Avainsana-arkisto: gladiaattorit

Siiiiiis niin siistiä ja mahtavaa päästä vihdoin kertomaan tästä: Eli GLADIAATTORIT on BACK! Ensimmäinen kausi, missä olin mukana 2017 oli niin mieletön kokemus, että olen odottanut kuin kuuta nousevaa tätä uutta kautta. Ensimmäisellä kerralla Gladiaattoreista jäi parhaiten mieleen, miten isosti tavoitimme lapset ja lapsiperheet. Ne hassun hauskat kuvat pikkulapsista hauberit esillä oli ihan mahtavia. Itselle henkilökohtaisesti hienointa oli juuri se ilo ja riemu mitä ohjelma herätti lapsissa.

Parhaillaan kuvaamme tulevaa kautta Tampereella Maikkarille ja muutoksiahan on tulossa paljon… 😉

Puvustus palasi melkein takaisin 90- luvulle. Jenkkilippu-meininkiä; sinistä, valkosta, punaista ja kultaa… painitrikoita ja bodeja! siitä ovat tämän kauden asut tehty… Sporttisuutta korostetaan ja edelleen ohjelmaa tuotetaan katsojille vauvasta vaariin!

Uusia huipputiimiläisiä on tullut mukaan 7 kappaletta. Saatiinkin lisää voimaa, ketteryyttä ja karismaa! Hauskoja tyyppejä kaikki ja meillä on kiva remmi kasassa. Ensimmäiset päivät ovat jo todistaneet, miten hauskaa läppää ja energiaa tästä porukasta löytyy!

Areena tulee olemaan ihan omaa luokkaansa sekä lajit! Joihin pääsette tutustumaan myöhemmin, eihän kaikkea nyt voi paljastaa…. tietenkään!

Kuvaukset alkavat maanantaina 11.2 ja vielä ehtii ilmoittautua yleisöön TÄÄLTÄ

Gladiaa

Tuntuu todella oudolta, että kaikki jaksot on nyt näytetty ja ensimmäinen tuottari pulkassa, mitä nyt? Omalta osaltani voin sanoa, että annoin ohjelmaan ison panostuksen, koska en lähde mihinkään alta 100% mukaan ja sen huomasin myös muista gladiaattoreista. Meillä oli todella hyvä henki ja sain itse ihan huikeita ystäviä koko kauden aikana.

Kuvausviikko ei todellakaan ollut niin helppo, kuin jaksot antavat ehkä ymmärtää. Loukkaantumisilta ei vältytty, revähdyksiä, venähdyksiä, repeämiä, hermopinteitä ja osa joutui ihan operoinnin puolelle. Kuvausviikko on tiivis, jaksot kuvataan tiheällä tahdilla pulkkaan, joten palautuminen on oli minimaalinen niin meillä kuin osalla kilpailijoista. Unitunnit huitelivat 5-6 tunnin paikkeilla, joten erittäin raskas setti oli kaikinpuolin. Tukiverkoston osa oli erittäin tärkeä. Yhteishenki meidän välillä, tuotantoyhtion porukka sekä kaikki muu ympärillä toimi upeasti. Hieronta, puvustus, meikkaus, ruokavastaavat… kaikki toimi niin kuin pitikin ja yhdessä loimme koko upean tuottarin.

Palaute Gladiaattoreista on ollut todella hyvää, on ihana kun tulee päivittäin viestejä teiltä niin aikuisilta, nuorilta kuin perheen pienemmiltä. Hahmoni tarkoitus on aidosti luoda sporttista ja positiivista esikuvaa ja on ollut tosi kiva huomata miten se on välittynyt kotikatsomoihin katsojan iästä riippumatta. Vaikka osa hahmoista vaikuttaa kovanaamoilta, voin kertoa että takahuoneen puolelle iloa ja hymyä ei voinut olla näkemättä, eli myös heistä löytyy hyvinkin iloista porukkaa. 😉

Tottakai näin radikaaliin tuotantoon mahtuu myös arvostelijoita, negatiivisia kommentoijia ja ilkkujia, mutta on hienoa huomata, että heistäkin jokainen on seurannut koko tuotantokauden alusta loppuun asti, eli jotain mielenkiintoista tuotannossa on selkeesti ollut. Eikä koskaan mikään asia tyydytä kaikkia, ei ohjelma tai hahmot, niin se vaan menee…

Pakko näyttää teille vähän kuvia kuvauksien kulisseista…

Nyt on hyvä aika itsekin muistella koko taivalta, ja miettiä miten siistiin juttuun on päässyt mukaan. Oona 7-8v sanoin äidille: ”Äiti mäkin haluan hakea tohon ohjelmaan mukaan!” – silloin ei ikä riittänyt kilpailijaksi, mutta vuosia myöhemmin… tässä ollaan Gladiaattoreiden Safiirina! Usko unelmiin ja anna vuosien muokata sinua, niin yllätyksiä tapahtuu..

