fiilistelyä

Heräsin tänään ensimmäisen kerran klo 03.20… eli kroppa on edelleen ihan trooppisen Balin kellon kierteessä. Eilen matkustimme ensin 9h Dohaan ja sieltä 6h Helsinkiin. + kaikki odottelut ja lentokenttäkuljetukset; niin reissuun taittui yhteensä vuorokausi. Kotiin kun pääsin, niin ensimmäisen pyykkikoneellisen jälkeen nukahdin sohvalle (klo 17 aikaan). Sain viimeisinä päivinä reissusta kaverin mukaan Suomeen, nimittäin; sen verran heikko olo oli eilen, että ruoka ei maistunut, vatsa oli sekaisin, päähän jomotti ja lihakset olivat kipeät ja veltot, mutta kotona ollaan ja tärkeintä ettei vaivat vaikuttaneet meidän upeaan reissuun ja olo on jo voiton puolella. 😉

Sain teiltä ihanilta lukijoilta ja seuraajilta viestejä, että toivoitte Balilta postausta, niin tottakai laitan tuleemaan. Kuvia reissun aikana tuli otettua lähemmäs 2000, joten niiden läpikäyminen on vienyt oman aikansa. Onneksi heräsin näin aamutunneilla niin on monta tuntia aikaa rustata täällä kaikki parhaat vinkit, kohteet ja fiilikset. 🙂

Balille reissaaminen on tehty nykyään paljon helpommaksi; Qatar Airways, joka on valittu parhaimmaksi lentoyhtiöksi lentää nykyään Dohan kautta Balille. Lennon kestä on juuri tuo 6 + 9 h ja välilasku on noin 2-3h. Toinen lennoista on yön- tunneilla, joten pystyy hyvin nukkumaan. Lentoyhtiö toimi hyvin, ei mitään valittamista ja lennolla on jäätävä valikoima leffoja, joita voi katsoa. Bongasimme itse lennot lentodiilien kautta kesällä, ja hinta oli niin edullinen, että oli pakko varata reissu juuri ennen joulua. Vaihtoehtona esim. siskoni otti lennot Kilroyn kautta, jolla on opiskelijoille edullisemmat hinnat ja parempi peruutustakuu.

Saavuimme 5.12 Balille, josta ensimmäisenä suuntasimme surffauksen perässä Kutalle. Kuta on tunnettu hyvistä surffi-rannoista; kuten, Legian beach ja monista surffikouluista. Lisäksi Kutalla on railakka yöelämä, jos se joitain reissaajia kiinnostaa. Me päätimme ottaa vähän syrjemmältä hotellin, koska emme halunneet olla keskellä kaikuvaa yöelämää. Yövyimme ensimmäisen viikon Fontana hotellissa, joka oli aikalailla keskitasoinen hotelli. Siistit huoneet ja kiva hotelli alue, mutta aamupala ei ollut mitenkään erikoinen, joten se kannattaa syödä muualla. Sijainti oli hyvä, sillä hotellilta pääsi kätevästi takseilla niin Legian- rannalle ja kävelykadulle kuin esim. Seminyakiin. Kuvissa hotelli näyttää paljon isommalta kuin oikeasti on, mutta henkilökunta oli erinomainen, joten ihan suositeltava hotelli. 😉

Legian street.llä on paljon kauppoja ja ravintoloita, joten siellä voi hyvin shoppailla sekä käydä syömässä ihanissa ravintoloissa. Meidän ihan leppari ravintolat Kutalla ja lähellä Legiania olivat: Fat chow ja Kori restaurant. Näissä sai todella hyvää Indonesialaista ruokaa sekä molemmat ravintolat olivat todella makean näköisiä.

