arvostus

Kun katson peiliin en ajattele ensimmäisenä mistä osasta kehoa en tykkää, vaan katson pintaa syvemmälle omaan hyvinvointiin. Olenko suupielet alaspäin vai ylöspäin. Tunnenko oloni energiseksi, näytänkö energiseltä? – Vastaus on helppo, jos olen nukkunut hyvin, syönyt hyvin, liikkunut, antanut panostukseni töissä ja saanut rentoutua läheisten ihmisten kanssa, kyllä olen energinen ja onnellinen! 

Pienet asiat ratkaisevat, joka päivä kävelet tärkeitä valintoja vastaan. Päätät jokaisella kerralla edistätkö terveyttäsi vai et. Jos päiväsi koostuu enemmän huonoista päätöksistä näet sen myös aina kun katsot peiliin, jos taas päätät toisin niin katsoessasi peiliin ehkä hymyilet tai myhäilet ja tiedät kaiken olevan hyvin, sinun on hyvä olla ja olet terve.

Vinkkini terveyteen:

– Punnitse vain hedelmähyllyllä. Älä myöskään punnitse itseäsi jatkuvasti, muutaman kilon muutoksilla ei ole mitään väliä jos fiiliksesi on katossa. 

-Liiku itsesi takia ja löydä laji mikä tuo sinulle hyvää oloa. Uskalla kokeilla jotain uutta! 

-Löydä tapa, säännölliseen syömiseen ja syö perusterveellisesti. Terveellinen syöminen ei vaadi hirveästi… 

-Ole armollinen itsellesi ja nauti myös elämästä! Narsistinen ei kannata olla, eikä ruokavalion tai treenaamisen kuulu hallita elämää. 

– Jos katsot peiliin, etkä löydä itsessäsi mitään hyvää tiedät että jotain on tehtävä, koska jokainen ansaitsee onnellisuuden.

Lisää mun filosofiaa ja kultainen keskitie kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille tulette löytämään uudesta kirjastani Fitoona- Terve ja vahva minä! Kirjan ehtii vielä tällä ja ensiviikolla tilaamaan ennakkoon sainattuna täältä. 

Kohta se onkin kaupoissa (VK10) ja ennakkotietona teille lukijoille, tulen 4.-6.3.16 olemaan paikanpällä GoExpoissa, missä kirja tullaan julkaisemaan! Pressitilaisuus on jo perjantaina klo 10.30-11.30.

Olen muutaman päivän pohtinut, mitä lupaan vuodelle 2016! Joskus lupaukseni ovat olleet saavutuksia mihin olen halunnut päästä. Maaliskuussa julkaisen ensimmäisen kirjani ja toukokuussa olisi tarkoitus saada paperit käteen koulusta, mutta ne eivät silti ole uudenvuoden lupauksiani.

Sitten mietin käytöstapoja ja malleja, haluanko niihin lupauksia, mutta pidän suoraan sanoen itsestään selvänä, että avaan muille ovia, kiitän, hymyilen ja olen oikeudenmukainen.

Hyvinvointi on minulle aina ollut tärkeää, joten myöskään terveellisen ruuan syöminen ja treenaaminen eivät tarvitse olla itselleni lupaksia, sillä ne toteutuvat joka tapauksessa.

Pitkän pohdinnan jälkeen vihdoin keksin…! Olen melkein joka vuosi tutustunut johonkin uuteen lajiin kunnolla, käynyt kursseilla, opetuksessa ja kokeillut lajia enemmän kuin kerran. Viime vuosina uuteen lajikirjoon on tullut kalliokiipeily, motocross, suppaus, suunnistus ja viimeisenä surffaus.

Ja täten lupaan, että myös vuonna 2016 tutustun kunnolla uuteen urheilulajiin! 

Tutustuminen johonkin uuteen avartaa aina. Ennakkoluulot ja omat ”mukamas” tietämykset ovat usein kilometrin todellisuutta kauempana. Alan ammattilaisilta saa ihan uuden näkemyksen ja usein arvostus tätä kautta nousee. Uuden lajin kokeminen tuo tullessaan haasteita ja usein myös onnistumisen kokemuksia, joita ei tutut ja turvalliset omat treenit tuo samalla tavalla tullessaan. Tätä tunnetta ja fiilistä haluan saavuttaa myös vuonna 2016.

Haastan teidät kaikki kokeilemaan vuonna 2016 jotain ihan uutta! Onko se sitten liikuntalji tai jotain ihan muuta! 

Hyvää uutta vuotta kaikille! Tuokoon uusi vuosi uusia kokemuksia, oivalluksia, hämmennyksiä ja iloa. 

