liikunta-ala

Teksti toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Stadiumin kanssa

”Olemmeko muistaneet kiittää liikuntaa?”– on Stadiumin sanoma nyt keväällä ja sanoma koskettaa eritoten tätä hyvin erikoista vuotta, jolloin monilla on mennyt arjen rutiinit uusiksi. Etätyö on arkipäivää ja on paljon peruuntuneita tapahtumia, juhlia ja matkoja. Liikunta on kuitenkin pysynyt, vaikka sekin on rajoituksien putteissa muuttunut todella paljon. Ryhmässä toimiminen on vaihtunut yksilölajeihin, mutta samalla on voinut löytyä kipinä jostain lajista, mitä ei ole ennen tullut kokeiltua. Ehkä olemme myös oppineet arvostamaan joukkueen tai sen oman seuramme tärkeyttä, kun emme ole päässeet treenaamaan yhdessä.
Kampanja sanoma sopii täydellisesti omaan elämään, joten ajattelin pohtia sitä vähän syvemmin ja leejemmin kuin pelkästään kuluneen vuoden kokemuksia… 

”Tennarit jalassa syntynyt tyttö…”, alkoin haastattelu jonka annoin joskus 10- vuotta sitten. Tämä toimittajan valitsema lause on jäänyt elävästi mun mieleen, koska tottahan se on, kun opin kävelemään 8kk iässä, ei sen jälkeen vauhti ole pysähtynyt ja olin/olen edelleen se ”tennarityttö.” Liikunta on lapsesta asti ollut oma intohimo, jonka liekki roihuaa vuosi vuodelta vaan isompana ja laajemmalla alueella. 

Lapsena leikkimielisestä liikunnasta ja pihapeleistä mukaan tuli ensin harrastukset, jotka veivät kilpailaurheilun maailmaan, jonka jälkeen aloitin opinnot ensin urheilulukiossa ja sieltä tie vei liikunnanalalle ammattikorkeakouluun ja opinnoista päädyin lopulta liikunannalan yrittäjäksi. Sillä polulla ollaan edelleen eikä kilpaurheilu-urakaan ole loppunut. Senkin keho sitten lopettaa varmasti ennen mieltä.
Voisin sanoa, että oma elämä on hyvin pitkälti liikunnan ja urheilun pyörittämää, johon tarttuu jatkuvasti mukaan lisää komponentteja urheilumaailmasta. 
Mitä liikunta on mulle sitten opettanut tai antanut… Lista, jonka tähän perään voisin kirjoittaa on aivan valtava, mutta jos muutamat tärkeimmät asiat lähden avaamaan, ne olisivat: 

• Tutkimusmatka omaan kehoon, miten oma kroppa toimii, miten voin muuttaa omaa kehoa, miten voin tuottaa kehosta voimaa, kestävyyttä, räjähtävyyttä, notkeutta, kimmoisuutta ja nopeutta. 
  Miltä keho tuntuu kun se on väsynyt, loukkaantunut tai voi todella hyvin ja olo on levännyt. Kaikki tämä: niin optimaalinen suorituskyky kuin optimaalinen palautuminen ja miltä se kehossa tuntuu, ovat osa sitä kokonaisuutta, minkä tiedon liikunta on mun kehosta antanut. 

• Liikunta on parhaimmillaan opettanut mulle: epäonnistumisen hyväksyntään, häviämisen- ja pettymyksien käsittelyä. Voittamisen ansaitsemista, kovan työn tuottamaa tulosta, kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä, sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. 
  Liikunta on tehnyt musta rohkeamman olla se kuka olen ja tietoisuuden omasta pystyvyyden tunteesta. 

• Lisäksi liikunta on opettanut ryhmässä työskentelemisen taitoja, yhteen hiileen puhaltamista, toisten kunnioittamista ja tsemppaamista. Sekä antanut paljon elinikäisiä ystäviä. 

• Viimeisenä nostaisin sen, että: liikunta on antanut mulle ammatin, jota rakastan ja josta nautin joka päivä vaan enemmän. 

”Olemmeko muistaneet kiittää liikuntaa?”- Olenko minä? – no en varmastikaan, ja uskon että olen koko elinajan kiitoksen velkaa. Niin paljon liikunta on mulle antanut ja tulee jatkossakin antamaan. 

