Onnellisuus

Kun palaan lomalta odotan taas työpäivää. Haluan nähdä mitä valmennettavilleni kuuluu, ja kaikista eniten tunnen kiitollisuutta, kun näen miten jokainen heistä etenee omilla ehdoilla askel askeleelta parempaan suuntaan. Olen antanut heille punaisen langan, mutta jokainen heistä on tehnyt itse päätöksen: ”minä haluan panostaa itseeni”.

Ne tunteenpurkaukset, tuskan hiet, jotka muuttuvat salaman sekunnilla hymyksi ja hyvänolontunteeksi ovat ihan mielettömän siistiä nähdä vierestä. Jokaisella on oma tyyli, mitä he yhteisiltä treeneiltä haluavat. Toinen haluaa kovan poltteen treenistä, toinen taas paremman ryhdin tai oikea oppiset tekniikat ja joku paremman kunnon. Tavoitteita sekä matkoja on monia, mutta jokainen matka on antanut minulle yhtä paljon kuin asiakkaalle.

Mutta miksi kerron tästä… Haluan vain sanoa, että mikään ei ole parempaa kuin tehdä oikeasti sellaista työtä, että jokainen työtunti tuntuu siistiltä. Pääsen haastamaan itseäni, saan työskennellä ja tutustua uskomattomiin ihmisiin ja heidän tarinoihin. Työssäni ei koskaan voi olla liian hyvä, vaan kokoajan täytyy pysyä ajankohtaisten aiheiden mukana ja kehittää itseä.

@PETTERI PELTONEN

Vaikka yrittäminen on Suomessa hitusen hankalaa, on se silti ollut valintani. Työtä saa paiskia enemmän kuin koskaan ennen, mutta teen työtä itselleni. Vastaan omasta tekemisistäni täysin. Mutta mikä on kaikkein tärkeintä: Rakastan työtäni!  Mikään ei ole ollut mielestäni stressaavampaa, kuin tehdä työtä josta ei pidä. Aina ei ole vaihtoehtoja ja työ kuin työkin on arvokasta. Mutta se, että työ on henkisesti niin kuormittavaa, että se vie ilon ja elon kasvoilta ja tyhjentää viimeisetkin voimavarat on pahinta mitä voi tapahtua. Se voi johtua: huonosta ilmapiiristä työpaikalla tai ihan motivaation puutteesta. 

Olen lähiaikoina jutellut paljon ihmisten kanssa siitä, että parempi on tehdä sellaista työtä mitä rakastaa kuin sellasta työtä missä ainoa motivaattori on hyvä palkka. Ei tarvitse montakaan vuotta katsoa eteenpäin kun hyvinvointikäyrä alkaa olemaan pakkasenpuolella. Ja sitten kaikki se ansaittu raha meneekin oman terveyden palauttamiseen.

@PETTERI PELTONEN

On rohkeaa hypätä unelmien perässä tuntemattomaan, mutta lupaan, että loppujen lopuksi kaikki on sen arvoista!

Kuvan vaatteet: Toppi, Tirkoot, huppari

Surffaus oli viime reissussa yksi kohokohta! Odotimme ihan mielettömän paljon, että pääsemme taas aaltoihin. Aloitimme surffauksen Fuerteventuurassa ja sydän vei heti mukanaan. Joku ehkä muistaakin kun puhuin, että vesi ei ole koskaan ollut mikään vahvin elementtini. Käyn aina uimassa jos mahdollista, mutta olen enemmän altaassa lilluja ja meressä pulahtaja. Surffi on tuonut ihan uutta iskua myös omaan uimaharjoitteluun. Sillä tämä jos joku laji ei sovi uimataidottomille!

Portugal on erittäin tunnettu surffauksesta ja jätti aalloista… siellä järkätäänkin taas lokakuussa skabat. (Täältä löydät lisätietoa) Aallot vaihtelevat rannan mukaan, mutta jokaisen tasoon löytyy sopivia. Surffasimme reissun aikana Balealissa, Penichessä ja Praia De’l reyssä, jotka kaikki rannat ovat merkattu hyviksi surffirannoiksi. Balealissa oli ainakin todella sopivat spotit aloittelijoille.

