Valmentaja

Kaupallinen yhteistyö Stadium

Valmentajilla on ollut aina iso rooli mun elämässä. Lapsena vanhempien ja opettajien lisäksi koin valmentajat auktoriteetiksi, joita oli kunnioitettava ja kuunneltava. Samalla valmentajia kohtaan oli iso luottamus.

Valmentajia tuli aina uusia, joko ikäluokkien vaihtuessa tai uusien lajien myötä. Samalla tuli opittua uusien taitojen lisäksi, erilaisia valmennusmetodeita, persoonallisuuksia, johtamisen malleja ja ylipäätään erilaisia pedagogisia taitoja. Vuosien varrelle on mahtunut niin hyviä, kuin ei niin hyviä valmentajia, mutta jos jotain on jokaisesta jäänyt käteen, niin oppeja sekä samalla on saattanut itse kasvaa tosi paljon niin urheilijana kuin ihmisenä, haasteista huolimatta.

Vaikka sitä toivoo jokaiselta valmentajalta puolueetonta valmennusta ja yksilölliseen kehitykseen vievää otetta, ei se aina ole tapahtunut. Valmennussuhde on myös hyvin riippuvainen ihmiskemiasta ja miten valmentajan kanssa tulee toimeen. Ja valmennettavana olen huomannut, että kaikki valmentajat eivät välttämättä sinusta myöskään pidä. On kuitenkin hyvä ollut työskennellä erilaisten valmentajien sekä ihmistyyppien kanssa, jolloin myös oma ymmärrys on kasvanut ja kehittynyt.

Mulla on kuitenkin suurin osa valmentajista ollut todella hyviä uran varrella. Jokaiselta olen oppinut todella paljon ja jälkikäteen sitä on miettinyt, että kuinka paljon oikeesti valmentajat tekevät työtä sen eteen, että jokainen yksilö kehittyisi mahdollisimman paljon. Lisäksi niin kuin ei kukaan urheilija ole koskaan valmis, ei ole myöskään valmentajat. Jokainen kehittyy vuosien varrella, oppii uusia metodeja, oppii itsestä valmentajana sekä valmennettavista. Valmentaminen ja valmennuksessa tavoitteiden saavuttaminen on jatkuvaa ongelman(/haasteiden) ratkaisua, ja kun yksi ongelma on ratkaistu on aina uusi ongelma edessä ratkaistavana.
Olen itse todella kiitollinen jokaiselle valmentajalle jonka valmennuksessa olen saanut olla!

Omien hyvien kokemusten myötä, tuntui helpolta myös itse ryhtyä valmentajaksi. Enkä ole päivääkään katunut. Valmentaminen vaatii tosi paljon työtä ja se voi näyttää joskus ulospäin helpolta, mutta työ mitä joutuu tekemään työajan ulkopuolella täyttää helposti viikon kaikki ”ylimääräiset” tunnit. Alalle tulee jatkuvasti uusia tutkimuksia, joiden perässä on hyvä pysyä ja olla ns. ”ajan hermolla”, mitä liikunta- ja terveysalalla tai oman lajin skenessä tapahtuu. Lisäksi itseä voi kehittää jatkokoulutuksilla lähes loputtomiin.
Haasteet eivät siis lopu koskaan, ja se tekeekin alasta ihan huipun!

Miten sitten itse koen, mikä tekee valmentajasta hyvän valmentajan?

Oman kokemuksen pohjalta arvostan valmentajassa läsnäoloa ja kiinnostusta jokaista valmennettavaa kohtaa yksilöinä. Arvostan sitä, että valmentaja kykenee asettumaan valmennettavan saappaisiin ja ymmärtämään laajasti muutakin kuin pelkkää urheilullista aspektia.
Valmentajan ei tarvitse olla täydellinen ja virheitä tekee jokainen, ja arvostettavaa on myös se, että osaa myöntää omat virheet ja kohdata ne.
Lisäksi kukaan ei ole ammattilainen kaikessa, kun tietää mihin oma osaaminen ja ammattitaito rajautuu ja milloin on pyydettävä muita ammattilaisia apua, kertoo myös se ammattitaidosta.