Mitä tulee kuluneeseen vuoteen… raskauden aikaan, synnytykseen ja siitä palautumiseen sekä vielä kaiken lisäksi ”korona-vuoteen”, niin liikunta on ollut se juttu, mikä on pitänyt mun mielen pirteenä sekä kehon hyvinvoivana ja terveenä. Vaikka joukkueurheilu on ollut todella pitkään tauolla, muutamia maajoukkueleirejä lukuunottamatta, on ne yksittäiset hetket liikunnan ja eri lajien parissa itselle henkisesti niin tärkeitä. Oma vuosi on ollut liikunnallisesti todella erilainen kuin yleensä ja sitä kautta myös hyvin opettavainen.

Osana tätä huikeeta kampanjaa Stadium haluaa tukea kahden henkilön tulevaa urheiluvuotta!
Kilpailuun osallistumalla on mahdollista voittaa 100€ lahjakortit jokaiselle kuukaudelle vuoden ajaksi! Eli jokainen kuukausi voittajille napsahtaa lahjakortti, jolla voi ostaa tarvitsemia liikunta- ja treenivälineitä.
Kilpailuun voit osallistua Instagramissa… Julkaisemalla kuvan, jossa kerrot mitä liikunta on merkannut sinulle kuluneen vuoden aikana.
Lisäksi lisää postaukseen #kiitosliikunta (Huom. Sinulla on oltava avoin profiili, jotta Stadiumin valitsijaraati pääsee näkemään julkaisusi.) Kilpailu on voimassa 31. Maaliskuuta asti, lisää tietoa löytyy Stadiumfinland- instagram sivuilta.

Kiitos liikunta!

Pienenä tyttönä en ajatellut, että musta tulee oikeesti yrittäjä. Seurasin oman äidin työtä kampaajana, mutta vasta myöhemmin tajusin, että hän on yrittäjä.
En todellakaan tiennyt mitä tarkoittaa olla yrittäjä, onko se helppoa vai vaikeaa ja mitä kaikkea se pitäisi sisällään. Usein kun, joku aikuinen kysyi mitä äitini tekee työkseen ja mainitsin, että hän on kampaaja ja yrittäjä niin moni kertoi arvostavansa yrittäjyyttä todella paljon, ja nyt vasta ymmärrän, että miksi… Silloin en todellakaan ymmärtänyt, olin sen verran onnellisessa asemassa, että äitini ei todellakaan tuonut töitä ”kotiin” ja valittanut jatkuvasta työtaakasta, vaikka joskus varmasti hänenkin olisi tehnyt mieli.

Olen ollut pienestä asti urheiluhullu ja elänyt liikunnan sekä treenaamisen ympärillä. Jos joku asia on tehnyt mut onnelliseksi niin urheilu. En kuitenkaan ajatellut, että teen liikunnasta työn ja alan valmentamaan muita. Unelmoin pitkään poliisin ja rikostutkijan ammatista. Mutta kuitenkin urheiluveri veti kohti liikunta-alaa.
Koin tosi tärkeäksi akateemisen pohjan osaamisen sekä kattavan ammattitaidon, kun kyse on vastata ihmisten terveydestä. Tästä syystä päätin mennä Ammattikorkeakouluun.

Koulussa tajusin nopeasti, että haluan kulkea työelämässä omia polkuja, joten yrittäjyys sopi omaan tekemiseen loistavasti.
Olin saanut kotona hyvän mallin yrittäjyydestä, joten se ei pelottanut ollenkaan, vaikka laitoinkin yrityksen pystyyn samalla kun vasta opiskelin alaa.
Uusia asioita tuli alussa todella paljon, mutta jos jotain kannattaa heti alussa tehdä kunnolla, niin hankkia hyvä ja luotettava kirjanpitäjä. Kirjanpitäjä osaa neuvoa oikeastaan kaikessa, mitä yrityksen pyörittämiseen tarvitset sekä antaa vinkkejä, että miten asiat kannattaa hoitaa. Itse olisin ihan pulassa ilman ammattitaitoista kirjanpitäjää, ihan tänä päivänäkin vaikka olen ollut jo monta vuotta yrittäjä.
Ylipäätään ympärille kannattaa löytää ihmisiä, jotka ovat fiksumpia kun itse olet, eikä avun pyytäminen ole häpeä. Vain tekemällä ja yrittämällä oppii, mutta yksin ei kannata tuskailla kun apua on aina tarjolla kun sitä uskaltaa pyytää.

