Avainsana-arkisto: raskauden viimeinen kolmannes

Reissaaminen raskaana

Reissussa loppuraskaudessa- Aihe on kiinnostanut yllättävän monia ja ajattelin vähän avata omaa kokemusta…

Meille reissuun lähtö oli todellinen irtiotto työn työntöyteisestä arjesta. Ollaan tukka putkella painettua hommia ja nähty yhdessä koko perhe todella vähän. Yhteisiä vapaapäiviä ei oikeestaan ole ollut, joten reissuun lähtö tuli todella tarpeeseen ja juhannusviikko oli oikeastaan ainut ajankohta töiden puolesta, että pystyttiin lähtemään. Muuten oltaisiin jo haluttu perheloma toteuttaa aikaisemmin.  

En oikeestaan stressannut sen enempää raskaana reissaamista, vaikka moni järkyttyneenä ihmetteli, miten uskallan vielä matkustaa ja keskelle hellettä. Suomeen sattui täysin samat kelit kuin mitä Kreikassa oli, ja loppujen lopuksi oli jopa helpompaa viettää viikko ihan meren äärellä, jossa merituuli puhalsi joka päivä ja pääsi pulahtamaan aina halutessa mereen ja altaaseen viilentymään. Tämä meidän tämän hetkisen kerrostalokolmion kuumuus on tuntunut nyt jo pari päivää paljon tukalemmalta, kuin yksikään päivä Kreikassa. 
Ja jos jotain hyvää, niin nyt tuli myös otettua vähän iisimmin, ja mm. niitä kuuluisia päikkäreitä nukuttua keskellä päivää, mitä normaalisti en osaa ottaa. En kuitenkaan olisi lähtenyt reissuun lähempänä laskettua aikaa, ihan vaan jo sen takia, että mikäli lapsi syntyisi ajoissa, tuntuisi kauhealta synnyttää jossain muualla kuin Suomessa.

Ennen lähtöä täytyi tietysti käydä lääkärintarkastuksessa neuvolassa. Varasin itse ajan omalle neuvolalääkärille Felicitas Mehiläiselle, joka tutki tietysti niin mun kuin pikkusen voinnin ja, että raskaus etenee normaalisti, jotta matkustus olisi vielä turvallista. 
Meidän matka ajoittui raskausviikolle 34, mutta jo raskausviikon 28 jälkeen täytyy ainakin Finnairin lennoille olla käytynä lääkärin tarkastuksessa ennen matkaa, josta tosite/lääkärin täyttämä lausunto pitää toimittaa Finskille ennen lähtöä.

Matkustamisesta raskauden aikana ei ole todettu olevan erityistä riskiä äidille eikä syntyvälle vauvalle. Pidempiä lentomatkoja ei kuitenkaan suositella viimeisellä raskauskuukaudella eli 36. raskausviikosta lähtien. Lyhyemmistä lennoista ei kuitenkaan ole ollut haittaa edes rv38 aikaan. On kuitenkin suositeltavaa nousta lennon aikana seisomaan ja pysymään liikkeessä, käyttämään tukisukkia sekä juomaan tarpeeksi vettä. Näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle, mutta on tietysti huomioitava yksilöllisesti jokaisen raskaus ja lentäminen turvallisuus koskee normaaleja raskauksia. Jos on jotain poikkeavaa, täytyy tilanne aina katsoa sen mukaan.

Täältä bongasin Finnairin ohjeet raskaana lentämisen suhteen: https://www.finnair.com/fi-fi/avustus–ja-erityispalvelut/matkustaminen-raskaana ,mutta aina kannattaa tietysti katsoa sen lentoyhtiön ohjeet jolla lennät, sekä omat vakuutukset raskaana matkustamiseen. 

Täältä löytyy myös hyvää tietoa raskauden aikaisesta matkustamisesta:  https://www.duodecimlehti.fi/duo98636

Matka sujui kaikin puolin hyvin. Enemmän sai olla helisemässä 1v+ 8kk ikäisen pikkulikan kanssa, joka tietysti lennoilla menee vielä sylilapsena. Meidän neiti ei montaa sekuntia viihdy paikallaan ja oli aikamoista kiemurtelua lentojen aikana. Kävi onneksi hyvä tuuri, että saatiin kuitenkin meidän penkkiriviltä tyhjä paikka myös pikkuneidille. En tiedä miten muuten olisi jaksanut olla sylissä koko matkan.
Viihdykkeitä täytyi tietysti olla: valmiiksi ostettu nettiyhteys, jotta pystyi katsomaan lastenohjelmia, piirustusvälineet, kirjoja, leluja, tarpeeksi kävelyä pitkin lentokoneen käytävää sekä hyvät eväät. Ja eväissä varsinkin rusinat yms, joiden syömiseen sai kulumaan aikaa paikallaan, oli loistava valinta.
Takastulomatka oli vähän helpompi, koska oli yölento ja muutaman tunnin valvomis-taistelun jälkeen, neiti nukahti ja nukkuikin lennolta- kotiin ja seuraavaan aamuun asti. (Luojan kiitos) Oltiin kotona vasta kahden aikaan yöllä, ja lento oli vielä myöhässä, joten matka oli lopulta rankempi meille vanhemmille. 

Reissukohde oli aikalailla valittu lapsiperheelle sopivaksi; Kreikka, Rodoksen pakettimatka. Hotelli, jossa oli tarpeeksi hyvät lastenaltaat ja leikkipuisto ihan altaan vieressä, sekä täyshoito, joka helpotti ruokailujen suhteen. 
Päivät kuluivat hyvin pitkälti lapsen touhujen mukaan. Aamulla herättiin 6 aikaan, 7 aamupalalle ja siitä suoraan altaalle ja leikkipuistoon. 
Päivän kuumimpaan aikaan neidin parin tunnin päikkärit (11.30- 13.30), sitten lounas ja takaisin altaalle ja taas illallinen. Nukkumaan mentiin koko porukka jo kahdeksan- yhdeksän aikaan. Teki tosi hyvää myös itselle mennä ajoissa nukkumaan ja huomasin kyllä, että se tuli tarpeeseen. 
Yhtenä päivänä tehtiin retki Rodoksen vanhaan kaupunkiin, jossa olen viimeksi teini-iässä käynyt. Paikallisbussit toimivat tähän hyvin. Muuten aika samalla kaavalla vietettiin päivät, ilman isompia suunnitelmia, toistemme seurasta nauttien. 

Ensi viikolla alkaa allekirjoittaneen viimeinen työviikko ja lauantaina alkaa virallinen äitiysloma!!
Vähän on ristiriitaiset fiilikset jäädä taas pääsääntöisesti töistä pois, josta nautin niin paljon, mutta toisaalta meidän pienen pojan syntymää odotan todella innolla. 
Viime äitiysloma hurahti nopeasti ohi ja tein töitä usein sunnuntaisin, joten nyt käy varmaan ihan samalla tavalla. Kohta sitä ihmettelee, miten nopeasti aika menee.
Antaa kuitenkin arjen näyttää ja muotoutua meille sopivaksi. Mitään isompia suunnitelmia en ole tehnyt äitiyslomalle, tässä on vielä yks aika iso taloprojektin käynnissä, jonne olis mahtava muuttaa niin pian kuin mahdollista, niin eiköhän ajateltavaa riitä ja tietysti oma kuntoutuminen kohti rugbykenttiä alkaa lapsen syntymän jälkeen, niin uskon, että arjessa ei tylsiä päiviä näy!

Seuraava reissu onkin sitten sairaalareissu synnytykseen… sitä reissua odotellessa!

0 kommenttia

Mitä kaikkea on ollut ikävä raskauden aikana?

Tässä äippälomalla, vaikka onkin melkein joka päivä ollut jotain tekemistä, on silti ollut myös näitä päiviä kuten tänään, kun päätin etten sovi tai aikatauluta mitään. Haluan herätä kun mieli tekee, syödä aamupalan rauhassa ja käydä treenaamassa ilman aikarajaa. Toki tänäänkin on ollut asioita, mitä on pitänyt hoitaa, mutta millekään asialle ei ole aikataulua ja se vasta tuntuu hyvältä, mutta samalla tosi oudolta.

Idea tästä postauksesta tuli oikeestaan mieleen aamuyöllä, kun taisin olla taas hereillä kolmelta ja seuraavan kerran seitsemältä. Onneksi sain kuitenkin nukuttua vielä näiden heräämisten jälkeen kymppiin!
On tosi jännä systemaattisesti herätä yöllä 3-4 kertaa lähes samoihin aikoihin, mutta kun tietää, että se kuuluu tähän ja aamulla voi nukkua pidempään, niin en ole jaksanut asiaa sen enempää stressata. Ja toisaalta näitä ”postausideoita” voi myös yön pikkutunneilla putkahtaa mieleen. 😉

Kuvat: Petteri Peltonen

Raskauden ja tulevan pikkujälkeläisen eteen tekisi mitä vain, ja voin jo nyt sanoa, että en koe jääväni paitsi mistään, mutta toki on asioita joita olen raskauden aikana kaivannut.

1. Nukkumista vatsallaan- Olen ihan pienestä asti tykännyt nukkua vatsallaan molemmat kädet tyynyn alla (ergonomisesti ei mikään suositeltu asento), ja kun se jäi raskauden aikana pois kasvavan mahan takia, niin ihan kateellisen katkerana katson yöllä vierestä, kun toinen nukkuu just siinä asennossa, missä tekis niin paljon mieli olla. Tää voi kuulostaa niin huvittavalta, jos ei ole kokenut samaa, mutta mä en jaksa enää yhtään nukkua vasemmalla tai oikealla kyljellä. 😀 Ootan sitä hetkeä, kun voin vaan hypätä mahalleen sängylle!

2. Kovat vatsalihastreenit– Oon aina tykännyt treenata keskivartaloa. Ja harjoittelen lähes joka harjoituksessa jotain ominaisuutta, jotta core olisi oikeasti tosi vahva ja kannattelisi kehon asentoa.
Välillä teen pelkästään staattisia harjoituksia ja taas toisinaan tykkään treenata keskivartalon niin loppuun, ettei pysty enää edes nauramaan. On ollut tosi outoa, kun kaikki rajummat keskivartaloliikkeet joutui ajoissa jättämään pois. Staattisia on toki edelleen isommissa moninivelliikkeissä, mutta mitään perinteisiä vatsalihasliikkeitä ei ole tehnyt- ja niitä odotan innolla. Asteittain kun taas keskivartalon lihakset palautuvat paikalleen niin pääsee taas pikkuhiljaa niiden pariin!

3. Rugby– Yksinkertaisesti vaan ihan pelaaminen ja treenaaminen joukkueen kanssa. Se antaa itselle niin paljon, ja kun koronankin takia joutui melkein heti jäämään treeneistä pois, niin oli se aika kova pala.
Tottakai palaan takaisin asteittain, heti kun pystyn, mutta ihan sama fiilis on ollut aina isompien loukkaantumisten aikana, kun on joutunut esim. 11kk olla sivussa, niin kyllä se aina kirpasee.
Joukkue on itselle kuin toinen perhe, kaikki ne ihan arkiset läpät treeneissä ja pelimatkat on vaan jotain niin siistiä. Puhumattakaan siitä, miten paljon rakastan pelaamista ja kilpailemista, sitä kun pyrkii antamaan itsestään kaiken just siinä hetkessä, se on niin voimaannuttavaa ja maailman siisteintä!

4. Sushi & itse tehty pizza ilmakuivatulla kinkulla– Siis nyt mennään ihan herkuttelun puolelle, mutta siis mä rakastan sushia ja sitä jos jotain olen kaivannut ihan sairaan paljon. Odotan niin paljon, että päästään lapsen syntymän jälkeen nappaamaan ihanat takeaway sushit kotiin ja nauttia koti-illasta.
Tää pizza homma on sit ihan toinen stoori… en aiemmin oikein ollu mikään pizza-tyyppi. Tosi harvoin sitä tulee muutenkin syötyä, mutta jostain syystä Pekka on onnistunut tekemään itse aivan järjettömän hyvää pizzaa, missä on: ilmakuivattuakinkkua, buffalomozzarellaa ja rucolaa, joka on vaan siis niin hyvää ja siitä on tullut meidän harvinainen herkku. Nyt kun sitä ei ole yli 9 kk syönyt niin kyllä, sitä on ikävä!

5. Meidän rakas Papu – Siis tätä on oikeesti tosi tosi vaikea selittää, mutta siis mulla on oikeesti ikävä tätä pientä lasta joka kasvaa mun sisällä, mutta jota en ole edes nähnyt.
Jotenkin tää jatkuva tunne sisällä, kun vaiheittain huomaa miten paljon hän kasvaa ja kehittyy saa mut tuntemaan järjetöntä ikävää. Halua jo nähdä kuka täällä sisällä oikein on!
Oon muutenkin tosi perhekeskeinen ihminen, elämässä ei ole mitään tärkeämpää kuin ne rakkaat ihmiset ympärillä ja mulle tulee tosi helposti ikävä jos en kuule mun läheisistä mitään. Haluan jotenkin vaan tietää, että kaikilla ympärillä olevilla ihmisillä on kaikki hyvin ja asettaisin jokaisen heistä aina itseni edelle, niin nyt kun tää tarmokas pikkulikka potkii mahassa menemään, mutta en oikeesti pääse fyysisesti antamaan sitä rakkautta ja läheisyyttä saa mut tuntee ikävää. Onneks kohta on senkin aika… ! <3

Ei ole enää pitkä aika, kun näitä kaikkea pääsee taas kokemaan ja odottaisin putkeen vaikka toiset 9 kk, jotta saisin syliin jotain niin arvokasta kuin oman lapsen! 9 päivää laskettuun…. jännäks menee loppu metrit!

Huikeeta viikonloppua!

0 kommenttia

Se ois sit mammaloma!

Opiskelujen aikana starttasin jo oman yritystoiminnan käyntiin ja sieltä asti on painettu töitä jatkuvalla syötöllä. Lyhyitä lomia on toki väleissä ollut, mutta pisimmillään kahden viikon pituisia, enkä oikeestaan ole edes enempää kaivannut. Jos jotain on näiden vuosien aikana oppinut, niin tekemään työtä josta oikeesti nauttii ja minkä takana voi vahvasti seistä. Yrittäjyys ei ole aina helppoa, eikä sen tarvitsekaan olla. Vuosi vuodelta olen oppinut uutta: opiskelemalla omaa alaa syvemmin, sekä olemalla avoin uudelle tutkimustiedolle ja kehittyvälle maailmalle.

Keväällä korona pysäytti monen työt ja vaikutti myös isosti omiin, mutta sen murehtiminen jäi aika toissijaiseksi kun juuri ennen isompaa ”koronamediamyllyä” maaliskuussa saatiin tietää meidän pikku Pavun olemassaolosta. Silloin ei paljoa ollut muuta mielessä, kun se, että meistä tulee oikeesti perhe ja elämä tulee muuttumaan syksyllä isosti…

Välillä on tuntunut siltä, ettei aika ole mennyt mihinkään suuntaan, mutta joka kerta on katson taaksepäin, tajuan, että yllättävän nopeasti ollaan tultu tähän pisteeseen. Töistä pois jääminen rehellisesti sanottuna harmittaa, koska nautin siitä, että saan joka päivä työskennellä ihmisten kanssa, antaa muille energiaa ja intohimoa liikuntaa kohtaan sekä nähdä miten ihmiset ympärillä kehittyy jatkuvasti ja ovat onnellisempia. Uskon kuitenkin, että tekee niin hyvää olla hetki sivussa jotta oma into kasvaa entistä enemmän kun palaan takaisin. Ja nyt on aika myös kehittää omaa osaamista entisestään.