Stadium haluaa myös olla mukana kiittämässä valmentajia, ja nyt jos koskaan kannattaa ilmiantaa oma valmentaja!

”Kiitos valmentajat” -kampanjan tavoite on kiittää valmentajia panoksestaan ja työstään joukkueen, urheilijan tai seuran eteen. Kampanjassa voit asettaa valmentajan ehdokkaaksi, jossa kolme valmentajaa voittaa 5 000 euron stipendin seuratoimintaan käytettäväksi.
Täällä voit asettaa valmentajan ehdolle: https://www.stadium.fi/stadium.fi/kiitos-valmentajat

Viimeinen päivä asettaa valmentajia ehdolle on 21. marraskuuta, joten sitä ennen kannattaa todellakin ilmiantaa oma huippu valmentaja!

Kenet mä asettaisin ehdolle…

– Tähän on helppo vasta, COACH BAM!
Bam on meidän naisten 7-rugby maajoukkueen päävalmentaja. Ja perustelut tälle tulee tässä (myös lainaten meidän joukkueen muiden pelaajien sanoja):

Bam omistautuu työlleen 110%. On valmentajana todella monipuolinen ymmärtää kokonaisvaltaisesti mitä laji vaatii, mutta myös lajin fyysiset ominaisuudet ja miten niihin tähdätään.
Uskoo ja luottaa joukkueeseen, mutta myös vaatii joukkueelta, niin kuin itseltään tason mukaista suoritusta.
Ei nosta itseään joukkueen yläpuolelle vaan valmentaa sekä ”johtaa” joukkuetta, pelaajien kanssa samalta tasolta.
On luotettava ja empaattinen, joka haluaa jokaisen pelaajan parasta niin rugbyssa kuin muussa elämässä.
Lisäksi on mahtava ja huumorintajuinen persoona niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ja tiedän, että jokainen pelaaja myös kunnioittaa ja tykkää hänestä juuri sellaisena kuin hän on.

Ja täytyy sanoa, että rugbyssa valmentajat eivät saa palkkaa ja on todellinen etuoikeus saada näin kovatasoinen valmentaja täydestä intohimosta ja halusta olla kehittämässä rugbya ja naisten maajoukkuetta Suomessa.

Muistakaa teidän valmentajia ja ilmiantakaa Stadiumille!

Olen pienestä pitäen tiennyt mitä haluan tehdä tulevaisuudessa… nimittäin jotain merkityksellistä! Jotain millä koen olen vaikutusta ja arvoa. Sekä lisäksi tärkein: haluan tehdä työtä mistä nautin! Tämän melko lyhyen (23v) tämän hetkisen elämäni varrella olen tehnyt yhtä sun toista. Nuorempana ensimmäinen virallinen työpaikkani oli Kauniaisten kaupungin kunnossapidossa. Jossa lopulta työskentelin neljä vai jopa viisi kesää. Kirin itseni 15 vuotiaasta kesäduunarista ryhmän vetäjäksi ja kesäkukka vastaavaksi. Työnkuvaani kuului yleisesti kaikki puutarha- ja kunnossapitotyöt kaupungilla, joten työ oli hyvin ruumiillista ja sen takia siitä tykkäsin. Ja mikä parasta: sain olla ulkona koko kesän!

Tätä ennen olin satunnaisia keikkoja tehnyt valmentamisen, tuomaroinnin ja siivoushommien parissa. Lisäksi nuorempana tein paljon promo- ja esittelykeikkoja sekä olin urheilu- ja vaatekaupassa töissä. Eikä saa unohtaa yhtä kesää erään yrityksen sihteerinä/respatyöntekijänä. Eli kaikenlaista on tullut aiemmin tehtyä. Jokainen pääsee elämän aikana erilaisten töiden pariin joskus varmaan joutuukin, mutta jokainen työ antaa ja opettaa jotakin. Parasta on ollut oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa olosuhteissa.