Nyt jos jälkikäteen saa viisastella, niin olisimme ehdottomasti ottaneet hotellin mielummin Seminyakista. Alue oli todella kiva, ja vietimmekin viikosta puolet täällä. Alue oli ”boheemimpi” täynnä ihania ravintoloita ja super kivoja kauppoja. Seminyakin sijainti oli kuitenkin vain 2km päässä meidän hotellista ja taksimatka maksoi noin 2€, joten ei todellakaan haitannut käyttää taksia. Parhaat ravintolat Seminyakissa olivat: Chandi, Ginger Moon ja hauskana viimeisen illan ravintola-miljöö kokemuksena Bambu. Lisäksi aamupala/brunssi paikkana ihana Grain.

Vietimme Kutalla ensimmäisen viikon. Viikko piti sisällään lähinnä surffausta, treenaamista hotellin pienehköllä salilla, uimista, shoppailua ja ravintoloita. Tämän jälkeen otimme taksin ja suuntasimme Balin keskimaahan; Ubudiin. Ubudissa odotimme eniten nähtävyyksiä ja kaunista luontoa.

Pääkatu Ubudissa on Monkey Forest- street, joten hotelli kannattaa ottaa siitä läheisyydestä, jolloin nähtävyydet, kaupat ja ravintolat ovat kävely-etäisyydellä. Otimme aluksi hotellin kauempaa, kunnes juuri ennen reissua tajusimme äkkiä vaihtaa lähemmäs. Olisi kuitenkin pitänyt katsoa hotellia hitusen tarkemmin, sillä Ubudin hotellimme Pertiwi Bisma 1, oli alueena ja kuvissa todella kiva, mutta huoneet ja hotellin toiminta ihan toista luokkaa. Naurua ainakin näihin 3 yöhön mahtui, joita siellä vietimme. En kuitenkaan suosittele tätä hotellia, teille, jos matkaatte Ubudiin. 😉

Ubudin nähtävyydet olivat todellakin näkemisen arvoisia. Ensimmäisenä päivänä kävimme Ubud palacessa, joka sijaitsee ihan pääkadulla. Tämän jälkeen otimme hotellilta kuljettajan joka vei meidät ensin Monkey Forestiin ja tämän jälkeen, vähän pidemmälle Tegalalang Rice Terracelle.  Nämä molemmat nähtävyydet ovat Ubudin ”Must see”- listalla. Monkey forest on ihana kävelyreitti täynnä upeaa luontoa ja samalla voit seurailla apinoiden toimintaa. Täällä on kuitenkin syytä pitää aurinkolasit ja pienemmät tavarat repussa, jottei apinat vie niitä käsistä. Kameralla pystyi ihan lähietäisyydellä kuvaamaan, joten turhan varovainen ei tarvitse olla. Rice Terrace oli taas jotain ihan mieletöntä… alue oli todella kaunis, enkä ole koskaan nähnyt vastaavaa. Näkemisen arvoinen paikka! Tottakai tästäkin on tehty ”turistinähtävyys” ja samalla matkalla on erilaisia pisteitä, joissa joudut maksamaan päästäksesi kulkemaan ja joka nurkassa joku tarjoaa mahdollisuutta ottaa kuvaa, jotta joutuisit maksamaan vielä lisää. Eli olkaa ystävällisiä, mutta näissä kohteissa turistien hyvyyttä yritetään käyttää hyväksi. 😉

Lähellä pääkatua pääsee myös ihan kävellen Campuhan Ridge Walkille, joka oli myös todella kaunis paikka. Kävelyreitti on lyhyt, joten suosittelen ihmeessä, että samalla reissulla vierailee siellä.

Ravintoloiden hintataso Ubudissa oli hiukan korkeampi kuin Kutalla. Parhaita ravintoloita ja kahviloita, joissa kävimme oli ehdottomasti: Watergrass, Folk Cafe, Warung Biahiah ja Copper Restaurant.

Ubudissa kannattaa varautua sateisiin. Meillä kävi hyvä tuuri, että ehdimme käymään nähtävyydet aurinkoisina aamuina, jolloin myöskään turisteja ei ollut liikenteessä, mutta Ubudissa satoi lähes kokoajan aamupäivästä iltaan asti. Lisäksi nähtävyydet ovat nopeasti nähty, joten 1-2 yötä Ubudissa olisi riittänyt todella hyvin.

