fiilistelyä

Se mitä teemme, miten nukumme, syömme ja liikumme on yksi osa sitä kokonaisuutta, miltä näytämme mutta isompi osa sitä, mitä tunnemme ja miten voimme.

Liikunnalla ja terveellä ravinnolla voimme paljon vaikuttaa siihen miltä näytämme, mutta silti meillä jokaisella on se oma uniikki ruumiinrakenne. Vaikka kuinka katselisit netistä kuvaa miltä haluat näyttää, niin ei ole mahdollista, että näytämme samalta kuin henkilö kuvassa. Juuri tästä syystä olisi tärkeä olla ylpeä siitä miltä näyttää ja muistaa, ettei kukaan tässä maailmassa näytä samalta kun sä.

Nettisyöverin vääristyneet illuusiot ja plastikkakirurgian maailma muokkaa aika paljon sitä todellisuutta, jolloin myös oma silmä voi eksyä uskomaan, että johonkin tiettyyn muottiin kuuluisi mahtua. Noh onneksi ei oikeesti tarvitse!

Muistan joskus yläasteella kun jouduin arvostelun kohteeksi lihaksikkaista reisistä ja vatsalihaksista, usein kuulin selän takana, miten mua pidettiin: miehekkäänä ja äijämäisenä. Silloin ei fitness ja athleettinen kroppa ollut ”muodissa” vaan lähinnä ihannoitiin laihaa olemusta. Kauneusihanteet muuttuvat jatkuvasti eikä ole mahdollista olla aina niiden suosiossa. 

Olisin super rikas kun saisin jokaisen tajuamaan, että jokainen riittää sellaisena kun on. Enkä puhu rikkauden määrityksestä rahassa, vaan omassa henkisessä pääomassa. Silti maailma ei tule koskaan muuttumaan siihen suuntaan. Haluamme usein aina jotain muuta kuin olemme. Mutta toivon silti, että edes osa kääntyy ajattelemaan asioista maanläheisemmin ja maailmassa vallitsisi enemmän luonnollisuus ja itsensä hyväksyminen. 

Toisaalta on parasta esim. se miten paljon pystymme jo terveellisillä elämäntavoilla muokkaamaan sitä, kuka olemme niin ulkonäöllisesti kuin psyykkisesti. Mieli näistäkin silti tärkeämpänä… Muistan joskus katsoneeni haastattelun missä joku sanoi, ettei terveellä naisella voi näkyä vatsalihakset niin vastauksena kyllä voi, mutta ei tarvitse. Elämän valinnat muokkaavat kroppaa, mutta jokaisella hyvin yksilöllisesti. Niin kuin tiedättekin, että jokaisella meistä, treenaaminen muokkaa vartaloa eri tavoin. Toisella jalat kehittyvät hetkessä ja toisella taas yläkroppa, jollain taas enemmän fyysiset ominaisuudet. Kova työ tuottaa kyllä tulosta, mutta ei kannata liikaa tavoitella juuri jotain tiettyä vartalomallia, sillä myös jokaisen keho ottaa treeniä ihan eri tavoin vastaan. Isoja lihaksia ei myöskään kannata pelätä, koska lihakset eivät kasva kenelläkään sormia napsauttamalla. 

Tärkein olisi pyrkiä rakastamaan itseä juuri sellaisena kuin on. Muottiin ei tarvitse muuntautua, eikä ketään muuta tarvitse yrittää saada omalla ulkonäöllä tyytyväiseksi. 

Psst. Isoista reisistä ja vatsalihaksista on muuten ollut paljon hyötyä omissa urheilulajeissa, onneksi en antanut arvostelijoiden kommenttien masentaa vaan jatkoin linkkareita ja kyykkyjä! 😉

Mä riitän, mä oon vahva, mä osaan, mä pystyn, mä jaksan…. Osana omaa hyvinvointia on oikein kokea itsensä vahvaksi ja pystyväksi. Jokaisen pitäis pystyä sanomaan se myös ääneen, että oikeesti oot taitava ja sulla on täällä joku tarkoitus. Meillä kaikilla on joku tarkoitus sekä taito. Yhtään taidotonta ihmistä ei ole olemassakaan. Se, että tiedämmekö vielä mikä on meidän syvin tarkoitus tai taito, ei ole välttämättä itsestäänselvyys, mutta jokainen varmasti tajuaa sen jossain vaiheessa elämää.