Suurin tavoitteeni on kuitenkin ollut: tehdä työtä urheilun parissa. Koko ikä on tullut vietettyä urheillessa ja olen aina tiennyt, että jos jotain haluan tehdä työkseni, niin sen täytyy liittyä liikuntaan ja hyvään fiilikseen. Liikunnan-alalle suuntaaminen olikin selkeä valinta. Jos joku ei vielä tiennyt niin liikunnan-alalle voi opiskella lyhyillä pt-kursseilla tai liikunnan-ammattitutkinnolla tai sitten löytyy ammattikoulu jossa voit valmistua liikunnan neuvojaksi (kesto 2-3v riippuen haetko kouluun peruskoulun vai lukion jälkeen) ja sitten löytyy Ammattikorkeakoulu (Vierumäki, Rovaniemi, Kajaani) josta valmistut Liikunnanohjaajaksi ja täydennyksenä voi ammattikorkeakoulun jälkeen opiskella ylempi ammattikorkeakoulu sekä liikunnan-alalta löytyy vielä yliopistotason koulutus (Jyväskylä). Eli koulutuksia löytyy monelta eri tasoilta, vähän eri ammatteihin.

Seuraava haaveeni on ollut yrittäjyys. Yrittäjyys on varmasti monille iso kynnys, mutta sitäkin antoisampaa, kun saa itse päättää lähes kaikesta omassa työssä. Yrittäjyys ei kuitenkaan sovi kaikille, mutta jokainen joka haluaa toteuttaa ja harjoittaa omaa uraa ja ammattitaitoa yrittäjänä, niin voin vain suositella! Helppo matka ei todellakaan ole edessä ja töitä saa kyllä paiskia. Kukaan ei tule neuvomaan miten työt pitäisi tehdä, vaan avaimet on oltava omissa käsissä ja juuri sen takia yrittäjänä oleminen on mahtavaa. Välillä todella stressaavaa, aika vievää ja turhauttavaa, mutta enimmäkseen antoisaa, inspiroivaa ja kehittävää.

Aloitin yrittäjyyden kesken ammattikorkeakoulu-opintojen. Ei ehkä fiksuin päätös, mutta onneksi tukea tuli koulun puolelta. Sain hyvin yhdistettyä omat työni sekä opinnot koulussa. Toki ”opiskelija-elämälle” piti jättää hyvästit. Kaikki aika kului kouluun ja työhön. Silti en kadu päivääkään, että lähdin tavoittelemaan unelmiani!

En ole kovin syvällisesti avannut työstäni valmentajana, puhujana ja bloggarina, niin ajattelin nyt vähän kertoa mitä oikeasti teen. Valmentaminen on tällä hetkellä päätyöni, johon kuluu suurin osa ajastani. Työskentelen hyvin erilaisten ihmisten ja tavoitteiden kanssa… On kovatasoisia, erittäin aktiivisia yksilöitä, joilla tavoitteita on niin voimaharjoittelun tekniikassa, liikkuvuudessa, kestävyydessä, tai oman lajin fysiikkaharjoittelussa sekä valmennettavistani löytyy myös aloittelijoita, terveysliikkujia, yrityksiä ja kuntoutujia. Kuntoutus on aina ollut työssäni todella tärkeää, se matka mitä vakavista vammoista, rakenteellisista ongelmista ja sairauksista huolimatta olemme asiakkaiden kanssa kulkeneet ovat opettaneet myös minua paljon. Kun saamme toimintakyvyn oikeanlaisen liikunnan avulla palautettua.. en voi edes kuvailla miten mahtavaa se on!

Hermotus-ongelmia löytyy kaikista valmennettavista ja jokainen koppi, minkä asiakkaat ottavat kiinni ja oppivat itsestä ja oman kropan toiminnasta on niin paras palkka tässä työssä! Meistä jokaisella on jollain liikunnan osa-alueella ongelmia, niiden selvittäminen ja kehittäminen saa jokaisen motivaation liikuntaa kohtaan kohoamaan.

En siis tee vain perus pt- valmennusta vaan paljon muutakin. Valmennuksessa ydin on mentaalivalmennus. Monesti liikunta- ja terveys-tottumuksiin/käytösmalleihin löytyy ratkaisu mentaalipuolelta ja jos siihen ei syvennytä- ei myöskään muutosta tapahdu. Mentaalivalmennukseen tulen syventymään postauksissa myöhemmin lisää.

