fiilistelyä

Ensimmäinen viikko työmaalla takana, ai vitsit että on siistiä päästä takaisin ihmisten ilmoille. Fiilis on kun Gladiaattoreissa kunnon taklauksen jälkeen! Nyt kun miettii niin kuukausi meni yllättävän nopeasti ohi, vaikkei se siltä tuntunut kun joutui kotona nököttämään. Hankalaa oli vielä alkuviikosta kepeillä kulkea kun työskentely vaatii jatkuvaa liikkumista ja seisomista. Nyt kuitenkin torstaista asti olen saanut vihdoin aloittaa varaamaan jalalla, ja harjoitella kävelyä. Kotona mennään ilman keppejä, mutta muualla olen vielä turvautunut yhteen keppiin. Kävely ei ole vielä normaalia ja leikattu jalka väsähtää nopeasti.

On ollut hauska nähdä mitä koordinaatiolle on tapahtunut tässä viiden viikon aikana. Kun pitkään kävelee kepeillä on alussa normaali, tasapainoinen kävely hankalaa sekä erilaiset kävelytyylit, toispuoleinen asento vetää kropan ihan killiin ja kepeillä kävely saa lavat, rintaragen sekä niska-hartiaseudun jumiin. Pienikin treeni saa kropan tärisemään, kun hermotus on vielä ihan pihalla leikkauksesta. Kuntoutus ei päde pelkkään polveen- ja polven tukilihaksiin vaan ihan koko kropan asento kärsii loukkaantumisten aikana, eikä sitä ole syytä unohtaa. Lantion asento pitää saada heti suoraksi ja lopettaa vahvemman jalan kompensointi kävelyssä. Lisäksi katse ylös lattiasta, kepeillä kun kävelee on pakko katsoa mihin ”astuu”, ja nyt huomaa kuinka jumissa niska- ja hartianseutu ovat.

Jos jotain pitempien sairaslomien jälkeen oppii huomaamaan, niin sen kuinka paljon nauttii siitä työstä mitä tekee. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen taas valmentamaan ja näkemään asiakkaitani. On niin antoisaa nähdä asiakkaiden ilmeet, kun vihdoin taas pääsemme treenien makuun. On ollut pikkutytöstä asti selvää, että jos jotain haluan tehdä niin saada ihmiset hymyilemään ja voimaan paremmin. Joten oikean työn olen valinnut!

Eilen oli myös ihan mieletöntä nähdä koko joukkuetta, kauden päätösjuhlassa. Rugbyssa vallitsee upea yhteen puhaltamisen henki ja perhemeininki, jota arvostan. Sain ylpeänä ottaa vastaan ”Rookie of the year”– palkinnon ja toivon todella, että pääsen nopeasti takaisin kentille. Noiden mimmien seuraa kaipaan todella paljon!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Leikkauksen jälkeen en pystynyt edes nostamaan jalkaa suorana ylös, koska kivut olivat niin kovat. Ensimmäisen viikon jälkeen kivut rupesivat päivä päivältä helpottamaan ja jo toisella viikolla liikkuminen tuntui helpommalta.

Aluksi kannattaa vain keinolla millä hyvänsä pumpata nilkkaa, jotta jalan verenkierto paranisi sekä yrittää nostaa kipeä jalka etureiden voimin, että lihas edes vähän aktivoituisi. Sitten pikkuhiljaa lisätä jalan koukistus- ojennusliikettä. Alussa kuntoutuksessa on tärkeä huomioida, mitä polvessa on korjattu ja mennä ammattilaisten ohjeiden mukaan. Jos polven varaan saa heti laittaa painoa, on usein parantuminen nopeampaa, mutta jos joutuu olla 4 viikkoa varaamatta on jalan lihaskato merkittävä. Muistan ekan leikkauksen jälkeen miten jouduin harjoitella kävelemään uudestaan ristiaskeleita. Koordinaatio oli aluksi todella hukassa!

Leikkauksesta on nyt kulunut yhtä päivää vajaa kolme viikkoa ja tänään pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa konkari fyssarille; Jarkko Räsäselle,   Pihlajalinna Dextraan (Munkkivuoreen). Polvi saatiin venytettyä lähes täysin suoraksi ja koukistus suijui hyvin. Reiden ympärys oli 5 cm pienenmpi kuin toisessa jalassa ja pitää huomioida, että osa leikatusta jalasta on turvotusta.. joten lihaskato on todellisuudessa suurempi. Tottakai myös urheilijoilla lihaskato on niin näkyvää, koska on lihasta mistä lähteä. Onneksi lihasmuistin ja nuoren iän voimin lihaksen saa nopeasti takaisin kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.

