Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!

Pimeää, väsyttää ja flunssakausi meinaa iskeä, aina ei ole helppo saada vireystilaa nostettua. Tähän synkimpään aikaan terveiden elintapojen tärkeys korostuu. Kaikki puurtaminen kannattaa stopata samantien ja keskittyä kohottamaan pienillä asioilla omaa vireystilaa. Työ- tai koulukiireet, jouluvalmistelut, perhe-arki ja tähän lisäski stressi siitä ehtiikö liikkua voi vetää kropan krooniseen väsymystilaan. Väsynyttä kroppaa ei kannata stressata yhtään enempää. Jos tuntuu, että hyvä kun jaksaa arkea pyörittää olisi hyvä mietti, millä saisi omaa energiatasoa nostettua. Niin kuin jokainen tietää stressi pahentaa jaksamista ja jos käynnissä on esimerkiksi elämäntapamuutos, ei stressillä saa muutettua mitään ainakaan parempaan suuntaan. Kaikkea ei kukaan voi jaksaa ja välillä pitää jostain luopua, jottei omat pyörät lopeta kokonaan pyörimästä.

Joskus huomaan yrittäjänä, että tulee vahingossakin tehtyä töitä arkipäivien lisäksi viikonloppuisin ja vielä tuntimäärät ovat melkein tuplasti suuremmat kuin normaalissa päivätyössä..  silloin harvemmin jaksaa tehdä mitään ylimääräistä. Kotona tatti kasvaa otsaan jo pienemmästäkin jutusta- ”ei hyvä!” Jokainen tunne-skaala niin positiivinen kuin negatiivinen tarttuu niihin lähi ihmisiin kenen kanssa elät ja esimerkiksi työskentelet. Mielestäni pahinta on tartuttaa omaa väsymystä muihin, silloin on syytä katsoa peiliin. Ja tässä välissä on hyvä oppia nauramaan itselleen, nauru jos joku piristää fiilistä.

Asiat johon itse kiinnitän huomiota tähän aikaan vuodesta:

• Panostan nukkumiseen ja siihen, että menen ajoissa nukkumaan, jotta unta tulee oikeasti tarpeeksi. Jos on mahdollista yritän aloittaa päivän vähän myöhemmin, jolloin ehtisin nähdä päivän aikana myös valoisaa aikaa. Jos menen todella aikaisin töihin ja lähden illalla, ei tule paljoa oltua valoisaan aikaan ulkona ja tuntuu, ettei elimistö herää ollenkaan.
• Vältän energiavajeen korjaamista herkuilla ja panostan kunnolliseen ruokaan. Kun väsyttää tekee mieli syödä överisti herkkuja tai napostella.
• Lisään vitamiinien käyttöä, koska olen huomannut sillä ennaltaehkäisevän flunssariskiä. (varsinkin d- ja c- vitamiinien).
• Kuuntelen kroppaa ja treenaan kovaa kun vireystila on huipussa ja kevennän kun tuntuu, että kroppa tarvitsee sitä. Monipuolinen treenaaminen ja eri lajien kokeilu piristää ihan älyttömän paljon. Nyt toki polvileikkaus on laittanut tarkat raamit kaiken sen ympärille mitä pystyn tekemään, mutta tällä hetkellä jo ihan kuntoutuksen eteneminen ajallaan piristää pimeää arkea.
• Panostan pieniin piristäviin asioihin, joista tykkään kuten; brunssit ystävien/perheen kanssa, joka ilta kynttilöitä, iltaglögit, hyvää fiilistä nostattava musiikki ja sauna.

Mukavaa viikonloppua!