Ilo

Hyvää ruokaa, parasta seuraa, rauhaa ja rakkautta, siitä on meidän joulu tehty!

Taas joulu tuli ja meni hurjaa vauhtia, edelleen on päivät päässä ihan sekaisin ja ensi viikolla olisi arkeen paluun aika. Nyt on ehtinyt ottaa lungisti niin reissussa kuin näinä pyhäpäivinä ja vielä jatkuu viikonlopun yli.

Joulufiilistä nostatti perheen kanssa yhdessä oleminen. Oli ihana nähdä isovanhempia jotka tulivat kauempaa meitä moikkaamaan sekä muutenkin kun perhe kokoontuu yhdessä ison pöydän ääreen ei hymy hyydy millään eikä parempaa lahjaa voi saada. Meillä meni mukavasti jouluaatto isän luona ja joulupäivä äidin luona. 🙂

Mahtava joulupukki kävi meillä 😉

Sää on kyllä ollut uskomaton, ei paljon eroa juhannuksen säästä. Saa nähdä tuleeko enää koskaan kunnolla valkoista joulua, toivottavasti tulee. Sillä sitä odottaa aina eniten.

Ihania lahjoja tuli perheeltäni, niin yhteistä aikaa teatterin ja kasvohoitojen merkeissä, kuin käsintehtyjä villasukkia, uusi blenderi ja paljon muuta. Kiitos <3 

Äidin tekemät ”pihlaja” villasukat! Ihan mahtavat!

siskon tekemä appelsiini-suklaakakku! Ihan omat taidot evät tälläiseen riitä, WAU!

Lahja joka sisältää yhteistä aikaa on ihan parhaimmistoa. Tuntuu että kokoajan on jatkuva kiire, joten jos ajoissa jotain sovitaan niin aina ehtii myös nähdä rakkaita ihmisia. Paras lahjaidea minkä muille voi antaa on aika kanssasi sekä yhteiset tekemiset.

Toivottavasti kaikilla oli mieletön joulu, herkutelitte, nautitte ja nauroitte yhdessä! 

-O

PS: EN muuten saanut mantelia vaikka täällä niin veikkailin! 😉

Tuntui niin hyvältä hetki hengähtää. Suomessa miljoona deadlinea painaa päälle ja välillä tuntuu, että elämä menee liian minuuttiaikatauluksi ja asioiden suorittamiseksi. Silloin on hyvä hakea happea jostain missä et ole lähelläkään kiireitä. Ja niin me päätettiin tehdä ja lähdimme Espanjaan, Fuerteventuuraan!

Tarkoitus oli reissussa aktiivisesti myös blogata, mutta Hotellin netti ei ihan ollut sitä luokkaa, yhtäkään postausta en saanut julkaistua. Kuitenkin perästä kuuluu ja tässä lyhyesti reissustamme…

Buuggasimme reissun kuukausi ennen lähtöä jolloin hinnat olivat hyvin edulliset. Varasimme hotellin tällä kertaa Apollon kautta, vaikka yleensä suosin ihan lentojen ja hotellin ottamista erikseen. Hotelli mihin päädyimme oli Corralejossa sijaitseva: Oasis Papagayo, sillä se oli sijainniltaan rannan ja kävelykadun välissä, mahdollisuus oli valmistaa itse ruokia sekä hotellilta löytyi treeni mahdollisuuksia. Moniin hotelleihin kuuluu ”all inclusive” eli kolme ruokaa päivään buffa-tyylillä, mutta me emme päätyneet tähän vaihtoehtoon sillä bongasimme Tripadvisorista muiden asiakkaiden kommenteista, että ruoka oli ollut pettymys. Ja kun pari kertaa kävimme aamupalalla niin ei se kovin erikoinen ollutkaan. Hyvä oli myös huomata, että ennakkoon ruoka olisi maksanut jopa muutaman euron enemmän/ kerta kuin vasta paikan päällä.

Correlajon kaupunki oli pieni, ei mikään shoppailijan paratiisi ellei suffitarvikkeita ole metsästämässä. Paljon samanlaista turistitavaraa mitä kaikkialla on, sekä lisänä muutama tunnettu kauppaketju, kuten esim. Zara ja Bershka. Ravintoloita oli sitäkin enemmän, mutta suosittelen katsomaan myös niiden arvosanoja ja varsinkin ihmisten kommentteja Tripadvisorista. Meille tästä palvelusta tuli lomalla ihan läppä! Katsoimme lähes jokaisen ravintolan sieltä sekä annoimme aina palautetta.

Ranta oli todella huikea! Vesi puhdasta ja rantaa ennen sai kävellä jonkin matkaa hiekkadyynejä pitkin. Jos kiinnostaa Wind-surfing niin sitä pääsi tällä rannalla kokeilemaan.

Matkustelu on aina ollut minulle paljon muutakin kuin altaalla löhöilyä, esimerkiksi uusien kokemuksien saamista ja vielä siistimpää on jos oppii jonkun uuden lajin (alkeet siitä). Myös tällä reissulla oli pakko kokeilla jotain uutta, nimittäin surffausta..! Siitä kerron myöhemmin lisää omana postauksena… 😉

Lisäksi reissun aikana treenasimme aktiivisesti niin aamulenkkeillen ja iltaisin hotellin kuntosalilla. Yhtenä päivänä päätimme vuokrata maastopyörät ja taittaa muutama kilsa niillä saareen tutustuen.

Palailen vielä postauksissa surffauksen lisäksi, että miten pitää itsensä ruodussa loman aikana. 😉

-O

En ole missään, ikinä kokenut näin aitoa onnistumisen tunnetta, iloa kilpailemista sekä liikuntaa kohtaan, kun eilen keskiviikkona vammaisten sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten Junior Gameseissa.

Eilen Yle Urheilussa: http://yle.fi/urheilu/urheilun_riemua Pidempi pätkä nähtävillä 2.12 puoli seiskassa ylellä!

Tapahtuma vetää satoja lapsia ympäri suomea kilpailemaan! Mutta silti on vielä satoja ketkä eivät ehkä tapahtumasta tiedä tai kykene itse paikalle tulemaan, joten sanan levitys Junior Gameseista on myös tärkeää.

Pääsimme Jukolatiimin kanssa paikan päälle seuraamaan, että mihin keräämämme tempauksen varat käytetään ja voin kertoa, että tekisin kaiken milloin vain uudestaan. Pääsimme haastamaan toisiamme eri lajeihin, niin sokkopingikseen kuin pyörätuolikelaukseen, jossa mieletön pyörätuolikoripalloa harrastava pikkupoika tuli heti paikalle auttamaan minua, että miten pyörätuolikelaus tapahtuu. Apua ei edes tarvinnut kysyä kun hän reippaasti ilmottautui auttamaan.. WAU!!!

Mitä mieltä olet siitä, että lapset kilpailevat keskenään? Tämäkin kysymys herättää montaa eriävää mielipidettä. Oma mielipiteeni asiaan on, että jokaisen lapsen taustoista tai rajoitteista huolimatta on saatava mahdollisuus kilpailla positiivisessa ilmapiirissä, jotta oppii voittamisen lisäksi häviämistä sekä sitä, että mikään ei ole liian vakavaa.

Miksi me päättäisimme sen, että saavatko lapset kilpailla toisiaan vastaan? Tärkein on kuulla ja seurata lapsia, aiheuttaako kilpailu hallaa lapsen kehitykselle… Eri asia on jos vanhemmat pakottavat lapsensa kilpailemaan tai kilpailu ei ole positiivisesti toteutettua, mutta jos puhutaan lasten välisistä kilpailutapahtumista, missä jokaiselle löytyy jokin laji missä saa kisata niin, ettei oma rajoite näy lainkaan eikä tule sellainen olo, että olisi erilainen. Mielestäni tässä ei ole mitään muuta kuin hyvää! Toivon todellakin, että Junior Gameseilla on mahdollisuus tulla joka vuosi järjestetyksi.

En tule varmaan koskaan elämässäni kokemaan mitään samanlaista, kuin paikan päällä koin. Kisojen ilon määrällä koko Suomen valtio saisi hymyn korviin asti. Näiden lasten hetkessä eläminen ja tunteiden näyttäminen oli jotain uskomattoman hienoa, että taisin muutaman kerran omillakin kasvoilla kyynel vierähtää.

Lemppari tyttö 6 v. Venla kuvassa ja Venlan sisko Sonja sylissä!

Viattomuus, aitous, iloisuus… Näitä taitoja meistä jokainen tarvitsisi lisää. Meillä on paljon opittavaa ihmisistä, joilta on viety jotain mitä meillä muilla on, mutta silti heiltä löytyy paljon sellaista mitä meidän pitäisi oppia arvostamaan ja katsomaan ihan uusin silmin. Usein unohdamme mikä on oikeasti tärkeää, emme arvosta tarpeeksi toisiamme ja vasta silloin kuin kohdallemme sattuu jotain, rupeamme arvostamaan terveyttä ja onnellisuutta.

Kuinka moni auton rattiin hypätessä, osaa olla tarpeeksi varovainen, miten usein avaamme oven kuin näemme ettei vastaan tuleva henkilö ehkä kykene avaamaan sitä yhtä helposti kun me kykenemme, milloin valitsemme portaat hissin sijasta kun näemme, että henkilö pyörätuolissa odottaa myös ylöspäin menoa… Niin näitä on hyvä jokaisen pohtia, toteutuvatko ne kohdallasi, jos ei niin ehkä on peiliin katsomisen paikka.

Suosittelen jokaista käymään tutustumassa Junior Gamesin tyylisiin tapahtumiin, voin kertoa että ne avartavat enemmän kuin osaat edes kuvitella… Tulet ehkä hämmentymään ja kyseenalaistamaan oman arvomaailmasi muutamaan kertaan, niin minulle kävi…

Erittäin positiivista viikkoa kaikille! Haastan jokaisen elämään edes kerran hetkessä! <3

Artikkeleita aiheeseen liittyen:

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/junior-games-

http://yle.fi/urheilu/kuusivuotias_venla