2017

Suomenlippu rinnassa

Jalkapallossa nuorten maajoukkueringissä oleminen oli ihan mieletöntä. Jatkuvaa jännitystä, tunnelatausta ja jatkuvaa suorituspainetta. Kärsin samalla kuitenkin lukuisista loukkaantumisista ja pitkästä polvi-operaatio kierteestä, joka vei aina Em- kisoista ulos ja ringistä kauemmaksi. Jokaisella leirillä Suomipaidan pukeminen päälle nosti sykkeen kattoon ja kylmät väreet läpi kropan. Se tunnelataus oli jotain niin ihmeellistä, että en osaa pukea sitä sanoiksi. Jo ensimmäisen maajoukkuekirjeen tippuminen postilaatikosta sai kyyneleet silmiin ja hiustupsut osuivat lähes kattoon niistä riemukkaista tasajalkahypyistä. Urheilijana oleminen on aina ollut itselleni kunnia, jonka eteen olen halunnut uhrata tuhansia tunteja ja aikaa elämästäni, enkä kadu sitä lainkaan.

Kun fudis päättyi luulin jo, etten koskaan saisi sitä samaa sporttista tunneryöppyä aikaan, minkä suomipaidan pukeminen minulle toi… mutta mites kävikään tunteet tulivat triplasti tänä vuonna, kun lähdimme ensimmäiseen naisten seiska-maajoukkereissuun Pariisiin.

Ensimmäinen peli jännitti aivan sairaasti, tutisin koko edellisen päivän ja pelipäivän. Se fiilis kun kannat Suomenlippua rinnassa on vaan niin siistiä! Edustat tätä upeaa maata, muiden hienojen maiden joukossa ylpeänä kansalaisena! Se on vaan niin iso kunnia ja fiilis on todella nöyrä… Nousee aina uudestaan ja uudestaan karvat pystyyn kun puhun tästä, sama jännitys palaa kehoon, kuin peliin valmistautuessa. Onneksi olen päässyt kokemaan tämän tunteen uudestaan ja tottakai siihen jää koukkuun!

Pariisin turnaus oli valmistava turnaus tuleviin EM- turnauksiin ja antoi itselleni sekä koko meidän joukkueelle loistavaa kokemusta yhdessä pelaamiseen sekä myös tuleviin, erittäin koviin vastustajiin. Turnauksessa saatiin kolme kovaa voittoa ja kolme tappiota jäätävän koville jengeille (Ranska, Hollanti, Etelä-Afrikka). Voitot nostivat itseluottamusta ja tappiot toivat pettymysten kautta kovaa nälkää kehittyä lisää! Olen huono häviäjä, mutta se fiilis kun tappiosta noustaan ylös on ”helppoa” voittoa- sata kertaa upeampi matka sekä fiilis on lopulta paljon parempi.

Turnauksessa parasta oli meidän ammattimainen tekeminen sekä se, että pidimme ihan sairaan hauskaa joukkueena. Kehittävät ottelut, tunnelataukset ja sairaan hyvät turnausläpät kruunasivat koko Pariisin reissun. Kiitos koko joukkueelle ihan mahtavasta viikosta ja loppuelämän muistosta, tästä on hyvä jatkaa tuleviin peleihin ja reissuihin!

 

 

5 Kommenttia

Kulta maistuu parhaalta

Kaikki on tapahtunut niin äkkiä, en ole edes päässyt kirjoittamaan aiheesta, koska en ole käsitellyt koko viime viikonloppua kunnolla. Nyt kun vappu on taputeltu, tulee kylmät väreet kun ajattelee koko asiaa…

Liikunta ja terveys evät vaadi kilpailuviettiä, voittoa tai häviötä, mutta ai että itse henkilökohtaisesti rakastan kilpailemista ja varsinkin suorityskyvyllistä kilpaurheilua. Se, että laittaa itsestä kaiken likoon ja samalla tähtää täysillä voittoon, on vain parasta urheilussa.

