Työhyvinvointi on erittäin isossa asemassa meidän jokaisen arjessa, eikä sen tärkeyttä voi liikaa korostaa. Työhyvinvointi ei kuitenkaan käsitteenä määritä vain hyvinvointia työpaikalla ja työergonomiasta huolehtimista- vaan myös jokaisen työnteijän henkilökohtaisen hyvinvoinnin. Docendum määritti työhyvinvoinnin osatekijät näin:

Työn organisaation pitäisi olla joustavaa, tavoitteellista ja kehittyä jatkuvasti eteenpäin. Työympäristön tulisi olla toimiva ja työntekijöiden välillä avointa vuorovaikutusta sekä hyvä ilmapiiri. Työn kuuluisi itsessään olla opettavaista ja jokaisella työntekijällä pitäisi olla työpaikallaan mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Lisäksi johtajan olisi hyvä olla kannustava ja osallistua itse työssä keskeisiin asioihin. Viimeinen mutta ehkä kaikkein tärkein on jokaisen työntekijän oma psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kunto. Jokainen tietää, että jos itsellä ei kaikki ole hyvin ja oma terveys on kortilla, se näkyy myös työpaikalla. Helposti tulee purettua omaa huonoa oloa ja huonoa fiilistä muihin, lopulta se vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin ja työn tulokseen.

Työhyvinvointi ei ole niin helppo käsite kuin luulisi, vaan se on iso lumipallo efekti, joka voi pyöriä positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan lähes yhtä helposti. Tulos lähtee usein siitä, että työntekijät voivat hyvin, jonka kautta työpaikalla voidaan hyvin ja tulosta on helppo takoa yhdessä. Isoissa työtiimeissä kukaan ei työskentele yksin ja jokaisen pitäisi pystyä luottaa työkavereihin ja johtoportaaseen. –Voiko edes olla parempaa johtamista, kuin se että ”johdatat.”

Johto on vastuussa myös alaisien hyvinvoinnista ja alaiset ovat vastuussa oman hyvinvoinnin parantamisesta ja hyvän ilmapiirin luomisesta. Jokainen on vastuussa siitä, että työyhteisö voi hyvin! Ketään ei voi osoittaa sormella, jos tietää ettei myöskään itse ole tehnyt voitavaa työyhteisön eteen. Eikä kyse ole edes isoista asioista, vaan siitä, että: olet kiinnostunut ja välität muista, tuet, kannustat ja motivoit sekä ilahdutat. Hyvä on aloittaa ihan kuulumisista!

Osana omaa työtäni, työskentelen paljon myös yrityksien kanssa. Esimerkkinä hyvinvointi/virkistyspäivät, luennot sekä pidemmät yrityksen hyvinvointiin pyrkivät projektit. Projektit ovat olleet todella erilaisia ja jokaiselle yritykselle yksilöllisesti räätälöityjä. On ollut todella antoisaa ja opettavaista päästä toteuttamaan isompia hyvinvointi-projekteja. Viimeisin erittäin huippu projekti oli Aureolis Oy.n kanssa toteutettu: ”Poweria Päivään”- projekti.

Projektiin kuului työhyvinvointiluento koko organisaatiolle Helsingissä sekä lisäksi projektiin sisältyi haku, jossa jokainen työntekijä sai hakea henkilökohtaista valmennusta ja tukea omaan poweria päivään- projektiin. Hakijoista valittiin 3 työntekijää, joiden kanssa harjoiteltiin 3 kk yhdessä, sekä sen jälkeen heillä oli kolmen kuukauden omatoimijakso, johon saivat jo alussa ohjeistuksen. Tavoitteet olivat jokaisella omat ja yksilölliset. Yhden kanssa halusimme opetella liikunnan aloittamisen perusteita aikuisiällä; mistä olisi hyvä lähteä ja mikä olisi matalan kynnyksen liikuntaa. Toisella oli taas hyvin alkanut uuden harrastuksen aloitus aikuisiällä, mutta motivaatio tahtoi helposti lopahtaa, kun harjoitukset kävivät liian itseään toistaviksi ja kiire töissä painoi päälle. Kolmas henkilö kaipasi enemmän motivaatiota palata omien harrastuksien pariin ja liikunnan lisäämistä osaksi omaa elämäntapaa.