Jokainen asiakas on oma yksilönsä ja haluan myös kohdella valmennettavia niin, on eri asia opettaa kuntosalikäytäntöjä kun oikeasti valmentaa ihmisiä. Valmennuksen tulee olla jokaiselle asiakkaalle räätälöityä ja henkilökohtaista sekä sen tulee vastata asiakkaan tavoitteisiin eikä valmentajan mieltymyksiin harjoittaa liikuntaa.  Myös tästä johtuen lyhyet koulutukset eivät riitä valmennuksen laadun takaamiseen vaan kokemukset ja jatkuva itsensä kehittämiseen pyrkivä ote. Kukaan valmentaja ei ole täydellinen, mutta jos ei ole jatkuvasti valmis kehittämään itseään ja syventämään omaa osaamista sekä kohtele jokaista asiakasta yksilönä on syytä miettiä onko ala valinta oikea. Meidän tarkoitus on kuitenkin edistää ja parantaa ihmisten terveyttä ei viedä sitä!

Puhujana toimin esim. yrityksissä, tapahtumissa ja kouluilla. Usein aihepiirini koskevat hyvinvointia, terveyttä, liikuntaa ja omia arvojani. Kaikkea millä voin motivoida ja inspiroida ihmisiä! Ja sitten on vielä isona osana työtäni mahtavat yhteistyökumppanit, kuvaukset ja tämä blogi. Blogia teen täydestä omasta halusta, niskaani ei hengitä kukaan vaan teen tätä juuri silloin kun minulla on aikaa ja halua. Kirjoitan, koska nautin siitä vaikka olenkin enemmän puhuja tyyppiä.. sen varmaan näkee kirjoitusvirheistä! Toivepostauksia otan avosylin vastaan!! 😉

Haluan kannustaa teistä jokaista tavoittelemaan omaa unelma-ammattia! Jokainen työ on arvokas, mutta tehkää työtä joka on teille itsellenne merkityksellinen ja arvokas.

-O

 

Tällä hetkellä liikunta-ala on kovassa nosteessa ja keinolla millä hyvänsä hakeudutaan ammatin pariin. Olen aina ihmetellyt maksullisia kursseja ammatin pariin ilman, että soveltavuutta alalla katsotaan yhtään. Kouluissa yleensä on kuitenkin vankka pohjatiedon ja kokemuksien kerääminen sekä vielä pääsykokeet, jotka on läpäistävä. Tämä puutteellisuus tietenkin johtaa myös kiistatta vaihtelemaan tasoon alalla.

Valmentajia tarvitaan kuitenkin jokaiselle kohderyhmälle ja todella erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, joten on hyvä olla jotain spesifiä osaamista. Omalla kohdallani jostain syystä pidän kokemusta aina vakuuttavana, jos joku on urheillut/kilpaurheillut koko elämänsä, valmentanut pitkään, opiskellut ja kehittänyt vielä omaa osaamista eikä tyssännyt sitä yhteen kurssiin niin arvostan ainakin itse henkilökohtiasesti tätä todella paljon.

Intohimo on kaiken avain! Valmentajan työtä ei voi tehdä jos ei ole suurta intohimoa joka päivä kehittää itseään lisää. Käsitykset terveydestä, terveellisistä asioista, harjoittelusta, yms.. muuttuvat ja mukautuvat jatkuvasti. Valmentajan on hyvä olla tietoinen erilaisista ruokavalioista ja harjoittelumenetelmistä.

Meidän on vastattava asiakkaan tavoitteisiin ja jos emme koe osaavamme juuri asiakkaan tavoite- aluetta on meidän velvollisuus auttaa henkilöä kuitenkin löytämään oikea valmentaja.

