fiilistelyä

Viikon kohokohtiin kuuluu ehdottomasti nyrkkeily treenit Evan kanssa. Eva on Suomen yksi menestyneimpiä nyrkkeilijöitä. Huikeimpana suorituksena hän pokkasi ensimmäisenä suomalaisena v. 2015 ammattilaisnyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Tämän lisäksi Evalta löytyy lukuisia mitaleita mm; em,- pm,- ja suomenmestaruuskisoista. Likka on täyttä rautaa, mutta samalla ihan mielettömän positiivinen ja aurinkoinen persoona. Eva kuuluu ehdottomasti Suomen kovimpien urheilijoiden klaaniin.

Nyrkkeily on todella hieno, mutta vaikea laji. Nippelitietona vähän historiaa nyrkkeilystä:

”Nyrkkeily on yksi vanhimmista urheilulajeista ja sillä on vuosituhansien perinteet. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannista, kun miekkailukouluissa alettiin 1600-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Aikojen myötä lajin säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykynyrkkeilyä kutsutaan olympiatyylin nyrkkeilyksi.

Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Nyrkkeily on ollut nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa jo vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat saavuttaneet 14 olympiamitalia.” (teksti: nyrkkeilyliitto.com) 

Nyrkkeily vaatii kovaa fyysistä kuntoa, pitää olla nopea, räjähtävä, vahva, omata hyvän tasapainon, koordinaation sekä rytmitajun. Ja vaikka löytyisi kaikkia näitä fyysisiä ominaisuuksia pitää samalla olla todella älykäs. Heikkohermoisuus kääntyy helposti kehän pintaan.

Kaimppailulajit ylipäätään vaativat todella paljon erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia ja juuri tästä johtuen ovat erittäin monipuolinen liikuntamuoto. Silti ne eroavat paljon toisistaan. Olen nuorempana harrastanut karatea n. 5-6 vuotta, ja sitä kautta hurahtanut kamppailulajeihin. Evan treenistä oma kamppailulaji-kipinä syttyi taas!

Kiitos todella paljon Eva Wahlströmille, Björn Borgille ja Polhemille tästä huikeesta nyrkkeily setistä. 8 vuotiaan Oonan unelma toteutui vihdoin!

Kuvat: Vesa Koivunen

Toiveena teiltä on tullut jouluaiheinen postaus ja kirjoitan siitä omin silmin enemmän kuin mielellään… Joulu on aika jolloin, koko Suomi hetkeksi rauhoittuu (ainakin toivon mukaan). Joulu on yksi vuoden tunnelmallisimmista hetkistä. Joulu on välittämistä ja yhdessäoloa. Ja joulu on kuin pilke silmäkulmassa talven pimeinä päivinä…

@Petteri Peltonen

Lapsena joulu oli vuoden kohokohta… Koko joulukuu tuntui aivan ällyttömän pitkältä ja se, että vain yhden luukun sai avata kalenterista kerrallaan oli haastavaa, olin todella malttamaton lapsi. Joulussa parasta on ehdottomasti perinteet; kuusen koristelu, koko perheen kokoontuminen yhteen, haudoilla käynti, aamupuuro ja manteli sekä illallinen ja lahjojen jako. Itselläni joulua on aina vietetty monessa osoitteessa, ja myös siitä olen tykännyt, mitä enemmän läheisiä ja sukulaisia on paikalla sen kivempi! Meillä joulua vietetään usein Jouluaatosta- Tapaninpäivään, vanhemmilla ja isovanhemmilla. Vaikka lapsena joulua katsoi erilaisin taikauskoisin silmin ja täydellä mielikuvituksella, odotan joulua edelleen innolla.

Perinteisin kaava on ollut Jouluaaton aamutreeni; reippailua ulkona, luistelua tai salitreeni. Tämän jälkeen joulupuuron syönti ja glögin juonti, jossa tapana on ollut piilottaa manteli puuroon ja joku onnekas saa toivomuksen mantelin löydettäessä. Yleensä samaanaikaan Lumiukko– lyhytelokuva tulee telkkarista ja se on aivan pakko nähdä joka vuosi, sekä tottakai kuunnella Joulupukin kuumalinjaa. Sitten olemme käyneet viemässä kynttilät läheisten haudoille. Ja viimeisenä valmistauduttu illan Jouluillalliseen pitkän kaavan kautta jutellen, naureskellen ja syöden. Jonka jälkeen ihan viimeisenä on ollut Joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Illalla yleensä olemme pelanneet koko perheen kesken lautapelejä, Alias on ollut ehdoton suosikki. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä olemme vielä erikseen syöneet kaksi muuta illallista perheen ja sukulaisten kesken.