Yrittäjyys vaatii varsinkin alkuvaiheessa tosi paljon töitä ja eforttia, joten liiketoimintasuunnitelmasta ei ole lainkaan haittaa. Kannattaa oikeasti suunnitella ylös, miten haluaa yrittäjyyden aloittaa. Tekeekö töitä opiskeluiden tai esim. toisen työn ohella. Kuinka paljon on aikaa markkinoida omaa osaamista, hoitaa hallinnollisia töitä ja vielä tehdä itse työtä. Olin itse hyvässä asemassa, kun perustin yrityksen juuri tarpeen takia; tein jo töitä niin valmennushommissa kuin yhteistyökumppaneille blogin ja sosiaalisen median kautta, joten oma alku oli varmasti helpompi kuin monen muun. Lisäsin töitä aina sitä mukaan, miten opiskelun ohella pystyin tekemään. Lisäksi yhdistin koulun ja työt yhteen ja toteutin töitä osana isompia kouluprojekteja, joten tilanne oli oikeasti tosi hyvä. Lisäksi pystyin tekemään työharjoittelut omalle yritykselleni.

Muussa tapauksessa alussa olisi ehdottomasti mennyt enemmän aikaa markkinointiin ja toiminnan käynnistämiseen. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että harvoin töihin haetaan kotoa ja yrittäjänä olet itse vastuussa kaikesta. Siitä, että sovitut työt tulee hyvin tehtyä ja siitä, että töitä on jatkossakin tarjolla.
Yrittäjällä harvemmin on kellokorttia jonka leimaa kun tulee töihin ja rupeaa jo vilkuilemaan 10 min ennen kelloa, että milloin saa leimata itsensä pois. Työt helposti venyvät pidemmälle, kun olit ajatellut ja työpäivät voivat olla joka päivä hyvin eri pituisia.

Yrittäjän ei tarvitse kuitenkaan olla kokoajan töissä, vaikka näin väitetäänkin. En sano, ettei itsellä olisi koskaan työtunnit menneet överiksi, mutta on hyvin paljon itsestä kiinni miten viikot suunnittelee. Joskus on vaikea erottaa työt vapaa-ajasta mutta toisinaan se onkin työn parhaita puolia.
Oman jaksamisen kautta olen huomannut, mikä työmäärä on itselleni tarpeeksi. Jos teen liikaa töitä, se näkyy heti vireystilassa väsymyksenä, niin kuin myös se, että teen liian vähän, koska silloin on paljon ylimääräistä energiaa ja saattaa käynnistää turhan monta uutta projektia päällekäin.

Jokaisen, mutta erityisesti yrittäjän on hyvä kuunnella omaa jaksamista, koska jos työtä tekee jatkuvasti uupuneena vaikuttaa se varmasti lopputulokseen, sekä asiakaskatoon. Omassa työssäni ihmisten parissa, tärkeintä on antaa muille energiaa, eikä viedä sitä pois. Lisäksi koen erittäin tärkeäksi, että seison itse jokaisen asian takana mitä opetan, joten jos oma elämänhallinta on yhtä kaaosta niin siinä on turha opettaa ketään muuta. Jokainen yrittäjä on usein omassa työssään itse se ”käyntikortti”, joten on todella tärkeä olla ammattiylpeyttä ja edustaa itse sitä mitä opettaa. Omalla kohdallani se on sporttisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.

Yrittäjänä on usein myös ammatissa mikä on itselle se intohimo ja helposti työt seuraavat mukana kaikessa. Lisäksi kun kukaan muu ei hoida töitä kun sinä itse, niin joskus on pakko hoitaa töitä myös kotona, vapaa-ajalla.
Olen kuitenkin huomannut miten tärkeä on osata sulkea kalenteri. Moni ajattelee, että yrittäjät ovat aina töissä; niin aamut, illat kuin viikonloputkin, mutta ihan niin se ei kuitenkaan mene. Kukaan ei halua tehdä aamusta iltaan töitä jatkuvana putkena ja vielä viikonloppunakin, tai ainakaan kovinkaan pitkälle niin ei pötkitä.
Pääsääntöisesti en esimerkiksi itse valmenna yksilöasiakkaita viikonloppuisin enkä myöhään iltaisin. Muita satunnaisia töitä saattaa olla viikonloppuisin, kuten tapahtumia, koulutuksia, puhekeikkoja ja satunnaisia ryhmävalmennuksia, mutta jos näin on otan vapaapäiviä arkisin. Työn ohella pitää olla myös omaa aikaa tehdä omia juttuja, treenata, nähdä rakkaita ihmisiä ja ihan vaan olla myös kotona.