Projektissa tarkoitus oli myös, että valitut työntekijät motivoivat myös muita liikkumaan työpaikalla ja kertovat omista onnistumisista ja haasteita tuovista tekijöistä. Olin erittäin tyytyväinen projektiin ja siihen mitä saimme näissä kaikissa työntekijöissä aikaan. Kaikki heistä tykkäsivät liikkua, eikä liikunta itsessään tuottanut vaikeuksia, mutta suurin ongelma oli aika. Töissä on usein kiire ja perheen aikataulu menee oman aikataulun yläpuolelle. Mutta jos pitkään laiminlyödään omaa liikkumista ja hyvinvointia, rupeaa huomaamaan sen omassa vireystilassa sekä usein ihan fyysisistä kivuista: niska- hartiaseudun jumit, päänsärky, nivelsärky, jne..

Oli hienoa huomata miten yrityksessä ollaan kiinnostuneita työntekijöiden hyvinvoinnista ja heille tarjottiin mahdollisuus tämän kaltaiseen projektiin. Toivottavasti jokainen yritys haluaa panostaa omiin työntekijöihin ja heidän terveyteen. Joskus sen bileristeilyn tilalle voisi ottaa hyvinvointi- ja terveyttä edistävää toimintaa. 😉

Bloggaaja vai sisällön tuottaja…. Siinäpä kysymys. Sisällön tuottoa on paljon lehdissä; esitellään uusimmat treenimuodot, tulevan kevään muotivaatteet ja värisävyt, paljastetaan uusimmat hitti tuotteet ja kaikkein terveellisimmät reseptit. Näitä kaikkia pääset lukemaan yleensä lehdistä. Mistä blogimaailma sitten on lähtenyt..?

Olen kirjoittanut blogia jo pitkään, ensimmäiset tekstit julkaisin vuonna 2012, jolloin blogit olivat hyvin päiväkirja-tyyppisiä, useemmin vailla kunnollisia kuvia. Keskityttiin tekstin sisältöön, ei niinkään kuviin ja kerrottiin usein itsestä ja omasta aiheesta päiväkirjan muodossa. Nyt oikein naurattaa kun olen löytänyt vanhoja tekstejä joissa olen kirjoitellut oman päivän menoja. Mutta tekstit olivat super suosittuja siihen nähden, ettei blogeja silloin ollut paljon eikä varsinkaan urheiluun, hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä blogeja. Blogeja ei myöskään luettu niin paljon kuin nykyään, koska niistä ei tiedetty ja somen vaikuttavuus oli paljon pienempää. Se, että vuodessa 1.2 miljoonan kävijän rajan ylitti vaati muutakin huomiota kuin päiväkirja- muodossa kirjoitetut tekstit.

Eri ammattien ammatillisia blogeja on ollut jo pidempään, mutta niissäkin hyvin rajallinen lukijakunta. Monet tekstit ovat teräksisellä ammattitaidolla kirjoitettuja ja tieteeseen viitattuja. Itsekin enemmän ehkä tämän tyyppisiä blogeja olen lukenut oman ammattitaidon harjoittamisen yhteydessä. Olen halunnut lukea jotain, mistä opin itse lisää! Lisäksi ennen reissuja olen bongannut matkakohteista tekstejä sekä tarpeen vaatiessa etsinyt netistä hyviä reseptejä. Aiemmin luotin reissupostauksien suosituksiin.. nykyään olen ruvennut kyseenalaistamaan, että onko kohteissa käyty omasta intohimosta vai puhuvatko taalat puolestaan.

Tällä hetkellä blogeja on paljon, todella paljon! On hienoa, että tästä on tullut ihan oma värikäs ala. On eri aiheisia blogeja, erilaisia tarinoita, kokemuksia sekä tietoa. Hyvä on kuitenkin muistaa, että harvemmin blogitekstit perustuvat faktatietoon vaan yleensä ihan vain kirjoittajan omaan mielipiteeseen ja tuntemukseen. Jos tekstissä taas on viitattu luotettaviin lähteisiin tai blogin kirjoittaja edustaa itse ammattiryhmää, jonka takaa kirjoittaa voi teksti olla faktoiltaan luotettavempaa. Mutta jos jossain on hyvä olla medialukutaitoa, niin blogeja lukiessa.

Kirjoitan sekä lähteisiin viittaavaa tekstiä oman ammatin kautta sekä ihan fiiliksiin ja mielipiteisiin perustuvaa tekstiä, joissa usein kerron: että tämä on toiminut minulle, mutta se ei tarkoita, että toimisi  myös sinulle. Blogini ei siis ole vain liikunnanalan-ammattilaisen tekstiä vaan hyvin paljon elämäntyyliini perustuvaa tekstiä ja intohimoa urheilua kohtaan. Eli: urheiluhullun lifestyle- blogi, voisi parhaiten kuvata tätä kattausta, höystettynä rennolla ja positiivisella elämänasenteella mutta samalla jatkuvalla oman ammattitaidon kehittämisellä.