Ubudista otimme taksin viimeiseen yöpymis- kohteeseemme Nusa Duahan. Yövyimme viimeiset neljä yötä Novotel Bali Benoa, hotellissa. Kaikista Balin hotelleista tämä oli ehdottomasti hienoin ja piti sisällään ihan luksus aamupalan. Hotelli sijaitsi ihan rannan tuntumassa ja vesiurheilupaikkojen läheisyydessä Tanjung Benoassa (Alue Nosa duassa). Kävimme suppailun lisäksi huikealla donitsi-ajelulla merellä.

Nopeasti huomasimme, että Nosa Duan alue oli todella turisti keskeinen; niin hinnat kuin aktiviteetit, ravintolat ja shoppailukohteet. Viimeiset neljä päivää reissusta oli ihan kiva ottaa rennommin, mutta kuitenkin reissaaja-tyyppinä olen enemmän paikallista kulttuuria, ruokaa ja elämää janoava, joten Nusa Dua ei kohteena ihan vastannut siihen. Onneksi Bali on saarena tosi pieni ja kulkuyhteydet ovat taksilla edulliset ja helpot, joten kävimme viimeisenä iltana vielä Uluwatussa.

Uluwatussa oli todella upeat rannat ja on loistava kohde surffareille. Uluwatu Temple- oli henkeä salpaavan kaunis paikka, mutta siellä jos jossain tulee varoa apinoiden agressiivisuutta. Nimittäin jokaiset silmä- ja aurinkolasit ovat siellä mennyttä. Kameroistakin on syytä pitää kovasti kiinni. Loppuhuipennuksena kävimme syömässä ihanassa näköala- ravintolassa Single Fin.ssä, jossa hyvällä tsägällä näkee myös upean auringonlaskun. Meillä ei tätä tuuria ollut, mutta upea meri ja ravintolan tunnelma kruunasivat koko loman. Tämä ravintola on tunnettu siitä, että maailman luokan surffaajat kokoontuvat sinne syömään.

Kaiken kaikkiaan Bali on ihan mieletön paikka reissata, siellä on jokaisella matkaajalle jotakin. Voit halutessasi elää aktiivista reppureissaajan elämää, kiertää saarta ja kokea erilaisia elämyksiä niin luontoa, upeita rantoja, paikallisia ravintoloita, vesiurheilua, temppeleitä ja nähtävyyksiä tai halutessasi ottaa ihan rennosti luksus hotelleissa. Majoittuminen on edullista ja myös edullisia lentoja löytyy kun kärppänä niitä etsii. Ruoka on taivaallisen hyvää ja matkalaukkuun ei todellakaan tarvitse pakata pitkiä vaatteita. Joulukuu on Balilla sadekautta, mutta sitä on turha stressata. Yleisesti sateet ovat joko yöllä tai päivällä max. tunnin mittaisia kuuroja. Eli sää on aurinkoista ja puolipilvistä pääsääntöisesti. Voin enemmän kuin suositella kohdetta teille kaikille ja me lähdemme mielellään uudestaan kohteeseen, kiertämään saaren pohjois-osaa seuraavaksi.

Laittakaa ihmeessä kysymyksiä, jos kaipaatte johonkin täydennystä!

Ihanaa joulun odotusta kaikille, yritän itsekin tässä päästä takaisin joulufiilikseen… <3

Hieronta on osalle hemmotteluhetki, toisille iso osa palautumista harjoituksista, joillekin sosiaalinen jutustelu-hetki ja hengähdys arjen kiireestä. Minulle se on ehkä näitä kaikkia mutta eniten tapa palautua ja rentoutua. Vaikka huollan kehoa ja ylläpidän hyvää liikkuvuutta, menee kroppa jumiin, eikä siihen enää omatoiminen venyttely ja rullaus auta. Hieronnassa olisikin hyvä käydä säännöllisin väliajoin. Alussa hieronta voi tuntua enemmän, mutta kroppa kyllä tottuu käsittelyyn. Hierontaa ei pidä kuitenkaan aloittaa liian kovaa, vaan mielummin jakaa hierontaa moneen eri osaan ja rauhassa avata pahoja jumikohtia.

