heikkoudet

Polven kuntoutuksen aloitin heti päästyäni sairaalasta kotiin. Alku fiilikset polvesta olivat jesarilla teipattu pallo, joka ei todellakaan liikkunut mihinkään. Päivä päivältä kuitenkin liikkuvuus on parantunut ja koko ajan pystyy tekemään enemmän.  Motivaatiota olisi lähteä jo lenkille, varsinkin kun upeat syys-säät ovat suosineet, mutta vielä pitää malttaa, kunhan ekana pystyisi edes kävelemään ilman apua. 😉

Kuvan housut

Paljon on tullut yhteydenottoja muilta polvi- ”potilailta” ja pyyntöä kuntoutus/vahvistus ohjeista, joten nyt on hyvä kirjoitella vaihe vaiheelta miten tästä edetään kohti koviin ja kuormittaviin treeneihin.

Ensimmäiset askeleet kuntoutuksessa: 

1. Jalan koukistus- ojennus. Mahdollisimman nopeasti kivun rajoissaa kannattaa aloittaa liikkuvuuden hankkiminen. (kuminauhan lisääminen mukaan)

2. Jalan nostot eri kulmista suorana- suoran reisilihaksen harjoittelu (etureisi). Lihaskato leikkauksen jälkeen on ihan jäätävä, joten suosittelen pumppailemaan niin paljon kun vain jaksat suoraa jalkaa etureiden voimalla ylös, jotta lihastasapaino jalkojen välillä ei heikentyisi.

3. Heti kun saat lääkärin/fyssarin luvan niin painonsiirtoa leikatulle jalalle. Usein terveen jalan lihakset kuormittuvat leikkauksen jälkeen todella paljon kun paino on jatkuvasti samalla puolella kroppaa.

4. Kevyt kuntopyöräily. Ei vastusta ja penkki niin korkealla aluksi, ettei polvea tarvitse pitää liian koukussa. Liikettä polveen rauhallisesti.

5. Ja ehkä paras tapa aloittaa polven vahvistus ja aerobinen harjoittelu on uinti/vesijuoksu. Uinti ei kuormita polvea, mutta samalla saa todella hyvän ja vahvistavan treenin tehtyä. Vedessä liikkuminen on paljon helpompaa. Suosittelen kuntoutuksen aikana ihan 1-3krt/vk käymään altaassa.

Itselleni ehdottoman tärkeää on veteen meno, aluksi vesijuoksua ja käsiuintia ja heti kun pystyn niin ihan normaalia uintia ja potkuja. Uinnissa saa tekemisen meininkiä joka on taas se treenaamisen tärkein arvo minulle. Jokaisen treenin haluan tehdä mahdollisimman tehokkaasti, jotta ajasta saan mahdollisimman paljon irti. Tehokkuus ei aina tarkoita täysillä tekemistä vaan kokonaisvaltaista harjoittelua mahdollisimman laadukkaasti. Ja kun laatu on kunnossa voi tempoa nostaa. 😉

 Oli ihan pakko ostaa uudet sporttibikinit joilla kehtaa hallin puolelle mennä, vanha 152cm- kokoisille suunnattu Tyr.in uimapuku ei ehkä enää mene niin sutjakasti päälle kuin viime kuntoutuksen aikana vuonna 2012 🙂

Kuitenkaan mikään ei kuntoutuksessa auta jos ei asenne ole kohdillaan! (ei edes uudet bikinit) 😉

Heippa kaikille ja iloiset uutiset heräämöstä!
8.45 alkoi leikkaus ja leikkaukseen oli varattu monta tuntia. Aluksi epäiltiin kierukan lisäksi eturistisiteen mahdollista uusimista, mutta leikkauksessa sain tiedon, että melkein 5 vuotta sitten uusittu eturistiside on erittäin hyvässä kunnossa, joten magneettikuvat olivat antaneet väärää inffoa ja alle tunti meni pöydällä kunnes tyttö kärrättiin osastolle.
Lopulta vain pieniä osia poistettiin sekä luupiikki. Joten ihan mahtavia uutisia, viikon päästä jo pyörän selkään ja mummosoppaan vesijuoksemaan 🙂

Täällä sairaalassa vielä keppisankarina odottelen kotiin lähtöä hymyissä suin. Kiitos ihan mahtavalle ortopedille Jan Lindahlille sekä kaikille sairaanhoitajille. Tästä hommat jatkuvat fyssarini Jarno Keskisen kanssa.