Mikä surffauksessa kiehtoo? Lajin haastavuus viehättää aina sekä olosuhdemuutokset. Surffaus on todella paljon kiinni kelistä ja nyt jo vähän viisaampana huomasin myös reissussa miten maltillisesti meressä kannattaa toimia. Koskaan ei kannata mennä aaltoihin, jotka eivät ole omaan tasoon sopivia. Suosiolla jouduimme parina iltana katsella laudan päältä rannalla kun kokeneet surffarit näyttivät mallia. Helpoltahan se näytti… Lisäksi on opittava aaltojen rytmiä, virroissa kulkemista/poispääsyä sekä yleisesti on hyvä lukea ”kirjoittamattomia sääntöjä,” siitä miten aloittelijankin on syytä toimia kokeneiden surffareiden kanssa. (Tässä vielä ihan basictips. )

Bikini: Calvin Klein 

Surffausta pelätään kuitenkin liikaa, alkeiskursseilla on todella turvallista harjoitella laudalla menoa ja oikeaa ajoitusta ranta-aalloissa. Täällä 10 hyvää vinkkiä aloittelijoille.  Suosittelen olemaan rohkea ja kokemaan jotain uutta! Alkeiskurssit/tunnit eivät maksa paljoa ja niihin kuuluu lähes aina märkäpuku ja lauta mukaan. Ohjaajat ovat usein ns. ”elämäntapasurffareita” ja tekevät työtään intohimolla.

Jos et tiennyt, niin nyt tiedät! Suomesta käsin toimii aktiivisesti surffileirejä ulkomaille, kuten esim. Asenne surffilla Balille, bongaa: täällä, heillä on tarjolla opetusta ihan jokaiseen tasoon.  Suomesta löytyy myös surffiliikkeitä kuten: Helsinki Surfshop. Lisäksi maailmalla kiertelee paljon suomalaisia surffareita, joista iso osa on myös muuttanut ulkomaille rakkaudesta lajiin. Täältä löydät paikkoja ympäri maailmaa missä voit surffata.

Bikini: Halla x Halla

Jos haluat haastetta ja olet tehnyt elämän mittaisen ”to do list:n” niin kirjoita ihmeessä listalle myös surffaus!

Motivaatio on suoraan tie tuloksiin, onnistumiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on motivoitunut harjoittelu menee eteenpäin. Jos on intohimoa johonkin ei motivaatiota tarvitse edes etsiä, sillä sitä on silloin varmasti. Kukaan ei voi olla motivoitunut kaikkeen, aina ei jaksa eikä huvita eikä tarvitsekaan. Mutta kun puhutaan arvoista; esimerkiksi perheestä ja terveydestä, olisi tärkeä että myös motivaatiota olisi.

Laiminlyömme usein ensimmäisenä oman terveyden. Emme liiku, ruokapuoli ei kiinnosta lainkaan ja valvomme yötä myöhään. Koko ajan vireystila rupeaa hiipumaan, emme jaksa suoriutua edes arkisista asioista ja pikku hiljaa motivaatiota ei tahdo irrota mihinkään.

Se, että voimme hyvin ja olemme terveitä on yhteydessä kaikkeen. Olemme mukavampia myös läheisille. 

Motivaatiota olisi hyvä miettiä pidemmässä mittakaavassa, jos tulee eteen viikko jolloin mikään ei ole huvittanut, niin kannattaa miettiä syytä, että miksi ei?- Mistä motivaation hiipuminen johtuu: eikö tietyllä tavalla treenaaminen miellytä? Olenko syönyt motivaation liian suppealla ruokavaliolla? Nukkunut huonosti? Stressannut työasioista? Kaikella on syy-seuraus suhde. 

Jos joku teistä ajattelee, että minulla on aina motivaatiota tehdä kaikki täydellisesti niin olette saaneet ihan väärän kuvan. Välillä ei vaan jaksa eikä kukaan ole superihminen. Treenaaminen on itselle ollut pikku likasta asti elämäntapa. Aina jokin harrastus on vienyt paljon aikaa viikosta ja tällä hetkellä niin harrastukset kuin työkin ovat liikunnan parissa. Mutta esimerkiksi ruuan tarkkailuun/laskemiseen minulla ei todellakaan ole motivaatiota. Syön silloin kun on nälkä, sitä mitä tekee mieli ja tykkään monipuolisesta terveellisestä ruuasta, joka tukee vireystilaani. Ja olen huomannut, että tarvitsen aterioita pitkin päivää, että jaksan.

