimmäisessä raskaudessa. Sitä ei ihan samalla tavalla ole jännittänyt ja seurannut jokaisen viikon kulkua. Vaan aika rauhallisin mielin olen jatkanut elämää normaalisti, mutta tietysti erittäin onnellisin fiiliksin.


Neuvolakäynnit palasivat tietysti taas arkeen mukaan ja itseasiassa nyt päädyin siirtyä kokonaan Felicitas Mehiläisen neuvolaan. Meidän pikku tyyppi käy Lasten Mehiläisessä neuvolassa, joten tuntui myös luonnolliselta mennä nyt itse raskauden ajaksi Felicitas Mehiläiseen. Vaikka kyseessä on toinen raskaus, eikä samanlaista jännitystä oikeistaan ole, tuntuu silti kivalta päästä nyt samalle hoitajalle, tässä tapauksessa kätilö Satu Peussalle ja lääkäri Minna Tikkaselle jokaisella kerralla.
Ensimmäisessä raskaudessa neuvola sekä terveydenhoitajat vaihtuivat niin moneen kertaan, että nyt tuntuu helpommalta kuin tunnen ammattilaiset, ketkä seuraavat raskautta, eikä hoitosuhdetta tarvitse joka kerta aloittaa uudestaan ja saan myös käydä aina samassa paikassa.
Olen entistä luottavaisemmin mielin, joka tekee nyt kaiken muun elämän kiireen ja hässäkän keskellä tosi hyvää. Ensimmäisessä raskaudessa sitä ihan liikaa tuli kannettua stressiä sikiön kehityksestä ja koko raskaudesta, vaikka kuinka yritti ottaa rennosti.  Nyt päälle puskeva taloprojekti, yrittäjyys ja arki taaperon kanssa, niin ei enää muuta lisä stressiä kaipaa.

Äitiysneuvolapolun voi siis halutessaan käydä myös yksityisellä tai kunnallisen neuvolan lisäksi käydä osittain, tarpeen mukaan yksityisellä puolella. Apua saa kyllä kaikkiin huoliin!
Olen myös kuullut, että osa käy kunnallisella terveydenhoitojakäynnit, mutta lääkärikäynnit yksityisellä, eli myös näin voi tehdä.
On myös mahdollista käydä esim. kätilön kanssa läpi synnytyspelkoon, synnytys– sekä perhevalmennukseen liittyvät käynnit.

Tärkeä olisi myös käydä esim. äitiysfysioterapiassa, mikäli raskauden aikana ilmenee toimintakyvyssä haasteita. Moniin toiminnallisiin- ja fyysisiin vaivoihin sekä kiputiloihin voi saada apua, joten jos ilmenee esim. pahoja selkäkipuja, issias.vaivaa, liitoskipuja suosittelen ehdottomasti käymään äitiysfysioterapeutilla. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen käynti on enemmän kuin suositeltavaa, jotta palautumista raskaudesta ja synnytyksestä voidaan seurata. Itse koin käynnin todella tärkeäksi ensimmäisessä raskaudessa, ja sain konkreettista tietoa myös omasta palautumisesta.

Kuva: Lauri Kalima

Tulen kertomaan raskauden vaiheista ja tästä ajanjaksosta elämässäni enemmänkin, mutta haluan taas painottaa, miten tärkeä on muistaa, että jokaisen raskaus on erilainen. Koko se matka alusta loppuun ja kaikki ne tunteet ja tuntemukset, mitä se pitää sisällään. Muiden kokemuksia on kiva lukea, mutta vain oman raskauden pääsee oikeasti elämään ja kokemaan, tästä syystä vertailu on turhaa ja aito energia kannattaa keskittää siihen, mitä omassa elämässä tapahtuu!

Nyt haluan toivottaa mukavaa viikonloppua kaikille!

