Tällä hetkellä teen ehdottomasti omaa unelmaduunia. Saan liikuttaa ja inspiroida joka viikko ihmisia kohti parempaa toimintakykyä ja terveyttä. Pää painotus työssäni on henkilökohtainen valmennus, pienryhmävalmennus, luennointi ja puhekeikat. Nautin yrittäjänä olemisesta vaikka se ei todellakaan ole helpoin ja vakain tapa.

Yrittäjyys vaatii hyvää itsensä johtamista, aikataulutusta, omien voimavarojen ymmärtämistä ja oma-aloitteisuutta. Yrittäjänä loppupelissä vastaat käytännössä kaikesta yksin. En kuitenkaan vaihtaisi paikkaa kenenkään kanssa, on ihan huippua tehdä yrittäjänä hommia, kun tekee sellaista työtä mistä nauttii.

Nuorempana unelma-ammattini oli rikostutkija. Olin todella kiinnostunut poliisin työstä ja varsinkin rikostutkinnasta. Myöhemmin kuitenkin ajattelin, että en ehkä pystyisi sulkemaan sitä työtä pois omasta arkielämästä, joten haave jäi taka-alalle.

Urheilu ja treenaaminen ovat itselleni olleet lapsesta asti se pääjuttu. Jos sain valita olisin vain voinut urheilla tai katsoa urheilua. En kuitenkaan ehkä lapsena osannut ajatella, että liikunnan parissa on muitakin ammatteja kuin ammattiurheilijat. Vasta yläaste-/lukio- ikäisenä kelkka rikostutkijasta kääntyi kohti liikunta-alaa ja valmentamista. Liikunnanohjaajaksi (amk) opiskellessa kokonaiskuva liikunnanalasta oikeastaan kulminoitui, sekä samalla kentät missä itse haluan työskennellä. Yrittäjän ammatissa, erilaisia työkenttiä on aina löytynyt monia ja nautin siitä, että työviikkoni eroavat oikeastaan aina toisistaan. Ehkä haastavinta työssäni on tehdä työviikoista järkevän pituisia, jotta on oikeasti aikaa muullekin kuin pelkälle työlle.

Yhtenä ”salaisena” haave-ammattina olen pienestä tytöstä asti pitänyt urheilutoimittajia ja selostajia. Urheilun ja tuloksien jatkuva seuraaminen on lähtenyt jo lapsesta. Olen kiinnostunut oppimaan lajien sääntöjä, tutustumaan syvemmin huippu-urheilijoiden projektiin kohti pääkisoja ja ylipäätään urheilujournalismi on aina kiinnostanut. Samaa aikaa kun opiskelin Vierumäellä, Haaga-Helian Ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi bongasin Haaga-Helian Urheilujournalismin erikoistumiskoulutuksen, josta kiinnostuin samantien. Kun valmistumisestani oli  kulunut pari vuotta, tuntui jopa tosi motivoivalta alkaa opiskelemaan lisää jotain uutta töiden ohella, joten päätin hakea koulutukseen viime joulu-tammikuun vaihteessa…

Kuvat: Petri Mast

Oli ihan mieletöntä saada kirje, että olin tullut valituksi kouluun! Opiskelut tapahtuvat työn ohella. 3-6 iltaa kuukaudessa on lähiopetusta ja sen ohella on paljon tehtäviä omalle ajalle suoritettavaksi. Tuntuu tosi kivalta päästä oppimaan taas ihan uusia taitoja ja ihan eri ammatin työkenttää. Ensimmäiset lähiopetuspäivät ovat jo takana ja tällä viikolla alkaa seuraavat. On ollut todella mielenkiintoisia koulupäiviä ja omalla tavallaan raskaita, koska kokoajan tulee uutta tietoa. Odotan kuitenkin jokaista koulupäivää innolla, koska tiedän että opin jatkuvasti uutta.

Tämän hetkistä valmentajan työtäni en ole vaihtamassa, mutta on kiva kehittää omaa osaamista ja koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo eteen…

Huippua uutta viikkoa kaikille!

Polvivammat ovat vähän liiankin yleisiä, eikä niitä esiinny vain palloilulajeissa. Eturistiside voi katketa ihan hiihtohississä tai portaissa, se ei aina vaadi kovaa kontaktia. Polven kiertyminen väärään suuntaan ja koko paino päälle, niin vamma voi olla sillä valmis.