Olisitte nähnyt ilmeeni kun pääsin ensimmäistä kertaa kuntopyörän selkään, ihan kun pikkulapsi olisi saanut kasan joululahjoja eteensä. Tuntui niin hyvältä saada polveen enemmän liikettä, vauhti ei ole alussa mikään päätä huimaava, mutta se tieto, että kuntoutus menee jatkuvasti eteenpäin on paras palkinto. Huomaan kuitenkin, että nälkä meinaa kasvaa jatkuvasti syödessä, tekee mieli vaan tehdä enemmän ja enemmän. Ei ole kuitenkaan hyvä tehdä liikaa, ettei kuntoutus ota takapakkia. Lihaksia on hyvä rasittaa ja polvea sopivassa suhteessa, mutta liikarasituksessa ei ole järkeä.

Polvi: leikkauksen jälkeen, reilu viikko leikkauksesta ja tämän hetkinen tilanne.

Eräs lukijoistani kysyi: miten loukkaantuminen on vaikuttanut mieleeni, miltä tuntuu kun huomaa niin selkeän puolieron jaloissa? Turhauttaako minua aloittaa taas treenaaminen alusta? –Tottakai turhauttaa, ja aivan sairaan paljon. Olen tehnyt älyttömästi töitä sen jälkeen kun oikean jalan polvi meni ja jouduin leikkauskierteeseen. Olen keskittynyt hermotukseen, tukilihasten vahvistamiseen, liikkuvuuteen, tasapainoon ja koordinaatioon enemmän kuin mihinkään muuhun. Olen hakenut kropastani optimaalista suorituskykyä ja pyrkinyt ennaltaehkäisemään kaikin keinoin vammoja, mutta silti huonolla tuurilla kertalaakista taas lähtöruutuun. Ihan kuin kuminauha, jota olen venyttänyt melkein 10 vuotta eteenpäin olisi katkennut. Vaikka joskus joutuu palaamaan lähtöruutuun, kannattaa ottaa ensimmäinen paalupaikka ja asennoitua voittamaan itsensä. Kaikille meille tulee alamäkiä eri elämän osa-alueilla, urheilijoilla ne tuppaa olemaan jo kovan rasitustason takia fyysisiä.

Vaikka kuinka paljon minua ottaakin päähän, tiedän että se ei palauta minua takaisin kentälle taklauksien ja läpijuoksujen ääreen. Olen huomannut, että hyvä keino on huumori ja työmoraali, aina kun ärsyttää yritän nauraa itselleni ja tehdä enemmän duunia. Koska haluan takaisin huippukuntoon, ei ole helppoa työtä olemassakaan ja työmäärä tulee olemaan kova. Ja onhan tätä jalkaa ihan naurettava katsoa kun ihosta saa kaksin käsin kiinni, mutta voitte arvata miten palkitsevaa on huomata vähän ajan päästä kun ei enää saakkaan. Kyllä tästä kuntoon päästään!

Fiilikset; Leikkauksen jälkeen ensimmäisellä salitreenillä!

-Huippua työviikkoa kaikille!

Perinteiset lahjat eivät ole ihan mun ja Nikon juttu, vaan tykkäämme yllättää toisiamme hulluilla aktiviteeteillä ja yhteisellä tekemisellä. Kesän vuosipäivä lahjaksi sain Nikolta huikean wakeboardauksen, joka oli aivan sairaan hauskaa ja Nikolle annoin Elämyslahjojen tuulitunneli- lennon. Olen plärännyt Elämyslahjojen tarjontaa aiemminkin, koska sieltä on helppo nähdä suoraan mitä kaikkea siistiä tässä lähiympäristössä pystyy oikeasti tekemään. Alkuun mietin Flyboardausta tai erikoista ruoka-elämystä, mutta kyllä tuulitunnelilento kuulosti vaan niin siistiltä, että se vei voiton.  (Täältä löydät lisää erilaisia elämyslahjoja)

Välillä lahojen osto on niin työlästä, koska ei haluaisi taipua esineisiin, mutta yhteistä aikaa ei korvaa mikään, joten suosittelen antamaan lahjaksi kokemuksen minkä muistaa koko loppuelämän. Niin me tehtiin ja ai vitsit oli muuten siistiä…

Tuulitunneli lento oli Espoosta reilun tunnin ajomatkan päässä, Sirius Sport Resortissa, Pyhtäälllä. Alkuun käytiin napakka koulutus, jonka jälkeen päästiin lentelemään. Lentäminen vaati eniten rentoutta ja pieniä liikkeitä. Ohjaajat olivat hyvin ammattitaitoisia ja antoivat varman fiiliksen, ettei turhaa kannata pelätä! Aluksi pysyttiin ihan matalalla ja ohjaaja pysyy kokoajan lähellä, sekä ohjaa vartalon asentoa. Lopussa päästiin myös itse kokeilemaan ohjaamista ihan pienillä pään käännöillä ja vartalon asennon muutoksilla. Alkeiskurssit eivät siis vaadi mitään aijempaa tietoa tai osaamista eivätkä myöskään sen erikoisempaa fyysistä kuntoa, hyvä mieli ja rento fiilis kruunaa lennon!