Yrittäjyyttä ei ole Suomessa tehty helpoksi, mutta silti en vaihtaisi päivääkään siitä mitä tällä hetkellä saan tehdä. Valmentamisesta varsinkin yksilöiden kanssa koostuu suurin osa omista työtunneista ja nautin siitä työstä ihan täydellä sydämellä. Lisäksi käyn paljon kouluttamassa, puhumassa, luennoimassa kaikesta liikunnan- ja terveyden ympärillä sekä toki myös yrittäjyydestä. Satunnaisesti teen myös urheilutoimittajan töitä ja juonnan tapahtumia. Eikä saa unohtaa tätä blogia ja sosiaalista mediaa, jotka ovat olleet sisällön tuottamisena yhteistyökumppaneiden kanssa isona osana omaa uraa jo yli kahdeksan vuotta.
Tähän upeeseen työkenttään mahtuu tietysti treenilomat ja yritys-työhyvinvointitapahtumat joita järjestän. Joten en voi koskaan sanoa, että viikot olisivat samanlaisia. Aina tulee uusia hauskoja projekteja ja keikkoja, joita pääsee tekemään ja se on yksi isompia asioita työssäni mistä nautin todella paljon.

Yrittäjyys ei välttämättä ole vakio tuloja, eikä vakiotyötunteja, tutussa ympäristössä ja työkavereiden keskellä, mutta yrittäjyys voi olla täynnä uskomattomia kokemuksia, voit tavata mielettömiä ihmisiä, löytää itsesi mitä hienommista paikoista ja päästä tekemään jotain millä on todella iso merkitys.
Voit jatkuvasti kehittää itseäsi työssä ja haastaa itseäsi ihan uudelle tasolle. Kukaan muu ei päätä mitä sun pitää tehdä vaan saat vastata itse kaikesta, niin omasta kehityksestäsi kuin yrityksen kehityksestä. Ja jos haluat menestyä voit menestyä täysin omilla ehdoilla, kulkemalla ihan omia polkuja.

Jos muutaman vinkin voin tuleville tai nykyisille yrittäjille antaa niin: ole rohkea ja mene epämukavuusalueelle, yleensä sieltä löytyy jotain niin siistiä, tunne aitoa ammattiylpeyttä omaa työtäsi kohtaan kehittämällä ja opiskelemalla itsesi huippuosaajaksi sekä ymmärrä työsi sekä aikasi arvo, ole nöyrä, mutta älä nöyristele. Seiso sanojesi ja arvojesi takana, niin teet työstäsi aina hyvällä mielellä.

Voin suositella yrittäjyyttä kaikille!

Olen pienestä pitäen tiennyt mitä haluan tehdä tulevaisuudessa… nimittäin jotain merkityksellistä! Jotain millä koen olen vaikutusta ja arvoa. Sekä lisäksi tärkein: haluan tehdä työtä mistä nautin! Tämän melko lyhyen (23v) tämän hetkisen elämäni varrella olen tehnyt yhtä sun toista. Nuorempana ensimmäinen virallinen työpaikkani oli Kauniaisten kaupungin kunnossapidossa. Jossa lopulta työskentelin neljä vai jopa viisi kesää. Kirin itseni 15 vuotiaasta kesäduunarista ryhmän vetäjäksi ja kesäkukka vastaavaksi. Työnkuvaani kuului yleisesti kaikki puutarha- ja kunnossapitotyöt kaupungilla, joten työ oli hyvin ruumiillista ja sen takia siitä tykkäsin. Ja mikä parasta: sain olla ulkona koko kesän!

Tätä ennen olin satunnaisia keikkoja tehnyt valmentamisen, tuomaroinnin ja siivoushommien parissa. Lisäksi nuorempana tein paljon promo- ja esittelykeikkoja sekä olin urheilu- ja vaatekaupassa töissä. Eikä saa unohtaa yhtä kesää erään yrityksen sihteerinä/respatyöntekijänä. Eli kaikenlaista on tullut aiemmin tehtyä. Jokainen pääsee elämän aikana erilaisten töiden pariin joskus varmaan joutuukin, mutta jokainen työ antaa ja opettaa jotakin. Parasta on ollut oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa olosuhteissa.