Arvostus terveyttä kohtaan nousee entisestään. Urheilija ei tervettä päivää näe, mutta nyt suurin tähtäin on polven kuntoutuksessa ja tukilihasten vahvistamisessa, saa nähdä mikä onkaan tämän gimman seuraava tähtäin/haaste 😉

Mieletöntä viikonloppua kaikille!!

ps. Jos olet tykännyt blogistani sekä kokenut sen motivoivaksi voit käydä äänestämässä sitä motvoimmaksi hyvinvointiblogiksi täällä:

http://www.fitoona.com/wp-content/uploads/2015/10/indiedays.jpg

Moni onkin jo kyselly, että kisailenko Fitness Classicissa Kulttuuritalolla vajaan kahden viikon päästä. Vastaus on, että tarkotus olisi 😉 . Kisaan on valmistauduttu sekä koko ajan mennään eteenpäin lavoja kohti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää onnistuuko viimeistelyt ja valmistelut, joten otan asian ihan rennosti enkä jaksa kisaamisesta sen enempää paasata tai stressata. Terveyden ehdoilla ja täysillä mennään alusta loppuun asti, mutta ilman stressiä!

Tällä hetkellä jokainen päivittelee kisaan valmistautumista, fiiliksiä ja kuvia, jopa vuosi ennen ja ymmärrän täysin sillä ekat kisat ovat aina ekat kisat. Mutta itselläni valmistautuminen on kulkenut tässä hektisessä elämäntilanteessa ihan omalla painollaan. 🙂 Painoa on tippunut paljon mutta kovinkaan montaa kertaa en ole jaksanut puntarilla käydä tai puhua kisaamisesta. Projekti on ollut hauskempi, kun ei ole tarvinnut kaikkea suunnitella pelkästään kisadietin ympärille. Lisäksi tänä päivänä fitness on tuonut mukanaa erittäin paljon negatiivisia syömismalleja ja väärää treenitekniikkaa. Enään ei puhuta hyvinvoinnista, enkä halua missään nimessä täällä blogissa fanittaa diettejä, koska harva niitä oikeasti tarvitsee, eikä ole edes kannattavaa dietata turhaan. Parasta on löytää ruokavalio, jota noudatat läpi elämän ja ruokavalio tukee hyvinvointiasi eikä aiheuta minkäänlaista stressiä.

Treenit ovat aina siistein juttu ja on ollut mahtavaa nähdä miten kroppa on toiminut viimeisten kuukausien aikana. Tässä matkan varrella on oppinut todella makeita juttuja kehontoiminnasta. Juuri ne tavoitteeni diettaamisen mentaalipuolen ymmärtämisestä rupeaa pikkuhiljaa loksahtamaan kohdilleen. Koskaan ei ole helppo noudattaa liian tarkkaa ruokavaliota varsinkaan kun joutuu olemaan miinuskaloreilla.

Huomaan kyllä, että minulla on urheilijan ruokahalu, voisin syödä vaikka pienen perheen edestä. Suurin ongelma ehkä onkin omalla kohdallani liian tarkka ruokaileminen. Rakastan syödä terveellistä ruokaa ja hifistellä hyvän ruuan kanssa, enkä jaksa liikaa suunnitella ruokailujani aijemmin. Huomaan kyllä, että liian tarkka puntarointi rupeaa heti tälläistä suurpiirteistä ihmistä nyppimään. 🙂

Kisadietin alussa ei puntarille ollutkaan tarvetta, mutta viimeisten viikkojen aikana on ollut pakko, koska en ikinä syö näin vähän, joten arviointi kyky loppu siihen 😀 Tähänkin on totuttelemista!

Terveyden ehdoilla kuitenkin mennään alusta loppuun asti, se on ehkä suurin syy miksen halua liikaa hypettää kisaamista. Koskaan ei tiedä sairastuuko tai loukkaantuuko ennen kisoja. Nyt on kuitenkin enää muutamat päivät jäljellä ja vointi on hyvä, pientä väsymystä ja vilukissaisuutta on ilmassa mutta kovaa ja korkealle mennään täysillä!

Toivottavasti postaus antoi vastauksen lukuisiin ihmetyksiin kisaanko vai en 😉

Huippu viikkoa tyypit!

Täydellinen look, täydellinen luonne, täydellinen työpaikka, upea elämä… voi kuulkaas kukaan ei ole täydellinen ilman yhtä ainuttakaan heikkoutta, eikä tarvitsekkaan olla. Kaikilta meiltä löytyy omat akilleen kantapäät ja ne vaan on hyväksyttävä tai niitä voi yrittää jotenkin myös parantaa. Omien heikkouksien tiedostaminen onkin aina tie oikeeseen suuntaan elämässä. Aina se tie ei ole kuin juuri asvaltoitu moottoritie, vaan enemmänkin jyrkkä kivinen rinne korkealle vuorelle. Voi mennä vuosia, että rupeat vasta ymmärämään miten pystyisit heikkouksiasi parantamaan ja kehittymään. Elämä opettaa ja siinä samalla myös kasvat ja toivottavasti opit heikkouksien kautta.

Pakko jakaa horoskoopistani tietoa tähän väliin..