Jos joku ei tiennyt perimmäistä tarkotustani Fitnesskisoihin, niin syy miksi lähdin kisaamaan oli mentalipuolen ymmärtäminen laihdutusprosessissa sekä samalla oman kehon toimintaan tutustuminen. Nopeasti huomasin, etten arvoiltani ja mentaliteetiltani sopinut lajiin lainkaan, mutta opin todella paljon itsestäni ja siitä on ollut hirmuisen paljon apua valmentaessa.

Syömisen rajoittamiseen ei meinannut olla millään motivaatiota, mutta aina kun palasin ajatukseen, että ”mikä oli tavoitteeni, mitä halusin projektista oppia!” – Tajusin ettei olisi vaihtoehtoja ja samalla sain motivaatiota jatkaa.

Urheilijana olen ollut aina vähän sellainen, että tulokset motivoivat jatkamaan, mutta vielä enemmän epäonnistumiset. Jos loukkaannun tai joku valmentajista on pelivuosina lytännyt maanrakoon, olen joka kerta päättänyt, että odota vaan, kohta tullaan ja kovaa! Jälkeenpäin olen huomannut, että monilla ihmisillä on tapana jarruttaa muita. Kyseenalaistetaan, arvostellaan ja halutaan muista yliote. Ihan äärimmäisiä kommentteja kuulen asiakkailtani, joiden läheiset arvostelevat uutta elämäntapaa. Miksi? – miksi haluamme sammuttaa toisen motivaation jos itsellämme sitä ei ole… Tähän kun löytäisin syyn, olisin todella onnellinen.

Muihin ihmisiin on vaikea vaikuttaa, mutta itseemme voimme. Kun motivaatiota ei ole, rupeamme usein voivottelemaan omaa olotilaa ja jaksamista. Niskasta kiinni ottaminen on toisille vaikeaa ja jos koskaan sitä ei tee, siitä muuttuu entistä hankalempaa vuosien myötä. Ja niin kuin sanoin; jokaisen olisi syytä olla itselleen armollinen, mutta armollisuus ja laiskuus ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä tulisi sekoittaa keskenään.

Uusien treenivaatteiden ja muun materiaali voi piristää harjoittelua, mutta se ei pidä olla ainoa syy siihen, että on motivaatiota treenata. Motivaatiota pitäisi olla jokaisella, joka arvostaa omaa terveyttä, mutta usein sitä ei ajattele tätä kautta. Oman terveyden arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita ”tappolenkkejä” ja salilla ravaamista. Vaan liikunmuotoa mistä nauttii, terveellistä ruokaa mistä tykkää ja sopivassa suhteessa kehonhuoltoa ja lepoa. Älkää laskeko: ”kuinka monta kertaa viikossa minun pitää treenata?! – Vaan miettikää että haluan laittaa itseni likoon niin monta kertaa kuin minulle tuntuu sopivalta. 

Kaikki äärisuorittaminen vie usein motivaation. Kenenkään ei tarvitse treenata 2 kertaa päivässä, jo pienillä muutoksilla arkiaktiivisuudessa ja vaikka uuden lajin löytäminen vievät terveyttä eteenpäin. Myöskään ruokavaliossa ei kannata kaikkea hallita ja rajoittaa, koska silloin tulee myös repsahduksia, jotka ovat aina mielessämme negatiivisia. Rento, mutta terveellinen ruokavalio on mielestäni kaikkein tärkein. Kuitenkin jokainen, joka tietää, että ravinto on ihan retuperällä tiedostaa myös että syy löytyy vain itsestään.

Kehotan jokaista välillä pysähtymään ja miettimään omaa motivaatiota terveyteen. Toteutus on usein yksinkertaista, mutta mieli ei. Motivaation löytäminen pitkäaikaiseksi on usein prosessi, siihen ei auta ”kaikki tänne heti”– ajattelumaailma eikä nopeiden ulkoisen motivaation omaavien asioiden hankinta. Motivaation täytyy lähteä sisältä, se että miksi ja minkä takia asiat teemme täytyy jokaisen tiedostaa.

Motivoitunut henkilö osaa myös ottaa rennosti, muistakaa se! 😉

Tässä ajatuksiani motivaatiosta, toivottavasti toivepostaus vastasi odotuksiin, ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kiitos kaikille postaustoiveista, varmasti tulen käsittelemään kaikkia aiheita ripotellen. Nyt juuri tähän hetkeen sopivaksi osoittautui aihe: ”rentoutuminen ja kiireen kitkeminen päivästä.” Ajelemme juuri mökille päin juhannuksen viettoon ja jos jokin saa mielen pois kiireestä niin mökkeily, rakastan mökkeilyä!