Kun lopetin fudiksen, luulin että olen asian kanssa sujut. En jäänyt niinkään kaipaamaan lajia vaan kaipasin kilpailuviettiä: voittoja ja häviöitä, joukkuetta, säännöllistä harjoitusrytmiä sekä pelireissuja. Kisasin välissä Bodyfitnessissä, mutta se ei todellakaan ollut oma juttuni, eikä tuonut minulle sitä törkeen hyvää ja energistä fiilistä, mitä suorituskykyyn tähtäävät lajit tuovat. Omassa treenaamisessa oli pitkään tyhjä palanen johon ei pelkkä yksilönä treenaaminen tuonut tarvittavaa täytettä. Kaipasin joukkuetta, super hyvää pelimatka-läppää ja sitä yhteishenkeä, mitä joukkueurheilu on parhaimmillaan. Lisäksi palloilulajit on vaan mun juttu, kun pelaan en edes ajattele, että liikun vaan meen pelaamaan ja nautin siitä.

Suoraan sanoen uuden lajin aloittaminen pelotti! Hyvä yhteishenki ei todellakaan ole itsestäänselvyys, sekä tottakai myös katsoin olan taakse omaa loukkaantumishistoriaa, joka meinaa aina mentaalisesti ja välillä fyysisesti jarruttaa omaa urheilua. Ekoissa treeneissä kuitenkin kiitin itseäni, että päätin tulla treeneihin, koska samalla sekunnilla tiesin, että: ”Tänne mä kuulun!”  

Joukkueessa vallitsee todella hyvä yhteishenki, joka on varmasti syy siihen, että nostimme viikonloppuna kirkkaimman pokaalin ilmaan ja voitimme rugby-7- Suomen mestaruuden. Pelaamme yhteen, kannustamme toisiamme ja samalla pidämme aivan sairaan hauskaa. Olen löytänyt joukkueen, jossa todellakin haluan pelata! Iso kiitos vielä meidän ihan mielettömän hyvälle valmentajalle Miialle, joka valitettavasti jättää valmennuspestin ja siirtyy uusiin haasteisiin. Hän otti minutkin uutena pelaajana upeasti mukaan joukkueeseen.

Ensiviikolla pääsen isojen haasteiden äärelle, kun lähdemme Naisten7 – maajoukkueen kanssa pelaamaan Pariisiin! Pitäkää peukkuja! 😉

4 Kommenttia

Mikä on tavoitteeni?

Mikä on minun tavoitteeni? – Sain tämän kysymyksen eteeni muutama päivä sitten. Mietin mielessäni pitkään, että tähän ei ole yksiselitteistä vastausta vaan tavoittelen jatkuvasti uusia ja erilaisia asioita niin elämän monilla osa-alueilla. Tästä syystä tuli sopiva väli, kirjoittaa tämä teille auki.

Tavoittelen parempaa ammattitaitoa, uusia projekteja työn parissa ja erilaisia elämän tukipilareita. Kokemuksia ja konkreettisia asioita, jotka antavat omalle elämälle lisäarvoa. Haluan olla vieläkin monipuolisempi valmentaja, inspiroiva puhuja, hyvä vaikuttaja ja kirjoittaja sekä lojaali ystävä sekä perheenjäsen.

Elämä on usein aikamoista tavoitteiden asettamista ja niiden tavoittelemista. Meillä on tavoite olla aina vähän parempi ja saada/saavuttaa jotain ehkä vähän enemmän aikaan arkielämässä, työssä, harrastuksissa ja ihmissuhteissa. Välillä vähempikin riittäisi, eikä aina tarvitse olla selkeää, yhtä yksiselitteistä tavoitetta vaan monia erilaisia, joita kohti puskemme positiivisella energialla eikä väkinäisellä ylisuorittamisella ja muihin vertailemalla. Loppusuoralla, kaikilla meillä on usein hyvin saman tyyppinen päämäärä; ”elää pitkään ja mahdollisimman onnellisena.” Mutta matka elämän varrella, on jokaisella täysin erilainen. Missään nimessä omaa elämää ei saa peilata liikaa muiden elämään, usein vähättelemme omia saavutuksia ja pidämme kaverin saavutuksia paljon suurempina. Todellisuudessa myös se kaveri ajattelee, että ne sinun tavoitteesi on hänen tavoitteitaan suurempia.

