2017

Ylös, ulos ja treenaamaan! Nyt on tullut syötyä niin paljon, että pienelle reippailulle on tarvetta.Pulkkamäki, kävely- tai juoksulenkki, lumityöt, luistelu, hiihto tai ihan mikä vaan liikunta & hyötyliikunta tekee nyt hyvää, ihan jokaiselle.  Mega hyvä ulkotreenipaikka pääkaupunkiseudulla on Kartanokosken, Lappset- fitnesspuisto. Tässä hyvä circuit- treeni sinne ja moneen muuhun ulkotreenipaikkaan.

Circuit 3 kierrosta

Kierrosten välissä 1 min palautus, liikkeiden välissä 20-30 sek. 

Ropes; 10 x molemmat kädet, 10 x vuorokäsin 10x molemmat kädet, 10 x vuorokäsin (kevennetty versio: jatkuva köysien heilutus molemmilla käsillä yhtä aikaa)

Tasajalkahyppy; sivulta sivulle, pysähdy aina korokkeen päällä x 20 (kevennetty versio; tasajalkahyppy suoraan matalimman korokkeen päällä)

Olkapääpunnerrus: Jalat korokkeen päällä, punnerrus olkapäillä. x 15 (kevennetty versio: voit suorittaa liikkeet maassa, vartalo a- asennossa) 

Soutu: 1- käden soutu vaaka-roikunnassa x10 /puoli (kevennetty versio: Souda molemmilla käsillä yhtä aikaa, sekä vartalon kulmaa säätämällä saat kevennettyä liikettä)

Etukyykky: Painot vartalon etupuolella, x 15 (Kevennetty versio: ilmakyykky, ilman painoja)

Vatsalihakset: roikunnassa,  jalkojen nostot vuorotellen x 20 (kevennetty versio: polvien nosto roikunnassa, tai selin maaten jalkojen nosto vuorotellen ylös lattiasta) 

Hyviä treenihetkiä!

Toiveena teiltä on tullut jouluaiheinen postaus ja kirjoitan siitä omin silmin enemmän kuin mielellään… Joulu on aika jolloin, koko Suomi hetkeksi rauhoittuu (ainakin toivon mukaan). Joulu on yksi vuoden tunnelmallisimmista hetkistä. Joulu on välittämistä ja yhdessäoloa. Ja joulu on kuin pilke silmäkulmassa talven pimeinä päivinä…

@Petteri Peltonen

Lapsena joulu oli vuoden kohokohta… Koko joulukuu tuntui aivan ällyttömän pitkältä ja se, että vain yhden luukun sai avata kalenterista kerrallaan oli haastavaa, olin todella malttamaton lapsi. Joulussa parasta on ehdottomasti perinteet; kuusen koristelu, koko perheen kokoontuminen yhteen, haudoilla käynti, aamupuuro ja manteli sekä illallinen ja lahjojen jako. Itselläni joulua on aina vietetty monessa osoitteessa, ja myös siitä olen tykännyt, mitä enemmän läheisiä ja sukulaisia on paikalla sen kivempi! Meillä joulua vietetään usein Jouluaatosta- Tapaninpäivään, vanhemmilla ja isovanhemmilla. Vaikka lapsena joulua katsoi erilaisin taikauskoisin silmin ja täydellä mielikuvituksella, odotan joulua edelleen innolla.

Perinteisin kaava on ollut Jouluaaton aamutreeni; reippailua ulkona, luistelua tai salitreeni. Tämän jälkeen joulupuuron syönti ja glögin juonti, jossa tapana on ollut piilottaa manteli puuroon ja joku onnekas saa toivomuksen mantelin löydettäessä. Yleensä samaanaikaan Lumiukko– lyhytelokuva tulee telkkarista ja se on aivan pakko nähdä joka vuosi, sekä tottakai kuunnella Joulupukin kuumalinjaa. Sitten olemme käyneet viemässä kynttilät läheisten haudoille. Ja viimeisenä valmistauduttu illan Jouluillalliseen pitkän kaavan kautta jutellen, naureskellen ja syöden. Jonka jälkeen ihan viimeisenä on ollut Joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Illalla yleensä olemme pelanneet koko perheen kesken lautapelejä, Alias on ollut ehdoton suosikki. Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä olemme vielä erikseen syöneet kaksi muuta illallista perheen ja sukulaisten kesken.

Monen mielestä lahjoja ei pitäisi antaa ollenkaan, olen tästä hiukan eri mieltä. Jos kerran vuodessa vietetään joulua haluan todellakin antaa perheelleni lahjoja, mutta osalla menee lahjojen anto ihan överiksi. Kukaan ei tarvitse kasapäin lahjoja ja upeita lahjoja ovat itsetehdyt lahjat, lahjat jotka tulevat oikeasti tarpeeseen sekä lahjat jotka ovat yhteistä aikaa ja tekemistä. Ja erittäin upea lahja on myös lahjoittaa lahjoja niille, ketkä niitä eivät niin usein saa: vähävaraisten perheiden lapset tai esimerkiksi lastenkodit. Yhtenä lahjana itsellesi voit antaa lahjan jollekin toiselle.

@Petteri Peltonen

Jouluruokaa vihataan ja rakastetaan, toiset haluavat kunnioittaa perinteitä ja toiset haluavat uudistaa niitä. Itse olen tästä välistä.. Joulupöytäkin saattaa helposti kääntyä overiksi, liikaa kaikkea eikä kukaan jaksa enää viikko joulun jälkeen syödä samaa ruokaa. Mutta muutamat jouluruuat ovat ehdottomasti sellaisia mitä odotan joka vuosi, kuten: riisipuuro, glögi, kalkkuna, kalat, rosolli, joululeipä ja piparit.

Jouluna tulee syötyä paljon, koska melkein koko ajan ollaan pöydän ääressä ja on ehkä vaikea saada itseä liikkeelle. Suosittelen kuitenkin esim, joulun välipäivinä käymään treenaamassa tai ulkoilemassa niin ei ole niin ähky olo koko viikon ja samalla vireystila pysyy. Turha tissuttelu on ruuan ahmimistakin pahempi, ja enemmän siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Usein moni ihmettelee mistä ne kilot tulee, niin usein syy on juurikin juomapuolessa.

Toivotaan, että saataisiin jouluinen ilma ja lunta myös tänne pääkaupunkiseudulle niin moni voi kaivaa luistimet ja sukset varastosta ja toivottavasti myös pulkat!! (ps. postailen joulun välipäivinä tänne blogiin ulkotreenin! 😉 

Haluan toivottaa teille kaikille; erittäin hyvää ja rauhallista JOULUA! 

@Petteri Peltonen

Tuntuu todella oudolta, että kaikki jaksot on nyt näytetty ja ensimmäinen tuottari pulkassa, mitä nyt? Omalta osaltani voin sanoa, että annoin ohjelmaan ison panostuksen, koska en lähde mihinkään alta 100% mukaan ja sen huomasin myös muista gladiaattoreista. Meillä oli todella hyvä henki ja sain itse ihan huikeita ystäviä koko kauden aikana.

Kuvausviikko ei todellakaan ollut niin helppo, kuin jaksot antavat ehkä ymmärtää. Loukkaantumisilta ei vältytty, revähdyksiä, venähdyksiä, repeämiä, hermopinteitä ja osa joutui ihan operoinnin puolelle. Kuvausviikko on tiivis, jaksot kuvataan tiheällä tahdilla pulkkaan, joten palautuminen on oli minimaalinen niin meillä kuin osalla kilpailijoista. Unitunnit huitelivat 5-6 tunnin paikkeilla, joten erittäin raskas setti oli kaikinpuolin. Tukiverkoston osa oli erittäin tärkeä. Yhteishenki meidän välillä, tuotantoyhtion porukka sekä kaikki muu ympärillä toimi upeasti. Hieronta, puvustus, meikkaus, ruokavastaavat… kaikki toimi niin kuin pitikin ja yhdessä loimme koko upean tuottarin.

@Palsi Ikonen

@Saku Pollari

@Palsi Ikonen

Palaute Gladiaattoreista on ollut todella hyvää, on ihana kun tulee päivittäin viestejä teiltä niin aikuisilta, nuorilta kuin perheen pienemmiltä. Hahmoni tarkoitus on aidosti luoda sporttista ja positiivista esikuvaa ja on ollut tosi kiva huomata miten se on välittynyt kotikatsomoihin katsojan iästä riippumatta. Vaikka osa hahmoista vaikuttaa kovanaamoilta, voin kertoa että takahuoneen puolelle iloa ja hymyä ei voinut olla näkemättä, eli myös heistä löytyy hyvinkin iloista porukkaa. 😉

Tottakai näin radikaaliin tuotantoon mahtuu myös arvostelijoita, negatiivisia kommentoijia ja ilkkujia, mutta on hienoa huomata, että heistäkin jokainen on seurannut koko tuotantokauden alusta loppuun asti, eli jotain mielenkiintoista tuotannossa on selkeesti ollut. Eikä koskaan mikään asia tyydytä kaikkia, ei ohjelma tai hahmot, niin se vaan menee…

Pakko näyttää teille vähän kuvia kuvauksien kulisseista…

@Saku Pollari

@Saku Pollari

@Saku Pollari

@Saku Pollari

Gladiaattorit koira!

Nyt on hyvä aika itsekin muistella koko taivalta, ja miettiä miten siistiin juttuun on päässyt mukaan. Oona 7-8v sanoin äidille: ”Äiti mäkin haluan hakea tohon ohjelmaan mukaan!” – silloin ei ikä riittänyt kilpailijaksi, mutta vuosia myöhemmin… tässä ollaan Gladiaattoreiden Safiirina! Usko unelmiin ja anna vuosien muokata sinua, niin yllätyksiä tapahtuu..

Toivottavasti Gladiaattorit palaavat uudestaan areenalle, käy äänestämässä Gladiaattoreita vuoden 2017 parhaaksi tvohjelmaksi, 😉

–> TÄÄLLÄ <–

Viime viikko hurahti Marbellassa.. ihana oli päästä hetkeksi aurinkoon! Keli oli Suomen kesän lämpötiloissa mutta ainoa ero oli, että aurinko paistoi joka päivä.  Alkuviikosta teimme omia duunijuttuja ja otimme rennosti. Tarkoitus oli myös mennä surffamaan.. noh tällä polvella jäi surffaus väliin, mutta ihan vain maiseman vaihto piristi todella paljon.

Torstaina koko NOCCO-porukka tuli Espanjaan ja tapasimme kaikkien maiden edustajat, urheilijat ja instagram- kisan voittajat Mike’s gymillä. Olin odottanut tätä reissua todella paljon, eikä tarvinnut montaa kertaa miettiä lähdenkö kun Nocco kysyi reissuun mukaan ja vielä kun näin minkälaiset treenipuitteet meitä odotti.  Alussa oli tosi rankkaa, kun teki mieli tehdä kaikkea muiden mukana, mutta et SAA! Ei ollut todellakaan helppo katsoa vierestä kun muut treenasivat täysillä esteradoilla ja itse poljin kuntopyörää.

Perjantaina menimme kuitenkin rannalle, suuppaamaan, melomaan ja kisailemaan. Olin lähes kaikessa täysillä mukana oman kunnon ehdoilla. Leikkauksesta oli kulunut vasta 5 viikkoa, joten piti ottaa todella maltillisesti. Supata pystyin istualteen ja meloa nyt tietenkin pystyi! Hypyt, juoksut ja kyykyt piti skipata suosiolla. Olin kuitenkin täysin mukana kisoissa ja jopa yllätyin positiivisesti miten hyvin pystyin osallistua kaikkeen. Illalla me kaikki Nocon urheilijat vedimme erilaisia workshoppeja, joista meidän suomen edustajien oli kontaktilajien lajinomainen ajatus ja reaktiokyky harjoittelu.

Lauantaina oli vaelluspäivä. Ajattelin aluksi, että vaellus La Cruz vuorelle jäisi itseltäni väliin, mutta päätin kuitenkin yrittää. Puoleen väliin oli oppaiden mukaan mahdollista mennä, mutta loppu oli hankalaa maastoa; irtokiveä, kalliota ja jyrkempiä nousuja. Päätin kuitenkin yrittää huipulle asti ja sinnehän lopulta pääsinkin. Meinasi itku tulla kun en olisi itsekään uskonut pystyväni vaeltamaan huipulle asti 5 viikkoa leikkauksen jälkeen kun olin 5 viikkoa joutunut kävelemään kepeillä. Koko porukka tsemppasi ihan huimasti ja onneksi Niko oli mukana auttamassa hankalimmissa kohdissa. Alas oli vieläkin vaikeampaa, mutta reissu sujui silti hyvin ja sillä yhteishengen määrällä nyt pystyy mihin vain! Näkymät ylhäältä olivat ihan mielettömät, enkä kadu yhtään, että lähdin vaellus-reissuun mukaan.

Lauantai-iltana kisailtiin vielä maittain esteradalla ja erilaisissa fyysisissä tehtävissä. Osaan pystyin osallistumaan, mutta suurimmaksi osaksi huusin ja kannustin kitarisat ruvella sekä meidän Suomen tiimiä, että ihan koko porukkaa! leikkimielinen skabailu on aina hauskaa ja kun ei itse voinut oikein osallistua niin fiilistä pidin yllä piippuun asti!

Mike’s Gym oli ihan mieletön paikka treenata, jos tykkää haastaa itseään niin esteradoilla kun kiipeilyesteissä. Esterata oli 3.5 km pitkä ja se sisälsi 71 estettä. Jokaiselle löytyi radalta sopivia esteitä ja haastetta sitäkin enemmän. Lisäksi paikalta löytyy hyvät treenipuitteet sisäsaleilta ja kappailualueelta. Jos suuntaat Espanjaan; Malagan, Marbellan tai Fuengirolan suuntaan ja etsit treenipaikkoja tai leirejä niin suosittelen todellakin Mike’s Gymiä. Haluan itse ehdottomasti päästä sinne uudestaan, kun pääsen takaisin kuntoon. Gymiltä löytyy myös majoitusmahdollisuus ja heidän nettisivuilta löytyy hyvä esittelyvideo koko alueesta.  (www.mikesgymmarbella.com) 

Kiitos NOCCO ihan mielettömän ikimuistoisesta reissusta!

Olette varmaan huomanneet, että olen kirjoittanut viime viikot tosi harvakseen. Syynä ei todellakaan ole motivaationpuutos tai kirjoittamisinnon lopahdus vain yksinkertaisesti aika. Ajattelinkin kertoa tässä postauksessa vähän mitä mulle kuuluu, mitä kaikkia projekteja elämässäni on tällä hetkellä ja mikä vie bloggaamis aikaa muualle…

Ensimmäinen vuosi täyspäiväisenä yrittäjänä, ilman koulun kolkuttelua olan takana on muuttanut myös arkeani eri suuntaan. Nyt voin sopia töitä joka väliin enkä edes kyseenalaista omia resurssejani, toisin kuin pitäisi. Eli töitä olen painanut joka viikko menemään satalasissa. Valmennuksia, luentoja, koulutusta, kuvauksia ja taas valmennuksia. Rakastan ammattiani ja sen huomaa viikkotuntien määristä. Normaalisti työpäiväni ovat 10h pintaan. Viikonloppuisin kuitenkin pyrin olemaan vapaalla, koska pakko sitä on muutakin elämää olla. 😉