Suurin tavoitteeni on kuitenkin ollut: tehdä työtä urheilun parissa. Koko ikä on tullut vietettyä urheillessa ja olen aina tiennyt, että jos jotain haluan tehdä työkseni, niin sen täytyy liittyä liikuntaan ja hyvään fiilikseen. Liikunnan-alalle suuntaaminen olikin selkeä valinta. Jos joku ei vielä tiennyt niin liikunnan-alalle voi opiskella lyhyillä pt-kursseilla tai liikunnan-ammattitutkinnolla tai sitten löytyy ammattikoulu jossa voit valmistua liikunnan neuvojaksi (kesto 2-3v riippuen haetko kouluun peruskoulun vai lukion jälkeen) ja sitten löytyy Ammattikorkeakoulu (Vierumäki, Rovaniemi, Kajaani) josta valmistut Liikunnanohjaajaksi ja täydennyksenä voi ammattikorkeakoulun jälkeen opiskella ylempi ammattikorkeakoulu sekä liikunnan-alalta löytyy vielä yliopistotason koulutus (Jyväskylä). Eli koulutuksia löytyy monelta eri tasoilta, vähän eri ammatteihin.

Seuraava haaveeni on ollut yrittäjyys. Yrittäjyys on varmasti monille iso kynnys, mutta sitäkin antoisampaa, kun saa itse päättää lähes kaikesta omassa työssä. Yrittäjyys ei kuitenkaan sovi kaikille, mutta jokainen joka haluaa toteuttaa ja harjoittaa omaa uraa ja ammattitaitoa yrittäjänä, niin voin vain suositella! Helppo matka ei todellakaan ole edessä ja töitä saa kyllä paiskia. Kukaan ei tule neuvomaan miten työt pitäisi tehdä, vaan avaimet on oltava omissa käsissä ja juuri sen takia yrittäjänä oleminen on mahtavaa. Välillä todella stressaavaa, aika vievää ja turhauttavaa, mutta enimmäkseen antoisaa, inspiroivaa ja kehittävää.

Aloitin yrittäjyyden kesken ammattikorkeakoulu-opintojen. Ei ehkä fiksuin päätös, mutta onneksi tukea tuli koulun puolelta. Sain hyvin yhdistettyä omat työni sekä opinnot koulussa. Toki ”opiskelija-elämälle” piti jättää hyvästit. Kaikki aika kului kouluun ja työhön. Silti en kadu päivääkään, että lähdin tavoittelemaan unelmiani!

En ole kovin syvällisesti avannut työstäni valmentajana, puhujana ja bloggarina, niin ajattelin nyt vähän kertoa mitä oikeasti teen. Valmentaminen on tällä hetkellä päätyöni, johon kuluu suurin osa ajastani. Työskentelen hyvin erilaisten ihmisten ja tavoitteiden kanssa… On kovatasoisia, erittäin aktiivisia yksilöitä, joilla tavoitteita on niin voimaharjoittelun tekniikassa, liikkuvuudessa, kestävyydessä, tai oman lajin fysiikkaharjoittelussa sekä valmennettavistani löytyy myös aloittelijoita, terveysliikkujia, yrityksiä ja kuntoutujia. Kuntoutus on aina ollut työssäni todella tärkeää, se matka mitä vakavista vammoista, rakenteellisista ongelmista ja sairauksista huolimatta olemme asiakkaiden kanssa kulkeneet ovat opettaneet myös minua paljon. Kun saamme toimintakyvyn oikeanlaisen liikunnan avulla palautettua.. en voi edes kuvailla miten mahtavaa se on!

Hermotus-ongelmia löytyy kaikista valmennettavista ja jokainen koppi, minkä asiakkaat ottavat kiinni ja oppivat itsestä ja oman kropan toiminnasta on niin paras palkka tässä työssä! Meistä jokaisella on jollain liikunnan osa-alueella ongelmia, niiden selvittäminen ja kehittäminen saa jokaisen motivaation liikuntaa kohtaan kohoamaan.