Monen mielestä lahjoja ei pitäisi antaa ollenkaan, olen tästä hiukan eri mieltä. Jos kerran vuodessa vietetään joulua haluan todellakin antaa perheelleni lahjoja, mutta osalla menee lahjojen anto ihan överiksi. Kukaan ei tarvitse kasapäin lahjoja ja upeita lahjoja ovat itsetehdyt lahjat, lahjat jotka tulevat oikeasti tarpeeseen sekä lahjat jotka ovat yhteistä aikaa ja tekemistä. Ja erittäin upea lahja on myös lahjoittaa lahjoja niille, ketkä niitä eivät niin usein saa: vähävaraisten perheiden lapset tai esimerkiksi lastenkodit. Yhtenä lahjana itsellesi voit antaa lahjan jollekin toiselle.

@Petteri Peltonen

Jouluruokaa vihataan ja rakastetaan, toiset haluavat kunnioittaa perinteitä ja toiset haluavat uudistaa niitä. Itse olen tästä välistä.. Joulupöytäkin saattaa helposti kääntyä overiksi, liikaa kaikkea eikä kukaan jaksa enää viikko joulun jälkeen syödä samaa ruokaa. Mutta muutamat jouluruuat ovat ehdottomasti sellaisia mitä odotan joka vuosi, kuten: riisipuuro, glögi, kalkkuna, kalat, rosolli, joululeipä ja piparit.

Jouluna tulee syötyä paljon, koska melkein koko ajan ollaan pöydän ääressä ja on ehkä vaikea saada itseä liikkeelle. Suosittelen kuitenkin esim, joulun välipäivinä käymään treenaamassa tai ulkoilemassa niin ei ole niin ähky olo koko viikon ja samalla vireystila pysyy. Turha tissuttelu on ruuan ahmimistakin pahempi, ja enemmän siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Usein moni ihmettelee mistä ne kilot tulee, niin usein syy on juurikin juomapuolessa.

Toivotaan, että saataisiin jouluinen ilma ja lunta myös tänne pääkaupunkiseudulle niin moni voi kaivaa luistimet ja sukset varastosta ja toivottavasti myös pulkat!! (ps. postailen joulun välipäivinä tänne blogiin ulkotreenin! 😉 

Haluan toivottaa teille kaikille; erittäin hyvää ja rauhallista JOULUA! 

@Petteri Peltonen

Tuntuu todella oudolta, että kaikki jaksot on nyt näytetty ja ensimmäinen tuottari pulkassa, mitä nyt? Omalta osaltani voin sanoa, että annoin ohjelmaan ison panostuksen, koska en lähde mihinkään alta 100% mukaan ja sen huomasin myös muista gladiaattoreista. Meillä oli todella hyvä henki ja sain itse ihan huikeita ystäviä koko kauden aikana.

Kuvausviikko ei todellakaan ollut niin helppo, kuin jaksot antavat ehkä ymmärtää. Loukkaantumisilta ei vältytty, revähdyksiä, venähdyksiä, repeämiä, hermopinteitä ja osa joutui ihan operoinnin puolelle. Kuvausviikko on tiivis, jaksot kuvataan tiheällä tahdilla pulkkaan, joten palautuminen on oli minimaalinen niin meillä kuin osalla kilpailijoista. Unitunnit huitelivat 5-6 tunnin paikkeilla, joten erittäin raskas setti oli kaikinpuolin. Tukiverkoston osa oli erittäin tärkeä. Yhteishenki meidän välillä, tuotantoyhtion porukka sekä kaikki muu ympärillä toimi upeasti. Hieronta, puvustus, meikkaus, ruokavastaavat… kaikki toimi niin kuin pitikin ja yhdessä loimme koko upean tuottarin.

@Palsi Ikonen

@Saku Pollari

@Palsi Ikonen

Palaute Gladiaattoreista on ollut todella hyvää, on ihana kun tulee päivittäin viestejä teiltä niin aikuisilta, nuorilta kuin perheen pienemmiltä. Hahmoni tarkoitus on aidosti luoda sporttista ja positiivista esikuvaa ja on ollut tosi kiva huomata miten se on välittynyt kotikatsomoihin katsojan iästä riippumatta. Vaikka osa hahmoista vaikuttaa kovanaamoilta, voin kertoa että takahuoneen puolelle iloa ja hymyä ei voinut olla näkemättä, eli myös heistä löytyy hyvinkin iloista porukkaa. 😉

Tottakai näin radikaaliin tuotantoon mahtuu myös arvostelijoita, negatiivisia kommentoijia ja ilkkujia, mutta on hienoa huomata, että heistäkin jokainen on seurannut koko tuotantokauden alusta loppuun asti, eli jotain mielenkiintoista tuotannossa on selkeesti ollut. Eikä koskaan mikään asia tyydytä kaikkia, ei ohjelma tai hahmot, niin se vaan menee…

Pakko näyttää teille vähän kuvia kuvauksien kulisseista…

@Saku Pollari

@Saku Pollari

@Saku Pollari

@Saku Pollari

Gladiaattorit koira!

Nyt on hyvä aika itsekin muistella koko taivalta, ja miettiä miten siistiin juttuun on päässyt mukaan. Oona 7-8v sanoin äidille: ”Äiti mäkin haluan hakea tohon ohjelmaan mukaan!” – silloin ei ikä riittänyt kilpailijaksi, mutta vuosia myöhemmin… tässä ollaan Gladiaattoreiden Safiirina! Usko unelmiin ja anna vuosien muokata sinua, niin yllätyksiä tapahtuu..