 

Toivottavasti Gladiaattorit palaavat uudestaan areenalle, käy äänestämässä Gladiaattoreita vuoden 2017 parhaaksi tvohjelmaksi, 😉

–> TÄÄLLÄ <–

 

Saimme tänään ihanan mahdollisuuden yhdessä Kummit Ry.n kanssa käydä ilahduttamassa lapsia lastensairaalassa. Sitä usein posottaa täyttä vauhtia omia töitä ja kiireitä, että tekee hyvää pysähtyä ja tehdä jotain ihan muuta, katsetta ja mieltä avartavaa sekä jotain millä on oikeasti erittäin suuri merkitys.

Olen aina tykännyt lapsista ja lasten liikuttaminen on lähellä sydäntä. Aitous, viattomuus ja lasten suorapuheisuus on jotain niin kaunista, että siitä tulee aina hyvälle tuulelle. Lastensairaalassa vierailu Gladiaattoreina, tuntui super hyvältä, jännitin tätä varmaan enemmän kuin kukaan lapsista. Se, että edes yhden lapsen saa hymyilemään vaikeiden kamppailujen keskellä on ihan mielettömän voimaannuttavaa myös itselle. Aito iloisuus paistoi lasten kasvoilta ja sillä hetkellä sen tajuaa miten tärkeä hetki, vierailu monille oli, erittäin tärkeä myös itselleni.

Ihanaa joulunodotusta kaikille, ja muistakaa pitää lähimmäisistä huoli! <3

Ensimmäinen viikko työmaalla takana, ai vitsit että on siistiä päästä takaisin ihmisten ilmoille. Fiilis on kun Gladiaattoreissa kunnon taklauksen jälkeen! Nyt kun miettii niin kuukausi meni yllättävän nopeasti ohi, vaikkei se siltä tuntunut kun joutui kotona nököttämään. Hankalaa oli vielä alkuviikosta kepeillä kulkea kun työskentely vaatii jatkuvaa liikkumista ja seisomista. Nyt kuitenkin torstaista asti olen saanut vihdoin aloittaa varaamaan jalalla, ja harjoitella kävelyä. Kotona mennään ilman keppejä, mutta muualla olen vielä turvautunut yhteen keppiin. Kävely ei ole vielä normaalia ja leikattu jalka väsähtää nopeasti.

On ollut hauska nähdä mitä koordinaatiolle on tapahtunut tässä viiden viikon aikana. Kun pitkään kävelee kepeillä on alussa normaali, tasapainoinen kävely hankalaa sekä erilaiset kävelytyylit, toispuoleinen asento vetää kropan ihan killiin ja kepeillä kävely saa lavat, rintaragen sekä niska-hartiaseudun jumiin. Pienikin treeni saa kropan tärisemään, kun hermotus on vielä ihan pihalla leikkauksesta. Kuntoutus ei päde pelkkään polveen- ja polven tukilihaksiin vaan ihan koko kropan asento kärsii loukkaantumisten aikana, eikä sitä ole syytä unohtaa. Lantion asento pitää saada heti suoraksi ja lopettaa vahvemman jalan kompensointi kävelyssä. Lisäksi katse ylös lattiasta, kepeillä kun kävelee on pakko katsoa mihin ”astuu”, ja nyt huomaa kuinka jumissa niska- ja hartianseutu ovat.

Jos jotain pitempien sairaslomien jälkeen oppii huomaamaan, niin sen kuinka paljon nauttii siitä työstä mitä tekee. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen taas valmentamaan ja näkemään asiakkaitani. On niin antoisaa nähdä asiakkaiden ilmeet, kun vihdoin taas pääsemme treenien makuun. On ollut pikkutytöstä asti selvää, että jos jotain haluan tehdä niin saada ihmiset hymyilemään ja voimaan paremmin. Joten oikean työn olen valinnut!

Eilen oli myös ihan mieletöntä nähdä koko joukkuetta, kauden päätösjuhlassa. Rugbyssa vallitsee upea yhteen puhaltamisen henki ja perhemeininki, jota arvostan. Sain ylpeänä ottaa vastaan ”Rookie of the year”– palkinnon ja toivon todella, että pääsen nopeasti takaisin kentille. Noiden mimmien seuraa kaipaan todella paljon!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Gladiaattoreiden kuvaukset saatin purkkiin perjantaina ja voin kertoa, että ihan mahtava kausi on tulossa. Aloittelin tätä tekstiä jo viime viikolla Tampereella kuvausten aikana, mutta koska työpäivät olivat n. 10h pitkiä eikä taukoja kirjoittamiselle ollut, enkä tietenkään saanut tekstiä teille ulos. Nyt kun tuotantokausi on naputeltu onkin hyvä kertoa fiiliksiä tästä matkasta, joka toki ei ole vielä täysin ohi… syksyllä pääsemme kaikki näkemään lopputuloksen.