Nykyään valitettavasti keskitytään enemmän vammojen korjaamiseen kuin ennaltaehkäisyyn. Olen itsekin siitä elävä esimerkki… 09-, jouduin ensimmäiseen eturistiside/kierukka- leikkaukseen, eikä silloin fudiksen puolella panostettu vammojen ehkäisyyn. Lihaskuntoa tehtiin, mutta vammojen ennaltaehkäisystä ei ymmärretty tarpeeksi, eikä valitettavasti ymmärretä edes tänä päivänä.

Yhä enemmän nuoret urheilijat kärsivät vakavista vammoista, kun treeni määrät kasvavat samalla kuin kroppa on kasvuiässä eikä rakenteet ole tarpeeksi vahvoja. Jokainen ymmärtää, että kun nopeasti kasvetaan pituutta, ei nivelet ja lihakset vain ehdi kasvuun mukaan. Lisäksi nuorten kroppa ei kestä ihan sitä kaikkea yksipuolista rasitusta, mitä lajiharjoittelu usein on. Jo tästä syystä kannattaa niin pitkään kuin mahdollista harrastaa kahta eri lajia, jotta eri fyysiset ominaisuudet pääsevät kehittymään ja vahvistumaan. Mutta vammat eivät koske vain nuoria, vaan ihan jokaiselle urheilijalla ja aktiivi-liikkujalle niitä tulee.

Niin lasten, nuorten kuin aikuisienkin harjottelussa pitäisi olla enemmän elementtejä, jotka vahvistavat meidän niveliä ja tukilihaksia. Pelkkä kyykkääminen ei auta, jos lihakset eivät kykene hypystä stabiiliin alastuloon tai juostessa suunnanmuutoksiin. Lisäksi yllättävän paljon meillä on virheasentoja kropassa: polvet, nilkat kääntyvät sisäänpäin, selän notkoa korostetaan- syvät vatsalihakset ovat heikot, hartiat kääntyvät eteenpäin. Kaikkien liikkuvuus- ja hallinta ongelmien lisäksi pahennetaan näitä ongelmia vääränlaisella harjoittelulla.

Tästä aiheesta riittää paljon sanottavaa, mutta haluan nyt kuitenkin paneutua polvivammojen ennaltaehkäisyyn.

Liikkuvuus; Jo heikko liikkuvuus, kireät etureidet, takareidet, lähentäjät, loitontajat- faskiat, pakarat ja pohkeet, aiheuttavat riskiä polvivammoille. Kireys vie tarvittavaa liikelaajuutta pois ja voi viedä polvea virheasentoon. Usein polvikivut voivat johtua jo ihan siitä että reidet ovat niin jumissa. Lihasten rullaaminen on hyväksi, mutta sitäkin pitää tehdä maltilla. Lisäksi usein pakaroiden, lonkkien ja etureiden tiukkuus aiheuttavat alaselän lisäksi polveen kipuilua.

Hallinta/tasapaino: Jokaisen meistä pitäisi pysyä pystyssä väh. 30 sec yhdellä jalalla. Lisäksi hypyssä alastulon pitäisi olla joustava ja sama pätee juoksuun. Luisteluloikissa pitäisi pystyä pysäyttämään liike ja hallitsemaan polven asennon. Lisäksi hyviä ovat tasajalka- lähdöstä hyppy yhdelle jalalle hyvällä joustolla ja stabiililla alastulolla. Tai esimerkiksi tasajalkahypyt bosulle, jossa alusta ei ole tasainen tai askelkyykyt bosun päälle kierrolla. Alusta, joka häiritsee tasapainoa on hyvä keino vahvistaa tukilihaksia.

Lihastasapaino: Suurimmalla osalla on vahvat etureidet mutta heikot takareidet ja pakarat. Jolloin polvivammojen riski voi korostua. Lihastasapainon pitäisi olla kunnossa niin jalkojen välillä kun jalkojen lihaksien; etu- ja takapuolella. Takareisien heikkous voi helposti altistaa vammoille. Helppoja liikkeitä takareisille on ihan lantion nosto, reiden koukistukset, maastavedot, negatiiviset jarrutukset.  Pakaroille hyviä ovat kyykyt, penkille nousut, mutta niissäkin useimmilla dominoi etureidet, lisäksi lantion nosto- kantapäät lähempänä pakaroita, kyykkykävelyt eri suuntiin, joissa tärkeä on kantapääjohtoisesti astua sekä pitää asento ylhäällä (etukumara asento voi helposti viedä lihastyön etureisille).

Kuvien treenivaatteet UA: ,Trikoot ,Urheiluliivit , Toppi