Tavoitteita pitää kuitenkin olla, jotta elämässä säilyy kunnianhimo ja pilke silmäkulmassa. Ja pilke auttaa meitä menemään eteenpäin. Kaikista vaikeinta onkin säilyttää se utelias minä, joka haastaa itseään ja asettaa itsensä epämukavuusalueelle- lapset osaavat tämän taidon hyvin. Uteliaisuutta on paljon, eikä pelätä epäonnistumista tai häpeää, silloin myös päästään tavoitteita kohti. Voisin jopa väittää, että osana lapsen nopeaan kehitykseen vaikuttaa juuri edellä mainitut asiat. Aikuisena mietimme liikaa epäonnistumista, häpeää, muiden mielipiteitä sekä tuntematonta.

Kuva: Petri Mast

Uskon, että kysymys tavoitteistani koski kuitenkin urheilullisia tavoitteitani ja vastasin kysymykseen ”rugby.” Vastauksen takana on toki vähän laajeemmat ja moniosaiset tavoitteet… Ensinnäkin haluan vahvan tukilihaksiston, joka kestää kovaa fyysistä kuormitusta. Jos joutuin onnettomuuteen, voisin minimoida riskejä todella hyvillä tukilihaksilla. Tämän lisäksi pidän terkeänä verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa. Se, että jaksan juosta lenkkejä ja intervall-treenejä, ilman sykkeen korkkaamista kattoon, auttaa minua jaksamaan paremmin treenien lisäksi arjessa. Erittäin tärkeänä pidän myös liikkuvuutta, tasapainoa ja koordinaatiota. Ja jos näitä kaikkia fyysisiä ominaisuuksia  mietitään yhdessä, niin tavoitteeni on olla monipuolisen hyvässä fyysisessä kunnossa. ”Jos sipulin ulkokuori on hyvä ja viilattu kuntoon, muta sisälmys mätä, ei sipuli pärjää pitkällä.” Sama pätee myös kroppaan, hyvinvointiin ja terveyteen.

Tärkein tavoite on pysyä terveenä ja voida hyvin, joten jos nämä kaikki ynnätään yhteen haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin; niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti. Tottakai kilpaurheilullinen tavoitteeni on tällä hetkellä rugby ja siinä menestyminen, mutta joskus omaa tavoitetta kannattaa miettiä pintaa ja kuorta syvemmälle. Ulkonäköön liittyvät tavoitteet eivät välttämättä edistä terveyttä ja hyvää oloa sisältä. Kukapa ei haluisi olla kunnossa tai sporttisen näkönen.. mutta jos sitä tavoittelee ensimmäisenä voi motivaatio liikuntaa kohtaan lopahtaa nopeasti. Ensisijaisena tavoitteena kannattaa pitää, jotain mikä löytyy sieltä kovan kuoren sisältä. Ytimen kun saa kovaan kuntoon niin varmasti myös ulkokuori tulee mukana!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

4 Kommenttia

Urheilijat: parhaita esikuvia!

Olen monta vuotta putkeen osallistunut Urheilugaalaa, joka henkilökohtaisesti merkitsee eniten kaikista gaaloista. Miksi? – koska olen pienestä tytöstä asti arvostanut sekä katsonut urheilijoita ylöspäin, huoneeni oli täynnä urheilijoiden julisteita joita keräilin tapahtumista ja lehtien välistä, sillä tätä porukkaa oikeasti ihannoin!

Vuoden 2017 vuoden urheilijatittelin vei kotiin Leo-Pekka Tähti, VIHDOIN! Palkinnon Tähti olisi ansainnut ja vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Myös hänen urheilutaivalta monta vuotta seuranneena arvostan sitä nöyryyttä ja taistelutahtoa mitä hänessä on. Uskoisin hänen olevat yksi inspiroivimmista suomalaisista urheilijoista, jopa inspiroivin.