En siis tee vain perus pt- valmennusta vaan paljon muutakin. Valmennuksessa ydin on mentaalivalmennus. Monesti liikunta- ja terveys-tottumuksiin/käytösmalleihin löytyy ratkaisu mentaalipuolelta ja jos siihen ei syvennytä- ei myöskään muutosta tapahdu. Mentaalivalmennukseen tulen syventymään postauksissa myöhemmin lisää.

Jokainen asiakas on oma yksilönsä ja haluan myös kohdella valmennettavia niin, on eri asia opettaa kuntosalikäytäntöjä kun oikeasti valmentaa ihmisiä. Valmennuksen tulee olla jokaiselle asiakkaalle räätälöityä ja henkilökohtaista sekä sen tulee vastata asiakkaan tavoitteisiin eikä valmentajan mieltymyksiin harjoittaa liikuntaa.  Myös tästä johtuen lyhyet koulutukset eivät riitä valmennuksen laadun takaamiseen vaan kokemukset ja jatkuva itsensä kehittämiseen pyrkivä ote. Kukaan valmentaja ei ole täydellinen, mutta jos ei ole jatkuvasti valmis kehittämään itseään ja syventämään omaa osaamista sekä kohtele jokaista asiakasta yksilönä on syytä miettiä onko ala valinta oikea. Meidän tarkoitus on kuitenkin edistää ja parantaa ihmisten terveyttä ei viedä sitä!

Puhujana toimin esim. yrityksissä, tapahtumissa ja kouluilla. Usein aihepiirini koskevat hyvinvointia, terveyttä, liikuntaa ja omia arvojani. Kaikkea millä voin motivoida ja inspiroida ihmisiä! Ja sitten on vielä isona osana työtäni mahtavat yhteistyökumppanit, kuvaukset ja tämä blogi. Blogia teen täydestä omasta halusta, niskaani ei hengitä kukaan vaan teen tätä juuri silloin kun minulla on aikaa ja halua. Kirjoitan, koska nautin siitä vaikka olenkin enemmän puhuja tyyppiä.. sen varmaan näkee kirjoitusvirheistä! Toivepostauksia otan avosylin vastaan!! 😉

Haluan kannustaa teistä jokaista tavoittelemaan omaa unelma-ammattia! Jokainen työ on arvokas, mutta tehkää työtä joka on teille itsellenne merkityksellinen ja arvokas.

-O

 

Wauuu!! Ihan mieletön fiilis. Eilen oli Vierumäellä valmistujaisjuhla, jota on odotettu ihan fiilareissa koko opiskelun ajan. Olen aina tiennyt, että liikunta on se, mistä saan iloa ja sitä aion koko ikäni harrastaa, hengittää ja elää. Ammattia en siitä kuitenkaan tiennyt tekeväni, koska en edes tiennyt nuorempana kuin vaihtoehdot liikunnanopettaja tai valmentaja. Olin varma, että minusta tulee rikostutkija. Kuitenkin luokkaantumiset ja monet kokemukset elämän aikana ovat muokanneet minua jatkuvasti siihen suuntaan, että haluan olla teräksinen liikunnanalan-ammattilainen, joka seisoo sanojensa takana ja tietää mitä tekee.

Kun menen töihin, en edes tajua olevani töissä sillä rakastan niin paljon valmentamista, kouluttamista ja ihmisten auttamista. Haluan tartuttaa omaa intohimoani liikuntaan, sekä auttaa ihmisiä oppimaan liikunnasta ja oman kehon terveydestä. Lisäksi haluan seurata urheilua ja buustata huikeita nousevia staroja!! Haluan elää ajankohtaista elämää terveyden ja urheilun parissa. Opettaa ja tukea muiden projekteja sekä toimia terveyden puolesta puhujana.

Tietämystä olen eniten saanut koko ikäni kestäneestä kilpaurheilutaustasta, on silti ollut mieletöntä oppia lisää ohjaus puolesta, pedagogiikasta sekä asioiden organisoinnista. Ja näitä asioita olen oppinut Vierumäellä. Se, että itse on mega urheilullinen ja rakastaa urheilua ei vielä vie siihen asteeseen, että pystyisi tukemaan ja opettamaan muita ihmisiä. Paljon täytyy oppia opetusmalleja ja tyylejä, miten erilaisia persoonia pitää huomioida, ymmärtää, valmentaa ja opettaa. Koen saavani Vierumäen, liikunnan- ja vapaa-ajan ammattikorkeakoulun koulutuksesta tähän parhaat mahdolliset eväät, joita pääsen kokoajan työelämässä testaamaan.

