vauva

Pakko aloittaa teksti toteamalla, että olen tosi ihmeissäni miten niin monet elää tätä meidän perheen uuden jäsenen maailmaan tuloa niin innoissaan mukana. Eikä vain meidän perheet ja ystäväpiiri vaan oon saanut teiltä tuhansia viestejä ja onnitteluja. Olen aidosti tosi otettu ja yllättynyt miten innoissaan kaikki te siellä ootte ja fiilistelette tätä matkaa meidän kanssa.

Täytyy sanoa, että mietin alussa paljon kuinka paljon aion tästä julkaista ja puhua, en halua myöskään väsyttää ihmisiä tällä ”vauvakuplalla.” Me eletään joka hetki tän pienen kasvua ja muutoksia tapahtuu päivittäin. Opetellaan ja tutustutaan uusiin asioihin ja ihmetellään kuinka paljon muutoksia tulee koko tämän vuoden aikana tapahtumaan meidän elämässä, joten väkisinkin asia pyörii päällimmäisenä mielessä ja siitä tulee helposti höpöteltyä (liikaakin).

Aiemmin kummankin elämässä on isossa osassa ollut urheilu. Pekka on asunut ja kiertänyt ympäri maailmaa ammattilaisena jalkapallon perässä ja mä olen oman kilpaurheilun lisäksi opiskellut ja tehnyt valmentajana töitä jo monta vuotta. Ei ole tarvinnut miettiä muuta kuin omaa elämää ja uraa, mutta nyt asiat muuttuvat. Kummallekin ura ja yhteinen elämä on edelleen tärkeä, mutta tärkeimmäksi asiaksi pyramidin huipulla tulee koreilemaan meidän pikku lapsi.

Ensimmäisen lapsen tuloon liittyy paljon jännitystä ja pelkoa varsinkin raskauden alussa, sitä on vähän jopa turhan hysteerinen.
Tässä 2/3 loppuvaiheessa kaikki on kääntynyt jo mielenkiintoon ja odotukseen, mutta meille oli heti selvää, että halutaan nähdä meidän vauva 4D ultrassa. Varasin ajan (yhteistyössä) Felicitas Mehiläiseltä, jossa on mahdollisuus käydä katsomassa tarkempaa omaa pikkuista.
Toki on hyvä muistuttaa, että vauva saattaa olla sellaisessa asennossa ja istukka edessä, ettei kovin tarkkaa kuvaa saada, mutta samalla tehdään tutkimukset ja katsotaan, että kaikki ovat kunnossa ja pikkunen kehittyy niin kuin pitääkin, eli käynnistä on muutakin hyötyä kun saada kivat kuvat muistoksi.

Mulla on just sopivasti istukka edessä, eli tiesin sen tuovan haastetta esim. kasvojen näkemiseen. Ja tietysti pikku Papu oli vielä pää alaspäin ja puolet naamasta jemmassa, että lopulta saatiin vähän kuvaa kasvoista sivuprofiilista. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että tää meidän tapaus on pikkusen yliaktiivinen. Myös kätilö totesi, että: ”Erittäin vilkas tapaus teille tulossa!” , ja koska pikkutyyppi liikkui niin paljon, oli vaikea saada ollenkaan selkeää kuvaa. Alempana tarkimmat kuvat mitä koko aikana saatiin… 😀

Muuten oli aivan ihana kokemus nähdä miten paljon Papu on kehittynyt viimeisimmistä ultrasta. Oli jotenkin tosi liikuttavaa nähdä liikkeitä ja esimerkiksi haukottelua.
Kokoajan asiat vaan konkretisoituu ja lauantaina starttaa tämän odotuksen viimeinen kolmannes!! Vihdoin! Kyllä sitä jo toivois, että pieni ois maailmassa ja pääsis tutustumaan tähän mahatyranniin!

Kivaa viikkoa kaikille! ja muille odottajille voin vain suositella 4D ultraa, oli ihana kokemus!

Rakenneultra oli vihdoin maanantaina. En todellakaan ole mikään kärsivällisyyden perikuva, joten tätä hetkeä ennen oli jo laskettu viikot, päivät, tunnit ja minuutit. Mikähän siinä niin jännittää, kun sukupuolella ei ollut meille mitään väliä, kunhan olisi terve pikkunen.
Ehkä enemmän jännitti pikku Pavun kehitys, että oliko kaikki niin kuin pitääkin ja vauva täydessä liikkeessä kun nähdään.
Ja siellähän se oli… Kaikki mitat juuri siellä missä nyt kuuluikin olla, sydän hakkasi jo odottaen tulevia seikkailuja, suu haukkoi happea ja lapsivettä hörppien, jalat olivat niin tiiviisti ristissä, että halusi varmasti tehdä hankalaksi sukupuolen selvittämisen.

Siinä sitä pientä ihmetteli vaan ja mietti, että onks toi pikkutyyppi oikeesti meidän ja miten on mahdollista, että se on mun mahassa. Ihan kun olisi kattonu dokkaria ruudulta tajuamatta, että kaikki se liike tapahtui mun sisällä.
Mulla on vielä aika tiiviinä vatsalihakset ja istukka edessä, joten iskunvaimentimet ovat omasta takaa, eikä futarin ja rugby pelaajan pienokaisen iskut vielä tunnu.. (varmaan ihan hyvä vaan..) voi olla, että myöhemmin on sellaista moukarointia, että tuntuu kuin olisi rugby kentällä sittenkin, myös tänä kautena.