0 kommenttia

Hyvinvoivat vanhemmat

Kuvat: Petteri Peltonen

Perheenlisäys tuo muutosta arkeen, varsinkin päivärytmiin. Omaa aikaa on vähemmän kuin aiemmin, mutta sitä oppii arvostamaan enemmän kuin koskaan. Silti kyseessä on vaan vaihe elämässä, joka menee niin nopeasti ohi, että on mahtavaa nauttia erilaisesta arjesta omalla tavallaan.

Haasteita, mitä usein varsinkin tuoreet vanhemmat kohtaavat oman ajan puuttumisen lisäksi, on oman hyvinvoinnin laiminlyöminen, jopa huomaamatta. Kun elämä keskittyy vahvasti oman lapsen hyvinvointiin, sitä helposti unohtaa itsensä kokonaan. Miten lapsi nukkuu, miten lapsi syö, miten lapsi kasvaa- ja kehittyy? – nämä asiat pyörii jokaisen vanhemman mielessä. Mutta joskus kannattaa kääntää katse itseensä; miten minä nukun ja palaudun, miten minä syön tai liikun...

Toistan itseäni, mutta koska koen tämän niin tärkeäksi niin sanon silti sen uudestaan: perheenlisäys tuo mukanaan haasteita omaan hyvinvointiin ja on erityisen tärkeää olla hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta jaksaa uuden ajanjakson elämässä, sekä oikeesti myös pystyy nauttimaan siitä ja olemaan läsnä. Jokainen tietää, että huonot elintavat ja väsymys ei tee meistä kenestäkään onnellista ja nämä myös altistavat erilaisille terveysongelmille. Saati kutistavat meidän persoonaa ja läsnäoloa.

Kaikki ei kuitenkaan ole aina omissa käsissä… Itsekin raskauden ja vauva-ajan aikana olen valvonut enemmän kun koko elämäni aikana yhteensä. On todella paljon suunniteltava ja mietittävä, miten pystyisin palautumaan, vielä kun sopassa on mukana kilpaurheilu ja työt. Mutta olen huomannut, että asiaan auttaa jo se, kun keskittyy niihin asioihin omassa hyvinvoinnissa mihin voi vaikuttaa, kuten miten koostaa oman ravinnon, panostaa riittävään veden juontiin, pitää kehon tilanteeseen sopivalla tasolla aktiivisena. Ja lepoa niihin väleihin lisää, kun sitä pystyy lepäämään.

Tasa-arvoinen vanhemmuus on tärkeä osa molempien vanhempien henkilökohtaista hyvinvointia. Se, että jaetaan vastuu kaikesta, helpottaa jo huomattavasti. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen ja elämäntilanteet vaihtelee.. kun itse olin äitiyslomalla, niin tietysti otin enemmän vastuuta, mutta nyt kun tilanne on toinen, on molempien jaksamisen kannalta tärkeää, että toimitaan yhdessä tiiminä. Jo se, että vuorotellen heräillään öisin tai aikaisina aamuina annetaan toisen nukkua vähän pidempään, on jo niin iso helpotus. Lisäksi vaikka treenataan paljon yhdessä ja koko perheen voimin, niin tuetaan ja annetaan myös toisillemme aikaa mennä ihan yksin treenaamaan. On tärkeä saada välillä olla myös ihan omien ajatuksien kanssa.

On myös paljon perheitä, joissa toinen vanhempi haluaa olla kotona ja enemmän lasten kanssa- sekin on ok. Tärkeintä on keskustella avoimesti ja lapsen tarpeiden jälkeen miettiä myös vanhempien tarpeita. On tärkeää, että jokainen vanhempi saa myös pitää kiinni omista jutuista ja omasta identiteetistä.
On myös hieno huomata, miten sopeutuvainen lapsi oikeesti on. Lapsen voi hyvin ottaa mukaan myös niiden omien juttujen pariin ja tutustuttaa siihen elämään mitä vanhemmat elää. Muistan itse lapsuudesta parhaiten ne hetket, kun pääsin omien vanhempien harrastuksiin mukaan. Tuntui todella hienolta katsoa sekä äidin ja iskän pelejä ja tuli jopa tosi tärkeä olo, kun olin päässyt mukaan. Toivottavasti pystyn omalle lapselle luomaan saman tunteen, mikä on itselleni jäänyt….