Minua on kuitenkin tässä taannoin järkyttänyt minkälaisista valmennussuhteista asiakkaani ovat lähteneet tai ovat olleet. Olen törmännyt moniin pettyneisiin, riutuneisiin ja väsymystä täynnä oleviin henkilöihin, joiden koko liikunnan ilo on lopahtanut valmennuksen aikana…siis mitä?! En ole voinut kuin pahoitella heitä, kun olen kuullut tarinoita siitä mihin laihdutus projekteihin normaalipainoiset asiakkaani ovat valmennuksissa joutuneet? Valmentajan vahtaamista, joka viikkoista viikko kirjettä siitä mikä ei ole mennyt ohjeiden mukaan.. miksi?

Vielä järkyttävempiin kokemuksiin olen törmännyt ”henkilökohtaisista” nettivalmennuksista. Eräs asiakkaani oli diabeetikkona saanut henkilökohtaisessa ravitsemuksessa paastopäiviä? Taas ryhmä nuoria ihan eri kokoisia tyttöjä olivat saaneet kaikki täysin saman henkilökohtaisen ravintosuunnitelman.. henkilökohtaisen? mistenhän se sana oli joutunut ohjelman tietoihin…

Valmentajat niin netti kuin kontakti… muutama sana kaikille teille!

Kun asiakas hakee apua, hänellä on jotain miksi hän luoksesi hakeutuu.. tavoite johonkin muutokseen! Liikunnan ilon löytäminen, parempi kestävyyskunto, lihaksisto, rasvanpoltto, kokonaisvaltainen hyvinvointi…. ihan mikä vain, mutta ongelma on se että valmentajalla on usein eri tavoite kuin asiakkaalla… mutta meidän tavoite on olla valmennettavan tukipilari, kertoa ja antaa oppeja siihen mitä hän tarvitsee, sekä vastata hänen tavoitteeseen niin hyvin kuin ikinä pystymme. Tottakai vastuu tekemisistä on meidän valmennettavilla, mutta jos asiakkaamme ei esim. koe tarvetta pudottaa painoa me emme silloin pakota häntä olemaan dietillä. Voimme kertoa terveydestä ja jos jokin olisi asiakkaalle hyväksi, mutta jos vahtaamme asiakasta ei projekti ole enää häntä varten vaan hän suorittaa viikkoja, vain pitääkseen meidät tyytyväisenä ja ainoa mitä me haluamme on, että asiakas löytää valmennuksessa omat voimavaransa. Kukaan ei jaksa piinaa, vahtaamista, vatvomista.. vaatia saa ja vähän potkia eteenpäin mutta hyvällä fiiliksellä ja asenteella!

Toivon, että jokainen valmentaja katsoo välillä peiliin ja kun vastaanottaa joka ikisen asiakkaan niin haluaa antaa tällä 100% huomion valmennushetkellä. Kuuntelet asiakasta hänen pulmia ja pyrit ratkomaan niitä. Jokainen asiakas on hyvin erilainen toinen tykkää kovasta rääkistä ja toinen taas haluaa keskittyä kehon kokonaisvaltaiseen toimintaan ja suorittaa liikkeet rauhallisesti. Lisäksi myös aina kemiat eivät välttämättä kohtaa, (harvinaista kylläkin) mutta asiakasta on siltä palveltava parhaan mukaan.

Tärkein asia on kuitenkin turvallisuus,  jokaisen valmentajan on osattava suoritustekniikoiden puhtaus ja oikea suoritustapa. Jos jotain et osaa niin silloin se on opeteltava ennen kuin laitat asiakastasi sitä tekemään. Vahinkoja sattuu mutta suurin riski loukkaantua on väärällä suoritustekniikalla ja vielä kovalla intensiteetillä suoritettu harjoitus. Usein asiakkaiden liikkuvuus, syvien lihasten hallinta ja kehon tuntemus ei riitä suorittamaan monia liikkeitä, ja tähän pitäisikin heti ensimmäisenä tarttua.

Jokaiselle valmentajalle vinkki! Nostakaa omaa tasoa levelillä ja haastakaa itseänne seuraaviin valmennuksiin. Ei mennä samalla kaavalla kuin aina ennen vain hankitaan jokin oppi lisää! Jos et koe tarvetta kehittyä ammatissasi niin olet ihan väärällä alalla. 😉

Tsemppiä ja mukavaa keväistä viikkoa kaikille!

-O