Miksi hieronnassa kannattaa käydä?

Hieronta parantaa verenkiertoa, nestekiertoa, lisää elastisuutta lihaskudokseen, rentouttaa, poistaa elimistöstä kuonaa ja lievittää kiputiloja. Hieronnan jälkeen on aina hyvin euforinen- olo. Lihaksien rentoutus, kuona-aineiden poisto sekä verenkierron vilkkaus auttavat palautumaan. Oman terveyden arvostaminen on tärkeää ja hetken irtiotto tekee varmasti jokaiselle hyvää. 

Hierontaan ei kuitenkaan saa mennä kipeenä tai jos on äkillisesti tapahtunut terveydentilassa muutoksia!!

Mitä kehon osia olisi hyvä hieroa?

Useimmiten meillä kaikilla on ensimmäisenä niska-hartiaseutu jumissa ja sitä kannattaakin hieroa, mutta hyvä olisi myös muistaa hieroa koko selkä, jalat (pakarat, etureidet, takareidet, pohkeet, sääret, jalkapöydät) sekä rintalihakset ja kädet (hauis, ojentaja, olkapäät). Jo käsien kireys voi vetää myös hartiat jumiin ja toisinpäin, sekä pakaroiden jäykkyys selän. Eli kokonaisvaltainen hieronta koko kropalle asteittain on paras. Yleensä hakeudumme hierontaan vasta kun pää ei käänny tai kärsimme kovista lihaskivuista.

Ylläpito?

Hieronnan jälkeen on hyvä ja rento olo! Mutta heti hieronnan jälkeen ei kannata treenata tai tehdä mitään raskasta, sillä silloin hieronnan positiivinen vaikutus kärsii. Lisäksi hieronnan jälkeen olisi tärkeää ylläpitää liikkuvuutta esim. rullailemalla ja venyttämällä lihaksia säännöllisesti. Näillä pääsee jo pitkälle!

Olen ollut todella onnekas yhteistyöstäni Helsingin Hieronta- Akatemian kanssa. Olemme tehneet yhteistyötä jo vuodesta 2013 ja heidän omistajista on tullut minulle ihan mielettömän tärkeitä ystäviä. Heillä on mahtava asenne ja ilmapiiri kun sisälle astuu, se huokuu myös opiskelijoista. Voit lämmöllä suositella heidän hieronta,- sekä koulutuspalvelua! 

 

Olen suoraan sanoen ällikällä lyöty! En osannut kuvitellakkaan miten hauska viikonloppu tukholmassa oli edessä.

Midnattsloppet (Midnight Run) ja se fiilis Tukholman Södermalmin kaduilla, oli ihan mieletön kokemus. Joku huomasi varmasti sen tunteen snäppien välityksellä.

Kuitenkin ne raikuvat ihmisten tsemppihuudot koko matkan ympäriltä, jäivät niistä videoista huomaamatta. Ja juuri ne, tekivät tapahtumasta vieläkin paremman.

Mitä eroa on meidän suomalaisten ja ruotsalaisten kannatusten ja tapahtuman meiningin välillä, on jotain todella suurta.
Ensinnäkin kadut olivat täynnä ihmisiä kannustamassa jokaista juoksijaa ei vain sitä omaa läheistä. Jokainen lapsi, aikuinen ja seniori yleisössä; näytti peukkua, vilkutti, vihelsi ja huusi! Jos joku meistä kymmenistä tuhansista juoksijoista joutui keskeyttämään juoksun, se ei varmasti jäänyt kannatuksesta kiinni.
En ole koskaan, missään tapahtumassa törmännyt vastaavaan.