Tough Viking viikinkipäällikön paikka yhdessä Nikon kanssa alkoi maaliskuun loppupuolella. Vastaamme kaikkien aamu, – ja erikoistreenien organisoinnista, suunnittelusta ja vedosta. Ihan megahauskaa ovat olleet ensimmäiset reilu 10 treeniä ja lisää on tulossa syksyn Tough Viking- tapahtumaan asti. Tulkaa ihmeessä mukaan, sillä treenit ovat kaikille avoimet ja ilmaiset. Treeneissä jokainen pääsee haastamaan itseään sekä parantamaan kuntoaan kohti Tough Viking esterata- juoksutapahtumaa. 

Lisäksi ostin ensiasunnon ja tottakai lähes ”pommin”, jonka remppaaminen ei ole ihan vain maalipensselin heilauttelua. Jos oikeasti haluisi niin siellä saisi ihan viikkotyön verran töitä kulutettua jokainen viikko, mutta töiden ohella vain illat ja viikonloput ovat pyhitetty sille. Kylpyhuonetta ja keittiötä emme tietenkään tee itse, mutta jo suunnittelu ja kontaktointi sekä asioiden vienti maalia kohti kestää turkasen kauan! Yksittäisiä asioita tulee kokoajan lisää, mitä enemmän työmaalla aikaa viettää. Koko remonttiprojektista on tulossa kattavaa postausta, kunhan asiat vain etenisivät. Tällä hetkellä vasta pintoja ollaan saatu kuntoon ja keittiöpurettua.

Rugby itsessään vie aikaa: treenit, oheistreenit, pelimatkat, kotisarjapelit ja maajoukkuereissut. Rugby on tehnyt itselleni niin hyvää, aivot narikkaan ja kentälle! Voin kertoa, että koko mieli tyhjenee arjen stressistä kun pääsen kirmaamaan nurmelle ja pelaamaan. Parasta vastapainoa kaikelle ja upeita kokemuksia yhdessä huikeiden tyyppien kanssa. Rugbyn lisäksi omaan harjoitteluun kuuluu noin. 3 voimatreeniä ja 2-3 juoksutreeniä viikkoon.

Ja kirsikkana kakun päälle Gladiaattoreiden uusi tuotantokausi, jossa saan kunnian kantaa Safiirin nimeä! Olen vähän kammoksunut ohjelmien mukaan lähtemistä, mutta kun soitto tuli koskien Gladiaattoreita oli pitkän harkinnan jälkeen mentävä. Äitini sekä hyvä ystäväni sanoi, että tulisin varmasti katumaan, jos en lähtisi mukaan: ”Kadut enemmän sitä mitä jätit tekemättä, kuin sitä mitä teit” – pitää monessakin asiassa paikkaansa. Odotan tätä uutta haastetta todella innoissaan, kuitenkin pitämällä oman meininkini kohdillaan: raikkaudella, sporttisuudella, hyvällä urheiluhengellä ja olemalla oma itseni. Onneksi hahmoni tulee edustamaan näitä arvoja! 🙂

2-9.6.17 Gladiaattorit kuvataan Tampereella, Tähtiareenalla- tulkaa tsemppaaamaan, liput voit ostaa koodilla: gladiaattorit2017  5€ hintaan TÄÄLTÄ! 

Ja voin nyt jo vastata; ”Hirveästi ei tarvitse päivisin katsoa kelloa ja potea turhia tunteja.” Askelmittari näyttää päivittäin jotain 15 000- 25 000 väliltä, iltaisin pystyy vain kaatumaan sänkyyn, ei tietoakaan uniongelmista. Miten sitten jaksan? – tärkeässä roolissa on itseni johtaminen, viikottainen suunnitelmallisuus. Ruokavaliosta, kehonhuollosta ja unesta on pidettävä huolta. Lisäksi kiire tulee usein sykleissä, kun remppa valmistuu voin taas hetken ottaa iisimmin. Ja nuorena sitä jaksaa! 😉

Mahtavaa maanantaita ja viikon alkua kaikille!