haastattelu

Ennen joulua tehtiin Fitnesstukkumagazine- lehteen juttu kamppailulajeista ”fightOona”. Pääsin pitkästä aikaan muistelemaan omia hyviä kamppailuvuosiani Kauniaisten Karatessa.

Siitäkin on jo monta vuotta aikaa kun lopetin karaten… juuri ennen kuin fudiksessa alkoi piirijoukkue leirit oli pakko valita, että panostanko jalkapalloon vai karateen, sillä treenejä rupesi olemaan lähes joka päivä päällekkäin. Valinta ei tosissaan ollut helppo, koska pidin molemmista. Uskon että kallistuin jalkapalloon joukkueen takia. Nuorena monille joukkue tuo lisää fiilistä treenaamiseen, mutta jälkeen päin on kaduttanut, että miksi lopetin.

Ehdin suorittaa vyöt valkoisesta siniseen viidessä vuodessa. (valk. kelt. oranssi.vihreä. sininen. ruskea. musta + alle 18v natsat puolen vuoden välein.) Karatessa opin tietenkin tekniikoiden ja ottelemisen lisäksi erittäin paljon keskittymiskykyä ja kurinalaisuutta. Monille varsinkin nuorille lapsille erittäin hyvä treenimuoto harjoitella keskittymiskykyä  jos virtaa riittää. Varmaan myös tästä syystä äitini laittoi minut pikkulikkana peruskurssille, pääsin johonkin purkaamaan ylimääräistä energiaa. Fiksu mamma 😉 Lisäksi karatessa kehittyi monet ominaisuudet mistä on nykyäänkin salitreenissä ja monessa muussa hyötyä…

@Petri Mast

Kamppailulajit ovat mielestäni yksi parhaimpia harjoitusmuotoja, Tässä KUUSI syytä aloittaa kamppailulajin harrastus: 

1. Fyysinen kunto ja lihaskunto paranee, Kamppailulajeissa pompitaan ja hypitään koko ajan, itsensä joutuu laittamaan likoon jokaisessa treenissä. Hetkessä jo huomaa miten paljon kunto kohenee sekä lihaskunto, sillä se on iso osa harjoituksia niin harjoitusten alussa kuin lopussa. Punnerruksia tulee tehtyä vähintään 100 yksissä treeneissä.
2. Liikkuvuus paranee, Riippuen kamppailulajista, joko potkitaan paljon korkealle, tai sitten pitää päästä mitä ihmeellisimpiin asentoihin. Treenin ohella myös venytellään paljon, koska siitä on niin paljon lajissa hyötyä.
3. Tasapaino ja kropan hallinta kehittyy, Hankalissa asennoissa joudutaan olemaan pitkään ja lisäksi ottelussa vastustaja koittaa jatkuvasti härnätä tasapainoasi, jolloin sekin kehittyy silmissä.
4. Ketteryys kehittyy, Ottelussa ketteryydestä on hyötyä, liikkumista kehässä/tatamilla harjoitellaan jokaisessa ottelussa.
5. Ryhmässä tekeminen, Monille kamppailulajit ovat ”yksilölajeja” sitä ne ovat kisatessa, mutta harjoitusmuotona olet aina tiimissä, missä on paljon muitakin. Porukassa on mukava treenata ja saat paljon lisä tsemppejä muilta.
6. + isona plussana on itsepuolustus taidot… koskaan ei tiedä mihin tilanteeseen elämässä joutuu, joten kamppailulajeissa opitaan erittäin tärkeitä ja hyödyllisiä tapoja puolustaa itseään.

Kamppailulajit eivät todellakaan katso ikää! Meidänkin seurasta löytyi pikkulapsista jopa reippaasti yli 50 vuotiaisiin. Treenit tietenkin jaetaan myös tasojen mukaan, jokaiselle löytyy varmasti haastetta.