Syyllistyn itse vahvasti arjen turhaan ja jatkuvaan hallintaan sekä suunnitteluun. Haluan tehdä työni aina viimeisen päälle ja aina ajattelen, että jokainen työtarjous onnistuu, sillä minähän en koskaan väsähdä. Ja näinhän asia ei ole! Jokainen meistä tarvitsee hetken jolloin hengähtää ja välillä vähän pidemmänkin hetken. Onneksi olen oppinut johtamaan itseäni paremmin, ymmärtämään resurssini ja erottanut työajan muusta elämästä.

Joillain on loistava tapa välttää kiirettä, aina ajoissa paikalla, seuraavan päivän tavarat ovat aina pakattu, vaatteet valittu ja mahdolliset mutkat matkasta huomioitu. Kyllä te tiedätte nämä henkilöt: kenellä on aina kaikki tavarat mukana ja asiat järjestyksessä. Ihailen suuresti järjestelmällisyyttä ihmisissä, mutta se ei saa kuitenkaan ottaa yliotetta ja sopivaa spontaanisuutta on hyvä löytyä jokaiselta. 😉

Mutta mites me persoonat, jotka elävät kiireen ja hässäkän keskelle? – mistä löydämme kultaisen keskitien, tavan rentoutua ja ottaa välillä hatkat kiireen keskeltä.

Vaikka haluan olla aina ajoissa paikalla ja valmistautunut jokaiseen työpäivään hyvin on minussa silti sekin puoli, että osaan heittäytyä ja antaa päivän viedä. Elämä on tasapainon löytämistä- välillä kovaa kiirettä ja silti toisinaan aivojen narikkaan jättämistä. Ratkaisevaa on, että pystymmekö relaamaan välillä? Sekin on taito, voitko kuvitella!

Kaikille se ei ole helppoa, varsinkaan jos sinulla on lapsia. Vanhemmuus on työtä joka ikinen tunti, mutta myös lasten kanssa voi ottaa rennosti. Meidän pitää vain oppia kanavoimaan asioita oikein. Etsiä ja työstää viikkoon myös omaa aikaa. Monet kysyvät, että miten jaksan treenata paljon ja mistä kaikki motivaatio kumpuaa. Fakta on se, että se on mun tapa rentoutua sekä omaa kullasta aikaa, jolloin en todellakaan mieti työkiireitä. Tietenkään treeni ei ole ainut tapa rentoutua ja maisemavaihdos tekee satunnaisesti todella hyvää.

Matkustelu ja mökkeily vievät kiireen arjesta ihan täysin. Mökillä rentoudun, nautin kellottomasta päivästä, kun minulla ei ole mitään hajua paljon kello on ja mikä päivä edes tänään on? Se fiilis on ihan paras, ei aikatauluja, ei deadlineja vain meri, riippukeinu ja hyvä ruoka. Nautinnollisen ja rentouttavan mökki viikonlopun jälkeen palaan mielelläni töiden pariin ja taas ihan uudella draivilla!

Jokainen meistä tarvitsee lomaa, vaikka edes viikonloppuisin jolloin voi kaiken työkiireen ja stressin nollata vain rentoutumalla, vaikka merenrannalla ja luonnon helmassa tai netflixiä katsellessa sohvan pohjalla.

Jos päivä alkaa kiireisesti voi kiirettä jatkua koko päivän ja jopa viikon, mutta välillä kun muistaa istahtaa alas, hengittää syvään viisi kertaa ja tyhjentää pään, selviää päivästä varmasti loistavasti. Vaikka olisi kuinka kiire, älä laiminlyö syömistä. Jos päivän aikana unohtaa syödä ei voi tehdä järkeviä päätöksiä eikä jaksa.

Kiireinen päivä voi alusta-alkaen olla huonoa päivän organisointia. Kaikkea ei ehdi eikä tarvitse tehdä saman päivän aikana. Asioita voi ripotella muillekin päiville. Välillä olisi myös syytä hoitaa asioita ajoissa, eikä jättää viime tinkaan. Jos kaikki asiat jäävät roikkumaan, en ihmettele, että joutuu elämään jatkuvan kiireen keskellä. Vältä asioiden siirtämistä pitkään tulevaisuuteen ja opi tasapainottamaan elämää kiireen ja rentoutumisen välillä.