Kun kyseessä on lifestyleblogi, ajattelen ensimmäisenä aitoutta. Jos elämän tyylistä halutaan blogata tulisi oikeasti elää elämää, josta kirjoittaa ja seistä sanojen takana. Blogitekstit pitäisi olla koettua elämää tunteilla ja intohimolla ei kuvattua elämää sisällön tuoton ja rahan takia. Tämäkin mielipide täysin omani, mutta toivon, että jokainen lukija ymmärtää, ettei kenenkään elämä ole vain kauniita asuja, treenattua kroppaa tai täydellisiä ruoka-annoksia. Jokaisen blogin takana seisoo ihan tuiki tavallinen ihminen, vaikka blogi antaisikin ihan erilaista kuvaa. En itse todellakaa herää tukka upealla kiharalla, vaan aivan pystyssä silmät rähmässä, sairastan flunssaa ihan kuin muutkin ihmiset ja kyllä välillä omassakin naamassani on finnejä.  –Kukaan ei ole superihminen, eikä onneksi tarvitse olla! 

Moni muokkausohjelma saa elämän näyttämään kirkkaammalta, paljon paremmalta kontrastilta kuin omasi, mutta elämän sisältö voi olla oikeasti hyvinkin lattea. Treenaamaan mennään, koska halutaan kuvata treeni lukijoille, lopulta koko treeniä ei olla edes itse tehty. Resepti laitetaan kauniisti lautaselle, mutta sitä ei lopulta edes syödä. Lasketellessa otetaan upeita kuvia korkealta vuorelta kauniit vaatteet päällä, kun todellisuudessa lasketaan auraamalla kypärä syvällä silmien päällä hirveessä lumimyräkässä. Näitä esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, mutta miksi blogit ajautuvat tähän, vai odottaako lukijat vain täydellistä elämää? – Jos omat tekstini rupeavat näyttämään tältä, haluan kuulla sen teiltä heti. En halua, että elämäni näyttää täydelliseltä, koska sitä se ei ole. Enkä kirjoita blogia yhteistöiden puitteissa ja rakenna tekstejä vain niiden ympärille. Olen tehnyt useita yhteistöitä yritysten kanssa, joiden arvot voin itse jakaa, joiden tuotteita oikeasti arvostan ja useimmiten haluankin jotain pidempiaikaista rakentaa heidän kanssaan. Koen olevani heidän työntekijä, koska teen heidän kanssaan töitä.

Oma päätyöni ei ole blogi enkä halua myydä tekstejä paremman kuukausipalkan toivossa, vaan keskityn valmentamiseen ja haluan pitää blogin harrastuksena. Kirjoitan, kun minulla on kirjoitettavaa ja oikeasti aikaa panostaa tekstiin. En halua sivulle täytettä vain sen takia, että saisin lisää klikkauksia. Blogin sisältö on jokaisen oma valinta ja arvostan todellakin esimerkiksi sitä, että joku jaksaa panostaa upeisiin kuviin, se vaatii oikeasti myös visuaalista silmää ja aikaa. Oma intohimoni ei ole muokata kuvia ja panostaa visuaalisuuteen, sen enempää. Ehkä joskus pitäisi luoda kauniimpaa sisältöä, mutta olisiko blogi silloin minun näköinen? – En usko! Enkä halua luoda sisältöä mikä olisi kaukana todellisuudesta sekä haluan näyttää kuvissa kuitenkin itseltäni! Haluan jakaa teille sisältöä, mikä voisi tuoda inspiraatiota ja motivaatiota mihin tahansa elämän osa-alueeseen sekä samaistuttaa. Lisäksi toivon, että teihin lukijoihini pysyy luottamus siitä mitä kirjoitan ja tottakai valmentajana haluan lisää terveitä ja onnellisia ihmisiä.

En elä hienosto- elämää, elämäni ei ole juhlaa ja parempia piirejä. Elämäni on siistiä, tavallista arkea, urheilua, intohimoa omaa ammattia kohtaan, inspiroimista, kouluttamista, uusia ihania ihmisiä ja heidän tarinoita. Tapaan jatkuvasti ammatissani erilaisia haasteita, pääsen joka kerta haastamaan itseäni valmentajana ja jokainen asiakkaani vie myös omaa ammattitaitoani eteenpäin. Niin kuin blogi on vienyt kirjoitustaitoani. Lukihäiriön ehkä voi tarkkasilmäinen huomata, mutta ai vitsit, että virheet ovat vähentyneet, eivät toki poistuneet…

Samalla draivilla jatketaan! 

-O.T