”Jousimies ei erityisesti pidä väärässä olemisesta. Jousimiehen rehellisyys ja suorapuheisuuskin on joskus varsin loukkaavaa, koska kahdenkeskisessä kanssakäymisessä tämä merkki voi osoittaa yllättävääkin kylmyyttä, vaikka noin suuremmassa mittakaavassa onkin filosofisena, joviaalina ja laajakatseisena ihmisenä kiinnostunut ympäristönsä ja yhteisösönsä hyvinvoinnista. Jousimiehessä onkin runsaasti maailmanparantajan vikaa. Jousimiehen seikkailunhalu ilmenee monellakin tapaa. Jotkut ovat jatkuvasti reissussa, kun taas toiset ovat viehtyneet esim. moottoripyöräilyyn, uhkarohkeisiin tempauksiin tai vedonlyöntiin. Kuten vastamerkkinsä Kaksoset, Jousimies on varsin herkkä kyllästymään ja tarvitsee elämäänsä paljon vaihtelua.  Jousimies voi olla intohimoinen penkkiurheilija, mutta varsin urheilullisena tyyppinä hän itsekin voi viihtyä pelikentillä, erityisesti joukkueurheilun parissa. Toisinaan ammattikin löytyy urheilun parista.”

Kuvailu jousimiehistä sopii kuin nenä päähän.. Olen aina ollut hyvin suorapuheinen ja huomaan myös, että usein suorat lauseeni saatetaan ottaa hyvinkin henkilökohtaisesti tai hyökkäävästi vaikka tarkoitusperä olisi ihan päinvastainen. Monet heikkoudet ovat myös vahvuuksia, pitää vain löytää se oikea raja niiden välillä. Liika suoruus voi satuttaa, äkkipikaisuus johtaa epäonnistumiseen, puheliaisuus voi johtaa siihen, että on itse dominoiva osapuoli keskustelussa, kärsimättömyys voi johtaa hätäisiin päätöksiin.. näistä ainakin kokemuksia löytyy paljon, jopa liikaa…

Heikkouksiani liittyen urheiluun on kilpialuhenkisyys sekä liika tavoitteellisuus. Olen hyvin kilpailuhenkinen, rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, onneksi kuitenkin ikä on parantanut tätä pahetta. Pikkutyttönä tuli jäätävät itkupotku-raivarit jos satuin edes muistipelin häviämään siskolleni. Ja taas tavoitteellisuudesta huomaan, että en ole ikinä tyytyväinen siihen mitä teen. Jatkuvasti haluan olla parempi ja haluan parempia tuloksia, vaikka olisin päätavoitteeni saavuttanut, en paljon osaa sillä juhlia vaan haluan heti uuden haasteen. Koko ajan pitää olla jotain uutta ja haasteellisempaa. Välillä olisi hyvä rauhoittua ja keskittyä rauhassa jokaiseen pinempäänkin haasteeseen eikä haukata sitä isointa palaa kakkua kerrallaan. Onneksi sentään tiedostan tämän ja kyllä saan ympärillä olevilta ihmisiltä kuullakin 😉

Jokaisella meistä on paljon hyviä ja huonoja piirteitä, toisille heikkoudet korostuvat huonon itsetunnon johdosta ja toisilla taas päinvastoin. Pidän hyvin tärkeänä kuitenkin, että pyrkimys olisi päästä heikkouksista jossain vaiheessa elämää eroon tai edes hillitä niitä jotenkin. En ihmisenä halua muuttua, mutta haluan oppia paremmin käsittelemään tilanteet jotka yleensä tuottavat vaikeuksia.

Jos mietin heikkouksiani yleisesti asioissa mitä teen niin huomaan, että jos jokin asia ei kiinnosta minua niin minun on vaikea silloin myös tehdä sitä täysillä, taas jos joku asia kiehtoo niin olen hyvin intohimoinen ja käytän varmasti paljon aikaa kyseiseen asiaan. Pitäisi oppia jakamaan tätä energiaa myös niihin ikäviin asioihin. Huomaan myös, että ahnehdin töitä todella paljon, enkä osaa rauhoittua. Jatkuvasti pitää joka suuntaan sännätä ja olla kaikessa mukana. Vapaapäivän pitäminen tuottaa isojakin vaikeuksia.. Äitini elämänohje minulle, joka myös jalkapöydässäni lukee, muistuttaa hyvin minua tästä piirteestä: ”Festina Lente” (kiiruhda hitaasti). Nyt se on pakko pitää mielessä kun kulkee aina mukana! 😉

Tässä vähän pohdintaani heikkouksistani, joita eräs ihana lukija toivoi!

Vinkkinä kaikille! Selvitä kunnolla omat heikkoutesi ja yritä kohdata ne! Olen omalla kohdalla käyttänyt paljon tätä, haastan itseäni hankaliin tilanteisiin, joista on pakko selvitä ja samalla oppii asioita, mitä on aina yrittänyt viimeiseen asti vältellä.

Oikein mahtavaa viikkoa kaikille! Seuraava postaus koskee enemmän tulevia treenejä, aloitin nimittäin tällä viikolla taas syklittäin treenaamisen… 😉