Tänä viikonloppuna toivon, että jokainen pystyisi rentoutumaan ja nauttimaan juhannuksesta!! Oikein railakasta ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

Kuvat: Venla <3

Wauuu!! Ihan mieletön fiilis. Eilen oli Vierumäellä valmistujaisjuhla, jota on odotettu ihan fiilareissa koko opiskelun ajan. Olen aina tiennyt, että liikunta on se, mistä saan iloa ja sitä aion koko ikäni harrastaa, hengittää ja elää. Ammattia en siitä kuitenkaan tiennyt tekeväni, koska en edes tiennyt nuorempana kuin vaihtoehdot liikunnanopettaja tai valmentaja. Olin varma, että minusta tulee rikostutkija. Kuitenkin luokkaantumiset ja monet kokemukset elämän aikana ovat muokanneet minua jatkuvasti siihen suuntaan, että haluan olla teräksinen liikunnanalan-ammattilainen, joka seisoo sanojensa takana ja tietää mitä tekee.

Kun menen töihin, en edes tajua olevani töissä sillä rakastan niin paljon valmentamista, kouluttamista ja ihmisten auttamista. Haluan tartuttaa omaa intohimoani liikuntaan, sekä auttaa ihmisiä oppimaan liikunnasta ja oman kehon terveydestä. Lisäksi haluan seurata urheilua ja buustata huikeita nousevia staroja!! Haluan elää ajankohtaista elämää terveyden ja urheilun parissa. Opettaa ja tukea muiden projekteja sekä toimia terveyden puolesta puhujana.

Tietämystä olen eniten saanut koko ikäni kestäneestä kilpaurheilutaustasta, on silti ollut mieletöntä oppia lisää ohjaus puolesta, pedagogiikasta sekä asioiden organisoinnista. Ja näitä asioita olen oppinut Vierumäellä. Se, että itse on mega urheilullinen ja rakastaa urheilua ei vielä vie siihen asteeseen, että pystyisi tukemaan ja opettamaan muita ihmisiä. Paljon täytyy oppia opetusmalleja ja tyylejä, miten erilaisia persoonia pitää huomioida, ymmärtää, valmentaa ja opettaa. Koen saavani Vierumäen, liikunnan- ja vapaa-ajan ammattikorkeakoulun koulutuksesta tähän parhaat mahdolliset eväät, joita pääsen kokoajan työelämässä testaamaan.

Lisäksi olen oppinut itseni johtamista, asioiden organisointia ja rautaista yhdessä tekemistä muiden kanssa. Olemme kolmen kuoluvuoden aikana järjestäneet isojakin tapahtumia yhdessä, sekä organisoineet isoja kokonaisuuksia ja koen, että kaikista on ollut minulle hyötyä!

Olen joutunut paljon uhrata omista töistäni ja vapaa-ajasta, jotta sain koulun suoritettua Vierumäellä kolmeen vuoteen, mutta silti tajusin, että olen tehnyt lähes täyspainotteisesti töitä yritykselleni ja toisessa työpaikassa sekä kaiken ohella, kirjoittanut esikoiskirjani, treenannut tavoitteellisesti joka ikinen viikko, kirjoittanut tätä blogia tavoitteideni mukaan täydellä panostuksella sekä tehnyt reissuja ja keikkoja joka kuukausi.

Kaikki on itsestä kiinni! Koulusta valmistuu jos vaan hoitaa asiat kunnolla ja aloittaa tarpeeksi ajoissa. On helppo elää narut löysällä ja toisille se sopii loistavasti, mutta jos oikeasti haluaa yhdistää yrittäjyyden, täyspäiväisen opiskelun, tavoitteellisen treenaamisen ja ne tärkeimmät eli läheiset ihmiset, on elämä aika hektistä. En kuitenkaan kadu mitään, olen nuori ja jaksan, sekä nautin toiminnan täyteläisestä elämästä!

Kiitos Haaga-Helia ja Vierumäki! Olin ihan fiiliksissä erityisen hyvästä päättötodistuksesta, opinnäytetyöstäni sekä stipendistä, kun olitte huomanneet miten intohimolla tätä kaikkea teen!

Kiitos rakkaalle perheelleni ja ystäville, jotka olette aina tukenani! Eilen oli mielettömät valmistujaiset, tänään puolisoni sekä siskoni järkkäsivät ylläri brunssin, missä oli rakkaita ystäviäni sekä huomenna vielä yhdet juhlat! Huh <3

Sekä kiitos kaikille ihanista onnitteluista, lämmittää niin paljon mieltä!

ps. Seuraavat suunnitelmat ovat jo mielessä…. 😉