-O

Tuntui niin hyvältä hetki hengähtää. Suomessa miljoona deadlinea painaa päälle ja välillä tuntuu, että elämä menee liian minuuttiaikatauluksi ja asioiden suorittamiseksi. Silloin on hyvä hakea happea jostain missä et ole lähelläkään kiireitä. Ja niin me päätettiin tehdä ja lähdimme Espanjaan, Fuerteventuuraan!

Tarkoitus oli reissussa aktiivisesti myös blogata, mutta Hotellin netti ei ihan ollut sitä luokkaa, yhtäkään postausta en saanut julkaistua. Kuitenkin perästä kuuluu ja tässä lyhyesti reissustamme…

Buuggasimme reissun kuukausi ennen lähtöä jolloin hinnat olivat hyvin edulliset. Varasimme hotellin tällä kertaa Apollon kautta, vaikka yleensä suosin ihan lentojen ja hotellin ottamista erikseen. Hotelli mihin päädyimme oli Corralejossa sijaitseva: Oasis Papagayo, sillä se oli sijainniltaan rannan ja kävelykadun välissä, mahdollisuus oli valmistaa itse ruokia sekä hotellilta löytyi treeni mahdollisuuksia. Moniin hotelleihin kuuluu ”all inclusive” eli kolme ruokaa päivään buffa-tyylillä, mutta me emme päätyneet tähän vaihtoehtoon sillä bongasimme Tripadvisorista muiden asiakkaiden kommenteista, että ruoka oli ollut pettymys. Ja kun pari kertaa kävimme aamupalalla niin ei se kovin erikoinen ollutkaan. Hyvä oli myös huomata, että ennakkoon ruoka olisi maksanut jopa muutaman euron enemmän/ kerta kuin vasta paikan päällä.

Correlajon kaupunki oli pieni, ei mikään shoppailijan paratiisi ellei suffitarvikkeita ole metsästämässä. Paljon samanlaista turistitavaraa mitä kaikkialla on, sekä lisänä muutama tunnettu kauppaketju, kuten esim. Zara ja Bershka. Ravintoloita oli sitäkin enemmän, mutta suosittelen katsomaan myös niiden arvosanoja ja varsinkin ihmisten kommentteja Tripadvisorista. Meille tästä palvelusta tuli lomalla ihan läppä! Katsoimme lähes jokaisen ravintolan sieltä sekä annoimme aina palautetta.

Ranta oli todella huikea! Vesi puhdasta ja rantaa ennen sai kävellä jonkin matkaa hiekkadyynejä pitkin. Jos kiinnostaa Wind-surfing niin sitä pääsi tällä rannalla kokeilemaan.

Matkustelu on aina ollut minulle paljon muutakin kuin altaalla löhöilyä, esimerkiksi uusien kokemuksien saamista ja vielä siistimpää on jos oppii jonkun uuden lajin (alkeet siitä). Myös tällä reissulla oli pakko kokeilla jotain uutta, nimittäin surffausta..! Siitä kerron myöhemmin lisää omana postauksena… 😉

Lisäksi reissun aikana treenasimme aktiivisesti niin aamulenkkeillen ja iltaisin hotellin kuntosalilla. Yhtenä päivänä päätimme vuokrata maastopyörät ja taittaa muutama kilsa niillä saareen tutustuen.

Palailen vielä postauksissa surffauksen lisäksi, että miten pitää itsensä ruodussa loman aikana. 😉

-O

Kiitos kaikille, jotka osallistuitte Jolien- treenikassatuotteiden arvontaan kertomalla mielipiteenne luonnollisuudesta. Minulla kesti todella kauan lukea kaikki mielettömän upeat vastaukset, sillä fiilistelin ja pohdin jokaista mielipidettänne luonnollisuudesta. Täältä voit käydä lukemassa kommentteja, joita tuli reilut 140 kpl.

Voittajien valinta ei todellakaan ollut helppoa, mutta hienointa minusta on huomata mitä te lukijat oikeasti ajattelette luonnollisuudesta. Olitte löytäneet luonnollisuudelle ulkoisten vaikutteiden lisäksi myös sisäistä hyvää oloa, omana itsenä olemista sekä itseluottamusta ja itsensä hyväksymistä.

Minä olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, mikä on luonnollista nii sisäisesti kuin ulkoiselta habitukselta, mutta ehkä tärkeintä on tiedostaa se, että jokaisessa meissä on luonnollisuus, mutta sen löytäminen sekä hyväksyminen on oma projektinsa. Ulkopuoliset ihmiset sekä media tuovat oman haasteensa uskoa omiin puoliin. Media sekä monet median keulakuvat antavat vääristyneitä kuvia ja vain yhtä oikeita vastauksia, siitä mitä luonnollisuus on.

Minusta paras lause on: ”Että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet” Kiteyttää aika hyvin sen mitä luonnollisuus tarkoittaa, eli juuri sitä mitä oikeasti olet.

Minä todella toivon, että jokainen  löytäisi oman ”luonnollisuutensa” eikä etsisi sitä muista ihmisistä tai asioista.