Lisäksi juttelin tapahtuman järjestäjien kanssa ja olin varma, että Södermalmin asukkaat olivat edes jokseenkin valittaneet siitä melusta mikä yön aikana raikaa koko saarella, mutta näin suomalaiselle yllättävää… ei kukaan! Ainoa mitä joku oli sanonut niin: ”mahtavaa että täälläkin on joskus meininkiä.”
Jokainen tietää, että Suomessa tapahtumien aikana ja jälkeen tulee aina nippu valituksia perässä, joskus varmasti aiheellisia, mutta usein myös niitä turhia, joista on jo aiemmin varoitettu, että varmasti ehtisi evakkoon jos oikeasti haluisi.

Me tarvitsemme tapahtumia, jotka buustaavat hyvää henkeä, positiivista energiaa ja mikä parasta terveyttä. Jos 1 päivä vuodesta syntyy melua se tuskin ketään haittaa, mukaan vaan! Lisäksi olisi hienoa huomata, että me suomalaiset uskaltaisimme kannustaa kunnolla. Meidän kulttuurista puuttuu kannustus. Vain muutama laji Suomessa tavoittaa edes raapaisun siitä kannatuksesta, mitä muissa maissa on tapana harrastaa. Me yleensä nousemme vasta sitten tukemaan toisiamme tai urheilijoita, kun joku menestyy maailman kirjoissa. Joskus olisi hienoa huomata, että kannustaa voi muutenkin! 🙂

Toivon todella, että Helsingin Midnight Run tulee pääsemään noin huikealle tasolle, kuin Ruotsissa ja siihen tarvitaan meitä kaikkia! Me juoksijat sekä meidän taustajoukot teemme sen upean fiiliksen näihin tapahtumiin. Lisäksi kaikki huikeat dj.t, jotka laittavat juoksufiiliksen lähellä täydellisyyttä, soittamalla todella hyvää musiikkia matkan varrella ja pitämällä huikeaa fiilistä yllä.

Tervetuloa mukaan Helsingin Midnight Runiin 3.9 .16 Tehdään siitä yhtä huikea juoksutapahtuma, joka tullaan aina muistamaan!

-O

Kun palaan lomalta odotan taas työpäivää. Haluan nähdä mitä valmennettavilleni kuuluu, ja kaikista eniten tunnen kiitollisuutta, kun näen miten jokainen heistä etenee omilla ehdoilla askel askeleelta parempaan suuntaan. Olen antanut heille punaisen langan, mutta jokainen heistä on tehnyt itse päätöksen: ”minä haluan panostaa itseeni”.

Ne tunteenpurkaukset, tuskan hiet, jotka muuttuvat salaman sekunnilla hymyksi ja hyvänolontunteeksi ovat ihan mielettömän siistiä nähdä vierestä. Jokaisella on oma tyyli, mitä he yhteisiltä treeneiltä haluavat. Toinen haluaa kovan poltteen treenistä, toinen taas paremman ryhdin tai oikea oppiset tekniikat ja joku paremman kunnon. Tavoitteita sekä matkoja on monia, mutta jokainen matka on antanut minulle yhtä paljon kuin asiakkaalle.

Mutta miksi kerron tästä… Haluan vain sanoa, että mikään ei ole parempaa kuin tehdä oikeasti sellaista työtä, että jokainen työtunti tuntuu siistiltä. Pääsen haastamaan itseäni, saan työskennellä ja tutustua uskomattomiin ihmisiin ja heidän tarinoihin. Työssäni ei koskaan voi olla liian hyvä, vaan kokoajan täytyy pysyä ajankohtaisten aiheiden mukana ja kehittää itseä.

Vaikka yrittäminen on Suomessa hitusen hankalaa, on se silti ollut valintani. Työtä saa paiskia enemmän kuin koskaan ennen, mutta teen työtä itselleni. Vastaan omasta tekemisistäni täysin. Mutta mikä on kaikkein tärkeintä: Rakastan työtäni!  Mikään ei ole ollut mielestäni stressaavampaa, kuin tehdä työtä josta ei pidä. Aina ei ole vaihtoehtoja ja työ kuin työkin on arvokasta. Mutta se, että työ on henkisesti niin kuormittavaa, että se vie ilon ja elon kasvoilta ja tyhjentää viimeisetkin voimavarat on pahinta mitä voi tapahtua. Se voi johtua: huonosta ilmapiiristä työpaikalla tai ihan motivaation puutteesta. 