Alussa jo kerroinkin, että Papu piti jalat todellakin ristissä, eikä me ei oikein saatu selkeää kuvaa ultrassa kumpi olisi kyseessä.
Koskaan ei kuitenkaan voi olla 100% varma sukupuolesta, myös mua luultiin pojaksi, mutta kätilö oli kuitenkin hyvin varma siitä, että kumpi tulisi….

Alusta asti olen kuullut, että: ”Oona sulle sopis niin poikalapsi. Sulle tulee varmaan kaksospojat, Saat kyllä ihan varmasti pojan, Poika se on pakko olla!”
Pekka oli alusta asti tuntenut, että poika olisi tulossa. Suurin osa ystävistä oli sitä mieltä, että se on poika. Instagramissa kyselin teiltä kumpi tulee ja suurin osa vastasi poika. Töissä meillä on ollut pystyssä Voimalaitoksen ”vauvabingo” ja siellä tyttö on voittanut muutamalla äänellä… Meidän molempien perheissä äänet ovat menneet hyvin tasan. Osa on ollut pojan kannalla ja osa tytön. No miten kävikään…

Suurimman osan tuntemus osoittautui vääräksi, sillä pikku tyttönenhän siellä kellui… Myös kumpikin meistä oli yllättynyt, mutta positiivisesti. Varmasti yllätys olisi ollut sama, olisiko kyseessä ollut kumpi vain. Tulee muuten olemaan täyttä terästä tämä tyttö 😉

Ihanaa Juhannusta kaikille!

En tiedä mistä sitä aloittaisi… olisi kiva vähän johtaa harhaan ja lopussa vasta kertoa uutiset, jotta olisitte siellä ihan ihmeissään, että mitä höpötän. Nyt on kuitenkin niin ihanat uutiset kyseessä, että pakko jakaa ne heti tekstin alkuun…
Meille on nimittäin tulossa marraskuussa vauva. Upea pikkuinen versio meistä, joka ensimmäisten ulrtien ja neuvolakäyntien mukaan on erittäinkin vilkas tapaus.. yllättävää kun äiti on ainakin luonteeltaan niin rauhallinen.. ( 😉 ).

Vauvauutiset saatiin itse juuri ennen kuin Suomeen iski korona ja koronarajoitukset pahimmillaan. Ehdin juuri käsitellä asian, että tosiaan olen oikeesti raskaana, kunnes melkein koko Suomi suljettiin.
Olihan siinä kieltämättä aika monta uutista samaan aikaan käsiteltäväksi, mutta onneksi toinen niistä oli maailman paras uutinen, niin ei myöskään osannut koronan takia stressata itseään puhki.
On koronassakin ollut tähän tilanteeseen omat hyvät puolensa, ensimmäinen kolmannes oli voinnin puolesta aika moista aallokkoa, joten se, että tein vähemmän töitä ja jouduin relaamaan enemmän teki varmasti vaan hyvää.
Olen myös saanut olla hyvin jemmassa kaikelta. Rugbytreenit ja maajaoukkuetoiminta peruttiin heti, joten sieltäkään pois jääminen ei vielä paljastanut kenellekään raskautta.
Lisäksi läheisten ja ystävien näkeminen on ollut hyvin vähäistä, ettei kukaan huomannut ennen kuin kerroimme kaikille uutiset tulevasta pikku papusta.

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa uskomaan, että pikkunen ”papu” on sieltä oikeesti tulossa ja ajatukset ovat vahvasti suuntautuneet tulevaan. On jotenkin niin upeeta, miten paljon elämä tulee muuttumaan mutta samalla tosi jännittävää. Me ollaan molemmat ihan valmiita tähän uuteen elämänvaiheeseen ja ei malteta odottaa, että milloin saadaan papu maailmaa. (Pikkukaveria ollaan kutsuttu papuksi, jos joku ihmettelee mistä nimi kumpuaa.)
Maha rupee sen verran jo pömpöttämään, että huppareista huolimatta rupeaa raskauden huomaamaan, joten ihana ettei tarvitse enää piilotella. Kesällä ei varmasti tarvitse edes kellua uimapatjalla kun oma keskivartalo kelluttaa. Jännä nähdä mitä muutoksia oma keho kokee raskauden aikana, mutta itselle tärkeintä on kuitenkin, että sisällä kaikki menee hyvin ja terve baby saadaan maailmaan.

Mutta hei ihan mahtavaa tässä on myös se, että pääsen kertomaan teille aiheeseen liittyen esim. liikunnasta ja treenaamisesta raskauden eri vaiheissa, miten kova kilpaurheilu vaikuttaa hedelmällisyyteen jne.. jo nyt olisi paljon kerrottavaa, mutta ajattelin tehdä aiheista ihan omat blogitekstit.
Nyt jos on jotain mitä haluaa ehdottomasti tietää ja toivoa niin toivopostauksia saa laittaa tulemaan… Muuten viettäkää aivan ihana viikonloppu ja äitienpäivä!! Ensivuonna toivottavasti pääsen sitä itsekin äitinä viettämään!

<3