Onnittelut vielä tuotepakettien voittajille, laitoin teille tänään sähköpostia! 😉 <3

En ole missään, ikinä kokenut näin aitoa onnistumisen tunnetta, iloa kilpailemista sekä liikuntaa kohtaan, kun eilen keskiviikkona vammaisten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten Junior Gameseissa.

Eilen Yle Urheilussa: http://yle.fi/urheilu/urheilun_riemua Pidempi pätkä nähtävillä 2.12 puoli seiskassa ylellä!

Tapahtuma vetää satoja lapsia ympäri suomea kilpailemaan! Mutta silti on vielä satoja ketkä eivät ehkä tapahtumasta tiedä tai kykene itse paikalle tulemaan, joten sanan levitys Junior Gameseista on myös tärkeää.

Pääsimme Jukolatiimin kanssa paikan päälle seuraamaan, että mihin keräämämme tempauksen varat käytetään ja voin kertoa, että tekisin kaiken milloin vain uudestaan. Pääsimme haastamaan toisiamme eri lajeihin, niin sokkopingikseen kuin pyörätuolikelaukseen, jossa mieletön pyörätuolikoripalloa harrastava pikkupoika tuli heti paikalle auttamaan minua, että miten pyörätuolikelaus tapahtuu. Apua ei edes tarvinnut kysyä kun hän reippaasti ilmottautui auttamaan.. WAU!!!

Mitä mieltä olet siitä, että lapset kilpailevat keskenään? Tämäkin kysymys herättää montaa eriävää mielipidettä. Oma mielipiteeni asiaan on, että jokaisen lapsen taustoista tai rajoitteista huolimatta on saatava mahdollisuus kilpailla positiivisessa ilmapiirissä, jotta oppii voittamisen lisäksi häviämistä sekä sitä, että mikään ei ole liian vakavaa.

Miksi me päättäisimme sen, että saavatko lapset kilpailla toisiaan vastaan? Tärkein on kuulla ja seurata lapsia, aiheuttaako kilpailu hallaa lapsen kehitykselle… Eri asia on jos vanhemmat pakottavat lapsensa kilpailemaan tai kilpailu ei ole positiivisesti toteutettua, mutta jos puhutaan lasten välisistä kilpailutapahtumista, missä jokaiselle löytyy jokin laji missä saa kisata niin, ettei oma rajoite näy lainkaan eikä tule sellainen olo, että olisi erilainen. Mielestäni tässä ei ole mitään muuta kuin hyvää! Toivon todellakin, että Junior Gameseilla on mahdollisuus tulla joka vuosi järjestetyksi.

En tule varmaan koskaan elämässäni kokemaan mitään samanlaista, kuin paikan päällä koin. Kisojen ilon määrällä koko Suomen valtio saisi hymyn korviin asti. Näiden lasten hetkessä eläminen ja tunteiden näyttäminen oli jotain uskomattoman hienoa, että taisin muutaman kerran omillakin kasvoilla kyynel vierähtää.

Lemppari tyttö 6 v. Venla kuvassa ja Venlan sisko Sonja sylissä!

Viattomuus, aitous, iloisuus… Näitä taitoja meistä jokainen tarvitsisi lisää. Meillä on paljon opittavaa ihmisistä, joilta on viety jotain mitä meillä muilla on, mutta silti heiltä löytyy paljon sellaista mitä meidän pitäisi oppia arvostamaan ja katsomaan ihan uusin silmin. Usein unohdamme mikä on oikeasti tärkeää, emme arvosta tarpeeksi toisiamme ja vasta silloin kuin kohdallemme sattuu jotain, rupeamme arvostamaan terveyttä ja onnellisuutta.

Kuinka moni auton rattiin hypätessä, osaa olla tarpeeksi varovainen, miten usein avaamme oven kuin näemme ettei vastaan tuleva henkilö ehkä kykene avaamaan sitä yhtä helposti kun me kykenemme, milloin valitsemme portaat hissin sijasta kun näemme, että henkilö pyörätuolissa odottaa myös ylöspäin menoa… Niin näitä on hyvä jokaisen pohtia, toteutuvatko ne kohdallasi, jos ei niin ehkä on peiliin katsomisen paikka.

Suosittelen jokaista käymään tutustumassa Junior Gamesin tyylisiin tapahtumiin, voin kertoa että ne avartavat enemmän kuin osaat edes kuvitella… Tulet ehkä hämmentymään ja kyseenalaistamaan oman arvomaailmasi muutamaan kertaan, niin minulle kävi…

Erittäin positiivista viikkoa kaikille! Haastan jokaisen elämään edes kerran hetkessä! <3

Artikkeleita aiheeseen liittyen:

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/junior-games-

http://yle.fi/urheilu/kuusivuotias_venla