Moni onkin jo kyselly, että kisailenko Fitness Classicissa Kulttuuritalolla vajaan kahden viikon päästä. Vastaus on, että tarkotus olisi 😉 . Kisaan on valmistauduttu sekä koko ajan mennään eteenpäin lavoja kohti. Ikinä ei kuitenkaan voi tietää onnistuuko viimeistelyt ja valmistelut, joten otan asian ihan rennosti enkä jaksa kisaamisesta sen enempää paasata tai stressata. Terveyden ehdoilla ja täysillä mennään alusta loppuun asti, mutta ilman stressiä!

Tällä hetkellä jokainen päivittelee kisaan valmistautumista, fiiliksiä ja kuvia, jopa vuosi ennen ja ymmärrän täysin sillä ekat kisat ovat aina ekat kisat. Mutta itselläni valmistautuminen on kulkenut tässä hektisessä elämäntilanteessa ihan omalla painollaan. 🙂 Painoa on tippunut paljon mutta kovinkaan montaa kertaa en ole jaksanut puntarilla käydä tai puhua kisaamisesta. Projekti on ollut hauskempi, kun ei ole tarvinnut kaikkea suunnitella pelkästään kisadietin ympärille. Lisäksi tänä päivänä fitness on tuonut mukanaa erittäin paljon negatiivisia syömismalleja ja väärää treenitekniikkaa. Enään ei puhuta hyvinvoinnista, enkä halua missään nimessä täällä blogissa fanittaa diettejä, koska harva niitä oikeasti tarvitsee, eikä ole edes kannattavaa dietata turhaan. Parasta on löytää ruokavalio, jota noudatat läpi elämän ja ruokavalio tukee hyvinvointiasi eikä aiheuta minkäänlaista stressiä.

Treenit ovat aina siistein juttu ja on ollut mahtavaa nähdä miten kroppa on toiminut viimeisten kuukausien aikana. Tässä matkan varrella on oppinut todella makeita juttuja kehontoiminnasta. Juuri ne tavoitteeni diettaamisen mentaalipuolen ymmärtämisestä rupeaa pikkuhiljaa loksahtamaan kohdilleen. Koskaan ei ole helppo noudattaa liian tarkkaa ruokavaliota varsinkaan kun joutuu olemaan miinuskaloreilla.

Huomaan kyllä, että minulla on urheilijan ruokahalu, voisin syödä vaikka pienen perheen edestä. Suurin ongelma ehkä onkin omalla kohdallani liian tarkka ruokaileminen. Rakastan syödä terveellistä ruokaa ja hifistellä hyvän ruuan kanssa, enkä jaksa liikaa suunnitella ruokailujani aijemmin. Huomaan kyllä, että liian tarkka puntarointi rupeaa heti tälläistä suurpiirteistä ihmistä nyppimään. 🙂

Kisadietin alussa ei puntarille ollutkaan tarvetta, mutta viimeisten viikkojen aikana on ollut pakko, koska en ikinä syö näin vähän, joten arviointi kyky loppu siihen 😀 Tähänkin on totuttelemista!

Terveyden ehdoilla kuitenkin mennään alusta loppuun asti, se on ehkä suurin syy miksen halua liikaa hypettää kisaamista. Koskaan ei tiedä sairastuuko tai loukkaantuuko ennen kisoja. Nyt on kuitenkin enää muutamat päivät jäljellä ja vointi on hyvä, pientä väsymystä ja vilukissaisuutta on ilmassa mutta kovaa ja korkealle mennään täysillä!

Toivottavasti postaus antoi vastauksen lukuisiin ihmetyksiin kisaanko vai en 😉

Huippu viikkoa tyypit!

Vihdoin sain hyvän välin näin pääsiäisen jälkeen, postata kaikille tutuista Caterpillareista, jotka ovat olleet itselleni ihan tämän talven parhaimmistoa UGG.n ja Crocsien kanssa. Kyseiset kengät olivat ainoat mitä suostuin pienenä käyttämään talvella, yleensä sain kyllä kopio version niistä, mutta eihän sitä pienenä edes huomannut, kunhan kengät olivat näöltään samanlaiset. 😉

Tänä vuonna omat Caterpillarit olivatkin vähän erilaiset, nimittäin kerrankin jotain naisellisempaa! Catepillarit koroilla! Kiitos Selected Brands, ihan mahtavat popot ja sopii hyvin sporttisen naisen tyyliin!

Pääsiäislookki kunnossa! 🙂

Toivottavasti kaikilla oli oikein mukava pääsiäinen. Nyt alkaa uusi viikko ja uudella energialla saa aloittaa tämän viikon,

mahtavaa maanantaita!

Pääsiäisestä tulee ainakin itselleni mieleen monta hyvää muistoa lapsuudesta… Pienempänä likkana tuli joka vuosi kasvatettua rairuoho sekä käytyä virpomassa oman taloyhtiön naapurustossa sekä tietenkin sukulaisilla. Joka kerta jännitti mennä pimpottamaan ovelle korikädessä ja isot oli odotukset mitä herkkuja oven takaa saisi matkaan.

Nyt varmaan viimeiseen viiteen vuoteen ei ole ainakaan meidän ovella käynyt kukaan virpomassa ja muutenkin on tainnut virpomisen suosio lopahtaa viimeisten vuosien aikana. Harmi! Toivotaan, että pikkunoitia edes joku vuosi ilmaantuisi oville, kuitenkin kyseinen tapahtuma on vain kerran vuodessa, niin ei toivoisi sen katoavan koskaan 🙂

Toinen mieleenpainuva muisto on ollut, suklaamunien etsintä! Vanhempani piilottivat ympäri taloa suklaamunia, joita sitten siskojen kanssa etsimme kilpaa. Jokainen vuosi odotimme aina pääsiäisenä perinteistä suklaamunien etsintää, eikä piilot todellakaan olleet helppoja. Joskus meni monta tuntia ennen kuin mitään löytyi.

Ja ehkä tärkeimpänä muistona on ollut kaikki kokoontumiset perheen ja sukulaisten kanssa. Olemme perinteisesti menneet aina isovanhemmilleni syömään koko sukulaisporukalla. Arvostan itse todella paljon yhteisiä tapahtumia sukulaisten ja perheen kesken. Kaikilla on kiireinen arki ja ties mitä menoja, eikä usein tule nähtyä, joten on ihan mielettömän hienoa kokoontua kaikki saman pöydän ääreen, unohtaa kiireet ja keskittyä kuulemaan muiden kuulumiset. 🙂

Tämä pääsiäinen ei mene suklaamunien etsinnessä vaan treenien keskellä sekä tietenkin yhteinen kokoontuminen sukulaisten kesken isovanhemmilleni! Harmikseni tänä pääsiäisenä jää suklaamunat ja mämmit väliin, mutta syökää jokainen 1 extra suklaamuna mun puolesta 😉 Lupaan muutaman viikon päästä syödä ne takaisin. 😀

Nauttikaa ja ottakaa rennosti! Nämä päivät ovat niitä päiviä jolloin ei todellakaan saa eikä tarvitse stressata mistään!

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!