Toivottavasti Gladiaattorit palaavat uudestaan areenalle, käy äänestämässä Gladiaattoreita vuoden 2017 parhaaksi tvohjelmaksi, 😉

–> TÄÄLLÄ <–

Riisipuuro, glögi ja piparit maistuvat niin hyvältä aina joulukuussa, koska ne niitä ei tule syötyä muuten ollenkaan. Varsinkin riisipuuro on ihan ykkössuosikki ja oikein odotan milloin saan tehdä sen ensimmäistä kertaa.

Tässä helppo resepti ihan överi hyvään riisipuuroon:

3 dl Puuroriisiä 

1.5 l Soijamaitoa 

1 rkl Kookosöljyä

Ripaus merisuolaa 

Lämmitä puuroriisi maidossa kokoajan hämmentäen noin 30-40min, jottei puuro pala pohjaan. Lisäksi puuro valmistaa jatkuvasti muuten kuorta puuron pintaan. Omalta levyltä löytyy asteikko 1-9, ja valmistun puuron: 8-6 lämmöllä.

Puuron päälle:

Ceylonin kanelia 

Kookosmannaa voisilmäksi

Ja vielä mummoni murskaamaa puolukkaa

Mieletöntä Itsenäisyyspäivää kaikille!! Upea 100 vuotias SUOMI! <3

Aika kuultaa muistot jo ihan 2 kk aikana. En voi edes uskoa, että kuukausi sitten kävelin vielä viimeisiä päiviä kepeillä ja kun sain ottaa ensimmäiset askeleet ilman keppejä… hahah olin kuin bambi jäänpinnalla! Askel- kontrolli täysin olematon ja ilman toispuoleista terveellä jalalla kompensointia en olisi päässyt edes eteenpäin. Ihan huvittaa nyt miettiä sitä omaa menoa, silti ensimmäiset askeleet nosti sallaisen fiilis ryöpyn pintaan, että teki mieli huutaa ilosta! Terveyden arvostamisen oppitunnit olivat menneet hyvin sairaslomalla perille.

Jos jotain voin sanoa näin 6 erilaisen polvioperaation tai tähystyksen jälkeen, niin malttini on ihme kyllä parantunut. En ole läheskään niin ”hermoheikki” kuin ensimmäisillä kerroilla. Osaan nauraa itselleni, ottaa asiat rennommin. Ja mikä tärkeää, en varo polvea hysteerisesti vaan uskalsin alusta asti ruveta jumppaamaan ja liikuttamaan jalkaa. Alussa pitää olla varovainen mutta liike varominen pitkittää kuntoutumista, koska jalka pitää heti saada liikkeelle ja takaisin normaaliin toimintakykyyn. Kuntoutusta olen joka vuosi arvostanut vain enemmän ja enemmän, jo ihan valmennustyöni kautta, olen huomannut miten iso merkitys kuntoutuksella on tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta.

Vaikka teen paljon kuntoutusta työkseni (yhteistyössä lääkäreiden, fyssareiden, osteopaattien sekä kiropraktikkojen ja naprapaattien kanssa) ja tunnen hyvin kroppani käyn silti aktiivisesti 2 viikon välein fyssarilla Pihlajalinnassa. Jarkko on pitänyt hyvää ”jöötä”- etten tekisi myöskään liikaa kaikkea, jottei tule nyt mitään takapakkia. Vaikka itsellä olisi osaamista, niin on aina parempi, että alan ammattilainen asettaa raamit kuntoutukselle ja pitää tarkkaa seurantaa etenemisestä. Varsinkin tässä vaiheessa, kun itsestä tuntuu, että voisi jo kokeilla hölkätä, mutta kierukan liitännän takia siinä ei ole mitään järkeä. Tarvitsen selkeesti jonkun asettamaan itselleni rajat, jotta myös minun on helpompi olla maltillinen.

Kuntoutuksen eteneminen ei ole hyvien geenien aikaansaannos, vaan kovan työn ja kärsivällisyyden lopputulos. Takapakkia voi tulla kenelle vain huonostakin tuurista, mutta hyvin edennyt kuntoutus vaatii kovaa korvien väliä ja tukiympäristöä.

Pakko vielä sanoa, että iso kiitos kaikille upeista viesteistä ja yhteydenotoista, teitä on siellä todella paljon samassa tilanteessa niin kuntoutumassa tai menossa erilaisiin leikkausksiin ja on ihan mieletön saada teiltä palautetta miten paljon blogi-tekstit sekä videot instagramissa inspiroivat teitä. Haluan yhteisesti sanoa kaikille teille, että juuri se motivoi minua kirjoittamaan sekä kuvaamaan harjoituksia että tiedän sen auttavan myös teitä kuntoutuksessa eteenpäin, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Tsemppiä kaikille kuntoutuksiin sekä muille loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn!