palautuminen

Kehon muutokset raskauden aikana ja palautuminen 2 viikkoa synnytyksestä

Kehon muutokset raskauden aikana kiinnostaa monia, niin itseänikin ja koko raskaus on ollut mielenkiintoinen tutkimusmatka omaan kehoon.
Raskauden aiheuttamista kehon muutoksista kyseltiin paljon koko oman raskauden aikana, joten ajattelin käydä läpi kootusti, mitä muutoksia mun kehossa tapahtui raskauden aikana ja miten olen palautunut ensimmäisten kahden viikon aikana synnytyksestä.

Olen raskauden eri vaiheista kirjoittanut aiemminkin jo tänne blogiin, eli vanhemmat tekstit kannattaa vielä plärätä läpi jos tarkemmin kiinnostaa raskauden eri vaiheet ja esim. liikunta raskauden aikana, vitaaminit raskaana yms…

Tässä kuvasarjassa on raskauden ensimmäiset viikot eli rv 5 , rv 10 ja rv 15. Pientä muutosta alkoi tapahtumaan tosi nopeasti. Usein oli sellainen olo, että olisi syönyt jotain mikä ei vatsalle sovi ja oli turvonnut fiilis.
Alkuraskaudessa oli eniten huonovointisuutta, väsymystä ja hengästymistä. Hormonitoiminnassa tapahtuu paljon muutoksia ja selvästi huomasi, että keholla menee aikansa tottua niihin. Liikkumista raskauden alussa vaikeutti vaihtelevan olotilan lisäksi myös salitreeneissä pinnistyksen aiheuttama päänsärky. Tämä vaiva meni onneksi muutamassa viikossa ohi, mutta usein jouduin keskeyttämään liikkeet ja tiputtamaan painoja.

Tässä kuvassa rupeaa jo isoin muutos näkymään kunnolla. Oikeastaan raskauden toisella kolmanneksella vatsa kasvoi kaikista nopeiten ja alkuraskauden turvonnut olo alkoi muuttumaan pallomaiseen vatsaan. Vasemmalta oikealle näkyy rv 20, rv 25 ja rv 30.
Toisella kolmanneksella ei enää ollut pahoinvointia eikä oikeastaan väsymystä muusta syystä kuin siitä, että heräilin öisin 3-6 kertaa. Oikeastaan heräily alkoi jo ihan raskauden alussa ja jatkui loppuu asti. Taisin koko raskauden aikana nukkua alle 10 kertaa putkeen ilman heräilyä. Lopulta siihen jo tottui.
Toisella kolmanneksella kasvava vatsa ja jo ihan painon nousu vaikuttivat eniten olotilaan. Tahti treeneissä hidastui paljon verrattuna alkuraskauden treeneihin, mutta muuten pystyi hyvin liikkumaan vain sisältöä piti muuttaa radikaalisti.

Viimeisenä loppusuora! rv 35, rv 40 ja sainkin rv 40.1 pikkusen maailmaan, 5h ja 52 minuuttia myöhässä lasketusta-ajasta, eli lähes täsmällinen tyttö. Edellisessä postauksessa kerroinkin tarkemmin synnytyksestä, joka kesti kaiken kaikkiaan sen vuorokauden, sieltä voit lukea enemmän itse synnytyksestä.
Raskauden viimeisellä kolmanneksella alkoi keho tuntumaan jo tosi isolta, painoa raskauden aikana tuli kaiken kaikkiaan + 13-14kg.
Lopussa kömpelyyttä oli selvästi enemmän ja tukalaa oloa. Iso vatsa painoi selvästi enemmän keuhkoja ja sai etsiä asentoja, missä pystyi olla- saati nukkua. Melkein seisten oli helpointa olla ja pomppasin useesti pystyyn, koska en vaan pystynyt istumaan paikallaan!

Treenasin ihan raskauden loppuu asti salilla sekä kävin tekemässä kävelylenkkejä. Askelpituus lyheni loppua kohti kävellessä ja vatsan paino tuntui tosi tukalalta, mutta tahtia hidastamalla pystyi vielä kuitenkin n. 5km lenkkeihin ongelmitta. Ainoa este oli oikeastaan se, että melkein kun ensimmäiset 200m oli kävellyt tuli jo vessahätä. Vauva sopivasti painoi rakkoa…
En voi kuitenkaan sanoa, että olisin nauttinut raskaana olemisesta tai kasvavasta vatsasta, vaikka pienokaisen odottaminen ja kasvaminen olikin ihanaa.
Varsinkin loppusuoralla olo oli tosi tukala, eli synnytyksen alkaminen oli ainakin itselle suorastaan helpotus. Työni on kuitenkin todella aktiivista, seison pitkiä pätkiä kun valmennan, joten kehon painon ja painopisteen muuttuminen vaikuttivat tosi paljon omaan työskentelyyn ja jaksamiseen töissä, vaikka asiakkaat loppuun asti väittivätkin, ettei sitä huomaa.
Lapsen syntymää tulikin odotettua, kuin kuuta nousevaa ja kun pikkuinen syntyi oli se paras tunne ikinä! Ihan sen takia tietysti, että näki oman rakkaan lapsen terveenä maailmassa, mutta myös sen takia, että olotila kehossa helpottui huomattavasti.

Seuraavaksi onkin hyvin rehellistä kuvasarjaa kahden viikon palautumisesta synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen kuva on heti synnytyksen jälkeen, kun päästiin perhehuoneeseen. Vatsa oli edelleen pallomainen, mutta olo sisällä oli todella outo, ihan kun kaikki sisäelimet etsisivät uudestaan paikkaansa, enkä pystynyt yhtään hallitsemaan keskivartaloa tai tuntenut sitä, joka on itselle hyvin outo tunne. ”Ontto olo” kuvasi hyvin fiilistä just tolloin!
Toinen kuva on 3 päivää synnytyksestä, eli seuraava päivä kotiutumisesta. Kolmas kuva taas 4 päivää synnytyksestä. Neljäs kuva 5 päivää synnytyksestä. Viides kuva on viikko synnytyksestä ja viimeinen kuva on tasan kaksi viikkoa synnytyksestä.

Olen tosi yllättynyt miten nopeasti oma keho on synnytyksestä muuttunut vain kahdessa viikossa, lisäksi paino on pudonnut jo yli 10kg.
Rehellisesti sanottuna, en uskonut, että muutos tapahtuu ihan näin nopeasti. Isoin yllätys on ollut miten nopeasti keskivartalon lihakset ovat jo ruvenneet löytämään paikkansa, vaikkakin edelleen täytyy rauhassa odottaa, että vatsalihakset ovat täysin palautuneet ennen kuin niitä alkaa treenaamaan.

Kaikki on kuitenkin hyvin yksilöllistä, mutta uskon vahvasti, että liikkuminen koko raskauden ajan ja raskauden jälkeen liikkumisen käynnistämisellä on iso vaikutus omaan palautumiseen, ihan niin kuin tieteellisesti on myös tutkittu.
Lisäksi olen todella paljon panostanut veden juontiin ihan täysimetyksen takia sekä ylipäätään terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon yhtä lailla panostan nyt kuin raskauden aikana ja ennen raskautta. Hyvä ravinto on niin iskostunut omaan arkeen, että se on vaan niin tapa.

Miten aloitin liikkumisen synnytyksen jälkeen: Oikeestaan heti samana päivänä yritin vaan kävellä huoneessa ja olla pystyssä, mitä pystyin. Joka päivä lisäsin ihan vain pystyssä olemista ja kävelyä.
Heti kun pääsimme kotiin, kävimme ensimmäisellä 20 min vaunulenkillä ja vaunulenkit ovat jatkuneet päivittäisinä tähän päivään asti, nyt yleensä 30-60 min kerrallaan.
Lantionpohjan lihaksia aloin treenaamaan myös heti, kun kotiuduttiin noin. 2-3 krt päivässä, ihan jännitys-rentoutus aktivoinnilla.
Viidentenä päivänä synnytyksestä aloin tekemään jo enemmän liikkuvuutta ja kevyttä lihaskuntoa oman kehon painolla ja kuminauhoilla. Todella tunnustelevaa harjoittelua ja lähinnä tavoitteena saada veri kiertämään varsinkin yläkropassa. Jalkaliikkeitä olen tehnyt hyvin varovasti alkuun, mutta kokoajan pystyy tekemään enemmän.

Liikkumisen isoin hidaste on ollut episiotomian haava, joka alussa vaikeutti jo ihan kävelyä ja kaikkia alakropan liikkeitä. Nyt kahden viikon jälkeen tunne on jo ihan erilainen, muttei täysin normaali.

Jottei kukaan ota näistä paineita, haluan muistuttaa, että oma liikkuminen on kuntoutumista, todella rauhallista ja tunnustelevaa. Ei mitään repiviä liikkeitä eikä isoja painoja. Lisäksi käytän tukivyötä, jotta keskivartaloon ei tule liiallista painetta. Ensimmäisellä viikolla tukivyö oli myös kävelylenkeillä päällä, mutta nyt enää treenatessa. (täältä löytyy tukivyö, jota käytän).

Jokaisen palautuminen ja liikkumisen aloittaminen on todella yksilöllistä, joten itseä ei kannata verrata keneenkään toiseen. Palautumiseen vaikuttaa geenit, kaikki se aika liikunnan parissa ennen raskautta ja raskauden aikana, miten raskaus on mennyt ja miten synnytys on mennyt. Koskaan tämä lista ei ole sama kenenkään toisen kanssa, joten vertaaminen on täysin turhaa.
Itse voin ammattilaisena antaa vain nämä neuvot näkemättä kunnolla kenenkään tilannetta, sen tarkemmin; Kuuntele omaa kehoa, pyri asteittain liikkumaan voinnin mukaan. Aloita ensin ihan vaunulenkeillä ja yläkropan liikkuvuusliikkeillä, ja asteittain lisää rauhallisia liikeitä omalla kehon painolla. Anna keskivartalon palautua kunnolla, älä tee liikkeitä, jotka aiheuttavat painetta vatsaan. Keskivartalon palautuminen vie alussa aikaa, ja jos sen ei anna rauhassa palautua voi myöhemmin tulla isompia fyysisiä ongelmia esim. selän- ja vatsan alueelle.

Rv 40 vs. 2 viikkoa synnytyksestä

Itsellä on todella iso palautuminen edessä ja kaikki tämä on vasta koko pitkän matkan ensimmäiset metrit!

Hiljaa hyvä tulee!

6 Kommenttia

Spontaani ylläri piristämässä arkea

Itsellä on arki on melkein jo juhlaa, koska nautin todella paljon mun työstä ja siitä, että miten erilaisia kaikki viikot ovat. Mutta tottakai silti pienet spessut asiat piristävät ihan vielä lisää omaa arkea ja välillä on kiva olla hetki poissa omasta normaalista ympäristöstä.

Jonkun mielestä ystävänpäivä on turha, mutta itse kuulun niihin, jotka tykkäävät kaikista mahdollisista ”erityis” päivistä.
Ystävänpäivä, äidin- ja isänpäivät, laskiainen, naistenpäivä, pääsiäinen, joulu, juhannus, vappu, uv ja kaikki muut ihanat speasiaalit päivät tuovat pilkettä vuosikellon silmäkulmaan. Jos näitä päiviä ei olisi, jäisi monet älyttömän hienot hetket ja spontaanit jutut kokematta. Lisäksi nämä ovat niitä päiviä ja muistuttajia, kun kannattaa joku tärkeä ihminen yllättää. Yllätyksien ei tarvitse aina olla ison vaivan takana, pienikin toisen ihmisen huomioiminen on niin tärkeää ihan hyvien suhteiden ylläpidossa.

Vierailu toteutettiin yhteistyössä Långvik Hotellin kanssa

Jostain syystä ajattelin, että tämän vuoden ystävänpäivänä vietetään rauhallista leffailtaa, mutta toisin kävi. Puoliso yllättikin ja veikin mut rentoutumaan Långvik Congress Wellness Hotelliin. Olen jo pitkään halunnut käydä Långvikissa, mutta aikataulut ovat aina sotkeneet suunnitelman. Joten tämä yllätys oli ihan huippu! Långvik on n. puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, eli sinne on todella helppo mennä vaikka arkenakin.

Meidän yhteinen laatuaika starttasi todella hyvällä illallisella Långvikin bistrossa, jossa valitsimme ”Kirkkonummi”– menun.
Menuun kuului:

Alkupalaksi: Tattikeittoa ja paahdettua valkosipulia

Pääruuaksi aina älyttömän hyvää: Haudutettua kuhaa, sitruunaperunaa ja grenobloise-kastiketta

Ja jälkkäriksi: Vuohenmaito pannacottaa, vadelmaa ja lakritsia
(Koko menun löydät: tästä)

Voin todellakin suositella ravintolaa niin ruuan puolesta kuin tunnelman. Raflassa oli aivan ihana rauhallinen fiilis takkatulen sekä livemusiikin äärellä, vaikka ravintola olikin ihan tupaten täynnä jengiä.
Joskus jos olen syömässä jossain, missä on aivan sairaan kova melu, huomaan, että rupean syömään tosi nopeasti, jotta pääsisin äkkiä pois, mutta nyt ei ollut siitä huolta sai nauttia rauhassa niin ruuasta, tunnelmasta kuin parhaasta juttuseurasta.

Långvik on pistänyt parastaan myös aktiviteettimahdollisuuksissa. Alueelta löytyy niin ulko- kuin sisäliikuntaan puitteet.
Fitnesscenter oli tosi monipuolinen niin kuntosali- sekä toiminnalliseen harjoitteluun. Ja mikäli haluat viettää treenipäivän esim. ystävän kanssa ja käydä Långviikissa vain treenaamassa ja spaassa onnistuu sekin hyvään hintaan (29€, Täältä löydät lisätietoa).
Lisäksi Hotellista löytyivät pelihuone, leffahuone, joogaa ja muita ohjattuja tunteja, tennistä yms… unohtamatta ihania span- hoitoja.
Eli ihan kaikkea mahdollista löytyy.

Me käytiin seuraavana päivänä tottakai treenaamassa Fitness centerissä ja aamupalan jälkeen pelaamassa vähän biljardia. Loppu aika vietettiin span puolella rentoutuen.

Spa osastolta löytyy yksi isompi allas (uimiseen) ja muutamat porealtaat sekä kylmäallas. Saunoja löytyy perinteisestä saunasta höyrysaunaan ja hauskin oli ehdottomasti infrapunasauna missä pystyi vaikka samalla katsomaan telkkaria. Meillä kävi hyvä tuuri kun menimme spahan vasta lauantaina aamupäivällä, niin saatiin tosi rauhassa olla. Lauantai ilta olisi varmasti porukkaa ollut paljon enemmän!

Vietettiin Långvikissa perjantai illasta- lauantai päivään ja tämä aika oli oikeestaan juuri sopiva. Teki hyvää olla vähän olla eri maisemissa, mutta varsinkin spa ja saunominen ovat molemmat niin mun juttu. Tykkään tosi paljon rentoutua ihan lilluen vedessä ja saunominen on niin jees! Jos kaipaat pk- seudun läheltä paikkaa rentoutua niin Långvik sopii varmasti tähän. Joku hoito olisi ehdottomasti pitänyt vielä itse kokeilla ja jos vähän enemmän olisi ollut aikaa niin jooga olisi tehnyt terää.

Heti tuli myös mieleen, että olisi mahtava järkätä teille, joku freesaava treenipäivä Långvikissa, pitää ihan laittaa korvan taakse!

Yllätä frendi, puoliso tai muuten vain tärkeä henkilö ja käykää kokeilemassa!

2 Kommenttia

Palautumisen ja treenin välinen tasapaino hukassa

Urheilu on yhtä palautumisen ja äärimmäisen suorituskyvyn välillä tasapainottelua. Kun kilpaurheillaan, tehdään jokainen kisasuoritus niin hyvin kuin mahdollista, eikä silloin enää mietitä täysin terveyttä vaan sitä, että saadaan mahdollisimman kova suoritus aikaan. Taas treenaamaan mennään lähtökohtaisesti terveyden ehdoilla, jottei kova kisakausi katkea turhiin loukkaantumisiin.
Kilpa- ja ammattiurheilun välillä on vielä oma eronsa. Usein kilpaurheilijoilla on urheilun lisäksi opiskelut tai ammatti, joka vievät paljon aikaa sekä energiaa. Vaikka kuinka haluttaisiin panostaa lajiharjoitteluun, joudutaan valitettavasti myös panostamaan työhön.
Ammattiurheilijoilla usein taas on mahdollisuus panostaa 100% niin harjoitteluun kuin palautumiseen. Toki väliin mahtuu monia, joilla saattaa olla puolittaisia työviikkoja urheilun lisäksi, mutta jokainen ymmärtää, että kun joudut jakamaan aikasi jonkun muun kuin urheilun kanssa, on se aina pois siitä täydellisesti palautumisen ja harjoittelun yhtälöstä.

Liikuntabuuminen yhteiskunta painostaa tällä hetkellä kaikkia liikkumaan. Liikkuminen on hyvästä, mutta tasapaino liikunnan ja levon välillä on sitäkin tärkeämpää. Ja liikkua voi niin monella eri tavalla, aina ei tarvitse treenata täysillä! Ongelmaksi usein muodostuu se, että yritämme treenata samalla tavalla kuin kilpa- tai ammattiurheilijat. Mutta se ei vaan ole mahdollista eikä myöskään tarpeen. Lisäksi meillä on niin vääristynyt kuva siitä miten urheilijat oikeesti treenaavat. Kilpa- ammattiurheilussa ei treenata jatkuvasti täysillä, vaan harjoittelu on fiksusti jaksotettu huomioiden lajin vaatimat eri ominaisuudet, tekninen puoli ja palautuminen.

Täysillä tai ei ollenkaan

Suurin ongelma terveysliikkujilla on juuri siinä, että treenit vedetään aina joko ihan täysiä tai sitten ei treenata ollenkaan. Ajatellaan, että harjoituksen pitää aina olla isku vasten kasvoja ja nollata täysin esimerkiksi, vaikka kiireinen työviikko. Kun näitä iskuja tulee tarpeeksi, on kroppa niin rikki, ettei se kestä enää yhtään harjoitusta ja taas saattaa tulla pitkä ajanjakso ilman liikuntaa. Pahimmassa tapauksessa kroppa prakaa ja sen takia joutuu olemaan sivussa.
Ymmärrän, että on monista on vaikea treenata kevyemmin, koska se ei tunnu samalla tavalla kehossa, mutta aina voidaan palata yhteen faktaan: kehoa ei voi huijata! Keho kertoo kyllä heti, jos treenit ovat liian kovia, siihen nähden mitä se voi ottaa vastaan.

Nimi: terveysliikunta, tarkoittaa juuri sitä, miten se on kirjoitettu. Se on terveyttä edistävää ja ylläpitävää liikuntaa, sen tarkoitus ei ole viedä terveyttä pois. Jos treenit tehdään aina täysillä, voi jo arvata, ettei hyvä heilu.
Jos harjoittelu on säännöllistä esimerkiksi 3-6 kertaa viikossa ja harjoitukset vaihtelevat kevyiden ja kovempien treenien välillä, on ok treenata myös kovempia treenejä. Silloin keho on tottunut kovempaan rasitukseen, eikä mene siitä rikki. Mutta mitä enemmän treenejä tulee viikkoon, sitä enemmän tasapainoa palauttavien kevyempien ja kovien treenien välille joutuu miettimään.

Kuvat: Jere Hietala / UA

Vaikka kuinka haluat uskotella itsellesi, että vain kovilla treeneillä on merkitystä niin fysiologisesti ollaan hyvin eksyksissä. Välillä on todellakin hyvä haastaa kehoa ja käydä äärirajoilla, mutta jokainen kova treeni vaatii taas vieläkin pidemmän palutumisajan. Lisäksi pitää ymmärtää oman hyvinvoinnin kokonaiskuva. Katsoa omaa liikuntataustaa, mitä on tullut aiemmin tehtyä, mitä olen tehnyt viimeisen 6kk aikana, jos olet viimeksi treenannut kovaa 5v sitten, et voi edes olettaa pystyväsi nyt samaan. Anna keholle aikaa, totuttele se pienemmillä askelilla ja valmista keho kohti kovempia harjoituksia. Kun keho saa tottua rauhassa harjoitteluun ja treenaat säännöllisesti, nousee rimasi hitaasti mutta varmasti ylöspäin. Huomaat, jo ihan muutamassa viikossa eron, kun voit ruveta lisäämään harjoittelussa tehoja.

Pohja pitää saada aina ensin kuntoon!

Juoksu on liikuntalajina ehkä tunnetuin ja koetuin esimerkki. Jokainen joka on joskus juossut säännöllisesti, tietää miten juoksu rupeaa jossain vaiheessa kulkemaan hyvin, kehossa tuntuu hyvältä ja juoksu rullaa eteenpäin. Sitten käy jotain, olemme pitkään juoksematta ja kun yritämme aloittaa juoksun uudestaan, se tuntuu ihan hirveältä. Kehoa särkee, askel painaa ja keuhkot meinaavat sanoa sopimuksen irti.
Tässä kohtaa huonoin vaihtoehto on juosta sitä vauhtia, mitä olit aiemmin juossut. Palaa niihin hetkiin milloin aloitit juoksun ja aloita samasta tahdista. Tee tukevia harjoituksia, jotta kehosi kestää taas rasitusta, huolla ja palauttele kehoa, jotta se on taas nopeammin valmiimpi uuteen harjoitukseen. Kukaan ei polkaise tyhjästä, luota lihasmuistiin ja pitkäjänteisyyteen niin tulosta tulee varmasti.

Malttia malttia… 😉

0 kommenttia

Miksi jätät liikkuvuuden tekemättä, mutta treenaat tavoitteellisesti?

Siis miksi? Minkä takia suurin osa jättää liikkuvuuden kokonaan väliin ja hyppää suoraan treenin kovempien osuuksien kimppuun?

Mitä jokainen liike vaatii? Kehonhallintaa ja liikkuvuutta, kyllä! Silti jätämme liikkuvuuden väliin. Syy on varmaan se, että moni ajattelee sen turhaksi. Liikkuvuuden treenaaminen ei ehkä nosta sykettä kovin korkealle tai saa lihasta pumppiin, eikä lajiharjoittelussa se monia kiinnosta. Kuitenkin jokaikinen laji tai yksittäinen liike vaatii tietyn tason liikkuvuutta. Nyt jos järjellä mietitään… henkilö joka ei saa käsiä suorana ylös, ilman että selkä menee notkolle, ei käytännössä saa kunnolla pystypunnerrusta perille niillä lihaksilla, millä se pitäisi oikeasti tehdä. Kyykkyyn ei voi mennä jos nilkat eivät liiku. Juoksuasento ei ole ergonominen kun lonkankoukistajat ja reidet ovat jumissa ja kroppa etukenossa. Usein paine kohdistuu tällöin myös selkään, ja alaselkä saattaa kipeytyä juostessa.

Pahimmassa tapauksessa liikkuvuuden laiminlyönti altistaakin isommille ongelmille kehossa, kuten rasitusvammoille. Kun pitkään junttaan väärällä liikeradalla jotain liikettä- niin varmasti keho rupeaa ilmoittamaan itsestään kivulla ja ylimääräisillä jumeilla. Vaikka kuinka keskittyisit liikeradan puhtauteen voi huono liikkuvuus rajoittaa liikerataa. Usein myös moni valittelee esim. polvien tai olkapään kivuista ja ainoa syy kivuille on oikeesti JUMIT! Niin pieni vaiva olisi käyttää treenin alusta 5-10 min avauksille ja lopettaa treeni palauttaviin venytyksiin tai rullailuun.

Treenistä saisi ihan eri tavalla irti kun kehon saisi kunnolla auki. On kyse sitten saliharjoittelusta tai ihan omasta lajista, niin keho pitäisi aina ”valmistaa” harjoitukseen lämmittelyn yhteydessä. Ideana avata ja valmistaa ne lihakset treeniin, millä tulet seuraavan treenin tekemään. Kun kyseessä on laji, joka vaatii keholta enemmän kuin esimerkiksi eristävä saliharjoitus, tarkoittaa se myös sitä, että koko kroppa pitää saada auki.

Ennen treenejä ei tietenkään kannata tehdä pitkiä venytyksiä vaan lähinnä pumppaavia venytyksiä ja avaavia liikkeitä, jotka valmistavat kropan liikeratoja harjoitukseen. Harjoituksen jälkeen on hyvä tehdä vähän pidempiä palauttavia venytyksiä. Harjoituksen jälkeen voi myös tehdä pitkiä liikkuvuutta lisääviä liikkeitä tai esim. kotona ihan omana harjoituksenaan.

Monilla ihan pieni päänsärky tai olkapääkipu lähtee jo muutamalla liikkuvuutta lisäävällä harjoitteella tai hieronnan avulla. Hieronta ei kuitenkaan kerralla korjaa niitä ongelmia mitä itse aiheutamme kehoon, joten jokaisen pitää ottaa myös itse vastuulle huolehtia liikkuvuudesta ja lihasten palautumisesta. Moni ajattelee, että kun menen hierojalle niin kaikki ongelmat ratkeaa. Usein jo hierojalta kuulee, että saattaa tarvita 3-10 kertaa hierontaa, jotta saadaan alkuun jumit auki ja sen jälkeen niitä pitää vielä ylläpitää.

Ajatuksena olisi hyvä muistaa, että aina kun treenaamme kovaa, pitää jollain kehon rasitustila saada palautetta. Treenissä lihakset supistuvat ja juuri tästä syystä ne rupeavat kiristymään, jos niitä ei koskaan ”palauta” liikkuvuusliikkeillä, alkaa pikku hiljaa jumien määrä kasvamaan ja rajoittamaan liike rataa entistä enemmän. Jos tuntuu, että ei kiinnosta venyttely voi ihan vain lisätä joka treenin alkuun avauksia kepillä ja muutama pumppaava venytys ennen treeniä, niin sekin on jo alku!

Kuvat: Petteri Peltonen Photography

3 Kommenttia

Apua vammoihin ja turvotukseen

Jokaiselle meistä tulee elämän aikana erilaisia loukkaantumisia ja vammoja. Niin kuin teistäkin suurin osa tietää, olen kärsinyt monista polvivammoista ja operaatioista fudis- vuosien aikana. Kuitenkin pitkäjänteinen kuntoutus on tärkein osa parantumista. Jos leikkauksien jälkeen jättää kuntoutuksen väliin, ei operoitu kehonosa välttämättä palaa koskaan hyvään ja vahvaan kuntoon. Tiedän, ettei kuntoutus ole mitään mielekkäintä puuhaa, mutta se tulee lopulta palkitsemaan. Kropan saa hyvään kuntoon takaisin, jos vaan haluaa ja on valmis tekemään työtä sen eteen. Toki on poikkeavia tapauksia ja vammoja joille ei välttämättä voi mitään, mutta nyt puhun perus iskuvammoista (lihaksen sisäinen verenvuoto), murtumista ja nivelside vammoista joita pystytään leikkauksilla korjaamaan.

Ainoa asia, mitä jokainen polvileikkauksessa ollut tulee usein kantamaan mukanaan on polven turpoaminen. Jalka kerää tosi helposti nestettä, jos tulee tehtyä jotain mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Nivelpinnat saavat aina osumaa leikkauksissa, sekä polveen tulee arpikudosta, jotka altistavat helpommin ärsykkeelle ja turpoamiselle. Itselläni polvi kerää nestettä, jos treenaan jotain mitä en ole pitkään aikaan tehnyt, vaikka kovalla alustalla lentopalloa, jossa tulee paljon tärähdystä polveen. Tämän jälkeen menee aina muutama päivä, että neste lähtee. Turpoamista olen pyrkinyt hoitamaan kylmällä, mutta olen yrittänyt etsiä pitkään avuksi muitakin keinoja, jos turvotus ei meinaa laskea.

Urheilupiireissä ja liikunta-alalla olen jo aiemmin kuullut Game Ready- kylmäkompressio- laitteesta apuna turvotuksen poistoon leikkauspotilailla, palautumiseen ja akuuttien vammojen hoitoon. Siinä yhdistyy kompressio sekä optimaalinen kylmyysaste. Pääsinkin 3 viikkoa kokeilemaan laitetta omaan ”vammaan”. Laite tuli käyttööni rugby turnauksen jälkeen, jolloin arvasin, että polvi vähän turpoaa. Päätin ottaa muutaman kuvan polvesta, jotta saatte käsityksen siitä miten paljon laite auttoi nesteen poistamisessa. Tein kuvien välillä viikon noin 1-3 kertaa päivässä 15-30 min hoitokerran laitteella. Neste palasi takaisin aluksi töissä, koska joudun jatkuvasti seisomaan.

 

Mikä on kompression tehtävä?

Kompression tehtävä on poistaa turvotusta, laittamalla nesteet kiertämään paremmin. Lisäksi kompressio edistää palautumista ja parantaa verenkiertoa. Tästä syystä monet urheilijat käyttävät laitetta maitohapon poistoon treenien aikana ja jälkeen.

Miten taas kylmä auttaa vammojen hoitoon?

Kylmän tarkoitus on lievittää sekä puuduttaa kipua. Kylmässä usein ongelmana on se, että kylmäpussi on liian kylmä ja voi aiheuttaa paleltumia. Game Readyssä voi itse säädellä lämpötilaa ja eri ruumiinosille sopivat mansetit estävät paleltumia.

Hoidon aikana pumppaava-hoito tehostaa verenkiertoa ja nesteiden kulkeutumista sekä kylmä lievittää kipua. Gameready- laitteen tärkein vaikutus on myös se, että se ns. ”jäähdyttää” kohde alueen myös pitkäksi ajaksi hoidon jälkeen sekä kylmyys kohdentuu syvemmälle polveen. Huomasin itse, että polvi jäi viileäksi pidemmäksi ajaksi, kuin taas jääpussin pidon jälkeen.

Monilla yksityisillä ja joillain julkisilla sairaaloilla on esim. leikkausosastoilla laitteet käytössä sekä myös monilla urheilu- joukkueilla. Kuitenkin tärkeää on, että jokainen myös teistä tiedostaa tämän, jotta voitte vaikka juuri leikkauksen jälkeen vaatia Game Ready- laitetta. Laitteen voi myös halutessa vuokrata kotiin, jos kaipaa akuutille vammalle hoitoa. Suosittelen lukemaan lisätietoa täältä: grhealth.fi

Toivottavasti tästä joku muukin saa apua, kuin minä! 😉

 

3 Kommenttia