Suomessa harrastaminen on helppoa ja vaihtoehtoja eri lajeille löytyy, mutta tukirangan saavuttaminen muulta kuin perheeltä ja seuralta ei ole lainkaan helppoa. Suomessa urheilija saa äänen ”mahdollisesti” kuuluviin vasta kun menestyy, mutta ei välttämättä myöskään silloin. Syy ei ole vain medialla, ei lajiliitoilla vaan suurimmaksi osin meidän kannatuskulttuurissa. Emme ole tarpeeksi kiinnostuneita Suomen laajuisesti urheilusta, varsinkaan pienemmistä lajeista. Oli erittäin mielenkiintoista katsoa dokumentti Ayrton Sennasta.. kärki formula-kuskista, joka kuoli vakavassa onnettomuudessa vasta 34 vuotiaana. Dokumentti oli surullinen, mutta mitä itse jäin ihailemaan oli se miten iso stara Senna oli Braziliassa. Sen ajan köyhistä oloista huolimatta Senna toi iloa Braziliaan. Saisikohan Suomessakin huonommat olot kiinnostuksen syttymään urheiluun…. Suomessa on paljon staroja, vielä pienemmissä lajeissa kun formula tai jääkiekko. Meidän pitäisi heistä saada lisää iloa ja inspiraatiota sekä ehkä tärkein: tukea tätä kautta heidän urheilu taivalta. Uskon, että osana menestymistä on tieto siitä, että kotimaasi on tukemassa jokaista urheilusuoritustasi, niin onnistunutta kuin epäonnistunutta suoritusta. Jokainen kuitenkin tietää, miten Suomessa reagoidaan pieleen menneisiin suorituksiin…

Urheilugaala on siitä hieno tapahtuma, että yhteen areenaan on kutsuttu koolle paljon upeita urheilijoita, valmentajia, taustahenkilöitä ja vaikuttajia. Upeista suorituksista, saavutuksista ja teoista jaetaan krediitit. Tästä johtuen tämä tapahtuma on aina jännittänyt sekä koskettanut. Jo yhdessä illallispöydässä on niin paljon inspiraatiota, että jokaisen pitäisi välillä käydä istahtamassa yhteen pöydistä kuuntelemaan niitä kokemuksia ja muistoja. Uskoisin, että se olisi varma tapa saada meidän inspiroitumaan, ei välttämättä liikunnan pariin vaan ihan mihin tahansa asiaan elämässä, minkä koemme tärkeäksi.

Palkintokategoriat ovat osuvasti valittu, niin yksilöt kuin joukkueet saavat palkinnot sekä henkilökohtaiset suosikkini ovat vuoden esikuva ja taustavaikuttujien palkinnot. Jokainen tietää, että kukaan urheilija ei ole yksilö vaan kaikilla on jonkin näköinen taustaporukka jokaisen kisasuorituksen takana. Onneksi myös heille on osoitettu palkinnot! Lisäksi esikuvana oleminen on jokaisen urheilijan tehtävä, ja se että, kaikkien urheilijoiden joukosta saat tämän palkinnon kuten Enni Rukajärvi tänä vuonna on todella upeeta! Enni on tehnyt huikeeta työtä lumilautailun eteen ja vielä se, että omistaan antaa muille on todella arvostettavaa.

Palkinnot menivät mielestäni hyvin oikeisiin osoitteisiin ja jo ehdolla oleminen on voitto itsessään! Suomen 2017 seuraavaa urheiluvuotta odotan enemmän kuin innoissaan: (Helmikuu) alppihiihdon, ampumahiihdon ja maastohiihdon MM-kisat. (Toukokuu) Jääkiekon MM-kisat. Fudista touko-kesä.. Eurooppa-liigan sekä Mestarien liigan loppuottelut. (Elokuu) Yleisurheilun MM-kisat sekä koriksen EM-kisat, ja paljon muuta!!

Paljon on tullut kyselyitä reissujen ja muiden kuvieni jälkeen, että millä olen kuvat ottanut niin… kaikki kuvat ovat otettu Panasonic Lumix– kameralla sekä tällä objektilla! Kätevä, tarpeeksi pieni ja näppärä sekä saa todella laadukasta materiaalia aikaan! 😉

 

0 kommenttia

Ammattina hyvinvointi

Olen pienestä pitäen tiennyt mitä haluan tehdä tulevaisuudessa… nimittäin jotain merkityksellistä! Jotain millä koen olen vaikutusta ja arvoa. Sekä lisäksi tärkein: haluan tehdä työtä mistä nautin! Tämän melko lyhyen (23v) tämän hetkisen elämäni varrella olen tehnyt yhtä sun toista. Nuorempana ensimmäinen virallinen työpaikkani oli Kauniaisten kaupungin kunnossapidossa. Jossa lopulta työskentelin neljä vai jopa viisi kesää. Kirin itseni 15 vuotiaasta kesäduunarista ryhmän vetäjäksi ja kesäkukka vastaavaksi. Työnkuvaani kuului yleisesti kaikki puutarha- ja kunnossapitotyöt kaupungilla, joten työ oli hyvin ruumiillista ja sen takia siitä tykkäsin. Ja mikä parasta: sain olla ulkona koko kesän!

Tätä ennen olin satunnaisia keikkoja tehnyt valmentamisen, tuomaroinnin ja siivoushommien parissa. Lisäksi nuorempana tein paljon promo- ja esittelykeikkoja sekä olin urheilu- ja vaatekaupassa töissä. Eikä saa unohtaa yhtä kesää erään yrityksen sihteerinä/respatyöntekijänä. Eli kaikenlaista on tullut aiemmin tehtyä. Jokainen pääsee elämän aikana erilaisten töiden pariin joskus varmaan joutuukin, mutta jokainen työ antaa ja opettaa jotakin. Parasta on ollut oppia työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa olosuhteissa.

Suurin tavoitteeni on kuitenkin ollut: tehdä työtä urheilun parissa. Koko ikä on tullut vietettyä urheillessa ja olen aina tiennyt, että jos jotain haluan tehdä työkseni, niin sen täytyy liittyä liikuntaan ja hyvään fiilikseen. Liikunnan-alalle suuntaaminen olikin selkeä valinta. Jos joku ei vielä tiennyt niin liikunnan-alalle voi opiskella lyhyillä pt-kursseilla tai liikunnan-ammattitutkinnolla tai sitten löytyy ammattikoulu jossa voit valmistua liikunnan neuvojaksi (kesto 2-3v riippuen haetko kouluun peruskoulun vai lukion jälkeen) ja sitten löytyy Ammattikorkeakoulu (Vierumäki, Rovaniemi, Kajaani) josta valmistut Liikunnanohjaajaksi ja täydennyksenä voi ammattikorkeakoulun jälkeen opiskella ylempi ammattikorkeakoulu sekä liikunnan-alalta löytyy vielä yliopistotason koulutus (Jyväskylä). Eli koulutuksia löytyy monelta eri tasoilta, vähän eri ammatteihin.

@Kauppalehti

Seuraava haaveeni on ollut yrittäjyys. Yrittäjyys on varmasti monille iso kynnys, mutta sitäkin antoisampaa, kun saa itse päättää lähes kaikesta omassa työssä. Yrittäjyys ei kuitenkaan sovi kaikille, mutta jokainen joka haluaa toteuttaa ja harjoittaa omaa uraa ja ammattitaitoa yrittäjänä, niin voin vain suositella! Helppo matka ei todellakaan ole edessä ja töitä saa kyllä paiskia. Kukaan ei tule neuvomaan miten työt pitäisi tehdä, vaan avaimet on oltava omissa käsissä ja juuri sen takia yrittäjänä oleminen on mahtavaa. Välillä todella stressaavaa, aika vievää ja turhauttavaa, mutta enimmäkseen antoisaa, inspiroivaa ja kehittävää.

Aloitin yrittäjyyden kesken ammattikorkeakoulu-opintojen. Ei ehkä fiksuin päätös, mutta onneksi tukea tuli koulun puolelta. Sain hyvin yhdistettyä omat työni sekä opinnot koulussa. Toki ”opiskelija-elämälle” piti jättää hyvästit. Kaikki aika kului kouluun ja työhön. Silti en kadu päivääkään, että lähdin tavoittelemaan unelmiani!

En ole kovin syvällisesti avannut työstäni valmentajana, puhujana ja bloggarina, niin ajattelin nyt vähän kertoa mitä oikeasti teen. Valmentaminen on tällä hetkellä päätyöni, johon kuluu suurin osa ajastani. Työskentelen hyvin erilaisten ihmisten ja tavoitteiden kanssa… On kovatasoisia, erittäin aktiivisia yksilöitä, joilla tavoitteita on niin voimaharjoittelun tekniikassa, liikkuvuudessa, kestävyydessä, tai oman lajin fysiikkaharjoittelussa sekä valmennettavistani löytyy myös aloittelijoita, terveysliikkujia, yrityksiä ja kuntoutujia. Kuntoutus on aina ollut työssäni todella tärkeää, se matka mitä vakavista vammoista, rakenteellisista ongelmista ja sairauksista huolimatta olemme asiakkaiden kanssa kulkeneet ovat opettaneet myös minua paljon. Kun saamme toimintakyvyn oikeanlaisen liikunnan avulla palautettua.. en voi edes kuvailla miten mahtavaa se on!

Hermotus-ongelmia löytyy kaikista valmennettavista ja jokainen koppi, minkä asiakkaat ottavat kiinni ja oppivat itsestä ja oman kropan toiminnasta on niin paras palkka tässä työssä! Meistä jokaisella on jollain liikunnan osa-alueella ongelmia, niiden selvittäminen ja kehittäminen saa jokaisen motivaation liikuntaa kohtaan kohoamaan.

En siis tee vain perus pt- valmennusta vaan paljon muutakin. Valmennuksessa ydin on mentaalivalmennus. Monesti liikunta- ja terveys-tottumuksiin/käytösmalleihin löytyy ratkaisu mentaalipuolelta ja jos siihen ei syvennytä- ei myöskään muutosta tapahdu. Mentaalivalmennukseen tulen syventymään postauksissa myöhemmin lisää.

Jokainen asiakas on oma yksilönsä ja haluan myös kohdella valmennettavia niin, on eri asia opettaa kuntosalikäytäntöjä kun oikeasti valmentaa ihmisiä. Valmennuksen tulee olla jokaiselle asiakkaalle räätälöityä ja henkilökohtaista sekä sen tulee vastata asiakkaan tavoitteisiin eikä valmentajan mieltymyksiin harjoittaa liikuntaa.  Myös tästä johtuen lyhyet koulutukset eivät riitä valmennuksen laadun takaamiseen vaan kokemukset ja jatkuva itsensä kehittämiseen pyrkivä ote. Kukaan valmentaja ei ole täydellinen, mutta jos ei ole jatkuvasti valmis kehittämään itseään ja syventämään omaa osaamista sekä kohtele jokaista asiakasta yksilönä on syytä miettiä onko ala valinta oikea. Meidän tarkoitus on kuitenkin edistää ja parantaa ihmisten terveyttä ei viedä sitä!

Kuvat: Sami Siilin

Puhujana toimin esim. yrityksissä, tapahtumissa ja kouluilla. Usein aihepiirini koskevat hyvinvointia, terveyttä, liikuntaa ja omia arvojani. Kaikkea millä voin motivoida ja inspiroida ihmisiä! Ja sitten on vielä isona osana työtäni mahtavat yhteistyökumppanit, kuvaukset ja tämä blogi. Blogia teen täydestä omasta halusta, niskaani ei hengitä kukaan vaan teen tätä juuri silloin kun minulla on aikaa ja halua. Kirjoitan, koska nautin siitä vaikka olenkin enemmän puhuja tyyppiä.. sen varmaan näkee kirjoitusvirheistä! Toivepostauksia otan avosylin vastaan!! 😉

Haluan kannustaa teistä jokaista tavoittelemaan omaa unelma-ammattia! Jokainen työ on arvokas, mutta tehkää työtä joka on teille itsellenne merkityksellinen ja arvokas.

-O

 

14 Kommenttia