Ja mikä tärkeintä! Lapset peilaavat ja aistivat meistä asioita, vanhempien esimerkki ja hyvä olo tarttuu ja välittyy myös lapseen!

0 kommenttia

Xmas

Hyvää ruokaa, parasta seuraa, rauhaa ja rakkautta, siitä on meidän joulu tehty!

1044959_10153771635959933_3525472221006241811_n

SAMSUNG CSC

Taas joulu tuli ja meni hurjaa vauhtia, edelleen on päivät päässä ihan sekaisin ja ensi viikolla olisi arkeen paluun aika. Nyt on ehtinyt ottaa lungisti niin reissussa kuin näinä pyhäpäivinä ja vielä jatkuu viikonlopun yli.

Joulufiilistä nostatti perheen kanssa yhdessä oleminen. Oli ihana nähdä isovanhempia jotka tulivat kauempaa meitä moikkaamaan sekä muutenkin kun perhe kokoontuu yhdessä ison pöydän ääreen ei hymy hyydy millään eikä parempaa lahjaa voi saada. Meillä meni mukavasti jouluaatto isän luona ja joulupäivä äidin luona. 🙂

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Mahtava joulupukki kävi meillä 😉

SAMSUNG CSC

Sää on kyllä ollut uskomaton, ei paljon eroa juhannuksen säästä. Saa nähdä tuleeko enää koskaan kunnolla valkoista joulua, toivottavasti tulee. Sillä sitä odottaa aina eniten.

Ihania lahjoja tuli perheeltäni, niin yhteistä aikaa teatterin ja kasvohoitojen merkeissä, kuin käsintehtyjä villasukkia, uusi blenderi ja paljon muuta. Kiitos <3 

SAMSUNG CSC

12391196_10153769926929933_2574099244845116666_n

Äidin tekemät ”pihlaja” villasukat! Ihan mahtavat!

1916855_10153771636124933_5667238096130364825_n

siskon tekemä appelsiini-suklaakakku! Ihan omat taidot evät tälläiseen riitä, WAU!

Lahja joka sisältää yhteistä aikaa on ihan parhaimmistoa. Tuntuu että kokoajan on jatkuva kiire, joten jos ajoissa jotain sovitaan niin aina ehtii myös nähdä rakkaita ihmisia. Paras lahjaidea minkä muille voi antaa on aika kanssasi sekä yhteiset tekemiset.

Toivottavasti kaikilla oli mieletön joulu, herkutelitte, nautitte ja nauroitte yhdessä! 

-O

PS: EN muuten saanut mantelia vaikka täällä niin veikkailin! 😉

4 Kommenttia

Hyvää Äitienpäivää!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille maailman äideille, varsinkin omalle tärkeimmälle!

mama

Äiteys on mielestäni hienoin asia maailmassa. Kiiltävin ja tärkein tavoite elämään, mitä itselleni olen asettanut, on olla joskus maailman paras äiti. Toivottavasti myös osaan olla edes hitusenkin niin hyvä äiti kun oma äitini on minulle ollut.

Haluankin muutaman sanan sanoa omasta äidistäni, jota arvostan ja rakastan aivan älyttömän paljon… Olemme siskoni kanssa saaneet ehkä hienoimman kasvatuksen ikinä! En todellakaan ole koskaan saanut kaikkea mitä olen halunnut vaikka kuinka olisin pikkulikkana heittänyt itkupotkuraivarit kaupan lattialla, mutta jos jotain olen saanut niin turvallisuuden tunteen ja rakastetun olon.

Minulle on asetettu pienenä rajat eikä äidin silmille ole edes kannattanut hyppiä, mutta silti äiti on aina viettänyt aikaa minun ja siskoni kanssa sekä pitänyt huolen, että meillä on ollut hulvattoman hauskaa yhdessä. Naurua on mahtunut näihin vuosiin kyyneliin asti.