En ole koskaan aiemmin ollut tälläisessä projektissa, joten en tiennyt lainkaan mitä se tulisi pitämään sisällään. Arvasin, että rankkaa tulee olemaan, koska yleisesti ihan yhden päivän kuvaukset ovat olleet rankkoja. Lisätään tähän vielä fyysiset urheilusuoritukset ja niihin valmistautumiset sekä tätä soppaa lähes yhtäjaksoisesti puolitoista viikkoa putkeen. Voitte jo kuvitella, että edes sana rankka ei riitä kuvaamaan tätä ajanjaksoa.

Päivä taittui kutakuinkin näin: Aamulla 6-8 välillä herätys ja aamupalan kautta Tähtiareenalle meikkiin. Ensimmäisen jakson kuvaus alkoi 12 aikaan aamupäivästä ja toisen jakson kuvaus 18 aikaan. Illalla kuvaukset saatiin loppumaan 23-24 aikaan, josta suoraan hotellille nukkumaan. Tätä lähes koko ajan putkeen, joten kyllä voin kertoa, että väsymystä oli koko porukalla ilmassa.

Itse urheilusuoritukset eivät tuntuneet fyysisesti niin rankalta, kun vertaa sitä kaikkea muuta hässäkkää mitä ympärillä oli. Ilman hyvää kuvaus, ohjaus, tuotanto, puvustus, maskeeraus ja näyttelijä/urheilija- porukkaa ei kukaan jaksaisi näitä viikkoja. Meillä oli onneksi todella hyvä yhteishenki ja tsemppi päällä alusta asti, joten väsymys oli hauska kuitata hyvällä läpällä ja kaverin tsempillä. Koska kaikilla väsymys ja tilanteen tuoma stressi oli sama, ei siinä edes kehtaa valittaa!

Jokaisesta matkasta oppii ja kokee jotain uutta, meidän porukan nimeksi tulikin viikon aikana ”teamhermosärky”, johtuen siitä hermosärystä, mitä ohjelmaan kuuluvat lajit toivat suurimmalle osalle käsiin. Koska joka päivä tehtiin lajeja putkeen ja joka lajissa jouduttiin joltain osin vääntämään/painimaan/työntämään voi se aiheuttaa lihaskireyksien kautta hermosärkyä. Ruotsin Gladiaattorit varoittivat meitä tästä kivusta ennen kuvauksia, mutta silti se tuli kaikille yllätyksenä. Hermosärkyyn ei meinaa auttaa mikään ja se saa isommankin miehen itkemään. Osakseen hermosärkyä ilmenee, myös siitä ettei hermosto ole ehtinyt palautua fyysisestä kuormituksesta. Tärkeänä apuna olivat Tampereen Urheiluhierojakoulun opiskelijat, jotka auttoivat koko viikon meidän porukkaa hieronnalla, rentoutuksella ja teippauksilla, iso kiitos heille!

Tottakai viikkoon mahtui myös paljon ruhjeita ja kolhuja, mitä urheilussa yleensä aina tulee. Itse nappasin mustan silmän heti kuvausten alussa, mutta onneksi kosmeettiset vammat eivät vaikuta fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi meillä oli alusta asti ammattitaitoinen maskiporukka: Hanna, Rebekka ja Miia, jotka yllättivät ällikällä itseni, kun ihan musta naama saatiin näyttämään normaalilta. Joka aamu he vastasivat meidän kaikkien 16 gladiaattorin maskeerauksista ja hiuksista. On siinäkin iso homma eivätkä vesiesteet ja mustat silmät ainakaan helpottaneet heidän työtään. Kiitos koko maskitiimille!

Koko tuotantotiimi piti meistä todella hyvää huolta ja puitteet ohjelman tekemiseen niin fyysisiin suorituksiin kun kaikkeen muuhunkin olivat loistavat. Itse olen ainakin isoa kokemusta rikkaampi tällä hetkellä, enkä malta odottaa lopputulosta. Studiossa vallitsi alusta asti mahtava henki niin meidän työtiimin, kilpailijoiden kuten yleisönkin puolesta. Ilmapiiri oli erittäin kannustava alusta asti, sekä oli ihan mieletöntä tutustua uusiin ihmisiin tuotannon aikana. Nyt vaan jännitetään syksyyn, miltä lopputulos näyttää Nelosella!!! Todella jännittävää en malta odottaa!!!

Iso kiitos vielä koko tuotantotiimille, jokaisen työnpanos oli yhtä tärkeä!!! <3