Lisäksi olen oppinut itseni johtamista, asioiden organisointia ja rautaista yhdessä tekemistä muiden kanssa. Olemme kolmen kuoluvuoden aikana järjestäneet isojakin tapahtumia yhdessä, sekä organisoineet isoja kokonaisuuksia ja koen, että kaikista on ollut minulle hyötyä!

Olen joutunut paljon uhrata omista töistäni ja vapaa-ajasta, jotta sain koulun suoritettua Vierumäellä kolmeen vuoteen, mutta silti tajusin, että olen tehnyt lähes täyspainotteisesti töitä yritykselleni ja toisessa työpaikassa sekä kaiken ohella, kirjoittanut esikoiskirjani, treenannut tavoitteellisesti joka ikinen viikko, kirjoittanut tätä blogia tavoitteideni mukaan täydellä panostuksella sekä tehnyt reissuja ja keikkoja joka kuukausi.

Kaikki on itsestä kiinni! Koulusta valmistuu jos vaan hoitaa asiat kunnolla ja aloittaa tarpeeksi ajoissa. On helppo elää narut löysällä ja toisille se sopii loistavasti, mutta jos oikeasti haluaa yhdistää yrittäjyyden, täyspäiväisen opiskelun, tavoitteellisen treenaamisen ja ne tärkeimmät eli läheiset ihmiset, on elämä aika hektistä. En kuitenkaan kadu mitään, olen nuori ja jaksan, sekä nautin toiminnan täyteläisestä elämästä!

Kiitos Haaga-Helia ja Vierumäki! Olin ihan fiiliksissä erityisen hyvästä päättötodistuksesta, opinnäytetyöstäni sekä stipendistä, kun olitte huomanneet miten intohimolla tätä kaikkea teen!

Kiitos rakkaalle perheelleni ja ystäville, jotka olette aina tukenani! Eilen oli mielettömät valmistujaiset, tänään puolisoni sekä siskoni järkkäsivät ylläri brunssin, missä oli rakkaita ystäviäni sekä huomenna vielä yhdet juhlat! Huh <3

Sekä kiitos kaikille ihanista onnitteluista, lämmittää niin paljon mieltä!

ps. Seuraavat suunnitelmat ovat jo mielessä…. 😉

Syksystä asti on riittänyt hulinaa niin kouluhommien kanssa kuin ensimmäisen kirjankin. Vihdoin on kirjan taiton aika se kaikkein hektisin hetki!  Jännittää aivan sairaasti, hyvällä tavalla. Projekti on ollut tosi mielenkiintoinen. On ollut hauska isojen kouluprojektien, seminaarien, tehtävien ja opinnäytetyön ohella kirjoittaa kirjaa. Yksi rauta ei selkeästi riitä vaan aina pitää olla monta tulessa yhtä aikaa.

Kevät tulee olemaan isojen juttujen aikaa! Tällä hetkellä raapustelen viimeisiä koulutöitä valmiiksi ja samalla panostan opinnäytetyön laatuun ja sisältöön. JA MAALISKUUSSA kirjakauppojen hyllyistä löytyy inspiroiva kirja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: Fitoona- Terve ja vahva minä! Toukokuun lopussa olisi tarkoitus valmistua Haaga-Helian AMK.sta  liikunnanohjaajaksi! Kolmen vuoden opiskelu on hurahtanut silmissä… mihinhän kouluun seuraavaksi 😉

Ei tässä stressin keskellä ole edes ehtinyt fiilistellä mitään valmiita hommia. Ehkä kesää kohti osaan rentoutua. En malttaisi millään odottaa kuin ensimmäistä kertaa saan opuksen käsiini. En olisi voinut ikinä kuvitella, että vuosi 2016 alkaisi elämässäni näin…  🙂

Tässä vähän sneakpeekkiä kirjasta, yksi ihan lemppari kuvistani. Taitava Sami Siilin osaa asiansa! Myös Petteri Peltonen on vastannut tulevan kirjan kuvista. Propsit molemmille upeasta työstä!

Takki Björn Borg, kevät -16