Jos joskus on tuntunut siltä etten osaa mitään, niin nopeasti sitä tajuaa puhumalla muiden kanssa, että totta mähän oon aika hyvä monessakin asiassa. Meillä jokaisella on heikkouksia, mutta ne eivät tee meistä heikkoja. Voin avata vähän omia heikkouksia, joita olen oppinut tiedostamaan kunnolla, kuten: puhun ärsyttävän usein muiden päälle, kun olen liian innoissaan jostain asiasta. Mulla on todella huono kärsivällisyys, jos teen jotain pakollista, mikä ei kuulu mun lemppari asioihin, mielenkiinto siirtyy ihan muihin asioihin. Toimin ja elän impulsiivisesti, jolloin välillä järki jää taka-alalle sekä olen todella huono häviämään, varsinkin urheilussa… kyllä jokaisen hävityn matsin jälkeen alan itkemään.. edellään aikuisena ihmisenä. Kaiken lisäksi en ole mikään kielinikkari ja kirjoitusta laahaa jatkuvasti perässä lieväksi lukihäiriöksi luokiteltu yhdyssanojen ja pilkkujen osaamattomuus, jota voi jo blogistakin viivata punakynällä jokaisessa tekstissä. En silti koe, että nämä asiat olisivat niin ylitsepääsemättömiä, etten oppisi niitä hallitsemaan ja harjoittelemaan niistä pois. Jos palaan lukemaan mun vanhoja tekstejä, voin jopa itse jo ruveta korjaamaan mun virheitä. Kun heikkoutta kohti menee suoraan päin ei tulos voi olla kuin positiivinen.

Oma intohimo ja taitoalue löytyi selvästi liikunnan ja urheilun parista. Jos johonkin sain kuluttaa jo lapsena energian niin liikuntaan. Ei ollut kahta sanaa mihin ammattiin haluan, kun kasvan ”isoksi.” Urheilija, valmentaja, liikunnanopettaja ja poliisi.. nämä olivat unelma ammattejani lapsena. Yrittäjyyttä seurasin äitini jäljillä. Vaikka olen tehnyt monen laista työtä: puutarhahommia, vastaanottovirkailijan työtä, siivoamista ja myyjän työtä olen silti aina tiennyt, etten koskaan niihin töihin jäisi vaan menisin satasella kohti omaa kutsumusammattia..

Uskon vahvasti siihen, että jokaisen taidoille löytyy oikea ala, jossa yhdistyy myös oma intohimo. Me kaikki osataan jotain, koska meillä on niin suuri intohimo sitä asiaa kohtaan. Vielä kun jokainen uskaltaisi rohkeasti antaa omalle taidolle ja intohimolle tilaa, sekä tehdä siitä itselleen ammatin. Meillä olisi maailma täynnä ihmisiä, jotka rakastavat omaa työtä ja tätä kautta hyvinvointi ja onnellisuus käyrät saataisiin piikkinä nousemaan.

Jos sulla on intohimo ja tiedät olevasi myös taitava, muttet uskalla sanoa sitä ääneen muille niin näytä se! Mä ainakin uskon teistä jokaiseen! Ja aina on ihmisiä, kenen oma elämä on niin kurahousuissa laahaamista, että he pitävät huolen siitä, ettei kenenkään muunkaan elämässä aurinko paista. Nämä ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa ja keskittyä aidosti toteuttamaan itseään ja omaa intohimoa. Meistä jokaisella on jokin taito…

ANNA PALAA!!

Mitä tulee ekana mieleen sanasta: Sporttifestarit? – Itselleni ensimmäisenä tuli mieleen sporttisia esiintyjiä lavalla, asenne- livemusiikkia ja ryhmäliikuntatunteja festarimusiikin tahtiin. En ollut koskaan aiemmin kuullut vastaavista tapahtumista, ennen kuin sain valmennuspyynnön tapahtumaan. Eikä muuten tarvinnut kuin varmistaa, että ajankohta sopisi, koska tottakai olin mukana!

Olin todella innoissani kun pääsin vihdoin viime viikolla valmentamaan, Porihallissa järjestettyihin Sporttifestareille. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta toivottavasti ei viimeistä. Jo paikalle päästyäni vastassa oli erittäin energistä ja sporttista porukkaa, niin henkilökuntaa kuin treenaajia. Tapahtuma on tarkoitettu kaikille ikäryhmille (yli 14- vuotiaille) sekä kaiken kuntoisille. Eli jokainen oli sinne yhtä tervetullut!

Tapahtuma oli täynnä erilaista ja eritasoista liikuntaa: ryhmäliikuntatunteja, tanssia, kuntopiiriä, kehonhuoltoa ja paljon muuta.. aamusta iltaan. Lisäksi mukana oli esiintyjiä ja loppu huipentui Elastisen esiintymiseen. Täältä näet, mitä kaikkea Sporttifestarit tarjosivat kävijöille! Tapahtumassa pyöri samaan aikaan monia eri tunteja, joista varmasti jokainen löysi itselleen sopivaa ohjelmaa koko päiväksi.