Äitini on todella vahva ja tulinen persoona, mutta silti niin rakastava ja hyväsydäminen. Jos joku on leijonaemo niin äiti! Pikkusena mietin aina, että äidin seurassa ei tarvitse pelätä ketään, koska äiti vetää jokaista äijää lättyyn tarpeen tullen! 😉

Äitejä on paljon erilaisia, niin kuin kasvatusmallejakin. Jokainen äiti päättää miten lapsensa haluaa kasvattaa ja tämä vastuu onkin aivan mielettömän iso. Äideillä on iso rooli lasten elämään esimerkillisenä persoonana ja vaikka joskus rakkaan äitini kanssa tapellaankin niin yhtä nopeasti riidat myös sovitaan. Huolista ja murheista on aina selvitty yhdessä ja vahvana tiimini tullaan aina pysymäänkin. äitienpäivä

Kiitos Äiti, että olet olemassa ja tehnyt minusta ja siskostani juuri tälläiset kuin olemme!

Mukavaa päivää kaikille ja näyttäkää äideillenne myös muinakin päivinä, miten upeita ihmisiä he ovat. Jos joku työ vaatii 24/7 työtä niin äitinä oleminen.

6 Kommenttia

Rentouttavaa pääsiäistä!

Pääsiäisestä tulee ainakin itselleni mieleen monta hyvää muistoa lapsuudesta… Pienempänä likkana tuli joka vuosi kasvatettua rairuoho sekä käytyä virpomassa oman taloyhtiön naapurustossa sekä tietenkin sukulaisilla. Joka kerta jännitti mennä pimpottamaan ovelle korikädessä ja isot oli odotukset mitä herkkuja oven takaa saisi matkaan.

Nyt varmaan viimeiseen viiteen vuoteen ei ole ainakaan meidän ovella käynyt kukaan virpomassa ja muutenkin on tainnut virpomisen suosio lopahtaa viimeisten vuosien aikana. Harmi! Toivotaan, että pikkunoitia edes joku vuosi ilmaantuisi oville, kuitenkin kyseinen tapahtuma on vain kerran vuodessa, niin ei toivoisi sen katoavan koskaan 🙂

pääsiäinen2

 

Toinen mieleenpainuva muisto on ollut, suklaamunien etsintä! Vanhempani piilottivat ympäri taloa suklaamunia, joita sitten siskojen kanssa etsimme kilpaa. Jokainen vuosi odotimme aina pääsiäisenä perinteistä suklaamunien etsintää, eikä piilot todellakaan olleet helppoja. Joskus meni monta tuntia ennen kuin mitään löytyi.

Ja ehkä tärkeimpänä muistona on ollut kaikki kokoontumiset perheen ja sukulaisten kanssa. Olemme perinteisesti menneet aina isovanhemmilleni syömään koko sukulaisporukalla. Arvostan itse todella paljon yhteisiä tapahtumia sukulaisten ja perheen kesken. Kaikilla on kiireinen arki ja ties mitä menoja, eikä usein tule nähtyä, joten on ihan mielettömän hienoa kokoontua kaikki saman pöydän ääreen, unohtaa kiireet ja keskittyä kuulemaan muiden kuulumiset. 🙂

Tämä pääsiäinen ei mene suklaamunien etsinnessä vaan treenien keskellä sekä tietenkin yhteinen kokoontuminen sukulaisten kesken isovanhemmilleni! Harmikseni tänä pääsiäisenä jää suklaamunat ja mämmit väliin, mutta syökää jokainen 1 extra suklaamuna mun puolesta 😉 Lupaan muutaman viikon päästä syödä ne takaisin. 😀

pääsiäinen3

Nauttikaa ja ottakaa rennosti! Nämä päivät ovat niitä päiviä jolloin ei todellakaan saa eikä tarvitse stressata mistään!

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

16 Kommenttia