Suosittelen todellakin hankkimaan ystävälle, perheenjäsenelle tai vaikka työporukalle elämyslahjaksi  tuulitunnelilennon! Sirius Sportissa palvelu oli todella hyvää ja päästiin vielä lopussa kokeilemaan sisäsurffausta, sekin oli ihan huippu hauskaa! Molemmista aktiviteeteistä löydät vielä videomateriaalia instagramista 😉

”Kylmä kahvi kaunistaa” – voi sanoa kaikille, jotka ihmettelevät tätä jääkahvin suurkuluttajaa… Vanhat sanonnat voi ottaa aina käyttöön, kun joku hyväntahtoisesti kettuilee, vaikkei sanonnassa olisi päätä eikä häntää. Jäälatte on jostain syystä ihan oma lemppari, varsinkin tottakai kesäkeleillä. Jostain syystä se on myös ihan oma ykkösjälkkäri! Raikas ja maistuu ihan törkeen hyvältä. Mun makuun tuli kuin tilauksesta Nespresson uudet jääkahvikapselit!  Löydät ne ” täältä”

Kesäaamuisin teen mielelläni myös jääkahvia. Helpoin ja ihan lemppari resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä:

• 1 jääkahvikapseli 
• Jääkylmää kookoskahvi-maitoa 
• Jäitä niin paljon kuin mahtuu

Ihan mega! Tämä jääkahvi on itselleni; yksi arjen pienistä iloista, varsinkin kun sen saa nauttia omalla partsilla! 😉 Huippu maanantaita kaikille, toivotaan että saadaan vielä muutama kesäpäivä tällä vuodelle!

Käytän sykemittaria treeneissä aina kun vaan pystyn. Syke-kelloihin ensimmäisen kerran tutustuin fudis-urallani. B- juniorista asti on syke-kello ollut ihan must omissa treeneissä. Alussa toki, ranteessa oleva mötikkä häiritsi, mutta nopeasti siihen tottui ja sille tielle olen jäänyt.

Miksi käytän syke-kelloa? – Fudiksessa alunperin ostin kellon sykealueiden seurantaan, tykkäsin seurata missä sykkeeni liikkui treenien aikana ja miten se reagoi erilaisiin harjoitteisiin ja palautumiseen. Kun olin tulossa kipeäksi, huomasin nopeasti sen esim. sykkeestäni treenin aikana. Jos olin treeannut liian kovalla intensiteetillä, liian kauan putkeen, senkin huomasin heti sykkeestäni. Syke kertoi hyvin, etten ollut oikeasti palautunut, kun se huiteli normaalia korkeammalla. Omat ehkä 5 pää-syytä sykekellon käyttöön ovat olleet:

1. Haluan seurata syke- alueita harjoituksen aikana (maksimi- , keski- ja minimisykettä)
2. Haluan katsoa palautusajan sykkeestä, en kellosta (sykkeen laskiessa tiettyyn pisteeseen jatkan treeniä)
3. Koen kellon auttavan treenien sisällön suunnittelussa ja seurannassa
4. Sykkeen lisäksi kello helpottaa treeniajan seurantaa, esim. intervall/crossfit/tabata/veto- tyylisissä treeneissä.
5. Tykkään seurata viikoittaista aktiivisuuttani niin arkiaskeleissa kun treeneissä, jotta osaan myös suhteuttaa energiantarpeeni kulutukseen.

Vuosien aikana kellot ovat menneet hurjasti eteenpäin. Ensimmäinen kelloni näytti vain sykkeen ja kellonajan. Seuraavassa oli jo kalorinkulutus ja myöhemmin ovat tulleet: askeleet, gps-, korkeus-toiminnot sekä eri lajien erilaiset toiminnot. Kellot ovat nykyään vedenkestäviä sekä ulkonäöllisesti niin mageita, että niitä voi käyttää joka päivä. (– kyllä! myös juhlamekon kanssa tulee käytettyä!)

Pelkkä sykekello ei motivoi treenaamaan, mutta se antaa itselleni lisää sisältöä treeneihin. Tykkään seurata dataa treeneistä ja fiilistellä mitä vaikka edellisenä kuukautena on tullut tehtyä. Tällä hetkellä käytössäni niin arjessa kun treeneissä on Suunnon Spartan Sport Wrist HR Gold – sykekello, joka mittaa sykkeen joko suoraan ranteesta tai vaihtoehtoisesti joissain harjoitteissa käytän vyötä.  Lajeja löytyy kellosta yli 80 erilaista sekä lisäksi voin tallentaa reittejä GPS hyödyntäen sekä. Kello kestää vettä sekä hyvänä seuratamenetelmänä toimii Suunto Movescount, johon tallentuu omien harjoituksieni data sekä voin seurata myös muiden jakamia treenejä ja reittejä.

Tulen postailemaan vielä lisäää;  sykkeestä ja sykkeen seurannasta eri lajeissa… pysykäähän kuulolla 😉

Sporttista viikkoa kaikille!