Voin sanoa, että oli ilo ja kunnia olla mukana tapahtumassa valmentajana. Oma treeni koostui astetta tiukemmasta kehonpainotreenistä, jossa tehtiin mm: reaktio-liikkumista, juoksua ja lihaskuntoa pareittain sekä treeni päätettiin kattavaan koko kropan liikkuvuusosuuten. Tavoite oli, että jokainen saa treenistä jotain kotiin vietäväksi.

Treeni pyöri tapahtumapäivänä kahteen kertaan ja oli todellakin palkitsevaa huomata, että tunnille oli rajoitusta enemmän tunkua. Olisin mielelläni ottanut kaikki halukkaan treeniin mukaan, vain tilan rajoitteet asettivat osallistujamäärään ylärajan. Toivotaan, että saadaan jatkossa lisää samantyyppisiä treenejä järjestettyä eri puolille Suomea!

Oli todella palkitsevaa molempien ohjauksien jälkeen nähdä ensinnäkin eri tasoisia treenaajia kaikkensa antaneina, mutta hymyssä suin. Jokainen oli väsynyt treenistä, mutta silti täynnä hyvää ja positiivista energiaa, jota jokaisen tapahtuman pitäisi kävijöilleen antaa. Haluan kuitenkin aina korostaa, että jokaisessa treenissäni varmasti jokainen pääsee epämukavuusalueelle ja saa tehdä ”omaa täysiä”, mutta myös halutessaan treenata rauhallisesti oman fiiliksen ja sen päivän kunnon mukaan. Keneltäkään en vaadi hampaat irvessä pakko suorittamista tai keskinkertaisen suorituksen välttämistä, vaan jokainen tekee treenin juuri niin kuin itsestään sinä päivänä tuntuu hyvältä.

Porihallin henkilökunta otti minut sekä tapahtuman osallistujat todella hyvin vastaan ja tekivät varmasti tapahtuman kävijöille ikimuistoisen päivän! Olen ehdottomasti jatkossakin mukana näin hyvällä energialla toteutetuissa tapahtumissa! Lisäää tätä!

Kiitos Sporttifestarit ja Porihalli!

Tänään starttasi Jalkapallon MM- kisat Venäjän murskavoitolla Saudi Arabiaa vastaan. Viimeisimpiä fudiksen MM- kisoja seurasi Suomessa  puolimiljoonaa ihmistä ja maailmalla viimeisintä mm- finaalia katsoi yli kolme miljardia ihmistä. Ei epäilystäkään, onko jalkapallo maailman suurin urheilulaji. Hs.n mukaan jalkapalloa pelaa maailmalla n. 300 miljoonaa rekisteröityä pelaajaa, joten voitte vain kuvitella kuinka paljon jalkapalloa oikeasti pelataan, eikä sitä pysty mitenkään mittaamaan tarkkaan. Harrastajien ja pelaajien määrää maailmassa on arvioitu olevan yli kaksi miljardia. Uskon, ettei tämä luku edes riitä!

Oma intohimo jalkapalloon alkoi koulun pihalla. Innostuin pelaamaan poikien kanssa jokaisella välitunnilla ekaluokkalaisena. Lopulta luokkakaverini sai minut vedettyä seuratreeneihin mukaan ja sille tielle jäin. Aloitin pelaamisen EBK. ssa, kun olin 7-8 vuotias pikkulikka. Muista aina, että jouduin todistamaan motivaationi vanhemmilleni ensin pelaamalla lenkkareilla, kunnes sain ensimmäiset nappikset. Lenkkareiden kömpelyys onneksi muuttui nopeasti, koska vanhempani näkivät, että olin ihan onskuna fudiksesta! En unohda ikinä ensimmäisiä nappiksiani: Umbron kultanappikset! Hyvä kun suostuin niitä riisumaan jalasta… Sitä ylpeyttä ei voi edes sanoin kuvailla. Ensimmäiset säärisyndit olivat melkein suhteessa samaa kokoa kuin jääkiekkomaalivahdin patjat ja siihen aikaan suurin osa peleistä pelattiin hiekalla lerpattavilla hiekkahousuilla. Silloin ei mikään haitannut menoa ja sitä iloa, mitä jalkapallo toi!

Ensimmäiset muistot MM- kisoista on vuoden 2002 Etelä-Korean/Japanin kisoista. Silloin paineltiin Brasilian paita päällä koko kisojen ajan. Olin jo silloin Brasilia fani ja pelaajista Ronaldo ja Ronaldinho olivat suosikit. Kisat huipentuivat Brasilian viidenteen MM- kisa voittoon Saksaa vastaan ja Brasilia paitaa tuli varmasti pidettyä seuraavatkin viikot päällä ulkokentillä.

Voittekin arvata, että myös tänä vuonna kannatan Brasiliaa!! Mutta pakko myöntää, että toivon todella Islannin menestyvän. Pieni 300 000 asukkaan maan, mutta vitsi mitä sissejä ihan loistavalla fani- ja tukijoukolla liikenteessä, ei voi kuin arvostaa.