Olen lähiaikoina jutellut paljon ihmisten kanssa siitä, että parempi on tehdä sellaista työtä mitä rakastaa kuin sellasta työtä missä ainoa motivaattori on hyvä palkka. Ei tarvitse montakaan vuotta katsoa eteenpäin kun hyvinvointikäyrä alkaa olemaan pakkasenpuolella. Ja sitten kaikki se ansaittu raha meneekin oman terveyden palauttamiseen.

On rohkeaa hypätä unelmien perässä tuntemattomaan, mutta lupaan, että loppujen lopuksi kaikki on sen arvoista!

Kuvan vaatteet: Toppi, Tirkoot, huppari

Surffaus oli viime reissussa yksi kohokohta! Odotimme ihan mielettömän paljon, että pääsemme taas aaltoihin. Aloitimme surffauksen Fuerteventuurassa ja sydän vei heti mukanaan. Joku ehkä muistaakin kun puhuin, että vesi ei ole koskaan ollut mikään vahvin elementtini. Käyn aina uimassa jos mahdollista, mutta olen enemmän altaassa lilluja ja meressä pulahtaja. Surffi on tuonut ihan uutta iskua myös omaan uimaharjoitteluun. Sillä tämä jos joku laji ei sovi uimataidottomille!

Portugal on erittäin tunnettu surffauksesta ja jätti aalloista… siellä järkätäänkin taas lokakuussa skabat. (Täältä löydät lisätietoa) Aallot vaihtelevat rannan mukaan, mutta jokaisen tasoon löytyy sopivia. Surffasimme reissun aikana Balealissa, Penichessä ja Praia De’l reyssä, jotka kaikki rannat ovat merkattu hyviksi surffirannoiksi. Balealissa oli ainakin todella sopivat spotit aloittelijoille.

Mikä surffauksessa kiehtoo? Lajin haastavuus viehättää aina sekä olosuhdemuutokset. Surffaus on todella paljon kiinni kelistä ja nyt jo vähän viisaampana huomasin myös reissussa miten maltillisesti meressä kannattaa toimia. Koskaan ei kannata mennä aaltoihin, jotka eivät ole omaan tasoon sopivia. Suosiolla jouduimme parina iltana katsella laudan päältä rannalla kun kokeneet surffarit näyttivät mallia. Helpoltahan se näytti… Lisäksi on opittava aaltojen rytmiä, virroissa kulkemista/poispääsyä sekä yleisesti on hyvä lukea ”kirjoittamattomia sääntöjä,” siitä miten aloittelijankin on syytä toimia kokeneiden surffareiden kanssa. (Tässä vielä ihan basictips. )

Surffausta pelätään kuitenkin liikaa, alkeiskursseilla on todella turvallista harjoitella laudalla menoa ja oikeaa ajoitusta ranta-aalloissa. Täällä 10 hyvää vinkkiä aloittelijoille.  Suosittelen olemaan rohkea ja kokemaan jotain uutta! Alkeiskurssit/tunnit eivät maksa paljoa ja niihin kuuluu lähes aina märkäpuku ja lauta mukaan. Ohjaajat ovat usein ns. ”elämäntapasurffareita” ja tekevät työtään intohimolla.

Jos et tiennyt, niin nyt tiedät! Suomesta käsin toimii aktiivisesti surffileirejä ulkomaille, kuten esim. Asenne surffilla Balille, bongaa: täällä, heillä on tarjolla opetusta ihan jokaiseen tasoon.  Suomesta löytyy myös surffiliikkeitä kuten: Helsinki Surfshop. Lisäksi maailmalla kiertelee paljon suomalaisia surffareita, joista iso osa on myös muuttanut ulkomaille rakkaudesta lajiin. Täältä löydät paikkoja ympäri maailmaa missä voit surffata.

Jos haluat haastetta ja olet tehnyt elämän mittaisen ”to do list:n” niin kirjoita ihmeessä listalle myös surffaus!