Välillä käy mielessä, että alottaisin uudestaan kamppailun, mutta ihan toisessa lajissa. Treenit kamppailulajeissa ovat niin monipuolisia, ettei niihin ikinä kyllästy. Tekniikan lisäksi on ottelua, kaatoja, heittoja, lihasrääkkiä, tasapainoa… ihan mitä vain valkut keksii.

Ei muuta kun kamppailulajia etsimään!

@Petri Mast

Nyt on pakko nostaa esille erittäin inspiroiva, asenne mies.. nimittäin Pekka ”Pexi” Hyysalo! Olen seurannut Pekkaa jo jonkin ajan, eikä voi sanoa muuta kuin todella iso hatun nosto tälle nuorelle miehelle. Asennetta vaikka muille jakaa!

Vuonna 2010 Pekka,  Huippu sm-tason freestylehiihtäjä loukkaantui vakavasti ja sai pahan aivovamman. 17 päivän ajan Pekka oli koomassa, mistä hän ihmekaupalla heräsi, vaikka ennusteet olivat huonot. Jo tämä kertoo minusta , että miten vahva ja hyvä kuntoinen Pekka on. Periksiantamaton luonne! En halua itse kertoa tässä Pekan tarinaa, koska se on todella hyvin ja selkeästi kerrottu hänen omilla kotisivuillaan sekä syksyllä hänen tulevassa kirjassa. Täältä löydät Pekan omat kotisivut: http://www.teamfightback.com/

Hienointa on huomata miten Pekka pysyy positiivisena ja jatkaa taistelua takaisin arkeen, vaikka vamma vaikeuttaakin tätä projektia. Periksi hän ei varmasti anna ikinä. Ihan huikeita tuloksia tullut lyhyessä ajassa… tässä on sitä jotain mitä itse henkilökohtaisesti arvostan todella paljon, nimittäin ihmisiä jotka tekevät kaiken unelmiensa eteen, jaksavat painaa hommia tavoitteiden saavuttamiseen, eivätkä anna periksi. Ja loppu peleissä olen sitä mieltä, että kaikki on kiinni vain ja ainoastaan omasta asenteesta.

Ikinä ei tiedä mitä elämässä voi tapahtua, itse pyrin elämään päivä kerrallaan täysillä! Turha murehtia menneitä tai tulevaa… jos pystyy täysillä nauttimaan pienistäkin onnistumisista päivän aikana on helppo mennä elämässä koko ajan eteenpäin. Positiivinen ja avoin suhtautuminen uusille asioille, mukavuusalueen ulkopuolella oleminen ja periksiantamattomuus… nämä kolme auttavat meitä pysymään vahvoina elämän vaikeillakin hetkillä. Tämä ei tarkoita, että elämässä ei tulisi alamäkiä.. tottakai niitä tulee, mutta se miten niihin suhtaudut ja käyt ne läpi vaikuttaa täysin lopputulokseen.

Ja mitä haluan teille sanoa on, että nauttikaa elämästänne, olkaa ylpeita saavutuksistanne, mutta älkää tyytykö.. tähdätkää myös elämässä eteenpäin. Älkää masentuko alamäistä vaan oppikaa niiden kautta.. ja tehkää työtä tavoitteiden ja unelmien eteen.. vain taivas on rajana., vai onko edes sekään 😉 jos asenne on kohdillaan?!

Pääsin Pexin kanssa treenaamaan viime viikolla. Odotin todella innolla tätä tapaamista, jossa mukana oli myös Iltalehti ja Pekan valmentaja Topi Lösönen, videon ja haastattelun voit katsoa täältä:

http://m.iltalehti.fi/iltvurheilu/20140216037225872_v9.shtml

Haluan vielä mainita, että Pekka on uskomattoman upea ja aito urheilija vielä mahtavan asenteen lisäksi hyvällä huumorintajulla varustettu! Hän motivoi ja inspiroi varmasti monia tarinallaan, varsinkin minua.

Kiitos Pekka ja jatka samaan malliin!