Ihan mielettömän huikeita kisoja kaikille muillekin hulluille penkkiurheilijoille! Täällä aiotaan katsoa niin monta matsia, kuin vain suihkin pystyy!

Minkä maan kannattajia teistä lukijoista löytyy?

Treeni muokkaa vartaloa, jokainen ymmärtää sen. Terveellinen ruokavalio tukee treenin mukana tuomaa muutosta ja ylipäätään jaksamista. Mutta mikään muutos ei voi tapahtua sormia napsauttamalla, vaikka moni väittää tämän ymmärtävän ei silti taida todellisuudessa tätä ymmärtää. Kaupan päälle tähän yhtälöön kun lisätään mielen mukana tuleva stressi, vaikeutuu muutos edellisestään. Eikä tätä yhtälöä helpota varsinkaan se, että olemme yksilöitä ja meihin kaikkiin toimii eri kikat.

Vaikka joku lehti kirjoittasi super tehokkaasta 15 min treenistä, joka takaa tulokset ja kesäkunnon – se ei ole fakta! Ymmärrän, että sanat super tehokas, vain 15 min ja taatut tulokset kuulostavat aina hyvältä. Kukapa sitä ei haluaisi! Mutta huomioi, että totuuden siemen ei ole tässä vaiheessa edes puhjennut.

Yhden kesän kova kesäkunto ei takaa vielä terveempää tulevaisuutta, eikä tuki- ja liikuntavammojen ehkäisyä. Hääpukudietti ei vähennä riskiä 2- tyypin diabetekselle tai sydän- ja verisuonisairauksille. Pelkkä 15 min ”tehokas” treeni ei poista istumatyön niska- ja hartiaseudun ongelmia. Nojoo.. listaa samantyyppisistä esimerkeistä voisi jakaa loputtomiin. Ymmärrätte varmaan pointin… ettei terveys, hyvä olo ja jaksaminen tule näistä treeni ja dietti- aalloista vaan usein tällä tiellä ajautuu karille. En kiellä etteikö se antaisi alussa hyvää kimmoketta, mutta harvemmin se on vienyt projektia jatkumon kautta elämäntapaan asti.

Olisi super tärkeää ymmärtää kokonaiskuva, se hyöty mitä ne paremmat valinnat itsellemme tuovat ja lakata vertaamista muihin. Sosiaalinen media ehkä vääristää totuutta, mutta miksi edes vertaamme itseämme johonkin joka on koko ikänsä vaikka urheillut? tai saati johonkin, jonka tietää käyttäneen tunteja kuvanmuokkausohjelmissa.

Treenaaminen on oikeastaan viimeisen 5 vuoden aikana kokenut ison suunnanmuutoksen. Alussa muotilajeihin nousivat ulkonäkölajit ja nyt myöhemmin alkaa suunta virrata onneksi terveellisempään ja toimintakyvyllisempään suuntaan. Onneksi! tätä on odotettu, ei vieläkään täysin olla päästy pinnallisuudesta irti eikä varmaan koskaan päästä, mutta kun valtaosa päästää irti, koen, että suunta on juuri se oikea. Tähän muutokseen tarvittaisiin mukaan niin terveyden – ja liikunnanala sekä kaikki sitä tukeva viestintä; vaikuttajat, tv, radio, lehdet ja jne…

Olisi hyvä löytää tapa huolehtia stressittömästi itsestä oman terveyden ja hyvinvoinnin arvostamisen kautta. Ja olla tyytyväinen siihen kuka on ja miltä näyttää! Stressittömyys ja terveelliset elämäntavat varmasti palvelevat parhaiten sitä sinua kuka oikeasti sisimmässäsi olet. Mikään pikadietti ei lähtökohtaisesti auta asiaan vaan porras portaalta parempien valintojen sisällyttäminen omaan päivittäiseen elämään.

Olen super tyytyväinen, että olen perusterve ja pystyn liikkumaan. Treenaaminen ei ole koskaan ollut itselleni pakkopullaa vaan asia, josta olen nauttinut pikkulikasta lähtien kilpailuhenkisyyden takia. Kroppa joka minulla on, on tullut täysin sen liikunnan ilon ja itsensä haastamisen kautta ei pikadiettejen tai narsistisen tarkkailun myötä. Syön terveellisesti ja varsinkin paljon sekä rakastan herkutella viikonloppuisin. En puntaroi itseäni enkä ruoka-annoksiani vaan syön sen verran kuin on nälkä! Niin kauan kun voin hyvin, treeni kulkee ja hymyillyttää, kaikki on enemmän kuin paremmin!

Aurinkoista viikkoa kaikille!

-O