Yksityisyrittäjien ei ole mitenkään helppo jäädä töistä pois. Kukaan ei tule sun paikalle hoitamaan sun tonttia ja kun loma loppuu palaat taas takaisin siihen pisteeseen missä oot ollut, ei.. näin se ei vaan mene.
Asiakashankinta ja kaikki se duuni on ollut vain mun käsissä ja kun mä jään pois, ei sitä hoida kukaan muu, sen tiedostaminen on oikeesti tosi kova pala. Yrittäjien tuki muuttui vuodesta 2020 lähtien niin, että 12 kk yel- maksut vaikuttavat siihen mitä äippärahaa tulet saamaan, kun aiemmin se on ollut 6kk. Jo tämä tekee asiat hyvin paljon hankalammaksi, koska eihän kukaan tiedä 12 kk ennen milloin tulee raskaaksi. Olen onneksi maksanut sopivaa yelliä ja korottanut sitä vuosittain, ihan kaiken varalta, mutta silti tämä muutos tuntui aika kohtuuttomalta. Olen kuitenkin iloinen, että meillä Suomessa on asiat niin hyvin, että saamme tukea ja pystymme olemaan lapsen kanssa. En kuitekaan usko, että yksityisyrittäjä naiset ovat ne mistä ensimmäisenä pitäisi säästää varsinkaan kun olemme tänä päivänä huolissaan lapsiluvun alenemisesta.
Näistä asioista voisi avautua enemmänkin, mutta parempi jättää tämä tähän ja todeta, että yrittäjä ole näistä asioista enemmän kuin tarkkana, kun suunnittelet perheen perustamista ja onneksi on olemassa sunnuntait, milloin saat tehdä vapaasti töitä ja huolehtia, että kun palaat töihin ei yritys ole kuollut kasaan! 🙂

Olen itse päättänyt olla pääsääntöisesti äippälomalla, mutta toki jotain asioita on hoidettava ja tilanteen mukaan katson miten asiat etenevät. Oikeestaan mitään ei voi tietää etukäteen. Kaikkeen vaikuttaa niin paljon, se että miten saadaan pikkuisen kanssa arki pyörimään ja millainen tyyppi hän on. Kiiltokuva omista hetkistä töiden parissa kariutuu aika nopeasti, kun pikku termiitti huutaa vieressä kurkku suorana, varsinkaan kun mun työtä ei pysty tekemään etänä kotoa käsin.
Mutta jos jostain olen varma niin siitä, että haluan olla hänen kanssa mahdollisimman paljon läsnä ja nauttia vauva ajasta niin paljon, kun on mahdollista. Töitä ehtii kyllä elämässä tekemään ihan tarpeeksi. Ja edelleen on tärkeä korostaa, että meitä on tässä kaksi vanhempaa, eikä yksin tarvitse pärjätä. Lisäksi ihan mahtava tukiverkosto: isovanhemmat, tulevat kummit ja ystävät, Täydellinen tilanne, voisin sanoa!

Kuvat: Sami Siilin / www.samisiilin.fi

Uskon, että vielä ens viikon fiilistellen yöpuvussa kotona, kun ei ole kiire mihinkään ja sitten iskee paniikki ja rupean soittamaan ystävät läpi ja täyttämään kalenteria ties millä ”häppeningeillä.” Kun vauva tulee maailmaan aika menee varmasti niin siinä hetkessä, mutta ennen sitä, tää pelkkä odottaminen ei todellakaan ole mun vahvuus.
Käytännön ohje: ”oot nyt vaan rauhassa ja nautit!” on tosi hyvä, mutta kaikkiin luonteisiin ja persooniin se ei vaan kohtaa. Osa meistä nauttii ja rentoutuu tekemällä asioita ja pitämällä itsensä kiireisenä, taidan kallistua tähän koulukuntaan, vaikka kuinka haluisin osata vaan olla. Onneksi jokainen saa elää tyylillään ja täällä touhottaminen jatkuu eri asioiden parissa, tosin käsityöt ja leipominen ei tule olemaan niitä tekemisiä. 😀

Ihan huippua viikonloppua kaikille!

0 kommenttia